Hajuhaitat
Hajuhaitat
Haju ympäristöterveysongelmana
Kaivostoimintaan saattaa liittyä päästöjä, joilla on voimakas haju. Ne saattavat aiheuttaa kaivokselta hajuhaittaa. Hajuhaitta on ensisijassa koettu haitta, vaikuttaa viihtyvyyteen ja elämän laatuun. Usein toistuessaan tai jatkuvana viihtyvyyshaitta saattaa pahentaa jo olemassa olevia terveyshaittoja (esimerkiksi keskittymiskyvyn häiriöt, unihäiriöt, stressi, vaikutus verenpaineeseen), äärimmäisessä tapauksessa epämiellyttävä haju (riittävän usein, riittävän voimakkaana ja haittaavana) saattaa myös itsessään aiheuttaa kyseisiä terveysvaikutuksia. Siten hajuhaitta on, toistuvasti esiintyessään, myös mahdollinen terveysriski.
Ihmiset tunnistavat hajun ja kokevat sen haitallisuuden yksilöllisesti. Aineen haju tunnistetaan ilmasta, hajusta riippuen, hyvin pieninä pitoisuuksina, jotka eivät aiheuta sellaisenaan toksisia vaikutuksia. Vieraan haitallisen hajun pelkkä tunnistaminen on ensisijainen tekijä, mikä laukaisee haitallisuusreaktion (jos haju koetaan haitallisena). Hajuhaittaa kaivosympäristössä olisi arvioitava tästä lähtökohdasta. Hajun voimakkuus ja esiintymistiheys vaikuttavat hajun tunnistamiseen (edesauttavat sitä), mutta eivät ole ensisijaisia tekijöitä, koetaanko haju haitallisena vai ei.
Aikaa myöten ihmiset saattavat vaihtelevasti tottua hajuun (sitä ei koeta enää yhtä haitallisena), mutta osa ei totu koskaan vaan kokee sen aina samalla tavalla. Hajua, sen kokemista, määrittämistä, hajuhaittaan liittyviä terveysriskejä ja hajuhaitan arviointia kaivosympäristössä on käsitelty yhteenvetona mm. viitteessä Komulainen (2013g).
Hajuhaitan arviointi
Hajuun liittyvää haittaa voidaan arvioida pääasiassa ainoastaan kvalitatiivisesti, koska yksityiskohtaisia viitearvoja hajuhaitan kvantitatiivista arviointia varten ei ole. Aineen hajukynnys (pienin pitoisuus ilmassa, mikä haistetaan) on käytännössä ainoa riskinarvioon käytettävissä oleva ainekohtainen numeerinen viitearvo. Hajuyhdisteiden haittoina tulisi arvioida akuutti terveyshaitta, viihtyvyyshaitta ja toistuvaan hajualtistumiseen liittyvät muut terveysvaikutukset.
Jo kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa olisi arvioitava, liittyykö kaivoksen toimintaan ympäristöön ulottuvia hajuhaittoja. Käytetetäänkö kaivoksella sellaisia kemikaaleja, ja sellaisia määriä, että niistä voi syntyä ympäristöön leviäviä hajuhaittoja? Syntyykö kaivoksen prosesseissa sellaisia päästöjä, joista voi syntyä hajuongelmia ympäristöön?
Arviossa olisi tarpeen:
- Nimetä kaivosalueella käytettävät prosessikemikaalit, joista potentiaalisesti voi syntyä hajuhaittoja ja kuvata niideon ominaisuudet hajuongelman kannalta.
- Kuvata prosessit kaivosalueella, joista potentiaalisesti voi syntyä hajupäästöjä ja nimetä hajua aiheuttavat aineet.
- Kuvata/arvioida hajua aiheuttavan aineen emissiot ilmaan
- Arvioida hajun esiintyvyys ympäristössä (voimakkuus, säilyvyys, toistuvuus, leviämisalue)
- Esittää hajun kohteeksi joutuva väestö ja arvioida heille syntyvä haitta (hajun luonne, voimakkuus, ongelman laajuus alueellisesti).
Hajuongelmapotentiaalia voi arvioida myös aikaisemman tiedon perusteella muista kohteista. Onko kyseinen prosessi/aineet tuottanut hajuongelmia aikaisemmin samanlaisessa käytössä muissa kaivosympäristöissä tai muussa yhteydessä, esimerkiksi teollisuuspäästönä, kaatopaikoilta tai jätteenkäsittelyn yhteydessä? Arviossa tulisi huomioida myös prosessihäiriöt ja poikkeustilanteet.
Jo toimivalla kaivoksella mahdollinen hajuongelma jo tiedetään. Aineet, jotka hajua aiheuttavat ja prosessit, jotka niitä tuottavat, voidaan tunnistaa ja kuvata. Tieto hajun leviämisestä ympäristöön ja alueen laajuus (suhteessa asutukseen) on tärkein tieto. Se pitkälle määrittää hajuongelman. Tetoa hajun leviämisalueesta kaivosalueen ympäristön väestön keskuudessa voidaan saada asiaa kartoittavalla kyselyllä.
Hajuhaittaa ympäristöterveysperäisenä ongelmana on selvitetty mm. teollisuuslaitoksilla, jätteen ja jäteveden käsittelylaitoksilla ja kaatopaikkojen ympäristöissä. Hajuhaitan tutkimukset näissä ympäristöissä voivat toimia hyödyllisinä malleina. Menetelmien ominaisuuksia ja käyttökelpoisuutta hajuhaitan selvittämiseen on kuvattu ja arvioitu mm. MINERA-hankkeen loppuraportissa (Komulainen, 2013g).
Useimpien aineiden pitoisuudelle ilmassa ei ole hajun suhteen viite- tai vertailuarvoja, joita voisi käyttää hajuhaitan arviointiin. Osalle hajua aiheuttavista yhdisteistä on määritetty hajukynnys. Hajukynnys kuvaa hajuongelmapotentiaalia ja toimii yhtenä vertailukohtana arvioitaessa ilmasta mitattujen pitoisuuksien merkitystä. Asiaa arvioitaessa on huomioitava pitoisuuksien vaihtelu, erityisesti hajupiikit, jotka yksin saattavat pitää yllä hajuongelmaa. Yksittäisen aineen hajukynnysvertailu ei välttämättä kerro hajuongelmasta kokonaisuudessaan, jos useat eri aineet aiheuttavat hajun ja kaikkia aineita ei tunnisteta. Aineiden hajukynnysarvoja on esitetty esimerkiksi seuraavissa julkaisuissa (American Industrial Hygiene Association (AIHA) 1997, Suffet ym. 2004).
Kirjallisuusviitteet
American Industrial Hygiene Association (AIHA) 1997. Odor thresholds for Chemicals with Established Occupational Health Standards. Fairfax, VA, USA.
Komulainen (2013g). Hajun aiheuttaman terveys- ja viihtyvyyshaitan arviointi. Kauppila, T., Komulainen, H., Makkonen, S., Tuomisto J. Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen: MINERA-hankkeen loppuraportti. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 199, 2013, s. 153-162. (http://fi.opasnet.org/fi/Minera-malli; Haju, Hajun arviointi kaivostoiminnassa).
Suffet, I.H., Burlinggame, G.A., Rosenfeld, P.E. & Bruchet, A. 2004. The value of an odor-quality-wheel classification scheme for wastewater treatment plants. Water Sci. Technol. 50:25-32.