Meluhaitat

Meluhaitat

Kaivostoiminnasta saattaa aiheutua ympäristöön melua, joten melun mahdollisesti aiheuttamat haitat kaivosympäristön väestölle tulisi arvioida.

Melun viihtyvyys- ja terveyshaitat

Voimakas melu aiheuttaa kuulovaurioita, mutta kaivoksen ulkopuolella, ympäristössä ei esiinny kaivoksesta johtuvia niin korkeita melutasoja, että ihmisillä olisi kuulovaurion riskiä. Sen sijaan, tulisi arvioida, aiheuttaako kaivoksen melu ihmisille viihtyvyys- ja/tai muuta terveyshaittaa.

Melu saattaa aiheuttaa viihtyvyyshaittaa ja terveyshaittaa (Heinonen-Guzejev et al. 2012). Ihmiset kokevat melun yksilöllisesti. Saman melun aiheuttaman vasteen suuruus/vakavuus on erilainen eri henkilöillä ja saman henkilön vaste voi olla erilainen eri aikoina ja eri ympäristöissä. Melun haitallisista vaikutuksista ihmisten viihtyvyyteen ja terveyteen on eniten tietoa liikennemeluun liittyen (tieliikennemelu, lentomelu, raideliikennemelu).

Melu ei kumuloidu ympäristössä, mutta sen vaikutukset saattavat kumuloitua altistuvissa ihmisissä. Yksittäiseen ihmiseen kohdistuvia terveysvaikutuksia ei ole mahdollista arvioida tarkasti melupäästöön tai melutasoon liittyvien tietojen perusteella. Sen sijaan melun haitallisuutta voidaan kysyä yksilöittäin.

Ympäristömelun keskeisimpinä vaikutuksina terveyteen on pidetty Taulukossa (Ympäristömelun keskeisimmät vaikutukset terveyteen ja niiden kynnysarvot (Heinonen-Guzejev et al. 2012) esitettyjä vaikutuksia. Niille on ollut arvioitavissa myös melutaso (kynnystaso), jonka ylittyessä haitta alkaa ilmetä tai ilmenee tavallista useammin. Näitä haittoja tulisi erityisesti arvioida.

Taulukko. Ympäristömelun keskeisimmät vaikutukset terveyteen ja niiden kynnysarvot (Heinonen-Guzejev et al. 2012).

Vaikutus	Mittasuure1	Kynnystaso2
Häiritsevyys	Lden	42 dB
Puheviestinnän häiriöt
lapset	Leq	35 dB
aikuiset	Leq	45 dB
Oppiminen, muisti	Leq	50 dB
Vaikutukset uneen
itse raportoitu unihäiriö	Ln	42 dB
polysomnografiassa todetut	Lmax, sisällä	32 dB
raportoidut heräämiset	SELsisällä	53 dB
Kohonnut verenpaine	Lden	50 dB
Sepelvaltimotauti	Lden	60 dB

¹ L_den ja L_n on määritelty ulkona esiintyvinä äänitasoina. L_max voi olla mitattu joko sisällä tai ulkona.

² Taso, jonka yläpuolella vaikutus alkaa ilmetä tai ilmenee tavanomaista useammin.

L_den = päivä-ilta-yömelutaso (vuorokausimelutaso), pitkänajan keskiäänitaso, jossa vuorokausi jaetaan päivä-, ilta- ja yöaikaan, ja kaikille näille määritetään erikseen keskiäänitasot

L_eq = Keskiäänitaso

L_max = Mittausaikana vallinnut suurin äänitaso

L_n = Yöajan painottamaton keskiäänitaso, yömelutaso

SEL (Sound Exposure Level) = Yhden melutapahtuman aikainen äänialtistustaso

Melun häiritsevyys on ympäristömelun vaikutuksista yleisin (Heinonen-Guzejev et al. 2012). Se on kielteinen, epämiellyttävä ja ei-toivottu äänihavaintoon liittyvä piirre, johon saattaa liittyä myös vihaa, alavireisyyttä ja avuttomuuden tunne. Melun häiritsevyys lisääntyy äänitason kasvaessa mutta myös melun laatu vaikuttaa: taajuussisältö, kapeakaistaisuus, impulssimaisuus.

Melun kiusallisuus riippuu myös altistumistilanteesta (vapaa aika – työ), vuorokauden ajasta (päivä – yö) ja henkilöstä (meluherkkyys, ennakkoasenne melulähteeseen). Häiritsevyys haittaa yksilön toimintaa ja käyttäytymistä. Melun häiritsevyydellä on todettu yhteys sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen sekä kohonneeseen verenpaineeseen (Heinonen-Guzejev et al. 2012).

Meluherkkyys lisää melun terveysvaikutusten riskiä. Noin kolmasosa ihmisistä on meluherkkiä. (Heinonen-Guzejev et al. 2012). He aistivat melun häiritsevämpänä, reagoivat meluun voimakkaammin ja tottuvat siihen hitaammin kuin muut ihmiset. Meluherkät kärsivät helpommin unihäiriöistä ja ovat alttiimpia melun vaikutuksille sydän- ja verenkiertoelimistöön. Meluherkkyys on ilmeisesti osin geneettistä. Se muuttuu iän myötä. Meluherkkien ihmisten reaktiot muihinkin ärsykkeisiin ovat usein voimakkaita.

Melu häiritsee unta. Voimakkaat, toistuvat tai epäsäännölliset melutapahtumat voivat vaikeuttaa nukahtamista, unen saantia, herättää kesken unen sekä aiheuttaa muita unen laadun, sen vaiheiden, jaksotuksen, syvyyden ja keston muutoksia. Erityisen alttiina unenaikaisen melun haitallisille vaikutuksille pidetään lapsia, raskaana olevia, ikääntyneitä, epäsäännöllistä vuorotyötä tekeviä tai muista syistä stressaantuneita ihmisiä. (Heinonen-Guzejev et al. 2012). Unta häiritsevä melu aiheuttaa stressiä, joka pitkällä aikavälillä vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien (mm. kohonnut verenpaine) sekä mielenterveysongelmien ilmaantumiseen, muiden syiden ohella.

Melulla voi olla sekä lyhytaikaisia että pysyviä vaikutuksia sydän – ja verenkiertoelimistöön. Melun vaikutukset välittyvät autonomisen hermoston ja umpieritysrauhasten toiminnan kautta. (Heinonen-Guzejev et al. 2012). Pitkään jatkuessaan melualtistus voi lisätä verenpainetaudin, sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin riskiä, yhtenä riskitekijänä.

Melu vaikeuttaa puheen kuulemista peittämällä puheääniä. Tästä johtuen, pitkäaikainen melualtistus saattaa johtaa lasten kielelliseen ja kognitiivisen kehityksen viivästymiseen ja häiriöihin. Melun vaikutuksesta puheen kuuleminen, erottaminen ja ymmärtäminen heikkenevät. (Heinonen-Guzejev et al. 2012). On mahdollista, että melulla ja muilla ympäristöperäisillä altisteilla on haitallisia yhteisvaikutuksia. Mm. melun ja pienhiukkasten yhteisvaikutuksia tutkitaan. Melun terveyshaitta riippuu pitkälle melun luonteesta, jolle ihmiset altistuvat. Tämä on syytä ottaa lähtökohdaksi meluun liittyvässä terveysriskinarviossa. Kaivosympäristössä riski on kohdekohtainen.

Meluhaitan arviointi

Mahdollinen kaivostoimintaan liittyvä meluhaitta tulisi aina arvioida. Yksinkertaisuudessaan arvio ottaa kantaa siihen, onko melun yksityiskohtainen arviointi tarpeen. Meluhaitan arviointi voidaan sivuuttaa tapauksessa, jossa kaivoksen etäisyys lähimmistä altistuvista asuinrakennuksista, herkistä kohteista ja virkistysalueista on selkeästi niin suuri ("suojaetäisyys"), että koetun meluhaitan aiheutumista voidaan pitää erittäin epätodennäköisenä meluherkillekin altistujille.

Kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa arviointi joudutaan perustamaan oletuksiin kaivoksella syntyvästä melusta ja sen leviämismallinnukseen käyttäen laskentaohjelmia, koska meluhaittaa ei voida määrittää mittauksin altistuvassa kohteessa. Kaivosympäristön meluhaitan arviointia on pohdittu esimerkiksi viitteessä Kuusisto ym. (2013). Melun leviämismallitus on kaivoskohtainen asia, jossa tulee ottaa huomioon melulähteiden luonne, sijainti suhteessa melulle altistujiin, maasto-olosuhteet ja muita yksityiskohtia mahdollisimman luotettavan lopputuloksen saavuttamiseksi. Nämä seikat vaikuttavat myös optimaalisen melun leviämismallin valintaan. Melu tulisi tarvittaessa mallittaa myös kaivokseen liittyvälle liikenteelle.

Jo toimivalla kaivoksella ja sen ympäristössä voidaan tehdä melumittauksia, ja perustaa meluun liittyvä altistumisen ja riskinarvio sekä mittauksiin että mallitukseen. Melumittaukset tulisi tehdä siten, että ne parhaiten kuvaavat ihmisten altistumista melulle, tarvittaessa sisätilamittauksin asunnoista ja rakennuksista. Oleellista on selvittää mm., mille alueelle poikkeuksellinen melu kuuluu, yksilöihin kohdistuva melun luonne ja melutaso sekä haitalliseksi luokitelluille tasoille altistuvien ihmisten ja asumusten määrä ja sijoittuminen melualueella.

Terveysriskin arviointiin ja kuvaukseen on käytettävissä viranomaispohjaisia ohje- ja raja-arvotasoja melutasojen vertailuun, joita voidaan käyttää niiden soveltuessa (alitukset/ylitykset). Ohjearvoja on esimerkiksi

• Päästötasoille

• laitteet (Ulkolaitemeludirektiivi 2000/14/EY; ”Laitemeluasetus" (Valtioneuvoston asetus 621/2001)
• ajoneuvot (Neuvoston direktiivi 701/157/ETY; Rengasmeludirektiivi (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/43/EY), Ajoneuvolakiin (1090/2002) pohjautuvat asetukset)

• Immissiotasoille

• Valtioneuvoston päätös ympäristömelun ohjearvoista (993/1992)
• Asumisterveysohje (Asumisterveysohje 2003).

Käytettävissä on myös terveysperusteisesti asetettuja enimmäisohjearvoja melulle (WHO 1999, WHO 2009). Riskin kuvauksessa oleellista on perustella valitut vertailuarvot ja arvioida niiden sopivuus riskin kuvaukseen.

Riskinarviossa jo toimivalla kaivoksella melutasojen ohjearvovertailun (alittuuko/ylittyykö) lisäksi tulisi pyrkiä kartoittamaan meluongelman laajuus ja haitallisuus laajemmin ja kokonaisuutena (melun häiritsevyys). Koska melu koetaan ongelmaksi yksilöllisesti, kyselytutkimukset yksilötasolla ja systemaattinen palautteen keräys meluhaitoista auttaa ongelman ja sen suuruuden hahmottamista. Kyselyssä tulevat kaikki asiaan vaikuttavat komponentit huomioiduksi.

Kaivoskohteesta riippuen (mm. melulle altistuvan väestön lukumäärä) terveysvaikutuksia voidaan arvioida väestötasolla myös vaikutusten tapausmäärinä ja/tai tautitaakkana. Näitä laskelmia voidaan ja kannattaa tehdä ainoastaan, kun melulle altistuva väestömäärä on suuri (esimerkiksi melulle altistuu iso taajama). Esimerkki melun ympäristöterveysvaikutusten tapausmääräisestä laskennasta ja arvioinnista on julkaisussa (Hänninen ym. 2010).

Kirjallisuusviitteet

Ajoneuvolaki 1090/11.2.2002.

Asumisterveysohje 2003. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät. Sosiaali- ja terveysmisnisteriön oppaita. Sosiaali- ja terveysministeriö. 88 s.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/14/EY. Ulkona käytettävien laitteiden melupäästöjä ympäristöön koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä. Virallinen lehti L 162 (03/07/2000, 0001–0078).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/43/EY. Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen renkaista ja renkaiden asentamisesta annetun neuvoston direktiivin 92/23/ETY muuttamisesta. Virallinen lehti nro L 211 (04/08/2001), 0025–0046.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002. Moottoriajoneuvojen sallittua melutasoa ja pakojärjestelmää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (701/157/ETY ). Euroopan yhteisöjen virallinen lehti N:o L 42/16 (23.2.1970), 117−121.

Heinonen-Guzejev, M., Jauhiainen, T., Sala, E., Ström, U. & Vuorinen, H. S. 2012. Melulla on monia vaikutuksia terveyteen. Suomen Lääkärilehti 36, 2445−2450.

Hänninen, O., Leino, O., Kuusisto, E., Komulainen, H., Meriläinen, P., Haverinen-Shaugnessy, U., Miettinen, I. & Pekkanen, J. 2010. Elinympäristön altisteiden terveysvaikutukset Suomessa. Ympäristö ja Terveys-lehti 3:12-35.

Kuusisto, E:, Ruokalainen, S., Karjalainen, N., Komulainen, H. 2013. Meluvaikutusten arviointi. Kauppila, T., Komulainen, H., Makkonen, S., Tuomisto J. Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen: MINERA-hankkeen loppuraportti. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 199, 2013, s. 141-149. (http://fi.opasnet.org/fi/Minera-malli; Melu, Meluvaikutusten arviointi).

Valtioneuvoston päätös ympäristömelun ohjearvoista, 993/1992.

Valtioneuvosto 2001. Valtioneuvoston asetus ulkona käytettävien laitteiden melupäästöistä. 621/2001.

WHO 1999. Guidelines for community noise.

WHO 2009. Night noise guidelines for Europe.