Kloorauksen sivutuotteet altistus Suomi

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi1815
Moderaattori:Päivi Meriläinen (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi1815}}

Altistuminen

Suomalaisten altistumista kloorauksen sivutuotteille kuuluu arvioida juomaveden trihalometaanipitoisuudesta. Kun raakavettä desinfioidaan talousvedeksi, veteen syntyy epäpuhtauksia, jos raakavesi sisältää epäpuhtauksien lähteeksi sopivaa orgaanista ainesta. Mitä puhtaampaa raakavesi on, sitä vähemmän syntyy epäpuhtauksia. Kun desinfiointiin käytetään tavallisinta desinfiointitapaa, kloorausta, veteen syntyy erilaisia kloorattuja yhdisteitä kloorin reagoidessa orgaanisen aineen kanssa. Kloorauksen yhteydessä syntyvistä epäpuhtauksista ehkä eniten on tietoa trihalometaaneista, klooratuista furanoneista ja halogenoiduista etikkahapoista. Niiden epäillään aiheuttavan terveyshaittoja, lähinnä vähäisen syöpäriskin. Trihalometaanipitoisuuksia monitoroidaan suomalaisista juomavesistä. Syöpävaikutuksia voidaan tutkia myös veden mutageenisuuden kautta. Mutageenisuutta ei kuitenkaan mitata rutiinisti Suomalaisista juomavesistä.

Altisteen mittasuure ja yksikkö

Juomaveden mutageenisuus, net rev/l

Altistumisreitit ja rajaukset

Altistumisreittinä on kylmä vesijohtovesi suun kautta nautittuna. Muita altistumisreittejä, joita tässä arvioinnissa ei oteta huomioon, ovat ihon kautta imeytyminen mm. suihkussa, käsi pestessä ja uidessa sekä hengityksen kautta altistuminen suihkussa ja uidessa. Myös ruuanlaittoon ja kuumien juomien valmistamiseen käytetty vesijohtovesi voi sisältää kloorauksen sivutuotteita, mutta niiden pitoisuuksia on vaikea arvioida yhdisteiden haihtuvuuden vuoksi, ja niiden osuus on oletettu pieneksi.

Altistuneen väestön kuvaus. Arvio altistuvien lukumäärästä

Altistunut väestö koostuu kaikista suomalaisista, jotka ovat kunnallisen vedenjakelun piirissä, jossa oletetaan käytettävän juomaveden kloorausta, ja raakaveden lähteenä on pintavesi.  Altistuneen väestön määräksi tulee 2 100 000.

• Lukuarvo ja yksikkö

    Best guess = 2100000

    Min =  2100000

    Max =  2100000

Altistuvien keskimääräinen altistus

Suomalaiset käyttävät juomavetenä vesijohtovettä keskimäärin 0.611 litraa päivässä.

Keskimääräinen mutageenisuus vesijohtovedessä on noin 1000 net rev/L (arvioitu min 800 net rev/L ja max 1200 net rev/L).

Keskimääräinen altistus= 0.611L/päivässä *1000 net rev/L=611 net rev/päivässä

• Lukuarvo ja yksikkö

Best guess =611 µg/päivässä

Min = 489 µg/päivässä

Max = 733 µg/päivässä

Tausta- tai kynnysaltistus

Taustaksi arvioitu 0 µg/l, sillä trihalometaaneita tulee juomaveteen vain kloorauksen kautta.

• Lukuarvo ja yksikkö

Best guess = 0

Min = 0

Max = 0

Altistusvastefunktiot

Tärkeimpien vaikutusten valinta

Virtsarakonsyöpä

Arvioinnin ulkopuolelle jätettiin muut syövät sekä lisääntymiseen liittyvät vaikutukset, kuten heikentynyt sperman laatu ja matala syntymäpaino.

Riskinarviointimenetelmän kuvaus

Epidemiologinen perustuen juomaveden mutageenisuuteen.

RR per altistumisyksikkö

Riskisuhde koko väestölle on 1.22 (95% CI: 0.95-1.65) per 3000 net rev/L

• Tästä johdettuna EXP(LOG(1.22)/3000)=1.000029

      Best guess = 1.000029

      Min =1 (laskentaa varten)

      Max =1.000072

Laskennan tulos

Kloorattu vesijohtovesi aiheuttaa Suomessa 14 virtsarakon syöpää vuodessa (best guess), minimissään 0 ja maksimissaan 42.

Altistuneiden elinaikainen lisäriski on 0.05 % ja arseenin väestösyyosuus virtsarakon syövän osalta 1.8 %.

Kausaliteetti

Kloorauksen sivutuotteiden, trihalometaaninen syy-yhteys virtsarakonsyöpään on osoitettu monissa epidemiologissa tutkimuksissa. WHO:n raportissa todetaan, että vaikkakin epidemiologinen data ei ole täydellistä, nykyisissa tutkimuksissa saadut tulokset ovat samansuuntaisia ja viittaavat syy-yhteyden olemassa oloon. Erityisesti bromattujen trihalometaanien on havaittu olevan osallisina lisääntyneeseen syöpäriskiin.

Lisääntymiseen liittyvien terveysvaikutusten ja kloorauksen sivutuotteiden syy-yhteyttä ei ole vielä todistettu pitävästi. Health Canada ja US EPA toteavatkin vuonna 1997 pidetyssä workshopissa, että riittämättömien tutkimustulosten perusteella kausaalista suhdetta ei voida vielä todistaa trihalometaanien ja haitallisten raskauteen liittyvien vaikutusten välillä.

Kuvaus keskeisistä epävarmuuksista

Arviossa suurin epävarmuus liittyy kloorauksen sivutuotteille altistuvien henkilöiden altistumisannokseen. Suomalaisten juomaveden mutageenisuus arvioidaan vanhojen mittausten perusteella, joten arvio on konservatiivinen ja terveysvaikutusten arviointi voi yliarvioida syöpätapausten lukumäärän. Klooratun juomaveden mutageenisuus Suomessa on ollut korkeimmillaan 1970-luvulla (keskimäärin 3000 nettorevertanttia/l pintavesilaitoksilla). Tämä on voitu arvioida takautuvasti laskennallisesti vesilaitosten tiedoista. Sen jälkeen mutageenisuus on vähentynyt ja on keskimäärin enää alle 1000 nettorevertanttia/l, koska vesilaitokset ovat siirtyneet käyttämään pohjavettä (sisältää vähän orgaanista ainesta) ja klooraustapaa on muutettu.

Riskilaskentaan käytettu riskisuhde perustuu Suomessa tehtyyn epidemiologisesta tutkimuksesta, joten riskisuhdetta voidaan pitää luotettavana Suomen oloissa.

Pieniin kloorauksen sivutuotepitoisuuksiin liittyvää terveysriskiä ei vielä tunneta hyvin, sillä kloorauksen sivutuotteita tunnetaan nykyään n. 600 eri yhdistettä. Juomaveden mutageenisuus kertoo juomaveden kokonaismutageenisuudesta, joka voidaan liittää mm. syöpien lukumäärään Juomaveden mutageenisuutta (kyky vaurioittaa DNA:ta) voidaan käyttää syöpäriskin mittarina.Syöpäriski on sitä suurempi mitä mutageenisempaa juomavesi on.

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>

Päivi Meriläinen, Olli Leino: Kloorauksen sivutuotteet altistus Suomi. Opasnet 2010. Viitattu 23.11.2024.