Kumuloituminen

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Kumuloituminen: lääkeaineen tai kemikaalin kertyminen elimistöön. Jos kemikaalia joutuu elimistöön jatkuvasti, sen määrä elimistössä kasvaa koko ajan, kunnes eliminaatio saavuttaa saman nopeuden kuin saanti, eli elimistöstä häviää tietyssä ajanjaksossa sama määrä kemikaalia kuin mitä sinne saapuukin. Tätä kutsutaan vakaaksi tilaksi. Jos eliminaatio on hyvin nopeaa, vakaan tilan taso saavutetaan hyvin nopeasti, mutta jos eliminaatio tapahtuu hitaasti (toisin sanoen puoliintumisaika on pitkä), vakaan tilan saavuttamiseen kuluu pitkä aika. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että elimistön kuorma vakaassa tilassa = päiväannos x 1,5 x puoliintumisaika päivinä; esimerkiksi PCDD/F-yhdisteillä se on noin 5 000 päiväannosta.

Tilannetta havainnollistaa hyvin kylpyamme, jonka tulppa vuotaa. Jos vuoto on suuri, tasaisella nopeudella laskettu vesi nostaa veden pinnan nopeasti sille suhteellisen matalalle tasolle, jolla reiästä valuu yhtä paljon vettä kuin mitä ammeeseen lasketaan. Jos taas reikä on pieni, veden pinta kohoaa pidempään ja korkeammalle, kunnes paine pakottaa veden ulosvirtausnopeuden samaksi kuin hanasta tulevan veden nopeus. Dioksiinit ja PCB-yhdisteet virtaavat ulos kehosta hyvin hitaasti, ja siksi ne kumuloituvat elimistössä jopa vuosikymmeniä, kunnes poistumisnopeus on vihdoin yhtä suuri kuin saantino­peus. Kumuloitumisen puoliintumisaika (aika, jonka kulues­ sa 50 % vakaan tilan tasosta saavutetaan) on sama kuin kemikaalin eliminaation puoliintumisaika. TCDD:n puoliintumisaika on 7–8 vuotta, eli tasaisella saantinopeudella elimistön kuorma (kemikaalin kokonaismäärä kehossa) saavuttaa 50 % vakaasta tilasta 7–8 vuodessa, 75 % noin 15 vuodessa, ja vakaan tilan 40–50 vuodessa.[1]

Viitteet

  1. Jouko Tuomisto, Terttu Vartiainen, Jouni T. Tuomisto: Dioksiinit ja PCB-yhdisteet: synopsis. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ISSN 1798-0089 ; Raportti 23/2011 [1]