Jaettu ymmärrys

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi2648
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2648}} Huom! Käytät vanhoja parametreja (todennäköisesti stub). Käytä mieluummin parametria edistyminen = Raakile.

Yksityiskohtaisempi kuvaus jaetusta ymmärryksestä löytyy Opasnetin englanninkielisiltä sivuilta kohdasta Shared understanding.

Jaettu ymmärrys kahden ihmisen välillä tietystä aiheesta tarkoittaa tilannetta, missä kumpikin pystyy oikein kuvaamaan mitä toinen ajattelee aiheesta ja miksi. Tämä määritelmä voidaan laajentaa isompaan ryhmään, missä jaettu ymmärrys on sellainen aihetta käsittelevä kirjallinen kuvaus, joka kattaa kaikkien jäsenten ajatukset ja päättelyt tästä aiheesta. Ryhmän osalta ei siis vaadita, että kaikki pystyisivät kuvaamaan kaikkien ajatukset; mutta jokaisen pitäisi myöntää, että kuvaus sisältää hänen ajattelunsa aiheesta. Tällä tavalla kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea, vaan kirjallinen kuvaus tehokkaasti edustaa ryhmän jaettua ymmärrystä. Merkittävää on, että verkkotyökalut kuten wikit voivat tehokkaasti rakentaa jaettua ymmärrystä jopa vaikeista aiheista ja suurissa ryhmissä.

On tärkeää huomata, että jaettu ymmärrys ei ole samaa kuin yhteisymmärrys: jaetussa ymmärryksessä ihmiset voivat edelleen olla erimielisia itse asiasta, mutta he ovat yksimielisiä siitä, mitä mielipiteitä asiasta on. Yhteisymmärryksen tarkoitus päätöksenteossa on löytää paras vaihtoehto toiminnan pohjaksi, mutta jaetun ymmärryksen tarkoitus on tunnistaa yksi tai useampia huonoja päätösvaihtoehtoja, jotka hylätään. Tilanne on vastaava kuin tieteen metodissa, joka ei yritä kuvata totuutta suoraan vaan tarkastelee kriittisesti esitettyjä hypoteeseja ja hylkää ne, jotka eivät ole yhdenmukaisia havaintojen kanssa. Kuten tieteen metodi on osoittautunut parhaaksi tunnetuksi tavaksi maailmaa koskevan ymmärryksen hankkimiseen, jaettu ymmärrys voi osoittautua tehokkaaksi tavaksi yhteiskunnallisten päätösten tekemiseen.

Hajanaisia huomioita jaetusta ymmärryksestä

Keskustelujen tavoitteeksi jaettu ymmärrys

Maailmasta tuntuu tulleen epävakaa ja epävarma. Useimmat meistä kaipaavat selkeää viestiä siitä, mitä pitäisi tehdä Euroopan velkakriisille, maahanmuutolle tai ilmastonmuutokselle tai miten eläkerahat saadaan riittämään. Jotkut ovat tyytyväisiä suoraviivaisiin selityksiin ja ratkaisuihin liputtaen niiden puolesta, mutta enemmistö näyttää pitävän niitä liian alkeellisina tässä mutkikkaassa todellisuudessamme. Miksemme sitten rakenna parempaa kuvaa itsellemme tilanteestamme ja keinoistamme? Koska työkalumme jaetun ymmärryksen rakentamiseen ovat alikehittyneitä.

Väite työkalujen alikehittyneisyydestä kuulostaa älyttömältä yhteiskunnassa, jossa vietämme tuntikausia ymmärrystämme rakentavien työkalujen äärellä. Sitähän televisio, sanomalehdet, internet ja sosiaalinen media tekevät: parantavat meidän kaikkien ymmärrystä noista ongelmallisista asioista. Tärkeät tiedot saavuttavat ensimmäiset kuulijansa sekunneissa ja lähes kaikki tunneissa. Tiedämme siis koko ajan mitä tapahtuu.

Mutta jos tarkastelemme ymmärrystä tiukemmin kriteerein eli tietona siitä mitä pitäisi tehdä ja miksi, huomaamme olevamme avuttomampia. Kolumnistit ja erikoisasiantuntijat ahkeroivat saadakseen tämän vastauksen puristettua parissa minuutissa esitettävään muotoon, ja tälle tasolle useimpien meidän ymmärrys jääkin. Me ostamme osakkeemme ja valitsemme automme energialuokan tällä tiedolla ja siten teemme ratkaisevia päätöksiä talouskehityksen ja ilmaston kannalta.

Tämä kahden minuutin neuvonta on ollut niinkin menestyksekästä kuin on siksi, että viisas asiantuntija pystyy antamaan järkeviä neuvoja lyhyestikin silloin, kun vaihtoehdot ovat melko mieluisia ja kiinni vain yhdestä ihmisestä. Näinhän kasvun oloissa usein on: neuvonta koskee usein sitä, kannattaako hankkia tätä vai tuota.

Mutta sen sijaan neuvonta siitä, että ilmastosyistä minun ja kaikkien muidenkin pitäisi luopua autostani kokonaan ei onnistu kahdessa minuutissa. Päätökseen liittyy niin paljon käytännön ongelmia ja kysymyksiä, ettei niiden käsittely ole mahdollista. Ei myöskään ole mahdollista luoda sellaista sitoutumisen tunnetta, että ihmiset oikeasti neuvon mukaan toimisivat. Kaikki ovat nähneet maailmaa tietääkseen, etteivät muut sellaiseen suostu, ja minun on yksin turha tehdä mitään. Yhteinen etu saavutetaan vain, jos kaikki voivat uskoa että muutkin ovat epäitsekkäitä. Tällainen tilanne tunnetaan nimellä vangin dilemma.

Vaikeiden päätelmien ulkoistaminen: Ilmastonihilistit nostavat mielellään julkisuudessa esiin asioita, jotka näyttävät horjuttavan käsitystä ilmastonmuutoksen vakavuudesta. Tavallisella lukijalla ei ole mahdollisuutta arvioida päätelmien pitävyyttä oman tietonsa pohjalta, eikä ilmastoasiantuntija ehdi kumota väitteitä, jos käytettävissä on vain pari minuuttia media-aikaa. Asiantuntijalla ei myöskään ole aikaa tarkkailla koko internetiä ja käydä kumoamassa kaikkia virheellisiä väitteitä. Juuri tästä syystä ilmastonihilistit käyttävät nettiä ahkerasti, kun taas ilmastoasiantuntijat hyvin laiskasti.

Tästä on seurannut se, että asiantuntijat mielellään pystyttävät omia verkkosivujaan, jossa on "virallista, asiantuntevaa tietoa." Mutta tällöin jää käymättä se nihilistin ja asiantuntijan välinen väittely, jossa todella mitataan eri väitteiden totuus- ja painoarvoa. Tässä tilanteessa kuulijan ainoa mahdollisuus on valita ketä uskoo ja sitten omaksua hänen näkemyksensä. Niinpä kuulijan luonteenpiirteet tai hänen luottamuksensa auktoriteetteihin loppujen lopuksi ratkaisevat, ei se, kenen perustelut väitteilleen olivat vankimmat.

Mielenkiintoista on se, että tyypillisesti asiantuntijat ovat tutkijoita, joille tieteen menetelmän pitäisi olla kirkkaana mielessä ja toiminnan ohjenuorana. Yhdellä virkkeellä sanottuna tieteen menetelmä on sitä, että avoimen ja kriittisen keskustelun kautta havaintoihin ja järkeilyyn perustuen rakennetaan yhteistä ymmärrystä siitä, mikä ei ainakaan näytä mahdolliselta ja missä totuus siis luultavasti on.

Kuitenkin olen usein törmännyt tutkijoiden keskuudessa ajatukseen, että avoin tarkoittaa vain tutkijoita ja tieteellisiä julkaisufoorumeita. Ilmastonihilistien virheiden osoittaminen ei siis tämän näkemyksen mukaan lainkaan ole tutkijoiden tehtävä. Toinen seuraus on, että

Linux: monimutkainen toimeenpanojärjestelmäkin toimii

Linux-käyttöjärjestelmä on malliesimerkki toimivasta avoimen toteutuksen järjestelmästä. Käyttöjärjestelmä koostuu ohjelmista ja osaohjelmista, joiden väliset rajapinnat on selkeästi määritelty. Rajapintojen avulla yhden ohjelman kehittäjän ei tarvitse tietää toisesta ohjelmasta muuta kuin sen rajapinta, jotta ne voidaan rakentaa saumattomasti yhteentoimiviksi. Näin kehitystyö voidaan jakaa osina itsenäisille ryhmille.

Linux-projekti ja myös Wikipedia on pilkottu lukuisiin pieniin osiin, joissa jokaisessa on oma, avoin tiiminsä. Tiimit kehittävät omaa osiotaan ja myös ratkaisevat keskenään omat ongelmansa. Vain jos yksimielisyyteen ei päästä, asia viedään eteenpäin muiden ratkaistavaksi.

Wikipedian tietokokonaisuus syntyy käyttäjien tarpeista eli se sisältää niitä tietoja, mitä joku on katsonut tarpeelliseksi kirjoittaa. Sen sijaan Linux-käyttöjärjestelmän rakentamisen täytyy olla järjestelmällisempää, koska jotkin osat ovat välttämättömiä.

On hyödyllistä huomata, että jakaminen ja ymmärrys usein eivät kulje käsi kädessä vaan pikemminkin kulkevat vuorotahtia. Voit lisätä omaa ymmärrystäsi ja täsmentää sitä niin, että hallitset hyvin asian eri puolet sujuvasti ja oikein. Tässä oman ymmärryksen kehittämisessä muista on usein vain haittaa, erityisesti jos haluat saada jostain monimutkaisesta asiasta johdonmukaisen kuvan. Mutta jossain vaiheessa saavutat sen ymmärryksen tason, jonka omilla tiedoillasi pystyt rakentamaan. Sen jälkeen tarvitaan jakamista.

Jakamisvaiheessa oman ajattelun kestävyys tulee testatuksi muista ajattelutapoja vastaan. Eri näkökulmat vaikeuttavat suoraviivaista ymmärtämistä ja usein aiheuttavat vain hämminkiä. Kuitenkin ne, joilla jo on oma kirkas ajatuksensa, pystyvät yleensä näkemään eri näkökulmien yhteensopivuudet ja myös ymmärtämään syitä siihen, miksi ne tuntuvat ristiriitaisilta. Tällaista ymmärrystä on vaikea yksin saavuttaa, vaan siihen tarvitaan nimenomaan pyrkimys ymmärryksen jakamiseen ja sen aiheuttama konflikti, analyysi ja uusi synteesi. Jaetun ymmärryksen syntymiseen tarvitaan sekä rauhallisia selvennysvaiheita että joskus provosoiviakin konflikteja. Tärkeää on tietenkin muistaa, ettei kyse ole eristäytymisestä eikä riitelystä, vaan yhteistä etua palvelevasta toiminnasta.

Suurin osa osallistujista ei koskaan tuota riviäkään tietoa järjestelmään. He ainoastaan hyödyntävät sitä, mitä muut ovat tuottaneet.

Mitä vaaditaan kehittyneemmältä tiedontuotantojärjestelmältä?

Se on sisäisesti johdonmukainen eli epäjohdonmukaisuuksien löytyessä niiden siivoaminen käynnistyy.
Se koostuu osista, joilla on vakiotu rajapinta.
Se on avoin eli kuka vain voi osallistua ja hyödyntää
Se suodattaa kuonaa pois jollain yksinkertaisilla säännöillä.
Lopputulos on suoraan käyttökelpoinen omaan tarkoitukseensa.

Vertailua

Blogit: blogisto järjestelmänä ei ole sisäisesti johdonmukainen, eikä lopputulos ole suoraan käyttökelpoinen
Useimmat nettisivut: eivät ole avoimia eli osallistuminen on estetty
Toimikunnat, selvitysmiehet: eivät ole avoimia
Edustuksellinen demokratia, esim. eduskunta: käytännöt ohjaavat kohti johdonmukaisuutta mutta eivät saavuta sitä; avoin osallistuminen on rajattu vaaleihin ja typistetty henkilökysymyksiin (tai henkilöiden kautta välittyviin asioihin).
Media: lopputulos on käyttökelpoinen yleissivistämiseen mutta vain epäsuorasti päätöksentekoon.
Facebook, Twitter: ei ole sisäisesti johdonmukainen, lopputulos ei ole käyttökelpoinen.

Esimerkki jaetusta ymmärryksestä: sikainfluenssa

Antti ja Bertta kinastelevat siitä, toimiko THL oikein sikainfluenssarokotusten yhteydessä. Antti sanoo että rokottaminen oli virhe ja se oli THL:n syytä, joten THL toimi väärin. Bertta taas sanoo, että oikeuskanslerikaan ei löytänyt moitittavaa THL:n toiminnasta[1], joten THL toimi oikein. Mitä mieltä sinä olet, valitse seuraavista vaihtoehdoista:

Antti on oikeassa.
Bertta on oikeassa.
En tiedä, kumpi on oikeassa.

Jaettu ymmärrys tarkoittaa, että toinen ymmärtää toisen päätelmän ja sen perustelut. Vastaako seuraava kuvaus jaettua ymmärrystä tässä tilanteessa?

Antti ja Bertta ovat erimielisiä rokottamisesta.

Ei vastaa. Emmehän me tämän lauseen lukemalla opi asiasta juuri mitään.

Opetus: Jaetussa ymmärryksessä on tärkeää asia, eivät puhujat

Miksi edes keskustelemme siitä, onko Antti vai Bertta oikeassa? Olennaista kai on se, oliko THL:n toiminta asianmukaista. Se kuka on mitäkin mieltä on joutavaa tietosilppua. Vain tilanteissa, joissa asiatiedot eivät riitä, voi olla perusteltua vedota puhujan asiantuntemukseen. Muuten asiat puhuvat puolestaan. Usein on kuitenkin järkevää kuvata paitsi vaihtoehdot myös eri näkemysten kannatukset, vaikkei kannatuksen suuruus ole tae siitä, että näkemys on totta.

Sikainfluenssaa vastaan rokottamisen järkevyydestä ollaan erimielisiä. Osallistuvasta ryhmästä X henkeä kannatti rokottamatta jättämistä, kun taas Y henkeä kannatti rokottamista ja Z henkeä ei osannut ottaa kantaa.

Opetus: Jaettu ymmärrys ei ole kaikkien näkemysten kokoelma

Kuvitellaanpa, että Antti ja Bertta ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä henkilöitä, vaikkapa ministereitä. Miten tätä tilannetta voisi kuvata eri näkökulmista?

Iltalehti: THL MÖHLI sanoo ministeri.

Helsingin Sanomat: Ministerit tukkanuottasilla THLn toimista

Yleisradio: Oikeuskanslerin THL-kanta herättää kiistoja

Kanava: Valtionlaitosten yhteiskunnallista roolia täsmennettävä

Kuvaako Antin, Bertan tai jonkin tiedotusvälineen näkemys jaettua ymmärrystä? Ei. Entä kuvaavatko ne yhteensä jaettua ymmärrystä? Eivät. Mitä jaettu ymmärrys siis on?

Jukka Kemppinen(?): Kunpa lakattaisiin tuijottamasta liian tarkasti sitä mitä ihmiset sanovat ja yritettäisiin ymmärtää mitä he tarkoittavat.

Tätä ohjetta noudattaen yritämme tiivistää sen, mitä Antti, Bertta ja lehtien lööpit tarkoittavat murehtimatta liikaa sitä, mitä he tarkkaan ottaen sanovat.

Sikainfluenssaa vastaan rokottamisen järkevyydestä ollaan erimielisiä. Monet pitävät rokottamista virheenä. He myös arvostelevat THL:n toimintaa rokotuspäätösten tekemisessä. Toisaalta monet myös katsovat rokotuksen selvästi ehkäisseen influenssatartuntoja. Myös oikeuskansleri on tutkinut asiasta jätetyt 50 kantelua, eikä mitään moitittavaa ole THL:n toiminnasta löytynyt. Oikeuskanslerin mielestä ohjeistusta ja toimintatapoja on kuitenkin syytä miettiä mahdollisten jääviysepäilyjen välttämiseksi tulevaisuudessa.

Opetus: Olennaista on sisäinen johdonmukaisuus

Tarkastellaanpa alkuperäisiä vaihtoehtoja. Niissä oletetaan, että joko Matti tai Heikki on oikeassa, mutta molemmat eivät voi olla, eikä kumpikaan voi olla väärässä. Onko ollut järkevää rajautua keskustelussa näin? Toisen oikeassaolo on varmaa vain, jos täytyy olla yksi loogisesti oikea vaihtoehto, ja kaikki mahdolliset vaihtoehdot on esitetty. Muussa tapauksessa kaikki voivat olla väärässä.

Vaikka vaihtoehdot näyttävät loogisesti toisensa poissulkevilta ja siten ainoilta vaihtoehdoilta, voidaan asiaa katsoa toisinkin. Eikö olekin niin, että tiettyjen arvoarvostelmien valossa on perusteltua todeta Antin olevan oikeassa ja toisesta näkökulmasta Bertan. Vastaus ei siis ole loogisen yksiselitteinen joko-tai, vaan ehdollinen riippuen esimerkiksi siitä, kuinka pahana tai mitättömänä asiana rokotteen aiheuttamaa narkolepsiaa pidetään. Vaikka kaikki faktat olisivat puolueettoman tuomarin tiedossa, hän ei voisi ratkaista tilannetta kummankaan eduksi, ennen kuin ymmärretään yhteisön arvot olennaisista kysymyksistä.

Sikainfluenssaa vastaan rokottamisen järkevyydestä ollaan erimielisiä. Monet pitävät rokottamista virheenä, koska rokotetta ei ollut tutkittu riittävästi, mikä kostautui yllättävänä sivuvaikutuksena, narkolepsiana. He myös arvostelevat THL:n toimintaa rokotuspäätösten tekemisessä. Toisaalta monet myös katsovat rokotuksen selvästi ehkäisseen influenssatartuntoja, mikä vaikutus näyttää selvästi suuremmalta terveyshyödyltä kuin narkolepsian haitta. Myös oikeuskansleri on tutkinut asiasta jätetyt 50 kantelua, eikä mitään moitittavaa ole THL:n toiminnasta löytynyt, koska voimassaolevia ohjeita ja määräyksiä ei rikottu. Ohjeistusta ja toimintatapoja on kuitenkin syytä miettiä mahdollisten jääviysepäilyjen välttämiseksi tulevaisuudessa.

Yllä olevan kuvauksen perusteella voi päätyä perustellusti Antin tai Bertan tai epätietoisen näkemyksen taakse riippuen siitä, miten painottaa eri haittojen merkitystä. Lisäksi huomataan, että alkuperäiset kolme vaihtoehtoa eivät olekaan kattavia. Esimerkiksi on mahdollista olla perustellusti sitä mieltä, että

THL oli jäävi moraalisesti arveluttavien kytkentöjensä takia, mutta se teki kuitenkin oikean rokotuspäätöksen.

Opetus: Asiasta ei tavoitella konsensusta vaan kuvausta siitä, mitä asiasta ymmärretään

Ovatko Antti ja Bertta yhtään lähempänä yhteisymmärrystä keskustelun tässä vaiheessa? Eivät, koska he ovat edelleen erimielisiä. Mutta ei se olekaan ensisijainen tavoite. Tavoitteena on kuvata sellainen johdonmukainen ymmärrys, joka sisältää kaikki olennaiset näkemykset asiasta, vaikka ne olisivat keskenään ristiriitaisia. Edellisen kuvauksen perusteella voidaan nimittäin tehdä joitakin hyödyllisiä päätelmiä.

Jos narkolepsiaa pitää tautina muiden joukossa kuten epilepsiaa, joka myös on uravalintaa rajoittava tauti, on johdonmukaista myöntää tämän haittavaikutuksen olevan kansanterveydellisesti pienempi kuin rokottamisen hyötyjen. Jos puolestaan narkolepsian tai rokotteen puutteellisen tutkimisen perusteella pitää rokottamista sen hyödyistä huolimatta virheenä, voidaan päätellä, että silloin pitää tutkimusetiikkaa tai viattomien suojelua tahalliselta altistamiselta moraalisesti merkittävämpänä asiana kuin terveyden suojelua. Edelleen, jos pitää THL:n tutkimusyhteistyötä moitittavana, ottaa samalla kantaa sen puolesta, että kotimainen rokoteasiantuntemus voidaan uhrata mahdollisten väärinkäytösten estämiseksi; toistaiseksi keskustelussa ei ole esitetty keinoa ylläpitää asiantuntemusta tekemättä rokotetutkimusta, jota nykyään tehdään ainoastaan lääkeyhtiöiden rahoituksella.

Opetus: Perustelut nojaavat lopulta havaintoihin ja mielipiteisiin

Yllä olevien kuvausten perusteella voimme jo saada melko hyvän kuvan tilanteesta. Kuinka pitkälle keskustelua jaetun ymmärryksen sisällöstä pitäisi viedä? Lyhyt vastaus on, että jaetun ymmärryksen rajat saavutetaan silloin, kun puhutaan alkuperäisistä havainnoista ja ihmisten arvoista, joita he ilmaisevat mielipiteinä. Kuvauksen syntymiseen on vaadittu ainakin seuraavat havainnot ja mielipiteet:

Havainto: Narkolepsiatapauksia nähtiin rokotetuilla enemmän kuin rokottamattomilla, vaikka sekoittavat tekijät otettiin huomioon.
Havainto: Sikainfluenssaa nähtiin enemmän rokottamattomilla, vaikka sekoittavat tekijät otettiin huomioon.
Havainto: Sikainfluenssaan sairastuneilla nähtiin suurempi kuolleisuus kuin muilla.
Havainto: THL teki tutkimusyhteistyötä rokoteyhtiöiden kanssa, ja tästä on hyvä dokumentaatio.
Mielipide: Narkolepsia on kelju tauti, mutta influenssakuolema on paljon keljumpi (tai vähemmän kelju).
Mielipide: Tutkimusyhteistyö rokoteyhtiöiden kanssa on OK, kunhan se tehdään avoimesti (tai ei ole OK).
Mielipide: On OK, että THL rokotusasioiden asiantuntijana on suosittelemassa toimenpiteitä rokotuskysymyksissä (tai ei ole OK).

On syytä huomata kaksi asiaa. Ensinnäkin havainnot ovat sellaisia, että useimmilla keskustelijoista ei ole niihin mitään annettavaa (koska heillä ei ole omakohtaisia havaintoja), vaan kaikki toimivat käytännössä saman havaintoaineiston varassa. Sen sijaan jokaisella voi olla oma mielipide tarkastelun kohteena olevista asioista (mutta asiat ovat yleensä kaikille samat). Toisaalta Mielipiteet voivat muuttua havainnoiksi, jos ollaan kiinnostuttu kansan yleisestä mielipiteestä. Tällöin ei ole merkitystä yksittäisen keskustelijan mielipiteellä vaan ratkaisevia ovat havainnot siitä, mitä mieltä kansa yleisest ottaen on kyseisistä asioista.

Voidaan myös kysyä, miksi keskustelemme rokotuksista. Eikö sikainfluenssa itsessään ole se varsinainen asia, ja rokottaminen on yksityiskohta? Jos näin on, meidän pitää selvittää, mitä tiedämme varsinaisesta asiasta.

Arvokysymyksiin ei välttämättä synny konsensusta.

Vaatimus oman näkemyksen huomioimisesta osana kokonaistarkastelua. Vasta sitten ymmärrys on jaettu, kun sinä voit kertoa mitä minä ajattelen siitä.

Jaettu ymmärrys on tärkeää juuri tietynlaisissa asioissa

Meiltä puuttuu kokonaan sellainen ammattikunta, jonka tehtävänä olisi tuottaa

hidasta (tämän päivän tapahtumat eivät ole olennaisia),
yleistettävää (yksityishenkilöiden kohtalot eivät ole olennaisia) ja
myönteisen käyttökelpoista (tarjoaa konkreettisia neuvoja) tietoa
yhteiskunnallisesti tärkeistä aiheista (ei laihduttamisesta, kokkaamisesta eikä sisustamisesta).

Jaetun ymmärryksen kerryttämisessä toimivat omanlaisensa työkalut

Tämän ammattikunnan ei pidä edes yrittää valloittaa

television prime timea,
blogikeskusteluja eikä
tieteellisiä lehtiä, vaan tehdä jotain muuta, joka palvelee heidän oman ammattikuntansa tavoitteiden täyttymistä. Mitä se sitten on, onkin vaikeampi kysymys (Opasnet tuskin on oikea vastaus tähän, mutta parempaakaan en tiedä).

**Tiedon käsittelymahdollisuuksia eri medioissa**
	Tieto on helposti tarjottavissa	Tieto on helposti etsittävissä	Tieto on helposti päivitettävissä	Tieto säilyy samassa paikassa	Tieto on vertaisarvioitu	Tiedon muokkaukseen voi osallistua	Tietoa voi personoida tilanteen mukaan
Televisio	+	-	-	-	-	-	-
Päivälehdet	+	-	-	-	-	-	-
Aikakauslehdet	+	-	-	-	-	-	-
Tieteelliset lehdet	-	-	-	+	+	-	-
Blogit	+	+	+	+	-	+	-
Asiantuntijasivustot	+	+	+	+	+	-	-
Jaetun ymmärryksen sivustot	+	+	+	+	+	+	+

Kuvitellaan, että jaettua ymmärrystä kerätään asiantuntijavoimin nettisivulle. Se poikkeaa kuitenkin tavallisesta asiantuntijalaitoksen nettisivusta sikäli, että se jaetun ymmärryksen tavoin koettaa kerätä myös muita näkemyksiä kuin asiantuntijoiden. Mutta kaikki näkemykset menevät kriittisen seulan läpi, ja tieteellistä kritiikkiä kestämättömät näkemykset hylätään ammattilaisten voimin.

Nettisivu ei siis yritä korvata nettikirjoittelua, blogeja eikä myöskään laitoksen virallisia sivuja. Se on jotain muuta. Voisiko se toimia? Miksikäs ei, jos asiaa pidetään riittävän tärkeänä asiantuntijatyön suuntaamiseksi sinne.

Mutta kaikkea ei tarvitse itse tehdä. Voitaisiin palkata projektityöläisiä, jotka etsivät ammattilaisille uusia näkemyksiä ja mielpiteitä, mutta asiantuntijat edelleen päättävät tulkinnoista.

Arvokysymyksissä kuitenkaan asiantuntija ei ole sen kummempi kuin maallikkokaan, ellei etsitä etiikan asiantuntijaa. Ehkä on siis hyvä antaa tulkintamahdollisuuksia myös muille kuin asiantuntijoille. On siis kätevää päästää muutkin nettisivulle tekemään asioita asiantuntijoiden valvonnassa.

Mihin päättely kulkee?