YVAR Terveysriskinarvio
| Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin:
|
Tämä sivu on tiedonmuru.
Sivutunniste: Op_fi5166 |
|---|
| Moderaattori:Heta (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot
|
Terveysriskinarvio
Terveysriskinarviossa olisi oleellista määrittää ja kuvata:
- Vyöhykkeet/alue kaivosympäristössä, jolle kyseinen riskinarvio tehdään
- Altistuva väestö (lukumäärä, sijainti alueella, ikäjakauma)
- Aineet, joiden suhteen arvio tehdään
- Aineiden pitoisuudet maaperässä, maa-aineksessa, josta altistuminen tapahtuu
- Ihmisten altistumisaste maaperästä arvioitavalle aineelle (saatu annos tai pitoisuus maaperässä, jota käytetään riskinarviossa)
- Arvioitu terveysriski
Ihmisen terveysriski arvioidaan aineen kokonaispitoisuuden perusteella maa-aineksessa (tausta + siihen myöhemmin tullut lisä). Ihmisen terveysriskiä ei arvioida pelkälle maaperään tulleelle lisäkuormalle (added risk), koska aineen kokonaispitoisuus vaikuttaa terveysriskiin (ihmisten ei oleteta mukautuvan taustapitoisuuteen).
Riskinarviossa on syytä ensin selvittää maaperän pilaantuneisuusaste. Tämä voidaan toteuttaa pilaantuneiden maiden riskinarvio-ohjeiden ja –oppaan periaatteiden mukaan (Ympäristöhallinnon ohjeita 6/ 2014). Jos arvioitava maaperä on selvästi kuormittunutta (alemmat ohjearvot ylittyvät), olisi syytä tehdä yksityiskohtaisempi, todelliseen altistumiseen perustuva riskinarvio. Tarvitaan kvantitatiivinen altistumisen arvio, osana kokonaisaltistumisen arviointia (esimerkiksi Kollanus & Komulainen, 2013, Ympäristöhallinnon ohjeita 6/2014).
Yksityiskohtaisessa arviossa on riskin kuvaus suositeltavaa tehdä vertaamalla aineen pitoisuutta maaperässä terveysperusteisiin maaperäspesifisiin viitearvioihin (esimerkiksi PIMA-ohjeistuksen SHPter, Suurin haitaton pitoisuus maaperässä, terveysvaikutukset; SHPTter; Suurin haitaton pitoisuus maaperässä teollisuusalueella, Ympäristöhallinnon ohjeita 2014), jos sellaisia on olemassa. Muussa tapauksessa saantia yksin maaperästä, tai mieluummin osana aineen kokonaissaantia kaikista lähteistä voidaan verrata muihin terveysperusteisiin viitearvoihin (TDI, ADI ). Arviossa tulisi kuvata ylitys tai alitus ja siihen liittyvät turvamarginaalit kuten riskin kuvaukseen ohjeistetaan (Komulainen & Kollanus, 2013).
Käytännössä, ellei aivan kaivoksen vieressä kontaminoituneella maaperällä asuta, aineiden saanti kaivoksen vaikutusalueelta poimituissa sienissä, luonnonmarjoissa ja muissa syötävissä ravintokasveissa muodostaa potentiaalisimman altistumislähteen. Niihin liittyy myös pintakontaminaatiota. Kun/jos luonnontuotteita syödään satunnaisesti, altistuminen, ja siihen liittyvä terveysriski jää vähäiseksi. Maaperä säilyy kontaminoituneena kuitenkin hyvin pitkään/pysyvästi. Kontaminoituneesta maaperästä ympäristön vesistöihin päätyvät epäpuhtaudet tulevat arvioiduksi pintaveteen liittyvässä riskinarviossa. Maaperän pintakontaminaation ei oleteta vaikuttavan juuri alueen pohjaveden laatuun. Jos vaikuttaa, se tulee kuitenkin arvioiduksi pohjavettä koskevassa riskinarviossa (Pohjavesiin liittyvä terveysriski).
Riskinarvioinnin suurin epävarmuus liittyy oikean altistumisen määrittelyyn. On todennäköistä, että laskennallinen saanti on helposti todellisen saannin yliarvio. Arviointia vaikeuttaa vielä epävarmuudet saannissa muista lähteistä (erityisesti muusta ravinnosta).