YVAR Arviointiprosessi
Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin:
|
Tämä sivu on tiedonmuru.
Sivutunniste: Op_fi5146 |
---|
Moderaattori:Heta (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
Lisää dataa
Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot
|
Terveysvaikutusten arviointiprosessi
Kemiallisten aineiden terveysriskin arviointiin on muotoutunut rakenne ja käytäntö, jota käytetään systemaattisesti toksikologiseen terveysriskin arvioon. Siinä kuvataan aineen tai altisteen haittavaikutukset (hazard assessment), niiden annos-vaikutussuhteet (dose-response), arvioidaan ihmisten altistumisaste altisteelle (exposure assessment) ja näiden tietojen perusteella kuvataan riskin suuruus (riskin kuvaus, risk characterisation). Periaate soveltuu yhtä hyvin myös muiden altisteiden terveysriskinarvioon, myös kaivoksella. Toksikologisen riskinarvion yleistä periaatetta on kuvattu yksityiskohtaisemmin mm. lähteessä Komulainen (2013a).
Haittavaikutukset, annos-vaikutussuhteet
Haittavaikutuksilla tarkoitetaan arvioitavan aineen tai altisteen aiheuttamia toksisia vaikutuksia (esimerkiksi ihoärsytys, silmä-ärsytys, maksatoksisuus, vaikutus verenpaineeseen), joita se ylipäänsä voi aiheuttaa. Riskinarvioon valitaan yleensä haitta, joka syntyy vähäisimmällä tai alimmalla altistumistasolla. Riski voidaan arvioida myös yksittäistä spesifistä vaikutusta koskien. Jo toimivalla kaivoksella arvion kohteeksi on syytä lisäksi valita kaivokseen liittyvät tunnistetut haitat (esim. melu).
YVA-arviointiselostuksessa kuvataan kaivoksella käytettävät kemikaalit kts. Hankkeen kuvaaminen). Kuvauksen yhteydessä olisi hyvä olla myös kuvaus kunkin kemikaalin tärkeimmistä toksisista ja myös ekotoksista ominaisuuksista: Mitkä ovat kunkin aineen keskeisimmät (pahimmat) terveyshaittavaikutukset (esimerkiksi, aine on syövyttävä, silmiä ärsyttävä, karsinogeeninen jne.).
Aineen tai altisteen haitallisuuden arviointiin haetaan tieto kirjallisuudesta. Yhteenvetoja aineiden toksisuustiedoista ja haitallisista pitoisuuksista on useissa tietokannoissa (esimerkiksi Hazardous Substances Data Base HSDB, GESTIS, eChemPortal) ja muissa ainekohtaisissa yhteenvedoissa (esimerkiksi OVA-ohjeet, kemikaalikortit, EU:n riskinarvioraportit). Paras tietolähde on usein aineesta tai altisteesta jo johonkin muuhun tarkoitukseen tehdyt riskinarviot. Niitä löytyy julkaisutietokannoista (PubMed, Web of Science) tai Internet-haulla (esimerkiksi WHO:n koordinoimat hankkeet aineiden raja-arvojen asettamiseksi).
Altistumisen arviointi
Altistumisen arviointi -osiossa esitetään, kuinka paljon ihmiset altistuvat arvioitavalle altisteelle kaivosympäristössä. Altistuminen voidaan esittää pitoisuutena ympäristössä (esim. hengitysilmassa tai juomavedessä) tai elimistöön päätyvänä annoksena. Riskinarvioon valitaan näistä sama altistumissuure kuin on riskinkuvauksessa käytetyllä vertailuarvolla, ja on arviossa relevantein.
Kaivosympäristössä ihmiset altistuvat ilman, veden, maaperän ja mahdollisesti paikallisen ravinnon (esim. sienet, marjat, vihannekset) välityksellä (Komulainen et al. 2014).
Tärkeimmät altistumisreitit ovat ruoansulatuskanava (saanti ravinnossa), hengitystiet (pöly ja ilmaan haihtuvat epäpuhtaudet) ja iho (uimavesi, peseytymisvesi järvistä). Melu kuullaan ja tärinä aistitaan muuten, läheltä myös paineaaltona (räjäytykset).
Pitoisuustieto kaivoksen ympäristöstä on tyypillisesti seuranta- ja tarkkailutietoa. Aloittavan toiminnan tapauksessa se perustuu arvioihin päästöistä ja niiden leviämisestä. Sen perusteella voidaan laskea tarvittaessa myös ihmisten saama annos. Altistuminen on syytä määritellä erikseen lapsille ja aikuisille.
Terveysvaikutusten arvioon käytetään altistumista kussakin ympäristössä todellisimmin kuvaavia tasoja. On suositeltavaa käyttää keskimääräistä altistumistasoa ja sen lisäksi realistista pahinta mahdollista tilannetta (realistinen worst case –arvio, esimerkiksi 95 % pitoisuuspiste). Koska kaivosympäristössä saatetaan altistua useille aineille samanaikaisesti, on syytä arvioida myös, ovatko niiden yhteisvaikutukset mahdollisia.
Altistumisen arvioinnin teknistä toteuttamista (malli ja laskentakaavat) on kuvattu ja opastettu esimerkiksi kaivosympäristön riskinarviointimalli MINERA:ssa (Kollanus & Komulainen 2013). Altistumisen kvantitatiivisesta arvioinnista ja sen soveltamisesta riskinarvioon on yksi esimerkki Luikonlahden kaivokseen liittyen (Pasanen & Backnäs 2013). Kuvatunkaltainen kvantitatiivinen arvio voidaan tehdä vasta jo jonkin aikaa toimivalle kaivokselle, josta on ympäristötarkkailu- ja seurantatietoa.
Riskin kuvaus
Riskin kuvauksessa arvioidaan ja esitetään varsinainen altisteeseen liittyvä terveysriski. Todettua altistumistasoa verrataan altisteen haitalliseksi tai haitattomaksi tiedettyyn pitoisuuteen tai tasoon. Terveysriski arvioidaan erikseen ei-karsinogeenisille ja karsinogeeniselle vaikutukselle. Riskin kuvauksessa tulisi esittää turvamarginaalin suuruus haitalliseksi tiedettyyn altistumistasoon tai sen ylittyessä, todellisen riskin suuruus. Riskinkuvaustapoja ja sen kuvaukseen liittyviä suosituksia on esimerkiksi MINERA-mallissa (Komulainen & Kollanus 2013).
Riskin kuvaus on ollut usein YVA-riskinarvioinneissa puutteellista. Arviosta ei käy ilmi todellinen riski. Se olisi hyödyllistä tietää, varsinkin kun toteutusvaihtoehtoja on verrattava. Usein YVA-selostuksissa on vain todettu, että raja-arvot eivät ylity. Tulisi kuitenkin käydä ilmi, miten lähellä altistuminen on haitallista tasoa, ja jos se ylittyy, mikä riski käytännössä on. Sitä voi huomattavasti konkretisoida asteittain etenevällä arviomallilla, jossa riskin suuruus määritetään käytettävissä olevien tietojen sallimalla, esimerkiksi MINERA-mallin kuvaamalla tavalla (Komulainen & Kollanus 2013).
Riskin arvioimiseksi ja kuvaamiseksi (altisteen ei-karsinogeenisille vaikutuksille) on MINERA-mallissa ehdotettu asteittain syvenevää ja tarkentuvaa menettelyä, josta valitaan porras, jonka suorittamisen käytettävissä olevan tiedon luonne (altistumistieto ja sille vertailutieto) sallivat:
- Kvantitatiivinen tieto ihmisten altistumistasosta
- Vertailu terveysperusteisiin raja/ohjearvoihin
- Vaaraosamäärä (Hazard quotient, HQ)
- Turvamarginaalin laskenta (Margin of Safety, MOS)
- Tautitapausten määrät
- DALY (Disability-Adjusted Life Year, Toimintakykyiset elinvuodet).
Syöpäriskin arviointiin (karsinogeeniset altisteet) on oma menettelynsä (Komulainen & Kollanus 2013).
Minimissään ihmisten altistumistaso tulisi kuvata, vaikka sille ei olisi suoraa vertailukohtaa (mikä altistuminen on haitallista). Tietoa voi käyttää myöhemmin, jos vertailuarvoja tulee ja siitä todennäköisesti voi jo päätellä jotakin. Tavanomaisin riskinarviointitapa on verrata todettua altistumista altisteen terveysperusteisiin raja/ohjearvoihin. Se tulisi aina tehdä, jos arvoja on olemassa. Raja-arvot voivat olla myös lainsäädännöllisesti sitovia, jolloin on välttämätöntätietää suhde niihin. Arviossa tulisi esittää lukuarvoilla, miten lähellä altistuminen on raja- tai ohjearvoa ja arvioida tuloksen merkitys. Tähän voidaan käyttää esimerkiksi vaaraosamäärän (HQ) laskentaa. Pelkkä maininta, että raja-arvo tai ohjearvo ei ylity, ei kuvaa konkreettisesti riskin suuruutta. Ellei raja- tai ohjearvoja altisteelle ole, suositellaan turvamarginaalin laskentaa haitalliseksi tiedettyyn altistumiseen (MOS).
Tautitapausten määrien ja DALY:jen laskenta tulee harvoin kyseeseen kaivosympäristössä, koska altistuvan väestön määrä kaivoksen ympärillä on yleensä pieni. Niitä ei oletusarvoisesti ole tarpeen tehdä. Laskelmat soveltuvat perusteellisiin pitkäaikaisvaikutusten riskitason selvityksiin pahoin pilaantuneissa kaivosympäristöissä, jos sellaiseen on tarvetta.
Edellä kuvattu menettely tuottaa riskinarvion kvantitatiivisena, määrällisenä. Sen laskentaan ja määrittelyyn käytetään numeerista tietoa ja lopputuloskin voidaan esittää määrällisenä (turvamarginaalin suuruus, x-kertainen; ohjearvon ylitys, y-kertainen). Tulos kertoo enemmän kuin kyllä/ei vastaus riskin osalta, joka on liukuva altistumisen kasvaessa. On suositeltavaa, että riskinkuvaus toteutettaisiin myös valittua porrasta alemmilla tavoilla (sivun x. lista) kun se on mahdollista. Tietoa voidaan tarvita valittujen toteutusvaihtoehtojen vertailuun tai myöhemmin kaivostoimintaan liittyen.
Arviossa tulisi kuvata myös riskinarvion luotettavuus sekä siihen liittyvät merkittävät epävarmuudet.
Käytännön mallit
Kaivosympäristön väestön terveysriskien arviointiin on julkaistu vähän käytännön suosituksia ja ohjeistusta. MINERA-hankkeessa on tuotettu MINERA-malli (Kauppila et al. 2013; fi.opasnet.org/fi/Minera-malli). Se perustuu tässä kuvatun yleisen toksikologisen terveysriskinarvion periaatteisiin. Vastaavaa, kokonaisvaltaista terveysriskinarviomallia kaivosympäristöön (kaikki tärkeiksi oletetut kaivosympäristön päästöt ja altistumistavat), ei ole tätä kirjoitettaessa kuvattuna tiedossa. Tässä dokumentissa esitetyt suositukset perustuvat pitkälle kyseiseen malliin. MINERA-mallin on yksityiskohtaisena hankkeen alkuperäisraportissa (Kauppila et al. 2013) ja sitä vastaavassa Internet-sivustossa (fi.opasnet.org/fi/Minera-malli). Tässä raportissa tavoitteena on tuoda esille, mitä tulisi arvioida ja mitä tulisi riskien osalta saada selville arvion lopputuloksena.
MINERA-mallissa ohjeistetaan terveysriskinarvion käytännön suoritusta erikseen kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa ja jo toimivalle kaivokselle. Suositukset kattavat ilman epäpuhtaudet, pintavesien epäpuhtaudet, maaperän epäpuhtaudet, pohjaveden epäpuhtaudet, meluhaitat, hajuhaitat, säteilyn ja tärinän, mallin altistumisen arviointiin ja laskemiseen, tapoja riskin lopulliseen arviointiin ja kuvaukseen, tekstiä altisteiden yhteisvaikutusten arvioinnista sekä suositukset terveysvaikutusten ja ekologisten vaikutusten lopullisesta vertailusta (integroitu riskinarvio) (Kauppila et al. 2013).