Silakan hyöty-riskiarvio / raportti
| Pääviesti |
|---|
| Kysymys:
Onko silakansyönnistä enemmän terveyshyötyä kuin -haittaa Suomessa? Miten tilanne on eri ikäryhmissä? Aiemmat hyöty-riskiarviot ovat osoittaneet, että kalansyönti yleensä on terveellisempää kuin sen syömättä jättäminen. Tämä johtuu erityisesti kalan terveellisistä omega-3-rasvahapoista. Kuitenkin iso osa hyödyistä tulee aikuisille, joilla on suurentunut sydäntautiriski, ja iso osa haitoista tulee lapsille hammasvaurioiden ja muiden kehityshäiriöiden riskinä. THL:ssä tehdään kevään ja kesän 2014 aikana hyöty-riskinarvio, jossa katsotaan nimenomaan eri ikäryhmiä erikseen nykyisen kalankäytön valossa. Tällä sivulla on väliraportti silakansyönnistä Suomessa. Tulokset perustuvat Taloustutkimuksen tekemään kyselyaineistoon vuodelta 2013. Tämän tiedon pohjalta tehdään varsinainen terveysvaikutusten tarkastelu. Työn edistymistä voi seurata sivulla Silakan hyöty-riskiarvio. Aiheeseen liittyvä esitys löytyy sivulta Tiedosto:Kala ja terveys.ppt. |
Sisällysluettelo
Johdanto
Kala on ravitsemuksellisesti arvokas ruoka-aine ja sitä suositellaan syötäväksi 2-3 kertaa viikossa kalalajeja vaihdellen (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Toisaalta kaloihin kertyy haitallisia ympäristömyrkkyjä, joille ihminen altistuu käyttäessään kalaa ravintona. Silakka (Clupea harengus membras) on Itämerestä pyydettävä, rasvainen kalalaji, joka kuuluu perinteisesti suomalaiseen ruokavalioon. Silakan hyöty-riskiarvio -tutkimuksessa selvitetään suomalaisten silakansyöntiä ja silakan sisältämien hyödyllisten ravintoaineiden hyötyjä haitallisten ympäristömyrkkyjen haittoja vastaan. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat lasten riskit. Vastaavaa, nimenomaan silakkaa ja suomalaista väestöä koskevaa tutkimusta ei ole ennen tehty, sen sijaan esimerkiksi Ruotsin Livsmedelsverket on arvioinut vuonna 2011 ilmestyneessä raportissaan silakan syönnin hyötyjä ja riskejä terveydelle ruotsalaisessa väestössä (Glynn et al. 2011). Lisäksi Norjassa on arvioitu kaikenlaisen kalan ja merenelävien merkitystä, hyötyjä ja riskejä, norjalaisten ruokavaliossa (Norwegian Scientific Committee for Food Safety, 2006). Tässä väliraportissa raportoidaan suomalaisten määrällistä silakansyöntiä. Varsinainen riskinarvio ja silakansyönnin perusteellisemmat analyysit sisältyvät seuraavaan raportiin, joka ilmestyy loppukeväästä 2014.
Hyödyllisten ravintoaineiden osalta raportissa tarkastellaan omega-3-rasvahappoja eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA) sekä D-vitamiinia. Omega-3-rasvahapot ovat pitkäketjuisia monityydyttymättömiä rasvahappoja, joihin EPA:n ja DHA:n lisäksi kuuluu kasvikunnan tuotteista saatava alfalinoleenihappo (ALA). Omega-3-rasvahapot ovat välttämättömiä rasvahappoja, joita on saatava riittävästi ravinnosta. Kala ja kalaöljyt ovat tärkein EPA:n ja DHA:n lähde. Rasvaisena kalana silakka kuuluu paljon EPA:a ja DHA:a sisältäviin kalalajeihin. Omega-3-rasvahapoilla on osoitettu olevan monia positiivisia terveysvaikutuksia. Ne mm. vähentävät sepelvaltimotaudin ja siitä aiheutuvan kuoleman riskiä (Kris-Etherton et al. 2003; König et al. 2005; Oh 2005), sekä mahdollisesti Alzheimerin taudin ja dementian riskiä (Lim et al. 2006; Morris et al. 2003). Omega-3-rasvahappojen, erityisesti DHA:n, on myös havaittu olevan tärkeä keskushermoston kehitykselle sekä sikiöaikana että lapsuudessa (Fleith and Clandinin 2005; Gradowska 2013; Swanson et al. 2012). Aikuisten ja yli 2-vuotiaiden lasten kokonaisenergiansaannista 1% pitäisi olla peräisin omega-3-rasvahapoista (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). DHA:ta tulisi saada 200 mg vuorokaudessa, EPA:lle vastaavaa arvoa ei ole suomalaisissa ravitsemussuosituksissa ole annettu.
D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymiseen, normaaliin luun aineenvaihduntaan ja normaaliin solujen erilaistumiseen (Kato, 2000). D-vitamiinin puute johtaa lapsilla riisitautiin ja aikuisilla osteomalasiaan. Suuret D-vitamiiniannokset ovat myrkyllisiä ja voivat johtaan kohonneeseen kalsiumpitoisuuteen veressä sekä kalsiumin kertymiseen munuaisiin ja edelleen munuaisvaurioon. Ruuasta saatavan D-vitamiinin saantisuositus ikäryhmässä 6 kk - 74 v on 10 µg/vrk. 75-vuotiaille ja sitä vanhemmille saantisuositus on 20 µg/vrk. Tämän lisäksi Suomessa suositellaan ympärivuotista D-vitamiinilisää 10 µg/vrk 2 kk - 2v ikäisille lapsille, 7.5 µg/vrk 2-18-vuotiaille, sekä 20 µg/vrk yli 60-vuotiaille (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014).
Silakassa esiintyvistä terveydelle haitallisista ympäristömyrkyistä tarkastellaan dioksiineihin luettavia yhdisteitä, joihin kuuluvat polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja -furaanit sekä dioksiininkaltaiset polyklooratut bifenyylit (PCB:t). Dioksiinit ovat kaikkialle levinneitä, rasvaliukoisia, hyvin pysyviä ja ravintoketjussa kertyviä ympäristömyrkkyjä. Ihmiset altistuvat dioksiineille pääasiassa ruuan, erityisesti rasvaisten tuotteiden, kautta. Suomessa väestön dioksiinialtistuksesta suurin osa on peräisin kalasta, erityisesti Itämeren rasvaisista kalalajeista kuten silakasta (Kiviranta et al. 2004; Tuomisto et al. 2011). Altistuksen suuruudesta riippuen dioksiineilla on havaittu monenlaisia haitallisia terveysvaikutuksia. Yleistä huolta on herättänyt niiden karsinogeeninen potentiaali; nykytiedon mukaan tausta-altistustasoilla syöpäriski on kuitenkin pieni (Tuomisto and Tuomisto, 2012). Sen sijaan jo tausta-altistustasoilla kehityshäiröiden riski on todellinen (Alaluusua et al. 1996, 1999), minkä vuoksi kalan syöntisuosituksiin sisältyy silakkaa koskeva poikkeus: lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä isoa silakkaa vain 1-2 kertaa kuukaudessa 100 gramman annoksina (EVIRA). Dioksiinien keskimääräinen saanti toksisuusekvivalentteina laskettuna on noin 1 pg/paino kg/vrk, mikä suunnilleen vastaa Maailman terveysjärjestön (WHO) suositusta siedettävälle päiväsaannille (1-4 pg/paino kg/vrk; WHO 2004).
Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään suomalaisten silakan kulutusta, jotta voidaan arvioida sen kansanterveydellistä merkitystä erityisesti lapsiväestössä sekä toisaalta siinä väestöryhmässä, joka kuluttaa eniten silakkaa.
Menetelmät: Kyselytutkimuksen kuvaus
Tutkimuskysymykset ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) laatimat (liite 1). Kyselytutkimuksen käytännön suorituksesta vastasi Taloustutkimus Oy.
Kyselytutkimuksen kohderyhmänä olivat 15–79-vuotiaat suomalaiset Ahvenanmaata lukuun ottamatta, sekä heidän alle 15-vuotiaat lapsensa. Tutkimus toteutettiin henkilökohtaisina haastatteluina osana valtakunnallista kuluttajatutkimusta. Otos muodostettiin kiintiöpoiminnalla, jossa kiintiöinä olivat kohderyhmän valtakunnallinen ikä-, sukupuoli, lääni- ja kuntatyyppijakauma. Kysymykset esitettiin yhteensä 2042 henkilölle. Silakan syömistä kysyttiin myös talouden alle 15-vuotiaiden lasten osalta (851 lasta; vanhempi vastasi lapsensa/lapsiensa puolesta). Haastattelut toteutettiin pääosin vastaajien kotona kannettavilla tietokoneilla.(Taloustutkimus Oy).
Haastattelut tehtiin tutkimuksen ensimmäisessä osassa 6.9.-23.9.2013 välisenä aikana ja tutkimuksen toisessa osassa 14.11.-2.12.2013 välisenä aikana. Haastattelujen toteutukseen osallistui ensimmäisessä osassa 47 Taloustutkimuksen kouluttamaa haastattelijaa ja toisessa osassa 49 haastattelijaa. Haastatteluja tehtiin ensimmäisessä osassa 80 paikkakunnalla (kaupunkeja 47 ja muita kuntia 33) ja toisessa osassa 97 paikkakunnalla (kaupunkeja 55 ja muita kuntia 42). (Taloustutkimus Oy).
Tarkasteltava ajanjakso oli viimeiset 3 kuukautta haastatteluhetkestä lukien. Haastateltavilta kysyttiin useita taustatietoja sekä kalan, erityisesti silakan, syöntiin liittyviä tietoja. Näitä olivat mm.
- Silakan ja silakkaruokien syömiskerrat viimeisen 3 kuukauden aikana
- Kuinka paljon silakkaa syödään yleensä yhdellä syöntikerralla
- Millä tavoin viimeisen 3 kuukauden aikana syöty silakka on valmistettu
- Mistä syödyt silakat on hankittu
Vain aikuisten osalta kysyttiin lisäksi
- Kuinka usein eri kalalajeja yleensä syödään
- Tiedetäänkö yleinen kalansyöntisuositus
- Tiedetäänkö kalan syöntisuositukseen liittyvä silakansyöntiä koskeva poikkeus
Lisätietoa kyselytutkimuksen suorittamisesta ja tulosten analysoinnista löytyy liitteestä 2.
Silakansyönnin kokonaismäärä päivässä arvioitiin laskemalla yhteen kokonaisten silakoiden, silakkaruokien ja silakkalisukkeiden syöntimäärät. Ensin kukin syöntitiheys kerrottiin arvioidulla annoskoolla. Kokonaisten silakoiden osalta oli myös kysytty syötyjen silakoiden lukumäärä yhdellä aterialla. Laskentaoletukset on tarkemmin kuvattu Opasnet-verkkotyötilan sivulla http://fi.opasnet.org/fi/Silakan_hyöty-riskiarvio#Data.
Regressioanalyysissä käytettiin lineaarista regressiota. Aluksi käytettiin lukuisia kysymyksiä selittävinä muuttujina, mutta näistä ei noussut esiin mitään tarkempaa tarkastelua vaativaa. Niinpä jatkossa keskityttiin niihin muuttujiin, jotka etukäteen arveltiin olennaisiksi selittäviksi tekijöiksi: ikä, sukupuoli, maakunta, ammatti, ruumiinpaino. Sama analyysi tehtiin myös lapsille, joskin nuo mainitut muuttujat koskivat vanhempaa; lapsesta itsestään oli käytössä ikä. Tilastoanalyysi on koodeineen ja kaikkine tuloksineen luettevissa sivulta http://fi.opasnet.org/fi_wiki/index.php?title=Toiminnot:RTools&id=GyRdpSUBWnwkg0fo.
Tulokset
Suomalaisten tämänhetkinen kalan, erityisesti silakan, syönti
- Kalalajien käyttö (Taloustutkimus Oy, liite 2)
- Yli 15-vuotiaat syövät eri kalalajeista useimmin kirjolohta, jota yhdeksän kymmenestä sanoo syövänsä ainakin joskus (yli puolet useamman kerran kuukaudessa).
- Vähiten syödään tuoretta tonnikalaa (ei purkissa), jota ei syö lainkaan kaksi kolmasosaa yli 15-vuotiaista.
- Vastaajat, jotka syövät silakkaa 3 kertaa kuussa tai useammin, syövät keskimääräistä useammin myös lähes kaikkia muita kysyttyjä kalalajeja (esim. Itämeren lohta, ahventa, haukea, kuhaa, siikaa ja muikkuja).
- Lapsiperheet syövät muita hieman useammin kalapuikkoja, Itämeren lohta, purkkitonnikalaa ja äyriäisiä.
- Ikäryhmittäin tarkasteltuna yli 55-vuotiaat syövät muita ikäryhmiä useammin erityisesti ahvenia, haukia ja muikkuja. Tässä ikäryhmässä on myös eniten silakkaa runsaasti käyttäviä (ovat syöneet silakkaa 5 kertaa tai useammin tutkimusta edeltäneiden 3 kuukauden aikana). Sen sijaan kalapuikkoja, purkkitonnikalaa, Itämeren lohta ja äyriäisiä tämä ikäryhmä kuluttaa muita harvemmin.
- Aikuisten silakan syöntitottumukset (Taloustutkimus Oy, liite 2)
- Neljä suomalaista kymmenestä on syönyt silakkaa tutkimusajankohtia edeltäneiden kolmen kuukauden aikana. Silakan syömisessä on eroja ikäryhmittäin, sukupuolittain ja alueittain tarkasteltuna.
- Miehet suosivat silakkaa naisia useammin. Miehistä lähes puolet (44 %) on syönyt silakkaa tutkimusajankohtaa edeltäneiden kolmen kuukauden aikana, naisista 38 %.
- Sitä suurempi osa suomalaisista on syönyt silakkaa viimeisen kolmen kuukauden aikana, mitä vanhempia ikäryhmiä tarkastellaan. Yli 50-vuotiaista lähes puolet (48 %) on syönyt silakkaa viimeisen kolmen kuukauden aikana.
- Alueellisesti tarkasteluna silakkaa viimeisen kolmen kuukauden aikana syöneitä (syyskuuta ja joulukuuta edeltävänä aikana) on muuta Suomea enemmän pk-seudulla ja vähemmän Itä-/Pohjois-Suomessa.
- Aikuisista noin puolet ei syö silakkaa lainkaan.
- Yli 15-vuotiaat syövät silakoita tyypillisimmin kokonaisena, erityisesti yli 55 –vuotiaat miehet suosivat kokonaista silakkaa. Keskimääräinen annoskoko kokonaisia silakoita syötäessä on aikuisten keskuudessa useimmin 3-5 silakkaa
- Lasten silakan syöntitottumukset (Taloustutkimus Oy, liite 2)
- Alle 4-vuotiaista lapsista silakkaa on syönyt yli kymmenes ja 7-14 –vuotiaista kolmannes. Puolet tutkimukseen osallistuneista lapsista ei syö silakkaa lainkaan.
- Silakan syömisessä on selviä eroja myös sen mukaan onko lapsi kotihoidossa vai päiväkodissa tai koulussa. Kotihoidossa olevista lapsista vain hieman yli kymmenes (11 %) on syönyt viimeisen kolmen kuukauden aikana silakkaa. Päiväkodissa olevista lapsista silakkaa syöneitä on neljännes ja koululaisista kolmannes.
- Alle 15-vuotiaista koululaiset syövät erityisesti kokonaista silakkaa (noin neljännes syö). Päiväkodissa hoidossa olevat lapset syövät silakkaa yhtä paljon sekä kokonaisena (14 %) että pääruoassa raaka-aineena (16 %). Kotihoidossa olevista lapsista syö kokonaista silakkaa edes joskus noin kymmenes. Sen sijaan vain harva kotihoidossa olevista lapsista syö silakkaa pääruoassa raaka-aineena (3 %) tai muuta ruokaa, jossa silakka on vain lisukkeena (2 %).
- Alle 15 –vuotiailla keskimääräinen annoskoko kokonaisia silakoita syötäessä on useimmin 1-2 silakkaa.
- Asuinpaikka ja ikä näyttäisivät siis olevan parhaimmat selittävät tekijät silakankulutukselle.
Regressioanalyysit
Aineistosta tehtiin regressioanalyysi erikseen aikuisille ja lapsille sen selvittämiseksi, mitkä tekijät olivat kytköksissä silakansyönnin suuruuteen. Tähän otettiin kaksi eri lähestymistapaa: ensin yritettiin selittää silakan kokonaissyöntiä yksilötasolla. Sen jälkeen tarkasteltiin tutkimusväestö jaettiin kahteen osaan: suurkuluttajiin eli yli 10 grammaa päivässä syövät ja muut. Näiden kahden ryhmän välille koetettiin löytää eroja muista kysytyistä tekijöistä.
Kaikkein selkeimmin silakansyöntiä lisäsi ikä, noin 0.4 grammaa päivässä jokaista vuosikymmentä kohti. Myös asuinpaikalla oli merkitystä: rannikon maakunnissa syötiin enemmän silakkaa kuin sisämaassa. Ero oli jopa puolitoista grammaa päivässä yli keskiarvon (Satakunta, Pohjois-Pohjanmaa) tai lähes gramman alle keskiarvon (Lappi). Miehet näyttivät syövän hieman enemmän silakkaa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Mielenkiintoista oli, että kun tarkasteltiin suurkuluttajia, maakunnan vaikutus hävisi. Jatkotutkimuksissa täytyy selvittää, onko kyseessä vain tilastollisen voiman puute vai ovatko suurkuluttajat ehkä jossain muussa suhteessa kuin asuinpaikan suhteen erilaisia. Ikä oli vahvin suurkulutusta selittävä tekijä. Tässä asiassa myös sukupuolella oli selvä vaikutus, ja miesten joukossa oli enemmän suurkuluttajia.
Lasten osalta tulokset olivat samansuuntaisia. Ikä vaikutti selvästi silakansyöntiä lisäävästi. Rannikolla silakansyönti oli suurempaa, joskaan erot eivät olleet niin selkeitä kuin aikuisilla, ja Pirkanmaa nousi selkeästi esiin muista (yli neljä grammaa päivässä suurempi silakansyönti; tämä tulos vaatii tarkempaa selvittämistä). Lisäksi kotiäidit ja isät raportoivat enemmän lasten silakansyöntiä kuin muut ammattiryhmät. Tätä tulosta täytyy jatkossa tarkastella tarkemmin suhteessa kouluruokailukyselyyn. Lasten osalta suurkulutukselle ei ainakaan ensimmäisissä analyyseissä löytynyt selittäviä tekijöitä; lapsen ikä vaikutti jonkin verran.
Kalan syöntiin liittyvien suositusten tunteminen
- Kalan yleisen syöntisuosituksen tunteminen (Taloustutkimus Oy, liite 2)
- Lähes yhdeksän vastaajaa kymmenestä sanoo tietävänsä että kalaa tulisi syödä kaksi kertaa viikossa vaihdellen eri kalalajeja. Parhaiten kalan yleinen syöntisuositus on yli 35-vuotiaiden naisten tiedossa, heistä keskimäärin 93 % on tietoinen suosituksista.
- Silakkaa koskevan poikkeuksen tunteminen (Taloustutkimus Oy, liite 2)
- Virallista, silakkaa koskevaa poikkeusta ei tiedetä yhtä hyvin kuin yleisiä kalansyöntisuosituksia. Kaikista vastaajista (yli 15-vuotiaat) vajaa kolmasosa tietää silakan syöntiin liittyvän poikkeuksen olevan se että lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä isoa silakkaa vain 1-2 kertaa kuukaudessa 100 gramman annoksina. Parhaiten poikkeuksesta ovat tietoisia 35-54-vuotiaat naiset, joista reilu kolmannes tietää poikkeuksesta.
Itämeren ekosysteemi ja kalojen terveellisyys
- Tämä tekstipätkä kirjoitettiin alunperin tiivistelmäksi esityksestä
Kala ja terveys, joka esitettiin Argumenta-seminaarissa 4.6.2014 Finlandia-talossa.
- Itämeri on saastunut dioksiineilla ja PCB-yhdisteillä, ja näitä pysyviä ympäristömyrkkyjä päätyy varsin paljon myös rasvaiseen kalaan kuten silakkaan.
- Kuitenkin kala sinänsä on terveellistä ravintoa varsinkin vanhemmille ikäryhmille sydänhyötyjen takia.
- Ovatko odottavien äitien tai pikkulasten silakansyönnin riskit vai hyödyt suuremmat? Vastaus ei ole itsestään selvä, sillä ratkaisevaa on, mitä asioita ja terveysvaikutuksia pitää tärkeinä.
- Riskit eivät kuitenkaan ole niin suuret, etteikö kalaa kannattaisi syödä kalalajeja vaihdellen.
Onko Itämeren kala terveysuhka? Tämä väite on esitetty usein julkisuudessa. Itämeri on rehevöitynyt ja joillakin ympäristömyrkyillä saastunut matala merialue. Itämeressä on runsaasti pysyviä orgaanisia ympäristömyrkkyjä kuten dioksiineja ja PCB-yhdisteitä, jotka kertyvät ravintoketjussa erityisesti rasvaiseen kalaan.
Näiden ympäristömyrkkyjen pitoisuudet ovat niin korkeita, että ne usein ylittävät EU:n asettamat raja-arvot ja saavat esimerkiksi Ruotsin elintarvikeviraston varoittamaan riskiryhmiä syömästä silakkaa yli kolmea kertaa vuodessa. Riskiryhmiä ovat pienet lapset ja hedelmällisessä iässä olevat naiset, koska dioksiinien tiedetään aiheuttavan kehityshäiriöitä suurina pitoisuuksina. Dioksiinit ovat myös kuuluisia syöpävaarallisuudestaan, mutta uudempien tutkimusten valossa syöpäriski ei olekaan suurin terveysuhka, vaan se saattaa olla merkittävää vasta hyvin suurilla altistuksilla, jotka ovat harvinaisia nykyään.
Kotimaisen kalan kulutus on Suomessa vähentynyt tasaisesti jo vuosikausia, samalla kun ulkomaisen ja erityisesti viljellyn kalan suosio on suurentunut. Itämeren kala ei enää olekaan lainkaan niin tärkeä osa ruokavaliota kuin se oli vielä viime vuosisadalla erityisesti rannikkoseuduilla. Eri tilastojen mukaan silakkaa syödään Suomessa keskimäärin alle puoli kiloa vuodessa, mutta toisaalta yksilöiden väliset erot ovat suuria: noin puolet suomalaisista ei syö silakkaa koskaan, mutta viisi kiloa vuodessakaan ei ole aivan poikkeuksellista.
Kala on yleisesti ottaen kiistatta terveellistä ravintoa. Se sisältää hyviä proteiineja, sydänystävällisiä rasvahappoja ja D-vitamiinia. Lisäksi kalansyönnillä on helppo korvata ruokavaliossa epäterveellisempiä vaihtoehtoja kuten punaista lihaa ja kovia rasvoja. Kala kuitenkin säilyy huonosti, ja ympäristömyrkkyjen lisäksi terveysriskiä voivatkin aiheuttaa mikrobiriskit tai mikrobien tuottamat toksiinit. Kalan oikea käsittely ja säilytys on siis tärkeää.
Kalan ympäristömyrkyt ovat selkeä terveyshaitta, kun tarkastellaan kansanterveydellistä tautitaakkaa. Kuitenkin ilmansaasteista pienhiukkaset sekä ulkona että sisällä ovat selkeästi suurempi ongelma, joten mikään ykkösuhka kala ei ole. Riskejä onkin syytä tarkastella määrällisesti ja yrittää arvioida, kuinka suuria ovat hyödyt ja haitat ja miten ne vertautuvat toisiinsa.
Aiemmissa tutkimuksissa on arvioitu, että sydänhyödyt koko väestössä ovat monikymmenkertaiset mahdollisiin syöpähaittoihin verrattuna. Mutta entä kehityshäiriöt kaikkein herkimmissä, nimittäin sikiöissä ja pikkulapsissa? Heillä sydänriskit ovat pienet, koska sydänsairauksia potevat lähinnä yli 50-vuotiaat. Tätä tutkitaan parhaillaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Alustavien tulosten mukaan tasapaino riskien ja hyötyjen välillä on herkkä ja riippuu suuresti siitä, miten eri asioita arvotetaan. Tarkempia tietoja ja päivityksiä tutkimuksesta löytyy sivulta http://fi.opasnet.org/fi/Silakka.
Miten lapsilla pitäisi verrata kalarasvojen älykkyyttä lisäävää vaikutusta siihen, että dioksiinit lisäävät riskiä saada pysyviä hammasvaurioita? Entä syövätkö tulevaisuuden aikuiset kalaa, jos he eivät lapsena ole siihen tottuneet ympäristömyrkkyjen takia? Näitä asioita tutkijat eivät voi päättää, vaan tarvitaan avointa keskustelua siitä, mitä pidetään yhteiskunnassa tärkeänä.
Onneksi riskit ovat niin pienet, että tavallisen kuluttajan ei tarvitse tätä asiaa murehtia. Kalaa kannattaa edelleen syödä myös Itämerestä, mutta eri kalalajeja kannattaa käyttää monipuolisesti.
Pohdinta
Tässä väliraportissa esitellään silakan kulutusta suomalaisessa väestössä. Loppuraportissa näitä tietoja käytetään silakan syönnin hyöty-riskianalyysiin, jota varten tarvitaan lisäksi tiedot omega-3-rasvahappojen, dioksiinien ja D-vitamiinin pitoisuuksista silakassa sekä annos-vastetiedot em. yhdisteiden terveysvaikutuksista. Nämä tiedot ovat jo olemassa/kerättynä. Omega-3-rasvahappojen osalta tullaan tarkastelemaan mm. vaikutuksia sydänterveyteen ja mahdollisesti raskaudenaikaisen saannin vaikutusta lapsen älykkyysosamäärään. Dioksiinien osalta tarkastellaan syöpä- ja kehityshäiriöriskiä. Hyöty-riskinarvion suorituksessa huomioidaan mm. Euroopan ruokaturvallisuusviranomaisen (European Food Safety Authority, EFSA) ohjeistuksia (EFSA Scientific Committee 2010).
Keskimäärin suomalaisten silakankulutus vastaa syöntisuosituksia. Lasten silakansyönti tunnetaan kuitenkin huonommin kuin aikuisten, tämäkin raportti olisi voinut keskittyä vielä enemmän lapsiin. Toinen parannusehdotus koskee kysymystä lohen kulutuksesta. Kirjolohen ja Itämeren lohen lisäksi kyselyyn olisi pitänyt sisällyttää norjalainen kasvatettu merilohi. Lisäksi vaikuttaa siltä, että haastateltavat eivät välttämättä tiedostaneet käyttämänsä lohikalan lajia oikein. Lohikalojen kulutusta kysyttäessä pitäisikin kenties pyytää haastateltavaa kiinnittämään erityistä huomiota käyttämänsä lohikalan lajiin.
Kyselytutkimuksessa tarkasteltiin silakan syöntiä kuluneiden 3 kk:n aikana. Siten tämä eroaa tavallisemmista ravitsemustutkimuksista, joissa yleensä ruokapäiväkirjan avulla määritellään ravinnonkäyttö 3 vrk:n ajalta. Kummassakin tapauksessa on kuitenkin mahdollista laskea ravintoaineen (tässä silakan) käyttö muodossa g/vrk/paino kg. Virhelähteet ovat jossain määrin erilaisia: 3 vrk on varsin lyhyt aika mutta kulutustiedot ovat tarkkoja. 3 kk kuvastaa periaatteessa paremmin pidemmän aikavälin ravinnonkäyttöä, mutta kulutustiedoissa on (huomattavasti) enemmän epävarmuutta. Tosin nimenomaan silakan kohdalla epävarmuutta vähentää sen käytön suhteellinen vähäisyys; useimmat ihmiset saattavat muistaa hyvinkin tarkasti montako kertaa ovat viimeisen 3 kk:n aikana silakkaa syöneet.
Tuloksia voidaan verrata aiempiin tietoihin silakan syöntimääristä. Tällaisia tutkimuksia ovat ainakin Kalastajatutkimus, Terveys 2000 ja Sarkoomatyö, joista on alla lyhyet sanalliset kuvaukset sekä silakan syöntimäärät tai -kerrat taulukoituna.
- Myös Kalastaja- ja Terveys 2000 -tutkimusten mukaan vanhemmat ikäluokat syövät silakkaa enemmän kuin nuoremmat. Lisäksi Kalastajatutkimuksen mukaan miehet syövät silakkaa hieman useammin kuin naiset, kuten tässäkin tutkimuksessa havaittiin.
- Nykyiset tulokset silakan syöntimääristä (keskimäärin 2 g/vrk) ovat samansuuntaisia Sarkoomatyön tulosten kanssa. Terveys 2000 -tutkimuksen syöntimäärät näyttävät olevan jonkin verran suurempia.
Kalastajatutkimus
Kalastajatutkimuksen silakan syöntitiedot ovat peräisin ammattikalastajarekisterin avulla tehdystä otoksesta suomalaisia kalastajia ja heidän vaimojaan. Terveyskyselyyn vastasi 1429 henkilöä. Viimeisten 12 kk:n ruokavaliota kartoitettiin semikvantitatiivisella ruuankäyttökyselyllä (FFQ). (Turunen et al. 2008).
| Miehet | Naiset | |||
|---|---|---|---|---|
| Kuinka usein syötte silakkaa? | N | % | N | % |
| En lainkaan | 100 | 17 | 142 | 18 |
| Harvemmin kuin kerran kuukaudessa | 228 | 38 | 350 | 45 |
| 1-2 kertaa kuukaudessa | 184 | 31 | 217 | 28 |
| Kerran viikossa | 57 | 10 | 61 | 8 |
| Pari kertaa viikossa | 26 | 4 | 14 | 2 |
| Lähes joka päivä | 4 | 1 | 1 | 0 |
| Yhteensä | 599 | 100 | 785 | 100 |
| Kalastaja-aineiston miehet | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| <45 v. | 45-55 | 55-65 | >65 | |||||
| Kuinka usein syötte silakkaa? | N | % | N | % | N | % | N | % |
| En lainkaan | 48 | 21 | 31 | 16 | 20 | 12 | 1 | 7 |
| Harvemmin kuin kerran kuukaudessa | 101 | 45 | 68 | 36 | 53 | 32 | 6 | 43 |
| 1-2 kertaa kuukaudessa | 53 | 23 | 65 | 34 | 62 | 37 | 4 | 29 |
| Kerran viikossa | 15 | 7 | 15 | 8 | 25 | 15 | 2 | 14 |
| Pari kertaa viikossa | 9 | 4 | 10 | 5 | 6 | 4 | 1 | 7 |
| Lähes joka päivä | 0 | 0 | 2 | 1 | 2 | 1 | 0 | 0 |
| Yhteensä | 226 | 100 | 191 | 100 | 168 | 100 | 14 | 100 |
| Kalastaja-aineiston naiset | ||||||||
| <45 v. | 45-55 | 55-65 | >65 | |||||
| Kuinka usein syötte silakkaa? | N | % | N | % | N | % | N | % |
| En lainkaan | 89 | 27 | 35 | 16 | 16 | 9 | 2 | 4 |
| Harvemmin kuin kerran kuukaudessa | 171 | 52 | 94 | 42 | 76 | 41 | 9 | 18 |
| 1-2 kertaa kuukaudessa | 49 | 15 | 70 | 31 | 68 | 37 | 30 | 59 |
| Kerran viikossa | 13 | 4 | 20 | 9 | 20 | 11 | 8 | 16 |
| Pari kertaa viikossa | 4 | 1 | 4 | 2 | 5 | 3 | 1 | 2 |
| Lähes joka päivä | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 2 |
| Yhteensä | 326 | 100 | 223 | 100 | 185 | 100 | 51 | 100 |
Terveys 2000
Terveys 2000 on vuosina 2000-2001 toteutettu suomalaista 30 vuotta täyttänyttä väestöä koskeva laaja terveystutkimus. Otoskoko oli kaikkiaan 8028 henkilöä, joista 93%:sta saatiin tärkeimmät terveyttä ja toimintakykyä kuvaavat tiedot mm. terveystarkastusten ja -haastatteluiden avulla (Aromaa ja Koskinen, 2002). Osana ravintokyselyä hankittiin tietoa myös silakan kulutuksesta, minkä perusteella lasketut silakan syöntimäärät ilmenevät alla olevasta taulukosta. Silakan keskimääräinen kulutus oli 8.5 ±11 g/vrk. Suurinta kulutus oli vanhimmissa ikäluokissa sekä TYKSin sairaanhoitopiirin alueella. Miesten ja naisten välillä ei ollut suurta eroa.
Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan silakansyönti on selvästi suurempaa kuin sarkoomatutkimuksen tai nyt suoritetun kyselyn perusteella. Tämä eroavuus on tärkeä jatkoselvityksen kohde. Tällä hetkellä selitystä ei ole tiedossa, mutta kyse ei voi olla silakansyönnin vähenemisestä, koska sarkoomatutkimus suoritettiin jo 1997-1999 eli ennen Terveys 2000 -tutkimusta.
| Keskiarvo | Keskihajonta | Keskiarvo | Keskihajonta | Keskiarvo | Keskihajonta | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Kaikki (n=5976) | 8.5 | 11 | 5.6 | 8.7 | 45 | 39 |
| Sukupuoli | ||||||
| Miehet (n=2649) | 8.6 | 10 | 5.7 | 8.8 | 46 | 39 |
| Naiset (n=3327) | 8.5 | 11 | 5.4 | 8.6 | 45 | 39 |
| Ikä | ||||||
| 30–44-vuotiaat (n=1996) | 5.9 | 7.5 | 3.7 | 6 | 39 | 30 |
| 45–54-vuotiaat (n=1524) | 8.2 | 8.9 | 5.4 | 7.3 | 45 | 37 |
| 55–64-vuotiaat (n=1074) | 9.3 | 10 | 6.3 | 8.9 | 47 | 35 |
| 65–74-vuotiaat (n=749) | 11 | 13 | 7.6 | 11 | 55 | 48 |
| 75–84-vuotiaat (n=463) | 13 | 16 | 8.5 | 13 | 54 | 57 |
| >=85-vuotiaat (n=170) | 12 | 15 | 8.4 | 12 | 52 | 57 |
| Koulutus | ||||||
| Alin koulutusaste (n=2320) | 9.9 | 13 | 6.5 | 10 | 48 | 46 |
| Keskimmäinen koulutusaste (n=1899) | 8 | 9.4 | 5.2 | 7.7 | 44 | 35 |
| Ylin koulutusaste (n=1730) | 7.1 | 7.7 | 4.6 | 6.4 | 43 | 31 |
| Sairaanhoitopiiri | ||||||
| HYKS (n=1880) | 7.8 | 8.5 | 5.3 | 7.3 | 43 | 34 |
| TYKS (n=838) | 11 | 14 | 8 | 12 | 47 | 42 |
| TaYS (n=1354) | 8.7 | 10 | 5.9 | 8.4 | 43 | 38 |
| KYS (n=1036) | 7.6 | 12 | 4 | 8.3 | 49 | 44 |
| OYS (n=868) | 8.6 | 9.1 | 5.1 | 7.6 | 50 | 40 |
- * silakka silakkaruoista, suolaisista piirakoista tai pasteijoista, kalakeitosta sekä mauste- tai suolakalasta
- ** silakka silakkaruoista (54 % ravintokyselyyn vastanneista söi silakkaruokia)
- *** kaikki kala yhteensä
Sarkoomatutkimuksen kalansyöntiaineisto
Ns. sarkoomatutkimus (Tuomisto et al. 2004) on suomalainen tapaus-verrokkitutkimus rasvakudoksen dioksiinipitoisuuksien ja pehmytkudossarkooman yhteydestä. Tutkimuksessa oli 110 tapausta ja yhteensä 227 kontrollia. Kyselylomakkeen avulla kartoitettiin mm. tutkittavien elintapoihin liittyviä tekijöitä, kuten kalankäyttöä. Vastausten perusteella laskettu silakan kulutus eteläsuomalaisessa väestössä vuosina 1997-1998 on esitetty alla olevassa taulukossa.
| Ikäluokka | Sukupuoli | Keski-ikä | Keskiarvo g/pv |
|---|---|---|---|
| (15,34] | Miehet | 25.15819 | 1.704981 |
| (34,53.1] | Miehet | 43.74106 | 2.369615 |
| (53.1,72.1] | Miehet | 61.72505 | 3.358586 |
| (72.1,91.2] | Miehet | 77.26293 | 1.904762 |
| (15,34] | Naiset | 23.65916 | 1.377649 |
| (34,53.1] | Naiset | 43.07530 | 3.110329 |
| (53.1,72.1] | Naiset | 59.83894 | 3.309179 |
| (72.1,91.2] | Naiset | 78.38284 | 3.472222 |
Viitteet
Alaluusua S, Lukinmaa P-L, Torppa J, Tuomisto J, Vartiainen T. Developing teeth as biomarker of dioxin exposure. Lancet. 1999; 353(9148):206.
Alaluusua S, Lukinmaa P-L, Vartiainen T, Partanen M, Torppa J, Tuomisto J. Polychlorinated dibenzo-p-dioxins and dibenzofurans via mother´s milk may cause developmental defects in the child´s teeth. Environ Toxicol Pharmacol. 1996; 1:193-197.
Aromaa A, Koskinen S (toim.) Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000-tutkimuksen perustulokset, 2002. [1]
EFSA Scientific Committee. Guidance on human health risk-benefit assessment of foods. EFSA Journal 2010; 8(7):1673 [2]
EVIRA. Kalan syöntisuositukset, poikkeukset. http://www.evira.fi/portal/51466
Fleith M, Clandinin M. Dietary PUFA for preterm and term infants: review of clinical studies. Critical Reviews in Food Science and Nutrition, 2005; 45(3):205-299.
Glynn A, Sand S, Becker W. Risk- och nyttavärdering av strömming/sill från Östersjön och laxfiskar från Östersjön, Vänern och Vättern. Livsmedelsverket, 2011.
Gradowska PL. Food Benefit-Risk Assessment with Bayesian Belief Networks and Multivariable Exposure-Response. Doctoral thesis, 2013.
Kiviranta H, Ovaskainen M-L, Vartiainen T. Market basket study on dietary intake of PCDD/Fs, PCBs, and PBDEs in Finland. Environ Int. 2004; 30:923-932.
Kato S. The function of vitamin D receptor in vitamin D action. J Biochem. 2000; 127, 717-722.
Kris-Etherton PM, Harris WS, Appel LJ. Fish consumption, fish oil, omega-3 fatty acids, and cardiovascular disease. Arteriosclerosis, Thrombosis and Vascular Biology 2003; 23:e20-e30.
König A, Bouzan C, Cohen JT, Connor WE, Kris-Etherton PM, Gray GM, Lawrence RS, Savitz DA, Teutsch SM. A quantitative analysis of fish consumption and coronary heart disease mortality. American Journal of Preventive Medicine 2005; 29(4):335-346.
Lim WS, Gammack JK, Van Niekerk JK, Dangour A. Omega-3 fatty acid for the prevention of dementia. Cochrane Database of Systematic Reviews, 2006.
Morris MC, Evans DA, Bienias JL, Tangney CC, Bennett DA, Wilson RS, Aggarwal N, Schneider J. Consumption of fish and n-3 fatty acids and risk of incident Alzheimer disease. Archives of Neurology 2003; 60(7):940-946.
Norwegian Scientific Committee for Food Safety. A comprehensive assessment of fish and other seafood in the Norwegian diet, 2006. "[3]”
Oh R. Practical applications of fish oil (omega-3 fatty acids) in primary care. Journal of the American Board and Family Practice 2005; 18(1):28-36.
Swanson D, Block R, Mousa SA. Omega-3 fatty acids EPA and DHA: health benefits throughout life. Advances in Nutrition, 2012; 3:1-7.
Tuomisto JT, Pekkanen J, Kiviranta H, Tukiainen E, Vartiainen T, Tuomisto J. Soft-tissue sarcoma and dioxin: A case-control study. Int J Cancer. 2004; 108:893-900.
Tuomisto J, Tuomisto JT. Is the fear of dioxin cancer more harmful than dioxin? Toxicol Lett. 2012; 210:338-344.
Tuomisto J, Vartiainen T, Tuomisto J. Synopsis on dioxins and PCBs. National Institute for Health and Welfare. Report No. 14/2011.
Turunen AW, Verkasalo PK, Kiviranta H, Pukkala E, Jula A, Männistö S, Räsänen R, Marniemi J, Vartiainen T. Mortality in a cohort with high fish consumption. Int J Epidemiol. 2008; 37:1008-1017.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta - Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. [4]
WHO (2000). Consultation on assessment of the health risk of dioxins; re-evaluation of the tolerable daily intake (TDI): executive summary. Food Addit Contam. 2000; 17(4):223-240.
Liitteet
1) Kyselytutkimus silakan käytöstä suomalaisessa väestössä: esitetyt kysymykset.
2) Evira 8.1.2014. Silakan käyttö. Taloustutkimus Oy / Anne Kosonen ja Riitta Ristiluoma, syyskuu ja marraskuu 2013.
