Terveysvaikutukset pintavedet
Ohjaus sivulle:
Pintavesien epäpuhtaudet
----#: . Tästä voisi tiivistää olettamalla, että päästöt vesiin ja niistä syntyvät ympäristön pitoisuudet ovat jo tiedossa. Terveysriskien kannalta voisi tarkistaa, onko kaikki oleellinen listattu 'Prosessit ja päästöt'-osassa (Hankkeen kuvaus). --Tommi Kauppila (keskustelu) 15. huhtikuuta 2014 kello 12.09 (EEST) (type: truth; paradigms: science: comment)
Jos kaivos sijaitsee alueellisesti siten, että sen päästöjä voi päätyä kaivosalueen ympäristön vesistöön (pintavedet; puro-, joki- ja järvivedet, niiden muodostama vesistöreitti), kyseisen vesistön veteen päätyviin epäpuhtauksiin liittyvät terveysriskit ja viihtyvyyshaitat tulisi arvioida. Arvio tehdään vettä käyttäville/sen kanssa tekemisissä oleville ihmisille, vesistökohtaisena (puro, joki, järvi).
Vaikka terveysriskinarvio toteutetaan järvien ja jokien vedelle (mahdolliset epäpuhtaudet veteen jo sekoittuneet ja laimenneet), veden laadun arviointia helpottaa tieto kaivokselta tulevien vesifraktioiden koostumuksesta: määrä/volyymi ja aineet, joilla voi olla ympäristö- tai terveysvaikutuksia aineen toksisuuden ja/tai aineen päästömäärän perusteella. Lisäksi on hyvä olla tietoa arvioitavan aineen pitoisuuteen vedessä vaikuttavista muista tekijöistä (kohta x). Terveysriskinarvio perustuu aineen pitoisuuteen pintavedessä.
Riskinarvio
Pintavedessä olevien päästöjen osalta on tarpeen arvioida mahdollinen terveyshaitta ympäristön väestölle ja muu haitta, esimerkiksi veden laadun vaikutus ihmisten yleiseen viihtyvyyteen (veden virkistyskäyttö).
Terveysriski ja viihtyvyyshaitta tulisi arvioida veden yleisen laadun suhteen, yksittäisten vedessä olevien kemiallisten aineiden suhteen sekä vedessä esiintyvien mikrobien suhteen (esimerkiksi sinilevät) ja levien suhteen.
Terveysriski ja viihtyvyyshaitta tulisi arvioida käytettäessä pintavettä
- Uimavetenä
- Pesuvetenä
- Saunottaessa löylyvetenä
- Kasvien kasteluvetenä kasvimaalla (siinä kasvatetuissa ravintokasveissa)
- Aineiden saanti vesistöstä pyydetyssä kalassa
Juomavesi
Pintavettä (järvi- ja jokivesi) ei suositella käytettäväksi juomavetenä (perusteena siihen liittyvät mikrobiologiset riskit), joten terveysriskiä ei ole tarpeen (suositella) arvioitavaksi pintaveden käytölle juomavetenä. Se luo vääriä mielikuvia riskeistä. Pintavedessä olevat epäpuhtaudet aiheuttaisivat suurimman terveysriskin juotuna, koska epäpuhtaudet päätyisivät varmuudella elimistöön. Jos pintavesi on raakavesilähteenä vesilaitoksen vedenottamolle, pintaveden laatu tulisi arvioida myös juomaveden näkökulmasta. Muodostavatko epäpuhtaudet uhkan vesilaitoksen jakamalle vedenlaadulle? Tällöin arvioon mukaan on otettava veden käsittelyn vaikutus vesilaitoksella veden lopulliseen laatuun.
Uimavesi
Veden laatua arvioitaessa uimavetenä olisi syytä huomioida vedessä olevat kemialliset aineet, mikrobit ja levät ja veden laatu kokonaisuutena (likaisuus, vettä likaavat aineet). Uimaveden laadulle ei ole kemiallisten aineiden osalta raja- tai ohjearvoja. Riskin/haitan arvio on tehtävä vedessä todettujen aineiden haitallisuuden ja toksisten ominaisuuksien perusteella.
Pesuvesi
Pintavettä käytetään erityisesti kesämökeillä usein saunassa pesuvetenä (peseytymisvetenä). Peseytymisvedestä altistuminen tapahtuu pääasiassa iholle. Pesuvedelle sopii lähtökohtaisesti sama riskinarvio kuin uimavedelle. Tarvittaessa yhdisteiden haihtuminen vedestä ilmaan on syytä huomioida.
Löylyvesi
Löylyvedelle ei ole toistaiseksi laatusuosituksia kemiallisten aineiden suhteen, koska tutkimustietoa aineille altistumisesta löylyvedessä ei ole. Pahinta altistumistilannetta voi laskea teoreettisesti (hengitysilmaan päätyvän epäpuhtauden pitoisuus saunassa) löylyvetenä käytetyn veden epäpuhtauspitoisuuden ja käytetyn vesimäärän perusteella oletuksella, että kaikki aine haihtuu saunassa ilmaan. Useille aineille on työperäiset HTP-arvot (Haitalliseksi tunnettu pitoisuus), joita esimerkiksi voi käyttää ensivaiheen riskinarviossa. Mikä on turvamarginaali HTP-pitoisuuksiin tai muihin vastaaviin terveysperusteisiin aineen pitoisuuksiin ilmassa.
Kasvien kasteluvesi
Jos pintavettä käytetään kasvimaan kasteluun, ihmisten altistuminen siihen liittyen on syytä arvioida. Vedessä olevat aineet päätyvät kasvien päälle/pinnalle ja kasvimaan maaperään. Runsas, vuosia kestävä saman maaperän kastelu esimerkiksi hyvin metallipitoisella vedellä saattaa nostaa maaperän metallipitoisuutta, ja kasvilajista kertyä maasta kasveihin. Kasvien kyky kerätä maasta epäpuhtauksia on lajikohtainen. Samoin maaperän ominaisuudet vaikuttavat. Kasteluvedestä päätyy syötävien kasvinosien pinnalle epäpuhtauksia. Niihin liittyvä saanti/altistuminen ja siihen liittyvä terveysriski on syytä arvioida.
Aineiden saanti vesistöstä pyydetystä kalasta
Aineiden saanti arvioitavasta vesistöstä pyydetystä kalasta on potentiaalisin altistumisreitti pintaveden vierasaineille. Epäpuhtaudet päätyvät syödystä kalasta elimistöön. Erityisesti orgaaniset aineet saattavat rikastua ravintoketjussa kalaan. Terveysriskinarvio perustuu aineen pitoisuuteen kalassa/kalan syötävissä osissa. Aineen pitoisuustietoa voidaan käyttää riskinarvioon sellaisenaan (sallittu enimmäispitoisuus kalassa/elintarvikkeissa) ja/tai laskea kalansyöntitietojen avulla päivittäin saatava annos ja käyttää sitä riskinarviossa.
Terveysriskin kuvaus
Useimmille pintaveden (järvivesi, jokivesi) kemiallisille epäpuhtauksille ei ole terveysperusteisia raja- tai ohjearvoja (pitoisuuksia pintavedessä), joita voisi suoraan käyttää terveysriskin arviointiin/kuvaukseen. Valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (868/2010) on listattu vesiympäristölle vaarallisia aineita, vesiympäristölle haitallisia aineita, pohjavedelle vaarallisia aineita ja annettu ympäristölaatunormit usealle aineelle. Ympäristölaatunormi on pitoisuus pintavedessä, sedimentissä tai eliöstössä, jota ei saa ihmisen terveyden tai ympäristön suojelemiseksi ylittää joita ei saa ylittää. Riskinarviota tehtäessä on syytä tarkistaa, onko arvioitavalle aineelle ympäristölaatunormi olemassa, ja käyttää sitä yhtenä vertailukohtana. Talousvedelle/juomavedelle asetetut terveysperusteiset enimmäispitoisuusraja-arvot eivät ole oikea/relevantti vertailukohta pintaveden riskinarvioon, koska vettä ei juoda.
Kaivosympäristön pintavesien epäpuhtauksiin liittyvän terveysriskin arvioinnista on yksi malli viitteessä Komulainen (2013d). ----#: . Ekopuolella on listattu muualta maailmasta käyttökelpoisia ekopuolen ohjearvoja. Uskaltaako ihmispuolelle laittaa tällaisia? --Tommi Kauppila (keskustelu) 15. huhtikuuta 2014 kello 12.10 (EEST) (type: truth; paradigms: science: comment)----#: . Valitetteavasti terveyspuolelle ei ole missään tätä enempää viite-/ohjearvoja. Ekotoksarvoja ei tietenkään voi käyttää --Opashknet (keskustelu) 18. kesäkuuta 2014 kello 13.08 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)
Pintaveden mikrobiologisen laadun riskinarvio
Pintaveteen liittyvässä riskinarviossa on suositeltavaa myös arvioida, aiheuttaako kaivostoiminta ympäröivien vesistöjen pintaveden välityksellä ihmisille mikrobiologisia terveysriskejä (bakteerit, virukset, levät). Onko päästöissä veteen sellaisia mikrobeja ja siinä määrin, että ne voivat itsessään aiheuttaa terveysriskiä. Todennäköisempi vaihtoehto on, että päästöt muuttavat pintaveden laatua siten, että veden mikrobiologia muuttuu. Mikrobien ja levien esiintyvyys ja pitoisuudet pintavedessä saattavat kasvaa ja/tai veteen tulee uusia lajeja. On mahdollista, että kaivostoiminnan päästöt (erityisesti fosfori-, typpi- ja sulfaattipäästöt) rehevöittävät vesistöä ja lisäävät esimerkiksi sinilevien (syanobakteerien) kasvua vedessä. Sinilevät saattavat tuottaa toksiineja ja levät olla toksisia.
Veden mikrobiologiset muutokset, esimerkiksi sinilevien lisääntynyt esiintyminen ja kasvu saattavat muuttaa veden käytettävyyttä uimavetenä, peseytymisvetenä ja löylyvetenä. Ne voivat vaikuttaa myös vesistön muuhun virkistyskäyttöön. On myös mahdollista, että muutokset vesistön kemiassa vaikuttavat luonnon omien mikrobien tasapainoon haitallisesti. Esimerkiksi muutokset elohopeaa metyloivissa mikrobeissa saattavat lisätä metyylielohopean muodostusta ja kertymistä kaloihin.
Pintaveden epäpuhtauksiin liittyvä riskinarvio tulisi tehdä sekä kaivoksen normaalitoimintaan että ennakoivasti potentiaalisiin poikkeustilanteisiin liittyen (epänormaalit tai lisääntyneet päästömäärät).
Kirjallisuusviitteet
Komulainen, H. 2013d. Pintavesiin liittyvän terveysriskin arviointi. Kauppila, T., Komulainen, H., Makkonen, S., Tuomisto J. Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen: MINERA-hankkeen loppuraportti. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 199, 2013, s. 111-119. (http://fi.opasnet.org/fi/Minera-malli; Pintavesi).
Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta 868/2010.