Palveluvastuut

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään arviointi. Sivutunniste: Op_fi4791
Moderaattori:Smxb (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi4791}}

Tavoitteet

Tavoittena on tuottaa ensimmäinen versio ns. budjettipelistä, jossa keskitytään havainnollistamaan palveluvastuuvelan kehittymistä keskipitkällä aikavälillä. Ensisijainen tarve on saada makrotason budjettipeli niille henkilöille, jotka ovat poliittisia päätöksentekijöitä, heidän avustajiaan tai käyttämiään asiantuntijoita.

• Kaikkein tärkeintä on havainnollistaa niitä valintoja, joita suhteessa alkutilanteeseen on tehtävä BKT:n eri kasvuskenarioilla (mahdollisuuksien mukaan myös demografiset muutokset huomioiden) mikäli ylivelkaantumista halutaan välttää (ks. määritelmät alempana). Toisin sanoen, pelissä ei saisi olla liian helppoa laittaa alijäämää kasvamaan velkapiikkinä tai ratkaista rahoitusta pelkästään veronkiristyksillä, ellei näin tehden osoiteta mitä veroja korotetaan ja kuinka paljon.

• Julkisen ja yksityisen rahoituksen suhteen kehittyminen eri tarpeiden rahoituksessa ei ole pelattaessa päämäärä, vaan poliittisen päätöksenteon jälkeen toteutuva lopputulos. Lopputuloksessa julkisen rahoituksen osuus on suurin niissä palveluissa/tarpeissa, jotka ovat tarve- ja tasa-arvosyistä tärkeimpiä (kuten maanpuolustus, julkinen hallinto, sisäinen turvallisuus, koulutus). Eri tarpeita käytäisiin pelin avulla läpi esittämällä kappaleessa “Karkea toiminnallisuuskuvaus käyttöliittymästä” esiteltyjä kysymyksiä.

• Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus on tärkeä osa kokonaisuutta. Oikeudenmukaisuuden toteutumisen liittyy etenkin siihen, että vanhushuoltosuhteen merkittävä ja pitkäaikainen muutos näytetään kummallakin puolella budjetointia (vanhenemistrendi lisää varsinkin kalliiden palveluiden käyttäjiä ja vähentää verojen ja maksujen maksajia).

• Toinen tärkeä asia on yksityisen ostovoiman huomioon ottaminen niissä tarpeissa, joissa universaalisuus on mahdollista toteuttaa tarjoamalla kaikille julkisen standardin mukainen kohtuullinen palvelu samalla kun subjektiiviset palvelutarpeet riittävän usein eroavat ylöspäin tästä standardista ja riittävän monella olisi ostovoimaa varsinkin omaisuutensa puolella (tällaisia palveluitahan ovat usein ikääntyneiden hyvinvointipalvelut).

• Samoin on voitava pelin avulla löytää tilanteita, joissa esim. palvelusetelillä voidaan saavuttaa win-win-lopputulos arvopaperistettaessa julkista rahoitusta myös niissä tilanteissa, joissa pelkkä palveluseteli ei riitä standardoidun palvelun hankkimiseen.

Karkea toiminnallisuuskuvaus käyttöliittymästä

Käyttöliittymässä on kysymyslomakenäkymän lisäksi kaksi tulosnäkymää. Visualisoidut luonnokset kaikista näkymistä lisätään tähän kohtaan myöhemmin.

Kysymyslomakenäkymä

Kysymyslomakenäkymässä käyttäjä vastaa ns. budjettilakikysymyksiin (= konkreettinen toimenpide-ehdotus, jossa on ns. liikkumavaraa ja joka on rahallisesti merkittävä suuruusluokaltaan. Liikkumavara määräytyy arvioitaessa kuinka paljon ko. ehdotuksen rahoitusta voidaan realistisesti muuttaa esim. olemassa olevien havaintojen perusteella siitä, kuinka yksityinen ja julkinen palvelutuotanto ko. markkina-alueella toimii ja kuinka suuri osa julkisesta rahasta ei ole sidottu “kiinteisiin” (so. hitaasti muuttuviin) kustannuksiin.)

• Valintojen tekeminen käyttöliittymässä voi perustua rahoitusosuuksien säätämisen suhteen jatkuviin muuttujiin (liukukytkimet) ja itse konkreettisten toimenpide-ehdotusten (= budjettilakien) suhteen kyllä/ei/tyhjä -tyyppisiin monivalintakysymyksiin.
• Valintojen olisi hyvä olla konkreettisia ja luonteeltaan vastata sitä kysymyksenasettelua mitä poliittiset päättäjät ja virkamiehet kohtaavat oikeassa elämässä. Tästä syystä arvo-ranking -tyyppiset listat voivat olla liian epämääräisiä, vaikka niiden avulla olisi ehkä mahdollista osallistaa suurempi joukko muita kuin asiantuntijoita mukaan. (Esimerkki arvokysymyksestä: "onko maanpuolustus tärkeämpi kuin ilmainen peruskoulutus Y/N?”.
• Esimerkki selkeään toimenpiteeseen rajatusta budjettilakikysymyksestä: "Rajataanko lapsilisät kahteen ensimmäiseen lapseen?" Vast: Jaa/Ei/Tyhjä?”.
• Esimerkkejä rahoitukseen ja tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä: “Miksi julkisen rahoituksen osuus sairaanhoidossa on vain 75 %, kun se koulutuksessa on yli 90 %?”, “Onko tarve- ja tasa-arvosyistä edelleen pidettävä kiinni esim. siitä, että Suomessa ei ole moottoritiemaksuja?”

Tulosnäkymät

Käyttöliittymän tulosnäkymät:

1. Budjetti-visualisointi, jossa käyttäjä tekee julkiseen talouteen liittyviä valintoja
2. Seuraus-raportti, jossa käyttäjä näkee valintojensa seuraukset

Seurausraportissa (tulosnäkymä) on yhdistetty eri-ikäryhmiin kohdentuvat (laadulliset) vaikutukset ja graaffi eri ikäryhmien aiheuttamasta kuormituksesta hyvinvointivaltiolle (esim. 15 vuoden päähän)

Linkkejä datalähteisiin

1. Kulutuskorit (sisältävät terveys-, koulutus- ja sosaaliset palvelut. Terveys- ja koulutuspalveluiden alla löytyy n. 3-5 alaluokkaa) [1]

Kuviot julkisista menoista ikäryhmittäin ja sosioekonomisen aseman mukaan: [2]

Kysymys: JH viittaisi Valtionvarainministeriön taloudelliseen katsauksiin [3], jossa on joskus ilmeisesti ollut kuvio julkisten menojen jakautumisesta, mutta lieneekö kyse ao. linkin tiedoista?: Visualisointi julkisista menoista tehtävittäin ja sektorittain (jota voitaneen hyödyntää, koska siitä löytyvät luokat terveydenhoito, koulutus ja sosiaaliturvaa) [4] (data löytyy stat.fi:sta)

2. Syitä käyttää kotitalouksien kulutusdatojen sijaan Kansantalouden tilinpidosta julkiset- ja yksityiset kulutusdatoja:

(a) Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin (ks. visualisointi [5])

(b) Yksityiset kulutusmenot (ks.visualisointi [6]).

(c) Kansantalouden tilinpidosta löytyy tietoa hyvinvointipalveluiden käytöstä ikäryhmittäin (ks.Vaittisen ja Vanteen raportti, sivu 26 [7]

Kysymys (onko auki vielä?): Tämän pohjalta ikäryhmien välistä oikeudenmukaisuutta havainnollistava graaffi on helppo laatia Kyselen vielä Tilastokeskukselta, mistä vastaavat luvut vuodelta 2012 löytyvät Selvittelen myös, miten tilinpidon julkiset menot -datassa erotellaan yksilölliset menot kollektiivisista menoista.

(d) Käyttämällä pelkästään Kansantalouden tilinpidon datoja vältytään eri datojen yhteensopimattomuuteen liittyvistä ongelmista sekä helpotetaan mahdollisia kansainvälisiä vertailuja. Lisäksi tilinpidon kulutustiedot huomioivat myös laitoksissa asuvien kulutuksen.

3. Havainto: Tutkittuamme asiaa tarkemmin Kansantalouden tilinpidon yksityinen kulutus -data [8] on hieman haastavaa, koska sosiaalipalveluja ei ole eritelty omaksi eräkseen (toisin kuin koulutus- ja terveysmenot). Yksityiset sosiaaliturvamenot (1673M euroa) kyllä löytyy omana eränään, mutta tämä on luultavasti vain osa yksityisista sosiaalipalvelumenoja.

Mahdollisia ratkaisuja kohdan 3. Havaintoon ovat mm. seuraavat:

(a) lasketaan sosiaalipalveluiden yksityinen rahoitusosuus THL:n "Sosiaalimenot ja rahoitus" -datasta [9] (ks. taulukko 10a: vakuutetun sosiaalipalveluiden menot 6258M euroa). Tämä summa lisätään yksityiset kulutusmenot -kaavion osana "muut menot" haaraan (mutta tässä tarvitaan ulkopuolista apua?)

(b) käytetään sittenkin JH:n ehdottamaa kotitalouksien kulutusmenot -dataa. Tällöin kotitalouksien kulutus näytettäisiin jaottelulla: koulutusmenot, terveysmenot, sosiaalimenot ja "muut menot". Tämä ratkaisu olisi huonompi valinta mm. sen takia, että peli ei huomio laitoksissa asuvia (lienee merkittävä ryhmä hyvinvointipalveluiden kulutuksen kannalta).

Toiminnallisuuksia

1. Yksi oleellinen asia pelissä on muistiinpanojen tekeminen. On erityisesti kiinnitettävä huomiota varsinkin velka- ja veronkorotusvalintojen realistisuteen dokumentoinnin kautta.
2. Kysymyslomake-mallista, jossa
   • toimenpide-ehdotus (konkreettinen budjettilakikysymys, ks. yllä)
   • mahdollisuus säätää rahoituksen jakautumista
   • mahdollisuus säätää palvelun tuotantotapaa (ei niin tärkeä tässä vaiheessa koska tuotantotavoista on ollut paljon enemmän puhetta julkisuudessa kuin rahoitusmuodoista)
3. Havainnollistetaan rinnakkain sekä yksityinen ja julkinen kulutus (menot) hyvinvointipalveluihin (ts. sanoen miten tämänhetkinen palveluntuotanto rahoitetaan). Pelaaja voi säätää tavoitteena olevaa rahoitusta tulevaisuudessa. Tulopuolella on mahdollisuus säätää ansio- ja pääomatuloveron suuruutta.
4. Julkiset menovirrat voidaan ottaa kansantalouden tilinpidon Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin -datasarjasta. Yksityisten menovirtojen määritys on ongelmallisempaa (mutta havainnollisempaa kansalaisen ja äänestäjän kannalta): Tilastokeskuksen datat kotitalouksien kulutuksesta (linkki) käsittävät hyvinvointipalveluiden kulutuksen kotitalouksien kautta (joko viitehenkilön ikäryhmän tai sosioekonomisen aseman mukaan). Näistä on vaikeaa rakentaa visualisaatiota, joka havainnollistaa eri ikäryhmien välistä oikeudenmukaisuutta (ks. Pensions and public financies in Finland - A generational accounting perspective, s. 21).

Pelidynamiikka

1. Pelaaja valitsee mitä palveluita pitäisi olla (olemassa olevia listasta tai aivan uusia)
2. Seuraavaksi pelaaja kertoo kuinka palvelut pitäisi rahoittaa julkinen-yksityinen akselilla (kone näyttää tarvittavan rahan kokonaismäärän tuleville vuosille, pelaajan pitää osittaa se niin että Maastrichtin säännöt pätevät)
3. Jos pelaajan valitsemalla rahoitustavan osituksella 3% alijäämäsääntö tai 60% velkasuhde ylittyvät, pelaaja palaa alkuun kohtaan 1 ja yrittää karsia palveluista tai muuttaa rahoitustapoja (prosessi jatkuu iteratiivisesti). Ehdotus: Esitetään yllä mainittujen mittareiden lisäksi myös julkinen talous, josta eläkerahastojen arvo vähennetty yleiseurooppalaisen käytännön mukaisesti.

Mahdollisia iteratiivisia pelitapoja

Pelaajalle arvotaan hahmo jolla on tietty ikä, sosioekonominen asema ja ammattiasema. Pelaajan tehtävänä on hakea henkilökohtainen rahoitusoptimi roolihahmolleen kuitenkin aiheuttamatta julkisyhteisön ‘konkurssia’. Suoritus voidaan arvostella itse määrittämällämme indeksillä. Seuraavalla budjetointikierroksella edellisen kierroksen valintojen vaikutukset muiden ikä-/ammattiryhmien edustajille havainnollistetaan ja pelaaja voi uusia suorituksensa yrittämällä nyt pyrkiä optimoimaan hyvinvointipalvelujen rahoitusta “yleisen edun” mukaiseksi. Prosessi on eräänlainen muunnelma Rawlsin kuuluisasta tietämättömyyden verho -kokeilusta (ks. Veil of ignorance).

Taustamateriaalia

• Hoivan rahoitus - Kansainvälisiä käytäntöjä ja kotimaisia vaihtoehtoja (R. Volk, T. Laukkanen, STM-selvityksiä 2010:22)
• Mistä rahat? Hoivan rahoituksen tasapainoa etsimässä (P. Poikonen, T. Silvola, Finanssi- ja vakuutuskustannus Oy FINVA)
• Tulevaisuuden voittajat - Hyvinvointivaltion mahdollisuudet Suomessa (Toimittaja: J. Saari, Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 5/2010)
• Hyvinvointitalous (Suomen sosiaali ja terveys ry SOSTE, Toimittajat: R. Särkelä, A. Siltaniemi, P. Rouvinen-Wilenius, H. Parviainen, E. Ahola)
• Skenaarioita sosiaalimenoista - Terveyden edistämisen vaikutukset ja analyysimallin esittely (R. Myhrman, A. Alila, E. Siljander, Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:7)
• S2- ja muiden indikaattoreiden taustoitus EU-tason tarkasteluissa:

• Impact of ageing populations on public spending - Summary Report
• The impact of ageing on public expenditure: projections for the EU25 Member States on pensions, health care, long-term care, education and unemployment transfers (2004-2050) - Full Report
• The impact of ageing on public expenditure: projections for the EU25 Member States on pensions, health care, long-term care, education and unemployment transfers (2004-2050) - Annex

• Pensions and public finances in Finland - A generational accounting perspective (R. Vaittinen, R. Vanne, Finnish Center for Pensions, Working Papers 01/2013)