Jatropan viljelyn ekosysteemivaikutukset
| Moderaattori:Pauli (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Jatropaa viljellään sekä varsinaisilla viljelmillä, esimerkiksi Guatemalassa ja Burmassa, sekä sekaviljelyalueilla muun muassa Intiassa teeviljelmien ympärillä.[1]
Koska kasvi vaatii vähän ravinteita voidaan sitä viljellä joutomailla, joilla muut kasvit eivät menesty. Kuiva ja vähäravinteinen maa voivat kuitenkin olla este runsaalle öljyntuotolle.
Kysymys
Mitä olennaisia muutoksia jatropaviljely aiheuttaisi nykytilaan viljelemättömillä alueilla? Uhkaisiko se jotain luonnontilaisia ekosysteemeitä? Veisikö se maata muulta viljelyltä? Tämä riippuu muuttujasta Jatropaviljelmäalueiden käyttömahdollisuudet.
Vastaus
Maan tuottavuuteen jatrophalla voi olla sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia. Mikäli jatrophanviljelyyn valittu alue on aiemmin ollut käyttämättömänä, tai alueen aiempi tuottavuus on ollut heikkoa eikä maankäytön muutos huononna ihmisten toimeentuloa, jatrophanviljely voi helposti parantaa maan tuottavuutta. Mikäli jatrophaa istutetaan joutomaaksi luokitellulle alueelle, on tärkeää varmistaa, että aluetta mahdollisesti epävirallisesti hyödyntävien ihmisten toimeentulo ei vaarannu.
Data
Tähän kuuluu muuttujan arvon laskennassa käytettävän datan kuvailu (esim. mittausdata, matemaattiset menetelmät). Käytä mahdollisuuksien mukaan viitteitä ja linkkejä alkuperäisdataan (mielellään käyttäen <ref></ref> -tagia)
Kausaliteetti
Lista ylävirran muuttujista. Muuttujat voidaan listata käyttäen muuttujien nimiä tai id-tunnistetta (esimerkiksi Analytica id:tä).
Yksikkö
Yksikkö jossa muuttujan tulos on ilmaistu.
Kaava
Esitä kaava algebrallisesti tai jollakin muulla selkeällä metodilla (esim. Analytica-koodi tagien <anacode></anacode> väliin).
Perustelut
Useiden maankäyttöteorioiden mukaan maankäyttömuoto määräytyy käyttötapojen tuottavuuden perusteella. Tietyllä alueella on optimaalinen maankäyttötapa, jonka tuottavuus on muita tapoja parempi. Optimitapa vaihtelee muun muassa alueen sijainnin, saavutettavuuden, ympäristön, työvoiman saatavuuden, poliittisen päätöksenteon, luonnonvarojen ja maan hinnan mukaan (Found 1971). Von Thünenin malli kuvaa optimaalista maankäyttötapaa sitä ekstensiivisemmäksi, mitä kauempana markkina-alueista alue sijaitsee, kuitenkin luonnonolosuhteet huomioiden (Found 1971; Haggett 2001).
Teoriat eivät kerro koko totuutta maankäyttömuotojen määräytymisestä, sillä ihmisillä on tapana turvautua vanhoihin tapoihin ja toimia ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta epäjohdonmukaisesti. Erityisesti tiedon puute voi aiheuttaa epäloogiseltakin tuntuvia maankäyttöratkaisuja (Found 1971). Vietnamissa vaihtelevat maankäyttösäännöt ja monimutkainen maankäyttöoikeuksien järjestelmä voivat hankaloittaa teorioiden toteutumista entisestään. Jatrophan kohdalla sekalainen tieto ja kokemusten puute vaikeuttavat kasviin liittyvien maankäyttöpäätösten tekoa. Tiedon ja kokemusten leviäminen diffuusiona aiheuttanee sen, että jatrophan viljely yleistyy samankaltaisilla alueilla eri tahtiin (Found 1971). Toisaalta jatrophan käyttö biodieselin raaka-aineena kansainvälisillä markkinoilla vähentää viljelypaikan ja lopullisten markkinoiden välistä riippuvuutta. Viljelyalueen saavutettavuudella ja infrastruktuurilla on kuitenkin suuri merkitys viljelyn tuottavuuteen, sillä viljelijälle on tärkeintä saada siemenet tai niistä puristettu öljy mahdollisimman edullisesti raaka-aineen ostajalle, vaikka lopputuote käytettäisiin toisella puolella maailmaa.
Vaikka jatrophaa kehutaan siitä, että se mahdollistaa tuottamattomien joutomaiden entistä tuottavamman käytön, ei todellisuus aina ole yhtä mutkaton. Maan tuottavuutta ei voida mitata pelkästään rahassa, sillä köyhäkin maaperä voi tarjota toimeentulon sellaiselle joukolle ihmisiä, joilla ei muuten olisi varaa hankkia tarvittavia hyödykkeitä kuten ruokaa tai energiaa. Virallisissa tilastoissa tai kartoissa tietty alue voi olla merkitty käyttämättömäksi joutomaaksi, mutta todellisuudessa monet ihmiset voivat saada siitä toimeentulonsa. Muun muassa Cotula et al. (2008) peräänkuuluttavat joutomaiden tarkempaa määrittelyä, jotta joidenkin ihmisryhmien toimeentulon tarjoavien maiden hyväksikäytöltä voidaan välttyä biopolttoaineiden tuotannossa.
Vietnamissa epäselvät maankäyttöluokitukset vaikeuttavat joutomaiden määrittelyä, kuten kappaleessa 4.2.3. todettiin. Myös epäselvyydet maankäyttöoikeuksien jakamisessa ovat aiheuttaneet käytössä olevien maa-alueiden luokittelua joutomaaksi. Lisäksi virallisesti käyttämättömien maiden on todettu olevan tärkeitä erityisesti vuoristojen vähemmistöryhmien toimeentulolle niiden tarjotessa mahdollisuuden kaskiviljelyyn, laiduntamiseen ja muihin toimeentuloa tukeviin toimiin (Müller & Zeller 2002). Toisaalta osa vuoristoseuduilla harjoitetusta kaskiviljelystä kuluttaa maaperää niin paljon, että se köyhtyy viljelykelvottomaksi muutamassa vuodessa. Jäljelle jää vain todellinen joutomaa, jolla jatrophan viljely voi olla ainoa käyttövaihtoehto (Müller & Zeller 2002; Son 2008).
Soc Sonin Minh Phun kylässä jatrophan viljelyn vuoden 2008 alussa aloittanut Luu Dinh Hai uskoo jatrophan tuottavan taloudellisesti jopa kymmenkertaisesti aiempaan maankäyttöön verrattuna. Ennen jatrophaa Hai viljeli pellollaan pääasiassa kassavaa (Hai 2008). Myös Hoa Binhin maakunnan maakaupoista vastaava armeijan edustaja Vu Hai Ninh uskoo jatrophan tuottavuuteen. Hänen mukaansa jatropha voi parantaa maaperän laatua, jolloin viljelyalueen tuotot voivat kasvaa myös tulevaisuudessa. Hänen mukaansa kasvi lisää lisäksi teollisuuden tuottavuutta sekä parantaa paikallisyhteisön toimeentuloa (Ninh 2008).
Ruokakasvien lisäksi jatropha voi kilpailla maa-alasta muiden rahakasvien kanssa. Dao Xan kylän jatrophaviljelmän paikalla viljeltiin aiemmin kumi- ja vahapuita sekä akasiaa. Anh Tuan pitää jatrophanviljelyä viljelyalueen aiempaa käyttöä tuottavampana, koska jatropha ei vaadi paljoa hoitoa, pärjää vähäisillä ravinteilla, parantaa maaperän laatua ja mahdollistaa työvoiman täyden käytön sekaviljelyn avulla sekä aiempia kasveja paremmat tulot (Anh Tuan 2008).
Sonin yrityksen laskelmien mukaan yrityksen omien jatrophaviljelmien vuosittaiset kulut ovat noin 3 600 000 dongia eli noin 160 euroa hehtaaria kohden. Arviossa ovat mukana lähinnä työntekijöiden palkat. Siemenet jatrophaviljelmää varten maksavat 24 000 000 dongia eli noin 1100 euroa hehtaarilta. Sonin arvion mukaan hehtaari tuottaa noin 1,5 tonnia jatrophaöljyä vuodessa. Dieselin valmistusprosessi lisää lopputuotteen hintaa tuntuvasti. Yhden jatrophadiesellitran hinnaksi tulee hänen mukaansa sama kuin tavallisen dieselin, noin 13 000 dongia eli 60 senttiä. Saatu kate riippuu tavallisen dieselin hinnan kehityksestä ja viljelmien todellisesta tuottavuudesta. Yrityksen tavoitteena on viedä tuottamansa jatrophadiesel Eurooppaan, sillä biopolttoainetavoitteet takaavat siellä Vietnamia paremman hinnan (Son 2008). Jatrophadieselin valmistuksessa syntyvien todellisten tulojen määrää on vielä mahdotonta sanoa Vietnamissa, sillä edellä esitetyt luvut perustuvat yrityksen omiin arvioihin ja tavoitteisiin. Kokemukset muista maista kuitenkin todistavat, että jatrophadieselin tuottavuus kilpailee harvoin muiden tuotantokasvien kanssa (Mustonen 2008). Mikäli jatrophan viljelyyn käytetty alue on ollut aiemmin todellisuudessa tuottamatonta, on jatrophan viljely yleensä kannattavaa mikäli tuotteiden kuljetuskustannukset pysyttelevät kohtuullisina.
Jatropha kasvaa Vietnamissa luonnonvaraisena, ja sitä on käytetty maassa perinteisesti lääkkeenä ja ravintona (Anh Tuan 2008). Jatrophan viljely tarjoaa mahdollisuuksia myös aiempaa suurimittakaavaisempaan kasvin lääkinnälliseen hyödyntämiseen. On kuitenkin vaikea arvioida, olisiko tällaisille tuotteille kysyntää paikallisesti.
Jatrophakasvien on todettu voivan parantaa maaperän laatua, jolloin köyhtynyt maa-alue voidaan ottaa jatrophakasvien kuoltua uudelleen vaikkapa ruokakasvien viljelykäyttöön (Jongchaap et al 2007). Jatrophapuun elinikä on noin 30 vuotta, joten viljelymaan uusiutumisesta on suurempaa hyötyä vasta melko pitkän ajan jälkeen. Sekaviljely voi silti mahdollistaa ruokakasvien viljelyn parantuneella maaperällä jo aiemmin.
Lannoitteiden käytöstä on usein hyötyä satojen parantamisessa, mutta ne voivat vahingoittaa muuta ympäristöä esimerkiksi rehevöittämällä vesistöjä. Jatropha ei sido typpeä, joten se vaatii typekästä maaperää tai lisätyppeä tuottaakseen kunnollista satoa (Openshaw 2000). Lannoittamisen aiheuttamia ongelmia voidaan minimoida käyttämällä lannoitetta hillitysti ja ajoittamalla lannoitus sopivasti sateisiin nähden. Myös jatrophaöljyn puristuksen sivutuotteina syntyviä siemenkakkuja voidaan käyttää lannoitteena, samoin kuin puusta tippuvia lehtiä. Maahan pudonneet lehdet auttavat myös pintaeroosion hillitsemisessä sitomalla irtonaista maa-ainesta tiiviimmäksi massaksi.
Kasvipeitteen lisääntyminen ehkäisee eroosiota ja vähentää tulvapiikkejä (esim. Gautam et al. 2008). Jatrophan juuristo toimii tehokkaasti pintaeroosion torjunnassa, ja siemenestä kasvatettujen yksilöiden tappijuuret edistävät myös ravinteiden liikettä maaperässä ja ehkäisevät maanvyöryjä ja tuulen aiheuttamia vahinkoja. Toisaalta jatrophan omasta eroosionsietokyvystä ei vielä ole tehty tarkkoja tutkimuksia (Francis et al 2005; Achten et al 2007).
Jatrophan merkittävä etu muihin biodieselkasveihin verrattuna on sen menestyminen useimmille muille kasveille sopimattomilla joutomailla. Joutomaan käsite on kuitenkin usein epäselvä, eikä virkamiesten kartoissa joutomaaksi merkitty alue ole välttämättä ikinä ollut käyttämättömänä. Mikäli jatrophaa istutetaan epävirallisessa käytössä olevalle joutomaalle, on ensiarvoisen tärkeää huolehtia maa-alueesta aiemmin toimeentulonsa saaneiden ihmisten toimeentulon turvaamisesta myös jatkossa. Sekaviljelyn ja infrastruktuurin kohentamisen avulla se ei välttämättä ole erityisen vaikeaa, mutta onnistuakseen se vaatii epävirallisen sektorin toimijoiden huomioimista (Morrison & Duobois 1998).
Katso myös
Tänne kuuluvat linkit relevantteihin tietolähteisiin jotka eivät kuulu muuttujan määritelmään.