Keskustelu:Turmiollinen politiikka
Ympäristöterveys paranee yhdessä suunnitellen
- Kirjoitus lähetetty Helsingin Sanomiin torstaina 1.10., julkaistu 6.10.2020.
Runsas viikko sitten lauantaina oli maailman ympäristöterveyspäivä, ja kuin sen kunniaksi ehdotettiin terveysperusteisia veroja (HS Mielipide 26.9.) . Radikaalia keskustelua tarvitaankin.
Ympäristöterveyden tehtävänä on kiinnittää huomiota siihen, miten esimerkiksi saasteet, likainen juomavesi, viheralueiden puute ja ilmastonmuutos vaikuttavat ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin.
Riskit ovat muuttuneet. Ennen talokohtainen polttoon perustuva lämmitys ja myrkyllisten kemikaalien holtiton käyttö lyhensivät keskimääräistä elinikää luultavasti useilla vuosilla. Nyt elinympäristö erityisesti länsimaissa on jo puhdistunut, mutta ilmastonmuutoksen ja lajikadon tapaiset muutokset horjuttavat ihmiskunnan kykyä terveelliseen ja vauraaseen elämään.
Myös ratkaisut ovat toiset. Ennen saatiin isoja ja välittömiä hyötyjä lähellä, kun luovuttiin asbestista tai rakennettiin kaukolämpölaitos.
Kun nyt luovutaan kivihiilestä, hyötyjen ilmaantumiseen menee vuosia ja ne jakautuvat koko maailmalle. Tämä ei motivoi ihmistä samalla tavalla kuin omakohtaiset nopeat hyödyt. Teot, joiden hyödyt lankeavat muille ja joiden vaikutuksia ei voi helposti todentaa, vaativat erityistä paneutumista. Kansalaisten, poliitikkojen tai muiden päättäjien on siis vain uskottava, että toiminnassa on järkeä.
Järjestelmätasolla tiede on hyvinkin tarkkaan perillä siitä, mitä kasvihuonekaasuille ja lajien suojelemiselle pitäisi tehdä ja mitkä ovat sen hyödyt. Ongelmaksi ei siis tule tiedon vaan motivaation puute. Ympäristöä ja sen myötä ihmisten terveyttä ei tuhoa kaikki ihmistoiminta vaan pienehkö joukko kokonaisuudelle turmiollisia toimia. Ne pysyvät, jos niistä on isoa ja välitöntä hyötyä sellaiselle ryhmälle, joka pystyy hidastamaan toimien muuttamista kestävämmiksi.
Nämä ryhmät voivat olla suhteellisen pieniä kuten tupakkateollisuuden johtajat, jotka onnistuivat jarruttamaan järkevää tupakkapolitiikka vuosikymmeniä, tai miljardi ihmistä, jotka eivät halua vähentää lihan kulutustaan ja näin välillisesti tuhoavat sademetsät karjatilojen tieltä.
Ympäristöterveyden suurin nykyhaaste onkin, miten tunnistetaan ja ymmärretään nämä turmiolliset politiikat. Mitkä tekijät ovat tehneet niistä niin sitkeitä? Missä ovat muutosten esteet? Ja millä korvaavilla tavoilla saadaan toiminta ohjattua kestävälle polulle samalla lisäten reilua ja terveellistä yhteiskuntaa?
Lihansyöjien, autoilijoiden ja talonlämmittäjien kannattaisi toivottaa tervetulleeksi perusteelliset ja avoimet keskustelut naudanlihan kulutuksen vähentämisestä, ruuhkamaksuista, turpeen kiellosta tai muista äkkiseltään hankalilta tuntuvista ehdotuksista.
Vain keskustelujen kautta löydetään uusia hyviä ratkaisuja nykyisiin ongelmiin niin, etteivät nykyiset hyötyjät pelkästään kärsi. Nimenomaan heidät pitää saada muutoksen puolelle tarjoamalla jotain tärkeää silloin, kun turmiollisista politiikoista luovutaan.
Nämä keskustelut eivät tapahdu itsestään vaan vaativat aktiivista politiikka järjestäjien, resurssien ja työkalujen löytämiseksi.
- Jouni Tuomisto
- Johtava tutkija, THL
Linkkejä maailman ympäristöterveyspäivään:
