Valtion tutkimuslaitosten uudelleenorganisointi
| Moderaattori:Jouni (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Kysymys
Miksi eri tutkimuslaitoksia pitäisi yhdistää Suomessa? (Miten?)
Vastaus
--#: Kerää tähän ehdotukset siitä, mitä laitoksia on ehdotettu yhdistettäväksi, mitä yhdistämisiä on vastustettu ja miksi. Sitten viittaus pääjohtajien lausuntoihin keskustelusivulla. Esitysmuotona voisi olla päätöstaulukko, john tulee siis valtioneuvoston päätettävinä asioina kukin uuden laitoksen perustaminen ja sitten pääjohtajien esittämät vaihtoehdot siitä, mitä ei yhdistetä. Perustelut eri vaihtoehtojen puolesta ja vastaan sitten kirjoitetaan päätöstaulukon alle. --Jouni Tuomisto 29. syyskuuta 2012 kello 15.27 (EEST)
Perustelut
Suomen tieteen tila ja taso 2009 -raportin mukaan suomalaisen tutkimuksen yleinen rakenteellinen ongelmana on järjestelmän pirstaleisuus. Tutkimuksen fragmentoituminen voi olla merkittävä este sille, että tutkimusympäristöt voisivat hyödyntää riittävän monipuolisesti ja hedelmällisesti erityyppistä asiantuntemusta ja erilaisia lähestymistapoja tutkimuksessaan. Kansallisesti merkittävät tutkimusinfrastruktuurit ovat osin vanhentumassa ja fragmentoituneina, eikä niitä hyödynnetä riittävän laajassa yhteistyössä. Niiden uusimiseksi ja uusien kansallisen tason hankkeiden rahoittamiseksi ei ole keskitettyä ja koordinoitua rahoitusjärjestelmää.
Tutkimus- ja innovaationeuvoston vuoden 2010 valmistuneen linjauksen mukaan talouden kasvu, elinkeinorakenteen uudistuminen ja pitkän aikavälin kilpailukyky perustuvat korkeatasoiseen osaamiseen, joka edellyttää sekä perustutkimuksen vahvistamista sekä sen rinnalla työelämään ja yrityksiin kytkeytyvää monipuolista, uutta luovaa soveltavaa tutkimusta.[1]
Useat kotimaiset ja kansainväliset arvioinnit ovat viime vuosina nostaneet esiin suomalaisen tutkimusjärjestelmän puutteita ja kehittämistarpeita: Suomen tieteellisen tutkimuksen taso ei ole 2000-luvulla kehittynyt odotetulla tavalla, tutkimusjärjestelmä on pirstoutunut moniin pieniin yksiköihin, valtion tutkimuslaitokset eivät muodosta toiminnallista kokonaisuutta ja toimivat osin irrallaan muusta tutkimusjärjestelmästä. Kansainvälinen koulutus- ja tutkimusyhteistyö on edennyt hitaasti (Koulutus ja tutkimus 2011–2016 – valtioneuvoston vahvistama kehittämissuunnitelma).
Tutkimus- ja innovaationeuvoston linjausten mukaisesti koulutus-, tutkimus- ja innovaatiotoiminnan ohjauksessa ja rahoituksessa painotetaan toiminnan laatua, relevanssia ja hyödyntämistä sekä toimia, joilla tuetaan uusia kestävän kasvun ja työllisyyden edellytyksiä. Linjausten mukaan innovaatiojärjestelmä on perusteiltaan kunnossa, kun se
- varmistaa henkisten resurssien riittävyyden ja uudistumisen,
- edistää laadukkaan tiedon ja osaamisen luomista kotimaassa ja muualla luodun siirtämistä tehokkaasti omaan käyttöön sekä
- vauhdittaa tiedon ja osaamisen hyödyntämistä, innovaatioiden tuottamista, käyttöönottoa ja kaupallistamista.[1]
Tutkimus- ja innovaationeuvosto esittää Linjaus 2011–2015 -raportissa tutkimuslaitoskentän uudistamisen tavoitteet ja uudistustyön järjestämisen periaatteiksi seuraavaa:
- Tutkimuslaitoksia on kehitettävä siten, että monitieteinen, korkeatasoinen ja yhteiskunnan kannalta relevantti tutkimus vahvistuu.
- Laitosyksiköitä tulee olla huomattavasti nykyistä vähemmän.
- Tavoitteena on parantaa toiminnan tuottavuutta, mm. vapauttamalla resursseja kiinteistä rakenteista ja tutkimuksen tukipalveluista.
- Hajanaista ja päällekkäistä toimintaa karsitaan ja tutkimusta kootaan aihepiirialueittain.
- Tutkimuslaitokset ja korkeakoulut muodostavat yhteisiä infrastruktuureja ja tukipalveluja. Samalla selkeytetään työnjakoa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välillä.
- Voimavaroja suunnataan uudelleen yhteiskunnan muuttuneiden tarpeiden mukaisesti osaamisintensiivisille aloille ja kansainvälisen tason tutkimukseen.
- Tutkimuslaitosten strategista ohjausta valtioneuvoston tasolla vahvistetaan.
Tutkimuslaitoksissa on laitoksia, jotka tulisi yhdistää keskenään tutkimuslaitosten toiminnallisen ja taloudellisen perustan sekä monitieteisyyden ja tieteidenvälisyyden vahvistamiseksi. Toiseksi on tutkimuslaitoksia, jotka voidaan parhaimmin yhdistää yliopistoon. Kolmanneksi on sellaisia tutkimuslaitoksia, jotka on säilytettävä erillisinä valtion tutkimus- ja kehittämiskeskuksina niiden erityisen tehtävän perusteella.
Tutkimuslaitosten toimintaedellytyksiä voidaan vahvistaa fuusioimalla tutkimuslaitoksia niiden toiminnallisen ja taloudellisen perustan vahvistamiseksi. Näin voidaan vahvistaa tutkimuslaitosten toimintaedellytyksiä niiden omilla perinteisillä tutkimusaloilla sekä etenkin tutkimuksen monitieteisyyden ja tieteidenvälisyyden vahvistamiseksi. Tavoitteena on lisäksi vahvistaa kokonaisvaltaista otetta tutkimustoiminnasta. Tutkimusvoimavaroja voidaan suunnata joustavammin ja yhteiskunnan tarpeeseen paremmin vastaten uuden organisaation sisällä. Monitieteiselle tutkimukselle voidaan luoda nykyistä paremmat edellytykset saattamalla yhteen nykyisin osittain erillisinä toimivia tutkimusryhmiä ja muodostamalla nykyistä vahvempia tutkimusyksiköitä. Edelleen tavoitteena on selkeyttää tutkimuslaitosten vastuualueita ja karsia päällekkäisyyksiä.[1]
Vahvemmat tutkimuslaitokset mahdollistavat myös tutkimusosaamisen ennakoivan kehittämisen tulevaisuuden tarpeita vastaavasti. Fuusioimalla tutkimuslaitoksia voidaan synnyttää vahvempia toimijoita tutkimuksen infrastruktuurien (tutkimusvälineet, laitteistot, laboratoriot, aineistot, tukipalvelut ja tietojärjestelmät) kokoamiseen, investointeihin ja hallintaan. Yhdistämällä ja yhtenäistämällä tutkimuskohteita koskevia tietojärjestelmiä edistetään myös tutkimustiedon vapaata saatavuutta.
Yhdistämällä voimavaroja saavutetaan etua kilpailtaessa Euroopan unionin tutkimusmäärärahoista. Euroopan unionin tutkimuksen puiteohjelman haut edellyttävät tutkimusryhmiltä kykyä tehdä monitieteellisiä tutkimuksia, joissa yhdistetään esim. luonnontieteellisten ilmiöiden sekä niitä koskevien haasteiden ja ongelmien yhteiskunnallisten ratkaisukeinojen tutkimus. Fuusioimalla tutkimuslaitoksia voidaan synnyttää vahvoja monitieteisiä tutkimusorganisaatioita, jotka pystyvät kilpailemaan menestyksellisesti johtavien eurooppalaisten tutkimuslaitosten kanssa.
Fuusioimalla tutkimuslaitoksia voidaan niiden korkeatasoisia seuranta- ja tutkimusaineistoja käyttää aikaisempaa laajemmin tutkimuksessa, palveluissa ja toimintapolitiikan suuntaamisessa. Fuusioiden avulla voidaan kehittää nykyisiä tutkimukseen ja havaintoihin perustuvia palveluja integroiduiksi siten, että viranomaisille ja muille palvelujen käyttäjille (esim. ennuste-, varoitus- ja tilannekuvapalvelut) saadaan tarvittava tilannekuva valmiina kokonaisuutena, samanaikaisesti ja yhdestä lähteestä (ympärivuorokautinen päivystys sekä teknisesti varmistetut ja valvotut jakelukanavat).[1]
Tutkimuslaitosten tilanteen korjaamiseksi on aiemmin ehdotettu:
- tutkimuslaitosten rahoituksen ja ohjauksen vahvistamista valtioneuvoston tasolla,
- tilaaja-tuottajamallin kehittämistä ja valtioneuvoston ja sen ministeriöiden sitomattomien tutkimusvarojen lisäämistä,
- tutkimuslaitosten kokoamista aihekokonaisuuksiksi tai konsortioiksi, jotka vastaavat yhteiskunnan laajoja osaamis- ja tiedontarpeita nykyisten hallinnonalojen sijasta,
- hallinnonalojen välittömiä tiedontarpeita tyydyttävän tutkimuksen siirtämistä yliopistoista tutkimuslaitoksiin ja vastaavasti perustutkimuksen siirtämistä sektoritutkimuslaitoksista yliopistoihin.[1]
Tutkimuslaitosten rakenteita tulee uudistaa laitosten toiminta ja tehtävät huomioiden. Tutkimuslaitoksissa on laitoksia, jotka tulisi yhdistää keskenään tutkimuslaitosten toiminnallisen ja taloudellisen perustan sekä monitieteisyyden ja tieteidenvälisyyden vahvistamiseksi. Osa tutkimuslaitoksista voidaan parhaimmin yhdistää yliopistoon. Kolmanneksi on sellaisia tutkimuslaitoksia, jotka on säilytettävä erillisinä valtion tutkimus- ja kehittämiskeskuksina niiden erityisen tehtävän perusteella.
- Vuonna 2014 fuusioidaan
- Ilmatieteen laitos ja Suomen Ympäristökeskus Ympäristön tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi,
- Geodeettinen laitos, maanmittaushallituksen paikkatieto- ja ilmakuva-oiminnot, Suomen ympäristökeskuksen paikkatietotutkimus ja geo informatiikka sekä mahdollisesti Puolustusvoimien topografiatoiminnot Paikkatiedon tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi,
- VTT Teknologian tutkimuskeskus, Geologian tutkimuskeskus ja Mittatekniikan keskus Moniteknologiseksi tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi,
- Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi, sekä
- Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos sekä mahdollisesti Kansaneläkelaitoksen tutkimusosasto Terveyden ja hyvinvoinnin tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi.
- Vuonna 2014 Helsingin yliopistoon fuusioidaan
- Kuluttajatutkimuskeskus, ja
- Oikeuspoliittinen tutkimuskeskus.
- Itsenäisinä laitoksina säilytetään
- Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA,
- Kotimaisten kielten keskus KOTUS,
- Säteilyturvakeskus STUK, ja
- Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT. [1]
Ympäristön tutkimus- ja kehittämiskeskus
Ilmatieteen laitoksen (IL) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) yhdistäminen Ympäristön tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi synnyttäisi maahan ympäristöalan tutkimuksen ja kehittämistoiminnan vahvan toimijan. Toiminta yhdistäisi vesistöä, ilmakehää ja muuta ympäristöä koskevan tutkimuksen ja kehittämisen.
Laitosten fuusioilla saavuttaisiin synergiaetuja etenkin hydrologian eli vesitieteen tutkimuksen alueella.
Etuja olisi saavutettavissa myös merentutkimuksen alalla. Merentutkimuslaitoksen jakamisen jälkeen merentutkimus on jakautunut IL:n (fysikaalinen merentutkimus) ja SYKE:n (kemiallinen ja biologinen merentutkimus) kesken. Näiden yhdistäminen antaisi mahdollisuuden kokonaisvaltaisen merialueiden tutkimiseen ja palveluihin.
Kolmanneksi kummatkin laitokset operoivat suuria ilmastonmuutoksen tutkimiseen erikoistuneita yksiköitä. Yhdistämällä nämä pystyttäisiin saamaan maailmanluokan keskus, joka yhdessä Helsingin yliopiston kanssa tutkisi ilmastonmuutosta pohjoisilla alueilla ja sen vaikutuksien arviointia lähitulevaisuudessa ja pidemmällä aikavälillä.[1]
Paikkatiedon tutkimus- ja kehittämiskeskus
Julkisen hallinnon paikkatietoalan tutkimus- ja kehittämistoiminnat ovat tällä hetkellä sirpaloituneet eri hallinnonaloille ja -tasoille, mistä on ollut seurauksena, että paikkatietotekniikan mahdollisuutta tehostaa ja laadullisesti parantaa yhteiskunnan kansalaisilleen tuottamia palveluita, hallinnon prosesseja ja yritystoiminnan edellytyksiä ei voida täysmääräisesti hyödyntää.
Kuntarakenteen uudistumisen seurauksena tulee olemaan tarve tehokkaille tietopalveluille, joissa hyvä kansallinen paikkatietoinfrastruktuuri on keskeisessä asemassa.
Paikkatietotekniikan hyödyntämisen tehostamiseksi eri hallinnonaloilla tulee perustaa näihin kysymyksiin nykyistä laajemmin keskittyvä Paikkatiedon tutkimus- ja kehittämiskeskus, johon kootaan Suomen julkisen hallinnon keskeinen paikkatietoihin liittyvä toimialariippumaton tutkimus-, kehitys- ja tukitoiminta.
Paikkatiedon tutkimuskeskus olisi laitos, joka kehittäisi yhteistyössä eri hallinnonalojen ja kuntien kanssa laaja-alaista tehokkaasti toimivaa kansallista paikkatietoinfrastruktuuria, joka noudattaisi INSPIRE-direktiiviä ja siten mahdollistaisi luontevan liitynnän myös Eurooppalaisiin paikkatietoratkaisuihin. Se kehittäisi ja ylläpitäisi yhtenäistä paikkatietoalustaa, joka perustuisi tarkkoihin koordinaattitietoihin ja aktiiviseen informaation päivitykseen, käytettäväksi niin valtion, kuntien kuin yksityisen sektorin paikkatietoratkaisuissa. Nykyistä yhtenäisempi hyvin koko julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuriin kytkeytyvä paikkatietoinfrastruktuuri loisi edellytyksiä merkittäville säästöille erityisesti valtio- ja kuntasektorilla ja tukisi aineistojen yhteiskäyttöisyyttä yli hallinnonalojen. Laitos tutkisi ja kehittäisi aktiivisesti uusia paikkatietoteknologioita, paikkatietojen tarkkuutta ja -keräysmenetelmiä yhteistyössä yliopistojen ja yritysten kanssa.
Paikkatiedon tutkimuskeskus voidaan perustaa yhdistämällä maa- ja metsätalous-, ympäristö- ja puolustusministeriöiden hallinnonaloilla toimivista paikkatietoyksiköistä. Paikkatietojen tutkimusta on vähäisessä määrin myös muissa tutkimuslaitoksissa. Perusrungon muodostaisi Geodeettinen laitos. Lisäksi uuteen keskukseen liitettäisiin seuraavat yksiköt tai niiden osia: Maanmittauslaitoksen kehittämiskeskus, Suomen ympäristökeskuksen Geoinformatiikka sekä mahdollisesti Puolustusvoimien Topografikunta.[1]
Moniteknologinen tutkimus- ja kehittämiskeskus
VTT, GTK ja MIKES toimivat kaikki tiiviissä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Resurssien yhdistäminen edesauttaa laajempien ja vaikuttavampien kansainvälisten osaamiskeskittymien synnyttämistä Suomen elinkeinoelämän kannalta keskeisillä painoalueilla. Tutkimuslaitosten yhdistäminen luo GTK:n, Mikesin sekä VTT:n osaamisille uusia kehitys- ja sovellusmahdollisuuksia moniteknologisessa ympäristössä ja mahdollistaa laajojen haastelähtöisten tutkimus- ja innovaatio-ohjelmien toteuttamisen strategisessa yhteistyössä keskeisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Fuusio mahdollistaa esimerkiksi GTK:n ja MIKESin osaamisen laajemman hyödyntämisen moniteknologisessa ympäristössä ja tuo VTT:n osaamiselle uusia sovellusmahdollisuuksia GTK:n ja MIKESin toiminnan painoalueilla. Erityisen mielenkiintoista VTT:n ja GTK:n osaamisen yhdistämisen mahdollisuuksia löytyvät seuraavilta alueilta: Kaivannaisteollisuus ja biotalous kokonaisuutena, energiateknologiaan ja sovelluksiin liittyvä tutkimus (ml. yhdyskuntajätteet), vesiteknologiaan liittyvät osaamisalueet, kaivosteollisuuden kone- ja laitevalmistus sekä maankäyttöön ja rakentamiseen liittyvät osaamiset. Mielenkiintoisia VTT:n ja MIKESin osaamisen yhdistämismahdollisuuksia ovat mm. mittarointi- ja anturointiteknologioiden alueilla (esim. ympäristömittaukset) sekä metrologiaan liittyvän tutkimuksen alueella.
Laitosten yhdistäminen selkeyttää TEM:n hallinnonalan tutkimuslaitosten organisoitumista ja hallintaa osana innovaatioympäristön kehitystä. VTT:n viimeaikainen panostaminen liiketoiminnan ja organisaation kehittämiseen sekä kansainvälistymiseen mahdollistaa GTK:lle ja Mikesille uusia toimintatapoja mm. asiakkuuden hallinnan, liiketoimintaosaamisen kehittämisen ja teknologian kaupallistamisen alueilla. Yhdistäminen tehostaa myös hallinnollisten tukiprosessien organisoitumista ja käyttöä (mm. tukitoimintojen yhtenäistäminen, tilojen käytön tehostaminen). Hyötyjä on myös saatavissa alueellisen verkoston yhtenäistämisen kautta, markkinoinnissa, myynnissä ja hankevalmistelussa sekä tietopalveluissa. Lisäksi kansainväliseen toimintaan liittyvät synergiahyödyt ovat ilmeiset.
Fuusio antaa myös mahdollisuuden arvioida joidenkin GTK:n ja MIKESin testaus/analyysitehtävien hoitamista osana VTT Groupin Expert Services Oy -yhtiötä.[1]
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus- ja kehittämiskeskus
MTT:n, Metlan ja RKTL:n muodostama laitoskokonaisuus pystyisi tehokkaasti tuottamaan kattavan kuvan uusiutuvien luonnonvarojen varannoista, käytöstä, uusiutumisesta ja kunnosta. Korkeatasoiset seurantajärjestelmät (esim. metsävarojen inventointi, maatilojen kannattavuuslaskenta, riistakantojen seuranta) ylläpitävät arvokasta tietopääomaa, jota tulisi kyetä hyödyntämään nykyistä laajemmin luonnonvarapolitiikan suuntaamisessa. Laitosten yhdistäminen vahvistaisi tutkimuksen monitieteisyyttä ja tieteidenvälisyyttä. uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien hallitseminen ja poliittisten ohjauskeinojen vaikuttavuuden arviointi edellyttävät biologis-luonnontieteellisen, taloustieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen yhdistämistä. Suurempi laitoskokonaisuus mahdollistaisi osaamisen ennakoivan kehittämisen tulevaisuuden tarpeita vastaavasti.
Uusi laitos vahvistaisi myös tutkimusta, joka tarkastelee uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön pohjautuvia arvoketjuja alkutuotannosta uusiin tuotteisiin ja palveluihin saakka. Luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ja siihen perustuva biotalous tarjoaa vakaan pohjan yhteiskunnan ja talouden kehitykselle. Biotalouteen siirtymisessä tarvitaan vahvaa tutkimusta, jonka tuottama tieto tulee pystyä siirtämään nopeasti elinkeinotoiminnan ja yritysten hyödynnettäväksi.
Yhdistämällä tutkimuslaitokset voitaisiin vahvistaa tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, vastata nykyistä paremmin sidosryhmien ja asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin sekä tarjota toimiva ja innostava tutkimusympäristö monitieteisen luonnonvara- ja biotalouden tutkimuksen tekemiseen.[1]
Terveyden ja hyvinvoinnin tutkimus- ja kehittämiskeskus
TTL:n ja THL:n toiminta kohdistuu monelta osin samoihin ongelmiin. Molemmat laitokset tekevät terveysongelmiin liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä. Työympäristöjen, työprosessien ja työyhteisöjen ja terveyden vuorovaikutukseen kohdistuva tutkimus ja kehittämistoiminta on TTL:n ydinaluetta. THL:n työ kohdistuu koko terveys- ja hyvinvointijärjestelmään, mutta huomattavalta osin myös palvelujärjestelmän organisaatioihin. Laitosten tutkimustoiminnassa on päällekkäisyyttä.
Työterveyshuolto on merkittävä osa terveyspalvelujärjestelmää. Työterveys huollon kehittäminen edellyttää sen vankkaa integroimista yleiseen terveyden ja hyvinvoinnin kehittämiseen. Työpaikka voi toimia terveyden edistämisen areenana ja työterveyshuolto välittäjäorganisaationa. Näiden ongelmien ratkaiseminen onnistuu parhaiten, kun tutkimuslaitokset toimivat tiiviissä yhteistyössä yhteisen päämäärän eteen.
Sosiaali- ja terveysalan tutkimuksen päällekkäisyyttä on myös Kansan eläkelaitoksen tutkimusosaston, THL:n ja TTL.n välillä.
Yhdistämällä nykyiset THL ja TTL saadaan aikaan kokonaisvaltainen ja vahva tutkimus-, asiantuntija- ja kehittämislaitos, jossa on huomattava määrä tämän laajan toiminta-alueen asiantuntemusta. Tutkimustyön kannalta eri tieteenalojen vuorovaikutus lisääntyy, jolloin kansanterveyden, työterveyden ja hyvinvoinnin tutkimukseen ja kehittämistyöhön saadaan nykyistä kokonaisvaltaisempi ote. Samalla tutkimus- ja kehittämistoiminnan kannalta olennainen asiantuntemuksen kriittinen massa kasvaa. Uusi laitos parantaa mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisvaltaiseen tarkasteluun tutkimuksessa, kehittämisessä ja ohjaamisessa sekä alan tilastojen, rekistereiden ja tietovarantojen ylläpitämisessä, kehittämisessä ja hyödyntämisessä.
Nykyisten laitosten infrastruktuurien yhdistämisellä saadaan laitosten tehtäväkenttien päällekkäisyyksiä puretuiksi ja lisäksi laitosten yhdistämisellä voidaan säästää voimavaroja ja parantaa laatua.[1]
Kuluttajatutkimus
Kuluttajatutkimuksen traditiota ja jatkuvuutta voidaan parhaimmin ylläpitää ja myös vahvistaa liittämällä se osaksi yliopistoa. Kuluttajatutkimuksen monitieteisyys saa yliopistolla laaja-alaisemman ja vahvemman pohjan. Kuluttajatutkimuksen riippumaton asema vahvistuu, kun tutkimus siirretään talousarviovaroineen yliopistolle. Lisäksi ratkaisu ei sulje pois ulkopuolista rahoitusta kuluttajatutkimukseen: yliopisto voi hankkia ja kilpailla ulkopuolisesta rahoituksesta. Siirtyminen osaksi yliopiston laajempaa tutkimusorganisaatiota voidaan vahvistaa monitieteellistä kuluttajatutkimuksellista näkökulmaa. Yliopisto tarjoaa laajemman tutkijayhteisön kuluttajatutkimuksen kehittämiseksi ja sen nivomiseksi osaksi muuta yhteiskunnallista tutkimusta.[1]
Oikeuspoliittinen tutkimus
Kriminologisen ja muun oikeuspoliittisen tutkimuksen vahvistamisen näkökulmasta varteenotettavana vaihtoehtona on OPTULA:n liittäminen Helsingin yliopistoon erillislaitoksena tai yliopistoinstituuttina. Tällöin on turvattavavaltioneuvoston ja sen oikeusministeriön tutkimusintressien toteutuminen. Kevyempää yhteistyön vaihtoehtoa edustaisivat yhteisprofessuurit, joille olisitarvetta kaikilla laitoksen kolmella pääteema-alueella: rikollisuustutkimuksessa, kontrollijärjestelmän toiminnan analyysissa, sekä lakien seurannan ja arvioinnin (oikeussosiologian ja empiirisen oikeustutkimuksen) aloilla.[1]