Ero sivun ”YVA” versioiden välillä

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 76: Rivi 76:
}}
}}
[[Luokka:THL:n julkaisuja vuonna 2010]]
[[Luokka:THL:n julkaisuja vuonna 2010]]
*[[Tiedosto:Imperia_Uudet tuulet_final_120313.pdf]]
*[[Tiedosto:Imperia_Vaikutusten merkittävyyden arviointi - kommentti Goebel.pdf]]
*[[Tiedosto:Imperia_Vaikutusten merkittävyys  12 3 seminaariin_final_final.pdf]]
*[[Tiedosto:Imperianesittely_final_12_03_2013.pdf]]
*[[Tiedosto:Seminaariesitys_Imperia_Luodemäki_Grönlund_Valli.pdf]]

Versio 25. maaliskuuta 2014 kello 11.55




Tälle sivulle kootaan tietoa, näkemyksiä ja kannanottoja ympäristövaikutusten arvionnista (YVA), sitä määrittävistä laeista ja asetuksista (YVA-laki/YVAL, YVA-asetus), sekä myöskin Suomen lainsäädäntöä määrittävästä Eurooppalaisesta YVA-direktiivistä (EIA Directive). Lisäksi aiheeseen liittvät läheisesti myös mm. ns. SOVA-laki, SOVA-asetus ja Maankäyttö ja rakennuslaki (MRL). Sivun tarkoituksena on jäsentää aiheeseen liittyvää keskustelua, jota ovat viime aikoina nostaneet esille mm. kysely EU:n YVA-direktiivin kehittämiseen liittyen, Suomessa tehty YVAL:n toimivuusarviointi ja suomalaisen YVA:n tehokkuutta tutkineen EFEIA-projektin tulokset. Tavoitteena on synnyttää YM:n koordinoiman YVAL-toimivuusarvioinnin tuloksia täydentävä ja/tai täsmentävä arviointi YVA:sta ja YVAL:sta sekä niiden toimivuudesta. Kaikki näkökulmat ja kontribuutiot keneltä tahansa ovat tervetulleita tälle sivulle.

Näkökulmia YVAan ja muuta ajankohtaista aiheeseen liittyvää

YVAa tarkastelleen EFEIA-projektin tuloksia ovat vetäneet yhteen esim. Pölönen et al. 2011 [1].

Ympäristöministeriö (YM) on toteuttanut YVA-lainsäädännön toimivuusarvioinnin ja arviointiraportti löytyy ymparisto.fi sivuilta. (Suora linkki itse raporttiin). YM järjesti 4.11.2010 keskustelutilaisuuden toimivuusarvioinnin tulosten esittelyä ja kommentontia varten. Lausuntoja toimivuusarvioinnista pyydettiin useilta YVA:iin eri tavoin liittyviltä toimijoilta.

YVAL:n ja EU:n YVA-direktiivin taustalla olevaa EIA käsitettä ja sen mukaista näkemystä ympäristövaikutuksen arviointiin ja sen suhdetta mm. kestävään kehitykseen ovat käsitelleet mm. Pope et al. 2004 [2].

THL:n VETO-osaston HYVE-yksikön ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi liittyy myös YVAan: IVA-käsikirja netissä. IVA on mukana myös Tapani Kauppisen (THL) väitöskirjassa, joka tarkastelee ennakkoarviointia kunnallisessa päätöksenteossa.

EU järjesti avoimen kyselyn EU:n YVA-direktiivin kehittämistarpeiden tunnistamiseksi: tiedote kyselystä (päättynyt 24.9.2010).

Ainakin THL:n ja STM:n edustajat ovat usemmassakin yhteydessä, mm. YVAL toimivuusarvioinnin keskustelutilaisuudessa syksyllä 2009, nostaneet esiin terveysvaikutusten arviointien puutteellisuutta YVA:ssa. YVA-laki ja -asetus edellyttävät mm. ihmisten terveyteen kohdistuvien vaikutusten arviointia, mutta em. säädöksissä ei täsmennetä, millaisilla periaatteilla ja menetelmillä terveysvaikutuksia tulisi arvioida.

op_en:BEPRARIBEAN-projektissa tarkasteltiin erilaisia näkemyksiä hyöty-riskianalyysiin. Ympäristöterveyttä käsittelevässä osiossa tarkastellaan myös suomalaista YVA:a yhtenä näkökulmana: op_en:State of the art in benefit–risk analysis: Environmental health

Osallistumisen merkityksellisyyttä ja vaikuttavuutta ympäristövaikutusarvioinneissa (kansainvälisesti) on pohdittu useissa eri tieteellisissä julkaisuissa esim. Doelle & Sinclair 2006[3], O'Faircheallaigh 2009[4], Newig 2007[5], Sinclair & Diduck 1995[6]. Osallistumisen roolia suomalaisessa ympäristöä koskevassa päätöksenteossa yleisemmin on tutkinut mm. Aino Inkinen (2007) [7]. Avoimuutta sekä osallistumisen, arviointien ja päätöksenteon yhteyksiä pohditaan myös artikkelissa op_en:Openness in participation, assessment, and policy making upon issues of environment and environmental health: a review of literature and recent project results.

Kannanottoja YVAL toimivuusarviointiin liittyen

Ympäristöministeriön (YM) Suomen ympäristökeskukselta tilaama YVA-lain toimivuutta koskeva arviointi on huolellisesti asiantuntemuksella tehty ja onnistuneesti tunnistaa useita merkittäviä haasteita YVA-menettelyssä ja sitä määrittävässä YVA-laissa. Joitain oleellisia heikkouksia voidaan kuitenkin todeta toimivuusarvioinnin tuloksiin, ongelmanasetteluun ja prosessiin liittyen. Nostamme esiin kolme keskeistä asiaa.

1. Terveysvaikutusten arvioinnin heikkous on yksi nykymuotoisen YVA-menettelyn tärkeistä haasteista. Kuitenkaan toimivuusarvioinnissa tätä ei ole tunnistettu. Ympäristövaikutusten arviointien toteuttajien tieto ja osaaminen ympäristön kautta välittyvien terveysvaikutusten arvioimisen suhteen on usein riittämätöntä. Terveysvaikutusten arviointi saatetaan jättää YVA:ssa kokonaan tekemättä tai se voidaan toteuttaa hyvin pinnallisesti esim. vertaamalla mitattuja tai mallinnettuja pitoisuuksia ohje- tai raja-arvoihin ja toteamalla että terveysvaikutuksia ei ole. Terveysvaikutukset ovat kuitenkin hyvin tärkeitä esim. YVA:ssa tarkasteltavien hankkeiden lupapäätöksiä tehtäessä ja myös kommunikoitaessa hankkeiden ympäristövaikutuksia kansalaisille.

  • Esimerkkinä terveysvaikutusten huomioimisen tai huomiotta jättämisen merkityksellisyydestä mainittakoon energiantuotantoa koskevat YVA:t. YM:n keskustelutilaisuudessa 4.11.2010 esitetyn mukaan vuoden 1994 jälkeen YVA on tehty vain 6 prosentille kaikista ympäristölupaprosessin läpikäyneistä energiantuotantohankkeista, mutta YVA-hankkeet ovat kattaneet peräti 57 % kaikesta uudesta energiantuotantokapasiteestista. Näin ilmaistuna YVA kuulostaa kattavalta ja tehokkaalta. Kuitenkin suuri osa energiantuotannon terveysvaikutuksista tulee pienten, YVA-menettelyyn kuulumattomien polttolaitosten pienhiukkaspäästöistä, koska ominaispäästöt ovat suuremmat ja päästöt tulevat lähelle altistuvaa väestöä. Niinpä vain mitätön osa kaikesta energiantuotannon terveysvaikutuksesta on edes tullut YVA:n tarkastelun piiriin.

Terveysvaikutusten arvioinnin asemaa tulee vahvistaa YVA-laissa, YVA-menettelyä käsittelevässä ohjeistuksessa, YVA-prosessien valvonnassa sekä YVA-lain ja YVA-menettelyn kehitystyössä. YVA-säädöksiin on tarpeen määritellä riittävän yksityiskohtaisesti, millä periaatteilla terveysvaikutuksia tulee arvioida. Voidaan antaa ohjeita menetelmistä, esim. voidaanko tyytyä vertaamaan altistumista ohjearvoihin, vai tulisiko haittoja arvioida määrällisesti väestötutkimuksiin perustuvien vastefunktioiden avulla.

  • Yhtenä vertailukohtana ja esimerkkinä käytännön arviointityötä tukevasta lainsäädännöstä voidaan tarkastella ympäristömeludirektiiviä (2002/49/EY). Direktiivissä on altistumisen kuvailusuureet ja arviointimenetelmät määritelty varsin yksityiskohtaisesti. Direktiivissä myös todetaan, että (melun) haittavaikutuksia arvioitaessa "olisi käytettävä annos-vastesuhdetta", sekä täsmennetään verrattain yksityiskohtaisesti, millaisia altisteen ominaisuuksia, vaikutuksia, altistuvia kohteita sekä altistumisolosuhteita annosvastesuhteet erityisesti voivat koskea.

2. Toimivuusarvioinnin ongelmanmäärittely mukailee YVA-lain ympäripyöreää tavoitekuvausta. Tämä lähestymistapa kiinnittää huomion vain yksittäisiin erillisiin haasteisiin ja estää havaitsemasta YVA-menettelyn ja sitä määrittävän YVA-lain laajempia ongelmia. Toimivuusarvioinnissa on pääasiassa keskitytty nykymuotoisen YVA-lain ja YVA-menettelyn kuvailuun ja YVA-laissa varsin ympäripyöreästi kuvattujen tavoitteiden toteutumisen tarkasteluun (YVA-laki 1994/468 1§ Tavoite: Tämän lain tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia.) YVA-laki siis pyrkii edistämään YVA-menettelyä, josta laissa itsessään säädetään. Toimivuusarviointi tarkastelee miten YVA-lailla säädettyä menettelyä on toteutettu ja toteaa YVA-lain ja YVA-menettelyn toimivan varsin hyvin, koska sitä tapahtuu mitä lailla on säädettykin. Tarkastelun kehämäisyys jättää oleellisia kysymyksiä toimivuusarvioinnin rajauksen ulkopuolelle, esim. kuinka hyvin YVA-laki edistää ympäristövaikutusten arvioinnin perimmäisiä tarkoituksia kuten kestävää kehitystä, tai onko tarpeen tai järkevää säätää ympäristövaikutusten arvioinnista omana lakinaan?

Niin EU:n YVA-direktiivi kuin Suomen YVA-lakikin ovat hyvin prosessikeskeisiä, eli pikemminkin määrittävät YVA-prosessia ja sen suorittamista kuin sen tarkoitusta tai vaikuttavuutta. Tämä on ollut varsin yleinen suuntaus niin ympäristövaikutusten arvioinnin teorioiden kehityksessä kuin niiden yhteydessä toteutettavien osallistumisprosessien kehityksessä ja toteutuksessakin, mutta se on laajalti todettu rajoittuneeksi ja käytännössä huonosti toimivaksi näkökulmaksi (esim. Cashmore 2004[8], Doelle ja Sinclair 2006[3], O'Faircheallaigh, 2010[4] ja Pope et al. 2004[2]). YVA-lain tavoitemäärittelyn, YVA-menettelyn vaikuttavuuden ja YVA:n vaikuttavuuden mittaamisen haasteita on käsitelty myös EFEIA-projektin tuloksia käsittelevässä artikkelissa (Pölönen et al. 2010[1]).

YVA-lain toimivuutta tulisi arvioida myös vertaamalla lain määrittämän YVA-menettelyn vaikuttavuutta suhteessa ympäristövaikutusten arvioinnin perimmäisiin tarkoituksiin. Tällainen arviointinäkökulma loisi myös paremman viitekehyksen tarkastella YVA-lain ja YVA-menettelyn haasteita ja puuttua niihin.


3. Toimivuusarvioinnin toteutuksessa osallistuminen tarpeettomasti rajattiin valikoitujen asiantuntijatahojen haastatteluihin jättäen mm. tutkijoiden näkemykset YVA:sta liian vähälle huomiolle. YVA-kokemusta omaavien eri YVA-osapuolten edustajien osallistaminen toimivuusarviointiin on ollut välttämätöntä käytännön kokemusten kartoittamiseksi, mutta rajautuminen vain heidän näkemyksiinsä on estänyt laajemman kokonaiskuvan tarkastelua. Vaikka YM:n keskustelutilaisuuksissa esitetty perustelu resurssien rajallisuudesta onkin sinänsä ymmärrettävä, avoimemmalla arviointiprosessilla olisi hyvinkin voitu esim. internetiä hyödyntäen osallistaa YVA:sta kiinnostuneet tutkijat, ja miksei myös kansalaiset, esittämään näkemyksensä YVA-lain ja YVA-menettelyn toimivuudesta jo hyvissä ajoin arvioinnin aikana ja varsin vähäisin lisäresurssein.

Tulevissa toimivuusarvioinneissa tulee pyrkiä avoimempiin arviointiprosesseihin ja kattavampaan merkityksellisten näkökulmien huomioon ottamiseen.


Yhteenvetona voi todeta tulevien toimivuusarviointien tarvitsevan

  1. perusteellisemman arvion terveysvaikutusten arvioinnin roolista,
  2. keskittymistä arvioimaan perimmäisten tavoitteiden saavuttamista muodollisten tai välitavoitteiden sijasta,
  3. avoimemman prosessin, jossa lähtökohtaisesti kaikki kiinnostuneet voivat osallistua arviointiin.

Katso myös

Avainsanat

Viitteet

  1. ↑ Siirry ylös kohtaan: 1,0 1,1 Pölönen, I., Hokkanen, P., Jalava, K. 2010. The effectiveness of the Finnish EIA system - What works, what doesn't, and what could be improved?. Environmental Impact Assessment Review 31, 120-128.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan: 2,0 2,1 Pope, J., Annandale, D., Morrison-Saunders, A. 2004. Conceptualising sustainability assessment. Environmental Impact Assessment Review 24(2004) 595-616.
  3. ↑ Siirry ylös kohtaan: 3,0 3,1 Doelle, M., Sinclair, A.J. 2006. Time for a new approach to public participation in EA: Promoting cooperation and consensus for sustainability. Environmental Impact Assessment Review 26(2006) 185-205.
  4. ↑ Siirry ylös kohtaan: 4,0 4,1 O'Faircheallaigh, C. 2010. Public participation and environmental impact assessment: Purposes, implications, and lessons for public policy making. Environmental Impact Assessment Review, 30(2010) 19-27.
  5. ↑ Newig J: Does public participation in environmental decisions lead to improved environmental quality? Communication, Cooperation, Participation (International Journal of Sustainability Communication) 2007, 1:51-71
  6. ↑ Sinclair J, Diduck A: Public education: An undervalued component of the environmental assessment public involvement process. Environmental Impact Assessment Review 1995, 15:219-240.
  7. ↑ Inkinen A: Whose Knowledge? The role of participation in environmental decision-making. [1] In Papers from the 8. Nordic Environmental Social Science Research Conference June 18-20 2007 Workshop 5 Edited by Balberg I, Hofstad H. Oslo, Norway: NIBR; 2007, 117-132.
  8. ↑ Cashmore, M. 2004. The role of science in environmental impact assessment: process and procedure versus purpose in the development of theory. Environmental Impact Assessment Review 24(2004) 403-426.

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>


Mikko Pohjola, Erkki Kuusisto, Jouni T. Tuomisto: YVA. Kommentteja YVA-lain arvioinnista. Opasnet 2010. Viitattu 18.04.2025.


Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=YVA&oldid=21432”