Keskustelu:Valtion strateginen tutkimusrahoitus

Avoimuuden rahoitus turvattava -- Jouni Tuomisto 3. marraskuuta 2013 kello 08.10 (EET)

Journalismi ei ole koskaan ollut kannattavaa vaan sitä on aina subventoitu mainosrahoilla. Nyt kytköms on murtunut. Toiminta on perustunut yksilön tai suljetun ryhmän kirjoittamaan erilliseen artikkeliin sekä journalismissa että tieteessä. Winipedia on tuonut vaihtoehtoisen tavan eli avoimen kirjoittajuuden ja avoimen osallistumisen. Silloin ei ole enää mielekästä mitata monenko artikkelin kirjoittamiseen on osallistunut vaan pitäisi mitata ideoita: montako uutta ajatusta kirjoittaja on tuonut yleisön tietoon? Kuinka merkittäviä tai pidettyjä ne ovat?

Sellainen ansaintalogiikka jossa tietoa pantataan ellei asiakas maksa on luonnollisesti ongelmallinen maailmassa jossa joku on valmis jakamaan vastaavan tiedon ilmaiseksi kuten enenevästi tapahtuu. Niinpä olisi yhteiskunnan itsekäs etu maksaa korvausta niille jotka ilmaiseksi tietoa jakavat. Tämä varmistaisi sen että resursseja valuisi myös laadukkaan tiedon jäsentämiseen eikä vain hömppään jonka tuottaminen on halpaa.

Tutkimusjulkaiseminen maksaa helposti 10000€ per sivu sisöltäen aiheeseen perehtymisen, menetelmien opetelun, varsiinaisen tutkimuksen, aineiston käsittelyn ja lopulta kirjoittamisen. Todellinen tiedontuotannon sivuhinta on monin verroin suurempi, koska suuri osa tieteellisestä artikkelista on jo tunnetun asian toistoa. Tämä on kuitenkin välttämätöntä jotta yksittäinen artikkeli olisi ymmärrettävä tuoreelle lukijalle. Niinpä esimerkiksi aiheesta pienhiukkasten terveysvaikutukset on kirjoitettu xxx artikkelia eli arviolta xxx0 sivua. Voidaan kuitenkin ajatella että joku kövisi läpi tuon xxx0 sivua ja tekisi siitä tiivistelmän joka sisältäisi jokaisen esitetyn ajatuksen muttei toistoa. Tämä tiivistelmän rakenne olisi a tämänhetkiset oäätelmät ja määrälliset arviot aiheesta b kaikki esitetyt ajatukset ja oerustelut sille miksi osa on hylätty c kaikki originaalidata johon päätelmät pohjautuvat. Mielenkiintoisin osa a olisi pituudeltaa vain murto-osa siitä mitä nykyään on luettava jos haluaa kattavan kuvan jostain tieteellisestä aiheesta. On myös huomattava, että a ei ole konsensuslausuma vaan sisältää myös kaikki ne keskenään ristiriitaiset näkemykset joita ei toistaiseksi ole voitu näyttöön perustuen hylätä.

Olisiko tällaisen yhteenvedon tekeminen mahdollista jollekin asiantuntevalle ryhmälle? Olisi toki, koska jokaista kuvaamaani työvaihetta toteutetaan jo nykyäänkin, vaikkakaan ei näin järjestelmällisesti eikä tavoitteena ole kuvaamani kaltainen jäsennys.

Entä olisiko tällainen työ tieteellisesti ja taloudellisesti mielekästä? Ilman muuta, koska siinähän olisi tieteen viimeinen sana hyvin tehokkaassa ja käyttökelpoisessa muodossa, koska hyödyntäjän ei tarvitsisi perehtyä muihin osiin kuin a:han.

Vielä radikaalimpi ajatus on se, että ei palkatakaan erillistä paneelia katsausta tekemään vaan sanotaan tutkijoille, että tuohon katsauksen kirjoittamiseen osallistuminen on se tutkijan työ. Eihän niitä aikaisemmin käytettyjä artikkeliformaattia mihinkään tarvita, kun data on osiossa c ja pohdinta osiossa b.

Nyt on palattava takaisin ansaintalogiikkaan. Tähän asti tutkija on rahoittanut työtään vakuuttamalla rahoittajan siitä että kykenee hankkimaan jonkin tietyn uuden tiedonmurun ja raportoimaan sen erillisinä artikkeleina, joita siis käytetään onnistumisen mittarina. Uudessa systeemissä ei tulisi artikkelia vaan uusi data osioon c ja kappale osioon b. Hyvällä tuurilla voisi jotain muuttua jopa osiossa a.

Tällainen on ihan kelpo tulos. Kuitenkin se ehkä havainnollistaa sitä, kuinka arvokkaita kultajyviä ovat juuri ne tutkimukset jotka muuttavat a:ta. Niitä tutkijoita siis pitäisi palkita jotka onnistuvat sitä parantamaan jotekin. Nykyään a- ja b-artikkelit eivät poikkea juuri mitenkään ansioita mitattaessa. Vain sisäpiirin on helppoa tietää kenen artikkelit ovat a tai b-tasoa.

Uudessa systeemissä tämä erottelu on helpompaa, koska on mahdollista jatkucasti ja yksityiskohtaisesti seurata sitä, miten ja kuka on a:ta muuttanut. Osa tutkimusrahoituksesta pitäisikin jakaa jälkikäteen tällä oerusteella. Niinpä lahjakas tutkija voisi varmistaa oman palkkansa muutamaksi vuodeksi eteenpäin löytämällä jotain a-luokan tietoa.

Tällä idealla on muutama olennainen sivelluskohde. Tutkimuksesta näin pitäisi rahoittaa nimenomaan uutta strategista tutkimusta jonka tarkoitus on palvella yhteiskunnallista päätöksentekoa. Toiseksi tällä pitäisi rahoittaa vaikutusarviointeja eli päätksenteon tueksi tehtyjä arvioita eri päätösvaihtoehtojen vaikutuksista. Kolmanneksi tällä voisi rahoittaa laatujournalismia jossa tavoitteena in ymmärtää ja jäsentää yhteiskuntaa ja maailmaa.

Tällä on sikäli vielä laajempi merkitys tutkimustyön tekemisen kannalta, että se tekee ilmeiseksi sen, mihin kohtaan tietoavaruutta jokin tietty tutkimustieto tulee asettumaan. Niinpä tutkija voi jo etukäteen tietää mikä hänen tutkimuksensa merkitys on, jos tutkimus tuottaa ne tulokset joita odotetaan. Tämä toivottavasti karsii tehotonta tutkimusta, koska tutkimusidean merkitys tulee ruodittavaksi jo ennen tutkimuksen aloittamista. Rahoittajan kannattaisi myös vaatia että tämä ruotiminen on tehty ennen kuin tutkimus edes otetaan harkittavaksi strategisen tutkimuksen ohjelmaan. Kritiikki on tehokkaampaa jos vaaditaan täsmällinen kuvaus oletettujen tulosten vaikutuksesta kokonaisuuteen kuin jos vain vertaisarvioidaan yleisellä tasolla hyväksi tai huonoksi.

Voidaan kuitenkin ajatella myös vaihtoehto.

Kytkennät

• Tutkimuslaitosuudistus
• Tieto kaikkeen oäätöksentekoon
• Journalismin rahoituskriisi
• Avoin yhteiskunta
• Avoin hallinto