Jatropan viljelyn ekosysteemivaikutukset
Moderaattori:Pauli (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
Lisää dataa
|
Jatropaa viljellään sekä varsinaisilla viljelmillä, esimerkiksi Guatemalassa ja Burmassa, sekä sekaviljelyalueilla muun muassa Intiassa teeviljelmien ympärillä.[1]
Koska kasvi vaatii vähän ravinteita voidaan sitä viljellä joutomailla, joilla muut kasvit eivät menesty. Kuiva ja vähäravinteinen maa voivat kuitenkin olla este runsaalle öljyntuotolle.
Kysymys
Mitä olennaisia muutoksia jatropaviljely aiheuttaisi nykytilaan viljelemättömillä alueilla? Uhkaisiko se jotain luonnontilaisia ekosysteemeitä? Veisikö se maata muulta viljelyltä? Tämä riippuu muuttujasta Jatropaviljelmäalueiden käyttömahdollisuudet.
Vastaus
Data
Tähän kuuluu muuttujan arvon laskennassa käytettävän datan kuvailu (esim. mittausdata, matemaattiset menetelmät). Käytä mahdollisuuksien mukaan viitteitä ja linkkejä alkuperäisdataan (mielellään käyttäen <ref></ref> -tagia)
Kausaliteetti
Lista ylävirran muuttujista. Muuttujat voidaan listata käyttäen muuttujien nimiä tai id-tunnistetta (esimerkiksi Analytica id:tä).
Yksikkö
Yksikkö jossa muuttujan tulos on ilmaistu.
Kaava
Esitä kaava algebrallisesti tai jollakin muulla selkeällä metodilla (esim. Analytica-koodi tagien <anacode></anacode> väliin).
Perustelut
Useiden maankäyttöteorioiden mukaan maankäyttömuoto määräytyy käyttötapojen tuottavuuden perusteella. Tietyllä alueella on optimaalinen maankäyttötapa, jonka tuottavuus on muita tapoja parempi. Optimitapa vaihtelee muun muassa alueen sijainnin, saavutettavuuden, ympäristön, työvoiman saatavuuden, poliittisen päätöksenteon, luonnonvarojen ja maan hinnan mukaan (Found 1971). Von Thünenin malli kuvaa optimaalista maankäyttötapaa sitä ekstensiivisemmäksi, mitä kauempana markkina-alueista alue sijaitsee, kuitenkin luonnonolosuhteet huomioiden (Found 1971; Haggett 2001).
Teoriat eivät kerro koko totuutta maankäyttömuotojen määräytymisestä, sillä ihmisillä on tapana turvautua vanhoihin tapoihin ja toimia ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta epäjohdonmukaisesti. Erityisesti tiedon puute voi aiheuttaa epäloogiseltakin tuntuvia maankäyttöratkaisuja (Found 1971). Vietnamissa vaihtelevat maankäyttösäännöt ja monimutkainen maankäyttöoikeuksien järjestelmä voivat hankaloittaa teorioiden toteutumista entisestään. Jatrophan kohdalla sekalainen tieto ja kokemusten puute vaikeuttavat kasviin liittyvien maankäyttöpäätösten tekoa. Tiedon ja kokemusten leviäminen diffuusiona aiheuttanee sen, että jatrophan viljely yleistyy samankaltaisilla alueilla eri tahtiin (Found 1971). Toisaalta jatrophan käyttö biodieselin raaka-aineena kansainvälisillä markkinoilla vähentää viljelypaikan ja lopullisten markkinoiden välistä riippuvuutta. Viljelyalueen saavutettavuudella ja infrastruktuurilla on kuitenkin suuri merkitys viljelyn tuottavuuteen, sillä viljelijälle on tärkeintä saada siemenet tai niistä puristettu öljy mahdollisimman edullisesti raaka-aineen ostajalle, vaikka lopputuote käytettäisiin toisella puolella maailmaa.
Vaikka jatrophaa kehutaan siitä, että se mahdollistaa tuottamattomien joutomaiden entistä tuottavamman käytön, ei todellisuus aina ole yhtä mutkaton. Maan tuottavuutta ei voida mitata pelkästään rahassa, sillä köyhäkin maaperä voi tarjota toimeentulon sellaiselle joukolle ihmisiä, joilla ei muuten olisi varaa hankkia tarvittavia hyödykkeitä kuten ruokaa tai energiaa. Virallisissa tilastoissa tai kartoissa tietty alue voi olla merkitty käyttämättömäksi joutomaaksi, mutta todellisuudessa monet ihmiset voivat saada siitä toimeentulonsa. Muun muassa Cotula et al. (2008) peräänkuuluttavat joutomaiden tarkempaa määrittelyä, jotta joidenkin ihmisryhmien toimeentulon tarjoavien maiden hyväksikäytöltä voidaan välttyä biopolttoaineiden tuotannossa.
Vietnamissa epäselvät maankäyttöluokitukset vaikeuttavat joutomaiden määrittelyä, kuten kappaleessa 4.2.3. todettiin. Myös epäselvyydet maankäyttöoikeuksien jakamisessa ovat aiheuttaneet käytössä olevien maa-alueiden luokittelua joutomaaksi. Lisäksi virallisesti käyttämättömien maiden on todettu olevan tärkeitä erityisesti vuoristojen vähemmistöryhmien toimeentulolle niiden tarjotessa mahdollisuuden kaskiviljelyyn, laiduntamiseen ja muihin toimeentuloa tukeviin toimiin (Müller & Zeller 2002). Toisaalta osa vuoristoseuduilla harjoitetusta kaskiviljelystä kuluttaa maaperää niin paljon, että se köyhtyy viljelykelvottomaksi muutamassa vuodessa. Jäljelle jää vain todellinen joutomaa, jolla jatrophan viljely voi olla ainoa käyttövaihtoehto (Müller & Zeller 2002; Son 2008).
Katso myös
Tänne kuuluvat linkit relevantteihin tietolähteisiin jotka eivät kuulu muuttujan määritelmään.