Keskustelu:Avoin data

Budjettivalmistelu avattava tarkastelulle

Liikennehankkeiden rahoitussotkussa (HS 21.11.) on etsitty syyllisiä siihen, että virheet ovat päässeet näin pitkälle budjetin valmistelussa. Kuitenkin tällaiset tilanteet voitaisiin estää, jos valmisteluvaihe olisi avoin.

Avoimessa budjetoinnissa jo alustavat suunnitelmat julkaistaan kansalaisten kommentoitaviksi, kuten Islannissa perustuslakiuudistuksessa. Koneluettava budjettisuunnitelma ei olisi pölyttynyt viikkoakaan, kun kansalaiset ja elinkeinoelämä olisivat ehdottaneet käytännöllisiä parannuksia ja huomanneet tämänkaltaiset ilmeiset laskuvirheet.

Esimerkkejä toimivista käytännöistä on, ja Suomessa on vilkas toimijaverkosto toteuttamaan avointa budjetointia. Tarvitaan vain päättäjien lupa tietojen varhaiselle avaamiselle.

Jouni Tuomisto

johtava tutkija

Kuopio

Yllä oleva kirjoitus on lähetetty Helsingin Sanomiin 21.11.2012

Avoimet innovaatiot parantavat maailman tilaa

Pääviesti: Suomella on vastuu ja mahdollisuus parantaa avoimen tiedon ja suomalaisten yhteiskunnallisten innovaatioiden avulla maailman tilaa.

Kakkosviesti: Avoin tieto muuttaa talouden rakenteita ja tuhoaa nykyisiä, yritysten kannalta kannattavia liiketoimintamalleja. Tämän ei saa antaa estää kehitystä, vaan muutokseen on aktiivisesti sopeuduttava.

Maailmassa on lukuisia globaaliongelmia, jotka edelleen pahenevat tai ovat ratkaisematta: ilmastonmuutos, väestökriisi, viljelysmaan eroosio, metsien häviäminen, talouskriisi. Seuraava sukupolvi joutuu ne joko ratkaisemaan tai sopeutumaan kurjistuvalla maapallolla elämiseen. Kaikki näistä kriiseistä ovat syiltään sellaisia, että etsiessään hyvää läheisilleen tai itselleen yksittäiset ihmiset aiheuttavat kurjuutta kaikille. Siksi niitä onkin ollut niin vaikea ratkaista, vaikka monet niistä ovat olleet tiedossa vuosikymmeniä.

Peruskoulu, neuvola, kiusaamisen vastainen KiVa Koulu -ohjelma ja Opasnet-verkkotyötilassa toimiva avoin arviointi ovat suomalaisia innovaatioita. Ne rakentavat parempaa maailmaa, jossa jokaiselle lapselle annetaan mahdollisimman hyvät eväät toimia aktiivisena kansalaisena ja aikanaan jättää maailma parempana paikkana kuin se oli hänen löytäessään sen.

Ulkomailla olen tavannut lukuisia suomalaisia, jotka ovat päivitelleet isäntämaan kummallisia, tehottomia ja vahingollisia kulttuurisia käytäntöjä ja ylistäneet suomalaisia toimintatapoja. Kuitenkin tiedän vain yhden, joka siinä yhdeydessä on ääneen kiittänyt omaa peruskoulun opettajaansa siitä, miten tämä muutti hänen omaa ajatteluaan, käytäntöjään ja tavoitteitaan paremmiksi. Ihminen ei tunnu edes jälkeenpäin tunnistavan sitä, että hänen omia taitojaan ja hyviä tekojaan on periytynyt jonkun opettajan, kätilön tai kunnanvaltuutetun suorasta tai toimintaympäristöä kehittävästä toiminnasta hänen hyväkseen; yleensä hän vain on tyytyväinen siitä, että on taitava.

Miten ihmiset muka saataisiin ostamaan näitä taitojaan tai niiden edellytyksiä vapailta koulutusmarkkinoilta? Markkinalogiikka ei näissä asioissa toimi, vaan yhteiskunnan on tuupattava ihmisiä kohti itsensä kehittämistä, tarjottava mahdollisuudet ja kannustettava siihen. Tästä näkökulmasta esimerkiksi KiVa Koulu -ohjelman lisensointi ja kauppallistaminen ulkomaille on kummallinen ajatus, vaikka se toimisikin yllykkeenä viedä sitä maksukykyisiin maihin. Useimmilla maailman rehtoreilla ei ole mahdollisuutta maksaa lisenssimaksuja, vaikka he ymmärtäisivät ohjelman merkityksen kansalaistaitojen kannalta. Kaupalliset markkinat eivät voi olla kummoiset verrattuna niiden ihmisten joukkoon, jotka olisivat onnellisempia, jos heidät altistettaisiin kiusaamiskampanjan viestille ja käytännöille. Näitä ihmisiä on miljardeja, vaikka he eivät itse sitä ymmärtäisi tai olisi halukkaita tai kykeneviä siitä maksamaan. Valtiot ovat olemassa juuri siksi, että tällaiset elintärkeät asiat olisivat ihmisille tarjolla ilmaiseksi ja niin kattavasti, että sen huomaisi vasta ulkomailla näiden asioiden puuttuessa.

Lisää pohdintaa avoimen, käytäntöjä muuttavan tiedon merkityksestä.

Suomen valtion rahoituksen vähentäminen tuloksekkaasta käytäntöjen parantamisesta on oman oksan sahaamisesta. Päinvastoin tämmöinen toiminta pitää vakiinnuttaa osaksi valtion budjettia ja huolehtia siitä, että se toimii tehokkaasti ainakin sata vuotta kuten Arvo Ylpön perustama neuvolajärjestelmä. Samoin pitää varmistaa, että maailmalla mahdollisimman suuri osa ihmisistä pääsee osallisiksi peruskoulusta ja muista suomalaisista, yhteiskuntaa ja ihmisten käytäntöjä parantavista innovaatioista. Tämä on Suomen etu jo itsekkäistä syistä: meillä ovat asiat paremmin, jos tulevaisuuden kiinalaiset, venäläiset, afganistanilaiset ja yhdysvaltalaiset ovat yleissivistyneempiä, terveempiä, kiusaamista vastustavampia ja demokraattisempia ihmisiä.

Tuore uutinen avoimen, ilmaisen koulukirjan tuottamisesta joukkoyhteistyönä on erinomainen esimerkki kaivatusta suunnasta. Paitsi että opetustoimi säästää rahaa Suomessa, voimme edistää sivistystä kaikkialla maailmassa ja tarjota miljoonille pääsyn tarpeelliseen tietoon.

Kuten tiedämme, voin jakaa hyödyllistä tietoa sinulle eikä se vähene minulta, joten olemme molemmat rikkaampia ja tiedon jakamisesta on yhteiskunnallista hyötyä. Mutta saman tiedon myyjälle tämä on huono uutinen, koska hänen kaupallisen tuotteensa kysyntä ja siten hinta laskevat, ja bruttokansantuote pienenee. Nykyinen keskustelu ei oikein ymmärrä näiden kahden asian välistä väistämätöntä kytköstä, vaan niistä puhutaan erikseen. On tavallista kannattaa tiedon avoimuutta periaatteessa mutta vastustaa tietomarkkinoita supistavia toimia, kuten viimekeväisessä kartta-aineistojen avaamisessa nähtiin. Kuitenkin avoimen tiedon välillisenä tarkoituksena on romahduttaa ne tietomarkkinat aluksi, koska romahdus on merkki siitä, että tiedon niukkuuden taloudellinen merkitys häviää. Se on täysin eri asia kuin se, että tiedon merkitys häviäisi; eihän niin tapahdu vaan se kasvaa ja luo uutta liiketoimintaa avoimen tiedon varaan myöhemmin. Juuri laajalle levinnyt tieto auttaa meitä kaikkia parantamaan omaa ja koko yhteiskunnan toimintaa.

Raha on vain väline eikä itseisarvo, mutta tämä tahtoo nykyaikana unohtua. Hyvien käytäntöjen levittämiseen ei tavallinen bisneslogiikka käy, koska asiakas ei etukäteen ymmärrä tarvitsevansa omien ajattelutottumustensa ja toimintatapojensa muutosta, eikä hän siis ole kiinnostunut siitä maksamaan.

Tietomarkkinoiden romahduksia voitaisiin välttää sillä, että valtio asettaisi isoja tavoitteita pitkälle: viiden vuoden päästä kaikki koulukirjat ovat avoimella lisenssillä ilmaiseksi käytössä, valtionahallinnon tieto- ja käyttöjärjestelmät ovat avointa, ilmaista lähdekoodia, ja KiVa-kampanjan lisenssit on ostettu avoimiksi. Näin toimijat ehtisivät kehittää uutta liiketoimintaa tai sopeuttaa tuotantoaan tiedossa olevan tulevaisuuden varalle.

Iso ongelma kuitenkin on, että tämä yhteiskunnallisesti toivottava kehitys näkyy negatiivisena signaalina talousmittareissa, koska mittarit ovat huonot. Niin kauan kuin meiltä puuttuvat hyvät mittarit tiedon arvon mittaamiseen, meidän täytyy muistuttaa toisillemme kuinka hyödyllistä avoimen tiedon tuottaminen on. Valtion on myös ymmärrettävä roolinsa tiedon edistäjänä, vaikka se maksaa rahaa. Mutta niin maksaa tienrakennuskin, ja silti sitä tehdään ihmisten liikkuvuuden parantamiseksi, vaikka se on tuhonnut yksityistietullibisneksen edellytykset Suomesta.

On tärkeää huomata, että nykyiset globaaliongelmat ratkeavat ainoastaan juurruttamalla hyviä käytäntöjä useimpien maailman ihmisten arkeen. Tämä ei tule tapahtumaan markkinaehtoisesti, vaan yhteiskuntien on uurastettava oman tietopääomaansa jakamiseksi muille ilmaiseksi markkinoiden vastustuksesta huolimatta. Suomen pitää tässä asiassa näyttää esimerkkiä, koska meillä on useita hyviä, testattuja yhteiskunnallisia tietokäytäntöjä kehitettynä ja tarjolla. Me tarvitsemme myös uutta jakamisen kulttuuria ja kannusteita uusien sosiaalisten innovaatioiden kehittämiseksi. Niiden jakaminen on meille kunniaksi nyt ja globaaliongelmien ratkaisemisessa hyödyksi myöhemmin.

Jouni Tuomisto

erikoistutkija

Kuopio