Arseenialtistuminen Suomessa

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun




Altistuminen

Suomalaisten altistumista arseenille kuuluu arvioida juomaveden arseenipitoisuudesta. Myös ravinnossa saadaan arseenia, mutta sen merkitys terveysriskin kannalta on vähäinen, eikä ole tarpeen huomioida riskinarviossa.

Altisteen mittasuure ja yksikkö

Juomaveden arseenipitoisuus, µg/l

Altistumisreitit ja rajaukset

Juomavesi.

Arseenia on pohjavedessä hieman kaikkialla, mutta porakaivoveden käyttäjät on erityisryhmä, jolle terveysriski on syytä arvioida, koska he altistuvat arseenille poikkeavasti enemmän kuin muu väestö. Se on kuitenkin alueellista. Esimerkiksi Pirkanmaalla  pohjaveden arseenipitoisuus on huomattavasti suurempi kuin juomavedessä keskimäärin.

Altistuneen väestön kuvaus. Arvio altistuvien lukumäärästä

Porakaivoveden käyttäjät.

Altistuvaksi arvioidaan henkilö, jonka juomavedessä on arseenia yli tavanomaisen taustatason.


Valtakunnallisen kaivorekisterin puuttuessa altistuvien lukumäärä on arvioitava:


Suomessa on arvioitu olevan 750 000 yksityiskaivoa ja niistä 150 000 porakaivoja (20 %)[1]. On arvioitu, että 500 000 suomalaista juo kaivovettä (n. 10 % väestöstä). Siten todennäköisesti noin 100 0000 ihmistä (0.2 x 500 000) käyttää pääasiallisena juomavetenään porakaivovettä.

Alueilla, joissa maaperä/pohjakallio sisältää epätavallisen paljon arseenia, myös kuilukaivojen vedessä on tavallista korkeampia arseenipitoisuuksia [2]. Myös osa kuilukaivojen käyttäjistä altistuu tavanomaista enemmän arseenille juomavedessä, mutta ei siinä määrin kuin porakaivoveden käyttäjät.


Kaivovesien arseenipitoisuutta on mitattu useassa eri hankkeessa Suomessa. Poikkeuksellisen korkeat pitoisuudet keskittyvät muutamalle alueelle Suomessa (Pirkanmaa merkittävin). Vain osa porakaivoista (näilläkin alueilla) sisältää paljon arseenia. Tästä syystä altistuvaksi väestöksi laskelmiin arvioidaan vaan osa porakaivojen käyttäjistä.


Koska suurin osa porakaivoista sisältää vain kohtalaisesti taustatason ylittävän arseenipitoisuuden, altistumistasoksi best guess-laskentaan valitaan pitoisuuden mediaani. Keskiarvo olisi altistumisen yliarvio. Yksittäiset kaivot (suuret pitoisuudet) nostavat keskiarvoa. Altistuvia hyvin suurille pitoisuuksille on lukumääräisesti vähän.


RAMAS-hankkeen perusteella on arvioitavissa, että n. 10 000 ihmistä altistuu Pirkanmaan alueella kaivovesistä poikkeuksellisesti arseenille [3], [4]. Tämä on suhteellisen varma tieto. Koska arseenia on useilla muilla alueilla Suomessa, best guess-laskelmiin arvioidaan 20 000 henkilöä. 


Suurin osa ihmisistä altistuu vain hieman taustatasoa korkeammille veden arseenipitoisuuksille. Lukumääräksi arvioidaan puolet porakaivovesien käyttäjistä. Min-riskin laskentaan käytetään 50 000 altistuvaa (iso joukko pienille pitoisuuksille altistuvia). 


Max-riski syntyy porakaivoveden käyttäjille, joiden kaivossa on poikkeuksellisen paljon arseenia. Tällaisen veden käytäjiä on vähän. Worst case-arvioon otetaan  5000 henkilöä, joiden kaivossa on Pirkanmaan alueen keskiarvopitoisuus arseenia. Yksittäisissä kaivoissa on todettu hyvin korkeita pitoisuuksia arseenia (useita satoja mikrogrammoja/l), mutta tällaisen veden käyttäjiä on lukumääräisesti vähän. Pitoisuuden suhteen laskelma on realistinen, altistuvien määrän suhteen lukumäärä saattaa olla yliarvio.



Best guess = 20 000
Min = 50 000
Max = 5 000

Altistuvien keskimääräinen altistus (excelissä sarake I)

Best guess = 2.50 µg/l   (mediaani)[5]
Min = 0.14  µg/l   (yleinen taustapitoisuus rengaskaivoissa, mediaani) [6]
Max = 34.79  µg/l   (keskiarvo )[7]

Tausta- tai kynnysaltistus (excelissä sarake J

Best guess = 0.14 µg/l  (mediaani rengaskaivoissa)[8]  
Min = 0.14 µg/l
Max = 0.14 µg/l

Altistusvastefunktiot

Tärkeimpien vaikutusten valinta

Virtsarakon syöpä.


Syöpäriski on (juomaveden) arseenin vakavin riski [9]. Juomaveden arseeni aiheuttaa mm. virtsarakon syöpää, keuhkosyöpää ja ihosyöpää. Virtsarakon syöpäriski on parhaiten tunnettu ja todettu yksittäisissä tutkimuksissa jo suhteellisen pienillä juomaveden arseenipitoisuuksilla.


Muiden syöpien kehittymiseen tarvitaan todennäköisesti huomattavasti suuremmat juomaveden arseeenipitoisuudet ja pitkäaikainen jatkuva altistuminen. Suomessa ainoastaan yksittäiset ihmiset altistuvat niin korkeille arseenipitoisuuksille. Siksi muita syöpäriskejä ei arvioida.


Juomaveden arseenin ja usean muun terveyshaitan välillä on havaittu yhteys (mm. ihomuutoksia, sydän- ja versisuonisairauksia, kohonnut verenpaine, diabetes, reproduktiotoksisia vaikutuksia) alueilla ja väestössä jotka altistuvat huomattavasti suuremmille juomaveden arseenipitoisuuksille kuin Suomessa (Taiwan, Bangladesh; 100 - 1000 µg/l).


Nmä terveyshaitat eivät ole kovin todennäköisiä Suomessa todettavilla arseenipitoisuuksilla, mutta kokonaan niitä ei voida sulkea pois, erityisesti altistuksen ylittäessä 50 µg/l.  Luotetttavien annos-vaste funktioiden puuttuessa näiden vaikutusten riskiä ei voida arvioida kvantitatiivisesti. Vaikutukset on kuitenkin otettava potentiaalisena lisähaittana arseenin liittyvää terveysriskiä kokonaisuutena arvioitaessa.

Riskinarviointimenetelmän kuvaus (excelissä sarake D)

Epidemiologinen

RR per altistumisyksikkö (excelissä sarake K)

  RR = 1.002 (95 % CI: 0.999, 1.006) per µg/l [10]



Vaikutus 1
Best guess =
Min =
Max =


Altistumisen vallitsevuus kohdeväestössä (excelissä sarake M)

  • Lukuarvo ja yksikkö

Eläindatalle yksikköriski (excelissä sarake L välilehdellä "eläindata")

  • Lukuarvo ja yksikkö

Eläindatalle altistuksen kesto (excelissä sarake K välilehdellä "eläindata")

  • Lukuarvo ja yksikkö

Kausaliteetti

Arseeni on todettu syöpävaaralliseksi ihmiselle juomavedessä (IARC  Group 1). Näyttö on todettu riittäväksi virtsarakonsyövän, keuhkosyövän ja ihosyövän osalta.

Kuvaus keskeisistä epävarmuuksista

Arviossa suurin epävarmuus liittyy arseenille altistuvien henkilöiden lukumäärään. Se joudutaan karkeasti arvioimaan. Suomessa ei ole kaivorekisteriä tai muuta vastaavaa tietolähdettä, josta tarkat lukumäärät olisi saatavissa/laskettavissa.  


Suomalaisten juomaveden arseenipitoisuustaso tunnetaan kokonaisuudessaan hyvin. Yksittäisten kaivojen arseenipitoisuus tunnetaan kuitenkin vain satunnaisesti.


Riskilaskentaan käytettu riskisuure perustuu meta-analyysiin viidestä eri epidemiologisesta tutkimuksesta, jotka kattavat juomaveden arseenipitoisuusalueen < 10 µg/l - < 987 µg/l (Taiwan, USA, Argentiina, Chile)[11], [12]. Näistä kolme kattaa pitoisuusalueen 5 µg/l - 150 µg/l, yksi 5 µg/l - 400 µg/l eli Suomessa tavallisimmin esiintyvän pitoisuusalueen.


Todetut riskisuhteet vaihtelivat yksittäisissä tutkimuksissa paljon ja jokaisessa tutkimuksessa ei ole todettu annos-vastetta. Pieniin  arseenipitoisuuksiin liittyvää terveysriskiä ei vielä tunneta hyvin, mutta kokonaisuudessaan on syytä olettaa, että syöpäriski virtsarakon syövän suhteen on lineaarinen (arseeni on genotoksista ja todennäköisesti myös syövän promoottori).  

Katso myös

Viitteet

  1. ↑ Komulainen H., Kurttio P., Muikku M. (2006). Altistuminen veden vierasaineille. Ympäristö ja Terveys-lehti 10:46-53.
  2. ↑ Backman B., Lahermo P. (2004). Arseeni pohjavesissä. Kirjassa: Arseeni Suomen luonnossa. Ympäristövaikutukset ja riskit. Kirsti Loukola-Ruskeeniemi, Pertti Lahermo (toim.). Geologian tutkimuskeskus, Espoo, ss. 103-110.
  3. ↑ Sorvari J. ym. (2007). Risk assessment of natural and anthropogenic arsenic in the Pirkanmaa region, Finland. RAMAS-hankkeen loppuraportti, Finnish Environment Institute, Esko Rossi Oy, Pirkanmaa Regional Environment Centre, Geological Survay of Finland.
  4. ↑ Pasanen K. ym. (2007). Spatial epidemiologic analysis of cancer risk by arsenic level in drilled wells in the Tampere region, 1981-2000. Raportissa: Sorvari J. ym. (2007). Risk assessment of natural and anthropogenic arsenic in the Pirkanmaa region, Finland. RAMAS-hankkeen loppuraportti, Finnish Environment Institute, Esko Rossi Oy, Pirkanmaa Regional Environment Centre, Geological Survay of Finland ss. 110-126.
  5. ↑ Backman B. ym. (2006). Natural occurrence of arsenic in the Pirkanmaa region in Finland. Geological Survay of Finland. S. 48.
  6. ↑ Lahermo P. ym. (2002). Tuhat kaivoa - Suomen kaivovesien fysikaalis-kemiallinen laatu vuonna 1999. Tutkimusraportti 155. Geologian tutkimuskeskus, s. 18.
  7. ↑ Backman B. ym. (2006). Natural occurrence of arsenic in the Pirkanmaa region in Finland. Geological Survay of Finland. S. 48.
  8. ↑ Lahermo P. ym. (2002). Tuhat kaivoa - Suomen kaivovesien fysikaalis-kemiallinen laatu vuonna 1999. Tutkimusraportti 155. Geologian tutkimuskeskus, s. 18.
  9. ↑ WHO (2004). Arsenic in drinking water. IARC monographs on the evaluation of carcinogenic risks to humans. Vol 84. Some drinking-water disinfectants and contaminants, including arsenic, ss.41-247.
  10. ↑ INTARESE-project (2008). WP3.4.Water-First pass assessment report.
  11. ↑ Chu H-A., Crawford-Brown D. (2007). Inorganic arsenic in drinking water and bladder cancer: A meta-analysis for doseCh-response assessment. Int. J. Environ. Res. Public Health, 4:340-341.
  12. ↑ Chu H-A., Crawford-Brown D. (2006). Inorganic arsenic in drinking water and bladder cancer: A meta-analysis for dose-response assessment. Int. J. Environ. Res. Public Health, 3:316-322.
Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Arseenialtistuminen_Suomessa&oldid=3346”