Erityisesti suojeltavat lajit

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Luonnonsuojelulain mukaan ilmeisessä häviämisvaarassa oleva uhanalainen laji voidaan määrätä erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 4 on lueteltu uhanalaiset lajit, joista erityisesti suojeltavat lajit on merkitty tähdellä.

Jos on aihetta epäillä erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan sijaitsevan kaivoshankkeen vaikutusalueella, esiintymispaikat on selvitettävä. Jos aihetta epäilyyn ei ole, selvitystä ei tarvitse tehdä varmuuden vuoksi.

Luonnonsuojelulain 47 §:n mukaan erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Kielto tulee voimaan silloin, kun ELY-keskus on päätöksellään määritellyt erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Lain mukaan kaikkia esiintymispaikkoja ei ole tarkoitus rauhoittaa vaan ainoastaan tärkeimmät. ELY-keskus voi myöntää luvan poiketa hävittämis- tai heikentämiskiellosta, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana.

EU:n lajien suojelua koskevat erityissäädökset

Luonnonsuojelulain 49 §:ssä ovat Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat luontodirektiivin 12 artiklan mukaiset erityissäännökset. Sen mukaan luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Näitä paikkoja ei tarvitse rajata erikseen viranomaispäätöksellä, vaan kielto koskee kaikkia olemassa olevia lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. ELY-keskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa tästä kiellosta luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa mainituin perustein.

Luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 5 luetellaan Suomessa esiintyvät luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikat on suojeltu.

Lisätietoja: Söderman, T. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi -kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa, Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus 2003.