Ympäristöministeriön tulevaisuuskatsaus

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sivulla on ympäristöminiteriön tulevaisuuskatsaus 2014. Lopullinen julkaistu versio on täällä:
YM_tulevaisuuskatsaus_2014_FINAL

Sisällysluettelo

OSA I Toimintaympäristön kuvaus

Ympäristön tilassa isoja haasteita, mutta osin myös edistystä

Maailman tila 2013 kirja (Worldwatch-instituutti, 2013) esittää painavia todisteita ympäristön ja luonnonvarojen riistosta ja nykyisen elämäntavan kestämättömyydestä. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna ekologiset riskirajat on ylitetty ainakin luonnon monimuotoisuudessa, ilmastonmuutoksessa ja typen kierrossa. Myönteisiäkin merkkejä on paljon, esim. uusiutuvan energian käyttö yleistyy nopeasti ja ilmastonmuutos ymmärretään ihmiskunnan aiheuttamaksi.

Suomi on uusiutuvien luonnonvarojen suhteen rikas maa ja prosessoimme luonnonvaroja ekotehokkaammin kuin monessa muussa maassa. Olemme onnistuneet vähentämään useita perinteisiä päästöjä veteen ja ilmaan viime vuosikymmeninä (http://www.ymparisto.fi/ymparistontila). Kuitenkin ilmaan menevistä päästöistä ammoniakkipäästöjen ja pienhiukkasten päästöjen vähentämisessä on edelleen haasteita. Myönteistä on se että autoilun ja energiankulutuksen jatkuva kasvu osoittavat ainakin jonkinlaisia hiipumisen merkkejä. Kaikkein vakavimmat ongelmat – ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen – ovat kuitenkin yhä ratkaisematta. v. 2008 alkanut talouskriisien jatkumo on vaikuttanut maamme ympäristön tilaan. Vaikutukset ovat olleet sekä myönteisiä että kielteisiä; samalla kun taantuma on vähentänyt luonnonvarojen käyttöä ja muuta kuormitusta, se on myös hidastanut monia ympäristöpolitiikan prosesseja, kuten kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. Se saattaa myös ohjata alueita ja kuntia hyödyntämään luonnonvaroja pikaisen aluekehityksen ja taloudellisen edun toivossa.

Globaalit ympäristöongelmat vaativat myös teollisuus- ja kehitysmaiden välistä kumppanuutta. Hyvinvointi ja luonnonvarojen käyttö jakautuvat epätasaisesti alueiden kesken. Globaalin talouden tilanne kärjistää tätä epäkohtaa ja vaikuttaa näin ympäristöongelmiin ja niiden ratkaisukeinoihin. Arktinen ilmasto muuttuu muuta ilmastoa nopeammin ja arktisen alueen merkitys kasvaa tulevaisuudessa niin kansainvälisen liikenteen, kaivostoiminnan kuin turisminkin alalla. Suomen arktisen politiikan keskiössä tulee olemaan mm. ympäristön reunaehtojen tunnistaminen, arktisten luonnonvarojen kestävä käyttö ja riskien tiedostaminen sekä niihin varautuminen (Suomen arktinen strategia 2013).

Ilmastonmuutos vaikuttaa lähes kaikkeen toimintaan

Ilmastonmuutos aiheuttaa kaikkialla maailmassa riskejä luonnon ja ihmisten hyvinvoinnille. Uusimpien arvioiden mukaan nykytahdilla jatkuvat päästöt johtavat maapallon keskilämpötilan nousuun 3,5-6 astetta vuosisadan loppuun mennessä verrattuna esiteolliseen aikaan, kun YK:n ilmastosopimuksessa sovittu tavoite on 2 astetta (IPCC 2014). Suomessa lämpötilan nousun arvioidaan olevan noin 1,5-2 kertaa suurempi kuin lämpötilan nousu kansainvälisesti. Tarve hillitä ilmastonmuutosta vaikuttaa merkittävästi maapallonlaajuisen yhteistyön kautta ihmisten ja yhdyskuntien toimintaan ja elämään. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen tuomiin ääri-ilmiöihin varautuminen tulevat vaatimaan uudelleenajattelua monilla elämänaloilla. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on edessä siirtyminen asteittain vähähiiliseen yhteiskuntaan ja toisaalta sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon. Olosuhteet Suomessa tulevat säilymään elinkelpoisina, mutta globaalit muutokset vaikuttavat meihinkin. EU:n komissio on ehdottanut kasvihuonekaasujen -40% päästövähennystavoitteen asettamista EU:n sisäisesti vuodelle 2030. Hallituksen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia määrittelee Suomen keskeiset tavoitteet. Sektorikohtaiset ohjelmat, päätökset ja strategiat täydentävät ilmasto- ja energiastrategian linjauksia. Lisäksi hallitus valmistelee Suomelle ilmastolakia ohjaamaan päästökaupan ulkopuolella syntyvien päästöjen vähentämistä (tätä päivitetään..)

Kilpailu luonnonvaramarkkinoilla kiristyy

Tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää varmistaa luonnonsuojelun ja luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen rinnakkainelo (VN:n tulevaisuusselonteko 2013). Maailmanlaajuinen kilpailu raaka-aineista kiristyy. Tulevaisuudessa tarvitsemme tuotannon ja kulutuksen muutoksen, joka ensimmäistä kertaa perustuu siihen, että energiaa ja raaka-aineita käytetään aiempaa vähemmän. Tulevaisuuden menestyjät ovat kilpailijoitaan resurssitehokkaampia, ja ne pystyvät tuottamaan joustavasti vähähiilisiin yhteiskuntiin sopivia palveluita ja tuotteita. Vihreän kasvun mahdollisuuksia on kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Vihreä kasvu voi muodostua kokonaan uudenlaisesta liiketoiminnasta ja synnyttää uusia yrityksiä, mutta mahdollisuuksia on myös perinteisessä resurssi-intensiivisessä teollisuudessamme. Valtion-, alue- ja kuntahallinto toimii mahdollistajana luoden edellytyksiä vihreälle kasvulle (LYNET 2013).

Kestävälle/vihreälle taloudelle/kasvulle on politiikassa ladattu odotuksia ja korkeita tavoitteita. Energia- ja resurssitehokkuus sekä vihreät teknologiat ovat keskeisiä kestävän kasvun elementtejä EU 2020 strategiassa. EU:n komissio antaa kesäkuussa 2014 ns. kiertotalouspaketin, joka käsittelee resurssitehokkuutta, vihreää kasvua, työpaikkoja ja kilpailukykyä sekä jätelainsäädännön tavoitteiden uudelleentarkastelua. Paketissa hahmotellaan päälinjat ja mahdolliset konkreettiset aloitteet ml. jätelainsäädännön uudistaminen jäävät lähivuosien ja seuraavan komission vastuulle. YK:n Rio+20 kokouksen loppuasiakirja nostaa korkealla vihreän kasvun mahdollisuudet. Viime vuosina Suomessa on laadittu useita aiheeseen liittyviä strategioita ja suunnitelmia esim. kestävälle kulutukselle ja tuotannolle, luonnonvarojen kestävälle käytölle, puhtaille teknologioille (cleantech), biotaloudelle, materiaalitehokkuudelle, rakennetulle ympäristölle sekä jätteiden käytölle. Lisäksi luonnonvaraselontekoa päivitetään parhaillaan (tätä kohtaa päivitetään..) (liitteet).

Ratkaisuja vaativat edelleen myös vaaralliset ja haitalliset aineet, ravinnekuormitus ja jätteet. Vaarallisten kemikaalien käyttö on edelleen mittavaa ja vaarallisten aineiden sekä pienhiukkasten päästöt ovat ympäristön ja terveyden kannalta liian suuret. Vaaralliset aineet tuotteissa voivat olla myös uudelleenkäytön ja kierrätyksen esteenä. Uusien ja osin tuntemattomien vaikutusmekanismien ja aineiden riskien tunnistaminen ja niihin varautuminen on vielä riittämätöntä. Tällaisia ovat muun muassa hormonitoimintaan vaikuttavat aineet, haitallisten aineiden yhteisvaikutukset ja nanomateriaalit.

Itämeren sekä pinta- ja pohjavesien hyvän tilan saavuttaminen vaatii toimia

Olemme tottuneet itsestään selvyyteen että puhtaat vedet ja pohjavedet tarjoavat raaka-aineet vedenhankinnalle mm. juomavedeksi ja teollisuuden raaka-aineeksi. Kuitenkin, mm. rehevöityminen edelleen huonontaa monia järviä, jokia ja Itämerta. Haasteenamme on edelleen toteuttaa tehokkaita ja vaikuttavia toimia vesiimme kohdistuvien haittojen vähentämiseksi ja kunnostamiseksi. Erityisesti Itämeren ympäristön tilaan kohdistuvia paineita tulee edelleen hillitä, koska Itämeren tilan kehityksessä ei ole saatu vielä aikaan näkyviä muutoksia ja ilmastonmuutos aiheuttaa lisäpaineen.

Euroopan unionin lainsäädäntö ohjaa voimakkaasti toimia Itämeren sekä pinta- ja pohjavesien suojelussa. Velvoitteena on saavuttaa meriympäristön hyvä tila Itämerellä vuoteen 2020 mennessä sekä pinta- ja pohjavesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Itämeren suojelussa korostuu kotimaisten toimien lisäksi kansainvälinen yhteistyö erityisesti HELCOM:ssa. Meriin liittyen tulevaisuudessa korostuu sininen kasvu eli blue growth ja sille tulisi taata merenhoidolla parhaat mahdolliset edellytykset (EU blue growth strategy). Öljy- ja kemikaalikuljetukset Suomenlahdella aiheuttavat merkittävän ympäristövahingon riskin, johon on varauduttava.

Luonnon monimuotoisuuden suojelun työ jatkuu, työkaluna ekosysteemilähestymistapa

Luonnon monimuotoisuuden kato aiheutuu pääasiassa viidestä tekijästä: elinympäristöjen muuttumisesta, luonnonvarojen ylikäytöstä, haitallisista päästöistä, haitallisista vieraslajeista ja ilmastonmuutoksesta. Nämä paineet ovat nykyisellään pysyviä tai edelleen pahenevia. Paineiden keskinäinen tärkeysjärjestys voi vaihdella alueittain, mutta ne ovat kuitenkin olennaisia kaikkialla maailmassa.

Luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen seurauksena myös sen ihmiselle tarjoamat peruselinehdot, ekosysteemipalvelut, kuten ravinto, puhdas vesi ja vesitaloudellinen kierto, hiilensidonta, ravintokasvien pölytys ja ravinteiden kierto voivat pahasti häiriintyä.

Luonnon toimintakykyä ei voida ylläpitää pelkästään perinteisen luonnonsuojelun keinoin suojelemalla eliölajeja tai elinympäristöjä. Biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja ylläpitämiseksi tarvitaan valtioiden ja viranomaisten toimien lisäksi myös elinkeinoalojen, yksityisten yritysten ja kansalaisten toimia. Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön tarpeen ja mahdollisuuksien saattaminen yleiseen tietoisuuteen ja osaksi toiminnan sisältöä eli valtavirtaistaminen on keskeisin tavoite. Eliöyhteisöjen toimintakykyä voidaan joiltakin osin palauttaa ennallistamalla, mutta jälkikäteen tehdyt korjaustoimet ovat usein huomattavasti kalliimpia ja epävarmempia kuin ennaltaehkäisy.

EU:n vihreä infrastruktuuri -strategia (linkki: Green Infrastructure Strategy) pohjautuu ajatukselle, että on kannattavampaa ylläpitää luonnon omaa toimintakykyä esimerkiksi ilmastonmuutoksen haitallisten vaikutusten lievittämiseksi kuin korvata menetetyt palvelut kalliilla keinotekoisilla ja teknisillä ratkaisuilla. Ekosysteemipalveluiden turvaaminen ja kestävä käyttö tuovat myös rahaa ja työpaikkoja. (mm. Nordic TEEB). Ekosysteemilähestymistapa ja ekosysteemipalvelujen taloudellisen merkityksen ymmärtäminen antavatkin tulevaisuudessa uusia keinoja haasteiden ratkaisemiseksi.

Hyvä rakennettu ympäristö edistää hyvinvointia

Hyvin rakennettu ympäristö, toimintoineen, luontoympäristöineen ja kulkuyhteyksineen, edistää asukkaiden hyvinvointia, tukee talouden vakaata kehitystä sekä tarjoaa laadukkaan elinympäristön ja innovatiivisuutta tukevan toimintaympäristön. Kuntarakenneuudistus, väestökehitys ja globaalit muutostrendit heijastuvat kaikki rakennettuun ympäristöön ja sen ylläpidon edellytyksiin. Suomi on Euroopan mittakaavassa monessa mielessä hyvällä tasolla ja suomalaisilla yrityksillä on mahdollisuus kehittyä alan edelläkävijöiksi.

Kaupunkiseutujen kehitys (ml. metropolialue) vaikuttaa koko maan kansantalouden kehitykseen ja kansainvälisen kilpailukykyyn. Kaupunkiseutujen kehittämisen haasteellisuutta erityisesti metropolialueella kuvaa mm. suurten volyymien ja monien toimijoiden aiheuttama kompleksisuus sekä jo luodut ja käytännössä toteutetut ja pääosin onnistuneiksi koetut toimintamallien pilotit. Väestö keskittyy kasvukeskuksiin, etenkin metropolialueelle

Kaupunkien merkitys korostuu entisestään tulevaisuudessa. Väestö kasvaa suurimmilla kaupunkiseuduilla niin sisäisen kuin ulkoisen muuttoliikkeen ja luonnollisen väestönkasvun seurauksena. Samalla olemme maailman maiden joukossa eturintamassa kohtaamassa ikääntymishaasteita. Kysyntään nähden liian vähäinen asuntojen tarjonta erityisesti pääkaupunkiseudulla pitää asuntojen hintatasoa ja vuokria suhteellisen korkeina. Kohtuuhintaisten asumisratkaisujen riittävyys edistäisi oleellisesti kasvukeskusten kilpailukykyä sekä palveluiden ja liikenneratkaisujen järjestämistä. Asuinalueiden segregaatio saattaa syventyä. Olemassa olevan asuntokannan ylläpidon merkitys kasvaa, sillä nykyisen rakennetun ympäristön korjaustarve on kasvamassa huolestuttavasti. Rakennusten korjausvaje on arvioitu 30-50 miljardiksi euroksi (ROTI2013). Väestön muuttaessa kaupunkeihin, maaseutu on kärsinyt muuttotappiosta. Monet kunnalliset vuokrataloyhtiöt ja omistusasujat ovat joutuneet vaikeuksiin asuntojen hintojen laskiessa.

Eheä yhdyskuntarakenne ja energiatehokkaat rakennukset hillitsevät ilmastonmuutosta

Eheä yhdyskuntarakenne erityisesti kasvavilla kaupunkiseuduilla parantaa yhdyskuntien toimivuutta, taloudellisuutta ja elinympäristön laatua. Samalla se vähentää liikenteestä ja muusta toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Lievealueiden hajarakentamisen hillitseminen ja runsaasti henkilöliikennettä synnyttävien elinkeinoelämän toimintojen kuten suurten kaupan yksiköiden sijoittumisen ohjaus ensisijaisesti yhdyskuntarakenteen sisään tai hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle edistävät taloudellisesti kestäviä palvelujen ja liikenteen ratkaisuja ja tukevat ilmastotavoitteiden saavuttamista. Alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämisessä kohdataan paljon muitakin haasteita, jotka liittyvät eri toimintojen sijoittumisedellytyksiin ja toimintatapoihin (mm. digitalisaatio ja palvelut).

Kiinteistö- ja rakennusalalla energian käytön vähentäminen, energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen ovat eräitä keskeisiä muutostekijöitä. Energian niukkeneminen ja kallistuminen korostavat rakentamisen elinkaariosaamista ja rakennusten energiatehokkuutta. EU:ssa uusien rakennusten tulee olla lähes nollaenergiarakennuksia vuoden 2020 loppuun mennessä. Myös korjausrakentamiselle on asetettu kansalliset energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset. Rakentamisen laatu, turvallisuus ja sisäilman terveellisyys vaativat edelleen huomiota ja panostuksia. Osaavan työvoiman saanti rakennusalalla on kasvava haaste.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa on vuorostaan mm. hulevesijärjestelyt sekä rakennusosien ja rakenteiden kunnosta huolehtiminen merkityksellistä. Ilmastonmuutos voi vaikuttaa myös rakentamisolosuhteisiin.

Älykkäitä toimintatapoja, verkostoitumista ja tuottavuutta tarvitaan

Julkishallinnon resurssien väheneminen ja ympäristöhaasteiden kasvu samanaikaisesti ovat Suomen ympäristöasioiden hallinnolle keskeinen haaste. Euroopan Unionin kasvavan ympäristösäätelyn toteuttaminen edellyttää vahvaa ympäristöhallintoa. Lisäksi tarvitaan toimintatapojen tehostamista ja modernisointia. Moderneja älykkäitä menetelmiä tarvitaan etenkin ympäristön tilan seurannoissa.

Digitalisaatio muuttaa radikaalisti toimintaympäristöä, mutta samalla mahdollistaa selviytymisen tiukkenevissa olosuhteissa, jatkuvasti laajenevan ja monipuolistuvan tietomassan hallinnan ja käsittelyn, osallistavat menettelyt sekä demokraattisen päätöksenteon. Tutkimuskentältä edellytetään hallinnon- ja tieteenalojen rajat ylittävää verkostomaista yhteistyötä, jotta muuttuviin tarpeisiin voidaan vastata joustavasti ja kustannustehokkaasti.

OSA II Keskeiset päämäärät

Osiossa kuvataan keskeisistä päämääristä kaksi eri skenaariota: A) Tavoiteltu tulevaisuus n. v. 2022, B) Entä jos. ”Entä jos” -esimerkit on valittu siten, että niiden toteutumisen todennäköisyys on pieni, mutta ne ovat silti uskottavan tuntuisia, negatiivisia kehityksen ääriarvoja. Lisäksi kohdassa C) esitetään mitä ainakin tulisi tehdä jotta ollaan polulla kohti tavoiteltua tulevaisuutta. Lopussa myös esitetään karkeita arvioita eri skenaarioiden taloudellisista vaikutuksista.

HUOM! Kohta C on alustava, lähinnä esitetään ESIMERKKEJÄ mahdollisista toimista. Päämärät ja toimet eivät ole tärkeysjärjestyksessä.


1. Vähähiilinen ja energiatehokas Suomi

A) Tavoiteltu tulevaisuus

Maailma ja Suomi omalta osaltaan ovat sellaisilla kasvihuonekaasupäästöjen poluilla, joilla ns. kahden asteen tavoitteen saavuttaminen on todennäköistä. Poluista on sovittu kansainvälisesti, EU:ssa ja kansallisesti. Suomi toimii priorisoitujen tavoitteiden pohjalta aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla (kv. neuvottelut, EU, PM, Arktinen). YM/VN ohjaa lainsäädännöllä, strategioilla, taloudellisilla ja muilla keinoin siirtymistä vähähiiliseen ja energiatehokkaaseen talouteen. Kestävällä ja suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla tuotetun uusiutuvan energian osuus kokonaiskulutuksesta on kasvanut ja uusiutuvan energian tuotannon ympäristövaikutukset ja riskit tunnetaan ja hallitaan. Kaavoituksella edistetään mm. eheää ja liikennetarvetta vähentävää yhdyskuntarakennetta. Julkisen sektorin toimet ja hankinnat ovat energia- ja ympäristöviisaita ja tukevat osaltaan suomalaisen cleantech-osaamisen vientiä tarjoamalla hyviä esimerkkejä suomalaisesta osaamisesta. Myös alueet ja kunnat ovat siirtyneet vähähiiliseen talouteen. Päästövähennystavoitteet ja -toimet luovat varmuutta ja ennakoitavuutta toimijoille, ja varhaiset investointi- ja muut toimet alentavat myöhempiä kustannuksia. Haasteena on ympäristöministeriön mahdollisuus ja resurssit osallistua ja vaikuttaa muiden hallinnonalojen työhön.

Rakentamisessa on otettu käyttöön vähähiilisyyttä ja energiatehokkuutta edistäviä ratkaisuja. Näiden ratkaisujen koko elinkaaren aikainen kustannustehokkuutta parantava vaikutus on paremmin huomioitu rakennusalalla ja samalla ne alentavat pitkällä aikavälillä asumiskustannuksia. Uudisrakentaminen on lähes nollaenergiarakentamista. Rakennuksissa käytetään kasvavassa määrin uusiutuvaa energiaa. Korjausrakentamisessa energiatehokkuutta parannetaan osana muita korjaustoimenpiteitä.

Rakentamisen ympäristövaikutukset osataan ottaa huomioon suunnittelussa. Rakennusmateriaalien kasvihuonekaasupäästöt otetaan huomioon uudisrakentamisen energiatarkastelussa. Vähähiilisyys edellyttää uutta energiatehokasta teknologiaa rakennuksiin sekä asumista koskevia elämäntapamuutoksia. Mahdollisuutena on tuottaa energiatehokkaita ratkaisuja myös vientiin.

B) ENTÄ JOS

  • Riittävää kansainvälistä yhteisymmärrystä ilmastomuutoksen hillitsemiseksi ei saada aikaan. Kunnollista muutosta ilmastopolitiikassa ei tapahdu. Päästöt pysyvät yli 3 asteen lämpenemispolulla.
  • Ilmastonmuutos ja sen haitalliset vaikutukset kiihtyvät odottamattoman nopeasti ja sopeutumisen tarve on ennakoitua nopeampaa ja vaativampaa.
  • Merenpinnan nousu aiheuttaa häiriöitä rannikoilla sijaitsevissa ydinvoimalaitoksissa. Esim. jo v. 2005 Loviisan ydinvoimalan sulkeminen oli lähellä myrskystä aiheutuneen merenpinnan nousun vuoksi
  • Kuluttajien käyttäytyminen ei tue siirtymistä kohti vähähiilistä ja energiatehokasta yhteiskuntaa, esim. yksityistalouksia ei saada riittävästi investoimaan energiatehokkaisiin ratkaisuihin.

C) Mitä ainakin tulisi tehdä (alustava, lähinnä esimerkkejä)

  1. Suomi pysyy kansainvälisessä ilmastopolitiikassa aktiivisena toimijana ja pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen (20XX) mennessä.
  2. EU:n ilmastopolitiikan uudet aloitteet ja niiden toimeenpano.
  3. Ilmastolaki ja sen toimeenpano (ml. ilmastopaneeli).
  4. Kunnat vastaavat energia- ja resurssitehokkuuden ja muuttuvan ilmaston haasteisiin mm. asumisen ja palvelujen järjestelyissä sekä infraa koskevissa ratkaisuissa. Vaikuttavimmat ratkaisut tehdään suurilla kaupunkiseuduilla.

2. Luonnonvarojen kestävä käyttö ja toimivat kierrätysmarkkinat

A) Tavoiteltu tulevaisuus

Luonnonvarojen käyttö on kestävää. Maailmanlaajuinen kilpailu raaka-aineista on kiristynyt. Energia- ja resurssitehokkuus sekä vihreät teknologiat ja toimintatavat (Cleantech / kestävä biotalous), ovat nousseet keskeisiksi Suomen kasvun elementeiksi. Uusia vihreää kasvua tukevia innovaatioita ja taloudellisia ohjauskeinoja on käytössä, mm. ympäristölle haitallisia tukia on vähennetty merkittävästi. Suomi toimii aktiivisesti kansainvälisillä areenoilla luonnonvarojen kestävän käytön turvaamiseksi myös globaalitasolla.

Käytössä on resurssiviisaita ratkaisuja, jotka lisäävät luonnonvaratuottavuutta, keventävät kulutuksen jalanjälkeä sekä parantavat viennin kilpailukykyä luoden samalla työpaikkoja uusille aloille. Tulevaisuuskuvan saavuttamisen haasteena on varmistaa luonnonvarojen käytön kestävyys, mikä mm. edellyttää huolellista, maiden rajat ylittävää vaikutusten arviointia, ekosysteemipalvelujen merkityksen laaja-alaista tunnistamista sekä eri maiden, hallinnonalojen ja toimijoiden hyvää yhteistyötä. Haasteena on myös kulutuksen ohjaaminen kohti kestävää asumista, liikkumista ja ruokailua.

Kierrätysmarkkinat toimivat. Käytöstä poistetuilla tuotteilla ja materiaaleilla on toimivat kierrätysmarkkinat ja kaatopaikalle päätyy vain vähäinen määrä jätettä. Ravinteet otetaan talteen ja kierrätetään tehokkaasti, millä edistetään kotimaista ruuantuotantoa, kun kilpailu fosforista maailmalla kiristyy. Rakennusosille ja rakennusmateriaaleille on toimivat kierrätys- ja hyötykäyttömahdollisuudet. Edelläkävijäksi muuttumisen haasteita ovat kysynnän ja tarjonnan synnyttäminen uusiotuotteille sekä sivuvirtojen ja jätteiden haltijoiden ja niiden hyödyntäjien kohtaaminen.

B) ENTÄ JOS

  • Luonnonvarojen globaali saatavuus heikkenee, mikä edelleen lisää paineita luonnonvarojen käyttöön myös Suomessa ja maailmanlaajuisesti lisää talouden epävarmuutta ja konfliktien vaaraa. Suomen luonnonvarojen kysynnän kasvaminen aiheuttaa lisääntyvää ristiriitaa perinteisten käyttömuotojen kuten ruoan tuotannon, luonnonsuojelun tarpeiden ja energiahuollon tarpeiden kesken
  • Ihmisen hyvinvoinnin kannalta elintärkeiden ekosysteemipalvelujen niukkeneminen johtaa talouden hallitsemattomaan supistumiseen.
  • Jätteen poltolle rakennetaan ylikapasiteettia, mikä voi vaikeuttaa kierrätystavoitteiden saavuttamista ja jätteen synnyn ehkäisyä.
  • Nanoteknologian ja bioteknologian ml. geeniteknisesti muunnetut organismit ympäristö- ja terveysriskit lisääntyvät ja tietopohja poliittiseen ohjaukseen ei ole riittävää.
  • Kulutuskäyttäytymisen lyhytnäköisyys kiihtyy entisestään vieden pois pohjan kierrätystaloudesta

C) Mitä ainakin tulisi tehdä (alustava, lähinnä esimerkkejä)

  1. EU:n resurssitehokkuus/kiertotalousaloitteiden käsittely ja toimeenpano. Kiertotaloutta edistetään suunnittelemalla tuotteita, jotka sisältävät mahdollisimman vähän uudelleenkäyttöä ja kierrätystä estäviä haitallisia materiaaleja ja kemikaaleja.
  2. Varautuminen bioteknologian, ml. geenitekniikalla muunnetut organismit, mahdollisten ympäristöriskien hallintaan muun muassa arvioimalla ovatko riskien kansalliset arviointi- ja hallintamekanismit riittävät ottaen huomioon mm. uudet EU-lainsäädännön haasteet (mm. gmo-organismien viljelyn rajoittaminen kansallisesti).
  3. Valtakunnallisen jätesuunnitelman uudistaminen jätteiden synnyn ehkäisemiseksi, jätteiden määrän vähentämiseksi ja kierrätystavoitteiden edistämiseksi
  4. Ravinteiden kierrätysohjelman toimeenpano
  5. Julkinen sektori hankkii kaikkein ympäristö- ja energiaystävällisimpiä ratkaisuja sekä kehittää yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa uusia greentech-ratkaisuja.
  6. Julkinen sektori on aloitteellinen käynnistäjä ja hyödyntäjä kokeiluissa, joilla testataan miten uusilla innovaatioilla sekä ohjauskeinoilla luodaan energia- ja resurssiviisaita ratkaisuja.
  7. Tiekartta kansallisten kestävän kehityksen sitoumustavoitteiden (http://www.ym.fi/sitoumus2050) ja kansainvälisten kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) purkamiseksi kansallisiksi välitavoitteiksi

3. Hyvä ympäristön tila

A) Tavoiteltu tulevaisuus

Suomi on tunnettu hyvästä veden ja ilman laadusta. Maine ympäristön hyvästä tilasta palvelee myös ympäristöosaamisen vientiä. Itämeren sekä pinta- ja pohjavesien tila on vähintään hyvä sekä pohjavesien tilaa uhkaavat riskit ovat vähentyneet. Tehokkaat jätevedenpuhdistamot ja maataloudenkohdennetut ympäristötoimet ovat vähentäneet valuma-alueiden päästöjä ja kansainvälisesti sovitut Itämeren kuormituksen vähennystavoitteet on saavutettu. Puhtaat, ekologisesti monimuotoiset, tuottavat ja kestävästi käytetyt vesi- ja meriekosysteemit tukevat vihreää ja sinistä kasvua ja vesiosaamisen ja -teknologian kehittämistä ja vientiä maailmanlaajuisesti. Suomi edistää aktiivisesti kaikkia maita sitovien ympäristösopimusten täytäntöönpanoa kansainvälisillä areenoilla.

llmanlaatu ei aiheuta haittaa ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Pienhiukkasten samoin kuin (maatalouden) ammoniakkipäästöt on saatu hallintaan

Kalusto ja valmius alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan on riittävä ja Suomen arktista erityisosaamista hyödynnetään maailmanlaajuisesti. Arktisten alueiden suojelusta on sovittu kansainvälisellä tasolla. Myös ympäristön kemikalisoitumisen riskit tunnistetaan ja hallitaan.

Rakennetun ympäristön kehitys parantaa ihmisen hyvinvointia. Kaupunkiseutujen eheytyminen vähentää autoilun tarvetta, lisää arjen sujuvuutta ja palvelujen saavutettavuutta, kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen houkuttelevuutta sekä parantaa julkisten kaupunkitilojen laatua. Eri alueiden olosuhteet ovat hyvin erilaiset. Alueidenkäytön ohjaus on sovitettu vastaamaan todellisia suunnittelutarpeita ja sovittamaan yhteen erilaisia alueidenkäyttötarpeita. Kaupunkiseudut tarjoavat hyvän alustan elinkeinoelämälle ja kaupunkiseutujen kehitystä tukee maa- ja kaavoituspolitiikka sekä alueiden kokonaisvaltainen kehittäminen.

Rakennuskannan hoidossa huolehditaan rakennuskannan käyttökelpoisuuden ylläpitämisestä ja sen käyttäjiään palvelevien ominaisuuksien ja toimintojen tarkoituksenmukaisuudesta mm. esteettömyyden, rakennusosien kunnon, energiatehokkuuden ja laajemmin ekologisuuden toteutumisesta sekä kulttuuriarvojen ja rakennusten ominaispiirteiden huomioon ottamisesta rakentamisessa ja korjaamisessa. Rakennusperintöä sekä rakennettua ja kulttuuriympäristöjä kunnioittava säästävä ja tarkoituksenmukainen korjaus- ja täydennysrakentaminen lisää myös ympäristön koettua kauneutta ja viihtyisyyttä sekä yleistä arvostusta. Rakennusten kestävä hyvinvointi ja terveellisyys turvataan samalla kun energiatehokkuutta lisätään ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varaudutaan.

Digitalisaation mahdollisuudet hyödynnetään suunnittelussa, rakentamisessa, ylläpidossa, osallistamisessa ja päätöksenteossa pyrkien koko ajan kansainvälisesti tehokkaimpiin mahdollisiin menettelyihin. Älykkäät modernit menetelmät on otettu käyttöön ympäristön tilan seurannoissa. Seurannan ja tiedon tarjoilun tavoitteet on johdettu päätöksenteon ja asiakkaiden tietotarpeista ja kansalaisia osallistetaan tiedontuotantoon aiempaa enemmän.

B) ENTÄ JOS

  • Ilman kautta tulevat vaarallisten aineiden ja hiukkasten kaukokulkeumat kasvavat odottamattoman runsaasti näkyen taustapitoisuuksien nousuna koko Euroopassa.
  • Tapahtuu suuri öljyonnettomuus Suomenlahdella tai muilla Suomen vesialueilla
  • Muilta sektoreilta vesiin kohdistuvia muutospaineita ei voida hallita riittävästi ohjauskeinojen puutteiden ja tietoperustan rapautumisen takia, minkä johdosta ympäristötavoitteiden saavuttaminen vaarantuu.
  • Ilmastonmuutos lisää sadantaa ja lumetonta/roudatonta ajanjaksoa ja sitä kautta ravinnevalumat sisävesiin ja Itämereen lisääntyvät. Ilmastonmuutoksesta johtuvat meriveden lämpeneminen, suolaisuuden väheneminen ja happamoituminen johtavat peruuttamattomiin ekosysteemimuutoksiin Itämeressä ja heikentävät ekosysteemipalveluja merkittävästi
  • Haitallisten aineiden päästölähteiden tunnistaminen ja pitoisuuksien seuranta ylittää edelleen käytettävissä olevat voimavarat, jonka johdosta riskit haitallisille ympäristö- ja terveysvaikutuksille lisääntyy. Uusia haitallisia ympäristövaikutuksia tulee esiin (mm. lääkeaineet, hormonitoimintaan vaikuttavat aineet, nanomateriaalit, muovipartikkelit merissä).
  • Rakennusten kosteus ja homeongelmia ei saada kuriin.

C) Mitä ainakin tulisi tehdä (alustava, lähinnä esimerkkejä)

  1. Ympäristölupa- ja arviointimenettelyiden kokonaisuuden tehostaminen. Ympäristöä koskevien arviointi- ja lupamenettelyiden lainsäädännön kehittämisessä ja lainsäädännön täytäntöönpanossa otetaan entistä paremmin huomioon samaa toimintoa ohjaavien säädösten kokonaisuus (kuten maankäyttö- ja rakennuslaki, laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ja ympäristönsuojelulaki). Lisäksi menettelyitä tehostetaan siten että eri säädösten edellyttämiä vaiheita yhteensovitetaan ja vahvistetaan päätöksentekoa tukevaa tietoperustaa.
  2. Kansallisen ilmansuojeluohjelman laatiminen ja toteutuksen käynnistys (päästöjen vähennysvelvoitteet ja toimeenpanon aloitus).
  3. Vesienhoitosuunnitelmien ja merenhoitosuunnitelmien toimeenpano (laajapohjainen kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö avainsektoreilla, paineiden vähentäminen (ravinnekuormitus, alusöljy- ja kemikaaliriskit). Varaudutaan suuren alusöljy- ja aluskemikaalivahingon torjuntaan kehittämällä niin torjuntakalustoa kuin viranomaisyhteistyötä ja laaditaan tätä varten valtakunnallinen torjuntastrategia.
  4. Tehostetaan pohjavesialueiden riskikartoituksia ja pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien laadintaa. Tehostetaan pohjavesi- ja asuinalueilla olevien pilaantuneiden maiden kunnostamista valtakunnallisen kunnostamisstrategian mukaisesti (ottaen huomioon isännättömien riskikohteiden osalta myös tarve valtion rahoitukselle)
  5. Jatketaan kansallisen kemikaaliohjelman toimeenpanoa erityishuolenaiheena kemiallisten aineiden ja materiaalien uudet ympäristöriskit (mm. hormonitoimintaan vaikuttavat aineet, kemikaalien yhteisvaikutukset, nanomateriaalit, lääkkeet, muovipartikkelit merissä).
  6. Rakentamisen laadun parantamisohjelma ja rakennusvalvonnan kehittäminen
  7. Kaavoituksen työkalujen uudistaminen (toimenpiteet digitalisaation mahdollistamiseksi erityisesti maankäytön suunnittelussa, merialuesuunnittelu huomioon tässä kokonaisuudessa)
  8. Tuotetaan/tehdään ympäristötiedon kansallisten ja kansainvälisten standardien sekä julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurin mukainen sähköinen palvelu, jonka avulla oleellista ympäristön tilaa koskevaa tietoa on saatavissa yhdestä paikasta kaikkien tarvitsijoiden käyttöön

4. Monimuotoinen luonto ja toimivat ekosysteemipalvelut

A) Tavoiteltu tulevaisuus

Luonnon monimuotoisuus on turvattu ja ekosysteemipalveluilla on keskeinen merkitys yhteiskunnassa. Ekosysteemipalvelut ymmärretään ja niiden taloudellinen ja hyvinvointia lisäävä merkitys otetaan huomioon päätöksenteossa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Suomi on edelläkävijä ekosysteemipalveluiden arvottamisessa, kehittämisessä ja kestävässä hyödyntämisessä.

Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on pysäytetty v. 2020 mennessä ja luonnon monimuotoisuuden suotuisa tila ja ekosysteemipalvelut varmistetaan vuoteen 2050 mennessä. Suomi suojelee ja käyttää kestävästi luonnon monimuotoisuutta sen itseisarvon takia sekä ihmisten hyvinvoinnin lähteenä sekä kantaa vastuunsa luonnon monimuotoisuudesta kansainvälisenä toimijana.

Alueiden käytön suunnittelu tukee vihreän infrastruktuurin ylläpitämistä ja vahvistamista. Luonnossa liikkumismahdollisuuksia ja lähivirkistysmahdollisuuksia on parannettu niin, että luonto on kaikenikäisten saavutettavissa. Maaseudun perinteisten elinkeinojen synnyttämien ekosysteemien ja maisemien säilyminen on turvattu.

Luonnon monimuotoisuuden suojelu ja hoito edistävät pitkälle kantavan ekosysteemien toimivuuden lisäksi myös välittömiä työllisyyden, aluekehityksen ja virkistyskäytön tavoitteita. Suomen luonnon vahvuuksia hyödynnetään kestävän matkailun edistämisessä entistä enemmän. Kansallispuistoverkosto ja sen palvelut ovat kansainvälisesti korkealla tasolla ja suomalainen ylpeydenaihe.

Haasteita tulevaisuuskuvan saavuttamiseksi ovat mm. monimuotoisuus- ja ekosysteeminäkökulman vahvistaminen maankäytön ja merialueiden suunnittelussa sekä luonnonvarojen käytössä ja kansallispuistojen rahoituksen turvaaminen. Ilmastonmuutos ja vieraslajit muodostavat nousevan uhkatekijän. Suojelualueverkoston alueellinen ja laadullinen edustavuus ja kattavuus on puutteellinen.

B) ENTÄ JOS

  • Luonnon monimuotoisuuden kato jatkuu maailmalla ja jopa kiihtyy monilla alueilla erityisesti kehittyvissä maissa, jos nykyiset paineet jäävät pysyviksi tai vieläpä edelleen pahenevat. Ilmastonmuutos kiihdyttää biodiversiteetin katoa. On vaarana, että monissa maailman tiheästi asutuissa osissa jo alkanut vaarallinen kehitys syvenee ja johtaa väestön entistä huonompiin elinoloihin ja edelleen yhdessä ilmastonmuutoksen seurausten kanssa hallitsemattomiin yhteiskunnallisiin hajoamisilmiöihin.
  • Ajaudutaan biodiversiteettikriisiin ja ihmisen kannalta keskeiset ekosysteemipalvelut vaarantuvat, esim. biodiversiteetti nopeasti romahtaa erityisesti joillain ekosysteemipalveluiden ja biodiversiteetin suojelun kannalta keskeisillä alueilla maapallolla.
  • Luonnonvarojen kestävän käytön sijasta ajaudutaan ankaraan kilpailuun luonnonvaroista ja perustavaa laatua olevista ekosysteemipalveluista. Kansainvälinen yhteistyö ihmiskunnan peruselinehtojen turvaamiseksi muuttuu valtapolitiikaksi, joka aiheuttaa suurta epävarmuutta ja riskejä myös kehittyneille maille.
  • Epäonnistutaan tasapainoisen luonnon monimuotoisuuden kestävän käytön periaatteen omaksumisessa biotalouden kehittämisessä. Tämä voisi johtaa uusiin laaja-alaisiin muutoksiin luonnossa. Viime vuosikymmeninä saavutetut edistysaskeleet, joilla on korjattu Suomen jälkiteollisen yhteiskunnan rakentamisen yhteydessä luonnolle aiheutuneita vaurioita, vaarantuisivat.
  • Kansainvälinen ja/tai kansallinen kiinnostus biodiversiteetin suojelun edistämiseen hiipuu esim. muiden tärkeämmiksi koettujen haasteiden vuoksi.

C) Mitä ainakin tulisi tehdä (alustava, lähinnä esimerkkejä)

  1. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian ja toimintaohjelman toimeenpanoa jatketaan
  2. Kehitetään luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä koskevaa lainsäädäntöä vastaamaan luonnon monimuotoisuuden heikentymisen haasteisiin sekä varmistamaan EU:n luonnonsuojelusäännösten täysimääräinen kansallinen toimeenpano.
  3. Laaditaan hallinnonalojen yhteistyönä ilmastonmuutos huomioon ottava kansallinen suojelualueiden kehittämissuunnitelma, joka sisältää arvion suojelualueverkoston kytkeytyneisyydestä, ekologisesta edustavuudesta ja kattavuudesta maantieteellisesti luontotyyppiryhmittäin sekä ehdotukset suojelualueverkoston kehittämiseksi pitkällä aikavälillä tarvittavista toimenpiteistä. Hallitus päättää erikseen mahdollisista toimenpiteistä verkoston puutteiden kattamiseksi ja suojelualueverkoston kehittämiseksi
  4. Toteutetaan eri hallinnonalojen ja sidosryhmien yhteistyönä laadittu toimintasuunnitelma Suomen uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi.
  5. Ennallistetaan heikentyneitä ekosysteemejä sekä ylläpidetään ja parannetaan ekosysteemipalvelujen tuotantoa. Ennallistamiskohteiden valintaan kehitetään kriteerit, joilla ennallistaminen kohdennetaan kustannustehokkaasti soveltaen ekosysteemilähestymistapaa sekä selvitetään mahdolliset elinympäristöjen ennallistamiseen liittyvät lainsäädännön esteet.
  6. Ekosysteemipalveluita ja niiden tuottamia hyötyjä kartoitetaan, arvotetaan ja tehdään tunnetuksi
  7. Alueidenkäytössä kehitetään viheryhteyksiä ja parannetaan viheralueiden saavutettavuutta ja määrää kaupunkiseuduilla. Luonnon hyvinvointipalvelut, mukaan lukien lähivirkistysalueet, sovitetaan yhteen yhdyskuntasuunnittelussa.

5. Hyvinvointia ja kilpailukykyä tukevat asumisolot

A) Tavoiteltu tulevaisuus

Asuminen on kohtuuhintaista ja se vastaa asukkaiden tarpeita. Asuminen on kohtuuhintaista, asuntomarkkinat toimivat ja tarjolla on erilaisia asumismuotoja. Asuntojen suunnittelussa ja korjaamisessa otetaan huomioon väestörakenteen ja perhekoon muutoksien tuoma haaste asunnoille ja niiden muunneltavuudelle. Olemassa olevaa asuntokantaa ylläpidetään ja korjataan energiatehokkaammaksi. Samalla lisätään asuinalueiden kestävää ja asumisviihtyisyyden huomioon ottavaa täydennysrakentamista. Asuinalueiden sosiaalista eriytymiskehitystä hillitään, viihtyisyyttä parannetaan ja asuinympäristön monimuotoisuuteen kiinnitetään huomiota. Asuinalueiden monikulttuurisuus on rikkaus. Väestöltään vähenevillä alueilla on löydetty keinoja asuntomarkkinoiden tasapainottamiseen.

Olemassa olevan rakennuskannan ylläpidon merkitys kasvaa. Rakennus- ja asuntokantaa ylläpidetään ja korjataan niiden pitämiseksi toimintakuntoisena ja palvelukykyisinä. Kiinteistöjen kunnossapito ja oikeanlainen käyttö sekä korjaaminen auttavat ylläpitämään terveellisiä, toiminnallisia arvonsa säilyttäviä rakennuksia ja suomalaiskoteja. Asumistarpeiden erilaistuminen edellyttää tiloilta monimuotoisuutta tai ja muunneltavuutta.

Arkiympäristö tukee omaehtoista elämänhallintaa, arjen sujuvuutta ja on esteetön. Erityistä tukea tarvitsevien asumisoloja parannetaan erilaisten asumismuotojen ja -ratkaisujen tarjontaa lisäämällä ja kehittämällä palveluasumisen fyysisiä ratkaisuja. Monipuoliset palvelut on mahdollista saattaa kaikkien saataville mm. digitalisaatiota, tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntämällä ja tätä kautta lisätä kansalaisten hyvinvointia. Asumisen teknistyminen lisää haavoittuvuutta, jolloin asunnon ja asumisen perustoiminnot on turvattava häiriötilanteissa (sähkö- ja tietoliikennekatkokset).

Kaupunki on tulevaisuuden toimintaympäristö. Väestö keskittyy kasvukeskuksiin, etenkin metropolialueelle. Väestö kasvaa suurimmilla kaupunkiseuduilla ja ne tarjoavat hyvän alustan elinkeinoelämälle. Aluerakenteen kehitystä tukee maa- ja kaavoituspolitiikka sekä alueiden kokonaisvaltainen kehittäminen mm. tarkastelemalla aluerakennetta ja liikennejärjestelmiä,elinkeinoelämää ja palveluita, asumisen tarpeita ja jopa lähialueita samassa yhteydessä. Suomi on Euroopan mittakaavassa hyvällä tasolla ja suomalaisilla yrityksillä on mahdollisuus kehittyä alan edelläkävijöiksi. Kaupunkiseutujen, etenkin metropolialueen kilpailukykyä vahvistetaan. Kaupunkiseuduilla asunnot rakennetaan lähelle työpaikkoja ja varsinkin pääkaupunkiseudulle rakennetaan lisää asuntoja. Valtion tukema kohtuuhintainen asuntotuotanto kohdistuu erityisesti metropolialueelle. Kaupunkiseudut käyttävät kestävästi energiaa, materiaaleja ja tilaa. Maankäytön, asumisen, liikenteen, palvelujen ja elinkeinojen suunnitelmat sekä toteutus sovitetaan yhteen yli kuntarajojen. Kuntien välisellä yhteistyöllä ja toimintaa kehittämällä selviydytään kiristyvän kuntatalouden haasteista.

B) ENTÄ JOS

  • Helsingin seudun ja osin muidenkin kasvukeskusten riittämätön kohtuuhintainen asuntotarjonta nostaa asumisen hintaa, hankaloittaa työvoiman liikkuvuutta sekä haittaa koko maan talouskehitystä ja kansainvälistä kilpailukykyä. Helsingin seudun yhdyskuntarakenteen toteutumisratkaisut muodostuvat tehottomiksi sekä taloudellisesti että ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Asunnottomuus lisääntyy.
  • Väestöään menettävien seutujen elinkyky heikkenee odotettua nopeammin. Taantuvilla alueilla on paljon asuntoja, jotka jäävät tyhjilleen ihmisten muuttaessa kasvukeskuksiin. Asunnot jäävät kunnostamatta ja niiden arvo romahtaa. Asuntovarallisuuden lasku pienentää Suomen kansallisvarallisuutta.
  • Kunnat eivät pysty toteuttamaan rakennemuutosta taloudellisempiin sekä inhimillisempiin asumis- ja palvelumuotoihin. Erityistä tukea tarvitsevien asumisoloja ei saada parannettua tavoitteiden mukaisesti, jolloin laitoshoidon tarve ei vähene tavoitteiden mukaisesti eivätkä heikommassa olevien ryhmien ihmisoikeudet toteudu. Kuntien resurssit ovat riittämättömät ja epätarkoituksenmukaisessa käytössä. Ikääntyneille ihmisille ei ole tarjolla riittävästi esteettömiä asuntoja ja kotiin vietäviä palveluja.
  • Asuinalueiden sosiaalinen eriytymiskehitys lisääntyy ja syntyy lieveilmiöitä. Asuinalueet jakautuvat selkeämmin hyviksi ja huonoiksi asuinalueiksi. Tämä voi johtaa levottomuuksiin ja jopa mellakoihin uhaten yhteiskuntarauhaa. Epäsuosittujen alueiden asuntojen arvo romahtaa.
  • Asuntolainojen korkeat korot, asuntokaupan hidastuminen ja asuntojen korjaamattomuus kangistavat yhteiskunnan rakenteita ja toimivat vastavoimana elinkeinoelämän vaatimalle työvoiman liikkuvuudelle. Omistusasuntojen perusparannuskustannukset nousevat niin korkeiksi, että kaikki kotitaloudet eivät pysty huolehtimaan asuntojensa ylläpidosta sekä kunnostuksesta, ja joutuvat jopa luopumaan asunnoistaan.

C) Mitä ainakin tulisi tehdä (alustava, lähinnä esimerkkejä)

  1. Asuntopolitiikan pitkäjänteiseksi edistämiseksi laaditaan asuntopoliittinen toimenpideohjelma ja säilytetään valtion asuntorahasto itsenäisenä rahastona.
  2. Asumisen kustannustason alentaminen ja asumisen tukijärjestelmän vaikuttavuuden parantaminen
  3. Ikääntyneiden kotona asumisen edellytysten parantaminen.
  4. Kasvavien kaupunkiseutujen kaavoitus- ja sopimusmenettelyjen kehittäminen MALPE (maankäytön, asumisen, liikenteen, palvelujen ja elinkeinojen) suuntaan ja toteutuksen seuranta

6. Karkea arvio eri skenaarioiden taloudellisista vaikutuksista

Ilmastonmuutoksen taloudellisten vaikutusten kattavuudessa ja laskentaoletuksissa on puutteita. Tietotaso suuremman lämpenemisen vaikutuksista on oleellisesti heikompi kuin vähäisen lämpenemisen vaikutuksista (IPCC:n 3. osaraportti 2014). Suomessa on tehty vasta alustavia kokonaisarvioita ilmastonmuutoksen taloudellisista vaikutuksista. Toisaalta, tuoreen arvion mukaan ilmastonmuutoksen hillintä on taloudellisesti mahdollista. Noin 3 % maailman bruttokansantuotteesta tarvittaisiin estämään ilmastoa lämpenemästä yli kahta astetta vuoteen 2100 mennessä (IPCC:n 3. osaraportti, 2014).

Jos Suomi ei saavuta vihreälle kasvulle asetettuja tavoitteita, taloudelliset vaikutukset ovat merkittäviä. Kansallisen biotalousstrategian mukaisesti, tavoitteena on että v. 2025 mennessä biotalouden tuotos on kaksinkertaistunut 100 miljardiin euroon nykyisestä ja biotalouteen on syntynyt 100 000 uutta työpaikkaa. Cleantechin strategisen ohjelman tavoitteena on kasvattaa cleantech-alan liikevaihto 50 miljardiin euroon ja luoda alalle 50 000 uutta työpaikkaa 2020 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan noin 15 %:n vuosikasvua. Lisäksi, jos emme saavuta resurssitehokkuus tavoitteita, olemassa olevan teollisuuden kilpailukyky heikkenee entisestään.

Mikäli Itämeren suojelun toimintaohjelman toteuttaminen epäonnistuu, todennetut taloudelliset hyödyt saavuttamatta (Taloudellinen näkökulma Itämeren suojeluun, 2012).

Kosteus- ja homeongelman taloudelliset vaikutukset ovat mittavia. Tällä hetkellä kosteus- ja homevaurioihin liittyvien terveyshaittojen vuosikustannusten arvioidaan olevan 450 miljoonaa euroa. Merkittävien kosteus- ja homevaurioiden kertaluonteiset korjauskustannukset ovat 1,4 miljardia euroa (eduskunnan tarkastusvaliokunta 2012).

YK:n biodiversiteettiraportin (2010) mukaan tuhoamme luontoa nykyisellä toiminnallamme siinä määrin, että siitä voi aiheutua ihmiskunnalle jopa suuremmat kustannukset kuin ilmastonmuutoksesta. Ekosysteemipalvelujen arvo on 10-100 -kertainen verrattuna niiden säilyttämisen kustannuksiin.

IKÄ-ASKE lukuja päivitetään.

Lähdeluettelo (KESKEN!)

Katso myös

Aiheeseen liittyvä tiedostoja

Valtioneuvoston kanslian ja kaikkien ministeriöiden tulevaisuuskatsaukset

Noudettu kohteesta http://fi.opasnet.org/fi-opwiki/index.php?title=Ympäristöministeriön_tulevaisuuskatsaus&oldid=28613