YVAR Kasvien kasteluvesi
| Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin:
|
Tämä sivu on tiedonmuru.
Sivutunniste: Op_fi5157 |
|---|
| Moderaattori:Heta (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot
|
Kasvien kasteluvesi
Jos epäpuhtauksia sisältävää pintavettä käytetään kasvimaan kasteluun, ihmisten altistuminen asiaan liittyen on syytä arvioida. Vedessä olevat aineet päätyvät kasvien pinnalle ja kasvimaan maaperään. Jos samaa maata kastellaan vuodesta toiseen, epäorgaaniset aineet kertyvät maahan. Kasvien kyky kerätä maasta epäpuhtauksia on lajikohtainen. Samoin maaperän ominaisuudet vaikuttavat. Syötävät kasvit keskimäärin eivät kerää tehokkaasti esimerkiksi raskasmetalleja maaperästä. Maaperän kyllästyminen epäorgaanisilla aineilla saattaa haitata kasvien kasvua.
Kemiallisten aineiden riskinarvioon kasvimaan kasteluvedestä ei ole yksiselitteistä mallia. Käytännössä arvioidaan veden käytettävyyttä kasteluvetenä, onko sitä syytä rajoittaa. Voidaan tehdä yleisarvio veden sopivuudesta kasteluvedeksi, veden sisältämien epäpuhtauksien pitoisuuksien/veden puhtauden perusteella.
Ensiksi kannattaa selvittää veden laatutietojen perusteella, sisältääkö vesi poikkeuksellisen paljon jotakin ainetta (pitoisuus). Mahdollisten haittavaikutusten kannalta raskasmetallit (kadmium, lyijy, arseeni, elohopea, uraani) ovat keskeisimpiä arvioitavia asioita. Jos orgaanisia aineita on, ne sitoutuvat maa-ainekseen eivätkä aiheuta helposti ongelmia. Jos metallien pitoisuudet kasteluvedessä eivät ole poikkeuksellisen suuria (luonnon taustapitoisuuksiin nähden), kasteluveteen ei todennäköisesti liity terveysriskejä/ylenmääräistä lisäystä altistumiseen.
Jos asiaa on tarpeen tarkemmin selvittää, kasvimaan maaperästä voidaan analysoida epäpuhtauksien pitoisuudet sen pilaantuneisuuden arvioimiseksi ja arvioida maaperän pilaantuneisuusaste PIMA-periaatteita käyttäen (vertailu kynnysarvo- alempi ohjearvo-ylempi ohjearvo, Ympäristöhallinnon ohjeita 6/ 2014) (Ympäristöhallinnon ohjeita 6/2014. Pilaantuneen maa-alueen riskinarviointi ja kestävä riskinhallinta. Ympäristöministeriö 2014, 236 s. (https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/136564/OH_6_2014.pdf?sequence=1 ). Puutarha-kasveista voidaan määrittää myös haitta-ainepitoisuudet ja päätellä niiden käytettävyyttä ravintona, esimerkiksi elintarvikkeissa sallittujen enimmäispitoisuuksien perusteella. Tietoa epäorgaanisten aineiden kertyvyydestä kasveihin on tieteellisessä kirjallisuudessa. Syötävien kasvien pinnalta (esimerkiksi salaatti) kasteluvedestä pinnalle päätynyttä epäpuhtautta voidaan poistaa kasvit huuhtomalla.
Terveysriski on käytännössä hyvin tapaus/paikkakohtainen, ja tulisi sellaisena arvioida. Miten kauan ja miten paljon maata on kaikkiaan kasteltu. Miten paljon kasvimaan tuotteita syödään jne. Mikä on todellinen aineiden saanti ja altistuminen puutarhakasveja syömällä. Useimmiten se vaan lisää aineiden kokonaissaantia, ja tulee lasketuksi altistumiseen, jos kokonaissaanti arviodaan/lasketaan (Kollanus ja Komulainen, 2013). (Kollanus, V., Komulainen, H. 2013. Altistumisen arviointi terveysriskin arvioinnissa. Kauppila, T., Komulainen, H., Makkonen, S., Tuomisto J.. (toim). Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen: MINERA-hankkeen loppuraportti. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 199, 2013, s. 99-103. (http://fi.opasnet.org/fi/Minera-malli; Altistumisen arviointi, Väestön kohdekohtainen ympäristöperäisen haitta-ainealtistumisen arviointi). YVA-arviossa kannattaa tehdä ensin yleisarvio veden käytettävyydestä kasteluvetenä ja jos näyttää olevan tarvetta, mennä yksityiskohtiin. Arvion tulisi olla vesistökohtainen.