Keskustelu:Puijon Pakertajat

Puhe 40-vuotisjuhlaan 6.12.2012

• On kunnia, että minut kutsuttiin tänään juhlapuhujaksi.
• Puijon Pakertajat on 40-vuotias. Se on hienoa. Vuosi 1972 oli hieno vuosi. Muistan sen elävästi, koska olin viisivuotias. Silloin oli lämmin kesä ja Aku Ankat parempia kuin nykyään.
• Sitä en kuitenkaan muista kun Pakertajat perustettiin. Niin kuin Niklaksen lehtileikkeestä selvisi, liityin partioon vasta 1974. Sen sijaan tunnen ihmisiä, jotka olivat perustamassa Puijon Pakertajia.
• Muistan myös, kun pakertajat viettivät 10-vuotisjuhlia vuonna 1982. Se oli tosi hauskaa, ja lauloimme Savolaisten laulua.
• Harvat teistä ovat tarpeeksi vanhoja muistamaan sitä. Kuitenkin täällä on paljon niitä, jotka muistavat, kun jahdattiin valkoista kania Ihmemaassa tai lennettiin saaresta toiseen Nosylla. Paljon on tapahtunut sinä aikana, kun sinä olet ollut partiossa.
• Kuitenkin kaikilla tulee sellainen raja vastaan, ettei itse ole ollut vielä mukana eikä voi muistaa tapahtumia. Silloin on jännä ajatella, että oma lauman tai tarpojaryhmän johtaja on vanhempi ja muistaa vanhempia asioita. Ja hänen johtajansa muistaa vielä vanhempia. Tämä sukupolvien ketju kulkee vaikka kuinka kauas.
• Ketju näyttää melkein kuin kohtalolta, joka väistämättä jatkuu menneisyydestä. Mutta ei ole takeita siitä, että se jatkuu tulevaisuudessa. Muistan monta lippukuntaa, joiden toiminta on näivettynyt. Johtajat ovat hävinneet ja sitten lapset ovat hävinneet, eikä toiminnasta ole enää jäljellä kuin puolijoukkueteltta piirin varastossa. Miksi näin käy?
• Suomen Partiolaisten järjestöpäällikkö Atso Juote opetti sen aikoinaan minulle. Kukaan teistä ei enää muista Atsoa, no Mikko muistaa ja jotkut muut yhtä vanhat kuin minä. Atso Juote opetti, että kaksi asiaa pitää partiossa: kaverit ja kivaa. Partiossa pitää olla kavereita ja toiminnan pitää olla kivaa. Muuten ihmiset lähtevät toiminnasta pois.
• Niklas näytti lehtileikettä, jossa Hämäläisen Ville sanoi tärkeän asian: partiossa oppii olemaan monenlaisten kanssa. Joskus tulee känää ja kiusaamista. Silloin oikea partiolainen sanoo: älä kiusaa, tule meidän kanssa leikkiin. Partiolainen on kaveri myös niille, jotka eivät aina käyttäydy niin mukavasti kuin haluaisi.
• Tämä varmistaa sukupolvien ketjun jatkumisen: kaikilla on kavereita ja kivaa, ja ihmiset pysyvät toiminnassa mukana.
• Mutta partio ei ole kerho, vaan partiossa on jotain muutakin. Nimittäin se, että partiossa autetaan ja palvellaan muita. Tämän ymmärsi jo Baden-Powell aikanaan. Se tuli esille myös tämänpäiväisessä saarnassa. Jos kuuntelitte tarkkaan, Johanneksen evankeliumissa sanottiin, että todella vapaa on vain se, joka omasta tahdostaan toimii yhteiseksi hyväksi. Saman ovat ymmärtäneet muutkin ajattelijat kuin Jeesus ja Baden-Powell, kuten Immanuel Kant 1700-luvulla. Todellinen vapaus on sitä, että omasta vapaasta tahdostaan palvelee muita. B-P sanoi tämän viimeisessä viestissään jotenkin näin: jättäkää tämä maailma parempana kuin se oli löytäessänne sen.
• Muiden auttaminen, kaverit ja kivaa pitävät partion pystyssä. Kun katson tätä juhlakansaa, olen iloinen nähdessäni, että ne vartiolaiset, joille minä aikanaan järjestin leirejä, löysivät kavereita ja niin paljon kivaa, että he menivät naimisiin ja heidän lapsensa ovat nykyään pakertajissa sudenpentuina. Pakertajien tulevaisuus näyttää hyvältä.
• Kiitos.