Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia

Tämä teksti on otetttu alunperin julkaisusta Ilmastonmuutoksen kansallinen sopautumisstrategia, Maa- ja metsätalousministeriö, julkaisu 1/2005, ISBN 952-453-200-X

Tiivistelmä

Eduskunnan vastauksessa hallituksen selontekona eduskunnalle maaliskuussa 2001 annettuun kansalliseen ilmastostrategiaan esitettiin tarve laatia ilmastomuutoksen sopeutumisohjelma. Sopeutumisstrategian valmistelu käynnistyi vuoden 2003 jälkipuoliskolla maa- ja metsätalousministeriön johdolla. Valmisteluun osallistuivat lisäksi edustajat liikenne- ja viestintäministeriöstä, kauppa- ja teollisuusministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, ympäristöministeriöstä, ulkoasianministeriöstä sekä Ilmatieteen laitoksesta ja Suomen ympäristökeskuksesta. Ministeriöt vastasivat kukin omien toimialakohtaisten tarkasteluidensa tekemisestä.

Sopeutumisstrategiaa laadittaessa on nojauduttu olemassa olevaan tutkimustietoon sekä asiantuntija-arvioihin ja -näkemyksiin. Sopeutumisstrategian valmisteluun osallistui mainittujen tahojen lisäksi suuri joukko maamme johtavia ilmastomuutoksen ja sen vaikutusten tutkijoita, muita asiantuntijoita sekä eri toimialojen edustajia. Strategiaehdotukseen saatujen useiden eri tahojen ja henkilöiden lähettämät kommentit otettiin huomioon strategian viimeistelyssä.

Kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvu ilmakehässä lämmittää maapalloa ja johtaa muutoksiin maapallon ilmastojärjestelmässä. Ilmatieteen laitos kokosi ilmastonmuutosskenaariot pohjautuen olemassa olevaan mm. FINSKEN -hankkeessa tuotettuun aineistoon. Arviot tulevaisuuden ilmastonmuutoksesta Suomessa ennakoivat keskilämpötilan nousevan vuoteen 2080 mennessä enimmillään jopa 4–6°C ja keskimääräisen sademäärän kasvavan 15–25 %. Samalla arvioidaan sääilmiöiden äärimuotojen kuten myrskyjen, kuivuusjaksojen ja rankkasateiden runsastuvan. Valtion taloudellinen tutkimuslaitos laati työtä varten taustaselvityksen talouden pitkän aikavälin skenaarioista, ja Suomen ympäristökeskus selvitti luonnonolojen tulevia kehitystrendejä.

Strategia kuvaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia seuraavilla toimialoilla: maatalous- ja elintarviketuotanto, metsätalous, kalatalous, porotalous, riistatalous, vesivarat, luonnon monimuotoisuus, teollisuus, energia, liikenne, alueidenkäyttö ja yhdyskunnat, rakentaminen, terveys, matkailu ja luonnon virkistyskäyttö sekä vakuutustoiminta. Strategiassa esitetään arviot nykyisestä kyvystämme sopeutua ilmastonmuutokseen ja hahmotetaan toimenpiteitä, joilla sopeutumista voidaan parantaa. Näin pyritään vähentämään kielteisiä seurauksia ja käyttämään hyväksi ilmastonmuutoksen suotuisten vaikutusten tarjoamia mahdollisuuksia. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumista koskeva tiedontaso on vielä puutteellinen, joten sopeutumisstrategiassa esitetään myös tutkimusohjelman käynnistämistä.

Ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategia on laadittu erillisenä ja kokonaisvaltaisena selvityksenä. Sen keskeinen sisältö sisällytetään vuonna 2005 ajantasaistettavaan kansalliseen ilmasto- ja energiastrategiaan.

Sopeutumisstrategian tausta ja tavoitteet

Tausta

Valtioneuvosto antoi kansallisen ilmastostrategian eduskunnalle selontekona maaliskuussa 2001. Eduskunta totesi selontekoa koskevassa lausunnossaan kesäkuussa 2001, että selonteon pohjalta voidaan aloittaa Suomen ilmasto-ohjelman toteuttaminen. Eduskunnan vastaukseen sisältyi tarve laatia ilmastomuutokseen sopeutumisohjelma.

Kauppa- ja teollisuusministeriö laati yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa eduskunnalle selvityksen kansallisen ilmastostrategian toimenpiteistä vuoden 2003 alussa. Selvityksessä todettiin, että kansallista ilmastostrategiaa uudistettaessa siihen sisällytetään erillinen ilmastomuutoksen sopeutumisohjelma. Selvityksessä todettiin edelleen, että sopeutumistoimia suunniteltaessa on otettava huomioon seuraavat näkökohdat:

• Hankitaan tarvittava tietopohja ilmastomuutoksen Suomeen kohdistuvista vaikutuksista. Sekä suorista että epäsuorista vaikutuksista tarvitaan tietoa. Myös erilaiset epävarmuustekijät on otettava riittävästi huomioon. Sopeutumisohjelma edellyttää ensi vaiheessa tähän tähtäävän tutkimuksen toteuttamista.
• Tarvetta eri sopeutumistoimiin arvioidaan eri sektoreilla. Valmistelussa nostetaan alustavasti esiin kriittiset sektorit ja vaikutukset. Erityistä huomiota mahdollisesti vaativia sektoreita ovat esim. maa- ja metsätalous, luonnonsuojelu ja turismi (nämä toimialat määriteltiin ennen työryhmän työtä).
• On myös tarpeen pohtia, missä määrin sopeutumistoimia suunniteltaessa otetaan huomioon myös tarve varautua ja sopeutua maapallon muilla alueilla tapahtuviin kielteisiin vaikutuksiin.

Ilmasto- ja energiapoliittista ministerityöryhmää avustava yhdysverkko päätti, että maa- ja metsätalousministeriö toimii kokoavana ministeriönä sopeutumisstrategian (Eduskunta käytti termiä sopeutumisohjelma, mutta työn luonteesta johtuen kyseessä on kansallinen sopeutumisstrategia, joka ei pidä sisällään esitettyjen toimenpiteiden tarkkaa ajoittamista tai määrärahaesitystä.) laatimisessa. Valmistelua varten perustettiin ryhmä, johon kutsuttiin edustajat maa- ja metsätalousministeriöstä, kauppa- ja teollisuusministeriöstä, ympäristöministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, ulkoasianministeriöstä sekä Ilmatieteen laitoksesta ja Suomen ympäristökeskuksesta. Ministeriöt vastasivat kukin omien toimialakohtaisten tarkasteluidensa tekemisestä. Ilmastonmuutosskenaariot kokosi Ilmatieteen laitos pohjautuen olemassa olevaan muun muassa FINSKEN-hankkeessa tuotettuun aineistoon. (FINSKEN-hanke (1999 - 2002) oli osa Suomen Akatemian Globaalimuutoksen tutkimusohjelmaa (FIGARE). FINSKEN-hanke tuotti yhdenmukaisia globaalimuutosskenaarioita Suomelle vuoteen 2100 asti muun muassa ilmakehän koostumuksesta, happamoittavasta laskeumasta, ilmastonmuutoksesta ja merenpinnasta.) Valtion taloudellinen tutkimuslaitos laati työtä varten taustaselvityksen talouden pitkän aikavälin skenaarioista. Sopeutumisstrategian valmistelun edistymisestä raportoitiin ilmasto- ja energiapoliittiselle ministerityöryhmälle.

Sopeutumisstrategian valmistelu käynnistyi vuoden 2003 jälkipuoliskolla. Eri toimialoilla järjestettiin laaja-alaisia seminaareja, joissa hahmoteltiin odotettavissa olevia ilmastomuutoksen vaikutuksia ja niihin sopeutumista sekä toisaalta eri osapuolten osallistumista ja näkökulmia sopeutumisstrategian valmisteluun. Sopeutumisstrategiaa laadittaessa on nojauduttu olemassa olevaan tutkimustietoon sekä asiantuntija-arvioihin ja -näkemyksiin. Sopeutumisstrategia valmisteluun osallistui mainittujen tahojen lisäksi suuri joukko maamme johtavia ilmastomuutoksen ja sen vaikutusten tutkijoita, muita asiantuntijoita sekä eri toimialojen edustajia. Eräänä yhteistyötahona on ollut ympäristöministeriön ympäristöklusteriohjelmaan kuuluva ilmastomuutoksen sopeutumista selvittävä ns. FINADAPT-tutkimushanke (Suomalaisen ympäristön ja yhteiskunnan kyky sopeutua ilmastonmuutokseen (FINADAPT)), jota koordinoi Suomen ympäristökeskus. Arktisen neuvoston toimeksiannosta valmistui vuoden 2004 lopussa laaja-alainen kuvaus ilmastonmuutoksen vaikutuksista arktisilla alueilla.

Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia -ehdotus esiteltiin avoimessa seminaarissa lokakuussa 2004. Luonnos lähetettiin kommentoitavaksi laajasti eri tahoille, ja se oli kansalaisten kommentoitavana internetin välityksellä. Strategiaa kommentoivat yli 50 tahoa tai henkilöä. Strategia viimeisteltiin saatujen kommenttien pohjalta.

Kansallinen ilmastostrategia uusitaan vuoden 2005 alkupuolella. Ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategia laadittiin erillisenä ja kokonaisvaltaisena selvityksenä, jonka keskeiset asiakohdat sisällytetään uuteen kansalliseen ilmasto- ja energiastrategiaan.

Strategian lähtökohdat ja rajaukset

Maapallon ilmakehän kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidinpitoisuuden lisääntyminen lämmittää maapalloa. Ihmiskunnan aiheuttama ilmakehän koostumuksen muutos jatkuu tällä vuosisadalla kiihdyttäen jo käyntiin lähtenyttä maapallon ilmastonmuutosta. Suomessa ilmastonmuutoksen odotetaan nostavan keskimääräistä lämpötilaa, lisäävän sateisuutta etenkin talvisin sekä muuttavan ilmastollisten ääri-ilmiöiden voimakkuutta ja/tai esiintymistiheyttä. Ilmastomuutokseen suuruuteen, ajoittumiseen ja vaikutuksiin, sekä yhteiskunnan pitkän aikavälin kehitykseen liittyy monia epävarmuuksia.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisella ymmärretään luonnon ja ihmisen mukautumista odotettuihin ja jo tapahtuneisiin ilmastollisiin muutoksiin joko hyödyntämällä etuja tai minimoimalla haittoja. Taulukossa 1.1 on esitetty kansallisessa sopeutumisstrategiassa sovellettavia ilmastonmuutokseen ja sopeutumiseen liittyviä keskeisiä käsitteitä.

Tärkein keino vähentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja siten sopeutumistarvetta ilmastonmuutokseen on kasvihuonekaasujen päästöjen hillitseminen maailmanlaajuisesti. Sopeutumisstrategiassa ei ole arvioitu mahdollisten tulevien hillitsemistoimien merkitystä ilmastonmuutoksen skenaarioihin tai tuleviin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja tarvittaviin sopeutumistoimiin.

Myös ilmastomuutoksen vaikutukset, herkkyys ja sopeutumiskyky vaihtelevat maapallon eri osien kesken. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat vaihtelevasti eri toimialoihin ja kohderyhmiin, ja niissä on eroja, kuinka haavoittuvia ne ovat ilmastonmuutokselle. Ilmastonmuutoksen odotetaan aiheuttavan selkeästi haitallisia vaikutuksia, mutta se voi tuottaa myös etuja joillekin toimialoille, ainakin lyhyellä aikavälillä. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyy merkittäviä riskejä. Haittojen ja etujen tai riskien arvottaminen sekä niiden yhteismitallinen vertailu on vaikeaa.

Koska käyntiin lähtenyt ilmastonmuutos toteutuu viiveellä, nykypäivänä tehtävät päätökset ja toimenpiteet vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Strategiassa on pyritty luomaan käsitys tulevista haasteista vuoteen 2080 saakka pitkän aikavälin ilmastoskenaarioiden, taloudellista kehitystä kuvaavien skenaarioiden sekä luonnonjärjestelmien kuvauksen avulla.

Ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategiassa käytettyjä keskeisiä käsitteitä ja niiden englanninkieliset vastineet.

Vaikutus	Impact	Ilmastonmuutoksen vaikutus ihmis- ja luonnonjärjestelmiin. Vaikutukset voidaan jakaa potentiaalisiin vaikutuksiin (potential), jotka eivät ota sopeutumista huomioon ja jäännösvaikutuksiin (residual impacts), jotka ottavat sopeutumisen huomioon. Vaikutus voi olla etu tai haitta, suora tai epäsuora.
Herkkyys	Sensitivity	Mitta, jolla ilmasto vaikuttaa systeemiin joko suotuisasti tai epäsuotuisasti.
Sopeutumiskyky	Adaptative capacity	Systeemin kyky sopeutua ilmastonmuutokseen, minimoida ilmastonmuutoksen haittoja ja hyödyntää sen etuja tai selvitä sen seurauksista.
Haavoittuvuus	Vulnerability	Mitta, jolla systeemi on altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille tai kykenemätön selviytymään niistä. Haavoittuvuus on riippuvainen ilmastonmuutoksen laadusta, suuruusluokasta ja nopeudesta sekä herkkyydestä ja sopeutumiskyvystä.
Sopeutuminen	Adaptation	Luonnon ja ihmisen mukautuminen odotettuihin tai jo tapahtuneisiin ilmastollisiin muutoksiin joko hyödyntämällä etuja tai minimoimalla haittoja. Sopeutuminen voi olla ennakoivaa (anticipatory), omaehtoista (autonomous), suunniteltua (planned) tai reaktiivista (reactive). Muissa yhteyksissä käytetään joskus myös termejä varautuminen tai mukautuminen.
Hillitseminen	Mitigation	Ihmisen toiminta, joka vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä tai lisää niiden nieluja. Toisinaan käytetään myös termiä ilmastonmuutoksen rajoittaminen.

lmastonmuutosta ei voida pitää ainoastaan ympäristökysymyksenä, vaan se liittyy laajasti myös taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuurilliseen kehitykseemme sekä turvallisuuteen. Ilmastonmuutos on otettava huomioon myös vastuullisessa globaalissa kehityksessä. Ilmastonmuutos on huomattava haaste kestävälle kehitykselle ja sopeutumisstrategian laadinta on osa työtä kestävän kehityksen puolesta. Toimialakohtainen tarkastelu luo edellytyksiä sisällyttää ilmastonmuutokseen sopeutuminen osaksi toimialojen kehittämistä. Samalla luodaan pohjaa arvioida mahdollisia toimenpidelinjauksia, joiden toteuttaminen hyödyttää toimialaa tai kohderyhmää ilmastonmuutoksesta riippumatta.

Kansallisen sopeutumisstrategian viitekehys.

Kuvassa on esitetty ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian viitekehys. Sopeutumisstrategian luvussa Tulevaisuuden skenaariot ilmastonmuutoksesta esitellään ilmastonmuutoksen skenaarioita ja odotettavissa olevia muutoksia Suomessa, taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä väestökehitystä vuoteen 2080 saakka. Lisäksi luvussa kuvataan keskeisiä luonnonjärjestelmien muutostrendejä. Näiden tietojen avulla annetaan taustatietoja tulevista yleisistä muutoksista, jota vasten ilmastonmuutosten vaikutuksia ja sopeutumista voidaan arvioida. Luku Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomessa arvion ilmastonmuutosten vaikutuksista kansainvälisesti sekä Suomessa eri toimialoilla ja esityksen toimialojen herkkyydestä. Luvussa Sopeutuminen ilmastonmuutokseen Suomessa on kuvattu toimialojen nykyistä kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen. Samalla on esitetty toimenpidelinjauksia, joiden avulla voidaan varautua ilmastonmuutokseen sekä vahvistaa ja lisätä sopeutumiskykyä, jotta vältettäisiin uhkia ja käytettäisiin ilmastonmuutokseen liittyviä mahdollisuuksia.

Tietopohja ilmastomuutoksesta ja muista muutoksista, joita tarvitaan suunniteltaessa sopeutumista ilmastonmuutokseen, on edelleen osittain puutteellinen, vaikka aihepiiriä käsittelevää kansainvälistä ja kansallista tutkimustyötä on tehty pitkään. Tietopohjaa tulee edelleen kartuttaa tutkimuksen ja muun kehittämistoiminnan kautta. Nykyisistä epävarmuuksista huolimatta strategiassa esitetään myös toimenpidelinjauksia, jotka tulisi käynnistää välittömästi. Useissa tapauksissa ne liittyvät äärevien sääilmiöiden runsastumiseen. Näistä toimenpiteistä on hyötyä ilmastonmuutoksesta huolimatta. Eräiden muiden toimenpiteiden käynnistäminen aikaisessa vaiheessa on myös perusteltua esimerkiksi investointien pitkän vaikutusajan takia. Osa esitetyistä toimenpidelinjauksista ajoittuu keskipitkälle ja pitkälle aikajänteelle, ja ne ovat luonteeltaan ennakoivia ja alustavia.

Tälle vuosisadalle ennustettu ilmastonmuutos voi myöhemmin voimistua, ja saada aikaan huomattavia vaikutuksia. On mahdollista, että suurin osa Grönlannin mannerjäätiköstä tulee sulamaan lähimmän tuhannen vuoden aikana, mikä nostaisi merenpintaa seitsemän metriä. Valtamerten termohaliininen kierto (muun muassa Golf-virta) todennäköisesti heikkenee tällä vuosisadalla, mikä hillitsee ilmaston lämpenemistä paikallisesti Pohjois-Atlantin alueella, mutta Suomessa on kuitenkin odotettavissa voimakasta lämpenemistä. Golf-virran pysähtyminen tällä vuosisadalla on epätodennäköistä. Ilmastonmuutoksen kansallisessa sopeutumisstrategiassa ei ole tarkasteltu tällaisten epätodennäköisten ilmiöiden muutosten edellyttämiä toimenpiteitä eikä myöskään tuhannen vuoden aikaskaalassa odotettavien ilmiöiden vaikutusta.

Strategian tavoitteet

Ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian tavoitteena on vahvistaa ja lisätä sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen Suomessa. Tähän pyritään:

• Kuvaamalla ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia, sekä arvioimalla toimialojen herkkyyttä.
• Arvioimalla nykyistä sopeutumiskykyä, haavoittuvuutta sekä ilmastonmuutoksen liittyviä mahdollisuuksia.
• Esittämällä toimenpiteitä, joihin on syytä ryhtyä välittömästi (esimerkiksi tutkimus ja kehittämistoiminta) sekä toimenpidelinjauksia tulevaa toimintaa varten.

Sopeutumisstrategian vaikutukset ja seuranta

Sopeutumisstrategian vaikutukset

Ilmastonmuutoksen kansallisessa sopeutumisstrategiassa on kuvattu ilmastonmuutoksen skenaarioita, sosio-ekonomista kehitystä ja luonnonjärjestelmiä. Olemassa olevan tiedon pohjalta on arvioitu ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumista vuoteen 2080 saakka. Arvioihin liittyy vielä epävarmuuksia. Osa strategiassa esitetyistä toimenpidelinjauksista on vielä alustavia tai ne ajoittuvat pitkälle ajanjaksolle. Välittömimmin toteutettavat toimenpiteet, kuten tutkimus, viestintä, varautumis- ja riskinarviointijärjestelmien päivittäminen, ääreviin sääilmiöihin varautuminen sekä sopeutumisnäkökohtien sisällyttäminen toimialakohtaiseen suunnitteluun ja kansainväliseen yhteistyöhön, ovat niin sanottuja ”win-win” toimenpiteitä. Näillä on myönteisiä vaikutuksia niin toimialojen kehittämiseen kuin kestävään kehitykseen.

Sopeutumisstrategian toimialakohtaisissa tarkasteluissa on kuvattu toimialojen luonnetta ja tavoitteita mukaan lukien ympäristötavoitteet. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on arvioitu toimialoittain toimialojen kehitys- ja ympäristönäkökohtien kannalta. Esitetyt toimenpidelinjaukset ovat yhdensuuntaisia ympäristön tilan parantamiseen tähtäävien tavoitteiden ja toimenpiteiden kanssa.

Ilmastonmuutoksen myönteiset tai kielteiset vaikutukset kohdistuvat eri kansalaisryhmiin. Nykytiedon pohjalta erityisen herkkiä ilmastonmuutoksen vaikutuksille ovat Pohjois-Suomen luonto sekä sen asukkaat. Sopeutumisstrategian toimenpiteiden käynnistämisen avulla pystytään tulevaisuudessa tarkemmin määrittämää kuinka ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat eri ryhmiin ja minkälaisilla tulevaisuuden sopeutumistoimenpiteillä tasa-arvoista yhteiskunnallista ja sosiaalista kehitystä voidaan edistää. Tämä edellyttää kuitenkin tutkimus- ja arviointimenetelmien kehittämistä.

Ilmastonmuutoksen taloudellisten vaikutusten arviointi on vaikeaa. Luvussa Tarkasteltavat vaihtoehdot on kuvattu SILMU-tutkimusohjelmassa tehtyjä arvioita ilmastonmuutoksen aiheuttamasta muutoksista eräillä toimialoilla. Strategiassa ei kuitenkaan ole kokonaisarviota ilmastonmuutoksen taloudellisista vaikutuksista Suomessa eikä sopeutumisstrategian toimeenpanon kustannuksista.

Ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian valmistelu on ollut avoin prosessi. Eri viranomaisten, asiantuntijoiden, sidosryhmien ja kansalaisten näkemykset ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja sopeutumistoimenpidelinjauksista on otettu huomioon strategiaa laadittaessa.

Ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategian keskeiset osat sisällytetään kansalliseen ilmasto- ja energiastrategiaan, joka päivitetään vuoden 2005 alussa. Kansallisesta ilmasto- ja energiastrategiasta tullaan tekemään ympäristövaikutusten arviointi.

Seuranta

Sopeutumisstrategian toimeenpano ja seuranta

Ilmastonmuutoksen kansallista sopeutumisstrategiaa sovelletaan käytäntöön eri ministeriöiden toimialoilla yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Käytännön toimeenpano tehdään ensisijaisesti toimialojen toimin, kuten erilaisten strategioiden ja ohjelmien avulla. Nykyiset ohjelmat ja strategia kattavat yleensä suhteellisen lyhyen ajanjakson (5–10 vuotta), mutta ilmastonmuutokseen sopeutuminen luo valmiuksia ja edellytyksiä entistä pidemmän ajanjakson näkökulman sisällyttämiseen osaksi suunnittelua. Yksityissektorin ja kansalaisten tekemien omaehtoisten sopeutumistoimien odotetaan ajoittuvan pääasiallisesti myöhemmin tulevaisuuteen. Sopeutumisstrategiaa toteutetaan myös ministeriöiden toiminnan ja talouden suunnittelun sekä alaisen hallinnon tulosohjauksen kautta. Näiltä osin ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategian toteutumista seurataan kunkin yksittäisen strategian ja ohjelman seurannan kautta sekä osin hallinnon tekemää tavanomaista seurantaa.

Poikkisektoraalisten toimenpidelinjauksien sekä kansainvälisen yhteistyön osalta seuranta ja raportointi tehdään osana kansallista ja kansainvälistä ilmastopoliittista valmistelua.

Mittarit seurannan välineenä

Suomessa ja kansainvälisesti on vuosien ajan kehitetty erilaisia mittareita (indikaattorit) kestävän kehityksen, toimialojen, aihealueiden tai strategioiden seurantaan. Käytössä olevien mittareiden pohjalta ja niitä täydentäen ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategian seurantaa varten kootaan mittaristo. Mittarit kuvaavat ilmastonmuutoksen vaikutuksia sekä sopeutumistamme niihin. Sopeutumisstrategian seurannan mittariston edellyttämä tietoaineistojen kerääminen ja raportointi sovitetaan yhteen muun mittarityön kanssa. Taulukkoon on koottu esimerkkejä alustavasti soveltuvista mittareista.

Alustavia esimerkkejä indikaattoreista, joilla on liittymäkohtia ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja sopeutumiseen. (Yksittäinen mittari voivat kuvata sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia että sopeutumista. Tässä yhteydessä mittarit on jaoteltu niiden ensisijaisen kuvauskohteen perusteella.)

Aihealue	Vaikutusten kuvaaminen	Sopeutumisen kuvaaminen
Yleisiä ilmastonmuutosta koskevia mittareita	Lämpötilan kehitys (Suomen kestävän kehityksen mittari) Torniojoen jäidenlähtö (Suomen kestävän kehityksen mittari) Jääpeitteen alkamisajankohta ja jäidenlähdön ajankohta vesistöissä (uusi) Lumipeitteisyyden alkamis- ja päättymisajankohta (uusi) Kasvukauden lämpösumma (uusi) Sään ääri-ilmiöiden toistumisajat (uusi)
Luonnonvarat	Viljelysmaan maaperän laatu (Luonnonvaramittari) Luonnonvaraisten lajien monimuotoisuus maataloudessa (Luonnonvaramittari)	Elintarvikeomavaraisuus (Luonnonvaramittari) Torjunta-aineiden käyttö ja ympäristöriskit (Luonnonvaramittari)
	Bioottisten ja abioottisten tekijöiden aiheuttamat tuhot (Kestävän metsätalouden kriteerit ja indikaattorit Indikaattori 2.4) Uhanalaiset ja vaateliaat lajit (Indikaattori 4.2) Metsätalousmaan pinta-ala suojametsäalueella (Indikaattori 5.5)	Hiilitase (Indikaattori 1.8) Puuston kasvu ja poistuma (Indikaattorit 3.2 ja 3.3) Metsänhoito- ja perusparannustyöt (Indikaattori 3.6) Puulajisuhteet (Indikaattori 4.5) Metsiköiden yksi- tai monipuulajisuus Indikaattori 4.6) Geenireservimetsät (Indikaattori 4.8)
	Kalakantojen tila (Luonnonvaramittari)	Tuotannon tila (Luonnonvaramittari)
	Poronhoitoalueen ekologinen kantokyky (Luonnonvaramittari)	Porokannan tuottavuus (Luonnonvaramittari)
	Riistavarat (Luonnonvaramittari) Riistarikkaus (Luonnonvaramittari)	Metsästys (Luonnonvaramittari)
	Vesivarojen käytettävyys ja vesistöjen ekologinen tila (Vesivaramittari 4)	Vesihuollon toimivuus erityistilanteissa (Vesivaramittari 2) Patojen turvallisuus (Vesivaramittari 5) Suojautuminen tulvilta (Vesivaramittari 6) Peruskuivatuksen tila (Vesivaramittari 7) Ajantasaisen vesitiedon saatavuus (Vesivaramittari 8) Valtion vesistörakenteiden kunto ja toimivuus (Vesivaramittari 11)
Luonnon monimuotoisuus	Uhanalaiset lajit (Suomen kestävän kehityksen mittari) Uhanalaiset lajit elinympäristöittäin (Suomen kestävän kehityksen mittari)
Liikenne	Tieliikenteen lumisademäärät (uusi) Meri-, ilma- ja tieliikenteen sääilmiöiden aiheuttamien poikkeustilanteiden esiintyminen (uusi)	Jäänmurtamisen avustuskauden pituus (uusi) Jäärajoituskauden pituus (uusi) Tieliikenteen lumiaurausten kertamäärät (uusi) Tieliikenteen suolauksen kertamäärät (uusi)

Sopeutumisstrategian uusiminen

Kansallinen sopeutumisstrategia tultaneen päivittämään kansallisen ilmasto- ja energiastrategian päivityksen yhteydessä. Laaja-alainen sopeutumisstrategian toteutumisen arviointi ja lisätoimenpiteiden määrittäminen esitetään tehtäväksi noin 6–8 vuoden kuluessa, kun tutkimuksen keinoin ja toimialakohtaisen työn kautta on saatu uutta ja tarkempaa tietoa ja näkemyksiä ilmastonmuutoksesta, vaikutuksista ja sopeutumisesta.

Katso myös

• Tulevaisuuden skenaariot ilmastonmuutoksesta
• Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomessa
• Sopeutuminen ilmastonmuutokseen Suomessa
• Ilmastonmuutokseen sopeutumisen koordinointiryhmä

Avainsanat

Ilmastonmuutos, skenaariot, vaikutukset, sopeutuminen, maatalous- ja elintarviketuotanto, metsätalous, kalatalous, porotalous, riistatalous, vesivarat, luonnon monimuotoisuus, teollisuus, energia, liikenne, alueidenkäyttö ja yhdyskunnat, rakentaminen, terveys, matkailu ja luonnon virkistyskäyttö, vakuutustoiminta.