Valtion tutkimuslaitosten uudelleenorganisointi

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään arviointi. Sivutunniste: Op_fi3142
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi3142}}

Kysymys

Miksi eri tutkimuslaitoksia pitäisi yhdistää Suomessa? (Miten?)

Vastaus

--#: Kerää tähän ehdotukset siitä, mitä laitoksia on ehdotettu yhdistettäväksi, mitä yhdistämisiä on vastustettu ja miksi. Sitten viittaus pääjohtajien lausuntoihin keskustelusivulla. Esitysmuotona voisi olla päätöstaulukko, john tulee siis valtioneuvoston päätettävinä asioina kukin uuden laitoksen perustaminen ja sitten pääjohtajien esittämät vaihtoehdot siitä, mitä ei yhdistetä. Perustelut eri vaihtoehtojen puolesta ja vastaan sitten kirjoitetaan päätöstaulukon alle. --Jouni Tuomisto 29. syyskuuta 2012 kello 15.27 (EEST)

Perustelut

Suomen tieteen tila ja taso 2009 -raportin mukaan suomalaisen tutkimuksen yleinen rakenteellinen ongelmana on järjestelmän pirstaleisuus. Tutkimuksen fragmentoituminen voi olla merkittävä este sille, että tutkimusympäristöt voisivat hyödyntää riittävän monipuolisesti ja hedelmällisesti erityyppistä asiantuntemusta ja erilaisia lähestymistapoja tutkimuksessaan. Kansallisesti merkittävät tutkimusinfrastruktuurit ovat osin vanhentumassa ja fragmentoituneina, eikä niitä hyödynnetä riittävän laajassa yhteistyössä. Niiden uusimiseksi ja uusien kansallisen tason hankkeiden rahoittamiseksi ei ole keskitettyä ja koordinoitua rahoitusjärjestelmää.

Tutkimus- ja innovaationeuvoston vuoden 2010 valmistuneen linjauksen mukaan talouden kasvu, elinkeinorakenteen uudistuminen ja pitkän aikavälin kilpailukyky perustuvat korkeatasoiseen osaamiseen, joka edellyttää sekä perustutkimuksen vahvistamista sekä sen rinnalla työelämään ja yrityksiin kytkeytyvää monipuolista, uutta luovaa soveltavaa tutkimusta.

Useat kotimaiset ja kansainväliset arvioinnit ovat viime vuosina nostaneet esiin suomalaisen tutkimusjärjestelmän puutteita ja kehittämistarpeita: Suomen tieteellisen tutkimuksen taso ei ole 2000-luvulla kehittynyt odotetulla tavalla, tutkimusjärjestelmä on pirstoutunut moniin pieniin yksiköihin, valtion tutkimuslaitokset eivät muodosta toiminnallista kokonaisuutta ja toimivat osin irrallaan muusta tutkimusjärjestelmästä. Kansainvälinen koulutus- ja tutkimusyhteistyö on edennyt hitaasti (Koulutus ja tutkimus 2011–2016 – valtioneuvoston vahvistama kehittämissuunnitelma).

Tutkimus- ja innovaationeuvoston linjausten mukaisesti koulutus-, tutkimus- ja innovaatiotoiminnan ohjauksessa ja rahoituksessa painotetaan toiminnan laatua, relevanssia ja hyödyntämistä sekä toimia, joilla tuetaan uusia kestävän kasvun ja työllisyyden edellytyksiä. Linjausten mukaan innovaatiojärjestelmä on perusteiltaan kunnossa, kun se

1. varmistaa henkisten resurssien riittävyyden ja uudistumisen,
2. edistää laadukkaan tiedon ja osaamisen luomista kotimaassa ja muualla luodun siirtämistä tehokkaasti omaan käyttöön sekä
3. vauhdittaa tiedon ja osaamisen hyödyntämistä, innovaatioiden tuottamista, käyttöönottoa ja kaupallistamista.

Tutkimus- ja innovaationeuvosto esittää Linjaus 2011–2015 -raportissa tutkimuslaitoskentän uudistamisen tavoitteet ja uudistustyön järjestämisen periaatteiksi seuraavaa:

• Tutkimuslaitoksia on kehitettävä siten, että monitieteinen, korkeatasoinen ja yhteiskunnan kannalta relevantti tutkimus vahvistuu.
• Laitosyksiköitä tulee olla huomattavasti nykyistä vähemmän.
• Tavoitteena on parantaa toiminnan tuottavuutta, mm. vapauttamalla resursseja kiinteistä rakenteista ja tutkimuksen tukipalveluista.
• Hajanaista ja päällekkäistä toimintaa karsitaan ja tutkimusta kootaan aihepiirialueittain.
• Tutkimuslaitokset ja korkeakoulut muodostavat yhteisiä infrastruktuureja ja tukipalveluja. Samalla selkeytetään työnjakoa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välillä.
• Voimavaroja suunnataan uudelleen yhteiskunnan muuttuneiden tarpeiden mukaisesti osaamisintensiivisille aloille ja kansainvälisen tason tutkimukseen.
• Tutkimuslaitosten strategista ohjausta valtioneuvoston tasolla vahvistetaan.

Tutkimuslaitosten rakenteita tulee uudistaa laitosten toiminta ja tehtävät huomioiden. Tutkimuslaitoksissa on laitoksia, jotka tulisi yhdistää keskenään tutkimuslaitosten toiminnallisen ja taloudellisen perustan sekä monitieteisyyden ja tieteidenvälisyyden vahvistamiseksi. Osa tutkimuslaitoksista voidaan parhaimmin yhdistää yliopistoon. Kolmanneksi on sellaisia tutkimuslaitoksia, jotka on säilytettävä erillisinä valtion tutkimus- ja kehittämiskeskuksina niiden erityisen tehtävän perusteella.

• Vuonna 2014 fuusioidaan
  • Ilmatieteen laitos ja Suomen Ympäristökeskus Ympäristön tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi,
  • Geodeettinen laitos, maanmittaushallituksen paikkatieto- ja ilmakuva-oiminnot, Suomen ympäristökeskuksen paikkatietotutkimus ja geo­ informatiikka sekä mahdollisesti Puolustusvoimien topografiatoiminnot Paikkatiedon tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi,
  • VTT Teknologian tutkimuskeskus, Geologian tutkimuskeskus ja Mitta­tekniikan keskus Moniteknologiseksi tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi,
  • Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi, sekä
  • Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos sekä mahdollisesti Kansaneläkelaitoksen tutkimusosasto Terveyden ja hyvinvoinnin tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi.
• Vuonna 2014 Helsingin yliopistoon fuusioidaan
  • Kuluttajatutkimuskeskus, ja
  • Oikeuspoliittinen tutkimuskeskus.
• Itsenäisinä laitoksina säilytetään
  • Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA,
  • Kotimaisten kielten keskus KOTUS,
  • Säteilyturvakeskus STUK, ja
  • Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT.

Tutkimuslaitosten tilanteen korjaamiseksi on aiemmin ehdotettu:

1. tutkimuslaitosten rahoituksen ja ohjauksen vahvistamista valtioneuvoston tasolla,
2. tilaaja-tuottajamallin kehittämistä ja valtioneuvoston ja sen ministeriöiden sitomattomien tutkimusvarojen lisäämistä,
3. tutkimuslaitosten kokoamista aihekokonaisuuksiksi tai konsortioiksi, jotka vastaavat yhteiskunnan laajoja osaamis- ja tiedontarpeita nykyisten hallinnonalojen sijasta,
4. hallinnonalojen välittömiä tiedontarpeita tyydyttävän tutkimuksen siirtämistä yliopistoista tutkimuslaitoksiin ja vastaavasti perustutkimuksen siirtämistä sektoritutkimuslaitoksista yliopistoihin.

Katso myös

• Valtion strateginen tutkimusrahoitus
• Tietoon perustuva yhteiskuntapolitiikka