Kaupunkirakenne - kansanterveys

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin:

Matti Jantunen, Jouni T. Tuomisto: Kaupunkirakenne - kansanterveys. Opasnet 2010. URN:NBN:fi-fe200808271858 . Viitattu 25.12.2024. (raportti, YMAL)




Ilmastonmuutos ja sen torjunta ajatellaan usein kansainvälisenä valtioiden neuvotteluna, jossa yksittäiset kansalaiset ovat lähinnä kannustavaa yleisöä. Ilmastopolitiikan tavoitteet ehkä asetetaan kansainvälisesti, mutta varsinainen toteuttaminen tapahtuu tavallisten ihmisten arkipäivässä. Kyse on energian säästämisestä, fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta ja hiilinielujen vahvistamisesta.

Energiaa käytetään eniten rakennusten lämmittämiseen, ajoneuvojen liikuttamiseen ja kulutustuotteiden valmistamiseen. Monet tärkeimmistä päätöksistä tehdään kaupunkitasolla, ei kansainvälisesti. Ihmisten kotikaupungit valitsevat lämmitys- ja liikenneratkaisuja tai välillisesti rajaavat ihmisten mahdollisuuksia valita. Niinpä ilmastonmuutos ja kaupungit kytkeytyvät tiukasti toisiinsa.

Kaupunkirakenne määrää pitkälti kaupungin sosiaalisen ja fyysisen ympäristön laadun, ja sitä kautta yhdistyvät toisiinsa rakennettu ympäristö, liikenne ja energiantuotanto. Näiden kautta kaupunkirakenne vaikuttaa keskeisesti väestön sosiaaliseen ympäristöön, terveyteen ja toimintakykyyn, sekä kaupungin mahdollisuuksiin täyttää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoitteensa. Rakennuksissa me vietämme lähes koko elinaikamme ja siten niiden turvallisuus ja terveellisyys on keskeisin ympäristöterveyden determinantti. Asumisympäristön terveellisyyteen vaikuttaa olennaisesti myös ulkoilma ja ulkomelu, ts. liikenne.

Liikenne on toisaalta yhdyskunnan ilmansaaste- ja meluhaittojen suurin aiheuttaja, toisaalta omin voimin liikkuminen - hyötyliikunta - on tärkeä terveyttä ja toimintakykyä ylläpitävä aktiviteetti. Kaupunkirakenne, jossa kodit, lähimmäiset, työpaikat ja palvelut löytyvät läheltä ja jossa liikennesuunnittelu painottuu omin voimin liikkumiseen ja kaupunginosia yhdistävän sähkökäyttöiseen joukkoliikenteeseen, parantaa kaupunkiympäristön turvallisuutta ja ilman laatua, vähentää melua ja energiankulutusta, sekä edistää myös ikä- ja sosiaaliryhmien tasa-arvoa.

Tasa-arvoa edistää myös liikkumisen ja energian edullisuus. Tiivis kaupunkirakenne vähentää asuntokohtaista lämmitysenergian tarvetta, edistää lämmön ja sähkön yhteistuotantoa sekä keskitettyä jäähdytystä ja lyhentää välimatkoja. Kaikki tämä helpottaa kaupunkien kasvihuonekaasupäästöjen alentamista sosiaalisesti, ilman kovaa hintapolitiikkaa. Tiivis kaupunkirakenne, jossa kaupunkilaiset viihtyvät ja jossa heillä on varaa asua ja elää, edellyttää kaupungilta hyvin tavoitteellista, aktiivista ja sosiaalista kaavoitus-, liikenne- ja asuntopolitiikkaa.

Kaupunkirakenne kytkeytyy siis kaupunkilaisten keskeisimpiin ympäristöterveyskysymyksiin, sisäilmaan, ulkoilmaan ja meluun, sekä sosiaalisen ympäristön kehittymiseen. Jokaista osa-aluetta erikseen voidaan edistää niin kansanterveyttä edistävällä kuin heikentävälläkin tavalla. Avainkysymys onkin kaupunkirakenteen ja ympäristöterveyden kokonaisuuden monitieteinen integroitu tutkimus, mallintaminen ja optimointi.

Johdantoa on käytetty tiivistelmänä Maailman terveyspäivässä 2010.

Samasta aiheesta on myös PowerPoint-esitys.

Taustaa

Kasvihuonekaasupolitiikka

Niillä toimilla, joita yhdessä kaupungissa toteutetaan ilmaston muutoksen torjumiseksi kansainvälisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, on enintään marginaalinen vaikutus ko. kaupungin ilmastoon. Paikallinen ilmasto kytkeytyy globaaliin ilmastoon, joka taas riippuu maailmanlaajuisista toimenpiteistä ja vähintään vuosikymmenien aikajaksoista. Paikallisilla kasvihuonekaasupäästöjä rajoittavilla toimilla on kuitenkin myös paikallisia ja välittömiä vaikutuksia ulko- ja sisäilman laatuun ja väestön terveyteen. Valituista keinoista riippuen nämä vaikutukset voivat olla yhtä hyvin ilmaa ja terveyttä parantavia kuin niitä heikentäviäkin. EU:n, Suomen ja Suomen kaupunkien sitoutuminen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen edellyttää energian säästöä niin kaupunkien lämmityksessä ja jäähdytyksessä kuin liikenteessäkin, ja kaupunkirakenteen tiivistäminen on se laajavaikutteisin keino, joka näitä päämääriä voi toteuttaa. Asuntojen, työpaikkojen, asiointi-, harrastus- ja kulttuuripalvelujen sekä niitä yhdistävän liikenteen keskittäminen pienemmälle alueelle, lähemmäksi toisiaan voi toteuttamistavasta riippuen joko (sekä) edistää tai (että) heikentää ympäristön terveellisyyttä.

Ympäristön (epä)terveellisyys muodostuu sisä- ja ulkoympäristöjen saaste- ja melukuormituksesta, niiden fyysisestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta ja koetusta viihtyisyydestä, sekä siitä miten ympäristö tukee arkipäivän hyötyliikuntaa. Kaupunkirakenteen kansanterveysvaikutusten tutkimus on siis hyvin moniulotteinen kokonaisuus, jonka tulisi kytkeä yhteen ympäristöterveys- ja tapaturmatutkimusta, liikunta- ja sosiaalilääketiedettä ja suhteuttaa näitä kaupunkisuunnitteluun, liikenne-, energia- ja rakennus-, erityisesti LVI-tekniikkaan. Tämän laajan kokonaisuuden tutkiminen, mallittaminen ja optimien etsintä on toisaalta hyvin haasteellista, mutta toisaalta myös tuottaa monia aivan erilaisia tuloksia kuin lukuisien kapeiden osa-alueiden erikseen optimoinnit, jotka vievät helposti jopa toisilleen vastakkaissuuntaisiin lopputuloksiin. Esimerkiksi pyrkimys liikenteen päästöjen vähentämiseen ja melualueiden supistamiseen ohjaa päinvastaiseen kaupunkirakenteeseen kuin väestön liikennesaasteille ja melulle altistumisen vähentäminen. Samoin kokonaisen kaupungin energian tuottamisen päästöjen minimointi saattaa johtaa aivan erilaiseen optimiin kuin esim. yksittäisten rakennusten lämpöenergian säästäminen.

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen tulee minimoida koko kaupungin päästöjä. Ympäristöterveyden kannalta olennaista on koko väestön terveyden kannalta haitallisimpien altistusten minimointi. Koko kansan terveyden näkökulmasta tärkeiksi nousevat jokapäiväinen hyötyliikunta ja tapaturmien torjunta niin kotona kuin liikkeellä oltaessakin. Koko kansantalouden näkökulmasta ikääntyvän väestön terveyden ja itsenäisen toimintakyvyn säilyttäminen mahdollisimman pitkälle on miljardien €:n kysymys.

Kaupunkirakenne

Kaupunkirakenne muodostaa moniulotteisen ja monivaikutteisen kokonaisuuden, joka vaikuttaa keskeisesti siihen, kuinka kaupunki voi omalta osaltaan saavuttaa kansainvälisesti sovitut, ilmastonmuutoksen torjunnan edellyttämät energian säästöt ja kasvihuonekaasujen päästöjen vähennykset. Kaupungissa kulutetusta energiasta suurin osa käytetään rakennusten lämmitykseen ja ilmastointiin sekä liikenteeseen. Kaupunkirakenteen tiivistäminen vähentää primaarienergian käyttöä mahdollistamalla yhdistetyn lämmön- ja sähkön sekä keskitetyn jäähdytyksen tuotannon, lyhentämällä liikkumisetäisyyksiä ja edistämällä sähkökäyttöisen joukkoliikenteen mahdollisuuksia. Viimeksi mainittu vähentää myös liikenteen ilmansaastekuormitusta.

Kaupunkirakenne vaikuttaa kaupunkilaisten - erityisesti lasten ja vanhusten - päivittäiseen liikkumistarpeeseen, työ-, asiointi- ja kuntoiluliikkumismahdollisuuksiin, siihen millä välineillä väestö liikkuu ja miten nämä kaikki yhdessä vaikuttavat kaupungin ilman laatuun ja meluympäristöön ja väestön terveyteen. Ihanteena on maksimaalinen mahdollisuus liikkua omin voimin, koska se yhdistää liikunnan terveyshyödyt, sosiaalisen tasa-arvoisuuden, energian säästön ja minimaalisen ympäristökuormituksen. Liikkumisen ja asuntojen energiansaannin helppous, turvallisuus ja edullisuus edistävät sekä sosiaalista tasa-arvoa että väestön terveyttä. Sähköinen tietoliikenne ei valtavasti kasvaneesta merkityksestään huolimatta voi korvata kuin osan siitä fyysisestä liikkumisesta, jolla kaupunkilaiset tavoittavat työpaikat, palvelut ja toisensa.

Muutamat laajat EU:n rahoittamat tutkimushankkeet ovat osoittaneet sekä odotettuja, että myös yllättäviä yhteyksiä kaupunkirakenteen ja kansanterveyteen vaikuttavien tekijöiden välillä.

Liikenne/energia

Kaupunkirakenne vaikuttaa voimakkaasti päivittäisiin työ- ja asiointimatkoihin sekä määrää pitkälle miten kansalainen ne tekee. Moottoroitu liikenne – yksityinen ja julkinen liikenne yhdessä - on useimpien kaupunkien merkittävin melun lähde ja ilman saastuttaja, toiseksi merkittävin energian käyttäjä ja merkittävä tapaturmien aiheuttaja. Jalan ja pyörällä liikkuminen sen sijaan edistää kansanterveyttä. Tiivis kaupunkirakenne toisaalta tuo ihmiset ja liikenteen ongelmineen lähemmäksi toisiaan, toisaalta edesauttaa sekä omin voimin liikkumisen, että ilmaa saastuttamattoman sähköisen liikenteen (vaaka- ja pystysuuntaan) maksimointia. KTL:n koordinoima EXPOLIS hanke osoitti, että päivittäin kaupunkiliikenteessä vietetty aika on kaupungin koosta ja rakenteesta riippumatta lähes vakio, mutta että tuo aika joka toisissa kaupungeissa (esim. Ateena ja Helsinki) vietetään lähes kokonaisuudessaan autoissa ja busseissa, käytetään toisissa kaupungeissa (esim. Basel) kävellen ja pyöräillen. WHO:n koordinoima HEARTS ja englantilainen DAPPLE taas osoittivat, että vaikka julkinen liikenne vähentääkin liikenteen volyymejä ja päästöjä ilmaan, se samalla lisää käyttäjiensä altistumista korkeille pienhiukkaspitoisuuksille ja melulle.

Rakennukset/energia

Useimmissa kaupungeissa eniten energiaa käyttää lämmitys ja jäähdytys. Myös tämä tarve riippuu olennaisesti kaupungin rakenteesta. Tiiviisti rakennettu kaupunki tarvitsee vähemmän lämmitys- mutta enemmän jäähdytysenergiaa kuin laajalle alueelle levittäytynyt kaupunki. Kompaktin kaupungin lämmittäminen ja jäähdytys voidaan hoitaa keskitetysti, mikä vähentää ilman saasteita ja tarjoaa enemmän optimointimahdollisuuksia sekä paremman kokonaishyötysuhteen kuin hajautettu.

Rakennukset/sisäilma

Kaupungin asukkaat elävät sisätiloissa ja hengittävät sisäilmaa 90 % ajastaan. Sisäilman laatuun kaupunkirakenne vaikuttaa niin rakennusten tyyppien, kokojen, tekniikoiden ja materiaalien kuin myös niiden ulkoympäristön melun ja ilman saasteidenkin, ts. liikenneväylien läheisyyden ja niiden liikennemäärien kautta. Tiiviissä kaupungissa ihmiset ovat lähempänä liikenteen päästöjä ja melua. Toisaalta kerrostaloasunnoissa on pientaloja vähemmän mm. sellaisia syöpävaarallisia ilman epäpuhtauksia kuin esim. radonia ja formaldehydiä. Tiivis kaupunkirakenne asettaa kuitenkin korkeammat vaatimukset ilmastointitekniikalle kuin väljä.

Terveys ja toimintakyky

Liian vähäinen fyysinen kuormitus ja liiallinen energian saanti ravinnosta ovat nopeimmin kasvavien ja kalliiden kansanterveysongelmien, ylipainon, tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä (2-)diabeteksen keskeisimmät syyt. Riittävä päivittäinen liikunta on edullisin lääke näiden ongelmien ennaltaehkäisyyn. Ratkaisuksi tarjotaan usein liikuntaharrastuksen lisäämistä, liikuntapaikkojen rakentamista, liikuntaharrastuskohtaisten välineiden kehittämistä ja markkinointia, seura- ja kuntosalitoimintaa. Yksilötasolla ahkera kuntosalilla ja pujottelumäessä käynti saattaa pitää hyvässäkin kunnossa, mutta väestötasolla nämä vaihtoehdot lisäävät energian kulutusta ja liikennettä, ja tulevat vain harvoille kysymykseen päivittäisinä liikuntamuotoina, ja rajoittuvat pääasiassa väestön terveystietoisimpaan, koulutetuimpaan ja hyväkuntoisimpaan osaan.

Sen sijaan hyötyliikunta, päivittäinen omin jaloin ja pyörällä liikkuminen työ- ja asiointimatkoilla, ei edellytä kalliiden välineiden ja asusteiden hankintaa, mitoittuu luontevasti yksilöllisen kunnon mukaan, edistää terveyttä ja samalla vähentää liikenteen energiankäyttöä ja ympäristöhaittoja.

Sosiaalinen ympäristö

Kaupunkirakenteella on keskeinen merkitys erityisesti lasten ja ikääntyvän väestön itsenäiselle toimintakyvylle. Asumisen turvallisuus, asuinympäristön viihtyisyys ja sosiaalinen lähiverkko, peruspalvelujen läheisyys sekä liikkumisen helppous ja turvallisuus edesauttavat vanhusten itsenäistä elämää. Turvattomuutta ja sen kokemista lisäävät, lähipalveluja vähentävät ja etäisyyksiä kasvattavat tekijät taas heikentävät vanhusten itsenäisen asumisen sekä lasten omin jaloin koulussa ja harrastuksissa käymisen mahdollisuuksia.

Hajautettu, laajalle alueelle levittäytyvä ja alueellisesti erikoistuva kaupunkirakenne ei tuota ainoastaan lisääntyvää moottoriliikennettä vaan se myös eriyttää väestöä niin, että sosiaaliset ongelmat kumuloituvat määrätyille alueille. Näille alueille muodostuu omat - vähemmistön sanelemat - sosiaaliset käyttäytymisnorminsa, häiriökäyttäytyminen aiheuttaa epäviihtyvyyttä, todellista ja koettua turvattomuutta, rajoittaa sosiaalisia kontakteja, erityisesti lasten ja ikääntyneen väestön ulkona liikkumista. Vahingonteko ja väestön heikko ostovoima rajoittavat lähipalvelut laatikkokauppaan ja lähiökapakkaan. Väestön voimakas sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen haittaa siis monin tavoin terveellisyyttä edistävien sosiaalisten verkkojen muodostumista, päivittäistä hyötyliikuntaa sekä lasten ja vanhusten itsenäistä toimintakykyä.

Yhteenveto

Kaupunkirakenne on kokonaisuus, joka kytkee toisiinsa kaikki edelläkuvatut osa-alueet. Niistä jokaisen kehittäminen ja optimointi irrallaan kokonaisuudesta voi yhtä hyvin edistää kuin haitatakin muita osa-alueita. Niinpä yhdenkään osa-alueen kehittämisen ei pitäisi tapahtua muista riippumatta ja kokonaisvaikutusta huomioimatta. Kaupunkirakenne-ohjelman tarkoitus on koordinoida tutkimusta ja kehittää menetelmiä joiden avulla on mahdollista huolehtia koko kaupunkikokonaisuuden kehittymisestä terveellisemmäksi ja niin paikallista kuin globaaliakin ympäristöä vähemmän kuormittavaksi.


Kansanterveydellinen tavoite Tilannetta parantavia tekijöitä Kytkentä kaupunkirakenteeseen (+ edistää, -heikentää) Toiminta, johon STM:llä tarve osallistua
Lasten omaehtoinen liikkuminen Lähiympäristön liikkumismahdollisuudet, autottomuus +Kevyen liikenteen väylät, -autoistumisaste Kaupunkisuunnittelu
Liikennetapaturmien välttäminen Lähiympäristön liikkumismahdollisuudet +Kevyen liikenteen väylät Kaupunkisuunnittelu
Kansalaisten yleiskunto Lähiympäristön liikkumismahdollisuudet +Kevyen liikenteen väylät Kaupunkisuunnittelu
Vanhusten yleiskunto Lähiympäristön liikkumismahdollisuudet +Kevyen liikenteen väylät Kaupunkisuunnittelu
Vanhusten kotona pärjääminen Palvelujen helppo saavutettavuus +Kaupunginosien palvelutarjonta Kaupan säätely
Sydänterveys Lähiympäristön liikkumismahdollisuudet +Kevyen liikenteen väylät Kaupunkisuunnittelu
Sydänterveys Ilmansaastealtistuksen väheneminen ±Kaupunkirakenteen tiiviys -liikenteen määrä Kaupunkisuunnittelu
Hengityselinterveys Ilmansaastealtistuksen väheneminen ±Kaupunkirakenteen tiiviys -liikenteen määrä Kaupunkisuunnittelu
Sydän- ja hengityselinterveys Sisäilman laatu +Rakennuskannan tekninen toimivuus Rakennusnormisto
Ilmastonmuutoksen torjunta Rakennuskannan tehokas lämmitys ja jäähdytys + Kaupunkirakenteen tiiviys +Kaukolämmön määrä -sähkölämmön määrä Energiaratkaisut
Kansalaisten viihtyvyys ja stressin väheneminen Lähiympäristön viihtyisyys +Viheralueiden määrä Kaupunkisuunnittelu
Sosiaalinen ympäristö Alueelliset sosioekonomiset erot +Kaupunginosien laatu Eriarvoisuuspolitiikka

Aiheesta muualla

Katso myös

Avainsanat

Viitteet


Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>

Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Kaupunkirakenne_-_kansanterveys&oldid=16036”