Kaivostoiminnan yhteisvaikutusten ja vaikutusten merkittävyyden arviointi
Tämän sivun teksti on otettu raportista Kauppila, T. (toim.) 2015. Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 222, 141 sivua, 26 kuvaa ja 7 taulukkoa.
Jyri Mustajoki (SYKE) ja Mika Marttunen (SYKE)
Yhteisvaikutusten arviointi
Jorma Jantunen (SYKE)
Itse YVA-menettelystä EU-tuomioistuin on katsonut, että yhteisvaikutusten arviointi kuuluu YVA-direktiivin vaatimuksiin. Yhteisvaikutusten käsittely voi joskus olla haasteellista, koska kyse on yhden toimijan yksittäisestä hankkeesta, joka voi kuitenkin juuri yhteisvaikutusten vuoksi vaikeuttaa alueen asukkaiden ja muiden toimijoiden sopeutumista muutoksiin. EU:n komission YVA-ohjeessa yhteisvaikutus on määritelty vaikutukseksi, joka syntyy siitä, että suunniteltu hanke ja muut menneet, nykyiset ja kohtuudella näköpiirissä olevat tulevat hankkeet saavat yhdessä aikaan yhä enemmän muutoksia ja nämä muutokset erilaisia yhteisvaikutuksia. Yhteisvaikutukset, kuten muutkin ympäristövaikutukset, ovat aina sidoksissa hankkeen ympäristöön ja sen erityispiirteisiin.
Arvioinnissa pyritään tunnistamaan hankkeen yhteisvaikutukset muiden olemassa olevien ja suunnitteilla olevien hankkeiden kanssa, mukaan lukien välilliset vaikutukset. Yhteisvaikutukset voivat näkyä esimerkiksi liikennemäärissä, vesistöjen veden laadussa ja väestörakenteessa sekä elinympäristön pirstoutumisena.
Yhteisvaikutusten arvioinnin laajuutta tarkastellaan tapauskohtaisesti. Yhteisvaikutuksia tarkastellaan ainakin niiden hankkeiden kanssa, jotka toimivat samalla vaikutusalueella tai ovat jo saaneet luvan. Periaatteena on, että myöhemmin alueelle tuleva toimija joutuu ottamaan huomioon aikaisempien toimijoiden vaikutukset. Hankkeesta vastaavan on hyvä keskustella yhteisvaikutusten tarkastelusta ja huomioon ottamisesta yhteysviranomaisen kanssa.
Yhteisvaikutusten arvioinnilla on myös toinen merkitys. Ympäristössä olevilla päästöillä voi olla myös toksikologisia ja ekotoksikologisia yhteisvaikutuksia. Ne arvioidaan ja esitetään osana tiettyihin päästöihin liittyvää riskinarviota.
Merkittävyyden arvioinnin tavoitteet ja nykytilanne
Laajoissa hankkeissa on tyypillisesti suuri määrä arvioitavia vaikutuksia. Vaikutusten merkittävyyden arviointi auttaa tunnistamaan ne, jotka ovat olennaisia hankkeen toteuttamiskelpoisuuden arvioinnissa ja joihin haittojen lieventämistoimenpiteet tulisi kohdentaa. Merkittävien vaikutusten tunnistaminen tukee myös hankevaihtoehtojen vertailua sekä viestintää hankkeesta ja sen vaikutuksista sidosryhmille ja kansalaisille.
Hankkeen alkuvaiheissa ei vielä ole tarkkaa tietoa hankkeen mahdollisista vaikutuksista. Tällöin tulisi kuitenkin pystyä tunnistamaan ne oleelliset vaikutukset, jotka voivat olla merkittäviä tai joihin voi liittyä suuria epävarmuuksia ja joihin eri vaikutusten arviointi tulisi täten kohdentaa. Vaikutusarvioiden jälkeen tehtävä varsinainen merkittävyyden arviointi perustuu sitten ympäristövaikutuksia koskevien selvitysten tuottaman aineiston analysointiin ja tiivistämiseen. Tavoitteena on muodostaa kokonaisarvio vaikutuksen merkittävyydestä sen perusteella, millaista tutkimustietoa on tuotettu varsinaisessa vaikutusten arvioinnissa erilaisilla malleilla, maastotutkimuksilla ja asiantuntija-arvioinneilla. Tämä edellyttää vaikutusten suhteuttamista toisiinsa ja kuvaamista samalla mitta-asteikolla sekä erilaisten näkökulmien huomioon ottamista. Tämä on vaativa tehtävä, sillä vaikutukset ovat hyvin erityyppisiä keskenään.
Vaikka vaikutusten merkittävyyden arviointi on YVA-menettelyssä keskeinen aihealue, se on usein huonosti ymmärretty ja puutteellisesti ohjeistettu. Nykyiset arviointikäytännöt ovat kirjavia ja terminologia hankalaa, koska samaa asiaa kuvataan eri yhteyksissä eri termeillä. Tarve järjestelmällisten menetelmien ja käytäntöjen kehittämiseen on tunnistettu YVA-yhteisössä niin Suomessa kuin ulkomailla. Tämän myötä on alettu kehittää uusia lähestymistapoja ja useissa viimeaikaisissa suomalaisissa YVA-hankkeissa vaikutusten merkittävyyttä onkin jo arvioitu varsin erittelevästi ja järjestelmällisesti. Kaivospuolella esimerkkejä järjestelmällisten menetelmien käytöstä ovat muun muassa Hannukaisen kaivoshankkeen YVA (Northland Mines Oy 2013) ja Kylylahti Copper Oy:n Luikonlahden rikastamon sivutuotteiden ja kaivannaisjätteiden elinkaarisuunnittelun YVA (Kylylahti Copper Oy 2014).
Erittelevä lähestymistapa vaikutusten merkitävyyden arviontiin
Tässä osiossa kuvataan ARVI-lähestymistapa vaikutusten merkittävyyden arviointiin erilaisille hanketyypeille. Lähestymistapa perustuu konsulttien aloittamaan kehitystyöhön, jota on jatkettu SYKEn koordinoimassa EU-osarahoitteisessa IMPERIA-hankkeessa. Hankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena on yhtenäistää vaikutusten merkittävyyden arvioinnin käytäntöjä ja kehittää työkalu arvioinnin tueksi. Lisää tietoa hankkeessa tunnistetuista hyvistä käytännöistä ja kehitetyistä menetelmistä löytyy hankkeessa tehdyistä selvityksistä (mm. Marttunen et al. 2015, Mustajoki et al. 2015) sekä hankkeen kotisivuilta.
Perusperiaatteet
ARVI-lähestymistavassa arvioidaan järjestelmällisesti ja erittelevästi hankkeen vaikutusalueen ja hankkeen aiheuttaman muutoksen ominaispiirteitä (esim. alueen herkkyys muutoksille sekä vaikutuksen kesto ja laajuus). Näiden perusteella muodostetaan jäsennelty arvio vaikutuksen merkittävyydestä. Lähestymistavan soveltaminen YVA-hankkeissa voi tuottaa muun muassa seuraavia hyötyjä:
- Vaikutusten arvioinnin yhdenmukaisuus, perusteltavuus ja havainnollisuus lisääntyvät, kun merkittävyys arvioidaan eritellysti vaikutusten ja kohdealueen ominaispiirteiden perusteella.
- Yhteinen arviointikehikko auttaa arvion tekijää huomioimaan vaikutuksen eri ulottuvuudet ja edistää erityyppisten vaikutuksen arviointia samojen periaatteiden mukaisesti.
- Kokonaisarvion pohjautuminen yleisesti hyväksyttyihin tekijöihin, asteikkoihin ja periaatteisiin auttaa eri osapuolia ymmärtämään, miten lopputulokseen on päädytty.
- Lähestymistapa auttaa suhteuttamaan hankkeiden paikallisia ja alueellisia vaikutuksia valtakunnallisessa mittakaavassa.
- Yhteinen arviointikehikko lisää eri hankkeissa tehtävien arvioiden yhdenmukaisuutta ja siten parantaa hankkeiden vertailtavuutta.
- Lähestymistapa tukee myös sidosryhmien näkemysten järjestelmällistä selvittämistä ja YVA-asiantuntijoiden välistä vuoropuhelua.
Vaikutusten merkittävyyden arviointi muodostuu seuraavista päävaiheista:
- arvioitavien vaikutusten ja vaihtoehtojen määrittäminen sekä vaikutusalueen rajaus
- vaikutuskohteen herkkyyden määrittäminen
- muutoksen suuruuden arviointi
- vaikutuksen merkittävyyden arviointi
- epävarmuuksien ja riskien arviointi
- vaikutusten lieventämismahdollisuuksien arviointi ja toimenpiteiden vaikutukset vaikutuksen merkittävyyteen
- eri hankkeiden yhteisvaikutusten arviointi.
Lähestymistapa on suunniteltu vaikutusten merkittävyyden arviointiin siinä vaiheessa, kun tutkimus- tai muuta tietoa hankkeen vaikutuksista on saatavilla. Lähestymistapaa voidaan kuitenkin hyödyntää jo ennen varsinaisten vaikutusarvioiden tekemistä auttamaan vaikutusarvioiden kohdentamista ja arvioinnin tarkkuustason määrittämistä. Arvioinnin alkuvaiheessa on myös tarpeen päättää, mitkä ovat tarkemmin arvioitavat vaikutukset ja vaihtoehdot sekä tehdä vaikutusalueen rajaus. Lisäksi päätetään, onko tarpeen tarkastella erikseen hankkeen rakentamisen, toiminnanaikaisia ja käytöstä poiston vaikutuksia. Joissakin tapauksissa vaikutusalue on tarpeen jakaa osiin, jotta vaikutukset ja niiden merkittävyys saadaan kuvattua riittävän erittelevästi.
Varsinainen arvio kunkin vaikutuksen (esim. melu, ilmasto, linnusto) merkittävyydestä muodostetaan kahden päätekijän eli vaikutuskohteen herkkyyden ja hankkeen aiheuttamien muutosten suuruuden perusteella. Molemmat päätekijät on jaettu kolmeen osatekijään (ks. kuva).
Vaikutuskohteen herkkyys
1. päätekijä: Vaikutuskohteen herkkyys kuvaa vaikutuksen kohteena olevan asian ominaispiirteitä hankkeen vaikutusalueella. Se muodostuu kolmesta osatekijästä, joita arvioitaessa tarkastellaan kohteen nykytilaa ottamatta vielä kantaa hankkeesta aiheutuvan muutoksen suuruuteen:
A) Vaikutuskohteeseen liittyvä lainsäädännöllinen ohjaus kuvaa sitä, onko alueella sellaisia kohteita, joille lainsäädäntö asettaa selkeitä suojelumääräyksiä tai rajoituksia (esim. pohjavesien pilaamiskielto, Natura-alueet) tai suosituksia/ohjelmia, jotka lisäävät kohteen suojeluarvoa (esim. valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu maisema). Seuraavia kysymyksiä voidaan hyödyntää arvioinnissa:
- Asettaako lainsäädäntö erityisvaatimuksia vaikutusalueelle tai arvioitavalle asialle (esim. liitoorava)?
- Onko hankkeen vaikutusalueella suojeltuja kohteita?
- Onko alueella tärkeäksi/arvokkaaksi luokiteltuja alueita?
- Onko alueella uhanalaisiksi/rauhoitetuiksi/silmällä pidettäviksi luokiteltuja lajeja?
- Kuuluuko alue/kohde kansalliseen tai kansainväliseen ohjelmaan?
B) Vaikutuskohteen yhteiskunnallinen merkitys voi vaikutustyypin mukaan liittyä esimerkiksi taloudellisiin tekijöihin (tärkeä vedenottoalue), sosiaalisiin arvoihin (tärkeä maisema- tai virkistyskäyttöalue) tai tärkeisiin luontokohteisiin (esim. arvokas elinympäristö). Yhteiskunnallista merkitystä arvioitaessa on pohdittava asian tärkeyttä yleisesti esimerkiksi yhteiskunnallisten arvostusten kannalta eikä niinkään yksittäisen haitan kokijan kannalta. Ihmisiin kohdistuvissa vaikutuksissa otetaan huomioon myös haitan/hyödyn kokijoiden määrä. Tässä osatekijässä voidaan ottaa huomioon myös sidosryhmien mahdollisesti kokema suuri huoli tarkasteltavasta asiasta (esim. vaikutukset vedenlaatuun). Seuraavia kysymyksiä voi hyödyntää merkityksen arvioinnissa:
- Kuinka tärkeänä tai arvokkaana alue tai asia koetaan yleisesti ottaen?
- Onko vaikutusalueella arvokkaita kulttuuriympäristöjä tai historiallisia arvoja?
- Kuinka laajaa on alueen virkistys- tai muu käyttö?
- Onko vaikutusalueella arvokkaita luontokohteita tai esiintymiä?
- Mikä on vaikutuksen kokijoiden määrä?
- Kuinka alkuperäinen/ainutlaatuinen on alueen tila?
- Herättääkö hankkeen aiheuttama muutos tarkasteltavaan asiaan voimakkaita ristiriitoja tai laajaa huolta?
C) Vaikutuskohteen alttius muutoksille kuvaa sitä, kuinka herkästi kohde reagoi päästöihin tai muihin muutoksiin toimintaympäristössä. Esimerkiksi hiljainen alue on herkempi lisääntyvälle melulle kuin sellainen alue, jossa on jo teollisuuden aiheuttamaa taustamelua. Seuraavia kysymyksiä voi hyödyntää arvioinnissa:
- Kuinka herkästi vaikutuskohteen tila muuttuu toimintaympäristön muuttuessa?
- Mikä on kohteen kyky sietää hankkeen vaikutusta ja sopeutumiskyky muutokselle?
- Onko alueella herkästi häiriytyviä kohteita (sairaalat, päiväkodit, koulut)?
Vaikutuskohteen herkkyys muodostuu asiantuntija-arvioina edellä mainituista kolmesta osatekijästä. Yleisperiaatteena on, että herkkyys määritetään alustavasti sen mukaan, kumpi lainsäädännöllisestä ohjauksesta ja yhteiskunnallisesta merkityksestä on saanut korkeamman arvon. Tämän jälkeen herkkyysarviota voidaan nostaa, laskea tai pitää ennallaan sen mukaan, millainen on kohteen alttius muutokselle. Taulukossa 5 on kuvattu viitteellisiä esimerkkejä vaikutuskohteen herkkyysluokista ja kuvattu väreillä, mihin herkkyyden alatekijään asia liittyy. Yleispätevää ohjetta eri osatekijöiden arvojen yhdistämiseen ei ole kuitenkaan mahdollista antaa.
Muutoksen suuruus ja suunta
2. päätekijä: Muutoksen suuruus ja suunta kuvaavat itse hankkeesta aiheutuvan muutoksen ominaispiirteitä. Tässä erittelevässä lähestymistavassa muutoksen suuruus tulisi arvioida pelkästään hankkeesta aiheutuvan muutoksen perusteella ottamatta tässä vaiheessa huomioon vaikutuskohteen ominaispiirteitä, esimerkiksi kohteen alttiutta muutokselle. Muutoksen suuruus koostuu kolmesta osatekijästä:
A) Muutoksen voimakkuus ja suunta kuvaa hankkeesta aiheutuvan muutoksen fyysistä ulottuvuutta. Suunta määrittää, onko vaikutus kielteinen vai myönteinen. Voimakkuuden mittaamiseen voidaan käyttää vaikutuksen mukaan erilaisia fyysisiä mittareita ja ohjearvoja, esimerkiksi melulle äänenpainetasoa (dB). Toisaalta on myös olemassa vaikutuksia, joille ei löydy luontaista mittaria (esimerkiksi maisema), jolloin muutoksen voimakkuutta voidaan arvioida asiantuntija-arviona suhteessa sen aiheuttamaan haittaan tai hyötyyn. Seuraavia kysymyksiä voi hyödyntää arvioinnissa:
- Kuinka paljon päästöjen määrä tai kuormitus kasvaa?
- Aiheuttaako muutos raja-arvojen ylityksiä tai alituksia?
- Kuinka oleellisesti hanke muuttaa alueen tilaa, ja kuinka paljon olosuhteet heikkenevät?
- Kuinka paljon hanke heikentää luontotyyppejä ja lajien elinmahdollisuuksia?
- Kuinka paljon hanke vaikuttaa alueen ominaispiirteisiin?
B) Alueellinen laajuus kuvaa muutoksen maantieteellistä ulottuvuutta eli sitä, kuinka laajalla alueella (esim. paikallisesti, alueellisesti, valtakunnallisesti) hankkeesta aiheutuva muutos on havaittavissa. Periaatteessa laajuus voidaan ilmaista etäisyytenä kohteesta, mutta esimerkiksi alueen pinnanmuotojen tai kasvillisuuden vuoksi vaikutusalueen laajuus voi vaihdella eri suuntiin. Seuraavia kysymyksiä voi hyödyntää tämän osatekijän määrittelyssä:
- Kuinka laajalla alueella muutos on havaittavissa?
- Kuinka suureen osaan kohteen elinympäristöstä hanke vaikuttaa?
C) Kesto kuvaa hankkeesta aiheutuvan muutoksen ajallista ulottuvuutta eli sitä, kuinka kauan muutos on havaittavissa. Keston arvioinnissa on tarpeen huomioida myös vaikutuksen toistuvuus, ajoitus ja jaksotus. Esimerkiksi erittäin pitkäkestoinenkin vaikutus voidaan luokitella alempaan luokkaan, johon se pelkän keston mukaan kuuluisi, mikäli se ei ole jatkuvaa ja se on esimerkiksi ajoitettu tai jaksotettu siten, että se aiheuttaa mahdollisimman vähän häiriötä.
Kuten vaikutuskohteen herkkyydenkin kohdalla asiantuntija määrittää muutoksen suuruuden osatekijöiden arvioiden perusteella. Voimakkuuden arvo voidaan ottaa arvion pohjaksi ja sitä säädetään laajuuden ja keston arvojen mukaan vastaamaan asiantuntijan näkemystä. Taulukossa 6 on kuvattu viitteellisiä esimerkkejä muutoksen suuruusluokista.
Muutoksen suuruuden sekä edellisessä kohdassa kuvatun kohteen herkkyyden arvioinnin tukemiseksi on IMPERIA-hankkeessa koottu esimerkkejä erilaisista luokitteluasteikoista (Ikäheimo 2015). Ohje sisältää asteikkoja eri vaikutustyypeille, kuten luontovaikutuksille, mutta myös yksityiskohtaisempia asteikkoja on laadittu esimerkiksi kasvillisuudelle ja eläimistölle. Ohjeessa esitetyt luokitukset perustuvat osittain kotimaisiin ja kansainvälisiin ohjeisiin, oppaisiin ja YVA-hankkeisiin. Luokitukset ovat viitteellisiä, sillä yleispätevien kaikkiin hanketyyppeihin ja tapauksiin soveltuvien luokitteluasteikkojen laatiminen on mahdotonta. Täten ne on syytä mukauttaa kunkin YVA-hankkeen erityispiirteisiin sopiviksi. Hyvänä käytäntönä voidaan pitää hankekohtaiseksi räätälöityjen asteikkojen muodostamista jo arviointiohjelmavaiheessa, ja asteikkojen muokkaamista viranomaisilta, sidosryhmiltä ja kansalaisilta saadun palautteen perusteella.
Arvio vaikutuksen merkittävyydestä
Arvio vaikutuksen merkittävyydestä tehdään edellä kuvattujen vaikutuskohteen herkkyyttä ja hankkeen aiheuttaman muutoksen suuruutta koskevien arvioiden perusteella. Arvioinnissa voidaan hyödyntää viereistä taulukkoa, jossa myönteiset vaikutukset ovat vihreällä ja kielteiset punaisella. Taulukko on ohjeellinen ja etenkin niissä tapauksissa, joissa vaikutuksen suuruus ja kohteen herkkyys ovat asteikon eri päistä (esim. suuruus vähäinen ja herkkyys suuri), taulukon arvoon kannattaa suhtautua varauksella.
Hankkeen vaikutuksiin ja niiden arviointiin voi liittyä myös erityyppisiä epävarmuuksia ja riskejä. ARVI-lähestymistavassa voidaan kuvata myös vaikutuksen toteutumiseen liittyvää epävarmuutta, vaikutusarviointiin liittyvä epätarkkuutta ja hankkeeseen liittyviä riskejä kullekin arvioitavalle vaikutukselle. Lisäksi voidaan kuvata sitä, minkälaisilla toimenpiteillä vaikutusta voidaan lieventää ja kuinka paljon, sekä sitä, liittyykö vaikutukseen yhteisvaikutuksia jonkin toisen vaikutuksen tai hankkeen kanssa.
Lähestymistavan soveltaminen YVA-menettelyn ohjelma- ja selostusvaiheissa
ARVI-lähestymistapaa voidaan hyödyntää eri laajuudella YVAn ohjelma- ja selostusvaiheissa. Ohjelmavaiheessa tai yleisemmin ympäristöarviointien suunnitteluvaiheessa lähestymistavan kriteereitä voidaan hyödyntää tarkistuslistamaisesti arvioitavien vaikutusten tunnistamisessa (ks. Menetelmiä merkittävien vaikutusten tunnistamiseen). Tässä vaiheessa tulee myös päättää, millä tarkkuustasolla varsinaiset arvioinnit tehdään, ja määritellä luokitteluasteikot tämän mukaan. Hyvä käytäntö on myös jo ohjelmavaiheessa tunnistaa vaikutusten alustaviin arvioihin liittyvät epävarmuudet ja hyödyntää tätä tietoa päätettäessä, mitä vaikutustarkasteluja on tarpeen tehdä. Arviointiselostusvaiheessa lähestymistapaa hyödynnetään jäsennellymmän arvion tekemiseen vaikutusten merkittävyydestä ja sen kaikista osatekijöistä yksityiskohtaisemmin arvioitaviksi päätettyjen vaikutusten osalta. Muiden vaikutusten osalta laaditaan yleispiirteisempi arvio muutoksen suuruuden ja kohteen herkkyyden perusteella. Myös esitettäessä vaikutusarvioita voidaan käyttää eri tarkkuustasoa eri vaikutuksissa. Yllä olevassa kuvassa on esitetty suuntaviivoja vaikutusarvioiden toteuttamiselle sen mukaan, kuinka olennaiseksi vaikutukset on alustavasti arvioitu ja kuinka paljon epävarmuuksia arvioihin liittyy.
ARVI-työkalu
ARVI on Excel-pohjainen Visual Basic -laajennuksella toteutettu työkalu vaikutusten merkittävyyden arvioinnin tukemiseen. ARVI on suunniteltu tukemaan YVA- projektipäällikön työtä eri asiantuntijoiden arvioiden kokoamiseksi ja tulosten raportoimiseksi. Asiantuntijat kirjaavat ensin arvionsa kunkin vaikutuksen merkittävyydestä erilliselle Excel-lomakkeelle. Työkalun avulla arviot kootaan yhteen ja niiden pohjalta voidaan tuottaa erilaisia yhteenvetotaulukoita ja kuvaajia. Arviot voidaan myös syöttää suoraan työkaluun, jolloin Excel-lomakkeen täyttämistä ei tarvita. Myös yhteysviranomainen voi hyödyntää työkalua. Työkalutiedosto voidaan julkaista YVA-selostuksen liitemateriaalina hankkeen verkkosivuilla. ARVI-työkalu ohjeistoineen on ladattavissa ilmaiseksi IMPERIA-hankkeen kotisivuilta.
Haasteita merkittävyyden arvioinnissa
Vaikka merkittävyyden arviointia varten voidaan kehittää järjestelmällisiä lähestymistapoja ja soveltaa valtakunnallisesti yhtenäisiä periaatteita, riteereitä ja asteikkoja, on merkittävyyden arviointi viime kädessä kuitenkin subjektiivista. Eri ihmiset arvostavat eri asioita ja kokevat vaikutukset eri tavalla. Esimerkiksi hankkeen vaikutuspiirissä oleva yhteisö voi pitää havaittavissa olevia vaikutuksia huomattavasti merkittävämpinä kuin vaikkapa asiantuntijat. Arviointiselostuksissa tulisikin kuvata myös mahdollisia asiantuntijoiden ja sidosryhmien näkemyseroja ja niiden syitä. Arviointikehikkoa voidaan hyödyntää sidosryhmien näkemysten selvittämisessä esimerkiksi niin, että heiltä kysytään näkemystä asiantuntijoiden arvioista työpajassa jaettavalla lomakkeella.
Vaikutusten merkittävyyttä arvioidaan YVA-hankkeissa sekä arviointiohjelmavaiheessa että arviointiselostusta laadittaessa. Nykyistä järjestelmällisempi ja läpinäkyvämpi vaikutusten merkittävyyden alustava arviointi jo arviointiohjelmavaiheessa edesauttaisi keskustelua siitä, mihin vaikutuksiin YVAssa tulisi kiinnittää erityistä huomiota ja mitkä vaikutukset voisivat jäädä vähemmälle huomiolle. ARVI-lähestymistavan kriteereitä ja periaatteita voisi hyödyntää myös tässä YVA-menettelyn vaiheessa.
Tulkittaessa vaikutusten merkittävyyden arvioinnin tuloksia on haasteena arvioida, mitä tulokset käytännössä tarkoittavat hankkeen kannalta. Jos arvioinnista saadaan esimerkiksi tulos, että osa kielteisistä vaikutuksista on merkittävyydeltään suuria tai erittäin suuria, tulisi selvittää, voidaanko näitä vaikutuksia vähentää hankevaihtoehtoa muuttamalla tai erilaisilla lieventämistoimenpiteillä. Sen sijaan yksiselitteisiä päätelmiä hankkeen toteuttamiskelpoisuudesta ei ole mahdollista tehdä, sillä päätelmät riippuvat vaikutuksesta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä.
Vaihtoehtojen vertailu ja vertailun esittäminen
Vaihtoehtojen vertailu auttaa vastaamaan kysymyksiin: Mikä vaihtoehto voitaisiin valita ja millä perusteilla? Onko ehdotetun hankkeen toteuttaminen ylipäätään perusteltua? Vertailun perimmäisenä tarkoituksena on avustaa suunnittelua ja päätöksentekoa ja kuvata vaihtoehtojen etuja ja haittoja sekä perustella vaihtoehtojen paremmuus- ja edullisuusjärjestyksiä eri näkökulmista. Vaihtoehtojen vertailuun on erilaisia menetelmiä, jotka poikkeavat toisistaan muun muassa siinä, kuinka erittelevästi vaikutukset esitetään.
Erittelevät vertailumenetelmät
Yleensä YVA-selostuksessa vaihtoehtojen vertailua havainnollistetaan jonkin yhteenvetotaulukon tai -taulukkojen avulla. Niissä esitetään kukin vaihtoehto eritellysti kunkin vaikutuksen suhteen. Sanallisten kuvausten lisäksi vaihtoehtojen vaikutusten merkittävyyksiä havainnollistetaan värein, plus- ja miinusmerkein tai muilla symboleilla.
Erittelevien menetelmien etuna on, että niiden avulla pystytään havainnollisesti esittelemään vaihtoehtojen välisiä eroja. Vaikutusten merkittävyysarvioita voidaan havainnollistaa myös värein, jolloin vertailutaulukosta näkee suoraan, mitkä vaikutukset ovat merkittävimmät. Haasteena värien käytössä on, että vaihtoehtojen paremmuutta tulee tällöin helposti arvioitua sen mukaan, kuinka monessa eri tekijässä vaihtoehto saa tietyn värin. Tämän tarkastelutavan ongelmana on se, että käsitys vaihtoehtojen hyvyydestä voi riippua siitä, kuinka laajoina kokonaisuuksina eri vaikutukset esitetään. Esimerkiksi, jos luontovaikutusten arviot tehdään lajikohtaisesti, saattaa näistä tulla monta samanväristä kohtaa, mikä voi synnyttää käsityksen merkittävämmistä vaikutuksista kuin silloin, jos lajistoa tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena.
Yhdistelevät vertailumenetelmät
Vaihtoehtoja voidaan vertailla myös yhdistämällä eri vaikutustyyppien arviot yhdeksi vaihtoehdon hyvyyttä kuvaavaksi kokonaisarvoksi. Yhdisteleviä vertailumenetelmiä on YVA-hankkeissa käytetty vähän, sillä YVA-menettely ei edellytä arvioinnin tekijältä vaihtoehtojen paremmuusjärjestykseen laittamista ja erittelevät menetelmät tuovat avoimesti esille hankevaihtoehtojen hyvät ja huonot vaikutukset. Lisäksi yhdistelevissä menetelmissä vaaditaan tietoa siitä, kuinka merkityksellisinä eri vaikutuksia pidetään suhteessa toisiinsa. Tämä on käytännössä arvosidonnaista ja riippuu siitä, miltä katsantokannalta asiaa katsotaan. Nyrkkisääntönä yhdisteleviä menetelmiä käytettäessä voidaan pitää sitä, että asiantuntijat tekevät arviot vaihtoehtojen yksittäisistä vaikutuksista, mutta vaikutusten arvottaminen (painokertoimet) riippuu näkökulmasta. Poikkeuksiakin on, sillä esimerkiksi maisemavaikutuksissa myös arvio vaikutuksen suunnasta ja suuruudesta voi riippua arvioijasta. Tämän vuoksi yhdistelevissä tarkasteluissa on erittäin tärkeää tuoda esiin se, mikä osa arvioista perustuu vaikutusselvityksiin, asiantuntija-arvioihin ja subjektiivisiin näkemyksiin.
Yksi YVAn tavoitteista on toimia suunnittelutyön apuvälineenä, ja tässä suhteessa vaihtoehtojen kokonaisvaltainen tarkastelu voi auttaa vaihtoehtojen hyötyjen ja haittojen hahmottamista. Yhdistelevien menetelmien ongelmakohtina on usein kuitenkin se, että menetelmän soveltajat eivät tunne tarpeeksi hyvin menetelmää eikä siihen liittyviä oletuksia ja perusteita esitetä tarpeeksi (Turtiainen 2000, Lawrence 2007). Näiden ongelmakohtien välttämiseksi vaihtoehtojen muodostaminen, arviointi ja vertailu kannattaa ajatella vaiheittaisena tarkentuvana prosessina, jonka kuluessa kuva vaihtoehtojen vahvuuksista ja heikkouksista paranee. Hankkeen aikaisissa vaiheissa voidaan vertailla hankkeesta mahdollisesti aiheutuvia vaikutuksia, mikä puolestaan voi auttaa vaikutusarvioiden kohdentamisessa oleellisiin tekijöihin. Tällöin on kuitenkin tarpeellista korostaa arvioiden alustavuutta ja sitä, että vaikutusarvioita tehtäessä saatavan lisätiedon myötä arviot voivat tarkentua. Tässä suhteessa arvioihin liittyvien epävarmuuksien esittäminen saattaa edesauttaa myös arvioiden alustavuuden ymmärtämistä. Arviointiprosessin alkuvaiheessa on lisäksi syytä muistaa, että vaihtoehdot voivat olla vasta alustavia, ja arviointiprosessin kuluessa saatavan tarkemman kokonaisnäkemyksen myötä voidaan usein luoda uusia parempia vaihtoehtoja.
Monitavoitearviointi on yksi paljon käytetty yhdistelevä menetelmä (Marttunen et al. 2008, Mustajoki et al. 2015). Sitä on sovellettu Suomessa useissa hankkeissa niin, että hankkeen sidosryhmien edustajien kanssa on tunnistettu arvioinnin tavoitteet, muodostettu vaihtoehdot ja sen jälkeen selvitetty heidän näkemyksiään vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä vaikutusten merkittävyydestä. Yhdistämällä vaikutustieto ja kunkin osallistujan näkemykset tavoitteiden tärkeydestä on laskettu kunkin osallistujan näkemyksiä kuvaavat arvot kunkin vaihtoehdon niin sanotut hyvyysarvot. Tuloksista on laadittu yhteenvetoja esimerkiksi niin, että osallistujat on näkemyksiensä perusteella jaoteltu kolmeen tai neljään ryhmään ja ryhmien väliset erot on kuvattu. Sitten on tarkasteltu, mitkä vaihtoehdot ovat parhaita esimerkiksi virkistyskäyttöarvoja painottaville ryhmille ja mitkä luontoarvoja painottaville ryhmille. Lisäksi voidaan tunnistaa kaikkien ryhmien tärkeinä pitämiä tekijöitä ja tämän perusteella yrittää löytää yhteisesti hyviä kompromissiratkaisuja. Tämäntyyppiset tarkastelut edustavat moniarvoista suunnittelua ja tukevat erilaisiin näkökulmiin pohjautuvien johtopäätelmien tekemistä vaihtoehtotarkasteluista.
Katso myös
| Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin:
|
Tämä sivu on tiedonmuru.
Sivutunniste: Op_fi5457 |
|---|
| Moderaattori:Heta (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot
|