Keskustelu:Kirkniemen jätteenpolttolaitos
Kirjoita Kirkniemen jätteenpolttolaitokseen liittyviä tekijöitä koskevat kommenttisi tälle sivulle. Suositeltavaa on, että kommentit otsikoidaan sen mukaan, mihin kokonaisuuteen liittyvään tekijään/tekijöihin kommentti liittyy. Voit myös käydä katsomassa kommentteja Hämeenkyrön jätteenpolttolaitokseen liittyen.
Lohjan kaupunginvaltuuston infon yhteydessä tai jälkeen esitettyjä kysymyksiä ja kommentteja sekä vastauksia niihin
Kysymyksiä on ryhmitelty aihepiirien mukaan, niputettu yhteen tai pilkottu useampaan osaan, jotta kaikkiin kysymyksiin on voitu sopivan kattavia vastauksia ja niissä on voitu välttää turhaa saman asian toistoa. Vastauksia koostettaessa on käyty lukuisia keskusteluja useiden ympäristöterveyden alan asiantuntijoiden kanssa.
Onko mahdollista, että maakaasun polttamisessa kokonaispäästöt ovat isommat kuin jätteiden polttamisessa? Maakaasun polton ei myöskään pitäisi päästää raskasmetalleja, dioksiineja eikä pienhiukkasia samalla tavalla.
Yllä olevassa kysymyksessä ilmeisesti viitataan esityksessä lausuttuun väitteeseen, että pienhiukkaspäästöt näyttäisivät vähenevän, mikäli jompikumpi suunnitelman mukaisista laitoskokonaisuuksista rakennettaisiin korvaamaan nykyinen tehdasalueella sijaitseva voimalaitoskokonaisuus. Väite perustuu YVA:ssa esitettyihin päästötietoihin/-arvioihin, joissa vaihtoehto 1:n hiukkaspäästöt olisivat noin 26 % nykytilanteen, eli vaihtoehto 0:n päästöistä ja vaihtoehto 2:n hiukkaspäästöt noin 37 % nykytilanteen, eli vaihtoehto 0:n päästöistä. Hiukkasten lisäksi YVA:n päästövertailussa arvoidaan sekä rikkidioksidi- että typenoksidipäästöjen kasvavan jonkin verran mikäli jompikumpi vaihtoehdoista 1 tai 2 toteutetaan. Muiden päästöjen kohdalta vertailua nykytilanteeseen ei voi tehdä, koska niiden osalta ei vaihtoehto 0:n päästötietoja ole esitetty.
YVA:ssa esitetään arviot/tiedot kaikista hiukkaspäästöistä, ei vain terveyden kannalta nykykäsityksen mukaan vahingollisimmista pienhiukkaspäästöistä (pienhiukkaset ovat halkaisijaltaan 0,1 - 2,5 mikrometriä). Terveysvaikutusten suuruusluokkien arvioinnissa on lähdetty liikkeelle yleisesti käytetystä olettamuksesta, että kaikki ilmoitetut/arvioidut hiukkaspäästöt olisivat pienhiukkasia. Yleisesti ottaen savukaasujen puhdistuksen jälkeen eri polttoprosesseissa syntyvät hiukkaspäästöt ovat kokojakaumaltaan varsin vertailukelpoisia keskenään, joten olettamusta voidaan pitää perusteltuna. Hiukkasten kemiallisessa koostumuksessa on toki eroja, mutta nykykäsityksen mukaan terveysvaikutusten kannalta merkittävämpää on hiukkasten koko kuin niiden koostumus.
Vaihtoehto 0, eli nykyinen energiantuotantoratkaisu on esitelty YVA:ssa. Esittelystä ilmenee, että vaihtoehto 0 käsittää maakaasulla toimivan kombivoimalaitoksen lisäksi myös pienen leijupetikattilan, jossa poltetaan mm. paperitehtaalta saatavaa kuorta, kuitulietettä sekä haketta. On huomattava, että myös tämän kattilan päästöt ovat mukana nykytilannetta kuvaavissa päästötiedoissa. Mikäli vertailtaisiin pelkästään maakaasuvoimalan päästöjä ja vaihtoehtoja 1 ja 2, päästövertailu näyttäisi edullisemmalta maakaasuvoimalan hyväksi.
YVA:ssa ja koko hankkeessa ei siis ole vertailun kohteena vain maakaasun polttaminen ja jätteen polttaminen, vaan nykyinen energiantuotannon kokonaisratkaisu (vaihtoehto 0) suhteessa suunniteltuihin kahteen jätepolttoaineeseen pohjautuvaan kokonaisratkaisuun (vaihtoehdot 1 ja 2). YVA:ssa esitetyissä nykytilanteen päästötiedoissa ei ole eroteltu maakaasulla toimivan kombilaitoksen ja rinnalla toimivan kuorta, lietettä ja haketta polttavan leijupetikattilan osuuksia eri päästöihin.
On ilmeistä, että suuri osa nykyisistä hiukkaspäästöistä tulee tästä pienestä kattilasta. Tämän kaltainen ns. tavanomaisia polttoaineita käyttävä laitos ei kohtaa yhtä tiukkoja ja tarkkaan määritettyjä päästövaatimuksia kuin jätteenpolttolaitokset, joten mm. savukaasunpuhdistukseen ei tällaisissa laitoksissa edellytetä yhtä tehokkaita menetelmiä. Näin ollen on mahdollista, että huomattavastikin pienemmästä ns. tavanomaisia polttoaineita käyttävästä laitoksesta koituu suurempia päästöjä kuin isosta jätteenpolttolaitoksesta.
On myös huomattava, että nykyiselle ratkaisulle ei edellytetä esim. raskasmetalli- ja dioksiinipäästöjen seurantaa (tai puhdistusta), joten päästömääristä myöskään ole YVA:ssa esitetty tietoja. Kaikista polttoaineista syntyy pieniä määriä raskasmetalli- ja dioksiinipäästöjä, mutta valitettavasti YVA:ssa annettujen tietojen perusteella näiden päästöjen suhteen ei voida tehdä vertailua nykytilanteen ja suunniteltujen laitosvaihtoehtojen välillä.
On toki totta, että maakaasun poltossa syntyvät raskasmetalli- ja dioksiinipäästöt ovat varsin pieniä verrattuna käytännöllisesti katsoen kaikkiin muihin nykyisin laajamittaisessa käytössä oleviin polttoaineisiin. Tämä johtuu lähinnä siitä, että maakaasu itsessään sisältää hyvin vähän sekä metalleja että klooria (,jota tarvitaan dioksiinien syntyyn). Myös pienhiukkaspäästöt maakaasun polttamisesta ovat varsin pieniä, koska maakaasu koostuu miltei pelkistä hiilivety-yhdisteistä, joiden polttotuotteena syntyy lähinnä hiilidioksidia ja vesihöyryä. Tähän hankkeeseen liittyvässä YVA:ssa esitetyssä päästövertailussa kuitenkin on keskitytty vertailemaan kokonaisia energiantuotantoratkaisuja, ei vain polttoaineita.
--Mikko Pohjola 20. syyskuuta 2007 kello 11.36 (EEST)
Miten on mahdollista, että nanohiukkaset vähenevät, jos roskat poltetaan, kun nanohiukkasia ei voi suodattaa?
Tässäkin kysymyksessä ilmeisesti viitataan YVA-selvitykseen pohjautuen esitettyyn väitteeseen, että hiukkaspäästöt näyttävät vähenevän, jos nykyisestä ratkaisusta siirrytään jompaan kumpaan suunnitelluista vaihtoehdoista 1 tai 2. Väitteen perustaa käsitellään tarkemmin yllä olevassa vastauksessa. Tässä kuitenkin hieman selvennystä nanohiukkasiin liittyen.
Nanohiukkasiksi kutsutaan hiukkasia, jotka ovat halkaisijaltaan pienempiä kuin 0,1 mikrometriä (usein puhutaan myös ultrapienistä hiukkasista). Nanohiukkaset ovat viime vuosien aikana nousseet ajankohtaisiksi aiheiksi ympäristöterveyden alan keskusteluissa pitkälti nanoteknologian kehittymisen myötä. Nanokokoluokkaa olevia hiukkasia syntyy kuitenkin myös tavallisissa polttoprosesseissa. Nanohiukkaset ovat tyypillisesti hyvin reaktiivisia ja siksi myös aiheellisestikin huolta aiheuttavia. Toisaalta nanohiukkasten reaktiivisuus tarkoittaa myös sitä, että ne ovat varsin lyhytikäisiä hiukkasia, koska ne reagoivat muiden hiukkasten ja kaasumolekyylien kanssa hyvin tehokkaasti ja tämän seurauksena kasvavat nanokokoluokasta pienhiukkasten kokoluokkaan varsin lyhyessä ajassa. Nanohiukkaset eivät siis ehdi kulkeutua kovinkaan pitkälle päästölähteestä nanohiukkasina, vaan kasvavat lyhyenkin matkan aikana pienhiukkasiksi. Nanohiukkasten elinikä mitataan tyypillisesti muutamissa sekunneissa tai metreissä.
Näin ollen nanohiukkaset ja niiden terveysvaikutukset liittyvät pääasiassa päästölähteisiin, jotka ovat ihmisten elinympäristön välittömässä läheisyydessä. Ajankohtaisia nanohiukkasten terveysvaikutuksiin liittyviä aiheita ovat esim. lasertulostimista ja liikenteen pakokaasupäästöistä saatavat nanohiukkaset. Jätteenpolttolaitoksen, tai muun energiantuotantolaitoksen, korkeasta piipusta tulevat nanohiukkaset eivät käytännössä ehdi kulkeutua ihmisten hengitettäviksi nanohiukkasina, vaan ehtivät muuntua matkalla pienhiukkasiksi aiheuttaen siis pienhiukkasaltistuksen pikemminkin kuin nanohiukkasaltistuksen. Jätteenpolttolaitokseen liittyvän liikennemäärien lisäyksen sen sijaan voidaan ajatella aiheuttaa havaittavissa olevan, joskin pienehkön, nanohiukkasaltistuksen lisääntymisen.
Jos vertaillaan jätteen sijoittamista kaatopaikoille ja jätteenpolttoa on ilmeistä, että jätteenpoltossa syntyy enemmän nanohiukkasia. Nämä jätteenpoltossa syntyvät nanohiukkaset kuitenkin ehtivät muuntua ennen kuin saavuttavat ihmisten normaalin elinympäristön, joten niistä ei koidu merkittävää nanohiukkasaltistusta, mutta ne ovat osallisina jätteenpolton aiheuttamaan pienhiukkasaltistukseen. Kaatopaikkapaloissa sen sijaan voidaan ajatella myös syntyvän nanohiukkasia, jotka voivat aiheuttaa esim. kaatopaikoilla työskenteleville jonkin suuruista altistusta. En tiedä, onko kaatopaikkapalojen nanohiukkasten terveysvaikutuksista tehty erityistä tutkimusta, mutta ainakaan nykykäsityksen mukaan ne eivät kuulune merkittävimpiin kaatopaikkojen työterveysriskeihin. Pääasiassa jätteenpolttoon liittyvät hiukkaspäästöjen terveysvaikutukset johtuvat pitkäaikaisesta pienhiukkasaltistuksesta (pienhiukkaset ovat kokoluokkaa 0,1 -2,5 mikrometriä).
--Mikko Pohjola 20. syyskuuta 2007 kello 11.36 (EEST)
Minkälaisena riskinä Kansanterveyslaitos pitää jätteenpolttolaitoksen häiriötilanteita ja pahimmassa tapauksessa luparikkomuksia?
Erinäisissä keskusteluissa on noussut esille kysymys jätteenpolttolaitosten, kuin myös muidenkin suurten energiantuotantolaitosten, päästöjen mittaamisesta, seurannasta ja niiden luotettavuudesta. Jotkut ovat esittäneet jopa epäilyksiä viranomaisten halukkuudesta ja kyvykkyydestä puuttua esim. päästörajarikkomuksiin. Kenties oikeampi taho vastaamaan mittaus-, seuranta- ja puuttumismenettelyjen yleiseen uskottavuuteen ja luotettavuuteen löytyisi esim. energiatekniikan, ympäristötekniikan tai ympäristöjuridiikan asiantuntijoiden joukosta, mutta pyrin tässä hieman selventämään kuinka häiriötilanteiden mahdollisuus on huomioitu terveysvaikutusten arvioinnissa.
YVA:ssa on esitetty suunnitelman mukaisen jätteenpolttolaitoksen todennäköisiä eri haitta-aineiden päästömääriä. Ne ovat YVA:n mukaan 0,3 - 60 % jätteenpolttodirektiivin sallimista maksimipäästöistä. Hiukkasille ja dioksiineille arvioidut todennäköiset päästömäärät ovat alle 10 % direktiivin sallimasta maksimipäästöstä. Jätteenpolton savukaasupäästöjen terveysvaikutusten suuruusluokkien arvioinnissa on Kirkniemen hankkeeseen liittyen tukeuduttu sekä YVA:ssa esitettyihin arvioihin todennäköisistä päästömääristä että voimassa olevan jätteenpolttodirektiivin asettamiin päästöjen enimmäisrajoihin. Kokonaispäästömäärät ja niiden aiheuttamat terveysvaikutukset on siis arvioitu toisaalta todennäköisen kokonaispäästömäärän ja toisaalta maksimaalisen sallitun kokonaispäästömäärän pohjalta. Maksimaalinen päästömäärä tarkoittaa käytännössä sitä, että laitos toimisi jatkuvasti aivan olemassa olonsa rajoilla, koska päästörajojen ylitys lain mukaan johtaa toiminnan pysäyttämiseen ja jopa ympäristöluvan peruuttamiseen.
Mikäli YVA:ssa arvioidut todennäköiset päästömäärät oletetaan jotakuinkin todellista normaalitilannetta kuvaaviksi, pitäisi häiriötilanteita sattua joko huomattavan usein ja/tai häiriötilanteissa pitäisi ilmaan päästä varsin poikkeavan suuria pitoisuuksia haitta-aineita, jotta maksimipäästöarvojen mukaiset määrät ylittyisivät tilapäisesti ja etenkin keskimäärin pitkällä aikavälillä. Näin ollen on oletettu, että mikäli terveysvaikutukset arvioidaan ns. varovaisuusperiaatteen mukaisesti maksimipäästömäärien mukaan, saadut arviot terveysvaikutuksista lienevät pikemminkin liioittelevia kuin vähätteleviä, vaikka esim. häiriötilanteiden tiheyttä ja niistä koituvia päästöjä ei täysin tunnettaisikaan. Tätä oletusta puoltaa myös se, että jätteenpoltossa syntyvien haitta-aineiden vaikutus tapahtuu pääasiassa pitkäaikaisen altistumisen ja/tai aineiden kertymisen myötä ja siten pitkäaikaiset päästökeskiarvot ovat merkittävämpiä terveysvaikutusten arvioinnin kannalta kuin lyhytaikaiset päästöpiikit.
Terveysvaikutusten arvioinnissa on kuitenkin lähdetty liikkeelle siitä olettamuksesta, että päästömittauksiin voidaan luottaa, seuranta toimii asianmukaisesti ja että luparikkomuksista koituu asianmukaiset seuraukset, tarvittaessa jopa toiminnan pysäyttäminen. Kuitenkin terveysvaikutuksia on arvioitu varmuuden vuoksi myös maksimipäästöarvojen mukaan, jotta arvioidut vaikutusten suuruudet ovat pikemminkin liian suuret kuin liian pienet, jotta näinkin tärkeässä ja arkaluonteisessa asiassa ei erehdyttäisi terveysvaikutusten vähättelyyn.
Olisin itsekin kiinnostunut kuulemaan tai näkemään hyvän selvityksen siitä, kuinka päästömittausten ja -seurannan valvonta käytännössä todella toimii, kuinka todellinen on riski tulla rangaistuksi luparikkomuksista, kuinka usein merkittäviä häiriötilanteita sattuu ja kuinka merkittäviä päästöpiikkejä niissä syntyy. Toisaalta, häiriötilanteet ja ongelmat esim. lupaviranomaisten kanssa ovat epätoivottavia ja taloudellisesti haitallisia tapahtumia jätteenpolttolaitoksen käyttäjille ja omistajille. Näin ollen häiriötön ja rajoitusten mukainen toiminta on myös laitoksen käyttäjien ja omistajien etu. Lienee siis mielekästä olettaa, että laitos tulisi tekemään parhaansa pysyäkseen lain sallimissa päästörajoissa, mieluiten päästäkseen jopa reilusti niiden alle.
--Mikko Pohjola 20. syyskuuta 2007 kello 11.36 (EEST)
YVA:n selostuksen mukaan päästöt eivät jakaudu tasaisesti vaan huippuja on selostuksessa arvioitu. Miten suuri riski on päästölaskelmien laskennassa tehdyt virheet yhdistettynä häiriötilanteisiin (kts. edellinen kysymys)
Piipun päästä tulevat päästöt sekoittuvat ilmaan ja kulkeutuvat laajalle alueelle. Se, kuinka leviäminen tapahtuu, johtuu mm. piipun pituudesta ja ilmamassojen liikkeestä. Vaikka leviäminen tapahtuukin laajalle alueelle, jopa satojen kilometrien päähän, yhdestä pistemäisestä lähteestä tulevat päästöt yleisesti ottaen aiheuttavat lähteen lähialueille jonkin verran suuremman pitoisuusvaikutuksen kuin kauemmas ja vallitsevan tuulensuunnan alapuolella pitoisuudet ovat keskimäärin yleisesti ottaen hieman korkeampia. Huomionarvoista on, että suunnitelman mukaan uusi laitos sijoitettaisiin likimain samaan paikkaan kuin missä nykyisinkin toimii vastaavan kaltaisia päästöjä aiheuttava voimalaitos. Päästöjen leviäminen tapahtuisi jatkossakin varsin samaan tapaan kuin nykytilanteessakin.
Merkittävää esim. pienhiukkasten terveysvaikutusten kannalta kuitenkin on ihmisten elinympäristön kokonaispienhiukkaspitoisuus ja siitä johtuva pitkäaikainen altistuminen. Esim. Länsi-Uudellamaalla ilmassa oleva keskimääräinen pienhiukkasten kokonaispitoisuus johtuu pääasiassa muista lähteistä kuin Kirkniemen tehdasalueella olevasta voimalaitoksesta. Esim. lähialueilla tapahtuva liikenne ja puun pienpoltto sekä kaukokulkeuma mm. Keski-Euroopasta ovat huomattavasti merkittävämpiä pienhiukkasten kokonaispitoisuuteen kyseisellä alueella vaikuttavia tekijöitä.
Toki on huomioitava, että pienikin lisäys jotain haitta-aineita elinympäristöömme on epätoivottavaa ja että pienetkin päästövähennykset ovat aina askelia parempaan suuntaan. YVA:ssa esitettyjen päästötietojen mukaan kummassakin suunnitelman mukaisista vaihtoehdoista hiukkaspäästöt on arvioitu pienemmiksi kuin nykyisessä samassa paikassa sijaitsevassa voimalaitoskokonaisuudessa. Tästä näkökulmasta katsoen uuden laitoksen rakentaminen näyttäisi pikemminkin aiheuttavan pienen vähenemisen alueen pienhiukkaspitoisuudessa. Toisaalta jätteenpolttolaitoksen rakentamisen myötä lisääntyvät liikenteen hiukkaspäästöt kumoaisivat osan tästä vähennyksestä.
--Mikko Pohjola 20. syyskuuta 2007 kello 13.21 (EEST)
Miten jäteliikenne saadaan hoitumaan kun Lohja-Helsinki -väli on jo nyt täynnä autorekkoja ja Lohjalle rakennetaan koko ajan lisää? Saadaanko jätteet raiteille?
YVA-selvityksessä on esitetty arviot jätekuljetusten aiheuttamista liikennemäärien muutoksista. Liikenteen lisäyksen vaikutus terveyden kannalta merkittäviin pakokaasupäästöihin sekä liikenneonnettomuusriskiin vaikuttaa merkittävän suurelta verrattuna esim. jätteenpolttolaitoksen piipusta tuleviin päästöihin. Hankkeen mahdollisesta toteuttamisesta johtuvaan liikennemäärien lisääntymisen ja sen seurannaisvaikutuksiin olisi syytä kiinnittää enemmän huomioita kuin tähän mennessä on tehty. YVA:ssa on myös mainittu mahdollisuus toteuttaa osa jätekuljetuksista junalla, mutta tämän vaihtoehdon vaikutusten arviointia ja sen toteutumisen mahdollisuuksia on käsitelty YVA:ssa niukasti. On kuitenkin varsin oletettavaa, että raidekuljetuksista tulevat haitta-ainepäästöt olisivat pienemmät kuin, jos kaikki liikennemäärän lisäys kohdistuisi pelkkään tieliikenteeseen.
--Mikko Pohjola 17. syyskuuta 2007 kello 14.13 (EEST)
Kuljetuksien päästömäärien pitäisi jossain määrin nousta koska Kirkniemeen on yleensä pidempi kuljetusmatkaa kuin Munkkaan kaatopaikalle tai paikallisille kaatopaikalle.
YVA:ssa on esitetty arviot jätteenpolttolaitoksen aiheuttamista liikennemäärien muutoksista. Koska huomattava määrä poltettavasta jätteestä tuotaisiin pääkaupunkiseudulta, aiheutuisi tästä erityisesti pääkaupunkiseudun jätteiden osalta kuljetusmatkojen pitenemistä. YVA:n mukaan Länsi-Uudenmaan jätteiden osalta kuljetusmatkat säilyisivät jotakuinkin samana.
Olemme arvioineet liikenteen lisääntymisen osalta myös siitä johtuvien päästöjen lisääntymistä sekä sen terveysvaikutuksia. Lisääntyvien liikenteestä johtuvien päästöjen sekä liikenneonnettomuusriskin kasvu ovat merkittävän suuria tekijöitä suhteessa itse jätteenpolton terveysvaikutuksiin ja niiden merkitys kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon esim. arvioitaessa jätteenpolttoa yleensä jätteenkäsittelyn ja energiantuotannon menetelmänä sekä harkittaessa jätteenpolttolaitosten sijoituspaikkoja.
--Mikko Pohjola 17. syyskuuta 2007 kello 17.21 (EEST)
Tilaisuudessa todettiin nykyisen Munkkaan jätekeskuksen olevan suurempi riski terveydelle kuin kaavailtu polttolaitos. Meille jätekeskuksen lähiasukkaille on kuitenkin koko ajan vakuutettu, ettei mitään terveysriskiä ole ja siksi kai kaupunki uskalsi kaavoittaa uuden asuinalueen ihan viereen. Joten kysyn Munkkaasta: Mitä terveysriskejä Munkkaan kaatopaikan nykyiseen toimintaan sisältyy? Miten lähiasukkaiden tulisi riskeihin suhtautua?
Esityksessä todettiin, että kaatopaikkaläjitys näyttää olevan terveysvaikutusten suhteen arvioituna huonompi vaihtoehto kuin jätteenpoltto, esimerkkinä tästä mainittiin ilmaan joutuvat dioksiinien kokonaispäästöt niin kaatopaikoilta kuin jätteenpolttolaitoksistakin. Tämän lisäksi kaatopaikat saattavat aiheuttaa myös maaperän pilaantumista monien eri haitta-aineiden johdosta, ja maaperän pilaantumisen myötä myös pohjaveden pilaantumista, sekä paikallisesti ilman mikrobipitoisuuden nousua. Kaatopaikkojen aiheuttamat terveysriskit ovat usein hyvin paikallisia ja vaihtelevat tapauskohtaisesti erittäin paljon. Laajemmalle leviävät päästöt, joilla voi myös olla laajempia kuin vain varsin paikallisia terveysvaikutuksia, ovat lähinnä kaatopaikkapaloista johtuvia ilmapäästöjä. Kaatopaikkojen terveysriskit koskevatkin enimmäkseen joko kaatopaikoilla työskenteleviä tai kaatopaikkojen lähialueilla asuvia ihmisiä.
Yksittäistä kaatopaikkaa ajateltaessa tässä suhteessa pitää kuitenkin ottaa huomioon, että suurimmat ongelmat kaatopaikkojen terveysongelmiin liittyen johtuvat nimenomaisesti vanhoista kaatopaikoista, jotka eivät välttämättä edes täytä nykyisiä jätteenkäsittelyn säädöksiä. En tunne Munkkaan kaatopaikkaa yksityiskohtaisesti, mutta sen ei voitane katsoa kuuluvan tähän joukkoon. Kaupunki on varmastikin harkiten tehnyt kaavoituspäätöksensä, enkä usko, että lähialueiden asukkaiden kannattaa olla kovin huolissaan kyseisen kaatopaikan terveysriskeistä.
Esityksessä siis verrattiin kaatopaikkaläjitystä ja jätteenpolttoa kokonaisuudessaan, ei yksittäisiä laitoksia tai kaatopaikkoja. Kokonaisuudessaan näyttää nykytilanteessa siltä, että jätteenpoltto on terveysvaikutustenkin perusteella kaatopaikkaläjitystä parempi vaihtoehto.
Jos jätteenpoltosta syntyvää tuhkaa aletaan läjittää alueelle, miten se vaikuttaa ympäristöön
Tuhka käytetään siis suunnitelmien mukaan tierakennuksessa. Miten voimme olla varmoja ettei raskaat metallit ja dioksiinit tästä tuhkasta sateiden kautta pohjaveteemme, järviin tai muihin vesistöihin sekä Itämereen?
Kuten YVA:ssakin on lyhyesti selostettu, jätteenpolttolaitoksessa syntyy kolmenlaista tuhkaa, ns. pohjakuonaa, kattilatuhkaa ja lentotuhkaa. Näiden eri tuhkajakeiden koostumus poikkeaa varsin paljon toisistaan ja siksi niiden käsittelyllekin on erilaiset vaatimukset. Suurin osa raskasmetalleista ja dioksiineista jäävät kattilatuhkaan ja lentotuhkaan, joten näitä jakeita ei voi käyttää tienrakennuksessa, vaan ne pitää käsitellä ja sijoittaa asianmukaisille, kyseisten kaltaisten aineiden sijoittamiseen soveltuville kaatopaikoille. Pohjakuona ei sisällä merkittäviä määriä haitta-aineita, joten sitä voidaan nykykäsityksen mukaan hyötykäyttää esim. tienrakennuksessa.
Asiallisesti käsiteltynä ja sijoitettuna myöskään kattila- ja lentotuhka eivät aiheuta terveysriskiä. Eräs keino näiden tuhkajakeiden käsittelyyn on ns. stabilointi betoniin ja kapselointi ennen läjitystä, jonka tarkoituksena on varmistaa, että tuhkassa olevat haitta-aineet ovat tiukasti ympäröivään ainekseen sitoutuneina, eivätkä pääse sieltä mihinkään kulkeutumaan esim. sadeveden mukana. Asianmukaiset kaatopaikat on lisäksi rakennettu siten, että kaatopaikoilla syntyvät suotovedet eivät pääse kosketuksiin maaperän kanssa, vaan ne kerätään erilliseen käsittelyyn.
Pohjakuonaa siis pidetään vaarattomana joko kaatopaikoille läjitettynä sellaisenaan tai käytettynä esim. tienrakennuksessa. Kattilatuhka ja lentotuhka kuitenkin sisältävät esim. metalleja ja orgaanisia yhdisteitä (kuten esim. dioksiinit), joten ne edellyttävät asianmukaista käsittelyä (stabilointi ja tarpeen vaatiessa kapselointi) sekä asianmukaisen sijoituspaikan, kuten nykyaikaisen hyvin rakennetun kaatopaikan.
--Mikko Pohjola 20. syyskuuta 2007 kello 13.21 (EEST)
Kuka oli tilannut tutkimuksen, jonka tuloksia Pohjola esitteli. Olikohan M-real? Hän selkeästi korosti, että nämä tiedot eivät ole Kansanterveyslaitoksen virallisia tutkimustuloksia.
Kutsu tilaisuuteen tuli Lohjan kaupunginvaltuuston sihteeriltä, eli esityksen tilaaja oli Lohjan kaupunginvaltuusto. Esitys toteutettiin osana tutkijan normaaleja työtehtäviä, eli tutkija Pohjola edusti esityksellään Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osastoa ja sen riskianalyysiryhmää sekä luonnollisesti itseään. Esiintymispalkkiota ei maksettu kenenkään toimesta ja matkakustannukset maksettiin KTL:n ympäristöterveyden riskianalyysiryhmälle varatuista budjettirahoista. Kansanterveyslaitos on sosiaali- ja terveysministeriön alainen ns. sektoritutkimuslaitos, joka suorittaa tieteellistä tutkimustyötä kansanterveyden edistämiseksi. Esiintyjällä ei ole mitään sidonnaisuuksia hankkeeseen liittyviin yrityksiin.
Esitys ei perustunut mihinkään tiettyyn yksittäiseen varta vasten tehtyyn tutkimukseen, vaan siihen oli koostettu tietoa useista aiheeseen liittyvistä virallisista tutkimuksista, joita on tehty sekä Kansanterveyslaitoksessa että muualla. Tietysti myös tämä tietojen koostaminen useista eri lähteistä ja keskustelut useiden asiantuntijoiden kanssa sekä koostetun tutkimustiedon soveltaminen kyseessä olevaan tapaukseen on vaatinut huomattavan määrän työtä. Kutsuisin tätä työtä kuitenkin pikemminkin selvitystyöksi kuin erilliseksi tutkimukseksi. Esitys pyrki esittelemään vallitsevaan tieteelliseen ymmärrykseen perustuvaa näkemystä aiheeseen liittyvistä ympäristöterveyden kysymyksistä. Esitetty näkemys ei ole ristiriidassa ympäristöterveyden tutkimuksen alalla vallitsevan yleisen näkemyksen kanssa.
Esityksen alussa korostettiin, että kyseinen esitys ei ole ns. Kansanterveyslaitoksen virallinen lausunto tästä nimenomaisesta jätteenpolttolaitoshankkeesta. Lausuntomenettely on muodollisempi ja edellyttää virallista lausuntopyyntöä joltain viranomaistaholta, esim. ympäristöluvan käsittelyn yhteydessä. Viralliset lausunnot tehdään aina tietyn muodon mukaisina ja siihen liittyy tietty muodollinen hyväksymismenettely, jossa viimeisenä vaiheena Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja allekirjoittaa virallisen lausunnon yhdessä asian päävalmistelijan kanssa. Lienee todennäköistä, että mikäli kyseessä oleva hanke etenee ympäristölupahakemukseen asti, Kansanterveyslaitokselta tultaneen jossain välissä pyytämään virallista lausuntoa ja sellainen siten myös tultaneen tekemään. Myös virallinen lausunto tulee pohjautumaan parhaaseen olemassa olevaan tieteelliseen tietoon ja siten tullee, ainakin pääpiirteissään, olemaan samansisältöinen kuin Lohjan kaupunginvaltuuston infossa annettu esitys, vaikkakin todennäköisesti huomattavasti yksityiskohtaisempi.
--Mikko Pohjola 20. syyskuuta 2007 kello 13.21 (EEST)
Olisiko Suomen Luonnonsuojeluliiton tai WWF:n asiantuntija ollut tervetullut pitämään osuuden viime ja tulevissa keskustelutilaisuuksissa?
Kysymys lienee pääasiassa suunnattu Lohjan kaupunginvaltuuston infotilaisuuden järjestäjälle, eli Lohjan kaupunginvaltuustolle. Omasta puolestani voin kuitenkin sanoa, että ympäristöterveyden tutkijana tilaisuudessa esiintyneenä olisin toivottanut SLL:n tai WWF:n edustajan erittäin tervetulleeksi tilaisuuteen.
Hieman monipuolisempi esiintyjäjoukko olisi saattanut olla eduksi myös oman esitykseni kannalta. Nyt ilmeisestikin asetelma saattoi näyttää kriittisen yleisön silmissä liiaksi siltä, että paikalle oli marssitettu vannoutuneita jätteenpolton kannattajia tai tämän nimenomaisen hankkeen puolestapuhujia. Omasta puolestani voin kuitenkin vakuuttaa, että esitykseni perustui puolueettomaan ajankohtaiseen tieteelliseen tietoon ja että sen sisältö vastasi varsin hyvin myös nimekkäimpien ympäristöterveyden alan tutkijoiden näkemyksiä asiasta. Esityksessähän ei suinkaan pyritty vähättelemään tai kiistämään jätteenpolton terveysriskejä vaan osoittamaan niiden olevan olemassa havaittavissa määrin, mutta samalla myös suhteuttamaan niiden suuruusluokkaa muihin ajankohtaisiin ja olennaisiin ympäristöterveysriskeihin, kuten puun pienpolttoon ja liikenteeseen. Esitykseni pyrki pääasiassa selvittämään jätteenpolton terveysvaikutuksia ja nostamaan esiin niihin liittyviä tärkeimpiä tekijöitä yleisesti ottaen Suomen olosuhteissa, ei ainoastaan tähän nimenomaiseen hankkeeseen liittyen.
--Mikko Pohjola 20. syyskuuta 2007 kello 13.21 (EEST)
