Maahanmuutto, radikalisoituminen ja vakoilu

Tämän sivun teksti on otettu raportista Maahanmuutto & turvallisuus - arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 7/2016 (191 s.) ISBN 978-952-287-212-8 [3]

Radikalisoituminen ja ekstremistinen väkivalta

Suomessa muslimit, etenkin nuoret muslimit kokevat että heidät leimataan yhteiskunnan taholta yhdeksi terroristien joukoksi. Tämä viesti, joka tulee nuorille ja heidän perheilleen mediasta, suuren yleisön ja jopa joidenkin poliitikkojen suusta, on erittäin loukkaavaa, kipeää ja yhteiskunnallista lojaliteettia murentavaa. Tieteellisen asiantuntijan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Monissa Suomessa asuvissa somalialaisperheissä ongelmana on, että nainen pääsee elämässään eteenpäin mutta mies ei koulutuksestaan huolimatta saa töitä. Se rikkoo aviosuhteita, mutta ennen kaikkia lapsia, jotka muutenkin etsivät paikkaansa kahden kulttuurin välissä. Sen takia Suomesta on lähtenyt kymmeniä nuoria taistelemaan Isisin joukkoihin. Sen takia on Tapanilan raiskaus." Fadumo Dayib, Somalian presidentiksi pyrkivä suomensomalialainen

Islamilaisen radikalisoitumisen syitä etsittäessä usein syyksi mainitaan köyhyys ja eriarvoinen sosiaalinen asema, mutta jätetään pois se, että kyseessä on ennen muuta USKONNOLLINEN ongelma. Eli, Isis ja muuta vastaavat järjestöt hakevat innoituksensa Koraanista ja Haditeista. He kutsuvat maallistuneita muslimeja seuraamaan pyhien lähteidensä oppeja. Syitä etsittäessä, tätä ei voida sivuuttaa. Esim. Egyptin presidentti Al Sisi on vaatinut islamin oppien reformaatiota. Suomalaiset muslimit pitäisi haastaa sanoutumaan irti kirjansa väkivaltaisista osioista ja myös maailmanherruuteen pyrkimisestä. Se, että islamia ei käsitellä ja kritisoida samalla tavalla kuin esim. kristinuskoa, johtuu varmasti pelosta. Jos pelko estää meitä käsittelemästä arkojakin asioita, olemme väärällä tiellä. Uskonnollisen yhteisön edustajan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Maahanmuuttopolitiikkaa tehdään yhä enemmän aggressiivisen vihapuheen kautta, erityisesti verkko- ja sosiaalisessa mediassa. Myös liikehdintä kaduilla sekä rauhallisin että väkivaltaisin mielenosoituksin ja vastamielenosoituksin lisääntyi vuoden 2015 aikana.

• Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen varoittaa viharikoksista, jotka voivat johtaa jopa kuolonuhreihin. Hän myös pelkää, että rasistien ja maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvien yhteenotot voivat muuttua väkivaltaisiksi.
• Esimerkiksi itsenäisyyspäivänä mielenosoitusta pyrittiin estämään väkivallan keinoin, jolloin poliisi turvautui huomattavaan voimankäyttöön.
• EVA:n 2014 arvo- ja asennetutkimuksen mukaan lähes kaikki suomalaiset (95%) kuitenkin tuomitsevat voimankäytön mielenosoituksissa tai mellakoinnin, vaikka kyseessä olisi tärkeäksi ja oikeutetuksi koettu asia.

Kriittinen suhtautuminen maahanmuuton kasvattamiseen on Suomessa laajempaa kuin maahanmuuttopolitiikallaan puolueista kriittisimmäksi profiloitunut perussuomalaisten puolueen kannatus.

• EVA:n viimeisimmän (2015) asennetutkimuksen mukaan kärjistäen ilmaisten "maahanmuutto jakaa kansaa avoimuuden ja kansainvälisyyden perusteella 'rajat auki' ja 'rajat kiinni' -joukkoihin".
  • Työikäisten määrä vähenee noin 10 000 henkilöllä vuosittain, kun eläkkeelle poistuvat ikäluokat ovat työelämään siirtyviä suurempia. Alle kolmannes (29 %) suomalaisista yhtyy väittämään ”Maamme väestön ikääntyminen ja uhkaava vähentyminen edellyttävät ulkomaalaisten Suomeen muuton helpottamista”. Puolet (49 %) suhtautuu väittämään kielteisesti. Noin joka toinen on myös sitä mieltä (47 %) että maahanmuuton helpottamisen sijasta hallitus voisi kohdistaa huomiotaan muihin kysymyksiin.
  • Perussuomalaisten äänestäjien keskuudessa ulkomaalaisten Suomeen muuton helpottamista kannattaa 13 prosenttia ja 78 prosenttia vastustaa sitä. Myös keskustaa äänestävät ovat varautuneita, joista vain 22 prosenttia tukee väitettä ja 60 prosenttia vastustaa.
  • Myönteisimmin ulkomaalaisten Suomeen tuloon suhtautuvat vihreiden äänestäjät, joista väittämää tukee yli puolet (58 %). Verraten positiivisesti maahanmuuttoon suhtautuvat myös kokoomuksen, vasemmistoliiton ja RKP:n äänestäjät. Näiden kaikkien puolueiden äänestäjistä 41 prosenttia tukee väitettä.

Myös Saksassa maahanmuuttokriittinen suhtautuminen on laajaa, eikä liity yksinomaan äärioikeistolaiseen liikehdintään. Saksassa rasistisena ja islaminvastaisena pidetyn ja kannatustaan laajentaneen Pegida –liikkeen tyypillinen kannattaja on Dresdenin teknisen yliopiston tutkimuksen mukaan keskiluokkainen, puolueisiin ja kirkkoon kuulumaton, hyvin ansaitseva ammattilainen.

• Vain joka neljäs Pegidaa –tukeva vastustaa Saksan ”islamisoitumista”.
• Tutkimuksen mukaan suurin syy osallistua mielenosoitukseen on tyytymättömyys politiikkaan ja luottamuspula kansalaisten huolista ja peloista piittaamattomille poliitikoille.
• Toiseksi tärkein syy on luottamuspula mediaan, jonka koetaan vääristelevän tosiasioita tai vaikenevan ongelmista.
• Kolmanneksi tärkein syy on maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka, jota pidetään epäonnistuneena.
• Die Zeit –lehden mielipidemittauksen mukaan 49% saksalaisista hyväksyy ainakin osittain Pegidan –vaatimukset. Saksan tiedustelupalvelun arvion mukaan liikettä ei voi kokonaisuudessaan määritellä äärioikeistolaiseksi, vaikka joukossa on mukana tunnettuja uusnatsien edustajia.

Useissa Euroopan maissa pakolaiskriisi on lisännyt maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatusta, erityisesti Ruotsissa, Itävallassa ja Unkarissa.

• Itävallassa vapauspuolue FPÖ on nostanut edellisten parlamenttivaalien tulokseen verrattuna kannatustaan 10 prosenttiyksikköä (elokuussa 2015, 31%) ja Ruotsidemokraatit peräti 12 prosenttiyksikköä noussen samalla suosituimmaksi puolueeksi ohi pääministeripuolue Sosiaalidemokraattien (25,2 % syyskuussa 2015).
• Unkarin Jobbik on nostanut kannatustaan kuusi prosenttiyksikköä (heinäkuussa 2015, 26%), Hollannin Vapauspuolue seitsemän prosenttiyksikköä (syyskuussa 2015, 17,3%), Norjan edistyspuolue FRP ja Viron EKRE yhden prosenttiyksikön (FRP: kannatus 17,3 joulukuussa 2015; EKRE 9% elokuussa 2015) ja Tanskan kansanpuolue DF myös hieman (9% syyskuussa 2015).

Politiikan ja ekstremismin tutkijoiden arvion mukaan perussuomalaisten kannatuksen puolittuminen muutamassa kuukaudessa saattaa osaksi selittyä pakolaiskriisillä sekä epäluottamuksella hallituksen kykyyn vastata maahanmuuton myötä tulleisiin haasteisiin. Kansanedustaja Juha Eerola (PS) luonnehtii kansanedustajien pettyneiltä äänestäjiltä saadun palautteen perusviestin olevan: "rajat kiinni, rosvot kiinni ja turpa kiinni." Perussuomalaisten kansanedustaja Ari Jalonen kertoo saavansa noin 100 sähköpostia päivässä, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Palautteen aiheena ovat useimmiten turvapaikanhakijat.

• Tutkija Malkin mukaan verkon keskustelufoorumeilla on ilmennyt pettymistä ja radikaalimpien toimintamallien pohtimista. Pakolaiskriisi on ollut tässä vauhdittava tekijä. Tilannetta pahentaa ihmisten lisääntyvä kokemus eriarvoisuudesta. Antifasististen ryhmien nousu on jo tapahtunut Ruotsissa, jossa ne ovat uhkailleet ja iskeneet esimerkiksi poliitikkoja, tuomareita ja äärioikeistolaisia aktivisteja vastaan.
• Tutkija Rinne näkee lisääntyvien mielenosoitusten ja vihapuheen kertovan politiikan kriisistä; päättäjät eivät ole samanlaisia kuin äänestäjänsä, vaan paremmassa asemassa. Pettymys päättäjiin saa etsimään tapoja vaikuttaa asioihin itse. Erityisesti maahanmuuton vastustajien arvioidaan kokevan, ettei virallinen politiikka kuule heitä.

Suojelupoliisin arvion mukaan poliittinen ääriliikehdintä on ollut Suomessa tähän saakka suhteellisen vähäistä ja käytännön tasolla maltillista. Uusia ilmiöitä nousee esiin yleensä muutaman vuoden sykleissä. Väkivaltaisella ääriliikehdinnällä ei ole Suomessa vastaavaa kasvupohjaa ja perinteitä kuin monissa muissa Euroopan maissa.

• Nyt ääriliikkeiden toiminta liittyy turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymiseen. Mikäli jyrkän maahanmuuttovastainen asenneilmapiiri yleistyy ja kärjistyy, se voi johtaa myös käytännön tason radikalisoitumiseen eli väkivaltaiseen toimintaan. Tilannetta on arvioitava säännöllisesti uuden tiedon pohjalta.

Turvapaikanhakijoihin ja ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin liittyvien tapahtumien uutisointi ja viranomaisviestintä on kaksiteräinen miekka: toisaalta se saattaa kiihdyttää vastakkainasettelua ja ääriliikkeiden mobilisoitumista, toisaalta etenkin valtamedioiden (suurimmat mediatalot) ja viranomaisten vaikeneminen tapahtumista sekä tiedottamisen epäjohdonmukaisuus saattavat heikentää luottamusta turvallisuusviranomaisten toimintakykyyn sekä ruokkia epäasiallista tiedottamista ja erilaisia salaliittoteorioita

• Valtioneuvoston jäsenille suunnattuja tappouhkauksia on tullut poliisin tietoon jopa viikoittain. Sisäministeri Orpo sai vuonna 2014 rikostutkintaan edenneen tappouhkauksen, jonka takana on poliisin arvion mukaan ministerin televisioesiintyminen ohjelmassa, jossa käsiteltiin Välimeren pakolaiskriisiä.
• Poliisihallitus pyrki marraskuussa 2015 ylläpitämään yhteiskuntarauhaa ilmoittamalla, etteivät vastaanottokeskukset ole määrällisesti lisänneet poliisitehtäviä. Tämä ilmoitus uutisoitiin laajasti. Kuukauden päästä joulukuussa 2015 Maahanmuuttovirasto selvitti levottomimmat vastaanottokeskukset, jonka mukaisesti hallitus päätti esittää 27 keskuksen lakkauttamista, yhtenä kriteerinä niiden etäisyys poliisiasemista. Esimerkiksi tämä viestinnällinen ristiriita työtehtävien määrän ja laadun (mm. vaarallisuuden ja resurssiintensiivisyyden suhteen) on voinut kasvattaa epäluottamusta poliisin kykyyn arvioida yhteiskunnalliseen turvallisuuteen liittyviä riskejä.
• SPR uutisoi 22.1.2016, että vastaanottokeskusten johdolle ja henkilöstölle tehtyjen haastattelujen perusteella laaditun selvityksen mukaan suurin osa henkilökunnasta, asukkaista ja vapaaehtoistyöntekijöistä kokee olonsa turvalliseksi tai erittäin turvalliseksi. Huolta aiheuttivat lähinnä yksittäiset kantaväestön mielipiteet ja käytös. Henkilökunnalle lievää turvattomuutta oli aiheutunut yksittäisistä tapauksista vastaanottoyksiköissä, sekä ympäröivän yhteiskunnan asenteista. Moni turvapaikanhakija puolestaan koki turvattomuutta, koska heidän luottamuksensa viranomaisiin oli kärsinyt kotimaassa, eikä luottoa myöskään Suomen viranomaisiin välttämättä vielä ollut. Vain muutama päivä myöhemmin Iltalehti uutisoi SPR:n työntekijöiden voimakkaasta kritiikistä vastaanottokeskusten työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden sekä asukkaiden turvallisuuden suhteen. Työntekijöitä mm. kerrottiin olevan vähän ja heitä hallittaisiin pelolla. Toimintaa pidettiin epäeettisenä, lakeja rikkovana sekä asukkaiden turvallisuutta vaarantavana.<refVerkkouutiset, Nykypäivä 23.1.2016, SPR: Huhut vastaanottoyksiköiden turvattomuudesta vahvasti liioiteltuja.</ref> Myös tämä viestinnällinen ristiriita kasvattaa epäluottamusta sekä hyvämaineiseen ja arvostettuun järjestötoimijaan että vastaanottokeskustoimintaa valvoviin viranomaisiin.

Kansainväliset uskonnollis-poliittiset konfliktit muuttavat maahantulijoiden mukana

• Turvapaikanhakijoista iso osa tulee alueilta, jossa sunnien ja shiiojen väliset ristiriidat ovat yleisiä. Tutkija Salehzadeh toteaa, ettei Lähi-idässä ole esimerkkiä uskonnollisesta valtiosta, jossa shiiat ja sunnit eläisivät rauhassa keskenään ja kumpaankin islamin suuntaukseen liittyy kymmeniä ääriliikkeitä. Jännitteen taustalla on myös kansainvälispoliittista etupiiriajattelua.
• Viranomaislähteiden mukaan vastakkainasettelu on näkynyt myös turvapaikanhakijoiden välisinä jännitteinä ja vakavana väkivaltana vastaanottokeskuksissa. Ristiriidat saattavat eskaloitua mm. juhlapäivien aikana. Ristiriitoja voivat myös aiheuttaa tulkinnat alkoholin käytöstä ja muista uskontoon ja tapakulttuuriin liittyvistä asioista.

Konfliktit haittaavat turvapaikanhakijoiden integroitumista ja vaarantavat heidän turvallisuuttaan. Tämän selvityksen yhteydessä haastatellut ja kyselyyn vastanneet asiantuntijat ovat havainneet Suomessa epäluottamusta, väkivaltaa ja sen uhkaa mm. eri uskontojen ja uskonnollisten suuntausten (shiia- ja sunnimuslimit, kurdit), klaanien ja heimojen (keskeisiä Somaliassa ja Afganistanissa) välillä.

Konfliktit lisäävät myös ennakkoluuloja Suomessa asuvia valtavirtaa edustavia muslimeja kohtaan; syrjintä vuorostaan luo kasvupohjaa erityisesti nuorten radikalisoitumiselle.

Kansainvälisen politiikan professori Bassam Tibi pitää ongelmallisena sitä, että Skandinaviassa ja Saksassa ei ole kyetty näkemään eurooppalaisten muslimien moninaisuutta ja puuttumaan niiden islamistisiin suuntiin. Tibi nostaa esimerkkinä Saksassa jo useita vuosia toimineen ulkomaisrahoitteisen akatemian, joka on kouluttanut jo noin 500 nuorta wahhabistiseen islamiin, haitaten nuorten integroitumista ja julistaen julkisuudessa lännen vastaista jihadismia. Tibi näkee tulevaisuuden vaihtoehdoiksi joko Islamin eurooppalaistumisen tai Euroopan islamisoituminen. Multikulturalistinen ajatus eriytyneiden ryhmien rauhanomaisesta rinnakkaiselosta on Tibin mukaan illusio, koska se olettaa kaikkien etnisesti ja lahkoittain jakautuneiden muslimiyhteisöjen jakavan yhteisen näkemyksen eurooppalaisesta islamista. Hänen ihanteensa olisi Euro-Islam, joka on yhteensopiva liberaalin demokratian, yksilöiden ihmisoikeuksien ja vapaan kansalaisyhteiskunnan toiminnan. Euro-Islam on vastakohta sekä kaiken sallivalle multikulturalismille että laajentuvaan yhteisöllisyyteen pyrkivälle ja viime kädessä ghettoutumiseen ja vastakkainasetteluun johtavalle poliittiselle islamismille.

Tuoreen SYPONUR -tutkimushankkeen mukaan muslimeita yleisesti syrjivä, islamofobinen ilmapiiri ja kokemus siitä, ettei Suomessa voi avoimesti ottaa poliittisesti kantaa Lähi-Idän konfliktiin ovat olleet keskeisiä syitä Syyriaan niin sanotusti "vierastaistelijaksi" (tai muuhun toimintaan) lähteneille. Näiden lisäksi osalla lähtijöistä on ollut omaan elämäntilanteeseen liittyviä tekijöitä: rikollis- ja huumetaustaa, kokemusta väkivaltaisesta parisuhteesta, taloudellisia vastoinkäymisiä sekä kokemuksia rasismista, joiden koetaan madaltaneen kynnystä lähteä.

Suojelupoliisin arvion mukaan väkivaltaisesta jihadistisesta toiminnasta kiinnostuneiden henkilöiden lukumäärä kasvaa Suomessa turvapaikanhakijatilanteen seurauksena. Myös terrorismin tuki- ja värväystoiminta saattavat lisääntyä.

Epätoivoisten ihmisten kasvava määrä luo sosiaalisen, uskonnollisen ja ideologisen tilauksen terroristiselle johtajuudelle ja toiminnalle. Tilanne ruokkii sekä kotimaista että ulkomaista ääriajattelua. Samalla digitalisaation kehitys luo yhä tehokkaammat viestinnän edellytykset lähes koko maailman tavoittavaan kommunikaatioon.

Ruotsin turvallisuuspalvelu on tunnistanut neljä erilaista polkua islamistiseen ekstremismiin: rikollinen, vetäytyvä, perhe ja seurankaipuu.

• Vaikeista taustoista tulevan rikollisen polku johtaa mustavalkoisen ajattelun ja yksinkertaisten vastausten toivossa helposti radikaaliajatusten kannattajaksi.
• Vetäytyjä etsii vastauksia elämän suurin kysymyksiin etsien tietoa ja pohtien sitä päätyen älyllisempään polkuun kohti ekstremismiä.
• Perhepolulla oleva kasvaa radikaalisti ajattelevien keskellä ja pitää sitä normaalina. Hän myöskin viihtyy vain samanmielisten kanssa.
• Seurankaipuun polulla oleva ei ole niinkään kiinnostunut radikaaleista ajatuksista vaan enemmänkin hyväksynnästä, läheisistä ihmissuhteista ja kuulumisesta joukkoon. Hän usein ajautuu yhteensattuman kautta radikaalien joukkoon.

Sosiologi Farhad Khosrokhavar tiivistää ranskalaisen islamistin polun neljään askeleeseen: 1) syrjäytyminen valtakulttuurista syrjinnästä ja surkeista asuinalueesta johtuvan työttömyyden takia, 2) pikkurikollisuus johtaa rikos- ja vankilakierteeseen, 3) tapahtuu uskonnollinen herääminen ja radikalisoituminen, 4) henkilö tekee initaatiomatkan muslimimaahan kuten Syyriaan, Afganistaniin tai Jemeniin kouluttautuakseen jihadiin.

• Khosrokhavarin tutkimuksen mukaan Ranskan vankilapopulaatiosta yli puolet on muslimeja, vaikka Ranskan väkiluvusta muslimeja on vain 7-10%; Laïcité-periaatteen, suom. tunnuksettomuus, valtion uskonnottomuus, takia tarkkoja tilastoja ei ole, mutta arviotkin osoittavat merkittävän epäsuhdan.
• Khosrokhavar kehottaa ranskalaista vankilajärjestelmää hyväksymään islamin aseman, lisäämään imaameja ja sallimaan uskonnollisten tapojen harjoittamisen kuten kristityille ja juutalaisillekin. Khosrokhavarin tekemien tutkimushaastattelujen mukaan muslimien uskonnollinen syrjiminen vankilassa ruokki vihafantasioita, jolle tuhoa ja kuolemaa julistava jihadismi on oivallinen kasvualusta.

Vankilat ovat mahdollisia ympäristöjä radikalisoitumiselle.

• Laaja kokoava tutkimus 15 eri maasta vahvistaa näkemystä siitä, että vankilat ovat avainasemassa radikalisoitumisessa terroristiseen ajatteluun.
• 'Haavoittuva asema' tuottaa identiteetin ja turvallisuuden etsijöitä sekä kapinallisia, joka täydellinen asetelma uskonnollissävytteiselle ideologialle kukoistaa.
• Avainasemassa onkin tarkka tilanteen tarkkailu sekä henkilökunnan koulutus.<Neumann 2010.</ref>

Viranomaislähteisiin perustuvan arviomme mukaan on mahdollista, että turvapaikanhakijoita pyritään tarkoituksellisesti radikalisoimaan lietsoen konfliktia sekä siirtolaisryhmien (eri etnisten ja uskonnollisten ryhmien) että suomalaistaustaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä. Tämä voisi yhtäältä selittää vain vähän aikaa maassa olleiden turvapaikanhakijoiden ilkivaltaa, väkivaltaa ja uhkaavaa käytöstä.

Terrorismin uhka

Värvääjät, jotka puhuu nuorten kanssa, tietää kuka olisi hyvä lähtijä. Onko hän koulussa? Ei. Onko hän töissä? Ei. Mitä hän tekee: nukkuu, syö? Okei. Ne sanoo, täällä sä olet huonossa maassa, Isisissä saat rahaa, arvostusta, pääset paratiisiin, olisit pyhä henkilö. Tule meidän kanssa vapauttamaan koko uskonto, meillä on valta hallita maailmaa. Blääblää. Meitä on aika paljon täällä, ilman perhettä asuvia poikia. Afgaaneja, kurdeja. Kaverit on mun perhe. Me tutustuttiin vastaanottokeskuksessa. Siellä meitä oli 45, niistä yksi tai kaksi on saanut perheen Suomeen. Kaikki muut olisi kovasti halunneet, minäkin. Se ei jostain syystä onnistunut. 14 -vuotiaana Mogadishusta paennut Habat

En juurikaan kuullut puhetta neitsyistä kuoleman jälkeen, mutta sitäkin enemmän seksistä nykymaailmassa, jota puoliso lupaa, jos on oikea mies; ISIS lupaa seksiä, orjia ja palkkaa." Yli 400 haastattelua terrorististen ja ekstremististen toimijoiden parissa Euroopassa, Lähi-idässä ja entisen Neuvostoliiton alueella tehnyt psykiatrian professori Anne Speckhard

Tulevaisuuden ennakointi on terrorismin osalta vaikeaa. Syyrian ja Irakin tapahtumilla sekä etenkin ns. kansainvälisen yhteisön toimilla on huomattava vaikutus kokonaistilanteeseen. Suomen osalta tilanne lähenee asteittain muuta maailmaa ja EU:n jäsenmaita. Tämä tarkoittaa terrorismia koskevan uhka-arvion muutosta. Suomessa muutos on konkretisoitunut siten, että radikaalitoimijoiden määrällinen ja laadullinen uhka on lisääntynyt. Tästä seuraa erinäisiä kysymyksiä ja toimenpidetarpeita, joihin eri tahojen tulee kyetä vastaamaan yhdessä ja erikseen sekä etenkin ennalta estävästi.

Pakolaiskriisi jo pelkästään mittakaavansa vuoksi on tuottanut niin EU-alueelle kuin Suomeenkin ihmisiä joilla on erilaisia yhteyksiä väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ja terrorismiin. Tämä tarkoittaa käytännössä ennalta estäviä toimia eri viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen sekä uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Kotoutumisen onnistuminen on luonnollisesti merkittävässä asemassa sekä toisaalta viime kädessä tarvitaan riittäviä resursseja ja niiden tueksi lainsäädäntöä sekä toisaalta toimivaa kansainvälistä yhteistyötä.

Kaksi kolmesta (67 %) aikuisväestöön kuuluvasta suomalaisesta arveli tammikuussa 2015, että viimeaikaiset tapahtumat Lähi-idässä ovat lisänneet terrorismin uhkaa Suomessakin. Väitteen tyrmää vain kuudesosa (16 %).y

Ruotsin suojelupoliisi korotti terrorismin uhka-arvion viisiportaisessa asteikossa tasolle 4, joka merkitsee korkeaa uhkaa.

• Suomessa ei ole vastaavaa järjestysnumerolla kuvattua terrorismiuhan luokitusjärjestelmää.
• Suomeen kohdistuva terroriuhka on kohonnut ja monimuotoistunut vuoden 2014 tasosta. Vaikka terroristijärjestöjen suunnitelmallisten iskujen uhka on matala, yksittäisten terrorististen väkivallantekojen uhka on edelleen kohonnut Suojelupoliisin kesäkuussa 2014 antaman arvion jälkeen. Suomalaiset voivat joutua kohteiksi myös ulkomailla länsimaita vastaan suunnatuissa iskuissa.

Tuoreen arvion mukaan kaikkiaan noin 27 000 − 31 000 henkilöä on matkustanut Islamilaisen valtion (ISIS/Daesh) hallitsemille alueille Irakissa ja Syyriassa; lukumäärä on enemmän kuin kaksinkertaistunut puolentoista vuoden aikana (edellinen arvio 12 000, kesäkuussa 2014)

• Länsi-Euroopasta on matkustanut arviolta 5000; eniten lähteneitä on Tunisiasta (n. 6000); Saudi-Arabiasta (2 500), Venäjältä (2 400), Turkista (2 100) ja Jordaniasta (2000)
• Suomesta vahvistetusti lähteneitä on 70; todellinen määrä on todennäköisesti suurempi. Suomen kansalaisia lähteneistä on noin 2/3, joiden joukossa on myös ulkomaalaistaustaisia (eli toisen sukupolven maahanmuuttajia)
• Konfliktialueella kuolleita on arvioidusti noin 15 (ISIL voi myös tarkoituksellisesti ilmoittaa kuolleista, jotta nämä vapautuisivat viranomaisseurannasta)
• Konfliktialueelta palanneita on noin 20. Suomeen palanneet ovat pääsääntöisesti konfliktin alkuvaiheessa palanneita, ideologiaan vähemmän sitoutuneita ja pettyneitä henkilöitä.
• Suomessa on havaittu myös ISIL:in toiminnasta inspiroituneita henkilöitä, jotka ovat pyrkineet värväämään konfliktialueille lähteviä.

Verkko- ja sanomalehti The Guardian:in kurditaistelijoiden saamien matkustajaasiakirjojen mukaan ISIS -organisaatio on järjestänyt Syyrian ja Turkin rajalla sijaitsevan kaupungin kautta maahanmuuttoa valloittamilleen alueille. Matkustaja-asiakirjat oli päivätty joulukuun 2014 ja maaliskuun 2015 väliselle ajalle ja leimattu ISIS:in "maahanmuutto- osaston" ja "kuljetusosaston" leimoilla. Yksityiskohtaisten matkustajaluetteloiden mukaan kuljetetuissa oli yhtä paljon miehiä ja naisia, matkustaneista 7 oli alle kouluikäisiä lapsia, 21 nuoria ja 42 aikuisia.

Arviolta noin joka kymmenes konfliktista palaava vierastaistelija jatkaa väkivallan käyttöä lähtömaassaan tai sen tukemista sieltä käsin (esim. uusien lähtijöiden värväämistä tai terrorismin rahoittamista).

Turvapaikanhakijoiden joukossa on havaittu saapuneen useita terroristisiin järjestöihin mahdollisesti kytköksissä olevia henkilöitä. Norjassa Jopa pakolaisleireiltä valittavien kiintiöpakolaisten joukossa on havaittu olleen terroristiin toimiin osallistuneita.

• Norjan turvallisuuspoliisi (PST) on havainnut satojen turvapaikanhakijoiden matkatavaroista ja matkapuhelimista terrorismiin viittaavaa aineistoa, kuten väkivaltaista kuvamateriaalia, ISIL -järjestön lippuja ja tunnuksia. Poliisin mukaan turvapaikanhakijat ovat voineet säilyttää materiaalia myös todistusaineistona kohtaamistaan väkivaltaisuuksista tai niitä on tarvittu taktisesti liikkumisen mahdollistamiseksi.
• Norjan turvallisuuspoliisin (PST) mukaan 10 henkilöä UNHCR:n valitsemista Norjaan muuttavista tuhannesta kiintiöpakolaisesta on liittynyt Syyriassa toimivaan, Al-Qaidaan kuuluvaan islamistijärjestöön Al-Nusran rintamaan tai ISIL-järjestöön.
• Jo pelkät epäilyt turvapaikanhakijoiden keskuudessa olevista potentiaalisista terroristisia järjestöjä ja terroristista toimintaa kannattavista henkilöistä aiheuttavat pelkoa ja levottomuutta vastaanottokeskuksissa ja hätämajoitusyksiköissä sekä lisäävät väkivaltaistenhyökkäysten todennäköisyyttä sekä turvapaikanhakijoita että ns. näkyvää etnistä vähemmistöä kohtaan.

Sosiaalisessa mediassa on myös välitetty tietoa henkilöistä, jotka olisivat osallistuneet aseelliseen taisteluun tai ihmisoikeusrikoksiin. Kahden terroristisesta rikoksesta epäillyn tapaus on tutkittavana.

• Keskusrikospoliisi on pidättynyt turvapaikanhakijoiden hätämajoitusyksiköstä kaksi irakilaismiestä epäiltyinä syylliseksi terroristisiin tekoihin.
• Ruotsi tuomitsi kaksi elinkautisiin tuomioihin vastaavista terroristisista rikoksista Syyriassa.
• Olipa Suomen oikeusprosessien tulos mitä tahansa, niin ne jo itsessään aiheuttavat pelkoa sekä kantaväestön että pakolaisina maahan tulleiden parissa ja lisäävät riskiä turvapaikanhakijoiden välisiin konflikteihin vastaanottokeskuksissa.

Terrori-iskut Pariisissa marraskuussa 2015 kohdistettiin nk. tavalliseen väestöön, jotta mahdollisimman moni voisi samaistua uhreihin. Näin ollen mikä tahansa valtio on potentiaalinen terrorismin kohde.

• Tavoitteena oli yhtäältä provosoida konfliktia lännen ja islamilaisen Lähi-idän välillä. ISIL -liikehdintä koostuu hierarkkisen organisaation lisäksi ympärillä olevista yksittäisistä inspiroituneita henkilöistä, jotka tekevät iskuja satunnaisempiin ja pienempiin kohteisiin; heidän tekonsa tulevat Suojelupoliisin tutkijan arvion mukaan lisääntymään.
• Pariisin terroristi-iskut sisälsivät länsimaisen kulttuurin kritiikkiä. Pariisin iskut kohdistuivat tavanomaista arki-iltaa ravintoloissa ja tapahtumissa viettäviin ihmisiin ja työväenluokkaisiin kortteleihin, eivät turistikohteisiin. Toisaalta iskun kohteena ollutta rockkonserttia

ISIS:n julistuksessa pidettiin pakanallisena ja perverssinä.

Terroristiseen toimintaan ajautumisen taustalla on usein yksilöllisiä haavoittuvuuksia

• Traumakokemukset (väkivalta, vankeus, kidutus, omaisuuden menettäminen, lapsuuden turvattomuuskokemukset) ovat usein terroristisen ja ekstremistisen toiminnan taustalla. Marttyyrius saatetaan kokea apuna post-traumaattisten oireiden lievittämiseen; euforisesta kokemuksesta on havaintoja myös simuloiduissa koetilanteissa.
• Muita tutkimuksissa havaittuja syitä ovat: etninen syrjintä esimerkiksi työnhaussa, yhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne, kunnian ja arvostuksen menettäminen yhteisössä, yhteiskunnallinen epäonnistuminen, huumausaineiden ja päihteiden käyttö, sukupuoliidentiteetin mureneminen (kuinka tulla kunnialliseksi mieheksi, saada puoliso, jos on vailla työtä).
• Islamistisesta terroristisesta toiminnasta inspiroituneessa on myös islamiin kääntyneitä.

Keskeisenä haasteena on mielenterveydenpalveluiden tavoitettavuus. Perusterveydenhuollossa ei ole tunnistettu väkivaltaisen radikalisoitumisen riskin omaavien henkilöiden mielenterveysongelmia. Olisi tarpeen luoda malli, jonka avulla oikeuspsykiatrista osaamista tuodaan jo ensivaiheen mielenterveyden arviointiin.

Segregaatio mahdollistaa laittoman ja terroristisen toiminnan organisoinnin ja johtamisen jopa keskellä pääkaupunkia. Pariisin terroristi-iskujen taustalla olevien radikalisoituneiden ääri-islamististen henkilöiden kasvuympäristöt ovat olleet Belgian ja Ranskan maahanmuuttajavaltaisia ja huono-osaisia alueita (Courcouronnes'n esikaupunkialue Pariisissa, Molenbeek-Saint-Jean kaupunki Belgiassa). Belgian sisäministerin mukaan valtionhallinnolla ei ole täyttä kontrollia jälkimmäisen alueen tilanteesta. Terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden välisistä yhteyksistä on entistä enemmän tieteellistä ja konkreettista näyttöä (esim. ihmissalakuljetusta, ihmiskauppaa sekä eri muotoista heikoissa tai hajonneissa valtioissa tapahtuvaa rikollinen toimintaa; jopa massatuhoaseiden leviämistä koskevia huolia on entistä enemmän eri tiedusteluaineistoissa).

Merkittävä huoli koskee vankiloissa tapahtuvaa radikalisoitumista mikä on todettu erittäin merkittäväksi riskiksi ja turvallisuusuhaksi muualla EU-jäsenmaissa. Mikäli Suomessa terrorismiin ja väkivaltaiseen radikalisoitumiseen syyllistyneitä tai sitä tukevia tahoja tuomitaan - kuinka eri viranomaisten toimesta tämä huomioidaan?

Sosiaalisen ryhmän tuki verkossa ja kasvokkain keskeisiä radikalisoitumiselle

• Taistelemaan lähteneet usein sukulaisia tai ystäviä keskenään.
• Naiset rekrytoivat naisia ja tarjoavat vertaistukea;
• Myös kuolleet vaikuttajat voimakkaita (esim. Anwar Awlaki inspiroi yhä verkossa)
• ISIS julkaissut 1700 laadukkaasti toteutettua kuvaa, videota ja muuta materiaalia verkossa; ISIS:llä noin 200 000 seuraajaa Twitterissä; lainaa kuvastoa elokuva- ja pelimaailmasta; ask.fm, Skype -puheluiden ja sosiaalisen median kautta ISIS värvääjät vastaavat anonyymisti rekrytoitavien kysymyksiin ja kartoittavat heidän tarpeitaan.

Sosiaalinen yhteisö voi myös ennalta estää radikalisoitumista

• Arviolta noin 90% perheen jäsenistä havaitsee ongelmat, mutta vain joka toinen ilmoittaa lainvalvontaviranomaisille; Suomessakin olisi tarve vihjepuhelimelle, jonne voi ilmoittaa huolestaan ja saada asiantuntevaa neuvontaa, onko huoli aiheellinen.<fer name="speck"/>

Suomessa ja Euroopassa on yhä enemmän henkilöitä, jotka aiheuttavat terroristisen uhan. Heillä on leireillä hankittu koulutus ja osalla myös kokemusta terroristisesta toiminnasta. Suomessa on kyetty tunnistamaan kolmisen sataa kohdehenkilöä, joilla on terrorismikytköksiä.

• Määrä on lähes kaksinkertaistunut kahdessa vuodessa. Useilla kohdehenkilöillä on terroristista koulutusta tai kokemusta.
• Tapausten selvittäminen ja valvonta vaatii yhä enemmän voimavaroja sekä jatkuvaa kansainvälistä yhteistyötä turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen kesken.
• Samalla Euroopassa kasvaa yksittäisten henkilöiden määrä, jotka radikalisoituvat pääasiassa sosiaalisen median vaikutuksesta. Näin todennäköisyys kielteiselle toiminnalle Suomessakin kasvaa nopeasti.

Useissa tapauksissa tunnistettujenkaan riskihenkilöiden palauttaminen lähtömaahan tai muualle ei tule olemaan oikeudellisesti mahdollista. Yhä useamman todellinen henkilöllisyys jää niin ikään selvittämättä.

Terrorismin torjunnassa täytyy varautua kasvavaan työmäärään. Valtion taloudellinen tilanne ei kuitenkaan mahdollista henkilöresurssien voimakasta lisäämistä. Hallinta onnistuu vain laajalla yhteistyöllä. Tosiseikkoihin perustuva ja asiallinen viestintä on avainasemassa yleisen tilannetietoisuuden, resurssien oikean suuntaamisen ja yhteistyön rakentamisessa.

• Pääkaupunkiseudulla toimii ryhmä, johon poliisien lisäksi kuuluu sosiaalityöntekijöitä ja psykiatrinen sairaanhoitaja; tavoitteena on estää riskirajoilla olevia nuoria ajautumasta rikoskierteeseen. Ryhmällä on käytössään poliisissa kehitetty vakavan kohdennetun väkivallan uhka-arviotyökalu, jonka avulla pyritään tunnistamaan henkilöitä, jotka voisivat aiheuttaa vakavaa uhkaa ympäristölleen. Tätä työkalua on hyödynnetty myös ekstremismin torjunnassa.

Kotimainen ääriliikehdintä on useiden poliisilaitosten alueilla todella vähäistä, jopa olematonta. Ääriliikehdintä saattaakin olla paikallispoliisille melko vierasta ja ennalta ehkäisevä poliisitoiminta edellyttää siksi läheistä yhteistyötä Suojelupoliisin kanssa. Terrorismin torjuntatyö Suojelupoliisissa poikkeaa olennaisesti rikostutkinnasta tai järjestyspoliisin työstä. Toiminnassa painottuu ennakollinen tiedustelu asioista ja ilmiöistä, joilla saattaa olla vaikutusta valtion turvallisuuteen. Usein kysymys ei ole tässä vaiheessa juridisesti rikoksesta tai sen estämisestä. Kyky nopeaan analyysiin ja toiminnan suuntaamiseen korostuu tietomassojen kasvaessa.

Terrorismin rahoittamisen riskit Suomessa

Rahanpesulaki velvoittaa yrityksiä, elinkeinonharjoittajia ja eräitä viranomaisia ilmoittamaan havaitsemistaan terrorismin rahoittamisen epäilyistä Keskusrikospoliisin Rahanpesun selvittelykeskukselle. Näitä ilmoituksia on jätetty vain muutamia vuosittain ja ilmoitukset ovat pääosin liittyneet kansainvälisillä talous- ja muilla pakotelistoilla oleviin toimijoihin.

Tuoreen kansallisen riskiarvion mukaan maahanmuuttajayhdistyksiä voidaan hyväksikäyttää terrorismin rahoittamiseen. Kyselyyn vastanneet esitutkintaviranomaiset, syyttäjät ja sisäministeriön edustajat pitivät maahanmuuttajayhdistysten hyväksikäyttöä joko erittäin yleisenä tai todennäköisenä menetelmänä jo tällä hetkellä. Menetelmän hyödyntämisen arvioitiin myös kasvavan merkittävästi. Samanlaisen kasvuarvion esittivät kyselyyn vastanneet rahanpesulain velvoitteiden noudattamista valvovat tahot.

Ulosottoviranomaisten kautta on lisäksi ilmennyt viitteitä maassa asuvien ulkomaalaistaustaisten hyödyntämisestä varojen siirtämiseksi ulkomaille. Henkilöllä voi olla käytössään useita eri tilejä sosiaaliavustuksia, käteispanoja ja ulkomaisia rahansiirtoja varten. Tämä voi viitata rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen.

Finanssialan toimijoille osoitetussa kyselyssä henki-, matka- ja sijoitusvakuutustuotteet nousivat esille terrorismin rahoittamiselle riskialtteina tuotteina. Henki- tai matkavakuutus voidaan hankkia esimerkiksi konfliktialueelle matkustavalle, jolloin vakuutuskorvaus voi päätyä myös suoraan tai välillisesti terroristijärjestölle. Sijoitusvakuutukset, joissa on takaisinnostoarvo antavat puolestaan mahdollisuuden tallettaa ja nostaa terrorismin rahoittamiseen ajateltuja varoja.

Ennen terrorismivarojen jäädyttämistä koskevaa lakia Suomessa voitiin ja oli velvollisuus jäädyttää EU:n pakoteasetusten nojalla EU:n rajojen ulkopuolella toimivien (nimettyjen) terroristiseen toimintaan syyllistyneiden varoja. Tuore laki varojen jäädyttämisestä terroristisen toiminnan estämiseksi mahdollistaa jäädytyspäätökset myös EU:n jäsenvaltioiden laatimien listojen pohjalta sekä kansalliset ratkaisut. Lain myötä jäädytysmahdollisuus on siis koskenut myös Suomesta löytyviä varoja, jotka kuuluvat Suomessa terrorismista epäillylle, syytetylle tai tuomitulle.

Terrorististen varojen hallinnollisia jäädytyspäätöksiä on keskusrikospoliisissa tehty ensimmäisen kerran vuonna 2014 yhteensä 43 kappaletta. Niiden toimeenpanosta on vastannut ulosottoviranomainen. Ulosotto on toistaiseksi paikantanut varoja vain yhden henkilön osalta muutamia tuhansia euroja.

Rahanpesun selvittelykeskuksen vastaanottamat Terrorismin rahoitusepäilyn ilmoitukset ilmoittajan mukaan vuosina 2012−2014

Ilmoittaja	2012	2013	2014
Pankki tai ulkomainen luottolaitos	6	5	4
Muu luotto- tai rahoituslaitos kuin pankki	0	1	2
Maksupalveluita tarjoava (ml. valuutanvaihto)	2	0	1
Vakuutusyhtiö	0	2	0
Poliisi (ml. Rahanpesun selvittelykeskus)	0	1	6
Muu kotimainen viranomainen	1	1	0
Yhteensä	9	10	13

Pakolaisvakoilu

Pakolaisvakoilu kohdistuu usein henkilöihin, jotka ovat muuttaneet kotimaastaan jouduttuaan siellä syrjinnän tai väkivallan kohteeksi henkilökohtaisten mielipiteidensä, vakaumuksensa, kansallisen alkuperänsä tai muun vastaavan seikan perusteella. Tietoja ovat hankkineet esimerkiksi totalitääriset valtiot omista kansalaisistaan, jotka asuvat kotimaansa ulkopuolella.

• Toiminnalla voidaan aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta sekä niille henkilöille, joista tietoja hankitaan, että niille, joita vastaan tietoja mahdollisesti käytetään.
• Suojelupoliisin mukaan tämä voi johtaa läheisten häirintään, pidätyksiin, kuulusteluihin, jopa kidutukseen ja kuolemaan.
• Suomessa toiminta ei ole rangaistavaa toisin kuin muissa Pohjoismaissa ja suuressa osassa Länsi-Eurooppaa. Rikoslakiin ehdotettiin pakolaisvakoilun kriminalisoivaa säännöstä 1990-luvun puolivälissä. Lakivaliokunta edellytti, että tämän ilmiön esiintymistä seurataan ja siitä säädetään tarvittaessa. Valiokunnan mielestä ilmiötä ei kuitenkaan tunnettu tarpeeksi, jotta sen tarvetta ja tarkoituksenmukaisuutta voitaisiin riittävästi arvioida.

Suojelupoliisin vuode 2011 vuosikertomuksen mukaan vieraiden valtioiden turvallisuuspalvelut pyrkivät kontrolloimaan Suomessa olevia kansalaisiaan.

• Pakolaisvakoilu kohdistuu ulkomailla oleskeleviin toisinajattelijoihin ja pakolaisiin ja sen käytännön toteuttajina ovat sekä tiedustelu-upseerit että värvätyt agentit.
• Toiminnassa käytetään hyväksi kansainvälistä viranomaisyhteistyötä ja se johtaa läheisten häirintään, pidätyksiin, kuulusteluihin ja pahimmillaan kidutukseen ja kuolemanrangaistukseen.

Oikeusministeriön muistiossa (2013) ilmiön laajuus arvioitiin verrattain pieneksi; teot eivät toisaalta yleensä tule viranomaisen tietoon asianomistajaan kohdistettujen uhkausten vuoksi.

Suojelupoliisin vuoden 2014 vuosikertomuksessa todetaan lyhyesti, että pakolaisvakoilu- ilmiöstä näyttää muodostuneen pysyvä.

Pakolaisvakoilun käsite kohdistaa ilmiön koskemaan vain pakolaisia, vaikka se on tätä laajempaa. Toisaalta käsite viittaa vakoiluun, joka on seurantaa ja tietojen varastamista, peittäen alleen sen, että kyseessä on käytännössä yksilöihin kohdistuvaa henkistä ja fyysistä uhkailua, painostamista ja pelkoa läheisten terveydestä ja turvallisuudesta.

Pakolaisvakoilu on ilmiö, jossa kotimaan sisäinen konflikti ja totalitäärinen hallintotapa tuodaan legitiimisti Suomeen ilman, että viranomaisilla on keinoja puuttua siihen. Tiettyjen maiden kansalaiset ovat myös tietoisia, että heidän kotimaansa ovat valmiita jopa valtioterrorismiin ja salamurhiin ulkomailla tavoitteidensa saavuttamiseksi. On maita, jotka eivät peittele tällaista toimintaa lainkaan taikka hyvin vähän välittääkseen viestinsä.

Ilmiötä on helppo pitää marginaalisena kunnes sitä ryhtyy tarkastelemaan totalitäärisesti hallitun maan kansalaisen, taikka entisen kansalaisen, silmin. Tällaisten maiden turvallisuuspalveluilla on erittäin tärkeä rooli maansa opposition ja toisinajattelijoiden seuraamisessa. Jokainen tällaisen maan kansalainen myös ymmärtää, mitkä asiat ovat "sallittuja" ja mitkä "kiellettyjä", kuten ymmärtävät myös sen millaisista asioista järjestelmä palkitsee ja rankaisee. Koska monilla tällaisista maista on voimakas kansallinen identiteetti, tämä toimii myös ihmisiä vakoiluun motivoivana tekijänä. Yksittäinen ihminen saattaakin olla valmis tilaisuuden tullen nappaamaan valokuvan oman maansa kansalaisesta epäilyttävässä toiminnassa, koska sen luovuttamisesta tiedustelupalvelulle saattaa olla henkilökohtaista hyötyä ja sen koetaan olevan kansallisesti arvokasta.

Toisaalta kyseessä on myös ilmiö, jossa vieras valtio voi käyttää oman maansa kansalaisia klassiseen tiedusteluun Suomen valtiota vastaan. Tämänkaltaiselle toiminnalle ovat alttiita etenkin kaksoiskansalaiset, joilla saattaa olla pääsy työnsä, virkansa taikka asemansa puolesta sellaisiin tietoihin, yrityksiin, yhdistyksiin ja järjestelmiin, joista vieras valtio on kiinnostunut. Yksilön motiivi suostumiselle voi olla lojaliteetti toista maata kohtaan taikka toisen maan turvallisuuspalvelun painostus.