YVAR Vaikutukset luonnonympäristöön
| Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin:
|
Tämä sivu on tiedonmuru.
Sivutunniste: Op_fi5243 |
|---|
| Moderaattori:Heta (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot
|
Vaikutukset luonnonympäristöön
Malminetsintä
Malminetsinnän vaikutukset luonnonympäristöön ovat yleensä melko vähäisiä, ja osa vaurioista palautuu itsestään. Vaikutusten suuruus ja luonne riippuvat malminetsintävaiheesta ja siinä tehtävistä tutkimuksista. Alkuvaiheen malminetsinnästä voi aiheutua esimerkiksi melua lentomittauksista sekä vaikutuksia pintakasvillisuuteen ja muuhun eliöstöön näytteenotosta, mittauslinjoista ja maastossa jalkaisin tai moottoriajoneuvoilla liikkumisesta. Näytteenottopaikkojen ja ajourien osuminen juuri suojeltavien luontotyyppi- tai lajiesiintymien kohdalle voi aiheuttaa suurtakin vahinkoa.
Malminetsinnästä voi aiheutua negatiivisia vaikutuksia, kuten pintavesien samentumista, muutoksia elinympäristöille tai laji- ja luontotyyppiesiintymien tuhoutumista myös myöhemmässä vaiheessa, jos malminetsintä etenee tutkimuskaivantoihin, kallioperäkairauksiin tai koelouhintaan. Kairaukset aiheuttavat paikallisesti melua ja tärinävaikutuksia. Koelouhintatutkimuksissa puiden ja pensaiden kaataminen sekä maa- ja kallioperän paljastuminen muuttavat tutkimusalueen maisemaa, voivat alentaa koelouhoksen ympäristössä pohjaveden pintaa ja aiheuttaa muutoksia lähiympäristön vesitalouteen sekä pienilmastoon. Lisäksi ne voivat vaurioittaa suojeltavien luontotyyppien toiminnallisia prosesseja ja lajien elinympäristöjä. Näiden vaurioiden palautumisessa voi olla ennakoimaton viive. Koelouhinta aiheuttaa myös melua sekä päästöjä vesiin ja ilmaan. Lisäksi louhinnassa muodostuu vähäisiä määriä maa- ja kiviainesjätteitä, jotka voivat aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa (Kauppila et al. 2011). Alueen perustilan selvityksiin kannattaa ryhtyä aikaisessa vaiheessa ennen ympäristöä muuttavien toimien aloittamista. Selvityksiä voidaan hyödyntää myöhemmin alkavassa YVA-menettelyssä.
Kaivoksen rakentamisvaihe
Kaivoksen perustamisesta aiheutuu vaikutuksia luonnonympäristöön rakentamistoiminnasta (malmin käsittelyyn liittyvät rakenteet, huolto- ja toimistorakennukset, kaivannaisjätteiden läjitysalueet), lisääntyvästä liikenteestä, louhinnan aloittamisesta (kasvipeitteen ja pintamaan poistot, tarve- ja sivukiven louhinta, kaivoksen vinotunnelien ja perien rakentaminen), vesienohjausjärjestelyistä ja liikenne- ja sähköverkostojen rakentamisesta. Vaikutuksia voi aiheutua mm. maisemaan, topografiaan, maankäyttöön, luonnon monimuotoisuuteen, eliöiden elinympäristöihin ja viihtyvyyteen (pirstoutuminen, häviäminen, väheneminen, laatumuutokset), alueen vesitaseeseen (pinta- ja pohjavesien muodostumiseen ja pohjaveden pinnan korkeuksiin), ilman, maaperän, pintavesien ja pohjavesien laatuun sekä vesistöjen käyttömahdollisuuksiin (Kauppila et al. 2011).
Alue muuttuu nopeasti lähes luonnontilaisesta alueesta, esim. metsätalousmaasta, kaivos- ja teollisuusalueeksi, jonka maisema, topografia, luonnon monimuotoisuus ja vesitaseet muuttuvat kasvipeitteen poistamisen, maansiirtotöiden, rakentamisen sekä louhinnan valmistelutöiden myötä. Rakentamisesta ja lisääntyvästä liikenteestä aiheutuu melua ja pölyä. Louhostilojen kuivanapitopumppaus alentaa pohjaveden pintaa kaivosalueella ja sen lähiympäristössä. Maanpinnan muokkaus altistaa maaperän eroosiolle ja pintavalunnalle, aiheuttaen vesien paikallista samentumista lisääntyneen kiintoainekuorman vuoksi. Louhoksen kuivanapitovedet ja kaivosalueen valumavedet voivat myös lisätä metalli- ja typpikuormitusta vesistöihin. Muutokset kasvillisuudessa ja vesistöissä muuttavat eliöiden elinoloja ja voivat johtaa lajistomuutoksiin. Vaikutuksia esimerkiksi eliöstöön on mahdollista vähentää tai lieventää mm. toimintojen sijoittamisella, jolloin joissakin tapauksissa voidaan säästää kaivosalueelle jääneitä laji- tai luontotyyppiesiintymiä, jotka voivat säilyä jopa yli kaivoksen elinkaaren.
Kaivoksen rakentamisaikaisten vaikutusten laatu ja laajuus riippuvat toiminnan laajuudesta, esiintymän geologiasta ja kaivoksen sijaintiympäristöstä. Esimerkiksi maanalainen kaivostoiminta aiheuttaa vähemmän muutoksia maisemaan ja topografiaan kuin avolouhinta. Rakentamisvaiheessa vaikutukset maisemaan, kasvillisuuteen ja pintavesien hydrologiaan ovat muita kaivoksen toimintavaiheita merkittävämpiä.
Kaivoksen toimintavaihe
Kaivostoiminnasta aiheutuu sen toimintavaiheessa ympäristövaikutuksia luonnonympäristöön ilma- ja vesipäästöistä, kaivannaisjätteiden varastoinnista, melusta ja tärinästä. Merkittävimmät vaikutukset luonnonympäristöön aiheutuvat yleensä pölyämisestä ja vesiin kohdistuvista muutoksista. Toiminnan aikana kaivosalueesta aiheutuu edelleen muutoksia maisemaan mm. kaivannaisjätteiden läjitysalueiden koon kasvun myötä. Louhinnan ja liikenteen aiheuttama melu ja tärinä voivat aiheuttaa häiriöitä alueen eläimistölle ja ihmisille.
Ilman laatuun aiheutuu muutoksia räjäytyksistä, malmin käsittelystä, rikasteiden kuivauksesta, lämmöntuotannosta, liikenteestä ja työkoneista sekä kaivannaisjätteiden läjittämisestä. Muutokset aiheutuvat joko pölyämisestä tai kaasupäästöistä. Pölyäminen voi vaikuttaa maaperän ja vesien laatuun (mm. samentuminen, liettyminen) sekä kasvillisuuteen (valon saannin väheneminen, pintavauriot) ja sen kasvuoloihin ja siten myös maa- ja metsätalouteen (kasvun hidastuminen, satomenetykset). Mineraalipöly voi sisältää ympäristölle haitallisia metalleja, metalloideja tai sulfidimineraaleja, ja lisätä näin maaperän metallikuormitusta tai aiheuttaa maaperän happamoitumista, joka voi edelleen johtaa vesien laadun tai maaperän kasvuolosuhteiden heikentymiseen. Merkittävimpiä kaasupäästöjä aiheutuu räjäytyksistä (CO_2, N_2, CO, NO_x), pakokaasuista (CO2, CO, hiilivedyt, NOx, SO2, pienhiukkaset) ja malmin prosessoinnista (esim. bioliuotuksesta, bioliuoksen prosessoinnista ja rikasteen painehapetuksesta: H_2S, C_2S, SO_2, CO_2, S0 ja kuivauksesta SO_2). Kaasupäästöt vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen ja voivat aiheuttaa maaperän tai vesien happamoitumista, kasvillisuusvaurioita tai haittoja eliöille. Typen oksidit lisäävät lisäksi vesistöjen ravinnekuormitusta. Ihmisten viihtyvyyttä voivat haitata rikastustoiminnasta peräisin olevat hajut.
Muutoksia vesiin aiheuttavat malmin louhinta ja kaivoksen kuivanapitopumppaus, malmin prosessointi, kaivannaisjätteiden varastointi ja vesienohjausjärjestelyt. Muutokset ovat sekä määrällisiä että laadullisia. Raakavedenotto, louhoksen kuivanapitopumppaus ja maan pinnalle tehtävät rakenteet vaikuttavat alueen vesitaseisiin ja muuttavat vesien virtausreittejä. Esimerkiksi kuivanapitopumppaus alentaa pohjaveden pinnan korkeuksia ja muuttaa vesien virtausreittejä louhosalueen ympäristössä. Louhinnassa käytettävät räjäytykset puolestaan muuttavat kallioperän hydraulisia ominaisuuksia. Muutokset vesitaseissa ja vesipinnoissa voivat edelleen vaikuttaa kasvi- ja eläinlajien elinoloihin. Kaivostoiminnan vesipäästöjen laatu riippuu louhittavasta malmityypistä (metallit, metalloidit, ravinteet, sulfaattipäästöt), louhinnasta käytettävistä räjähteistä (typpipäästöt, orgaaniset haitta-aineet), rikastusmenetelmästä ja siinä käytettävistä kemikaaleista (rikastuskemikaalijäämät), kaivannaisjätteiden laadusta ja hallinnasta sekä vesienkäsittelystä (vaikutusten vähentäminen). Kaivosalueen vedet voivat aiheuttaa vesistöjen samentumista, happamoitumista tai suolaantumista, lisätä metalli- ja/tai ravinnekuormitusta, ja aiheuttaa näin muutoksia vesieliöiden elinoloihin tai suoranaista haittaa vesieliöille (voivat sisältää vesieliöille haitallisia aineita tai yhdisteitä) tai vesien talous- ja virkistyskäytölle - ja siten myös kiinteistöjen arvoille.
Yksi merkittävimpiä tekijöitä ympäristövaikutusten kannalta kaivosalueilla on kaivannaisjätteiden, ts. sivukivien, rikastushiekan, maanpoistomassojen, rikastusprosessin sakkojen ja/tai vesien käsittelyn sakkojen, varastointi. Kaivannaisjätteiden määrät ovat yleensä suuria ja varastointialueet aiheuttavat merkittäviä maisemavaikutuksia, jollei jätteitä pystytä varastoimaan maan alle. Kaivannaisjätteistä voi aiheutua pölypäästöjä ja päästöjä vesiin, ja päästöillä voi olla edellisissä kappaleissa kuvatun kaltaisia vaikutuksia. Sulfidimineraaleja sisältävistä kaivannaisjätteistä aiheutuu sulfidimineraalien hapettumisen seurauksena happamia tai neutraaleja, metalli- ja sulfaattipitoisia valumavesiä, jotka voivat aiheuttaa pinta- tai pohjavesien laadun heikentymistä – ja haittavaikutuksia vesieliöille (esim. elohopean metyloituminen sulfaatin pelkistäjäbakteerien toimesta lisääntyneen sulfaattikuormituksen myötä) ja vesien käytölle. Vedet voivat sisältää myös jäämiä rikastuksessa käytetyistä kemikaaleista. Lisäksi kaivannaisjätteiden valumavedet voivat aiheuttaa vesien suolaantumista tai lisätä niiden ravinnekuormitusta. Erityisesti sivukivialueilta voi aiheuta typpikuormitusta sivukiviin jääneistä räjähdysainejäämistä.
Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito
Mikäli kaivosaluetta ei toiminnan päätyttyä oteta laajasti esim. muuhun yrityskäyttöön, kaivoksen sulkemisvaiheessa alueelle jäävät yleensä vain kunnostetut ja maisemoidut kaivannaisjätealueiden varastointialueet sekä avolouhos ja/tai maanalaiset louhostilat ja niihin liittyvät vesienkäsittelyjärjestelyt. Niihin liittyviä mahdollisia ympäristövaikutuksia voi aiheutua maisemamuutoksista, pölyämisestä, valuma- ja suotovesipäästöistä sekä maanvajoamista tai sortumista. Toiminnan jälkeisiä ympäristövaikutuksia vähennetään kaivosalueen sulkemis- ja jälkihoitotoimenpiteillä (ks. kpl Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito).
Avolouhos ja maan päälle läjitetyt kaivannaisjätekasat aiheuttavat pysyvän muutoksen alueen maisemaan. Kaivannaisjätekasoista voi myös aiheutua pölyämistä ja päästöjä vesiin. Riippuen kaivannaisjätteiden ja mineraalipölyn laadusta pölyäminen voi aiheuttaa maaperän pilaantumista ja/tai happamoitumista, muuttaa kasvillisuuden elinoloja, aiheuttaa kasvillisuusvaurioita ja estää kasvien yhteyttämistä. Vesipäästöt voivat puolestaan johtaa pohja- ja/tai pintavesien pilaantumiseen, suolaantumiseen tai rehevöitymiseen. Sulfidimineraaleja sisältävät kaivannaisjätteet voivat aiheuttaa vesien happamoitumista ja lisätä niiden kuormitusta metalleilla, metalloideilla ja sulfaatilla (ns. hapan tai neutraali kaivosvaluma). Sulfidimineraalien hapettumisen aiheuttama kuormitus voi jatkua pitkään toiminnan päättymisen jälkeenkin.
Louhostilat täyttyvät toiminnan päättymisen jälkeen vedellä. Louhosten ylivuotovedet voivat aiheuttaa vesien pilaantumista, rehevöitymistä ja/tai suolaantumista. Sulfidimineraalit hapettuvat sulfidimetallimalmikaivoksissa louhoksen seinämissä ja mahdollisessa kaivostäytössä ja hapettumistuotteet huuhtoutuvat louhoksen täyttyessä louhosveteen. Louhoksiin kertyvä vesi voi kulkeutua kallioperän ruhjeita tai rakovyöhykkeitä pitkin kalliopohjaveteen ja aiheuttaa pohja- ja pintavesien laadun heikentymistä. Louhoksen jyrkkiin reunoihin ja erityisesti sivukivikasoihin voi liittyä sortumavaara, ja maanalaisiin kaivostiloihin maanvajoamisen riski. Näistä voi aiheutua terveyshaittoja eläimille.