YVAR Vaikutukset ihmisten viihtyvyyteen ja terveyteen (Hannu Komulainen)
| Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin:
|
Tämä sivu on tiedonmuru.
Sivutunniste: Op_fi5144 |
|---|
| Moderaattori:Heta (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot
|
Vaikutukset ihmisten viihtyvyyteen ja terveyteen
Hannu Komulainen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Terveydensuojeluosasto
Kaivos/kaivostoiminta saattaa vaikuttaa haitallisesti kaivoksen ympäristössä asuvan väestön viihtyvyyteen ja terveyteen (ympäristöterveysvaikutukset). Haitat ja riskit ovat kaivoskohtaisia. Ne riippuvat kaivostyypistä, sen prosesseista, kaivoksen ympäristöstä ja sijainnista suhteessa asutukseen sekä kaivokselta ympäristöön päätyvien päästöjen luonteesta, määrästä ja niille altistumisesta. Viihtyvyyshaittaan vaikuttaa kaivoksen toiminnasta tuleva häiriö (melu, haju) mutta erityisesti ympäristön mahdollinen pilaantuminen ja siihen liittyvä ympäristön virkistyskäytön rajoittuminen (järvivesien käyttörajoitukset, vaikutus kalastukseen), päästöihin liittyvät pelot (epätietoisuus, aiheutuuko terveyshaittaa) ja haitalliset sosioekonomiset vaikutukset (esimerkiksi omaisuuden arvonlaskuun liittyvä harmitus ja mielipaha, stressi). Todennäköisimpiä ympäristöterveyshaittaa aiheuttavia päästöjä ovat melu, pöly (ympäristön likaantuminen, maaperän pilaantuminen), päästöt pintaveteen (ympäröiviin järviin ja jokiin; metallit ja muut epäorgaaniset aineet), sekä paha haju (hajurikkiyhdisteet, rikkivety) (Komulainen et al. 2014). On arvioitavissa, että kaivostoiminta aiheuttaa ympäristössään todennäköisemmin, ja yleisimmin, vakavamman ja merkittävämmän ympäristöhaitan (ekologiset ja ekotoksikologiset haitat, erityisesti vesistöissä, ympäristön pilaantuminen) kuin riskin ihmisten terveydelle, Suomessa.
Päästöt ovat terveysvaikutusten kannalta hyvin erilaisia. Niiden vaikutusalue on erilainen. Pölyhaitta on pahinta aivan kaivoksen lähiympäristössä. Melu kuuluu maastosta riippuen muutaman kilometrin päähän. Paha haju saattaa kulkeutua myötätuuleen todettavaksi vielä kymmenienkin kilometrien päähän ja vedessä olevat epäpuhtaudet kulkeutua ja vaikuttaa veden laatuun pitkälle alavirtaan vesistöreitillä. Melu, haju, tärinä ja pääasiassa myös pöly ovat kaivoksen aktiiviseen toimintaan liittyviä. Niihin liittyvä haitta loppuu kaivoksen toiminnan loppuessa. Maaperän pilaantuminen on pysyvää ja merkittävät muutokset vesistöjen laadussa voivat säilyä pitkään kaivostoiminnan loputtua. Kaivosjätteistä ympäristöön voi päätyä lisää päästöjä pysyväluontoisesti kaivoksen sulkemisen jälkeen.
Suomalaisiin kaivoksiin liittyvät haitalliset ympäristöterveysvaikutukset ovat ensi sijassa haitallisia vaikutuksia ihmisten viihtyvyyteen (mielipaha, huoli, stressi). Harvoin ihmisten altistumistaso kaivokselta tuleville altisteille on niin voimakasta ja merkittävää, että siitä aiheutuisi altisteen varsinaiseen toksisuuteen perustuvaa terveyshaittaa (esimerkiksi ihottumaa, hengitysrtieärsytystä, haitallinen vaikutus munuaisiin tai muihin elimiin). Akuuttien, välittömien vaikutusten riski on pieni, ja se kohdistuu aivan kaivoksen vieressä asuviin ihmisiin (esimerkiksi rikkivetymyrkkypilven leviäminen tuulen mukana poikkeus/onnettomuustilanteen vuoksi kaivoksella, lähes ainoa skenaario.). Riski liittyy lähinnä aineille altistumiseen pitkän ajan (vuosien) kuluessa.
Kaivostoiminta etupäässä lisää ihmisten saantia epäpuhtauksille, epäorgaanisille aineille (metallit ja muut ionit). Mutta harvoin tasolle, josta todennäköisesti aiheutuu varsinaista terveyshaittaa. Saannin vaikutusta on arvioitava osana muualta, muista lähteistä (tärkeimpänä muualta ostettu ravinto) tulevaan altistumista, koska kokonaisaltistus/saanti määrittää terveysriskin. Tärkeimpiä saantilähteitä ovat kaivosalueen ympäristöstä kerätyt luonnontuotteet (sienet, marjat, mahdollinen puutarhaviljely; laskeuma pölyssä, maaperän kuormittuminen pölyssä tulevista aineista) ja kaivoksen ympäristön vesistöistä pyydetty kala. Merkittävimpiä haitta-aineita ovat elimistöön kertyvät aineet (kadmium, uraani) ja syöpävaaraa aiheuttavat aineet (arseeni). Kaloissa merkittävin haitta-aine on elohopea (metyylielohopea). Suomalaisten kaivosten ympäristötarkkailutulosten mukaan kaivostoiminta ei ole vaikuttanut merkittävästi haitallisessa määrin kalojen metallipitoisuuksiin, nostanut niitä tasolle, että kalojen käytölle on ollut perusteita/tarvetta asettaa käyttörajoituksia. (On erikseen, missä määrin päästöt vaikuttavat kaloihin ja niiden käyttäytymiseen vesistössä, ekotoksikologisena vaikutuksena). Käyttörajoituksia on jouduttu antamaan varovaisuusperiaatteella onnettomuustilanteessa, jonka vaikutuksia eivät ole vielä tiedossa.
Kaivostoimintaan liittyy, Suomessakin tapahtuneen jälkeen, pelkoa, epäluuloisuutta ja epäilyä, mikä vaikuttaa merkittävästi ihmisten ennakkokäsityksiin ja koettuihin haittoihin, sen myötä osalle ihmisistä myös terveyteen. Maailmalta on jo useita esimerkkejä, että kaivos/rikastamotoiminta aivan asutuksen keskellä/äärellä lisää ihmisten altistumista esimerkiksi metalleille, hengitettynä pölyssä ja pilaantuneesta maaperästä, tasolle, joka näkyy kohonneina pitoisuuksina elimistössä, ja on yhdistettävissä haitallisiin terveysvaikutuksiin (esimerkiksi mangaanikaivokset/rikastamot). Kaivostoiminta voi aiheuttaa terveyshaittaa. Siksi terveysriskit ympäristöön päätyvistä altisteista on aina arvioitava, ja marginaalit haitallisena pidettävään altistumiseen osoitettava. Perusteellinen ja läpinäkyvä riskinarvio voi vähentää epätietoisuutta ja se helpottaa päätöksentekoa. Altistumistason määrittäminen ja arviointi on työssä lähtökohta.
Terveysriskien arviointiin liittyvät suositukset ovat kappaleessa Terveys- ja viihtyvyysvaikutusten arviointi.