Keskustelu:Ilmaistalous

Pohdintoja ilmaistaloudesta -- Jouni Tuomisto 12. tammikuuta 2014 kello 22.10 (EET)

Yhteinen etu synnyttää ilmaistalouden

• On olemassa asioita, joita on vaikeaa toteuttaa nykyisen bisnesajattelun puitteissa. Vasta kun luovutaan ajatuksesta, että kaikki asiat ovat tuotteistettavissa, alkaa näiden asioiden todellinen kehitys.
• Tämä kehitys on yhteinen etu, ja siksi sitä pitäisi huolellisesti tutkia, edistää ja seurata.
• Esimerkiksi lehdistön tehtävänä on tuottaa todenmukaista ja monipuolista tietoa. Kuitenkin tiedon myyminen on muuttunut vaikeaksi, koska perusuutiset saa jo ilmaiseksi niin monesta paikasta.
• Voidaanko luopua ajatuksesta, että journalismin pitää olla liiketaloudellisesti kannattavaa?
• Ajatuskoe: Yle-vero kaksinkertaistetaisiin ja ohjattaisiin myös riippumattomille tiedotusvälineille. Se miten tämä tapahtuisi oikeasti jätetään toistaiseksi ratkaisematta; oletetaan vain, että journalistit saisivat riittävästi rahaa tehdäkseen työnsä.
• Tehokkainta olisi tuottaa yhtä yhteistä "sanomalehteä" verkossa, jossa olisivat mukana kaikki eri näkemykset.
• Tiede ja tiedonvälitys voisivat yhdistyä, koska molemmat kuvaavat maailmaa totuusnäkökulmasta (toisin kuin taide, jossa kokemisnäkökulma hallitsee).
• Ilmaistalous on sitä, että tuotetetaan jotakin muille hyödyllistä ilman, että hyödyntäjä maksaa siitä itse millään tavoin.
• Monien nykyäänkin tärkeiden tuotteiden tehokkain tuotantotapa on ilmaistaloudessa.
• Näitä ovat esim. tieteellinen tieto, uutiset, monet taiteen muodot; yleensäkin tieto eri muodoissaan.
• Tietotuotteen idea on se, että jokin tietty tiedonmuru paketoidaan käyttäjälleen houkuttelevaan muotoon siten, että käyttäjä suostuu maksamaan sen tuottajalle. Tämä edellyttää kolmea asiaa: tiedonmuru on tuote eli erillinen osa muusta tiedosta; tuotteelle on olemassa markkina, jossa käyttäjällä on kyseisen tuotteen puute; ja on jokin mekanismi, jonka avulla käyttäjä maksaa tuotteen saamisesta.
  • Myös mainosrahoitteiset ilmaistuotteet perustuvat samaan ideaan tuotteesta. Siinä tilanne poikkeaa vain sikäli, että esimerkiksi tietohaun tekijä ei olekaan hakukoneyhtiön asiakas. Varsinainen asiakas on mainostaja, joka ostaa hakukoneyhtiöltä ihmisten huomiota omalle asialleen. Tuotteena on mainostila, ja bisneslogiikka perustuu tarkoin varjeltuun tietoon siitä, miten ihminen saadaan hakukoneen äärelle.
• Ihanteellinen olomuoto tieteelliselle tiedolle ei suinkaan ole hyvin indeksoitu kokoelma vertaisarvioituja artikkeleita. Paljon parempi olisi Bayes-verkoksi kutsuttu malli, joka kuvaa matemaattisesti tieteen todellista olemusta: hypoteeseja ja teorioita siitä, millainen maailma on.
• Bayes-verkon olennainen piirre on, että siinä jatkuvasti verrataan mallia eli hypoteeseja kerättyyn havaintodataan, ja käsitystä hypoteesien hyvyydestä arvioidaan tällä perusteella.
• Tällainen Bayes-verkko on siis jatkuvasti päivittyvä, kaikkeen olemassaolevaan tietoon pohjautuva matemaattinen kuvaus siitä, millainen maailma on. TOISTOA
• Kun tähän lisätään kaksi asiaa, saadaan ylivertainen kaikenlaista päätöksentekoa tukeva maailmanlaajuinen tieto-kone. Nämä kaksi asiaa ovat tiedot siitä, mitä asioita pidämme tärkeinä ja tavoittelemisen arvoisina ja toisaalta miten meidän mahdollinen toimintamme muuttaisi nykytilannetta toisenlaiseksi.
• Ilmaistalouden tiellä on kaksi olennaista estettä: meillä on kehnot keinot palkita ja kannustaa niitä, jotka tuottavat ilmaista tietoa. Toisaalta ilmaistalous tuhoaisi olemassaolevaa bisnestä, joten monet voimakkaat intressiryhmät vastustavat ilmaistalouden kehittymistä. Esimerkit ovat yleisiä mutta usein taitavasti naamioitu.
• Miksi isot ohjelmistoyhtiöt tarjoavat kouluille ja yliopistoille ilmaiseksi oppimista helpottavia käyttöjärjestelmiä ja ohjelmia? Siksi, että yhtiöiden päätuotteille on olemassa ilmaistalouden tuottamia parempia vaihtoehdoja kuten Linux, LibreOffice ja R-tilasto-ohjelma. Jos oppilaat ja opiskelijat oppisivat alusta asti käyttämään ilmaisia laatutuotteita, kukaan ei suostuisi maksamaan käyttöjärjestelmäpäivityksestä sataa euroa tai tilasto-ohjelmasta viittätuhatta.
• Koukuttaminen ja riippuvuus ovatkin nykytalouden olennaisia toimintaperiaatteita. SELITÄ, ESIMERKKEJÄ
• Nykytalouden avainkysymys on bisneslogiikka eli se, miten myyjä saa aikaan sellaisen tuotteen, josta asiakas suostuu maksamaan.
• Ilmaistaloudessa kysymys on toinen: miten tuottaja saa aikaan sellaista lisäarvoa, joka tuo hänelle arvostusta? Ero on olennainen, oikeastaan mullistava.
• Ensinnäkin koukuttaminen ja riippuvuus muuttuvat epäolennaisiksi, vain laadulla ja käytöllä on merkitystä.
• Toiseksi, tuotteistamista ei tarvita. Asioita ei siis tarvitse paketoida pieniksi palasiksi, jotka yksinään olisivat tärkeitä tai kaupattavissa. On siis mahdollista rakentaa suuria kokonaisuuksia, jotka ylittävät tuote- ja yritysrajat.
• Avoin data on jo tuottanut tästä esimerkkejä. Pääkaupunkiseudun joukkoliikennedatan avaaminen on tuottanut useita erilaisia sovelluksia matkustajan liikkumista helpottamaan. Kehittäjäyhteisö oppii toisiltaan käteviä ja toimivia ratkaisuja, jotka leviävät myös muihin tuotteisiin. TÄMÄ EI TAIDA OLLA HYVÄ ESIMERKKI SUURISTA KOKONAISUUKSISTA
• Tiedon sulatusuuni
• Tiedon sulatusuunin kuvasi Douglas Adams jo 1979 kirjassaan Linnunradan käsikirja liftareille. Siinä rakennettiin planeetan kokoinen tietokone, jossa orgaaniset elämänmuodot olivat tietokoneen osia.
• Tiedon omistusoikeus on yksi ilmaistalouden olennaisia kysymyksiä. Yhtenä tärkeänä periaatteena on esitetty, että ihmisen pitäisi omistaa itseään koskeva tieto. Nykytilanne on tästä kaukana: jokaisesta on lukuisissa tietojärjestelmissä valtavasti tietoa, ja ihmisellä itsellään ei ole mitään käytännön mahdollisuuksia tätä tietoa nähdä puhumattakaan omistusoikeudesta ja päätösvallasta. Suurimmat aineistot ovat kansallisilla ja ylikansallisilla yhtiöillä ja suomalaisilla ja ulkomaalaisilla viranomaisilla.
• Avoimen datan liike on viime vuosina alkanut korostaa sitä, että tietynlaisten tietojen pitäisi olla kaikkien vapaasti käytettävissä. Valtio ja kunnat ovat tähän havahtuneet, ja paljon kehitystä onkin tapahtunut.

Jäsennys

• Kiinnostava esimerkki tulevaisuuden tilanteesta.
• Mitä on ilmaistalous?
• Mitä ovat nykyiset kehityskulut?
• Miksi on tärkeää?
• Ketkä kehittävät?
• Mitkä ovat olennaisia piirteitä?
• Miten muuttaa asioita?
• Mitä ongelmia liittyy käyttöön?
• Mitä ongelmia kehittämisessä?
• Seuraavat askelet?

Kohteellisuus mullistaisi päätösvalmistelun

• Kansan on vaadittava, että kaikki päätösvalmisteluun liittyvät asiakirjat on julkaistava heti netissä, niitä on voitava kommetoida vapaasti, ja kommentit on myös julkaistava heti.
• Tämä aiheuttaa lyhytaikaisesti hämminkiä, kun keskeneräiset asiat päätyvät julkiseen reposteluun, ja päätösvalmistelussa on otettava huomioon uudenlaisia näkökulmia.
• Pitkäaikaisesti tämä kuitenkin vähentää hämminkiä, koska jos uudenlaiset näkökulmat on huomioitu jo ennen päätöstä, päätöksestä tulee monipuolisempi ja viisaampi.
• Sote-valmistelu osoittaa tämän selvästi. Sitä on tähän asti yritetty toteuttaa niin, että hallitus etukäteen rajaa sallitut näkökulmat, joiden puitteissa asiaa tarkastellaan. Seurauksena on jatkuva valitus ja epäusko, koska monet asianosaiset uskovat, että järkevimmät vaihtoehdot toteutukselle sijaitsevat sillä alueella, jonka hallitus on nimenomaisesti rajannut pois harkinnasta.
• Tämän myöntäminen ja valmistelun avaaminen kohteelliseksi aiheuttaisi hämminkiä, ja koko valmisteluprosessi menisi uusiksi. Kuitenkin Tämä vaihe olisi lyhytaikainen, koska monipuolistunut keskustelu alkaisi löytää järkevämpiä vaihtoehtoja kuin nykyiset, jolloin keskustelussa pyörivien vaihtoehtojen kannatus lisääntyisi ja vastustus vähenisi, ja asiasta päästäisiin lopulta harkitust päättämään.

Päätöksenteon kirjanpito ja tilintarkastus

• Yhteiskunnalliseen päätökseen pitäisi liittyä kirjanpito, jossa selitettäisiin yksityiskohtaisesti päätöksenteon perusteet faktoineen ja arvoineen.
• Tämä kirjanpito avattaisiin, jotta jälkeenpäin kuka tahansa voisi tehdä tilintarkastuksen ja
  • varmistaa, mihin arvoihin päätös perustui,
  • varmistaa, mitä faktoja käytettiin,
  • esittää oman näkemyksensä siitä, onko jotain olennaisia asioita jätetty huomiotta tai ovatko jotkin faktat virheellisiä.
• Jos kansalaiset tällaista sitkeästi ja äänekkäästi vaatisivat, poliitikkojen olisi pakko taipua tämä tarjoamaan.
• Tästä seuraisi, että päätöksiä alettaisiin miettiä valtasuhteiden ja läpimenon lisäksi siitä näkökulmasta, onko perusteluilla läpimenomahdollisuuksia kansan silmissä. Tämä vaikuttaisi myös päätösvalmisteluun.
• Lisäksi tästä toivottavasti seuraisise, että kun tällainen kirjanpito joka tapauksessa pitäisi tehdä ja julkaista päätöksen jälkeen, huomattaisiin olevan hyödyllisempää julkaista se etukäteen päätösvalmistelun tueksi. Silloin perusteluissa olevat asiavirheet huomattaisiin ja ehdittäisiin korjata, ja samoin arvoihin liittyvät paineet huomattaisiin etukäteen, jolloin niitä voisi ottaa huomioon päätöksenteossa.
• Politiikassa tyypillinen ongelma että julkaistut ehdotukset ammutaan alas ärhäkämmin kuin jo tehdyt päätökset voitaisiin myös välttää. Tämä tehtäisiin siten, että ei julkistettaisi vain yhtä pääehdotusta vaan joukko keskenään kilpailevia vaihtoehtoja (mielellään mahdollisimman kattavasti kaikki tolkulliset), ja päättäjä voisi pitää suosikkinsa omana tietonaan.