Kosteus- ja homevaurioiden taloudellinen merkitys

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Tämä teksti on aluperin eduskunnan tarkasteluvaliokunnan julkaisusta 1/2012: Rakennusten kosteus- ja homeongelmat

Tarkastelun lähtökohdat

Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamat kustannukset kansantaloudelle muodostuvat muun muassa seuraavista osatekijöistä:

  • vaikutukset rakennusten kunnossapitoon ja korjauksiin (ennenaikainen rakenteiden ja materiaalien vaihtotarve)
  • vaikutukset tilan käyttäjien terveyteen (lisääntynyt oireilu, sairaudet, hoitokustannukset)
  • terveysvaikutuksiin liittyvät työpanos- ja tuottavuusmenetykset

Kosteusvaurioita löytyy lähes kaikista rakennuksista. Yleensä kosteusvaurio on vähäinen ja rajatulla alueella. Mikäli rakenteet ja materiaalit eivät pääse kuivumaan, niihin ilmaantuu ympäristöstä peräisin olevaa mikrobikasvua. Tällöin rakenteissa on kosteus- ja homevaurio. Pikainen korjaus ja vaurioituneiden materiaalien poisto takaavat sen, että vauriosta ei aiheudu ongelmia rakennukselle tai tilan käyttäjille.[1]

Kosteus- ja homevaurio on merkittävä rakennuksen teknisen tarkastelun kannalta silloin, kun vaurio oleellisesti lyhentää rakennuksen elinkaarta. Tilan käyttäjien kannalta kosteus- ja homevaurio on merkittävä, kun vaurio todennäköisesti uhkaa tilan käyttäjien terveyttä. Tässä raportissa on aikaisemmin määritelty tilan käyttäjien terveyden kannalta merkittävä kosteus- ja homevaurio.

On ilmeistä, että kustannukset ovat suuremmat silloin, kun puhutaan terveyden kannalta merkittävistä kosteus- ja homevaurioista verrattuna rakenteiden kannalta merkittäviin kosteus- ja homevaurioihin. Eli, rakennus ei välttämättä sorru ja aiheuta suuria kustannuksia kosteus- ja homevaurioiden takia, mutta jos rakennuksen käyttäjät sairastuvat, se johtaa oleellisesti suurempiin kustannuksiin. Kustannuksia ei pelkästään tule oireiden ja sairauksien tutkimuksista ja hoidosta, vaan esimerkiksi työtehon ja työkyvyn lasku tai sen menettäminen joksikin aikaa sekä työyhteisön toimintakyvyn heikkeneminen voivat johtaa merkittäviin kustannuksiin. Vaikeimmillaan kosteus- ja homevauriotyöpaikoilla joudutaan nopeasti sulkemaan tiloja terveysvaaran takia, jolloin toiminnot voivat lamaantua, korvaavia tiloja ei heti löydy ja kustannukset ennakoimattomasta korjauksesta voivat olla moninkertaiset tavanomaiseen, suunniteltuun remonttiin verrattuna.

Kosteus- ja homeongelmien aiheuttamien kustannusten suuruusluokka asettuu vuosittaisen bruttokansantuotteen sisälle.[1]

Kosteus- ja homeongelmien talousvaikutusten suuruutta rajaavat makroluvut[1]
Kansantalous: 180 mrd. €
Rakennuskustannukset 21,4 mrd. € Työpanos- ja hoitokustannukset 36,6 mrd. €
uudistkentaminen 11,6 mrd. € tk-eläkkeet 16,9 mrd. €
korjausrakentaminen 9,6 mrd. € sairauspoissaolot 3,7 mrd €
terveydenhuolto 16 mrd. €

Kosteus- ja homeongelmat vaikuttavat sekä rakennuskustannuksiin että sairauksien aiheut­tamiin työpanos- ja hoitomenetyksiin. Arvioimalla kosteus- ja homeongelman nykyinen osuus näistä kummastakin kustannuskokonaisuudesta voimme saada kuvan siitä, mikä on rakentamisen laatuvaatimusten aiheuttama kustannuslisä ja -säästö.[1]

Rakennuskannan kosteus- ja homevaurioiden taloudellinen merkitys

Kosteusvauriot ja kansanvarallisuus

Suomen rakennuskanta vuonna 2010 koostui yhteensä 1,45 milj. rakennuksesta, joista asuinrakennuksia oli 85 % ja muita kuin asuinrakennuksia 15 %. Erillisiä pientaloja tästä määrästä oli 1,1 miljoonaa, rivi- ja ketjutaloja 76 000 ja asuinkerrostaloja 56 000. Suomen kansanvarallisuus vuonna 2010 oli yhteensä 775 mrd. €, josta asuinrakennukset olivat 217 mrd. € ja muut talonrakennukset 132 mrd. €.

Merkittävän kosteus- ja homevaurion osuus asuinrakennuksien kerrosalasta on arviol­ta pien- ja rivitaloissa 7-13 % ja kerrostaloissa 6-9 %. Kerrosalaan suhteutettuna voidaan todeta, että kansanvarallisuudesta kokoluokkaan 6-13 % eli 13-28,2 mrd. €:oon kohdistuu merkittävä kosteus- ja homevaurio.

Muiden kuin asuinrakennusten osuus kansanvarallisuudesta oli 132 mrd. €. Julkisista rakennuksista opetusrakennukset (noin 9 000 rakennusta) ovat suhteellisen vanhaa rakennuskantaa, sillä 19 % kerrosalasta on rakennettu vuosina 1960–1969 ja 21 % vuosina 1940-1959. Hoitoalan rakennuksista (noin 8 000 rakennusta) 49 % on rakennettu aikavälillä 1960-1989 ja vajaa puolet tätä vanhempia. Merkittävä osa opetus- ja hoitoalan rakennuksista on elinkaarensa päässä.[1]

Merkittäviä kosteus- ja homevaurioita arvioidaan olevan opetus- ja hoitoalan rakennuksista 12-26 % kerrosalasta. Toimistorakennuksissa osuus on pienempi eli 2,5-5 % kerrosalasta. Suoraan em. kerrosala kansanvarallisuuteen suhteutettuna vastaisi suuruusluokkaa 3,3-34,3 mrd. €.

Kiinteistöjen omistaja ratkaisee sen, milloin ja missä laajuudessa kiinteistöjä korjataan. Asunto-osakeyhtiöiden osakkeet ovat pääsääntöisesti yksityisten henkilöiden omistuksessa, joten käytännössä yksityiset henkilöt hallinnoivat noin 59 % kerrosneliöistä. Yritykset omistivat 14 % ja kiinteistöosakeyhtiöt 12 % rakennuskannasta. Valtio ja kunta omistivat suoraan tai välillisesti 11 % rakennuskannasta. Suunniteltaessa mahdollisia ohjaustoimia rakennusten kunnossapitoon ja korjauksiin kosteusvaurioiden takia, on tärkeää huomata, että valtio ja kunnat omistavat vain murto-osan maamme kiinteistöistä.[1]

Kosteus- ja homevaurioiden vaikutukset talonrakentamiseen

Uudisrakentaminen oli vuonna 2010 yhteensä 11,6 mrd. € ja korjausrakentaminen 9,6 mrd. €. Korjausrakentamisen osuus todennäköisesti kasvaa lähivuosina.

Asuinrakennuksia rakennettiin vuonna 2010 yhteensä 5,41 mrd. €:lla, joka oli 48  % uudisrakentamisen arvosta. Liike- ja toimistorakennuksia rakennettiin 1,84 mrd. €:lla (16 %) ja julkisia palvelurakennuksia 1,08 mrd. €:lla (9,6 %) vuonna 2010. Asuinrakennusten osuus uudisrakentamisen arvosta on vaihdellut huomattavasti aikavälillä 2004-2010: alimmillaan osuus oli 37 % vuonna 2009 ja korkeimmillaan 53 % vuonna 2004.

Tilastokeskuksen mukaan talojen korjausrakentaminen oli vuonna 2010 yhteensä 9,57 mrd. €, josta asuinrakennusten osuus oli 6,35 mrd. € (66  %) ja muiden rakennusten korjaukset 3,22 mrd. € (34 %).

Tuorein koko rakennuskannan kattava poikkileikkaustutkimus korjausrakentamisesta on vuonna 2002 valmistunut Korjausrakentaminen 2000-2010 (REMO 2000) -tutkimus. Tutkimuksen toteuttivat VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka ja Tilastokeskus. Tutkimuksen tulokset on julkaistu raportissa Korjausrakentaminen 2000-2010, VTT Tiedotteita 2154. Tässä selvityksessä tutkimuksen tulokset siirrettiin vuoden 2010 rakennuskantaan ottaen huomioon korjauskustannusten nousu ja korjausten intensiteetin muutokset. Vuonna 2011 VTT julkaisi raportin ”Korjausrakentaminen 2030 esitutkimus”, jossa ehdotettiin tiedon päivittämistä kattavasti korjausrakentamisessa. Ehdotus ei saanut rahoitusta.[1]

Vuoden 2010 korjauskustannusten vertailu.[1]
Vuoden 2010 rakennuskanta Korjauskustannukset vuonna 2010 tutkimuslaitoksittain
Rakennuksen käyttötarkoitus VTT TTL:n laskelmat Tilastokeskus
milj. € % milj. € % milj. € %
Kaikki rakennukset 9500 100 9551 100 9565 100
Asuinrakennukset 4900 51 5466 57 6347 66
Omakotitalot ml. kesämökit
1800 19 2036 21
Rivitalot
700 7 850 9
Kerrostalot
2400 25 2580 27
Muut kuin asuinrakennukset 4600 49 4085 43 3218 34
Liike- ja toimistorakennukset
1100 12 1036 11
Julkiset rakennukset
1800 19 1830 19
Teollisuus- ja varastorakennukset
1100 12 1200 13
Talous- ja maatalousrakennukset
600 6 19 0

Kansantalouden tasolla keskimääräinen yksikkökustannus mittaa korjausrakentamisen intensiteettiä. Se soveltuu rakennustyyppien keskinäiseen vertailuun ja rakennustyypin sisällä ikäluokkien väliseen vertailuun. Keskimääräinen yksikkökustannus saadaan jakamalla rakennustyypin korjauskustannukset rakennustyypin kerrosalalla. Kerrosala sisältää sekä korjatut että ei-korjatut neliöt. Alla olevien taulukkojen mukaan kerrosneliötä kohti eniten korjattiin hoitoalan rakennuksia, opetusrakennuksia ja asuinkerrostaloja. Erillisiä pientaloja korjattiin suhteellisen pienellä summalla kerrosneliötä kohti. Toinen taulukko antaa yleiskuvan siitä, miten rakennuksen ikä vaikuttaa keskimääräiseen yksikkökustannukseen. Korjauskustannukset rakennustyypeittäin ja ikäluokittain vuonna 2000 on arvioitu toisessa taulukossa muiden kuin asuinrakennusten osalta tarkemmin kuin käytetyssä lähteessä. Jako ikäluokkiin ja lähtöaineistoa tarkempi rakennustyyppijako mahdollisti sen, että vuoden 2000 poikkileikkaustutkimuksen avulla voitiin arvioida vuoden 2010 korjauskustannuksia. Ikäluokkatiedot taulukossa toisessa ovat suuntaa antavia.

Korjauskustannukset vuonna 2000 olivat 5,49 mrd. €, josta ammattirakentajien osuus oli 4,96 mrd. € ja omatoimisen rakentamisen osuus oli 0,53 mrd. €. Asuinrakennuksia ja vapaa-ajan rakennuksia korjattiin yhteensä 2,98 mrd. €:lla (54 % korjauskustannuksista) ja muita rakennuksia 2,51 mrd. €:lla (46 %). Tilastokeskuksen mukaan korjauskustannukset vuonna 2000 olivat 5,75 mrd. €, josta asuinrakennusten osuus oli 3,71 mrd. € (64 % korjauskustannuksista) ja muiden talonrakennusten osuus 2,04 mrd. € (36 %). Asuinrakennusten osuus korjausrakentamisesta oli Tilastokeskuksen mukaan merkittävästi suurempi kuin VTT:n tutkimuksen mukaan.

Vuoden 2010 korjauskustannusten jakautuminen rakennustyypeittäin ja omistajalajeittain on arvioitu neljännessä alla olevassa taulukossa. Korjauskustannukset on arvioitu kertomalla omistajalajikohtaiset rakennuskantatiedot taulukon 15a yksikkökustannuksilla. Neljäs taulukko antaa kelvollisen arvion muiden rakennustyyppien paitsi rivi- ja asuinkerrostalojen osalta. Rivi- ja asuinkerrostalojen korjaukset ovat vahvasti sidoksissa omistajalajiin ja tarkemman tuloksen saaminen edellyttäisi kustannusten jakoa asunto-osakeyhtiön, vuokrataloyhtiön ja osakkaiden asuntoremontin kesken. Tätä virhettä on korjattu manuaalisesti neljänteen taulukkoon tähdellä (*) merkittyihin lukuihin.[1]

Korjauskustannukset rakennustyypeittäin vuonna 2000 käypään hintaan. Vuokrataloyhtiön osuus rakennustyypin kerrosalasta on arvioitu vuokra-asuntojen määrän ja keskimääräisen koon sekä omistusasuntojen määrän ja keskimääräisen koon perusteella. Lähde: Korjausrakentaminen 2000-2010. VTT Tiedotteita 2154. VTT 2002.[1]
Rakennuksen käyttötarkoitus Rakennuskanta 2000 Korjauskustannukset 2000 Korjaukset per kerrosala
Kerrosala Ammattityö Oma työ Yhteensä
1000 m2 % milj. € milj. € milj. € % €/m2
Kaikki rakennukset 481430 100,0 4960 530 5490 100,0 11,4
A1 Erilliset pientalot 130749 27,2 790 240 1030 18,8 7,9
A2 Rivi- ja ketjutalot 28078 5,8 340 30 370 6,7 13,2
osakkaan asuntoremontti
20688 4,3 90 30 120 2,2 5,8
asunto-osakeyhtiö (74% A2:n alasta)
20688 4,3 140 0 140 2,6 6,8
vuokrataloyhtiö (26% A2:n alasta)
7390 1,5 110 0 110 2,0 14,9
A3 Asuinkerrostalot 79604 16,5 1260 150 620 11,3 12,5
osakkaan asuntoremontti
49711 10,3 470 150 620 11,3 12,5
asunto-osakeyhtiö (62% A3:n alasta)
49711 10,3 350 0 350 6,4 7,0
vuokrataloyhtiö (38% A3:n alasta)
29893 6,2 440 0 440 8,0 14,7
B Vapaa-ajan rakennukset 20428 4,2 130 40 170 3,1 8,3
C Liikerakennukset 24671 5,1 240 0 240 4,4 9,7
D Toimistorakennukst 18447 3,8 250 0 250 4,6 13,6
E Liikenteen rakennukset 12046 2,5 100 0 100 1,8 8,3
F Hoitoalan rakennukset 10218 2,1 240 0 240 4,4 23,5
G Kokoontumisrakennukset 9027 1,9 130 0 130 2,4 14,4
H Opetusrakennukset 17665 3,7 610 0 610 11,1 34,5
J Teollisuusrakennukset 51151 10,6 580 0 580 10,6 11,3
K Varastorakennukset 18917 3,9 130 0 130 2,4 14,4
M Maataloiden rakennukset 43499 9,0 100 50 150 2,7 3,4
L,N Muut rakennukset 16930 3,5 60 20 80 1,5 4,7
Korjauskustannukset rakennustyypeittäin ja ikäluokittain vuonna 2000 käypään hintaan. Kustannusten jakautuminen ikäluokkiin on suuntaa antava. Tarkempaa tietoa ikäluokittain ei ollut käytettävissä. Lähde: Korjausrakentaminen 2000-2010. VTT Tiedotteita 2154. VTT 2002.[1]
Vuoden 2000 rakennuskanta Rakentamisvuosi
Rakennuksen käyttötarkoitus Yhteensä -1959 1960-1969 1970-1979 1980-1989 1990-1999 2000
Korjausjustannukset milj. €
Kaikki rakennukset 5490 1879 1054 1389 882 264 22,5
Asuinrakennukset 2980 806 582 858 567 154 13
A1 Erilliset pientalot 1030 426 140 230 189 42 3,2
A2 Rivi- ja ketjutalot 370 34 41 125 135 32 2,6
A3 Asuinkerrostalot 1410 275 397 463 214 72 6,5
B Vapaa-ajan asuinrakennukset 170 71 22 39 29 8 0,5
Muut kuin asuinrakennukset 2510 1073 472 531 314 109 10
C Liikerakennukset 240 72 44 60 50 12 1,2
D Toimistorakennukset 250 77 46 61 52 12 1,3
E Liikenteen rakennukset 100 30 19 24 21 5 0,5
F Hoitoalan rakennukset 240 131 54 38 13 3 0,1
G Kokoontumisrakennukset 130 72 28 20 8 2 0,1
H Opetusrakennukse 610 331 146 93 32 8 0,6
J Teollisuusrakennukset 580 221 85 145 84 42 3,5
K Varastorakennukset 130 48 20 33 18 10 0,9
M Maatalouden tuotantorakennukset 150 59 20 36 24 11 1,1
L,N Muut rakennukset 80 31 11 20 11 7 0,5
Keskimääräinen yksikkökustannus € per m2
Kaikki rakennukset 11,4 14,3 17,8 14,2 8,3 4,0 3,4
A1 Erilliset pientalot 7,9 9,5 10,0 10,6 6,6 2,1 1,7
A2 Rivi- ja ketjutalot 13,2 24,4 22,1 17,0 11,9 5,7 5,0
A3 Asuinkerrostalot 17,7 16,3 24,3 19,9 17,9 6,8 5,5
B Vapaa-ajan asuinrakennukset 8,3 7,8 12,8 14,1 9,9 2,3 1,6
C Liikerakennukset 9,7 13,9 14,6 10,8 7,5 3,1 2,6
D Toimistorakennukset 13,6 13,0 20,5 18,1 12,5 5,0 4,2
E Liikenteen rakennukset 8,3 14,2 13,9 11,2 6,3 1,9 1,5
F Hoitoalan rakennukset 23,5 41,7 38,5 19,8 6,6 1,9 1,5
G Kokoontumisrakennukset 14,4 22,6 33,0 15,5 3,9 1,0 0,8
H Opetusrakennukset 34,5 47,6 42,6 31,4 14,0 4,0 3,1
J Teollisuusrakennukset 11,3 18,4 12,6 12,4 6,9 5,3 5,2
K Varastorakennukset 6,9 16,4 8,4 6,9 4,0 2,5 2,3
M Maatalouden tuotantorakennukset 3,4 4,4 6,0 5,5 2,1 1,3 1,3
L,N Muut rakennukset 4,7 6,7 8,1 8,4 3,8 1,3 1,1
Korjauskustannukset rakennustyypeittäin ja ikäluokittain vuonna 2010 käypään hintaan. Korjauskustannukset on arvioitu siirtämällä vuoden 2000 yksikkökustannustiedot vuoden 2010 rakennuskantaan. Yksikkökustannukset on sidottu rakennuksen ikään. Yksikkökustannukset on muutettu rakennuskustannusindeksillä 2000=100 vastaamaan vuoden 2010 kustannustasoa. Lisäksi vuoden 2000 korjausrakentamisen intensiteetti on muutettu vastaamaan vuoden 2010 keskimääräistä intensiteettiä. Ei sisällä vapaa-ajan asuinrakennuksia eikä maatalouden tuotantorakennuksia. Yksikkökustannukseen sisältyvien epätarkkuuksien vuoksi laskelmat ovat suuntaa antavia.[1]
Vuoden 2010 rakennuskanta Rakentamisvuosi
Rakennusten käyttötarkoitus Yhteensä -1959 1960-1969 1970-1979 1980-1989 1990-1999 2000-2009 2010
Korjausjustannukset milj. €
Kaikki rakennukset 9 551 2 500 1 438 2 419 1 959 865 347 22,8
Asuinrakennukset 5 466 1 175 712 1 538 1 189 614 222 15
A1 Erilliset pientalot 2 036 679 217 358 499 202 75 4,8
A2 Rivi- ja ketjutalot 850 51 74 265 307 112 39 2,0
A3 Asuinkerrostalot 2 580 445 421 915 383 300 108 7,8
Muut kuin asuinrakennukset 4 085 1 325 726 880 770 251 125 8
C Liikerakennukset 436 93 62 112 99 42 26 1,8
D Toimistorakennukset 426 108 44 99 116 39 19 1,0
E Liikenteen rakennukset 174 29 24 34 53 27 6 0,4
F Hoitoalan rakennukset 490 205 95 108 65 14 3 0,3
G Kokoontumis­rakennukset 242 91 28 67 46 8 2 0,1
H Opetusrakennukset 1 097 481 262 199 118 29 9 0,4
J Teollisuus­rakennukset 989 264 177 220 217 68 41 2,8
K Varastorakennukset 211 48 33 39 51 22 18 1,4
L,N Muut rakennukset 19 6 2 3 6 2 1 0,0
Keskimääräinen yksikkökustannus € per m2
Kaikki rakennukset 22,0 22,0 28,6 29,6 22,6 15,2 5,9 4,9
A1 Erilliset pientalot 13,4 15,4 15,4 16,3 17,1 10,6 3,5 2,7
A2 Rivi- ja ketjutalot 26,2 39,3 39,3 35,0 26,8 19,5 9,1 8,2
A3 Asuinkerrostalot 28,8 26,7 26,7 39,0 31,8 27,7 10,8 8,8
C Liikerakennukset 16,3 22,3 22,3 23,3 17,4 12,1 4,9 4,2
D Toimistorakennukset 22,7 20,8 20,8 32,8 29,0 19,9 8,0 6,8
E Liikenteen rakennukset 14,8 22,8 22,8 22,3 17,9 10,0 3,1 2,4
F Hoitoalan rakennukset 46,6 67,6 67,6 62,3 32,0 10,7 3,1 2,4
G Kokoontumisraken­nukset 27,5 36,6 36,6 53,5 25,2 6,4 1,7 1,4
H Opetusrakennukset 62,3 77,2 77,2 69,0 50,8 22,7 6,5 5,1
J Teollisuusraken­nukset 21,5 30,7 30,7 21,0 20,7 11,6 8,9 8,7
K Varastorakennukset 11,7 27,4 27,4 14,0 11,6 6,7 4,1 3,9
L,N Muut rakennukset 9,7 10,9 10,9 13,2 13,7 6,1 2,1 1,7
Korjauskustannukset rakennustyypeittäin ja omistajalajeittain vuonna 2010. Korjauskustannukset on arvioitu kertomalla omistajalajikohtaiset rakennuskantatiedot edellisen taulukon yksikkökustannuksilla. Ei sisällä vapaa-ajan asuinrakennuksia eikä maatalouden tuotantorakennuksia. Edellisen taulukon yksikkökustannukseen sisältyvien epätarkkuuksien vuoksi laskelmat ovat suuntaa antavia. Tähdellä (*) merkittyjä lukuja on korjattu manuaalisesti.[1]
Vuoden 2010 rakennuskanta Omistajien osuus rakennustyypin korjauskustannuksista %
Rakennuksen käyttötarkoitus Korjauskustannukset milj. € Yksityinen henkilö tai perikunta Asunto-osakeyhtiö tai asunto-osuuskunta Kiinteistöosakeyhtiö Yksityinen yritys Valtio- tai kuntaenimmistlinen yritys Kunnan tai valtion liikelaitos Kunta tai kuntaliitto Valtio Pankki tai vakuutuslaitos Sosiaaliturvarahasto, Uskonnollinen yhteisö, säätiö, puolue tai yhtistys Muu tai tuntematon
Kaikki rakennukset 9551 34,0 16,7 11,8 12,4 2,1 1,4 14,1 1,4 0,5 3,6 2,1
Asuinrakennukset 5466 54,0 28,0 8,5 2,9 1,1 0,4 1,6 0,2 0,1 1,9 0,2
A1 Erilliset pientalot
2 036 92,1 5,1 0,4 0,9 0,1 0,0 0,5 0,1 0,0 0,2 0,6
A2 Rivi- ja ketjutalot
850 *27,9 *51,3 7,2 3,2 1,0 0,3 4,2 0,5 0,1 2,6 1,7
A3 Asuinkerrostalot
2 580 *32,5 *38,5 15,3 4,4 2,0 0,8 1,6 0,2 0,2 3,0 1,5
Muut kuin asuinrakennukset 4 085 7,2 1,5 16,1 25,2 3,3 2,8 30,7 3,0 0,9 5,8 3,4
C Liikerakennukset
436 13,1 3,4 37,6 30,5 0,5 0,4 3,8 0,9 1,2 5,6 3,1
D Toimistorakennukset
426 3,3 3,3 41,4 20,3 1,9 3,4 10,7 5,8 5,2 2,5 2,3
E Liikenteen rakennukset
174 25,0 5,3 12,1 31,2 5,5 5,3 4,4 2,2 0,4 0,7 8,0
F Hoitoalan rakennukset
490 2,6 1,2 5,5 4,5 4,0 1,9 64,0 2,6 0,1 10,4 3,2
G Kokoontumisrakennukset
242 3,4 0,9 5,3 9,8 1,5 0,8 32,8 3,7 0,0 38,7 3,2
H Opetusrakennukset
1 097 3,9 0,4 4,6 3,2 3,9 5,3 65,9 5,4 0,2 4,3 2,9
J Teollisuusrakennukset
989 8,9 0,7 16,6 57,4 4,4 1,6 5,0 0,3 0,4 0,5 4,1
K Varastorakennukset
211 11,6 0,8 19,8 50,6 2,6 2,1 6,0 0,9 1,6 0,8 3,1
L,N Muut rakennukset
19 22,8 3,8 3,9 8,9 1,8 1,7 38,5 11,9 0,0 3,2 3,3

Arvio vuoden 2010 korjauskustannuksista on esitetty taulukossa 15a rakennustyypeittäin ja ikäluokittain. Menettelyssä arviopohjainen tieto (yksikkökustannukset) yhdistettiin täsmälliseen tilastotietoon (vuoden 2010 rakennuskanta, rakennuskustannusindeksi 2000=100). Yksikkökustannukset taulukossa 14b sidottiin rakennuksen ikään. Tilastokeskuksen tuottamasta rakennuskustannusindeksistä 2000=100 oli saatavilla vain uudisrakentamisen pisteluvut rakennustyypeittäin asuinkerrostalosta (RKI=126,9), rivitalosta (126,2), toimisto- ja liikerakennuksesta (125,9) sekä teollisuus- ja varastorakennuksesta (131,5). Muihin rakennustyyppeihin sovellettiin kokonaisindeksin pistelukua (127,5). Kun indeksillä korjattu yksikkökustannus kerrottiin vuoden 2010 rakennuskantaa edustavilla kerrosneliöillä, saatiin vuoden 2000 korjausrakentamisen intensiteettiä vastaava korjausrakentamisen arvo vuoden 2010 rahassa.

Keskimääräisen korjausintensiteetin muutos vuodesta 2000 vuoteen 2010 saatiin kansantalouden tilinpidosta. Tilastokeskuksen mukaan keskimääräinen korjausrakentamisen intensiteetti vuonna 2000 oli 11,9 €/m2, joka on korjausrakentamisen tuotos 5 750 milj. € jaettuna kerrosalalla 481 milj. m2. Kerrosalasta vapaa-ajan rakennuksia ja maatalouden tuotantorakennuksia on 13,2 %. Kansantalouden tilinpidon mukaan vuoden 2010 korjausrakentamisen tuotos vuoden 2000 rahassa oli 7 600 milj. € ja vuoden 2010 rakennuskanta oli 434 milj. m2 ilman vapaa-ajan asuinrakennuksia ja maatalouden tuotantorakennuksia. Mikäli vapaa-ajan asuntojen ja maatalouden tuotantorakennusten osuus on säilynyt samana kuin vuonna 2000, vuonna 2010 434 milj. kerrosneliötä edusti 86,8 % koko rakennuskannasta. Näin saatiin vuoden 2010 keskimääräiseksi korjausintensiteetiksi 15,2 €/m2 (= 7600/434*0,868) vuoden 2000 rahassa ja keskimääräiseksi intensiteetin muutokseksi 127,1 (= 15,2/11,9*100).[1]

Rakennusten korjausperusteet, korjaustoimenpiteet ja niiden kustannukset

Vuonna 2000 tehtyjen korjausten ensisijaiset korjausperusteet on esitetty alla olevassa taulukossa. Rikkoutuneen ja vaurioituneen osan korjaus on korjausperusteena suurempi kuin ennalta ehkäisevät toimenpiteet. Noin joka kolmas korjaus on tehty vasta sitten, kun on pakko. Varusteiden lisäys tai tason parantaminen ja tilamuutos kertovat korjauksista, joita tehdään aikaisemmin kuin tekninen vanheneminen edellyttää.

Kirjallisuudesta ei löytynyt alla olevan taulukon sisältöä vastaavia tietoja vuoden 2010 korjausperusteista. Taulukko antaa kuitenkin viitteitä vuoden 2010 ensisijaisista korjausperusteista.[1]

Ulkovaipan, talotekniikan ja sisätilan korjausten ensisijaiset korjausperusteet vuonna 2000. Lähde: Korjausrakentaminen 2000-2010. VTT Tiedotteita 2154. VTT 2002.[1]
Vuoden 2000 rakennuskanta

Korjauksen kohde

Varusteiden lisäys, tason parantaminen Huolto, ennalta ehkäisevä korjaus Rikkoutuneen/vaurioutuneen osan korjaus Tilamuutos Kosteusvaurio Yhteensä
Ulkovaipan korjaukset
Ulkoseinät 18 28 34 13 7 100
Ikkunat, ovet 19 35 34 9 4 101
Vesikatto 11 29 44 7 10 101
Talotekniikan korjaukset
Lämmitysjärjestelmä 22 23 36 12 6 99
Vesi/viemärijärjestelmä 21 22 36 15 7 101
Ilmastointi 30 20 29 16 3 98
Sähkö/tietoliikennejärjestelmät 37 14 29 16 0 96
Sisätilan korjaukset
Märkätilat 25 17 19 29 9 99
Keittiö 36 15 21 27 1 100
Muut sisätilat 31 29 16 21 3 100

Kuntaliitto on tehnyt kyselytutkimuksen kuntien omistamassa rakennuskannassa vuosina 2002-2004 esiintyneistä kosteus- ja homekorjauksista. Kysely tehtiin keväällä ja kesällä 2005. Kysely toimitettiin kaikille yli 2 000 asukkaan kunnille. Vastanneita kuntia oli vain 41. Syyt kosteus- ja homevaurioihin rakennustyypeittäin kyselytutkimuksesta on koottu toiseen alla olevaan taulukkoon. Kosteuden lähteet on esitetty kolmannessa taulukossa ja vaurioiden esiintyminen rakennusosittain on koottu neljänteen taulukkoon. Vastaava selvitys on tehty myös vuonna 2000. Keskimääräiset muutokset vuodesta 2000 vuoteen 2005 on esitetty alla taulukoissa.[1]

Kosteus- ja homevauriokorjaukset kuntien julkisissa rakennuksissa vuosina 2002-2004. Kyselytutkimuksen otos ja sitä edustavat julkiset rakennukset. Lähde: Jorma Ruokojoki. Kosteus- ja homeongelmien määrä ja syyt kuntien rakennuksissa 2005. Kuntaliitto 2006.[1]
Kyselyä vastaavat julkiset rakennukset Kyselytutkimuksen otos Kyselyn estimaatti
Tehdyt korjaukset v. 2002-04
Rakennusten määrä Rakennusten tilavuus Vastanneuden kuntien määrä Korjattujen rakennusten %-osuus Korjattujen rakennusten %-osuus tilavuudesta Korjauskustannukset Tulevat korjauskustannukset 2005-07 Korjauskustannukset 2002-04 Tulevat korjauskustannukset 2005-07
Rakennusten käyttö­tarkoitus kpl milj. m3 lkm % % milj. € milj. € milj. € milj. €
Toimistoraken­nukset 1 492 8,4 20 32 45 2,23 2,58 4,91 5,69
Päiväkodit 1 750 2,7 20 42 44 4,64 4,07 10,48 9,20
Terveydenhuoltorakennukset ja muut sosiaalitoimen rakennukset 2 694 14,1 23 27 46 2,48 2,16 5,35 4,65
Urheilu- ja kuntoilurakennukset 1 896 12,0 10 16 33 1,73 3,36 5,19 10,06
Opetusrakennukset yhteensä, siitä 6408 48,5 29 25 40 15,17 11,63 37,80 28,99
peruskoulut
4 787 36,7 23 18 23 5,88 4,38
lukiot ja muut opetusrakennukset
1 622 11,8 23 19 17 0,85 0,88
Yhteensä 14240 85,7 26,25 23,80 63,74 58,59
Syyt kosteus- ja homevaurioihin kuntien julkisissa rakennuksissa vuosina 2002-2004 esiintyneissä tapauksissa. Kosteus- ja homevauriokohteet esitetty edellisessä taulukossa. Lähde: Jorma Ruokojoki. Kosteus- ja homeongelmien määrä ja syyt kuntien rakennuksissa 2005. Kuntaliitto 2006.[1]
Kosteus- ja homevaurion syy, %
Rakennuksen käyttötarkoitus Suunnitteluvirhe Rakennusvirhe Huoltovirhe Käyttötapavirhe Energiansäästövirhe Muut tekijät
Toimistorakennus 41 31 9 6 0 13
Päiväkodit 40 34 10 3 2 11
Terveydenhuoltorakennukset ja muut sosiaalitoimen rakennukset 40 26 12 6 0 16
Urheilu- ja kuntoilurakennukset 60 17 8 3 2 10
Opetusrakennukset yhteensä, siitä 38 30 13 4 1 14
peruskoulut
35 33 12 5 1 14
lukiot ja muut opetusrakennukset
44 32 5 1 0 18
Keskimäärin vuonna 2005 42 28 12 4 1 13
Keskimäärin vuonna 2000 27 29 14 16 3 11
Kosteuden lähteet kosteus- ja homevauriokohteissa kuntien julkisissa rakennuksissa vuosina 2002-2004. Kosteus- ja homevauriokohteet esitetty aiemmassa taulukossa. Lähde: Jorma Ruokojoki. Kosteus- ja homeongelmien määrä ja syyt kuntien rakennuksissa 2005. Kuntaliitto 2006.[1]
Kosteuden lähteen esiintyminen, %
Rakennuksen käyttötarkoitus Sade, lumi, tuuli, katto- ja valumavedet Maakosteus Sisäilman kosteus Käyttövedet
Toimistorakennukset 51 37 2 10
Päiväkodit 58 42 0 0
Terveydenhuoltorakennuk­set ja muut sosiaalitoimen rakennukset 44 31 0 25
Urheilu- ja kuntoilurakennukset 55 26 6 13
Opetusrakennukset yhteensä, siitä 51 36 1 12
peruskoulut
41 38 3 18
lukiot ja muut opetusrakennukset
55 28 2 15
Keskimäärin vuonna 2005 51 34 2 14
Keskimäärin vuonna 2000 40 29 5 26
Vaurioituneet rakennusosat kosteus- ja homevauriokohteissa kuntien julkisissa rakennuksissa vuosina 2002-2004. Kosteus- ja homevauriokohteet esitetty aiemmassa taulukossa. Lähde: Jorma Ruokojoki. Kosteus- ja homeongelmien määrä ja syyt kuntien rakennuksissa 2005. Kuntaliitto 2006.[1]
Vaurioituneen rakennusosan esiintyminen, %
Rakennuksen käyttötarkoitus Vesikatto Ulkoseinät Yläpohja Välipohjat Sisäseinät Alapohja Sokkeli Muu
Toimistorakennukset 18 25 13 5 3 23 12 1
Päiväkodit 40 20 5 5 2 13 9 6
Terveydenhuoltorakennukset ja muut sosiaalitoimen rakennukset 27 13 5 6 2 31 7 9
Urheilu- ja kuntoilurakennukset 35 9 13 2 5 22 9 5
Opetusrakennukset yhteensä, siitä 36 8 9 0 3 34 9 1
peruskoulut
33 8 7 5 2 31 10 4
lukiot ja muut opeturakennukset
39 8 8 4 2 20 13 6
Keskimäärin vuonna 2005 33 11 9 2 3 30 9 3
Keskimäärin vuonna 2000 26 10 10 - 8 26 14 6

Korjaustoimenpiteet on eritelty alla taulukossa ulkovaipan, talotekniikan ja sisätilan korjauskustannuksiin rakennustyypeittäin vuosina 2000 ja 2010. Ulkovaipalla tarkoitetaan rakennuksen julkisivuja, ikkunoita, ovia, parvekkeita ja vesikatetta. Talotekniikan korjauksilla tarkoitetaan olemassa olevien järjestelmien huoltoa ja korjaamista sekä järjestelmien uusimista tai kokonaan uusien järjestelmien rakentamista. Talotekniikka sisältää LVIS-järjestelmät. Sisätilan korjauksiin luetaan märkätilojen ja keittiöiden korjaukset sekä sisäverhoustyöt, kiintokalusteiden uusiminen ja tilamuutostyöt.

Vuoden 2000 korjauskustannukset alla olevassa taulukossa on laskettu suoraan lähteen sisältämästä tiedosta. Ulkovaipan osuus korjauskustannuksista oli 32 %, talotekniikan 25 % ja sisätilan korjausten osuus 43 %. Vuonna 2010 talotekniikan osuuden on oletettu kasvavan 27 %:iin korjauskustannuksista, ulkovaipan osuuden on oletettu laskevan 31 %:iin ja sisätilakorjausten osuuden laskevan 42 %:iin korjauskustannuksista. Vuoden 2010 korjauskustannusten jakauma taulukossa on suuntaa antava.[1]

Ulkovaipan, talotekniikan ja sisätilan korjauskustannukset rakennustyypeittäin vuosina 2000 ja 2010 käypään hintaan. Vuoden 2010 arvio korjauskustannuksista on laskettu olettaen, että talotekniikan osuus kasvaa 2 prosenttiyksikköä, ulkovaipan ja sisätilan korjausten osuus laskee yhden prosenttiyksikön vuoden 2000 tilanteesta ja että rakennustyyppien osuudet korjauskohteen sisällä säilyvät ennallaan. Vuoden 2010 arvio ei sisällä vapaa-ajan asuntojen eikä maatalouden tuotantorakennusten korjauksia. Lähde: Korjausrakentaminen 2000-2010. VTT Tiedotteita 2154. VTT 2002.[1]
Rakennustyyppi Ulkovaipan korjaukset Talotekniikan korjaukset Sisätilan korjaukset Yhteensä
Osuus vuoden 2000 rakennuskannassa, %
Omakotitalot, asunnot, talousrakennukset 51 37 56
Asuntoyhteisöt 20 16 15
Liike- ja toimistorakennukset 6 10 8
Julkiset rakennukset 14 22 13
Teollisuus- ja varastorakennukset 9 15 8
Rakennukset yhteensä 100 100 100
Korjauskustannukset vuonna 2000, milj.€ käypään hintaan
Omakotitalot, asunnot, talousrakennukset 890 520 1 310 2 720
Asuntoyhteisöt 350 220 350 920
Liike- ja toimistorakennukset 110 140 190 440
Julkiset rakennukset 240 310 300 850
Teollisuus- ja varastorakennukset 160 210 190 560
Rakennukset yhteensä 1 750 1 400 2 340 5 490
Arvio korjauskustannuksista vuonna 2010, milj. € käypään hintaan
Omakotitalot, asunnot, talousrakennukset 1 500 960 2 240 4 700
Asuntoyhteisöt 590 400 600 1 590
Liike- ja toimistorakennukset 190 260 330 780
Julkiset rakennukset 410 570 510 1 490
Teollisuus- ja varastorakennukset 270 390 330 990
Rakennukset yhteentä 2 960 2 580 4 010 9 550

Tilastokeskuksen tilastoissa vain asunto-osakeyhtiöistä on tiedot korjauskohteittain vuosilta 1999–2010. Yllä olevan taulukon tiedot asuntoyhteisöjen korjauskustannuksista eivät ole yhdistettävissä asunto-osakeyhtiöiden korjauskustannuksiin ilman lisätietoja. Tämä kuva tukee oletusta, että talotekniikan korjausten osuus kaikista korjauskustannuksista on kasvanut vuonna 2010 verrattuna vuoteen 2000.[1]

Kosteus- ja homevaurioiden korjaustoimintaan osoitetut määrärahat Suomessa

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala

Sosiaali- ja terveysministeriö (neuvotteleva virkamies Mikko Nygård, 2012) kokosi tätä tutkimusta varten yhteenvedon valtion talousarvioesityksissä sosiaali- ja terveyden huollon kiinteistöjen perustamishankkeiden määrärahoista (Taulukko 22). Vuoteen 2005 saakka nämä avustukset kohdennettiin perustamishankkeisiin, ei suoraan kosteus- ja homekorjauksiin. Monessa tapauksessa on ollut kyse kuitenkin kosteus- ja homeongelmien poistamisesta, mutta tästä ei tällä hetkellä ole luotettavaa tietoa saatavilla.[1]

STM:n hallinnonalan kiinteistöjen perustamishankkeiden määrärahat valtion talousarvioesityksissä vuosina 2000-2012. TAE= talousarvioesitys, LTE=lisätalousarvioesitys.[1]
Vuosi Talousarvio Määräraha milj. € Huom
2012 1. LTAE 10,0
2012 TAE 10,0 2010 valtuuden maksamiseen
2011
2010 TAE 10,0 valtuus hankkeiden aloittamiseen
2009 1. LTAE 9,0
Yhteensä 29,0
2005 TAE 0,8
2004 II LTAE 0,3
2004 I LTAE 1,4
2004 TAE 4,9
2003 TAE 17,2
2002 TAE 26,6
2001 TAE 37,0
2000 TAE 37,8
Yhteensä 2000-2005 126,0
Yhteensä 2000-2012 155,0

Taulukosta yllä käy ilmi, että vuosille 2000-2012 on myönnetty määrärahoja kiinteistöjen perustamishankkeisiin yhteensä 155 milj. €. Suurin summa oli vuonna 2000 eli 37,8 milj. € ja pienin v. 2005, yhteensä 0,8 milj. €. Sitä käytettiinkö kaikki määrärahat vuosittain, ei tästä selvityksestä käy ilmi. STM:n määrärahat ovat viime vuosikymmeninä kohdistettu mm. sairaaloiden ja terveyskeskusten perustamishankkeisiin. 2000-luvun alkuvuosina vahvistettiin vain pienikokoisia perustamishankkeita. Esimerkiksi vuoden 2002 budjetissa kirjataan, että määräraha kohdistuu kokonaiskustannuksiltaan 270 000-3 450 000 €:n suuruisiin hankkeisiin. Näin ne ovat kohdistuneet pääosin terveysasemiin, vanhainkoteihin ym. kokoluokan hankkeisiin.

STM:n hallinnonalan määrärahat eivät ole kohdistuneet asuinrakentamiseen. STM:n hallinnonalan määrärahasta ei vuoden 2005 jälkeen myönnetty rahaa perustamishankkeisiin vaan ne kohdistettiin nimenomaan kosteus- ja homekorjaushankkeisiin. 2000-luvun alussa sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistöjen perustamiskustannuksiin myönnettiin vielä jonkin verran valtion rahoitusta, joskin vähenevässä määrin kuten summista huomataan.[1]

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonala

Tätä tutkimusta varten koottiin tiedot vuosina 2000-2012 myönnetyistä yleissivistävän koulutuksen valtionosuuksista ja -avustuksista OKM:n hallinnonalan kiinteistöjen perustamishankkeisiin. Tiedot myönnetyistä valtionosuuksista ja -avustuksista yleissivistävän koulutuksen perustamishankkeisiin on saatu rakennusneuvos Ritva Kiveltä opetus- ja kulttuuriministeriöstä.[1]

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla yleissivistävän koulutuksen kiinteistöille myönnetyt perustamishankkeiden avustukset vuosina 2000-2012.[1]
Vuosi Hankkeet Jälkirahoitteiset avustukset (€) Toteutusaikaiset avustukset (€) YHT (€)
2000 uudisrakennukset 9 125 994,62 5054 904,95 14 180 899,57 36,7 %
peruskorjaukset 6 327 835,27 8 204 089,32 14 531 924,59 37,6 %
lisärak.- ja peruskorjaukset 5 505 463,58 4 463 741,21 9 969 204,79 25,8 %
yhteensä 38 682 028,95
2001 uudisrakennukset 11 236 467,18 6 009 943,27 17 246 410,45 47,1 %
peruskorjaukset 5 188 294,79 6 532 486,34 11 720 781,13 32,0 %
lisärak.- ja peruskorjaukset 2 334 515,69 5 348 544,25 7 683 059,94 21,0 %
yhteensä 36 650 251,53
2002 uudisrakennukset 11 124 262,00 2 895 650,00 14 019 912,00 43,5 %
peruskorjaukset 7 966 856,00 2 724 300,00 10 691 156,00 33,1 %
lisärak.- ja peruskorjaukset 4 976 850,00 2 566 050,00 7 542 900,00 23,4 %
yhteensä 32 253 968,00
2003 uudisrakennukset 7 257 454,00 8 065 450,00 15 322 904,00 25,3 %
peruskorjaukset 13 571 354,00 17 624 417,00 31 195 771,00 51,4 %
lisärak.- ja ja peruskorjaukset 7 555 732,00 6 578 380,00 14 134 112,00 23,3 %
yhteensä 60 652 787,00
2004 uudisrakennukset 9 175 656,00 3 467 042,00 12 642 698,00 27,7 %
peruskorjaukset 13 813 330,00 14 115 931,00 27 929 261,00 61,3 %
lisärak.- ja peruskorjaukset 5 009 961,00 5 009 961,00 11,0 %
yhteensä 45 581 920,00
2005 uudisrakennukset 8 464 015,00 4 161 134,00 12 625 149,00 26,1 %
peruskorjaukset 9 508 938,00 10 733 617,00 20 242 555,00 41,8 %
lisärak.- ja peruskorjaukset 7 250 444,00 8 252 448,00 15 502 892,00 32,1 %
yhteensä 48 370 596,00
2006 uudisrakennukset 8 222 581,00 6 751 950,00 14 974 531,00 26,9 %
peruskorjaukset 14 761 545,00 13 322 247,00 28 083 792,00 50,4 %
lisärak.- ja peruskorjaukset 4 247 000,00 8 425 802,00 12 672 802,00 22,7 %
yhteensä 55 713 125,00
2007 uudisrakennukset 17 497 699,00 700 000,00 18 197 699,00 35,7 %
peruskorjaukset 25 560 068,00 25 560 068,00 50,1 %
lisärak.- ja peruskorjaukset 6 942 229,00 300 000,00 7 242 229,00 14,2 %
yhteensä 50 999 996,00
2008 uudisrakennukset 6 789 048,00 3 481 430,00 10 270 478,00 24,8 %
peruskorjaukset 9 103 082,00 10 459 404,00 19 562 486,00 47,3 %
lisärak.- ja peruskorjaukset 2 077 551,00 9 428 216,00 11 505 767,00 27,8 %
yhteensä 41 338 731,00
2009 uudisrakennukset 17 398 787,00 9 405 150,00 26 803 937,00 26,5 %
peruskorjaukset 33 470 488,00 3 343 400,00 36 813 888,00 36,4 %
lisärak.- ja peruskorjaukset 21 839 668,00 15 751 450,00 37 591 118,00 37,1 %
yhteensä 101 208 943,00
2010 uudisrakennukset 25 578 172,00 5 116 616,00 30 694 788,00 35,6 %
peruskorjaukset 32 812 130,00 8 165 000,00 40 977 130,00 47,5 %
lisärak.- ja peruskorjaukset 11 691 760,00 2 876 401,00 14 568 161,00 16,9 %
yhteensä 86 240 079,00
2011 uudisrakennukset 2 361 900,00 2 361 900,00 6,7 %
peruskorjaukset 5 337 500,00 13 315 650,00 18 653 150,00 52,6 %
lisärak.- ja peruskorjaukset 11 244 500,00 3 190 000,00 14 434 500,00 40,7 %
yhteensä 35 449 550,00
Vuosina 2000-2011 uudisrakennukset 134 232 035,80 55 109 270,22 189 341 306,02 29,9 %
peruskorjaukset 177 421 421,06 108 540 541,66 285 961 962,72 45,2 %
lisärak.- ja peruskorjaukset 90 675 674,28 67 181 032,46 157 856 706,73 24,9 %
yhteensä 633 159 975,48

Määrärahoja 2000-luvun eli viimeisen 12 vuoden aikana on myönnetty yhteensä 633 milj. €. Vuositasolla avustusten määrä on vaihdellut niin, että pienin avustus oli v. 2002 yhteensä 32,2 milj. € ja suurin v. 2009 eli 101,2 milj. €. Uudisrakennuksiin tästä summasta on mennyt 189,3 milj. € (29,9 %), peruskorjauksiin 286 milj. € (45,2 %) ja lisärakennuksiin sekä peruskorjauksiin 157,9 milj. € (24,9 %). Jos arvioidaan, että puolet ”lisärakennus- ja peruskorjaus”-hankkeista on kohdistunut peruskorjauksiin, niin peruskorjauksiin suunnattujen avustusmäärärahojen osuus yhteensä on vuosina 2000-2012 noin 60 %. Tämä tarkoittaa sitä, että koko summasta (633 milj. €) yhteensä 379,8 milj. € on myönnetty peruskorjauksiin. Kosteus- ja homevauriokorjausten osuutta kaikista peruskorjaushankkeista on tämän tilaston perusteella mahdotonta arvioida.

Osa uudisrakennushankkeista on kosteus- ja homevaurioituneita koulutiloja korvaavia hankkeita. Näiden osuus on kuitenkin pieni.[1]

Ympäristöministeriön hallinnonala

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA on myöntänyt vuosittain korjausavustuksia asunnoille laajojen terveyshaittojen poistamisen edellyttämiin toimenpiteisiin. Avustus on myönnetty sosiaalisen ja taloudellisen tarveharkinnan perusteella. Näissä terveyshaittaan liittyvissä korjauksissa kosteus- ja homevauriot on ollut merkittävä peruste. Vuositasolla myönnetty summa on ollut noin 1 milj. €. Avustuksen myöntäminen edellyttää, että hakija on joutunut suuriin taloudellisiin vaikeuksiin asuntonsa terveyshaittojen vuoksi ilman omaa syytään. Avustusta myönnetään myös asunnon rakentamiseksi ja hankkimiseksi, jos asunto on käynyt asumis- tai korjauskelvottomaksi. Avustusta myönnetään enintään 70 % hyväksyttävistä korjaus-, rakentamis- tai hankintakustannuksista.[1]

Yhteensä valtionhallinnossa on viime vuosina myönnetty julkisten rakennusten korjaushankkeisiin noin 50 milj. € vuodessa.[1]

Vuoden 2012 lisätalousarvio ja 2013 talousarvioesitys

Valtioneuvosto esitti vuoden 2012 ensimmäiseen lisätalousarvioon sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle 10 milj. €:n lisämäärärahaa (3 vuoden siirtomääräraha) vuonna 2012 alkaviin kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden korjaushankkeisiin. Avustukset kohdennetaan ensisijaisesti kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden (esimerkiksi päiväkodit, vanhainkodit, terveyskeskukset ja sairaalat) kosteus- ja homevaurioiden korjaamiseen. Avustusta voidaan myöntää enintään 25 % hankkeen hyväksytyistä kustannuksista. Hankeavustuksia voidaan käyttää myös uudisrakennushankkeisiin, joilla korvataan sosiaali- ja terveydenhuollon rakennuksia, jotka ovat kuntotutkimuksien perusteella arvioitu sellaisiksi, ettei niiden korjaaminen ole kustannustehokasta.

Tämän lisäksi valtioneuvosto esitti valtion vuoden 2012 ensimmäiseen lisätalousarvioon opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle lisämäärärahaa 20 milj. € vuonna 2012 alkaviin yleissivistävien oppilaitosten korjaushankkeisiin. Avustukset kohdennetaan ensisijaisesti kosteus- ja homevaurioituneiden koulurakennusten korjaushankkeisiin sekä sellaisiin uudisrakennushankkeisiin, joilla korvataan kosteus- ja homevaurioituneita koulurakennuksia, joiden korjaaminen ei ole järkevää. Toissijaisesti avustuksia voidaan myöntää muihin korjaushankkeisiin. Avustusta voidaan myöntää 15-25 % hankkeen hyväksyttävistä kohtuullisista kustannuksista.[1]

Sosiaali- ja terveysministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriön asettama valtakunnallinen arviointiryhmä arvioi hankkeiden kuntotutkimukset, korjaussuunnitelmat ja muiden laadunvarmistusta koskevien ehtojen täyttymisen sekä antaa lausuntonsa aluehallintovirastolle niistä korjaushankkeista, joiden suunnitelmat ovat riittävät kosteus- ja homevaurioiden korjaamiseksi.

Elokuun lopussa 2012 hallitus esitti vuoden 2013 budjettiin kosteus- ja homevauriokoulujen korjaukseen yhteensä 58 milj. €:n määrärahaa.[1]

Terveysvaikutusten taloudellinen merkitys

Tarkastelun tausta ja lähtötiedot

Kosteus- ja homeongelmista aiheutuvista terveysvaikutuksista syntyviä lisäkustannuksia voidaan arvioida monella tavalla. Arvio voidaan tehdä altistuneiden lukumäärän ja korvattujen ammattitautien perusteella tai arvioimalla kosteus- ja homevaurion osuutta työpanosmenetyksistä, hoitokustannuksista ja tuottavuusmenetyksistä. Kaikkiin näihin liittyy suuria epävarmuustekijöitä. Siksi pyrimme haarukoimaan kokonaiskustannusten suuruutta eri menetelmien avulla.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan arvioitiin, että astmoista 21 % liittyisi kosteus- ja homevaurioihin työpaikoilla ja kodeissa. Maan 21,8 miljoonasta astmasta keskimäärin 4,6 miljoonaa selittyisi kosteus- ja homevauriolla. Tämän perusteella tutkijat arvioivat kosteus- ja homevaurioon liittyvien astmojen kustannuksiksi yhteensä 3,5 mrd. dollaria (Mudarri ja Fisk 2007, Fisk ym. 2007).[1]

Suomessa rakennusten kosteus- ja homeongelmien aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia on selvitetty useissa tutkimuksissa. Seppäsen (2004) tekemän arvion mukaan kaikkien sisäilmaongelmien kustannukset ovat vuosittain noin 3 mrd. €. Kustannuksiin sisältyvät lääkärissäkäynnit, sairaalahoito ja sairauspoissaolot. Tästä määrästä kosteus- ja homevaurioiden kustannukset terveydenhuollolle on arvioitu olevan vuosittain 200 milj. €/vuosi. Haahtelan ja Reijulan selvityksessä STM:lle v. 2007 kustannukset sisäilman terveydellisistä haitoista arvioitiin tasolle 1,5 mrd. €. Selvityksessä ei arvioitu erikseen kosteus- ja homevaurioiden osuutta tästä kustannuksesta.

Viime vuosina erityisesti väestötasoinen arvio kosteusvaurioihin liittyvästä sairastamisesta ja oireilusta on tarkentunut. Raportoitujen tutkimusten mukaan kosteus- ja homevauriot lisäävät riskiä sairastua astmaan ja riski on keskimäärin 1,3-1,75-kertainen (Mendell ym. 2011). Toisaalta on arvioitu, että jos kosteus- ja homevaurioita ei olisi, keskimäärin 21-35 % astmoista jäisi syntymättä (attributable risk) (Jaakkola ym. 2004, Mudarri ja Fisk 2007).[1]

Merkittävä lisäkustannus kansantaloudelle syntyy kosteus- ja homevaurioista niiden aiheuttamien terveydellisten haittojen vuoksi. Kosteus- ja homevaurio on merkittävä tämän raportin määrittelyn mukaisesti silloin, kun haitallinen altistuminen vaurioituneista rakenteista peräisin oleville kemiallisille, fysikaalisille tai biologisille epäpuhtauksille on todennäköistä. Näissä rakennuksissa luotettavien tieteellisten tutkimusten mukaan riski oireiluun (hengitystieoireet) ja tiettyihin sairauksiin (esim. astma) on keskimäärin 1,5-kertainen. Tältä pohjalta on mahdollista arvioida aikaisempaa luotettavammin oireiden ja sairauksien aiheuttamaa todennäköistä kustannusta.

Toinen tapa lähestyä oireilun ja sairauksien määrää on arvioida kuinka moni suomalaisista asuu tai on työssä rakennuksissa, joissa on merkittävä kosteus- ja homevaurio. Edellä on jo arvioitu merkittävien kosteus- ja homevaurioiden esiintyvyyttä eri toiminnoissa ja tilanteissa.[1]

Suomen väkiluku 5,375 milj. jakautuu työllisiin (2,325 milj.), työttömiin (268 200), opiskelijoihin (423 200), eläkeläisiin (1,278 milj.) ja muihin työvoiman ulkopuolisiin (1,080 milj.). Taulukoihin alempana on koottu arvio niiden ihmisten (asukkaat ja työntekijät) määrästä, jotka asuvat tai ovat työssä rakennuksissa, joissa tiedetään olevan merkittävä kosteus- ja homevaurio. Kouluista mukana ovat peruskoulut, lukiot, ammattioppilaitokset ja korkeakoulut. Koulujen ja päiväkotien työntekijät ja lapset on otettu mukaan arvioihin altistumisesta. Hoitolaitoksista on huomioitu sairaalat, terveyskeskukset ja muut sosiaali- ja ter­veysalan hoitolaitokset ja niiden työntekijät. Toimistojen määrän ja kerrosalan arviointi on vaikea, koska tällaisia tiloja ei suoraan kirjata tilastoihin. Toimistotiloiksi on tässä laskelmassa otettu mukaan ei-teolliset työtilat.

Näiden taustatietojen avulla voidaan arvioida altistumisesta aiheutuvan oireilun ja sairastumisen määrää ja siihen liittyvää taloudellista merkitystä.[1]

Asuinrakennusten kosteusvaurioiden yleisyyttä koskevat KTL:n tutkimukset ovat 1990-luvun alusta ja ne hyvin dokumentoituja, koska niissä on käytetty sekä kyselyä että teknisiä tarkastuksia luotettavuuden varmistamiseksi. Muut tutkimukset ovat pääosin kyselytutkimuksia eikä niissä ole otettu kantaa kosteusvaurioiden laajuuteen. Jäljempänä esitetyt arviot perustuvat näin ollen n. 20 vuotta vanhaan aineistoon ja niissä on tehty seuraavaksi esitetyt oletukset:

Pien- ja rivitalot

  • Vanhemmassa yli 30 vuotta vanhassa rakennuskannassa (-1980) esiintyneistä korjaamattomista kosteusvaurioista olisi korjaamatta enää 30 %.
  • 1980-1999 rakennuskannassa esiintyneistä korjaamattomista kosteusvaurioista olisi korjaamatta enää 25 %.
  • Vuoden 2000 jälkeisessä rakennuskannassa esiintyi kosteusvaurioita 25 %:ssa ja näistä 5 % olisi korjaamatta (Huom! RakMK C2, osa Kosteus tuli voimaan vuonna 1999).
  • Merkittäviksi kosteus- ja homevaurioiksi luokiteltiin näistä 40–75 %.
  • Merkittävien kosteus- ja homevaurioiden korjauskustannusten osuudeksi laskettiin sen prosentuaalinen osuus koko pien- ja rivitalojen korjausrakentamiseen käytetystä pääomasta.

Kerrostalot

  • Näkyvistä kosteusvauriojäljistä olisi korjaamatta 50 %.
  • Merkittäviksi kosteus- ja homevaurioiksi luokiteltiin näistä 40–75 %.
  • Merkittävien kosteus- ja homevaurioiden korjauskustannusten osuudeksi laskettiin sen prosentuaalinen osuus koko kerrostalojen korjausrakentamiseen käytetystä pääomasta.[1]
Merkittävien kosteus- ja homevaurioiden arvioitu räämä asuntokannassa, niissä altistuvien määrä ja arvio korjauskustannuksista rajoittuen kosteusvaurioihin.[1]
Rakennustyyppi Merkittävieä kosteus- ja homevaurioita Altistuvia Korjauskustannukset (milj. €)
alin arvio ylin arvio alin arvio ylin arvio alin arvio ylin arvio
Pien- ja rivitalot lukumäärä 99 000 148 500 224 500 336 900 191 287
osuus(%) 7 10
Kerrostalot lukumäärä 71 000 106 500 103 000 154 400 148 223
osuus (%) 6 9
Asuinrakennukset Yhteensä 327 500 498 300 339 510

Vuosittain asuinrakennusten korjausrakentamisen arvo on 4,9 mrd. €, josta merkittävien kosteus- ja homevaurioiden kertaluonteinen poistaminen edustaisi 7-10 % lisäpanostusta.

Koulut ja päiväkodit yhdistettiin, koska siten arvioitiin päästävän luotettavimpaan kokonaisarvioon tilanteesta. Rakennusteknisiä tarkastuksia sisältävissä tutkimuksissa on päädytty kosteusvaurioiden 24 % esiintyvyyteen, jota on käytetty arvion pohjana, vaikkakin rakennuskanta on hyvinkin heterogeeninen. Merkittäviksi näistä arvioitiin 50–75 %, koska vanhemman rakennuskannan osuus on suhteellisen suuri tällä toimialalla. Korjauskustannusten arvioinnissa käytettiin hintatasona100 €/m2, jota käytettiin myös hoitolaitosten kustannusten arvioinnissa perustuen aiempaan selvitykseen vuodelta 2005 tarkistettuna indeksillä.

Hoitotilojen tilanteen arvioinnissa hyödynnettiin TTL:n toteuttamaa sairaaloiden korjaustarpeen selvitystä, jossa kiireellisessä korjaustarpeessa oli 15 % ja lisäselvitystarpeessa 22 % kerrosalasta. Lisäselvitystarpeessa olevasta kerrosalasta kiireelliseksi korjaustarpeeksi arvioitiin realisoituvan 25–50 %. Kiireellinen korjaustarve tulkittiin tässä merkittäväksi kosteusvaurioksi. Työterveyslaitoksen v. 2003-2005 tekemässä sairaalaselvityksessä (STM:n työryhmämietintöjä 2005) arvioidut korjauskustannukset sairaanhoitopiireissä päivitettiin rakennuskustannusindeksillä ja hoitolaitosten kustannuksia arvioitiin sairaalaselvityksen pohjalta indeksillä tarkistettuna.

Toimistokiinteistöistä 10 %:ssa arvioitiin esiintyvän kosteusvaurioita ja näistä 25–50 % arvioitiin merkittäviksi kosteus- ja homevaurioiksi. Korjauskustannukset arvioitiin kuten kouluissa ja päiväkodeissa.[1]

Merkittävien koeteus- ja homevaurioiden arvioitu määrä työpaikkojen rakennus- kannassa siltä osin kun tutkimustietoa rakennuksista on ollut käytettävissä, niissä altistuvien määrä ja arvio korjauskustannuksista rajoittuen kosteusvaurioihin. Koulut (= kaikki oppilaitokset)[1]
Rakennustyyppi Merkittäviä kosteus- ja homevaurioita Altistuvia Korjauskustannukset (milj. €)
alin arvio ylin arvio alin arvio ylin arvio alin arvio ylin arvio
Koulut ja päiväkodit kerrosala 2 120 000 3 180 000 172 000 259 200 212 318
osuus(%) 12 18
Hoitolaitokset kerrosala 2 095 000 2 657 000 36 000 46 800 605 693
osuus (%) 20 26
Toimistot kerrosala 461 000 922 000 27 500 55 000 46 92
osuus (%) 2,5 5
Yhteentä kerrosala 4 676 000 6 759 000 235 500 361 000 863 1 103
*Ei sisällä hoitolaitoksissa olevien potilaiden/asukkaiden määrää.

Yllä olevien kahden taulukon perusteella rakennuskannassa olevien merkittävien kosteusvaurioiden korjauskustannukset ovat 1,2 ja 1,6 mrd. €:n välillä. Tämä on 0,3-0,4 % rakennuskannan kokonaisarvosta ja 5,6–7,5 % vuosittaisen talonrakentamisen arvosta.

Vuosittain muiden kuin asuinrakennusten korjausrakentamisen arvo on 4,6 mrd. €, josta merkittävien kosteus- ja homevaurioiden kertaluonteinen poistaminen edustaisi 19-24 % lisäpanostusta. Korjausrakentamisen osuuden kasvaessa suhteessa koko rakentamisen volyymiin tarkoittaa, että myös kosteus- ja homevaurioita korjataan vuosittain peruskorjausten yhteydessä lisääntyvästi. Voidaan arvioida, että vuosittaisella 8-10 % lisäpanostuksella merkittävien kosteus- ja homevaurioiden määrä voitaisiin saada merkittävästi pienemmäksi kolmessa vuodessa niin, että toimenpide maksaisi itsensä terveydellisten haittojen vähenemisenä. Erityisesti julkisen talouden kannalta tämä mahdollistaisi siirtymisen reaktiivisesta (toimitaan vasta vahingon tapahduttua) kosteus- ja homevaurioiden korjaamisesta proaktiiviseen (toimitaan jo ennen vahinkoa), ennakoivaan ja ajallaan tehtyyn korjausrakentamiseen.[1]

Lisääntynyt oireilu ja sairaustapaukset

Viime vuosina julkaistujen tutkimusten mukaan kosteus- ja homevauriorakennuksissa seuraavat oireet ovat yleisempiä kuin rakennuksissa, joissa vauriota ei ole:

  • hengitystieoireet (yskä, hengityksen vinkuminen, hengenahdistus, ylempien hengitysteiden oireet, nuha)

Lisääntynyttä oireilun aiheuttamaa kustannusta on vaikea tarkasti arvioida. Osa oireilun lisääntymisestä johtaa lisääntyneisiin sairauspoissaoloihin, osa tilanteisiin, joissa henkilö toimii tai tekee työtään oireilusta huolimatta tavanomaisella tai sitä pienemmällä työteholla. Sairauksien kustannuksia tarkastellaan seuraavassa kappaleessa.[1]

Tuoreiden kokoomatutkimusten mukaan (Mendell ym. 2011) seuraavien sairauksien yhteydestä kosteus- ja homevaurioihin on jo riittävästi näyttöä:

  • astma, astman paheneminen
  • keuhkoputkentulehdus
  • homepölykeuhko

Astman kustannukset Suomessa ovat vuosittain noin 215 milj. €. Kustannukset syntyvät sairauden tutkimuksista ja hoidoista sekä työkyvyn rajoittumisesta tai menettämisestä. Jos laskentaperusteena käytetään yhdysvaltalaisen tutkimuksen (Mudarri ja Fisk 2007) mallia, olisi noin 210 000 Suomessa todetusta astmasta 21 % eli 44 100 sellaisia astmoja, joissa kosteus- ja homevaurio liittyisi sairauden syntyyn. Astman kustannukset olivat 2000-luvulla tasolla 200 miljoonaa/vuosi ja esim. v. 2003 yhteensä 213,5 milj. € (Ikäheimo 2008). Jos edellä olevan mukaan noin viidennes astmoista liittyisi kosteus- ja homevaurioihin, jäisi kosteusvaurioihin liittyvien astmojen kustannuksiksi noin 45 milj. €.

Kuntasektorilla opetustoimessa ja sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä raportoidaan 2/3 vuosittain todetuista ammattitaudeista, joiden aiheuttajaksi on todettu kosteusvauriohomeet (Työperäisten sairauksien rekisteri, TTL). Työ ja terveys Suomessa haastattelututkimuksessa näiden toimialojen työntekijöistä keskimäärin 20 % raportoi homeen ja maakellarin hajua (Työ ja terveys Suomessa 2009). Toisaalta merkittävän kosteus- ja homevaurion esiintyvyys (kts. taulukko edellä) on kouluissa ja päiväkodeissa arviolta 12-18 % ja hoitolaitoksissa 20-26 % rakennusten kerrosalasta.[1]

Näissä rakennuksissa kosteus- ja homevaurioiden haitallisille epäpuhtauksille altistuvien määrä on arviolta kouluissa ja päiväkodeissa 172 000-259 200 työntekijää, lasta ja nuorta. Hoitolaitoksissa (sairaalat, terveyskeskukset ja muut hoitoalan rakennuksissa) altistuvien määrä on arviolta 36 000-46 800 työntekijää.

Jos em. altistuneista työntekijöistä joka kymmenes oireilee ja on poissa työstä vuoden aikana 1,5 kertaa sen, minkä keskimäärin työntekijät Suomessa (7,2 päivää), aiheutuu tästä kustannuksena vuosittain 0,5 milj. € (keskikuukausipalkka 2 100€).

Työolobarometrin mukaan sairauspoissoloja oli Suomessa vuonna 2010 keskimäärin 7,2 päivää työntekijää kohden. Tämä on 3,3 % vuosittaisten työpäivien määrästä. Kun otetaan huomioon, että työllisten määrä oli vuonna 2010 noin 2,4 miljoona henkeä, saadaan menetyksen suuruudeksi 79 000 työvuotta, jonka rahallinen arvo oli noin 3,8 mrd. €. Kelan korvaamia, yli viikon kestäneitä sairauspoissaolopäiviä oli vuonna 2010 yhteensä 15,35 miljoonaa. Tämä vasta noin 51 000 työvuotta. Tämän perusteella voidaan arvioida, että lyhyet sairauspoissaolot vastaavat 28 000 vuoden työpanosta.

Kosteus- ja homevauriot lisäävät tutkimusten mukaan riskiä hengitystieoireisiin (yskä, hengenahdistus, hengityksen vinkuminen). Käytännön kokemus perusterveydenhuollossa on se, että em. oireet johtavat lyhyiden sairauspoissaolojen lisääntymiseen (keskim. 1,5-kertaisiksi). Näiden ylimääräiset poissaolojen hinta on vuodessa 403 milj. €.[1]

Ammattitautien ja työperäisten sairauksien kustannukset

Tapaturmavakuutuslaitosten liitto on kerännyt taulukkoon 26 tiedot liiton tietoon vuosina 2006-2009 tulleista kosteus- ja homevauriotyöpaikoilla todetuista ammattitaudeista ja niiden epäilyistä kuntien, valtion ja yksityisten työnantajien työpaikoilla (aktuaarijohtaja Jarmo Jacobsson).[1]

Tapaturmavakuutuslaitosten liiton laskelma kosteusvauriohomeiden aiheuttamista ammattitaudeista ja niiden epäilyistä eri työpaikoilla (v. 2006-2009 vuosikeskimäärinä)[1]
Työntekijöitä/v N Uusia tapauksia keskim./v Yhteensä uusia tapauksia/v
ATE (ei AT) % N AT % N % N
Kunta 525 000 225 0,04 % 50 0,01 % 275 0,05 %
Valtio 145 000 75 0,05 % 7 0,005 % 82 0,06 %
Yksityinen 1 765 000 100 0,006 % 20 0,001 % 120 0,007 %
2 435 000 400 0,016 % 77 0,003 % 477 0,02 %

TVL:n tilastoon v. 2006-2009 on rekisteröitynyt vuosittain keskimäärin 475 homealtistuksesta johtuvaa uutta ammattitauti/ammattitautiepäily - tapausta (kunnat n. 60 %, valtio n. 15 % ja yksityiset n. 25 %). Suhteessa työntekijöiden lukumäärään tapausten lukumäärät ovat vastaavasti n. 0,05 %, n. 0,06 % ja n. 0,007 %. Kosteusvauriohomeita koskevan ammattitautitilaston perusteella voi todeta, että riskitaso sairastua kosteusvaurioista johtuvaan ammattitautiin kuntien ja valtion kesken on saman suuruinen mutta yksityisen riskitaso ammatista riippuen noin 10 %-20 % kuntasektorin tasosta.

TVL:n tilastoissa kosteus- ja homevaurioon liittyvät ammattitaudit ilmenevät aiheuttajan ”bakteerien ja homeiden vapauttamat itiöt ja muut biologisesti aktiivit aineet” mukaisesti. Tähän ryhmään kuuluvia ammattitauteja tai ammattitautiepäilyjä rekisteröityy vuosittain noin 500 uutta tapausta ja niistä noin 60 % tulee kuntasektorilta. Näistä keskimäärin 15-20 % on hyväksyttyjä ammattitauteja.[1]

Viime vuosina kosteusvauriohomeet-ryhmään kuuluvista ammattitaudeista ja niiden epäilyistä on maksettu ammattitautilain mukaista korvausta vuosittain noin 850 henkilölle yhteensä noin 3 milj. €.[1]

Ammattitautiepäilyjen tutkimuksesta aiheutuvien kulujen ja sairaanhoidon osuus on noin 30 %. Tilastoissa ammattitaudin epäilyistä aiheutuvat kulut saattavat tilastoitua osin myös sairaanhoidon kuluihin. Maksettujen eläkkeiden osuus on noin 60 % kaikista kustannuksista.[1]

Työkyvyttömyyseläkkeet

Vuonna 2010 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi 25 257 henkilöä. Näiden henkilöiden keski-ikä oli 52 vuotta. Tämän lisäksi osa-aikaeläkkeelle siirtyi 9 813 henkilöä. Valtaosa näistä henkilöistä oli yli 58-vuotiaita. Jos vertaamme näiden eläkkeelle siirtyneiden ikää 65 vuoden ikään ja oletamme, että osa-aikaeläkeläisten työpanosmenetys on 50 %, saamme kokonaistyöpanosmenetykseksi 352 000 työvuotta. Kun kerromme tämän vuosityöpanoksen arvolla 48 000 €, saamme työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttamaksi kokonaisarvoksi 16,9 mrd. €.

Jotta voisimme arvioida kosteus- ja homeongelman osuutta työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttamasta kokonaismenetyksestä tarkastelemme eri menetysten jakautumista eri sairausryhmiin.[1]

Taulukossa alla on laskettu vuoden 2008 tilastojen perusteella eri sairausryhmien osuudet työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttamasta työpanosmenetyksestä. Kuten aiemmin on todettu, kosteus- ja homeongelma voi periaatteessa myötävaikuttaa monen sairauden syntyyn. Hengityselinten sairaudet ovat kuitenkin se ryhmä, jossa vaikutukset ovat ilmeisimmät. Näiden osuus on 0,99 % kokonaismenetyksestä, mikä vastaa 168 milj. €. Vain osa tästä liittyy kosteus- ja homeongelmaan. Neljäsosa tästä liittyy astmaan, jos jakauma on sama kuin sairauspoissaoloissa. Tällöin astman osuus olisi 42 milj. €. Jos 10 % tästä lasketaan sisäilman osuudeksi, kosteus- ja homeongelman työkyvyttömyyseläkemeno on 4 milj. €.

Vuonna 2010 myönnettiin 180 eläkettä hengityselinammattitaudin perusteella. Näiden henkilöiden keski-ikä oli noin 47 vuotta. Tämän perusteella laskennallinen työpanosmenetys oli 3 240 henkilötyövuotta, mikä vastaa 156 milj. €:n menetystä.

Jos oletetaan, että kosteus- ja homeongelma vaikuttaa muidenkin sairauksien syntyyn, voidaan työkyvyttömyyseläkkeisiin liittyvä maksimimenetys arvioida noin 250 milj. €:ksi vuodessa, mikä on alle 1 % tk-eläkkeiden aiheuttamasta kokonaismenetyksestä. [1]

Työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttamat henkilövuosimenetykset sairausdiagnoosin mukaan vuossa 2008[1]
Diagnoosi lkm htv menetys %
I Tartunta- ja loistaudit 79 942 0,24
II Kasvaimet 1 660 18 465 4,70
IV Umpieritys-, ravitsemus- ja aineenvaihduntasairaudet 512 5 659 1,44
V Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt 9 298 184 699 46,98
VI Hermoston sairaudet 2 124 28 769 7,32
VII Silmän ja sen apuelinten sairaudet 216 2 651 0,67
VIII Korvan ja kartiolisäkkeen sairaudet 142 1 175 0,30
IX Ruuansulatuselinten sairaudet 2 115 18 838 4,79
X Hengityselinten sairaudet 522 3 906 0,99
XI Ruuansulatuselinten sairaudet 295 3 619 0,92
XII Ihon ja ihonalaiskudosten sairaudet 147 1 583 0,40
XIII Tuki- ja liikuntaelinten sekä sidoskudoksen sairaudet 9 187 85 662 21,79
XIV Virtsa-ja sukupuolielinten sairaudet 108 1 377 0,35
XVII Synnynnäiset epämuodostumat, epämuotoisuudet ja kromosomipoikkeavuudet 248 7 568 1,92
XIX Vammat, myrkytykset ja erään muut ulkoisten syiden seuraukset 1 807 25 795 6,56
III, XV, XVI, XVIII Muut sairaudet 205 2 465 0,63
Yhteensä 28 665 393 173 100,00

Sairauspoissaolomenetykset

Työolobarometrin mukaan sairauspoissoloja oli Suomessa vuonna 2010 keskimäärin 7,2 päivää työntekijää kohden. Tämä on 3,3 % vuosittaisten työpäivin määrästä. Kun otetaan huomioon, että työllisten määrä oli vuonna 2010 noin 2,33 miljoona henkeä, saadaan menetyksen suuruudeksi 76 700 työvuotta, jonka rahallinen arvo oli noin 3,7 mrd. €.

Taulukossa alla on esitetty Kelan myöntämien sairauspäivärahojan jakauma diagnoosiryhmittäin. Tämän taulukon mukaan hengityselinsairauksien osuus on noin 2 %, josta astman osuus on noin neljännes. Jos kosteus- ja homeongelma aiheuttaisi kaikki hengityselinsairauksiin liittyvät poissaolot, kustannus olisi 74 milj. €, josta astman osuus olisi 18,4 milj. €. 10 % tästä vastaisi 1,8 milj. €:n menetystä. Toisaalta Seppäsen (1998) mukaan jopa 15 % sairauspoissaoloista voi liittyä sisäilmaan, josta kosteus- ja homeongelmat ovat osana. Tällöin kustannus olisi 553 milj. €. Edellä todettiin jo lyhyiden sairauspoissolojen 1,5-kertaistumisen johtavan 403 milj. €:n vuosikustannukseen.[1]

Kelan korvaamien sairauspäivärahojen jakauma tautiluokituksen mukaan[1]
Diagnoosi %
I Tartunta- ja loistaudit 0,6
II Kasvaimet 7,7
IV Umpieritys-, ravitsemus- ja aineenvaihduntasairaudet 0,8
V Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt 21,7
VI Hermoston sairaudet 4,6
VII Silmän ja sen apuelinten sairaudet 1,0
VIII Korvan ja kartiolisäkkeen sairaudet 0,3
IX Verenkiertoelinten sairaudet 6,0
X Hengityselinten sairaudet 2,0
XI Ruuansulatuselinten sairaudet 2,4
XII Ihon ja ihonalaiskudosten sairaudet 0,7
XIII Tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudoksen sairaudet 35,1
XIV Virtsa-ja sukupuolielinten sairaudet 0,9
XVII Synnynnäiset epämuodostumat, epämuotoisuudet ja kromosomipoikkeavuudet
XIX Vammat, myrkytykset ja eräät muut ulkoisten syiden seuraukset 14,7
III, XV, XVI, XVIII Muut sairaudet 1,5
Kaikki 100

Terveydenhoitomenot

Terveydenhoitomenot olivat Suomessa vuonna 2010 16 mrd. €. Hengityselinsairauksien osuus tästä olisi 120 milj. €, jos jakauma on sama kuin sairauspoissaoloissa ja tk-eläkkeissä. Astman osuus olisi tällöin 30 milj. €, josta 10 % olisi 3 milj. €. Kosteus- ja homeongelmaan voidaan maksimissaan liittää 1 % hoitokustannuksista, mikä vastaa 160 milj. €:a.[1]

Tuottavuusmenetykset

Seppänen (1998) arvioi, että huono sisäilma aiheutti vuonna 1998 2,7 mrd. markan työtehon laskun. Tämä vastasi 0,4 %:a bruttokansantuotteesta. Vuoden 2010 tasolla tämä vastaisi 71 milj. €:n menetystä. Vain osa tästä menetyksestä voidaan liittää home- ja kosteusongelmiin, arviolta noin 20 %, mikä vastaisi noin 14 milj. €:n menetystä. Seppänen (1998) huomauttaa, että kansainväliset arviot päätyvät huomattavasti korkeampiin lukuihin. Tällöin koko menetys voitaisiin liittää kosteus- ja homevaurioihin.[1]

Terveydellisten talousvaikutusten suuruusluokka

Edellä selostetun perusteella voimme todeta, että kosteudesta ja homeesta aiheutuvien terveydellisten talousvaikutusten suuruuteen liittyy suurta epävarmuutta. Eri menetelmiä käyttäen päädymme taulukon 29 mukaiseen kustannushaarukkaan, jonka rakennusten kosteus- ja homeongelmat aiheuttavat vuosittain.[1]

Kosteus- ja homeongelmaan terveydellisten talousvaikutusten suuruusluokat eri tarkastelujen valossa.[1]
Terveyteen liittyvä kustannushaarukka
Kosteus- ja homekustannukset/v minimi oletus maksimi
Sairauspoissaolot 2 250 553
Tk-eläkkeet 4 80 169
Tervydenhoito 3 80 160
Tuottavuus 14 40 71
Yhteensä, milj. € 23 450 953
Yksittäisarvioita
Sisäilman kustannukset (Haahtela ja Reijula 2007) 1 500 milj. €
Astman kustannukset (Ikäheimo 2008), josta kosteus- ja homearvio 45 milj. €
Lyhyet sairausp.o. 1,5-kertaistuvat 403 milj. €
Kosteusvaurioon liityvät ammattitautikorvaukset 3 milj. €

Kustannushaarukka on melkoinen: 23 milj. €:sta 1 mrd. €:oon vuodessa. Oletusarvojemme mukaan realistinen vuotuinen kokonaismenetys on karkeasti puoli miljardia euroa. Tämä summa on esimerkiksi 10 kertaa suurempi kuin se summa, jonka valtiovalta on viime vuosina osoittanut julkisten rakennusten korjaushankkeisiin. Tähän on vielä lisättävä se huomio, että kosteus- ja homeongelmat ovat kasvava ilmiö, eli kustannukset jatkavat kasvuaan nykyisestään, jollei sitä saada eri toimenpitein pysäytettyä.

Edellä selostetun perusteella kosteus- ja homeongelman kustannus-hyötyvertailu voidaan tiivistää taulukkoon alla.[1]

Kosteus- ja homeongelman aiheuttamat arvioidut vuosittaiset lisäkustannukset[1]
Rakennuskustannukset 2,1 mrd. € Työpanos- ja hoitokustannukset 36,6 mrd. €
uudisrakentaminen 11,6 mrd
tk-eläkkeet 16,9 mrd. €
korjausrakentaminen 9,6 mrd. €
sairauspoisstaolot 16 mrd. €
terveydenhoito 16 mrd. €
Kosteus- ja homeongelmien poistaminen
uudisrakentaminen...
tk-eläkkeet 80 milj. € (4-169)
korjausrakentaminen 1400 milj. € (kertaluonteinen)
sairauspoissaolot 250 milj. € (2-553)
...(1202-1613)
terveydenhuolto 80 milj. € (3-160)
tuottavuusmenetykset 40 milj. € (14-71)
Yhteensä: 1400 milj. € (kertaluontoinen) Yhteensä: 450 milj. €
Kosteus- ja homeongelman taloudellisen arvioinnin malli.[1]

Näitä lukuja voidaan hyödyntää toimenpidesuositusten taloudellisessa arvioinnissa. Arvioinnin lähtökohtana on oheinen kosteus- ja homeongelman taloudellinen malli (kuva sivussa). Mallin oletuksena on, että määrätyt rakennuskannan ominaisuudet yhdessä väestön geneettisten ja somaattisten taustatekijöiden, rakennuksissa oleskelun määrän, käyttäytymisen ja psykososiaalisten tekijöiden kanssa saavat aikaan kielteisiä terveysvaikutuksia (oireilu) kansalaisissa. Näiden seurauksena syntyy joukko talousvaikutuksia sairauspoissaolojen, ennenaikaisen eläköitymisen, kuntoutuksen ja hoidon sekä puutteellisen suorituskyvyn (presenteeismi) muodossa.

Eri toimenpiteillä voidaan vaikuttaa uudisrakentamiseen, korjausrakentamiseen, ihmisten käyttäytymiseen rakennetuissa tiloissa ja heidän tietoihin ja mielikuviinsa sisäilmasta ja sen vaikutuksista. Nämä toimenpiteet aiheuttavat eri toimijoille lisäkustannuksia. Toimenpideehdotukset on mitoitettava niin, että odotettavissa olevat lisäkustannukset ovat pienemmät kuin niiden seurauksena syntyvät kustannussäästöt.[1]

Arvioitujen lukujen perusteella voidaan esimerkiksi tehdä se johtopäätös, että talonrakentamiselle asetettavien lisävaatimusten vuosittainen hinta ei saa ylittää miljardia euroa, koska silloin kustannukset ylittäisivät maksimaaliset hyödyt. Samoin voidaan lukujen perustella tehdä se johtopäätös, että 50 milj. €:n jatkuva vuotuinen lisäpanostus on kannattava, jos sillä voidaan vähentää 10 % nykyisistä kosteus- ja homeongelmista. Toisaalta, jopa miljardien kertapanostus voi olla kannattava, jos sen seurauksena saadaan pysyviä vähennyksiä rakennusten aiheuttamiin terveysvaikutuksiin. 1,5 mrd. €:n panostus nykyisten merkittävästi kosteus- ja homevaurioituneiden rakennusten korjaamiseksi maksaisi itsensä kolmessa vuodessa takaisin kansantaloudellisena hyötynä.[1]

Edellä esitetyssä mallissa erityisesti tiedon lisäämisellä eri tahoilla voi olla suuri kustannustehokkuus. Jos esimerkiksi kansalaisten omaehtoista tilojen ennakoivaa tarkastamista, huoltoa ja kunnossapitoa, tuuletusta, vaatteiden kuivatusta ja ilmastointilaitteiden huoltoa koskevaa tietämystä voidaan tiedotuskampanjan myötä parantaa, voidaan sillä saada aikaan merkittäviä terveysvaikutuksia, vaikka talojen rakenteille ei tehtäisi mitään. Toisaalta on selvää, että suuri osa kosteus- ja homeongelmista paranee vain olemassa olevaa rakennuskantaa korjaamalla ja uudisrakentamisen laatua parantamalla.[1]

Katso myös

Viitteet