Kloorauksen sivutuotteet altistus Suomi
| Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Altistuminen
Suomalaisten altistumista kloorauksen sivutuotteille kuuluu arvioida juomaveden trihalometaanipitoisuudesta. Kun raakavettä desinfioidaan talousvedeksi, veteen syntyy epäpuhtauksia, jos raakavesi sisältää epäpuhtauksien lähteeksi sopivaa orgaanista ainesta. Mitä puhtaampaa raakavesi on, sitä vähemmän syntyy epäpuhtauksia. Kun desinfiointiin käytetään tavallisinta desinfiointitapaa, kloorausta, veteen syntyy erilaisia kloorattuja yhdisteitä kloorin reagoidessa orgaanisen aineen kanssa. Kloorauksen yhteydessä syntyvistä epäpuhtauksista ehkä eniten on tietoa trihalometaaneista, klooratuista furanoneista ja halogenoiduista etikkahapoista. Niiden epäillään aiheuttavan terveyshaittoja, lähinnä vähäisen syöpäriskin. Trihalometaanipitoisuuksia monitoroidaan suomalaisista juomavesistä. [1]Syöpävaikutuksia voidaan tutkia myös veden mutageenisuuden kautta. Mutageenisuutta ei kuitenkaan mitata rutiinisti Suomalaisista juomavesistä.
Altisteen mittasuure ja yksikkö
Tapa 1: Juomaveden trihalometaanipitoisuus, µg/l
Tapa 2: Juomaveden mutageenisuus, net rev/l
Altistumisreitit ja rajaukset
Altistumisreittinä on kylmä vesijohtovesi suun kautta nautittuna. Muita altistumisreittejä, joita tässä arvioinnissa ei oteta huomioon, ovat ihon kautta imeytyminen mm. suihkussa, käsi pestessä ja uidessa sekä hengityksen kautta altistuminen suihkussa ja uidessa. Myös ruuanlaittoon ja kuumien juomien valmistamiseen käytetty vesijohtovesi voi sisältää kloorauksen sivutuotteita, mutta niiden pitoisuuksia on vaikea arvioida yhdisteiden haihtuvuuden vuoksi, ja niiden osuus on oletettu pieneksi.
Altistuneen väestön kuvaus. Arvio altistuvien lukumäärästä
Tapa 1:
Altistunut väestö koostuu kaikista suomalaisista, jotka ovat kunnallisen vedenjakelun piirissä, jossa oletetaan käytettävän juomaveden kloorausta. Suomalaisista n. 90% on vedenjakelun piirissä, loput käyttävät kaivovettä eivätkä he ole mukana arvioinnissa (ref). Altistuneen väestön määräksi tulee 4776921.[2]
- Lukuarvo ja yksikkö
Best guess = 4776921
Min = 4776921
Max = 4776921
Tapa 2:
Altistunut väestö koostuu kaikista suomalaisista, jotka ovat kunnallisen vedenjakelun piirissä, jossa oletetaan käytettävän juomaveden kloorausta, ja raakaveden lähteenä on pintavesi. Altistuneen väestön määräksi tulee 2 100 000. [3]
- Lukuarvo ja yksikkö
Best guess = 2100000
Min = 2100000
Max = 2100000
Altistuvien keskimääräinen altistus
Tapa 1: Suomalaiset käyttävät juomavetenä vesijohtovettä keskimäärin 0.611 litraa päivässä.[4]
Keskimääräinen trihalometaanien pitoisuus vesijohtovedessä vuonna 2002-2003 oli 8.3125 µg/L.[5]
Keskimääräinen altistus= 0.611L/päivässä * 8.3125 µg/L=5.079 µg/päivässä
- Lukuarvo ja yksikkö
- Best guess =5.079 µg/päivässä
- Min = 2.503 µg/päivässä
- Max = 7.655 µg/päivässä
Tapa 2: Suomalaiset käyttävät juomavetenä vesijohtovettä keskimäärin 0.611 litraa päivässä.[6]
Keskimääräinen mutageenisuus vesijohtovedessä on noin 1000 net rev/L (arvioitu min 800 net rev/L ja max 1200 net rev/L).[7]
Keskimääräinen altistus= 0.611L/päivässä *1000 net rev/L=611 net rev/päivässä
- Lukuarvo ja yksikkö
- Best guess =611 µg/päivässä
- Min = 489 µg/päivässä
- Max = 733 µg/päivässä
Tausta- tai kynnysaltistus
Taustaksi arvioitu 0 µg/l, sillä trihalometaaneita tulee juomaveteen vain kloorauksen kautta.
- Lukuarvo ja yksikkö
- Best guess = 0
- Min = 0
- Max = 0
Altistusvastefunktiot
Tärkeimpien vaikutusten valinta
- Vaikutus 1
- Virtsarakonsyöpä
Arvioinnin ulkopuolelle jätettiin muut syövät sekä lisääntymiseen liittyvät vaikutukset, kuten heikentynyt sperman laatu ja matala syntymäpaino.
Riskinarviointimenetelmän kuvaus
- Tapa 1:Epidemiologinen [8] perustuen trihalometaanien pitoisuuteen juomavedessä.
- Tapa2:Epidemiologinen [9] perustuen juomaveden mutageenisuuteen.
RR per altistumisyksikkö
- Virtsarakonsyöpä
- Tapa 1
- Riskisuhde miehille on 1.0039 (95% CI: 1.00053 - 1.00722) per µg/L TTHM, ja naisille 1.00022 (95% CI: 0.99433 - 1.00615) per µg/L TTHM.[10]
- Best guess = 1.0039
- Min = 1.00053
- Max = 1.00722
- Tapa 2
- Riskisuhde koko väestölle on 1.22 (95% CI: 0.95-1.65) per 3000 net rev/L [11]
- Tästä johdettuna EXP(LOG(1.22)/3000)=1.000029
Best guess = 1.000029
Min =1 (laskentaa varten)
Max =1.000072
Kausaliteetti
Kloorauksen sivutuotteiden, trihalometaaninen syy-yhteys virtsarakonsyöpään on osoitettu monissa epidemiologissa tutkimuksissa. WHO:n raportissa todetaan, että vaikkakin epidemiologinen data ei ole täydellistä, nykyisissa tutkimuksissa saadut tulokset ovat samansuuntaisia ja viittaavat syy-yhteyden olemassa oloon. Erityisesti bromattujen trihalometaanien on havaittu olevan osallisina lisääntyneeseen syöpäriskiin.[12]
Lisääntymiseen liittyvien terveysvaikutusten ja kloorauksen sivutuotteiden syy-yhteyttä ei ole vielä todistettu pitävästi. Health Canada ja US EPA toteavatkin vuonna 1997 pidetyssä workshopissa, että riittämättömien tutkimustulosten perusteella kausaalista suhdetta ei voida vielä todistaa trihalometaanien ja haitallisten raskauteen liittyvien vaikutusten välillä.[13]
Kuvaus keskeisistä epävarmuuksista
Katso myös
Viitteet
- ↑ http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elinymparisto/vesi/talousvesi/desinfioinnin_sivutuotteet
- ↑ Etelämäki Lauri, 1999. Veden käyttö Suomessa. Suomen ympäristö 305, asuminen, 84 s. ISBN 952-11-0492-9.
- ↑ Komulainen H, Kurttio P, Muikku M. Altistuminen veden vierasaineille. Ympäristö ja terveys 2006: (10): 46–53.
- ↑ http://www.ktl.fi/portal/suomi/osastot/eteo/yksikot/ravitsemusyksikko/julkaisut/finravinto_2002_-tutkimuksen_raportti/taulukot/table125
- ↑ Zacheus Outi, 2005. Liite 4: Toimitetun talousveden laatu 2002 - 2003, teoksessa :Suurten vesilaitosten toimittaman talousveden valvonta ja laatu vuonna 2003. Raportteja 1/2005, STTV.
- ↑ http://www.ktl.fi/portal/suomi/osastot/eteo/yksikot/ravitsemusyksikko/julkaisut/finravinto_2002_-tutkimuksen_raportti/taulukot/table125
- ↑ Komulainen H, Kurttio P, Muikku M. Altistuminen veden vierasaineille. Ympäristö ja terveys 2006: (10): 46–53.
- ↑ Villanueva CM, Cantor KP, Cordier S, Jaakkola JJ, King WD, Lynch CF et al. Disinfection byproducts and bladder cancer. A pooled analysis. Epidemiology 2004; 15(3):357-367.
- ↑ Villanueva CM, Cantor KP, Cordier S, Jaakkola JJ, King WD, Lynch CF et al. Disinfection byproducts and bladder cancer. A pooled analysis. Epidemiology 2004; 15(3):357-367.
- ↑ Villanueva CM, Cantor KP, Cordier S, Jaakkola JJ, King WD, Lynch CF et al. Disinfection byproducts and bladder cancer. A pooled analysis. Epidemiology 2004; 15(3):357-367.
- ↑ Koivusalo M, Hakulinen T, Vartiainen T, et al. (1998) Drinking water mutagenicity and urinary tract cancers: a population-based case-control study in Finland. Am J Epidemiol 148:704–12
- ↑ WHO 2005. Trihalomethanes in Drinking-water. Background document for development of WHO Guidelines for Drinking-water Quality. WHO/SDE/WSH/05.08/64. http://www.who.int/water_sanitation_health/dwq/chemicals/THM200605.pdf
- ↑ IPCS 2000. Disinfectants and disinfectant by-products. Geneva, World Health Organization,fckLRInternational Programme on Chemical Safety (Environmental Health Criteria 216).