Meluhaitat
Meluhaitat
Kaivostoiminnasta saattaa aiheutua ympäristöön melua, joten melun mahdollisesti aiheuttamat haitat kaivosympäristön väestölle tulisi arvioida.
Melun viihtyvyys- ja terveyshaitat
Kaivoksen ulkopuolella, ympäristössä ei esiinny kaivoksesta johtuvia niin korkeita melutasoja, että ihmisillä olisi kuulovaurion riskiä. Sen sijaan, tulisi arvioida, aiheuttaako kaivoksen melu ihmisille viihtyvyys- ja/tai muuta terveyshaittaa.
Ihmiset kokevat melun yksilöllisesti. Saman melun aiheuttaman vasteen suuruus/vakavuus on erilainen eri henkilöillä ja saman henkilön vaste voi olla erilainen eri aikoina ja eri ympäristöissä. Yksittäiseen ihmiseen kohdistuvia terveysvaikutuksia ei ole mahdollista arvioida tarkasti melupäästöön tai melutasoon liittyvien tietojen perusteella. Sen sijaan melun haitallisuutta voidaan kysyä yksilöittäin.
Melun haitallisista vaikutuksista ihmisten viihtyvyyteen ja terveyteen on eniten tietoa liikennemeluun liittyen (tieliikennemelu, lentomelu, raideliikennemelu).
Ympäristömelun keskeisimpinä vaikutuksina terveyteen on pidetty Taulukossa (Ympäristömelun keskeisimmät vaikutukset terveyteen ja niiden kynnysarvot (Heinonen-Guzejev ym. 2012) esitettyjä vaikutuksia. Niille on ollut arvioitavissa myös melutaso (kynnystaso), jonka ylittyessä haitta alkaa ilmetä tai ilmenee tavallista useammin. Näitä haittoja tulisi erityisesti arvioida.
Taulukko. Ympäristömelun keskeisimmät vaikutukset terveyteen ja niiden kynnysarvot (Heinonen-Guzejev ym. 2012).
| Vaikutus | Mittasuure1 | Kynnystaso2 |
| Häiritsevyys | Lden | 42 dB |
| Puheviestinnän häiriöt | ||
| lapset | Leq | 35 dB |
| aikuiset | Leq | 45 dB |
| Oppiminen, muisti | Leq | 50 dB |
| Vaikutukset uneen | ||
| itse raportoitu unihäiriö | Ln | 42 dB |
| polysomnografiassa todetut | Lmax, sisällä | 32 dB |
| raportoidut heräämiset | SELsisällä | 53 dB |
| Kohonnut verenpaine | Lden | 50 dB |
| Sepelvaltimotauti | Lden | 60 dB |
1 Lden ja Ln on määritelty ulkona esiintyvinä äänitasoina. Lmax voi olla mitattu joko sisällä tai ulkona.
2 Taso, jonka yläpuolella vaikutus alkaa ilmetä tai ilmenee tavanomaista useammin.
Lden = päivä-ilta-yömelutaso (vuorokausimelutaso), pitkänajan keskiäänitaso, jossa vuorokausi jaetaan päivä-, ilta- ja yöaikaan, ja kaikille näille määritetään erikseen keskiäänitasot
Leq = Keskiäänitaso
Lmax = Mittausaikana vallinnut suurin äänitaso
Ln = Yöajan painottamaton keskiäänitaso, yömelutaso
SEL (Sound Exposure Level) = Yhden melutapahtuman aikainen äänialtistustaso
Melun häiritsevyys on ympäristömelun vaikutuksista yleisin (Heinonen-Guzejev ym. 2012). Se on kielteinen, epämiellyttävä ja ei-toivottu äänihavaintoon liittyvä piirre, johon saattaa liittyä myös vihaa, alavireisyyttä ja avuttomuuden tunne. Melun häiritsevyys lisääntyy äänitason kasvaessa mutta myös melun laatu vaikuttaa: taajuussisältö, kapeakaistaisuus, impulssimaisuus. Melun kiusallisuus riippuu myös altistumistilanteesta (vapaa aika – työ), vuorokauden ajasta (päivä – yö) ja henkilöstä (meluherkkyys, ennakkoasenne melulähteeseen). Melun häiritsevyydellä on todettu yhteys sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen sekä kohonneeseen verenpaineeseen (Heinonen-Guzejev ym. 2012). Noin kolmasosa ihmisistä on meluherkkiä(Heinonen-Guzejev ym. 2012). He aistivat melun häiritsevämpänä, reagoivat meluun voimakkaammin ja tottuvat siihen hitaammin kuin muut ihmiset.
Melu häiritsee unta. Erityisen alttiina unenaikaisen melun haitallisille vaikutuksille pidetään lapsia, raskaana olevia, ikääntyneitä, epäsäännöllistä vuorotyötä tekeviä tai muista syistä stressaantuneita ihmisiä. (Heinonen-Guzejev ym. 2012). Unta häiritsevä melu aiheuttaa stressiä, joka pitkällä aikavälillä vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien (mm. kohonnut verenpaine) sekä mielenterveysongelmien ilmaantumiseen, muiden syiden ohella.
On mahdollista, että melulla ja muilla ympäristöperäisillä altisteilla on haitallisia yhteisvaikutuksia. Mm. melun ja pienhiukkasten yhteisvaikutuksia tutkitaan. Melun terveyshaitta riippuu pitkälle melun luonteesta, jolle ihmiset altistuvat. Tämä on syytä ottaa lähtökohdaksi meluun liittyvässä terveysriskinarviossa. Kaivosympäristössä riski on kohdekohtainen.
Meluhaitan arviointi
Mahdollinen kaivostoimintaan liittyvä meluhaitta tulisi aina arvioida. Yksinkertaisuudessaan arvio ottaa kantaa siihen, onko melun yksityiskohtainen arviointi tarpeen. Meluhaitan arviointi voidaan sivuuttaa tapauksessa, jossa kaivoksen etäisyys lähimmistä altistuvista asuinrakennuksista, herkistä kohteista ja virkistysalueista on selkeästi niin suuri ("suojaetäisyys"), että koetun meluhaitan aiheutumista voidaan pitää erittäin epätodennäköisenä meluherkillekin altistujille.
Kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa arviointi joudutaan perustamaan oletuksiin kaivoksella syntyvästä melusta ja sen leviämismallinnukseen käyttäen laskentaohjelmia, koska meluhaittaa ei voida määrittää mittauksin altistuvassa kohteessa. Kaivosympäristön meluhaitan arviointia on pohdittu esimerkiksi viitteessä Kuusisto ym. (2013). Melun leviämismallitus on kaivoskohtainen asia, jossa tulee ottaa huomioon melulähteiden luonne, sijainti suhteessa melulle altistujiin, maasto-olosuhteet ja muita yksityiskohtia mahdollisimman luotettavan lopputuloksen saavuttamiseksi. Nämä seikat vaikuttavat myös optimaalisen melun leviämismallin valintaan. Melu tulisi tarvittaessa mallittaa myös kaivokseen liittyvälle liikenteelle.
Jo toimivalla kaivoksella ja sen ympäristössä voidaan tehdä melumittauksia, ja perustaa meluun liittyvä altistumisen ja riskinarvio sekä mittauksiin että mallitukseen. Melumittaukset tulisi tehdä siten, että ne parhaiten kuvaavat ihmisten altistumista melulle, tarvittaessa sisätilamittauksin asunnoista ja rakennuksista. Oleellista on selvittää mm., mille alueelle poikkeuksellinen melu kuuluu, yksilöihin kohdistuva melun luonne ja melutaso sekä haitalliseksi luokitelluille tasoille altistuvien ihmisten ja asumusten määrä ja sijoittuminen melualueella.
Terveysriskin arviointiin ja kuvaukseen on käytettävissä viranomaispohjaisia ohje- ja raja-arvotasoja melutasojen vertailuun, joita voidaan käyttää niiden soveltuessa (alitukset/ylitykset). Ohjearvoja on koottu mm. viitteeseen Kuusisto ym. (2013). Käytettävissä on myös terveysperusteisesti asetettuja enimmäisohjearvoja melulle (WHO 1999, WHO 2009). Riskin kuvauksessa oleellista on perustella valitut vertailuarvot ja arvioida niiden sopivuus riskin kuvaukseen.
Riskinarviossa jo toimivalla kaivoksella melutasojen ohjearvovertailun (alittuuko/ylittyykö) lisäksi tulisi pyrkiä kartoittamaan meluongelman laajuus ja haitallisuus laajemmin ja kokonaisuutena (melun häiritsevyys). Koska melu koetaan ongelmaksi yksilöllisesti, kyselytutkimukset yksilötasolla ja systemaattinen palautteen keräys meluhaitoista auttaa ongelman ja sen suuruuden hahmottamista. Kyselyssä tulevat kaikki asiaan vaikuttavat komponentit huomioiduksi.
Kirjallisuusviitteet
Heinonen-Guzejev, M., Jauhiainen, T., Sala, E., Ström, U. & Vuorinen, H. S. 2012. Melulla on monia vaikutuksia terveyteen. Suomen Lääkärilehti 36, 2445−2450.
Kuusisto, E:, Ruokalainen, S., Karjalainen, N., Komulainen, H. 2013. Meluvaikutusten arviointi. Kauppila, T., Komulainen, H., Makkonen, S., Tuomisto J. Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen: MINERA-hankkeen loppuraportti. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 199, 2013, s. 141-149. (http://fi.opasnet.org/fi/Minera-malli; Melu, Meluvaikutusten arviointi).
WHO 1999. Guidelines for community noise.
WHO 2009. Night noise guidelines for Europe.