Keskustelu:Kalaruoan terveysvaikutukset

Blogi EFSAn dioksiineja koskevan suosituksen jälkeen 20.11.2018

Itämeren kalaa kannattaa yhä syödä

Teksti on kirjoitettu julkaistavaksi yhtä aikaa EFSAn TWI-suosituksen kanssa, jonka julkaisupäivä on 20.11.2018.

Tuoreiden suomalaisarvioiden mukaan dioksiinien pitoisuus kaloissa on pienempi ja kalojen syönti turvallisempaa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on kuitenkin tänään julkaissut uuden riskiarvion, jonka mukaan kaloissa olevat dioksiinit ovat aiempaa luultua vaarallisempia. Mitä tästä pitäisi ajatella?

EFSA on julkaissut näkemyksensä dioksiinien (tarkemmin sanottuna polykloorattujen dibentso-p-dioksiinien ja -furaanien sekä dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden) siedettävästä viikkosaannista. Määräksi on uudessa riskinarvioinnissa laskettu 2 pikogrammaa painokiloa kohti viikossa. Määrä on seitsemän kertaa pienempi kuin nykyinen arvo 14 pikogrammaa. Uusi suositus on niin tiukka, että esimerkiksi silakan kohdalla se ylittyy jo kuukausittaisella silakka-annoksella. Silakka on kuitenkin terveellistä ruokaa ja ehkäisee mm. sydän- ja verisuonitauteja.

Siedettävä päivä- tai viikkosaanti (tolerable daily/weekly intake, TDI/TWI) on ympäristön haitallisille aineille määritelty altistustaso, jonka alittaville ihmisille ei tule terveyshaittaa, vaikka he altistuisivat aineelle koko elämänsä ajan. Jos tason todetaan väestössä ylittyvän, on syytä harkita toimenpiteitä mahdollisten terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Rajan ylittäminen ei muun muassa turvavälien takia tarkoita, että haittaa välttämättä syntyisi, vaan että haitan mahdollisuus suurenee. Ensisijainen toimenpide onkin haitallisten aineiden päästöjen vähentäminen.

EFSA otti tarkasteluunsa uuden kriteerin eli siittiöpitoisuuden miehillä, jotka ovat lapsuudessaan altistuneet dioksiineille esimerkiksi sikiöaikana tai äidinmaidon tai ravinnon kautta. Koe-eläimillä siittiömäärän lasku on ollut tiedossa jo pitkään, mutta ratkaisevaksi nousi viime vuonna julkaistu tutkimus venäläislapsista, jotka ovat nyt aikuisia. Tuossa tutkimuksessa vaikutuksia siittiöihin nähtiin alemmilla kudospitoisuuksilla kuin aiemmin, eli jo veren dioksiinipitoisuudella 10 pikogrammaa grammassa rasvaa.

Niinpä EFSA päätteli, että suositus viikkosaannista on syytä laskea nykyisestä 14:stä kahteen pikogrammaan painokiloa kohti viikossa. Näin kova tiukennus on herättänyt monissa EU-maissa huolta suosituksen käytännön vaikutuksista.

EFSA on arviossaan huomioinut ainoastaan dioksiinin siedettävän saannin, eikä ole ottanut kantaa dioksiinipitoisen ruoan mahdollisiin hyötyihin.

Suomalaiset tutkimukset tukevat kalan syöntiä - dioksiinipitoisuudet ovat kotimaisissa kaloissa laskeneet

Suomessa suurin osa dioksiineista saadaan Itämeren kalasta, joka on terveellistä ruokaa. Eviran turvallisen käytön suosituksia noudattaen voi kalaa myös jatkossa syödä turvallisesti. Kala sisältää terveellisiä rasvahappoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia. Kalan rasvahapot ehkäisevät mm. sydän- ja verisuonitauteja.

Suomessa on juuri valmistunut Itämeren lohen ja silakan terveyshyötyjä ja -riskejä koskeva arviointi BONUS GOHERR -hankkeessa. Siinä tarkasteltiin nimenomaan Itämeren kalan syöntiä, koska se on dioksiinien merkittävin saantilähde Suomessa. EFSAn työstä poiketen siinä tarkasteltiin nimenomaan kalansyönnin kokonaisvaikutusta terveyteen eli myös kalan ravintoaineiden hyötyjä sekä metyylielohopeaa, joka on tyypillinen ympäristömyrkky kalassa.

Arvion mukaan altistuminen kalan dioksiineille Suomessa on pienentynyt puoleen kymmenessä vuodessa ja on nykyään keskimäärin 3,5 pikogrammaa painokiloa kohti viikossa. Hyödyt peittoavat riskit selvästi kaikissa muissa väestöryhmissä paitsi lapsenhankintaa suunnittelevien naisten joukossa. Heidän osaltaan tilanne on monimutkaisempi, eivätkä tutkijatkaan ole yksimielisiä päätelmistä.

Lasten terveyshaitat syntyvät raskauden ja imetyksen kautta äidin elimistöön kertyneistä ympäristömyrkyistä. Toisaalta lapsen aivojen kehitys hyötyy äidin saamista kalan rasvahapoista. Eli osa hyödyistä ja riskeistä on suurempia ja osa pienempiä nuorten naisten ryhmässä. BONUS GOHERR -tutkimuksessa kokonaisriskit olivat tarkastelluissa tilanteissa kuitenkin pienempiä tai samaa luokkaa kuin hyödyt, vaikka siinä huomioitiin EFSAn arvio siittiövaikutuksista.

Dioksiinipitoisuus äidinmaidossa ja silakassa Suomessa.

Toisessa tuoreessa suomalaistutkimuksessa EU-kalat III:ssa mitattiin dioksiinipitoisuuksia Itämeren kalalajeissa, erityisesti silakassa. Pitoisuudet ovat laskeneet tasaisesti 1970-luvulta saakka, ja laskeva suuntaus näyttää jatkuneen myös viime vuosina noin seitsemän prosentin vuosivauhtia. Sama tilanne on äidinmaitojen dioksiinipitoisuuksissa, ja jo vuosien ajan useimpien suomalaisäitien pitoisuudet ovat olleet alemmat kuin millä EFSA arvioi haittoja syntyvän.

Mihin toimenpiteisiin Suomen tulee ryhtyä?

Tutkijat kotimaassa ovat melko yksimielisiä siitä, että dioksiinien haitat ovat joka tapauksessa pienet myös lapsilla, eivätkä ne mahdu viiden suurimman ympäristöterveysriskin joukkoon. Myös äidinmaidon hyödyt ovat ylivoimaiset, eli äitien ei missään nimessä kannata jättää imetystä vaikka olisivat syöneet nuoruudessaan silakkaa hyvinkin runsaasti.

Kiperä ongelma koskeekin nuorten naisten ruokavaliota: pitäisikö heidän vähentää tai jopa lopettaa rasvaisen Itämeren kalan (silakka, lohi, taimen, nahkiainen) syöminen ja hankkia hyödyt muista kalalajeista, varsinkin EFSAn uuden saantisuosituksen jälkeen? Suomalaisen suosituksen mukaan nuoret naiset voivat huoletta syödä 12-24 silakka-annosta vuodessa, myös EFSAn suosituksen jälkeen. Syöntisuositusten suuntaaminen vain nuorille naisille on hankalaa, koska koko perheen ruokavalio voi muuttua.

Silakasta luopuminen olisi kuluttajalle helppoa, koska kaupasta kyllä löytyy vaihtoehtoja, kuten rasvaista norjalaista lohta. Mutta toisaalta silakan kannat Itämeressä ovat suuret ja vakaat, ja se voisi ekologisena ja ilmastoystävällisenä korvata lihaa ja muita ilmaston ja terveyden kannalta paljon haitallisempia ruokia. Ekologisesta ja taloudellisesta näkökulmasta silakansyönnin kymmenkertaistaminen Suomessa olisi pelkästään hyödyllistä.

Silakkatuotteet nähdään kasvumahdollisuutena kalanjalostusyrityksissä, ja silakka on saanut Suomessa myös kestävän kalastuksen MSC-sertifikaatin. Silakan käyttö on viime vuosina pysynyt vakaana: 3 % saaliista käytetään kotimaassa suoraan elintarvikekäyttöön, 13 % menee vientiin ja uuden kalajauhotehtaan myötä 25 % saaliista käytetään Suomessa kalajauhoksi, josta tehdään mm. ympäristöystävällistä dioksiinitonta rehua; loppu silakoista menee turkistarhaukseen rehuksi.

EFSAn tehtävänä ei ole päättää, mihin toimenpiteisiin uuden saantisuosituksen takia pitää Euroopassa ryhtyä. Suomessa ollaan jo harkitsemassa kalan turvallisen käytön ohjeiden päivittämistä huolellisen, uusimmat tutkimustulokset huomioivan tieteellisen kokonaisarvioinnin jälkeen. EU:n komissio voi päättää tiukentaa sallittuja ruokien pitoisuusrajoja. Suomella on kuitenkin pysyvä poikkeus myydä silakkaa kotimaassa sen terveyshyötyjen takia, joten uuden pitoisuusrajat eivät Suomessa suoraan vaikuttaisi silakan myyntiin.

Kommentoi kalan syöntisuosituksia Otakantaa.fi-palvelussa

Dioksiinisuositus on Suomessa monimutkainen kysymys, jossa keskustelijoiden päätelmät riippuvat pääasiassa siitä, mitkä kaikki edellä mainituista seikoista ovat heille tärkeitä. Vaikka tutkijat eivät ole yksimielisiä kaikista tieteellisen näytön yksityiskohdista, nämä epävarmuudet eivät muuta kokonaiskuvaa paljoakaan.

Joka tapauksessa EFSAn dioksiinisuosituksella on monenlaisia terveydellisiä, taloudellisia, ekologisia, ilmastollisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia. Siksi siihen pitäisi perehtyä muidenkin kuin erityisasiantuntijoiden, ja asiasta pitäisi käydä huolellista yhteiskunnallista keskustelua. Se selvittäisi, kuinka tärkeinä näitä eri asioita pidetään ja mitkä ovat järkeviä toimenpiteitä - tai mitkä ainakaan eivät ole.

Siksi olemme tänään avanneet keskustelun tästä asiasta Otakantaa.fi-sivuilla. Voit osallistua ja kertoa, mitkä seikat ovat sinulle tärkeitä.

Linkki keskusteluun Otakantaa.fi-palveluuun. https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/312/

Linkki tietosivuun dioksiineista https://thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/ymparistomyrkyt/tarkempaa-tietoa-ymparistomyrkyista/dioksiinit-ja-pcb-yhdisteet

Linkki Goherr-hankkeen tuloksiin. http://en.opasnet.org/w/Goherr_assessment

Kotimaisen luonnonkalan syöntiä voi lisätä turvallisesti - terveyshyödyt voittavat mahdolliset haitat. THL:n uutinen EU-kalat III -hankkeen tuloksista 5.10.2018 https://thl.fi/fi/-/kotimaisen-luonnonkalan-syontia-voi-lisata-turvallisesti-terveyshyodyt-voittavat-mahdolliset-haitat

Kalan turvallisen käytön ohjeet https://www.evira.fi/elintarvikkeet/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden-kayton-rajoitukset/kalan-syontisuositukset/

Linkki MMM:n uutiseen. LISÄTÄÄN KUN ILMESTYY

Linkki EFSAn uutiseen. LISÄTÄÄN KUN ILMESTYY

Silakan käyttö on arvovalinta. THL Blogi 9.7.2018. https://blogi.thl.fi/silakan-kaytto-on-arvovalinta/

Jouni Tuomisto

johtava tutkija, THL

Kommentteja

Kuudennen kappaleen osalta kannattaa tarkkaan miettiä, milloin puhutaan riskistä ja mihin perustuen, ja milloin siitä, että dioksiinien saanti on pienentynyt. On myös se mahdollisuus, että riski on jonkin rajan jälkeen pienentynyt nollaan. Chapaevskin alue oli hyvin saastunut ja altistukset melko suuria. Kuten Raimokin huomauttaa, TEQ on aika summittainen mittari ja itse asiassa yhteisvaikutuksia ei ole kunnolla tutkittu muiden kuin dioksiinikongeneerien osalta. Heikot PCB:t voivat hyvin olla antagonistisia seoksissa ja TEF yliarvioi toksisuuden. Tämä pohdinta ei tietenkään kuulu blogiin, mutta se on hyvä pitää mielessä.

Riskiä voisi valaista vertaamalla liikenteeseen. Ei 50 km/h tarkoita, että sen alapuolella ei olisi riskiä ja sen yläpuolella se toteutuisi. Blogissa on nyt hiukan ammatti-ihmisille suunnattua tyyliä, pitäisi olla selvästi maallikoille suunnattu.

Huomauttaisin vielä, että tuo TWI:n lähtökohtana ollut NOAEL 7 pg/g rasvaa oli siis peräisin PCDD/F-TEQ:istä. DL-PCB-TEQ:ien mukaanotto hävitti tilastollisen merkitsevyyden, mikä on sikäli tärkeää, että raja-arvo asetettiin kuitenkin kokonais-TEQ:ille, ja näistä keskimäärin 63% on peräisin DL-PCB-yhdisteistä. Se, etteivät DL-PCB-TEQ:t korreloineet käänteisesti siittiömäärään voi selittyä yhtäältä sillä, että PCB-126:n (joka yksinään vastaa km. 55%:sta kokonaisTEQ:istä) TEF-arvo vaikuttaa viimeaikaisten tutkimustulosten perusteella perusteettoman suurelta, ja toisaalta sillä, että NDL-PCB:t voivat Safen ryhmän jo 90-luvulla julkaisemien havaintojen mukaan antagonisoida TCDD:n (ja todennäköisesti siis muidenkin vahvojen AHR-agonistien) vaikutuksia paitsi annos- myös vasteriippuvaisesti (maksimaalinen esto 0-100%!).

Kuukausitiedote aiheesta SuomiAreenaan 2010

Seitsemän prosenttia puhutti

Valtakunnallisesti merkittävässä keskustelufoorumissa SuomiAreenassa Porissa kalastus oli näkyvästi esillä. Keskusteluihin osallistuivat mm. maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, Suomen Ammattikalastajaliiton toimitusjohtaja Kim Jordas, terveyden ja hyvinvointilaitoksen tutkija Olli Leino, ammattikalastaja Heikki Salokangas, kansanedustaja Juha Korkeaoja ja keittiömestari Pekka Terävä.

Helsinkiläisessä Olo -ravintolassa työskentelevä Terävä totesi kotimaisen luonnonkalan olevan kortilla. Ravintola onkin luopunut kiinteistä kalamenuista. Kalastajille soitetaan yöllä ja päivän menu rakennetaan saadun saaliin mukaan.

Pekka Terävän mukaan tilanne on johtanut kalaruokien 20 - 25 prosentin hinnan nousuun vuosittain. Ahvenesta ja kuhasta on muodostumassa ravintoloissa herrojen herkku, elitistinen elämys.

Suomen Ammattikalastajaliiton toimitusjohtaja Kim Jordas selvitti 7 %:n kampanjan taustoja. Suomalaisten vuodessa keskimäärin syömästä 16 kilogramman kalamäärästä vain kilo eli seitsemän prosenttia on ammattikalastajien luonnonkalasaalista.

Ministeri Sirkka-Liisa Anttila myönsi ammattikalastuksen ongelmat ja olevan tosissaan huolissaan tilanteesta. Hän on kutsunut EU:n kalastuskomissaarin vierailulle maahamme. Yhteistä päivämäärää sovitellaan maaliskuulle 2011.

Anttila toivoo, että tapaaminen edesauttaa ymmärtämään maamme kalastuksen erityispiirteitä EU -tasolla, erityisesti pienimuotoisen rannikkokalastuksemme kohdalla. Kansallisella tasolla Anttila myönsi, että ammattikalastajien statuksen suhteen pitäisi edetä.

Ammattikalastajien pitäisi päästä paljon helpommin kalastamaan sinne, missä kala liikkuu ja silloin, kun kala liikkuu. Tähän liittyen Anttila lupasi, että lohiasetusta katsotaan uudestaan keväällä 2011. Kansanedustaja Korkeaojan kannattamana ministeri esitti, että keskusteluun nostetaan kalastajakohtaiset kiintiöt, jolloin ammattikalastaja voi kiintiönsä puitteissa ajoittaa kalastuksensa mahdollisimman optimaalisesti.

Porilainen ammattikalastaja Heikki Salokangas loihti kuulijoiden silmiin kauhuskenaarion: ammattikalastajien kalastamat luonnonkalamäärät lähentelevät jo tilannetta, että marketit, ravintolat ja suurkeittiöt eivät ole enää kiinnostuneita luonnonkalan saatavuudesta.

Määrät ovat niin pieniä, että ne eivät enää herätä kaupallista kiinnostusta, eikä näille määrille löydy logistista perustaa. Kaupallinen luonnonkala jää tulevaisuudessa harvojen herkuksi, elitistiseksi elämykseksi. Ja luonnollisesti niille, jotka kalastavat omat kalansa. Lähiöperheissä syödään norjalaista lohta.

Seitsemän prosentin osuus on selvästi yllättänyt päättäjätkin, vaikka se onkin johdonmukainen seuraus maassamme harjoitetusta kalastuspolitiikasta. SuomiAreenan tilaisuuksissa tuotiin esille syvä huoli tilanteesta. Asian vakavuuden tuntui vihdoin käsittäneen myös ministeri Sirkka-Liisa Anttila.

Kalan syönti hyödyksi ihmiselle

Tutkija Olli Leino kertoi mielenkiintoisiin historiallisiin kokemuksiin ja viime aikojen tutkimuksiin perustuen kalan syönnin huomattavista terveyshyödyistä. Kalalla on myönteisiä vaikutuksia mm. sydän- ja verisuonitautien torjunnassa. Lisäksi kalansyönnillä on suuri merkitys erityisesti varhaislapsuuden aikaiseen aivojen kehitykseen.

Yhtenä erityisryhmänä kalansyönnin suhteen hän pitikin juuri lapsensaamisiässä olevia ja odottavia äitejä. Julkisuudessa vellonut dioksiini- ja elohopeakohu on kuitenkin johtanut odottavien äitien kohdalla ylivarovaisuuteen ja jopa aivan päinvastaisiin suosituksiin.

Leinon mukaan tämä saattaa liittyä pitkälti ihmismielen toimintaan, joka keskittyy herkemmin vastaanottamaan informaatiota mahdollisista riskeistä ja näin takaamaan turvallisuutensa ja jatkuvuutensa. Riskien viestintä tutkimuksissa on havaittu, että yhtä vaarallisuuden uutisointia kohden aineen turvallisuutta on viestittävä jopa seitsemän kertaa jotta ihmiset muodostaisivat jälleen neutraalin mielipiteen.

Myös eri virastojen erilainen lähtökohta vaikuttaa asioiden julkituontiin. Jos tutkimuksen lähtökohta on haitta-aineiden etsintä, niin ne myös luonnollisesti painottuvat julkaistavassa materiaalissa. Tämä näkyy esimerkiksi Eviran tiedotuksessa.

Leinon mukaan miltei kaikista ruoka-aineista löytyy haitta-aineita ja ihmiskehosta voidaan mitata melkoinen lukumäärä erilaisia myrkyllisiä aineita. Tämä ei kuitenkaan alkuunkaan riitä vetämään johtopäätöstä, onko jokin asia terveydelle vaarallista. Toksikologian isäksi kutsuttu Paracelsus totesi jo viisisataa vuotta sitten annoksen tekevän myrkyn tai myrkyttömyyden. Tämä on käännettävissä että jokainen sinällään harmitonkin aine, vaikkapa vesi, on myrkky tarpeeksi isoina annoksina. Saatu annos siis ratkaisee onko aine vaarallinen vai ei.

Terveyskysymyksissä onkin olennaista tietää aineen nimen ja mahdollisesti tunnetun haitallisuuden lisäksi, kuinka paljon tätä elimistöön päätyy. Lisäksi useimmissa tapauksissa absoluuttista raja-arvoa haitattoman saannin ja haitallisen saannin välillä ei ole, vaan käytännön syistä on määritelty "turvalliset" saantitasot, jolla tilastollisesti esim. alle yksi sadastatuhannesta ihmisestä kokee haitallisen terveysvaikutuksen.

Tämän lisäksi yhtälöä sekoittaa se että aineella on usein sekä hyödyllisiä, että haitallisia terveysvaikutuksia. Erityisesti ruoka-aineiden kohdalla liikutaan usein erityisen harmaalla alueella. Täysin eroon näistä haitta-aineista ei päästä, joten ruoka-aineen aiheuttamien riskien minimointi ja hyötyjen maksimointi on paras vaihtoehto. Kala sisältää suuria pitoisuuksia hyödyllisiä omega-3 rasvahappoja. Nykyään tuskin kukaan kyseenalaistaa näiden hyötyjen olemassaoloa. Lähinnä keskustelua käydään keiden tulisi erityisesti huolehtia näiden riittävästä saannista. Näitä ovat esimerkiksi vanhukset, sydänsairaat, sekä uusimpien tutkimuksen (mm. Euroopan ruokaturvallisuusvirasto) mukaan myös raskaana olevat naiset. Kala sisältää runsain määrin myös tärkeitä hivenaineita, näistä ehkäpä tärkeimpänä D-vitamiini, joka meille suomalaisille, pohjoisen pimeässä asuville, on erityisen tärkeä. D-vitamiini saattaa toimia lukuisten kansansairauksien, kuten sydän- ja verisuonitauteja, syöpätauteja, reumatauteja, ja diabetesta, ehkäisevänä. Näiden vaikutusten suuruuksien arvioinnit ovat nykyään aktiivisen tutkimuksen kohteita. Leinon mukaan laaja kansainvälinen tutkimusaineisto puoltaa kalansyöntiä. Kokonaishyödyt useimmiten voittavat selkeästi mahdolliset haittatekijät. Kala on terveellistä.