Ero sivun ”YVAR Rehevöitymisriskin arviointi” versioiden välillä

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
pEi muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
{{kaivos-YVA-raportti}}
{{kaivos-YVA-raportti}}


Tunnetuin kaivostoimintaan liittyvä ravinnekuormituksen lähde on räjähdysaineiden aiheuttamat typpipäästö. Lisäksi mineraalien rikastuksessa on käytössä kemikaaleja, jotka sisältävät vesistöjä rehevöittäviä fosfaatteja (ditiofosfaatit). Tämän vuoksi koerikastuksen yhteydessä tehtäviin poistovesien ja rikastushiekan vesijakeen analyyseihin on hyvä sisällyttää myös fosforimääritykset. Aluksi tarkastellaan, aiheuttaako suunniteltu jätevesipäästö merkittävää fosforin tai typen pitoisuuslisäystä sekoittuessaan vastaanottavaan vesistöön.  Kuormituksen merkitystä voidaan aluksi arvioida laskemalla yksinkertaisilla laimennuslaskuilla, miten ravinnepitoisuus muuttuisi verrattuna vesien ekologisen tilan luokituksen fosfori- ja typpipitoisuusrajoihin eri tyyppisissä vesissä (Aroviita et al. 2012, Liite 3.7.)  
Tunnetuin kaivostoimintaan liittyvä ravinnekuormituksen lähde on räjähdysaineiden aiheuttamat typpipäästö. Lisäksi mineraalien rikastuksessa on käytössä kemikaaleja, jotka sisältävät vesistöjä rehevöittäviä fosfaatteja (ditiofosfaatit). Tämän vuoksi koerikastuksen yhteydessä tehtäviin poistovesien ja rikastushiekan vesijakeen analyyseihin on hyvä sisällyttää myös fosforimääritykset. Aluksi tarkastellaan, aiheuttaako suunniteltu jätevesipäästö merkittävää fosforin tai typen pitoisuuslisäystä sekoittuessaan vastaanottavaan vesistöön.  Kuormituksen merkitystä voidaan aluksi arvioida laskemalla yksinkertaisilla laimennuslaskuilla, miten ravinnepitoisuus muuttuisi verrattuna vesien ekologisen tilan luokituksen fosfori- ja typpipitoisuusrajoihin eri tyyppisissä vesissä (Aroviita et al. 2012, Liite 3.7.) Mikäli päästöjen leviämisen mallinnustuloksia on käytettävissä, hyödynnetään niitä.


Mikäli lisäys on merkittävä suhteessa vesistön vertailutilaan, tarkastellaan syntyvää ravinteiden lisäkuormitusta vastaanottavassa vesistössä tarkemmin mittaushavaintojen ja ainetaselaskelmien avulla. Tällöin otetaan huomioon myös muu ravinnekuormitus esimerkiksi julkaistujen ominaiskuormituslukujen tai ympäristöhallinnon vedenlaatumallin avulla. Kuormituksen sietorajatarkastelujen avulla arvioidaan kestääkö vesistö suunniteltua jätevesikuormitusta rehevöitymättä.
Mikäli lisäys on merkittävä suhteessa vesistön vertailutilaan, tarkastellaan syntyvää ravinteiden lisäkuormitusta vastaanottavassa vesistössä tarkemmin mittaushavaintojen ja ainetaselaskelmien avulla. Tällöin otetaan huomioon myös muu ravinnekuormitus esimerkiksi julkaistujen ominaiskuormituslukujen tai ympäristöhallinnon vedenlaatumallin avulla. Kuormituksen sietorajatarkastelujen avulla arvioidaan kestääkö vesistö suunniteltua jätevesikuormitusta rehevöitymättä.


Ainetaselaskelmissa tarkasteltavaan ravinteiden pidättymiseen ja vapautumiseen sedimenteistä voi vaikuttaa osaltaan myös sulfaatti, jota kaivoksen jätevesissä on usein runsaasti. Mikäli vastaanottava vesistö on rehevä, sulfaatti voi heikentää pohja-aineksen kykyä sitoa fosforia ja siten lisätä rehevyyttä. Tätä seikkaa voidaan YVA-vaiheessa tarkastella ainakin laadullisesti, asiantuntija-arvioon perustuen.
Ainetaselaskelmissa tarkasteltavaan ravinteiden pidättymiseen ja vapautumiseen sedimenteistä voi vaikuttaa osaltaan myös sulfaatti, jota kaivoksen jätevesissä on usein runsaasti. Mikäli vastaanottava vesistö on rehevä, sulfaatti voi heikentää pohja-aineksen kykyä sitoa fosforia ja siten lisätä rehevyyttä. Tätä seikkaa voidaan YVA-vaiheessa tarkastella ainakin laadullisesti, asiantuntija-arvioon perustuen.

Versio 22. lokakuuta 2015 kello 07.48


Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa
Tämän raportin osat Kaivoshankkeen elinkaari · Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset · Kaivoshankkeen kuvaaminen ja ympäristöön kohdistuvat paineet · Selvitys kaivosympäristön nykytilasta · Kaivostoiminnan vaikutuksien arvioiminen · Kaivostoiminnan vaikutukset luonnonympäristön kemialliseen ja fysikaaliseen tilaan · Kaivostoiminnan vaikutukset eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen · Kaivostoiminnan terveys- ja viihtyvyysvaikutusten arviointi · Kaivostoiminnan sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset · Kaivostoiminnan yhteisvaikutusten ja vaikutusten merkittävyyden arviointi
Muuta kaivostoimintaan liittyvää Minera-malli · Hyvä kaivos pohjoisessa · Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt · Ympäristövaikutusten arviointimenettely kaivoshankkeissa
Sivun aiheeseen liittyviä muita sivuja


Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin:


Kauppila T, Kauppila PM, Räisänen ML, Makkonen H, Jantunen J, Komulainen H, Törmä H, Kauppinen T, Leppänen MT, Tornivaara A, Pasanen A, Kemppainen E, Liukko U-M, Raunio A, Marttunen M, Mustajoki J, Huttula T, Kauppi S, Ekholm P, Tran-Nguyen E, Vormisto J, Karjalainen N, Tuomela P, Hietala J: Hyviä käytäntöjä kaivohankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa. Opasnet 2015. Viite: Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 222, 2015. [[1] Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden YVAssa TR222] Viitattu 23.12.2024.




Tunnetuin kaivostoimintaan liittyvä ravinnekuormituksen lähde on räjähdysaineiden aiheuttamat typpipäästö. Lisäksi mineraalien rikastuksessa on käytössä kemikaaleja, jotka sisältävät vesistöjä rehevöittäviä fosfaatteja (ditiofosfaatit). Tämän vuoksi koerikastuksen yhteydessä tehtäviin poistovesien ja rikastushiekan vesijakeen analyyseihin on hyvä sisällyttää myös fosforimääritykset. Aluksi tarkastellaan, aiheuttaako suunniteltu jätevesipäästö merkittävää fosforin tai typen pitoisuuslisäystä sekoittuessaan vastaanottavaan vesistöön. Kuormituksen merkitystä voidaan aluksi arvioida laskemalla yksinkertaisilla laimennuslaskuilla, miten ravinnepitoisuus muuttuisi verrattuna vesien ekologisen tilan luokituksen fosfori- ja typpipitoisuusrajoihin eri tyyppisissä vesissä (Aroviita et al. 2012, Liite 3.7.) Mikäli päästöjen leviämisen mallinnustuloksia on käytettävissä, hyödynnetään niitä.

Mikäli lisäys on merkittävä suhteessa vesistön vertailutilaan, tarkastellaan syntyvää ravinteiden lisäkuormitusta vastaanottavassa vesistössä tarkemmin mittaushavaintojen ja ainetaselaskelmien avulla. Tällöin otetaan huomioon myös muu ravinnekuormitus esimerkiksi julkaistujen ominaiskuormituslukujen tai ympäristöhallinnon vedenlaatumallin avulla. Kuormituksen sietorajatarkastelujen avulla arvioidaan kestääkö vesistö suunniteltua jätevesikuormitusta rehevöitymättä.

Ainetaselaskelmissa tarkasteltavaan ravinteiden pidättymiseen ja vapautumiseen sedimenteistä voi vaikuttaa osaltaan myös sulfaatti, jota kaivoksen jätevesissä on usein runsaasti. Mikäli vastaanottava vesistö on rehevä, sulfaatti voi heikentää pohja-aineksen kykyä sitoa fosforia ja siten lisätä rehevyyttä. Tätä seikkaa voidaan YVA-vaiheessa tarkastella ainakin laadullisesti, asiantuntija-arvioon perustuen.

Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=YVAR_Rehevöitymisriskin_arviointi&oldid=30864”