Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Tämä teksti on otetttu alunperin julkaisusta Ilmastonmuutoksen kansallinen sopautumisstrategia, Maa- ja metsätalousministeriö, julkaisu 1/2005, ISBN 952-453-200-X
Tällä sivulla on tiivistelmä ja viitteet. Yksityiskohdat on kuvattu sivulla Sopeutuminen ilmastonmuutokseen Suomessa.

Tiivistelmä

Eduskunnan vastauksessa hallituksen selontekona eduskunnalle maaliskuussa 2001 annettuun kansalliseen ilmastostrategiaan esitettiin tarve laatia ilmastomuutoksen sopeutumisohjelma. Sopeutumisstrategian valmistelu käynnistyi vuoden 2003 jälkipuoliskolla maa- ja metsätalousministeriön johdolla. Valmisteluun osallistuivat lisäksi edustajat liikenne- ja viestintäministeriöstä, kauppa- ja teollisuusministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, ympäristöministeriöstä, ulkoasianministeriöstä sekä Ilmatieteen laitoksesta ja Suomen ympäristökeskuksesta. Ministeriöt vastasivat kukin omien toimialakohtaisten tarkasteluidensa tekemisestä.

Sopeutumisstrategiaa laadittaessa on nojauduttu olemassa olevaan tutkimustietoon sekä asiantuntija-arvioihin ja -näkemyksiin. Sopeutumisstrategian valmisteluun osallistui mainittujen tahojen lisäksi suuri joukko maamme johtavia ilmastomuutoksen ja sen vaikutusten tutkijoita, muita asiantuntijoita sekä eri toimialojen edustajia. Strategiaehdotukseen saatujen useiden eri tahojen ja henkilöiden lähettämät kommentit otettiin huomioon strategian viimeistelyssä.[1]

Kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvu ilmakehässä lämmittää maapalloa ja johtaa muutoksiin maapallon ilmastojärjestelmässä. Ilmatieteen laitos kokosi ilmastonmuutosskenaariot pohjautuen olemassa olevaan mm. FINSKEN -hankkeessa tuotettuun aineistoon. Arviot tulevaisuuden ilmastonmuutoksesta Suomessa ennakoivat keskilämpötilan nousevan vuoteen 2080 mennessä enimmillään jopa 4–6°C ja keskimääräisen sademäärän kasvavan 15–25 %. Samalla arvioidaan sääilmiöiden äärimuotojen kuten myrskyjen, kuivuusjaksojen ja rankkasateiden runsastuvan. Valtion taloudellinen tutkimuslaitos laati työtä varten taustaselvityksen talouden pitkän aikavälin skenaarioista, ja Suomen ympäristökeskus selvitti luonnonolojen tulevia kehitystrendejä.

Strategia kuvaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia seuraavilla toimialoilla: maatalous- ja elintarviketuotanto, metsätalous, kalatalous, porotalous, riistatalous, vesivarat, luonnon monimuotoisuus, teollisuus, energia, liikenne, alueidenkäyttö ja yhdyskunnat, rakentaminen, terveys, matkailu ja luonnon virkistyskäyttö sekä vakuutustoiminta. Strategiassa esitetään arviot nykyisestä kyvystämme sopeutua ilmastonmuutokseen ja hahmotetaan toimenpiteitä, joilla sopeutumista voidaan parantaa. Näin pyritään vähentämään kielteisiä seurauksia ja käyttämään hyväksi ilmastonmuutoksen suotuisten vaikutusten tarjoamia mahdollisuuksia. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumista koskeva tiedontaso on vielä puutteellinen, joten sopeutumisstrategiassa esitetään myös tutkimusohjelman käynnistämistä.

Ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategia on laadittu erillisenä ja kokonaisvaltaisena selvityksenä. Sen keskeinen sisältö sisällytetään vuonna 2005 ajantasaistettavaan kansalliseen ilmasto- ja energiastrategiaan.[1]

Sopeutumisstrategian tausta ja tavoitteet

Tausta

Valtioneuvosto antoi kansallisen ilmastostrategian eduskunnalle selontekona maaliskuussa 2001. Eduskunta totesi selontekoa koskevassa lausunnossaan kesäkuussa 2001, että selonteon pohjalta voidaan aloittaa Suomen ilmasto-ohjelman toteuttaminen. Eduskunnan vastaukseen sisältyi tarve laatia ilmastomuutokseen sopeutumisohjelma.

Kauppa- ja teollisuusministeriö laati yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa eduskunnalle selvityksen kansallisen ilmastostrategian toimenpiteistä vuoden 2003 alussa. Selvityksessä todettiin, että kansallista ilmastostrategiaa uudistettaessa siihen sisällytetään erillinen ilmastomuutoksen sopeutumisohjelma. Selvityksessä todettiin edelleen, että sopeutumistoimia suunniteltaessa on otettava huomioon seuraavat näkökohdat:

  • Hankitaan tarvittava tietopohja ilmastomuutoksen Suomeen kohdistuvista vaikutuksista. Sekä suorista että epäsuorista vaikutuksista tarvitaan tietoa. Myös erilaiset epävarmuustekijät on otettava riittävästi huomioon. Sopeutumisohjelma edellyttää ensi vaiheessa tähän tähtäävän tutkimuksen toteuttamista.
  • Tarvetta eri sopeutumistoimiin arvioidaan eri sektoreilla. Valmistelussa nostetaan alustavasti esiin kriittiset sektorit ja vaikutukset. Erityistä huomiota mahdollisesti vaativia sektoreita ovat esim. maa- ja metsätalous, luonnonsuojelu ja turismi (nämä toimialat määriteltiin ennen työryhmän työtä).
  • On myös tarpeen pohtia, missä määrin sopeutumistoimia suunniteltaessa otetaan huomioon myös tarve varautua ja sopeutua maapallon muilla alueilla tapahtuviin kielteisiin vaikutuksiin.

Ilmasto- ja energiapoliittista ministerityöryhmää avustava yhdysverkko päätti, että maa- ja metsätalousministeriö toimii kokoavana ministeriönä sopeutumisstrategian (Eduskunta käytti termiä sopeutumisohjelma, mutta työn luonteesta johtuen kyseessä on kansallinen sopeutumisstrategia, joka ei pidä sisällään esitettyjen toimenpiteiden tarkkaa ajoittamista tai määrärahaesitystä.) laatimisessa. Valmistelua varten perustettiin ryhmä, johon kutsuttiin edustajat maa- ja metsätalousministeriöstä, kauppa- ja teollisuusministeriöstä, ympäristöministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, ulkoasianministeriöstä sekä Ilmatieteen laitoksesta ja Suomen ympäristökeskuksesta. Ministeriöt vastasivat kukin omien toimialakohtaisten tarkasteluidensa tekemisestä. Ilmastonmuutosskenaariot kokosi Ilmatieteen laitos pohjautuen olemassa olevaan muun muassa FINSKEN-hankkeessa tuotettuun aineistoon. (FINSKEN-hanke (1999 - 2002) oli osa Suomen Akatemian Globaalimuutoksen tutkimusohjelmaa (FIGARE). FINSKEN-hanke tuotti yhdenmukaisia globaalimuutosskenaarioita Suomelle vuoteen 2100 asti muun muassa ilmakehän koostumuksesta, happamoittavasta laskeumasta, ilmastonmuutoksesta ja merenpinnasta.) Valtion taloudellinen tutkimuslaitos laati työtä varten taustaselvityksen talouden pitkän aikavälin skenaarioista. Sopeutumisstrategian valmistelun edistymisestä raportoitiin ilmasto- ja energiapoliittiselle ministerityöryhmälle.[1]

Sopeutumisstrategian valmistelu käynnistyi vuoden 2003 jälkipuoliskolla. Eri toimialoilla järjestettiin laaja-alaisia seminaareja, joissa hahmoteltiin odotettavissa olevia ilmastomuutoksen vaikutuksia ja niihin sopeutumista sekä toisaalta eri osapuolten osallistumista ja näkökulmia sopeutumisstrategian valmisteluun. Sopeutumisstrategiaa laadittaessa on nojauduttu olemassa olevaan tutkimustietoon sekä asiantuntija-arvioihin ja -näkemyksiin. Sopeutumisstrategia valmisteluun osallistui mainittujen tahojen lisäksi suuri joukko maamme johtavia ilmastomuutoksen ja sen vaikutusten tutkijoita, muita asiantuntijoita sekä eri toimialojen edustajia. Eräänä yhteistyötahona on ollut ympäristöministeriön ympäristöklusteriohjelmaan kuuluva ilmastomuutoksen sopeutumista selvittävä ns. FINADAPT-tutkimushanke (Suomalaisen ympäristön ja yhteiskunnan kyky sopeutua ilmastonmuutokseen (FINADAPT)), jota koordinoi Suomen ympäristökeskus. Arktisen neuvoston toimeksiannosta valmistui vuoden 2004 lopussa laaja-alainen kuvaus ilmastonmuutoksen vaikutuksista arktisilla alueilla.

Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia -ehdotus esiteltiin avoimessa seminaarissa lokakuussa 2004. Luonnos lähetettiin kommentoitavaksi laajasti eri tahoille, ja se oli kansalaisten kommentoitavana internetin välityksellä. Strategiaa kommentoivat yli 50 tahoa tai henkilöä. Strategia viimeisteltiin saatujen kommenttien pohjalta.

Kansallinen ilmastostrategia uusitaan vuoden 2005 alkupuolella. Ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategia laadittiin erillisenä ja kokonaisvaltaisena selvityksenä, jonka keskeiset asiakohdat sisällytetään uuteen kansalliseen ilmasto- ja energiastrategiaan.[1]

Strategian lähtökohdat ja rajaukset

Maapallon ilmakehän kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidinpitoisuuden lisääntyminen lämmittää maapalloa. Ihmiskunnan aiheuttama ilmakehän koostumuksen muutos jatkuu tällä vuosisadalla kiihdyttäen jo käyntiin lähtenyttä maapallon ilmastonmuutosta. Suomessa ilmastonmuutoksen odotetaan nostavan keskimääräistä lämpötilaa, lisäävän sateisuutta etenkin talvisin sekä muuttavan ilmastollisten ääri-ilmiöiden voimakkuutta ja/tai esiintymistiheyttä. Ilmastomuutokseen suuruuteen, ajoittumiseen ja vaikutuksiin, sekä yhteiskunnan pitkän aikavälin kehitykseen liittyy monia epävarmuuksia.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisella ymmärretään luonnon ja ihmisen mukautumista odotettuihin ja jo tapahtuneisiin ilmastollisiin muutoksiin joko hyödyntämällä etuja tai minimoimalla haittoja. Taulukossa 1.1 on esitetty kansallisessa sopeutumisstrategiassa sovellettavia ilmastonmuutokseen ja sopeutumiseen liittyviä keskeisiä käsitteitä.

Tärkein keino vähentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja siten sopeutumistarvetta ilmastonmuutokseen on kasvihuonekaasujen päästöjen hillitseminen maailmanlaajuisesti. Sopeutumisstrategiassa ei ole arvioitu mahdollisten tulevien hillitsemistoimien merkitystä ilmastonmuutoksen skenaarioihin tai tuleviin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja tarvittaviin sopeutumistoimiin.[1]

Myös ilmastomuutoksen vaikutukset, herkkyys ja sopeutumiskyky vaihtelevat maapallon eri osien kesken. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat vaihtelevasti eri toimialoihin ja kohderyhmiin, ja niissä on eroja, kuinka haavoittuvia ne ovat ilmastonmuutokselle. Ilmastonmuutoksen odotetaan aiheuttavan selkeästi haitallisia vaikutuksia, mutta se voi tuottaa myös etuja joillekin toimialoille, ainakin lyhyellä aikavälillä. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyy merkittäviä riskejä. Haittojen ja etujen tai riskien arvottaminen sekä niiden yhteismitallinen vertailu on vaikeaa.

Koska käyntiin lähtenyt ilmastonmuutos toteutuu viiveellä, nykypäivänä tehtävät päätökset ja toimenpiteet vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Strategiassa on pyritty luomaan käsitys tulevista haasteista vuoteen 2080 saakka pitkän aikavälin ilmastoskenaarioiden, taloudellista kehitystä kuvaavien skenaarioiden sekä luonnonjärjestelmien kuvauksen avulla.[1]

Ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategiassa käytettyjä keskeisiä käsitteitä ja niiden englanninkieliset vastineet.[1]
Vaikutus Impact Ilmastonmuutoksen vaikutus ihmis- ja luonnonjärjestelmiin. Vaikutukset voidaan jakaa potentiaalisiin vaikutuksiin (potential), jotka eivät ota sopeutumista huomioon ja jäännösvaikutuksiin (residual impacts), jotka ottavat sopeutumisen huomioon. Vaikutus voi olla etu tai haitta, suora tai epäsuora.
Herkkyys Sensitivity Mitta, jolla ilmasto vaikuttaa systeemiin joko suotuisasti tai epäsuotuisasti.
Sopeutumiskyky Adaptative capacity Systeemin kyky sopeutua ilmastonmuutokseen, minimoida ilmastonmuutoksen haittoja ja hyödyntää sen etuja tai selvitä sen seurauksista.
Haavoittuvuus Vulnerability Mitta, jolla systeemi on altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille tai kykenemätön selviytymään niistä. Haavoittuvuus on riippuvainen ilmastonmuutoksen laadusta, suuruusluokasta ja nopeudesta sekä herkkyydestä ja sopeutumiskyvystä.
Sopeutuminen Adaptation Luonnon ja ihmisen mukautuminen odotettuihin tai jo tapahtuneisiin ilmastollisiin muutoksiin joko hyödyntämällä etuja tai minimoimalla haittoja. Sopeutuminen voi olla ennakoivaa (anticipatory), omaehtoista (autonomous), suunniteltua (planned) tai reaktiivista (reactive). Muissa yhteyksissä käytetään joskus myös termejä varautuminen tai mukautuminen.
Hillitseminen Mitigation Ihmisen toiminta, joka vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä tai lisää niiden nieluja. Toisinaan käytetään myös termiä ilmastonmuutoksen rajoittaminen.

lmastonmuutosta ei voida pitää ainoastaan ympäristökysymyksenä, vaan se liittyy laajasti myös taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuurilliseen kehitykseemme sekä turvallisuuteen. Ilmastonmuutos on otettava huomioon myös vastuullisessa globaalissa kehityksessä. Ilmastonmuutos on huomattava haaste kestävälle kehitykselle ja sopeutumisstrategian laadinta on osa työtä kestävän kehityksen puolesta. Toimialakohtainen tarkastelu luo edellytyksiä sisällyttää ilmastonmuutokseen sopeutuminen osaksi toimialojen kehittämistä. Samalla luodaan pohjaa arvioida mahdollisia toimenpidelinjauksia, joiden toteuttaminen hyödyttää toimialaa tai kohderyhmää ilmastonmuutoksesta riippumatta.

Kansallisen sopeutumisstrategian viitekehys.[1]

Kuvassa on esitetty ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian viitekehys. Sopeutumisstrategian luvussa Tulevaisuuden skenaariot ilmastonmuutoksesta esitellään ilmastonmuutoksen skenaarioita ja odotettavissa olevia muutoksia Suomessa, taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä väestökehitystä vuoteen 2080 saakka. Lisäksi luvussa kuvataan keskeisiä luonnonjärjestelmien muutostrendejä. Näiden tietojen avulla annetaan taustatietoja tulevista yleisistä muutoksista, jota vasten ilmastonmuutosten vaikutuksia ja sopeutumista voidaan arvioida. Luku Ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomessa arvion ilmastonmuutosten vaikutuksista kansainvälisesti sekä Suomessa eri toimialoilla ja esityksen toimialojen herkkyydestä. Luvussa Sopeutuminen ilmastonmuutokseen Suomessa on kuvattu toimialojen nykyistä kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen. Samalla on esitetty toimenpidelinjauksia, joiden avulla voidaan varautua ilmastonmuutokseen sekä vahvistaa ja lisätä sopeutumiskykyä, jotta vältettäisiin uhkia ja käytettäisiin ilmastonmuutokseen liittyviä mahdollisuuksia.[1]

Tietopohja ilmastomuutoksesta ja muista muutoksista, joita tarvitaan suunniteltaessa sopeutumista ilmastonmuutokseen, on edelleen osittain puutteellinen, vaikka aihepiiriä käsittelevää kansainvälistä ja kansallista tutkimustyötä on tehty pitkään. Tietopohjaa tulee edelleen kartuttaa tutkimuksen ja muun kehittämistoiminnan kautta. Nykyisistä epävarmuuksista huolimatta strategiassa esitetään myös toimenpidelinjauksia, jotka tulisi käynnistää välittömästi. Useissa tapauksissa ne liittyvät äärevien sääilmiöiden runsastumiseen. Näistä toimenpiteistä on hyötyä ilmastonmuutoksesta huolimatta. Eräiden muiden toimenpiteiden käynnistäminen aikaisessa vaiheessa on myös perusteltua esimerkiksi investointien pitkän vaikutusajan takia. Osa esitetyistä toimenpidelinjauksista ajoittuu keskipitkälle ja pitkälle aikajänteelle, ja ne ovat luonteeltaan ennakoivia ja alustavia.

Tälle vuosisadalle ennustettu ilmastonmuutos voi myöhemmin voimistua, ja saada aikaan huomattavia vaikutuksia. On mahdollista, että suurin osa Grönlannin mannerjäätiköstä tulee sulamaan lähimmän tuhannen vuoden aikana, mikä nostaisi merenpintaa seitsemän metriä. Valtamerten termohaliininen kierto (muun muassa Golf-virta) todennäköisesti heikkenee tällä vuosisadalla, mikä hillitsee ilmaston lämpenemistä paikallisesti Pohjois-Atlantin alueella, mutta Suomessa on kuitenkin odotettavissa voimakasta lämpenemistä. Golf-virran pysähtyminen tällä vuosisadalla on epätodennäköistä. Ilmastonmuutoksen kansallisessa sopeutumisstrategiassa ei ole tarkasteltu tällaisten epätodennäköisten ilmiöiden muutosten edellyttämiä toimenpiteitä eikä myöskään tuhannen vuoden aikaskaalassa odotettavien ilmiöiden vaikutusta.[1]

Strategian tavoitteet

Ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian tavoitteena on vahvistaa ja lisätä sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen Suomessa. Tähän pyritään:

  • Kuvaamalla ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia, sekä arvioimalla toimialojen herkkyyttä.
  • Arvioimalla nykyistä sopeutumiskykyä, haavoittuvuutta sekä ilmastonmuutoksen liittyviä mahdollisuuksia.
  • Esittämällä toimenpiteitä, joihin on syytä ryhtyä välittömästi (esimerkiksi tutkimus ja kehittämistoiminta) sekä toimenpidelinjauksia tulevaa toimintaa varten.[1]

Sopeutumisstrategian vaikutukset ja seuranta

Sopeutumisstrategian vaikutukset

Ilmastonmuutoksen kansallisessa sopeutumisstrategiassa on kuvattu ilmastonmuutoksen skenaarioita, sosio-ekonomista kehitystä ja luonnonjärjestelmiä. Olemassa olevan tiedon pohjalta on arvioitu ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumista vuoteen 2080 saakka. Arvioihin liittyy vielä epävarmuuksia. Osa strategiassa esitetyistä toimenpidelinjauksista on vielä alustavia tai ne ajoittuvat pitkälle ajanjaksolle. Välittömimmin toteutettavat toimenpiteet, kuten tutkimus, viestintä, varautumis- ja riskinarviointijärjestelmien päivittäminen, ääreviin sääilmiöihin varautuminen sekä sopeutumisnäkökohtien sisällyttäminen toimialakohtaiseen suunnitteluun ja kansainväliseen yhteistyöhön, ovat niin sanottuja ”win-win” toimenpiteitä. Näillä on myönteisiä vaikutuksia niin toimialojen kehittämiseen kuin kestävään kehitykseen.

Sopeutumisstrategian toimialakohtaisissa tarkasteluissa on kuvattu toimialojen luonnetta ja tavoitteita mukaan lukien ympäristötavoitteet. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on arvioitu toimialoittain toimialojen kehitys- ja ympäristönäkökohtien kannalta. Esitetyt toimenpidelinjaukset ovat yhdensuuntaisia ympäristön tilan parantamiseen tähtäävien tavoitteiden ja toimenpiteiden kanssa.

Ilmastonmuutoksen myönteiset tai kielteiset vaikutukset kohdistuvat eri kansalaisryhmiin. Nykytiedon pohjalta erityisen herkkiä ilmastonmuutoksen vaikutuksille ovat Pohjois-Suomen luonto sekä sen asukkaat. Sopeutumisstrategian toimenpiteiden käynnistämisen avulla pystytään tulevaisuudessa tarkemmin määrittämää kuinka ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat eri ryhmiin ja minkälaisilla tulevaisuuden sopeutumistoimenpiteillä tasa-arvoista yhteiskunnallista ja sosiaalista kehitystä voidaan edistää. Tämä edellyttää kuitenkin tutkimus- ja arviointimenetelmien kehittämistä.[1]

Ilmastonmuutoksen taloudellisten vaikutusten arviointi on vaikeaa. Luvussa Tarkasteltavat vaihtoehdot on kuvattu SILMU-tutkimusohjelmassa tehtyjä arvioita ilmastonmuutoksen aiheuttamasta muutoksista eräillä toimialoilla. Strategiassa ei kuitenkaan ole kokonaisarviota ilmastonmuutoksen taloudellisista vaikutuksista Suomessa eikä sopeutumisstrategian toimeenpanon kustannuksista.

Ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian valmistelu on ollut avoin prosessi. Eri viranomaisten, asiantuntijoiden, sidosryhmien ja kansalaisten näkemykset ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja sopeutumistoimenpidelinjauksista on otettu huomioon strategiaa laadittaessa.

Ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategian keskeiset osat sisällytetään kansalliseen ilmasto- ja energiastrategiaan, joka päivitetään vuoden 2005 alussa. Kansallisesta ilmasto- ja energiastrategiasta tullaan tekemään ympäristövaikutusten arviointi.[1]

Seuranta

Sopeutumisstrategian toimeenpano ja seuranta

Ilmastonmuutoksen kansallista sopeutumisstrategiaa sovelletaan käytäntöön eri ministeriöiden toimialoilla yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Käytännön toimeenpano tehdään ensisijaisesti toimialojen toimin, kuten erilaisten strategioiden ja ohjelmien avulla. Nykyiset ohjelmat ja strategia kattavat yleensä suhteellisen lyhyen ajanjakson (5–10 vuotta), mutta ilmastonmuutokseen sopeutuminen luo valmiuksia ja edellytyksiä entistä pidemmän ajanjakson näkökulman sisällyttämiseen osaksi suunnittelua. Yksityissektorin ja kansalaisten tekemien omaehtoisten sopeutumistoimien odotetaan ajoittuvan pääasiallisesti myöhemmin tulevaisuuteen. Sopeutumisstrategiaa toteutetaan myös ministeriöiden toiminnan ja talouden suunnittelun sekä alaisen hallinnon tulosohjauksen kautta. Näiltä osin ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategian toteutumista seurataan kunkin yksittäisen strategian ja ohjelman seurannan kautta sekä osin hallinnon tekemää tavanomaista seurantaa.

Poikkisektoraalisten toimenpidelinjauksien sekä kansainvälisen yhteistyön osalta seuranta ja raportointi tehdään osana kansallista ja kansainvälistä ilmastopoliittista valmistelua.[1]

Mittarit seurannan välineenä

Suomessa ja kansainvälisesti on vuosien ajan kehitetty erilaisia mittareita (indikaattorit) kestävän kehityksen, toimialojen, aihealueiden tai strategioiden seurantaan. Käytössä olevien mittareiden pohjalta ja niitä täydentäen ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategian seurantaa varten kootaan mittaristo. Mittarit kuvaavat ilmastonmuutoksen vaikutuksia sekä sopeutumistamme niihin. Sopeutumisstrategian seurannan mittariston edellyttämä tietoaineistojen kerääminen ja raportointi sovitetaan yhteen muun mittarityön kanssa. Taulukkoon on koottu esimerkkejä alustavasti soveltuvista mittareista.[1]

Alustavia esimerkkejä indikaattoreista, joilla on liittymäkohtia ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja sopeutumiseen. (Yksittäinen mittari voivat kuvata sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia että sopeutumista. Tässä yhteydessä mittarit on jaoteltu niiden ensisijaisen kuvauskohteen perusteella.)[1]
Aihealue Vaikutusten kuvaaminen Sopeutumisen kuvaaminen
Yleisiä ilmastonmuutosta koskevia mittareita
  • Lämpötilan kehitys (Suomen kestävän kehityksen mittari)
  • Torniojoen jäidenlähtö (Suomen kestävän kehityksen mittari)
  • Jääpeitteen alkamisajankohta ja jäidenlähdön ajankohta vesistöissä (uusi)
  • Lumipeitteisyyden alkamis- ja päättymisajankohta (uusi)
  • Kasvukauden lämpösumma (uusi)
  • Sään ääri-ilmiöiden toistumisajat (uusi)
Luonnonvarat
  • Viljelysmaan maaperän laatu (Luonnonvaramittari)
  • Luonnonvaraisten lajien monimuotoisuus maataloudessa (Luonnonvaramittari)
  • Elintarvikeomavaraisuus (Luonnonvaramittari)
  • Torjunta-aineiden käyttö ja ympäristöriskit (Luonnonvaramittari)
  • Bioottisten ja abioottisten tekijöiden aiheuttamat tuhot (Kestävän metsätalouden kriteerit ja indikaattorit Indikaattori 2.4)
  • Uhanalaiset ja vaateliaat lajit (Indikaattori 4.2)
  • Metsätalousmaan pinta-ala suojametsäalueella (Indikaattori 5.5)
  • Hiilitase (Indikaattori 1.8)
  • Puuston kasvu ja poistuma (Indikaattorit 3.2 ja 3.3)
  • Metsänhoito- ja perusparannustyöt (Indikaattori 3.6)
  • Puulajisuhteet (Indikaattori 4.5)
  • Metsiköiden yksi- tai monipuulajisuus Indikaattori 4.6)
  • Geenireservimetsät (Indikaattori 4.8)
  • Kalakantojen tila (Luonnonvaramittari)
  • Tuotannon tila (Luonnonvaramittari)
  • Poronhoitoalueen ekologinen kantokyky (Luonnonvaramittari)
  • Porokannan tuottavuus (Luonnonvaramittari)
  • Riistavarat (Luonnonvaramittari)
  • Riistarikkaus (Luonnonvaramittari)
  • Metsästys (Luonnonvaramittari)
  • Vesivarojen käytettävyys ja vesistöjen ekologinen tila (Vesivaramittari 4)
  • Vesihuollon toimivuus erityistilanteissa (Vesivaramittari 2)
  • Patojen turvallisuus (Vesivaramittari 5)
  • Suojautuminen tulvilta (Vesivaramittari 6)
  • Peruskuivatuksen tila (Vesivaramittari 7)
  • Ajantasaisen vesitiedon saatavuus (Vesivaramittari 8)
  • Valtion vesistörakenteiden kunto ja toimivuus (Vesivaramittari 11)
Luonnon monimuotoisuus
  • Uhanalaiset lajit (Suomen kestävän kehityksen mittari)
  • Uhanalaiset lajit elinympäristöittäin (Suomen kestävän kehityksen mittari)
Liikenne
  • Tieliikenteen lumisademäärät (uusi)
  • Meri-, ilma- ja tieliikenteen sääilmiöiden aiheuttamien poikkeustilanteiden esiintyminen (uusi)
  • Jäänmurtamisen avustuskauden pituus (uusi)
  • Jäärajoituskauden pituus (uusi)
  • Tieliikenteen lumiaurausten kertamäärät (uusi)
  • Tieliikenteen suolauksen kertamäärät (uusi)

Sopeutumisstrategian uusiminen

Kansallinen sopeutumisstrategia tultaneen päivittämään kansallisen ilmasto- ja energiastrategian päivityksen yhteydessä. Laaja-alainen sopeutumisstrategian toteutumisen arviointi ja lisätoimenpiteiden määrittäminen esitetään tehtäväksi noin 6–8 vuoden kuluessa, kun tutkimuksen keinoin ja toimialakohtaisen työn kautta on saatu uutta ja tarkempaa tietoa ja näkemyksiä ilmastonmuutoksesta, vaikutuksista ja sopeutumisesta.[1]

Liite IPCC:n päästöskenaariot

Ihmiskunnan aiheuttamat CO2-päästöt vuosina 1990–2100 eri skenaarioitten mukaan (kuuden SRES-skenaarion lisäksi mukana on vanhempi IS92-skenaario). Lähde: IPCC, 2001; Technical summary, kuva 17.[1]
Ensimmäisen kuvan päästöskenaarioitten perusteella lasketut ilmakehän CO2-pitoisuudet vuosina 1990–2100. Lähde: IPCC, 2001; Technical summary, kuva 18.[1]

Tulevia kasvihuonekaasujen päästöjä ei luonnollisestikaan voida etukäteen tietää. Siksi on luotu joukko erilaisia päästöskenaarioita, eli mahdollisia ja sisäisesti johdonmukaisia arvioita päästöjen kehityksestä tulevaisuudessa.

Päästöskenaarioita on esitelty yksityiskohtaisesti IPCC:n1 erikoisraportissa (Nakicenovic ym., 2000). Siinä on tarkasteltu neljää kehityskulkua, joista ensimmäinen jakautuu vielä kolmeen alaskenaarioon. Seuraavaksi esitellään pääpiirteittäin erikseen kulutusyhteiskuntaskenaariot (A-skenaariot) ja kestävään kehitykseen tähtäävät skenaariot (B-skenaariot).

A1-skenaarioperhe kuvaa tulevaisuuden maailmaa, jossa talouskasvu on hyvin nopeaa ja maapallon väestö kasvaa kuluvan vuosisadan puoliväliin saakka alkaen sen jälkeen pikku hiljaa vähentyä. Tekniikan kehitys on nopeaa, ja uusi tekniikka otetaan nopeasti käyttöön ympäri maailmaa. Maapallon eri alueitten kehityserojen oletetaan kaventuvan ja tulonjaon tasaantuvan. A1-skenaarioperhe jakaantuu kolmeen eri alaskenaarioon. A1FI-skenaariossa oletetaan tulevan energiantuotannon perustuvan nimenomaan fossiilisten polttoaineitten käyttöön, A1T-skenaariossa taas ei-fossiilisiin energianlähteisiin. A1B-skenaario edustaa näitten vaihtoehtojen välimuotoa.[1]

A2-skenaariossa teollisuus- ja kehitysmaitten kehityserot säilyvät suurina. Maaallon eri alueet pyrkivät omavaraisuuteen ja oman erikoislaatunsa säilyttämiseen. Teknologian siirto kehitysmaihin on vähäistä, ja eri maitten väliset tuloerot säilyvät suurina. Kokomaapalloa ajatellen taloudellinen kehitys on hitaampaa kuin A1-skenaarioissa. Väestönkasvu jatkuu kehitysmaissa nopeana ja maapallon väkiluku kasvaa.

B1-skenaariossa teollisuus- ja kehitysmaitten erot tasaantuvat, mikä saa väestönkasvun talttumaan, aivan kuten A1-skenaarioissakin. Erona A-skenaarioihin on, että talous suuntautuu tavaratuotannon asemesta enemmän palveluiden ja tietoyhteiskunnan kehittämiseen. Kestävä kehitys on arvossaan, ja ympäristölle ystävällisen teknologian kehittäminen ja käyttöönotto on nopeaa. Ongelmiin pyritään etsimään maailmanlaajuisia, koko ihmiskunnan kannalta oikeudenmukaisia ja ympäristön säilymisen huomioon ottavia ratkaisuja.

B2-skenaariossa pyritään myös ottamaan ympäristönäkökohdat huomioon päätöksenteossa, mutta päätökset määräytyvät enemmän paikallisten etujen perusteella. Eri alueitten kehityserot säilyvät suurina ja väestönkasvu jatkuu, tosin ei yhtä nopeana kuin A2-skenaariossa. Talouden ja tekniikan kehitys on kohtuullisen nopeaa, mutta jakautuu epätasaisesti maapallon eri alueille.

Kuvassa L1 on esitetty hiilidioksidipäästöjen arvioitu kehittyminen vuoteen 2100 mennessä kussakin kuudessa skenaariossa. Vain kahdessa skenaariossa (A1T ja B1) päästöt ovat vuonna 2100 vähäisempiä kuin nykyisin. Kuvassa L2 nähdään hiilen kiertomalleilla laskettuja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden tulevia pitoisuuksia. A1T- ja B1-skenaariota lukuun ottamatta pitoisuus on selvässä kasvussa vielä vuonna 2100. A1FI- ja A2-skenaarioissa pitoisuus on tuolloin noussut jo noin kolminkertaiseksi teollisuuden vallankumousta edeltäneeseen luonnolliseen tasoon verrattuna. Huomattakoon, että eri skenaarioitten ennakoimat CO2-pitoisuudet alkavat selvemmin erkaantua vasta vuosisadan puolivälin vaiheilla.[1]

Katso myös

Avainsanat

Ilmastonmuutos, skenaariot, vaikutukset, sopeutuminen, maatalous- ja elintarviketuotanto, metsätalous, kalatalous, porotalous, riistatalous, vesivarat, luonnon monimuotoisuus, teollisuus, energia, liikenne, alueidenkäyttö ja yhdyskunnat, rakentaminen, terveys, matkailu ja luonnon virkistyskäyttö, vakuutustoiminta.

Viitteet

  1. ↑ 1,00 1,01 1,02 1,03 1,04 1,05 1,06 1,07 1,08 1,09 1,10 1,11 1,12 1,13 1,14 1,15 1,16 1,17 1,18 1,19 1,20 Ilmastonmuutoksen kansallinen sopautumisstrategia, Maa- ja metsätalousministeriö, julkaisu 1/2005, ISBN 952-453-200-X

Ilmastonmuutoksen skenaariot

  • Beniston et al., 2004: (in preparation)
  • Carter, T. R., Fronzek, S. & Bärlund, I. 2004: FINSKEN: a framework for developing consistent global change scenarios for Finland in the 21st century. Boreal Env. Res. 9: 91–107. http://www.borenv.net/BER/ber92.htm
  • Carter, T.R., 1998: Changes in the thermal growing season in Nordic countries during the past century and prospects for the future. Agricultural and Food Science in Finland, 7, 161-179.
  • Carter, T.R., Posch, M. & Tuomenvirta, H., 1996. The SILMU scenarios: specifying Finland’s future climate for use in impact assessment. Geophysica, 32(1-2), 235-260.
  • Cubasch, et al., 2001. Projections of future climate change. In: Houghton J.T. et al. (eds.): Climate Change 2001: The Scientific Basis. Contribution of Working Group I to the Third Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press, pp. 525-582.
  • Førland, E. et al., 2004: Variations in Climatic Constraints on Living Conditions in the Nordic Arctic. Journal of Arctic, Antarctic and Alpine Research (in print).
  • Haapala, J., Juottonen, A., Marnela, M., Leppäranta, M. and Tuomenvirta, H. 2001: Modelling the variability of sea-ice conditions in the Baltic Sea under different climate conditions. Annals of Glaciology, 33, 555-559.
  • IPCC, 2001: Climate Change 2000. The science of climate change. Contribution of working group I to the third assessment report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press, Cambridge. 881 pp.
  • Jylhä, K., Tuomenvirta, H. & Ruosteenoja, K., 2004. Climate change projections for Finland during the 21st century. Boreal Env. Res. 9: 127-152.
  • Kjellström, E., 2004: Recent and Future Signatures of Climate Change in Europa. Ambio, 33, 193-198.
  • Kuusisto, E., L. Kauppi, P. Heikinheimo (toim.), 1996: Ilmastonmuutos ja Suomi, Suomalainen ilmakehänmuutosten tutkimusohjelma (SILMU), Yliopistopaino, Helsinki, 265 s.
  • McAvaney B.J., Covey C., Joussaume S., Kattsov V., Kitoh A., Ogana W., Pitman A.J., Weaver A.J., Woord R.A. & Zhao Z.-C. 2001. Model evaluation. In: J. T. Houghton et al. (eds.), Climate Change 2001: The Scientific Basis. Contribution of Working Group I to the Third Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press, pp 471-523.
  • Meier, H.E.M. et al., 2004: Simulated Distributions of Baltic Sea-ice in Warming Climate and Consequences for the Winter Habitat of the Baltic Ringed Seal. Ambio, 33, 249-256.
  • Meier, H.R.M., 2002: Regional ocean climate simulations with 3-D ice-ocean model for the Baltic Sea. Part 1: Model experiments and results for temperature and salinity. Clim. Dyn., 19, 237-253.
  • Omstedt, A., and D. Chen, 2001: Influence of atmospheric circulation on the maximum ice extent in the Baltic Sea. J. Geophysical Res, 106, No. C3, 4493-4500.
  • Patoturvallisuus, 1997: Patoturvallisuusohjeet. Maa- ja metsätalousministeriö. MMM:n julkaisuja 7/1997, 90s.
  • Ruosteenoja et al., 2003: Future climate in world regions: an intercomparison of model-based projections for the new IPCC emission scenarios. The Finnish Environment 644, Finnish Environment Institute, 83 pp
  • Räisänen J., Ullerstig A., Bringfelt B. & Räisänen P. 2000. Two new RCA1 climate change experiments. In SWECLIM Newsletter No. 7+8, 5-12. [Available from SWECLIM/SMHI, SE-601 76 Norrköping, Sweden]
  • Räisänen, J. & Alexandersson, H., 2003: A probabilistic view on recent and near future climate change in Sweden. Tellus, 55A, 113-125. http://www.blackwell-synergy.com/links/doi/10.1034/j.1600-0870.2003.00013.x/abs/
  • Räisänen, J. and Joelsson, R. 2001. Changes in average and extreme precipitation in two regional climate model experiments. Tellus 53A, 547-566.
  • Räisänen, J. et al., 2003: GCM driven simulations of recent and future climate with the Rossby Centre coupled atmosphere – Baltic Sea regional climate model RCAO. SMHI Reports Meteorology and Climatology No. 101, 61 pp. http://www.blackwell-synergy.com/links/doi/10.1034/j.1600-0870.2003.00013.x/abs/
  • Räisänen, J. et al., 2004: European climate in the late twenty-first century: regional simulations with two driving global models and two forcing scenarios. Clim. Dyn., 22, 13-31. http://www.springerlink.com/openurl.asp?genre=issue&issn=0930-7575&issue=current
  • Räisänen, J., 2001: Hiilidioksidin lisääntymisen vaikutus Pohjois-Euroopan ilmastoon globaaleissa ilmastomalleissa. Terra, 113, 139-151.
  • Tammelin B., Forsius J., Jylhä K., Järvinen P., Koskela J., Tuomenvirta H., Turunen M.A., Vehviläinen B. ja Venäläinen A., 2002. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia energiantuotantoon ja lämmitysenergian tarpeeseen. Raportteja 2002:2. Ilmatieteen laitos. 121 s.
  • Tinz, B., 1996: On the relation between annual maximum ice extent of the ice cover in the Baltic Sea and sea level pressure as well as air temperature field. Geophysica, 32, 319-341.
  • Tuomenvirta, H., 2004: Reliable estimation of climatic variations in Finland. Finnish Meteorological Institute Contributions, No. 43, Finnish Meteorological Institute, 80 pp. + 78 pp. append. http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/mat/fysik/vk/tuomenvirta/
  • Tuomenvirta, H., Uusitalo, K., Vehviläinen, B. and Carter, T.R. 2000a. Climate change, design precipitation and dam safety: estimate of changes in precipitation, its extremes and temperature in Finland up to 2100. Finnish Meteorological Institute Reports 4/2000, 65 pp. (in Finnish with English summary).
  • Tuomenvirta, H., Venäläinen, A., Juottonen, A., and Haapala, J., 2000b: The impact of climate change on the Baltic Sea ice and soil frost beneath snow-free surfaces in Finland. Ministry of Transport and Communications Finland, Publications 13/2000, 56 pp.
  • Venäläinen A., Tuomenvirta H., Heikinheimo M., Kellomäki S., Peltola H., Strandman H. & Väisänen H. 2001b. The impact of climate change on soil frost under snow cover in a forested landscape. Climate Research 17: 63--72.
  • Venäläinen A., Tuomenvirta H., Lahtinen R., & Heikinheimo M. 2001a. The influence of climate warming on soil frost on snow-free surfaces in Finland. Clim. Change 50: 111-128.
  • Venäläinen, A., Granskog, M. ja Tuomenvirta, H., 1999: Alueellinen ilmastonmuutos ja liikenne. Liikenneministeriön julkaisuja 11/99, 23 s.

Sosio-ekonomiset skenaariot Suomessa

  • Bollen J.C., Manders A.J.G., Veenendaal P.J.J., 2004: Wat kost een emissiereductie van 30%? - Macro-economische effecten in 2020 van Post-Kyoto klimaatbeleid (Mitä maksaa 30% isoinen päästövähennys - Kioton jälkeisen ilmastopolitiikan kokonaistaloudelliset vaikutukset vuonna 2020), RIVM/CPB.
  • Carter T., Fronzek S., Bärlund I., 2004: FINSKEN: a framework for developing consistent global change scenarios for Finland in the 21st century, Boreal Environment Research, Vol.9-No.2, pp. 91-107.
  • Crafts N., 2002: The Solow productivity paradox in historical perspective, CEPR discussion paper 3142.
  • Den Elzen M.G.J., Berk M.M., Lucas P., 2004: Simplified Multi-Stage and Per Capita Convergence: an analysis of two climate regimes for differentiation of commitments, RIVM, report 728001027.
  • Himanen P., 2004:Välittävä, Kannustava ja Luova Suomi, raportti Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnalle.
  • Hughes B.2003:Introduction to International Futures, University of Denver.
  • Hughes B.2004: The Base Case of International Futures - Comparison with other forecasts - Annex datasheets, University of Denver.
  • IPCC - Working Group 3, 2000: Special Report on Emission Scenarios, WMO/UNEP.
  • IPCC, 2001: Climate Change 2001 - Synthesis report, Cambridge University Press. http://www.ipcc.ch/.
  • Kaivo-oja J., Luukkanen J., Willenius M., 2004: Defining alternative national scale socio-economic and technical futures up to 2100: SRES scenarios for the case of Finland, Boreal Environment Research, Vol.9-No.2, pp. 109-125.
  • Keller, K., Bolker B.M., Bradford D., 2004: Uncertain climate thresholds and optimal economic growth, Journal of Environmental Economics and Management, Vol. 48, pp.723-741.
  • Kuoppamäki P., 1996: Impacts of Climate Change from a Small Nordic open Economy Perspective. ETLA b-50, Helsinki.
  • Mooij R. de and Tang P., 2003: Four Futures of Europe, Centraal Planbureau (CPB).
  • Parkkinen P., 2004: Hoiva- ja palvelumenot tulevaisuudessa, keskustelualoitteita 326, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Helsinki.
  • Tilastokeskus, 2001: Väestöennuste kunnittain 2001-2030. Väestö 2001:11, Helsinki.

Luonnonjärjestelmät

  • IPCC, 2001: Climate Change 2001 - Synthesis report, Cambridge University Press. http://www.ipcc.ch/.
  • Johansson, M.M., Kahma K.K., Boman H. & Launiainen J., 2004: Scenarios for sea level on the Finnish coast. Boreal Environment Research 9: 153-166.
  • Laurila T., Tuovinen J-P., Tarvainen V. & Simpson D., 2004: Trends and scenarios of ground-level ozone concentrations in Finland. Boreal Environment Research 9: 167-184.
  • Liski J. and Westman C.J., 1997: Carbon storage in forest soil of Finland, 1. Effect of thermoclimate. Biogeochemistry 36: 239-260.
  • Syri S., Fronzek S., Karvosenoja N. and Forsius M. , 2004: Sulphur and nitrogen oxides emissions in Europé and deposition in Finland during the 21st century. Boreal Environment Research 9: 185-198.
  • Syri S., Karvosenoja N., Lehtilä A., Laurila T., Lindfors V. and Tuovinen J.-P. , 2002: Modelling the impacts of the Finnish Climate Strategy on air pollution. Atmospheric Environment 36: 3059-3069.

Maatalous- ja elintarviketuotanto

  • Carter T. ja Kankaanpää S., 2003: Esiselvitys ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Suomessa. Suomen ympäristö 640, ympäristönsuojelu, 66 s.
  • Carter, T., Hakala, K., Kaukoranta, T., Kleemola, J., Laurila, H., Mela, T., Pehu, E., Saarikko, R. (toim..), Tiilikkala, K. 1996. Maatalous. Teoksessa: Ilmastonmuutos ja Suomi. Esko Kuusisto, Lea Kauppi ja Pirkko Heikinheimo (toim.). p. 127-143.
  • Elintarviketalouden reunaehdot vuoteen 2030 mennessä. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 9/2002.
  • Kaukoranta T. 1996. Impact of global warming on potato late blight: risk, yield loss and control. Agricultural and food science in Finland, vol 5, no. 3.
  • Rikkonen Pasi, 2003: Maatalouden tulevaisuus vuoteen 2025. Elintarvikeketjun asiantuntijoiden tulevaisuudenkuvia Suomen maataloudesta. Väliraportti. MTT:n selvityksiä 32.

Metsätalous

  • Beuker E., Hari P., Holopainen J., Holopainen T., Hypén H., Hänninen H., Karjalainen T., Kellomäki S., Juurola E., Koski V., Laine K., Leinonen I., Liski J., Neuvonen S., Niemelä P., Nissinen A., Peltola H., Repo T., Talkkari A., Wang K.-Y., ja Westman C. J. 1996. Metsätalous. Teoksessa: Ilmastonmuutos ja Suomi. Esko Kuusisto, Lea Kauppi ja Pirkko Heikinheimo (toim.). p. 71-104.
  • Carter T. ja Kankaanpää S., 2003: Esiselvitys ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Suomessa. Suomen ympäristö 640, ympäristönsuojelu, 66 s.
  • Kaakinen S., Kostiainen K., Ek F., Saranpää P., Kubiske M.E., Sober J., Karnosky D.F. & Vapaavuori E., 2004: Stem wood properties in Populus tremuloides, Betula papyrifera and Acer saccharum saplings after 3 years of treatments to elevated carbon dioxide and ozone. Global Change Biology 10, 1513-1525.
  • Kellomäki S. and Kolström M., 1994: The influence of climate change on the productivity of Scots Pine, Norway Spruce and Pendula birch and Pubescens birch in southern and northern Finland. Forest Ecology and Management, 65
  • Kellomäki S., 2000: Forestry in: Parry M.L. (ed.). 2000: Assessment of Potential Effects and Adaptations for Climate Change in Europe The Europe Acacia project. Jackson Environment Institute, University of East Anglia, Norwich, UK.
  • Kilpeläinen A., Peltola H., Ryyppö A. and Kellomäki S., 2004: Scots pine responses to elevated temperature and carbon dioxide concentration: growth and wood properties. Tree Physiology. Painossa.
  • Kilpeläinen A., Peltola H., Ryyppö A., Sauvala K., Laitinen K. and Kellomäki S., 2003: Wood properties of Scots pines (Pinus sylvestris) grown at elevated temperature and carbon dioxide concentrations. Tree Physiology 23, 889-897.
  • Kostiainen K., Kaakinen S., Saranpää P., Sigurdsson B., Linder S. & Vapaavuori E., 2004: Effect of elevated [CO2] on stem wood properties of mature Norway spruce grown at different soil nutrient availability. Global Change Biology 10, 1526-1538.
  • Metsäpuiden siemenhuoltotyöryhmän muistio. Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 2004:12.
  • Metsätuhoryhmä. Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 2003:11.
  • Peltola H., Kilpeläinen A. and Kellomäki S., 2002: Diameter growth of Scots pine (Pinus sylvestris) trees grown at elevated temperature and carbon dioxide concentration under boreal conditions. Tree Physiology 22, 963-972.
  • Riikonen J., Lindsberg M.-M., Holopainen T. Oksanen E., Lappi J., Peltonen P. and Vapaavuori E., 2004:Silver birch and climate change: variable growth and carbon allocation under elevated concentrations of carbon dioxide and ozone. Tree Physiology 24: 1227-1237
  • Suomen maa- ja metsätalouden kansallinen kasvigeeniohjelma. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 12/2001.
  • Varautuminen mäntyankeroisen torjuntatoimenpiteiden tehostamiseen: kriisivalmissuunnitelma. Maa- ja metsätalousministeriö 2002.
  • Volanen V., Peltola H. Rouvinen I. and Kellomäki S., 2004: Impacts of elevated atmospheric CO2 and temperature on the birth, growth and death of branches in Scots pine. Julkaistavaksi tarjottu käsikirjoitus.

Kalatalous

  • ACIA 2004: Impacts of a Warming Arctic. Arctic Climate Impact Assessment. Cambridge University Press. http://www.acia.uaf.edu.
  • Beamish, R.J. and Noakes, D.J., 2002: The role of climate in the past, present and future of Pacific salmon fisheries off the west coast of Canada; in Fisheries in a Changing Climate,(ed.) N.A. McGinn, American Fisheries Society, 319 p. http://www.fisheries.org/climate/abstracts.htm#9.
  • Carter T. ja Kankaanpää S., 2003: Esiselvitys ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Suomessa. Suomen ympäristö 640, ympäristönsuojelu, 66 s.
  • Everett John: Climate change and aquaculture. http://www.oceansatlas.com/world_fisheries_and_aquaculture/html/issues/clima/gcc/aqua.htm).
  • Everett, J.T., Okemwa E., Regier H.A., Troadec J.P., Krovnin A., and Lluch-Belda D., 1995: Fisheries. In: The IPCC Second Assessment Report, Volume 2: Scientific-Technical Analyses of Impacts, Adaptations, and Mitigation of Climate Change (Watson, R.T., M.C. Zinyowera, and R.H. Moss (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge and New York, 31 pp., http://www.oceansatlas.com/world_fisheries_and_aquaculture/html/issues/clima/gcc/adapt_strat.htm, http://www.oceansatlas.com/world_fisheries_and_aquaculture/html/issues/clima/gcc/default.htm.
  • FAO, 2000-2004: Fisheries Atlas. Fisheries and Aquaculture Issues Fact Sheet. http://www.fao.org/figis/servlet/topic?fid=13789.
  • Ilmaston muutosten vaikutukset kaloihin, kalanviljelyyn, kalakantoihin ja kalastukseen. Kalatutkimuksia 47/1992. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.
  • IPCC - Climate Change 2001: Working Group II: Impacts, Adaptation and Vulnerability: Fisheries and Biodiversity. http://www.grida.no/climate/ipcc_tar/wg2/261.htm
  • Kuusisto Esko, Kauppi Lea, Heikinheimo Pirkko (toim.) 1996: Ilmastonmuutos ja Suomi, Suomalainen ilmakehänmuutosten tutkimusohjelma (SILMU), Yliopistopaino, Helsinki, 265s
  • Launiainen J., Lumiaro R., Koivula M., 2004: Ilmastonmuutos vaikuttaa Itämereen. Itämeriportaalin dokumenttikokoelma. Merentutkimuslaitos. http://www.fimr.fi/fi/itamerikanta/bsds/2398.html.
  • Lehtonen H., 1996: Ilmastonmuutoksen vaikutukset kalakantoihin ja kalatalouteen. Teoksessa: Mannio, J. & Verta, M. (toim.), 1996: Muuttuva maa, meri, ilmasto. YKL ry, Helsinki, ss. 69-80.
  • Lehtonen H., 1996: Potential effects of global warming on northern European freshwater fish and fisheries. Fisheries Management and Ecology, 3, 59-71,
  • Lemmen D.S. and Warren F. J.(eds.), 2004: Climate change Impacts and Adaptation Program. A Canadian Perspective. http://adaptation.nrcan.gc.ca/perspective_e.asp.
  • Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategia. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö, 2002. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 8/2001.
  • Maa- ja metsätalousministeriön tulevaisuuskatsaus. Tammikuu 2003, http://www.mmm.fi/julkaisut/muut/2003MMMtulevaisuus.pdf.
  • Moilanen P., 2004: Vapaa-ajankalastus 2002. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous nro 51,. 29 s. Pitkänen Heikki (toim.): Rannikko- ja avomerialueiden tila vuosituhannen vaihteessa. Suomen Itämeren suojeluohjelman taustaselvitykset. Suomen ympäristö 669, Helsinki 2004, s. 16, 25, 26.
  • Virkistyskalastus Suomessa nyt ja tulevaisuudessa. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 58/2002.

Porotalous

  • ACIA 2004: Impacts of a Warming Arctic. Arctic Climate Impact Assessment. Cambridge University Press. http://www.acia.uaf.edu. Article by Karen Lurie 25.12.2003. ScienCentralnews: Hungry Reindeer, http://www.sciencentral.com/articles/view.php3?article_id=218392139&language=english.
  • Helle T., Karjalainen M. & Kojola I., 2002: Ilmastonvaihtelun vaikutus poronhoitoon. http://www.rangifer.no/fin/abstracts-2002-o.html
  • Helle T., Kojola, I. ja Timonen M., 2001: Lumipeitteen vaikutus Käsivarren porolukuihin: mikä on Pohjois-Atlantin säävaihtelun (NAO) merkitys? Suomen Riista 47: 75–85.
  • Helle T., Niva A. ja Kojola, I. , 2000: Poronhoito ja muuttuva ilmasto. Poromies 3-2000: s.15, 16.
  • Kellomäki S.: Metsäpuut voivat sopeutua ilmastonmuutokseen? Tulevaisuuden ilmastomme -seminaari 21.3.2003.
  • Kemppainen J., Kettunen J., Nieminen M., 2003: Porotalouden taloustutkimusohjelma 2003-2007, s. 34, 36, 38.
  • Kojola I, Helle T., Aikio P., Niskanen M., 1994: Talvilaidunten kunnon vaikutus poron ravintoon, kasvuun ja lisääntymiseen. Suomen Riista 40:18-25.
  • Kumpula J., Colpaert A., 2003: Effects of weather and snow conditions on reproduction and survival of semi-domesticated reindeer (R. t. tarandus) teoksessa Kumpula 2003: Polar research 22/2), 225-233.
  • Kumpula J., Colpaert A., Nieminen M., 2003: Metsänkäsittelyjen ja lumiolosuhteiden vaikutus porojen laidunten käyttöön Ivalon paliskunnassa, s.31-33, 35.
  • Luonnonvaramittarit 2003 - koottua tietoa luonnonvarojen tilasta ja kestävästä käytöstä. Porotalous. http://www.mmm.fi/mittarit/printti/mittarit_porotalous.doc.
  • Maa- ja metsätalousministeriön aluekehitysstrategia 2005 - 2008 ja siihen liittyvä taustamuistio.
  • Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 2004:3.
  • Maa- ja metsätalousministeriön tulevaisuuskatsaus. Tammikuu 2003. http://www.mmm.fi/julkaisut/muut/2003MMMtulevaisuus.pdf
  • Maijala V. ja Nieminen M.2001: Porojen talviruokinta - kokemuksia ja tuloksia Suomesta. Lyhennelmät, pääteemaesitelmät, NOR:n 11. pohjoismainen porotutkijakokous, Kaamanen, Finland, 18-20 June 2001. Published in Rangifer Report No. 5, 2001. http://www.rangifer.no/fin/abstracts-kaamanen-o.html.
  • Maijala V., Norberg H., Kumpula J. & Nieminen M., 2002: Tutkimus vasatuotosta Suomen poronhoitoalueella. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimuksia. http://www.rangifer.no/fin/abstracts-2002-o.html
  • Metsätuhoryhmä. Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 2003:11.
  • Putkonen J. and Roe G., 19.12.2002: Rain will take greater toll on reindeer, climate change model shows. Innovations reports. University of Washington in Seattle, USA. http://www.innovations-report.com/html/reports/environment_sciences/report-15359.html
  • Putkonen, J. and Roe 2002, G. Rain-on-snow events impact soil temperatures and affect ungulate survival. Geophysical Research Letters, 30, 1188. http://www.agu.org/pubs/sample_articles/cr/2002GL016326/0.shtml
  • Valtiontilitarkastajain kertomus vuodelta 2001. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala.
  • Weladji, Robert B., 2003: Climatic influences on the life history and population dynamics of the northern ungulate, Rangifer tarandus. Dr. Scient. Thesis:2003:20. Department of Animal Science, Agricultural University of Norway.

Riistatalous

  • den Herder M., 2003: Hirvieläinten laidunnuksen vaikutus Suomen metsä- ja tunturiekosysteemeissä. Väitöskirja.
  • Heikkilä R, 1998: Hirvituhoja voidaan vähentää - ei pelkästään metsästämällä. Metsäntutkimus 3/1998 s. 9-10.
  • Helle P. ja Lindén H. 2004: Valoa tunnelin päässä? Metsästäjä 3/2004 s. 18.
  • Henttonen H. ja Haukisalmi V., 2000: Echinococcus multilocularis -ihmisen vaarallisin loinen Euroopassa: elämänkierto ja levinneisyyden nykytilanne. Suomen Riista 46: 48-56.
  • Henttonen H.,1991: Ilmastonmuutos ja pienriistakannat. [Climatic change and population dynamics of small game and small mammals in northern Europe. In Finnish with English summary]. - Suomen Riista [Finnish Game] 37:79-85. http://www.mmm.fi/julkaisut/tyoryhmamuistiot/
  • Härkönen S. ja Heikkilä R., 2000: Suolakivet hirvien talvisen ravinnonkäytön ohjauksessa. -Suomen riista 46: 66-75.
  • Ilmastonmuutos muokkaa riistan levinneisyyttä. Artikkeli Luonnonvara 5/2004 -lehdessä. Karttunen S. ja Luoto K., 2000: Ilmastonmuutos ja lintujen muutto. http://users.utu.fi/kluoto/fenologia/esitys_files/raportti.htm
  • Kilpeläinen J., Ruusila V., Lindén H. ja Niemelä P., 2003: Lumipeitteen vaikutus hirven lumijälki-indekseihin ja lumijälkien keskittymiseen- Suomen Riista [Finnish Game] 49:85-91.
  • Lindén H. (toim.), 2002: Metsäkanalintututkimuksia: Kannanvaihtelut. -Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Metsästäjäin Keskusjärjestö.
  • Lindén H. ja Helle P., 2004: Metsokannat peilaavat metsiemme tilaa. Metsästäjä 3/2004, s. 12.
  • Lindén, H. Helle, P., Vuorimies, O. & Wikman, M., 1999: Metsäriistan monimuotoisuuden mittaaminen ja seuranta (Summary: Measuring and monitoring the diversity of wildlife with the aid of the Finnish wildlife triangle scheme). - Suomen Riista 45: 80-88.
  • Luonnonvaramittarit 2003 - koottua tietoa luonnonvarojen tilasta ja kestävästä käytöstä. Riistatalous, http://www.mmm.fi/mittarit/riistatalous/metsastys.html#Tausta.
  • Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategia. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö, 2002. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 8/2001.
  • Metsätalouden rahoituslakityöryhmän muistio. maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 2004:7.
  • Petäjistö L. ja Selby A., 2003:Hirvikannan koko ja säätely puhuttavat. Metsäntutkimus 3/2003 s. 5-7. http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/artikkelit/artikkelit.htm
  • Pirinen M., Ruusila V., Tomppo E. 2003: Millaiset alueet houkuttavat hirviä talvisin? Metsäntutkimus 4/2003.
  • Seppo Kellomäki Tulevaisuuden ilmastomme -seminaarissa 21.3.2003, http://www.fmi.fi/tutkimus_ilmasto/ilmasto_44.html.
  • Ylönen H., 1999: Myyräyksilö tiheydenvaihtelun ja petojen puristuksissa: mitä siitä seuraa pienriistalle? - Suomen Riista 45: 52-62

Vesivarat

  • Bergström S., Andreasson J., Beldring S., Carlsson B., Graham P., Jónsdóttir J., Engeland E., Turunen M. and Vehviläinen B., 2003: Climate change impacts on water resources in the Nordic countries, State of the art and discussion of principles. CHIN, Nordic Council of Ministers. ISBN 9979-68-120-9
  • Case-selvitys Vaasan kaupunkitulvasta 31.7.2003. Loppuraportti. Gaia Group Oy.
  • Kuusisto E., Kauppi L. ja Heikinheimo P. Ilmastonmuutos ja Suomi 1996.
  • Kuusisto, E., L. Kauppi, P. Heikinheimo (toim.), 1996: Ilmastonmuutos ja Suomi, Suomalainen ilmakehänmuutosten tutkimusohjelma (SILMU), Yliopistopaino, Helsinki, 265 s.
  • Lonka H.: Kaupunkitulvista otettava opiksi. Vieraskynä Helsingin Sanomissa 5.8.2004. Patoturvallisuus.

http://www.mmm.fi/luonnonvarat_vesivarat_maanmittaus/vesivarat/pato-turvallisuus/

  • SITRA 2002. Riskien hallinta Suomessa, esiselvitys
  • Soveri J., Mäkinen R. ja Peltonen K., 2001: Pohjaveden korkeuden laadun vaihteluista Suomessa 1975-1999. Suomen ympäristö 420.
  • Suurtulvatyöryhmän loppuraportti. Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 2003:6
  • Suurtulviin on syytä varautua Suomessakin. Luonnonvara 5/2002.
  • Tulvasuojelua voidaan leikata. Kalevaplus 10.8.2004.
  • Tulvavahingot. http://www.mmm.fi/tuet/vahinkojen_korvaaminen/tulvavahingot/
  • Tulvavahinkoja voidaan ehkäistä. http://www.ymparisto.fi/
  • Tuomenvirta, H., Uusitalo, K., Vehviläinen, B. and Carter, T.R. 2000a. Climate change, design precipitation and dam safety: estimate of changes in precipitation, its extremes and temperature in Finland up to 2100. Finnish Meteorological Institute Reports 4/2000, 65 pp. (in Finnish with English summary).
  • Veijalainen N. & Vehviläinen B., 2004: Ilmastonmuutoksen vaikutus P-patojen mitoitustulviin. Alustava raportti. SYKE:n tulvantorjunta- ja patoturvallisuuspäivän 19.10.2004 materiaalia.
  • Vikman 2004. Vesihuollon erityistilanteet ja niihin varautuminen, esiselvitys.

Luonnon monimuotoisuus

  • Biologinen monimuotoisuus maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 1/2003.
  • Carter T.R. ja Kankaanpää S., 2003: Esiselvitys ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Suomessa. – Suomen ympäristö 640: 1-66.
  • Gitay H., Suarez A., Watson R.T and Dokken D.J. (Eds.), 2002: Climate Change and Biodiversity. IPCC, Geneva, pp. 85.
  • Hannah L. and Lovejoy T.E., 2003: Climate Change and Biodiversity: Synergistic Impacts. – AABS No 4: 1-123.
  • IUCN/WCPA 2003: A Guide to: Securing Protected Areas in the Face of Global Change. – A Draft Report by the Ecosystems, Protected Areas and People Project IUCN. 1-33.
  • Luoto M., Heikkinen R.K. & Carter T.R., 2004: Loss of palsa mires in Europe and biological consequences.- Environmental Conservation 31(1):1-8.
  • Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 9/2004. Rassi P., Alanen A., Kanerva T., Mannerkoski I. (toim.) 2000: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Uhanalaisten lajien II seurantaryhmä, s. 382.
  • Secretariat of the Convention on Biological Diversity, 2003: Interlinkages between biological diversity and climate change. Advice on the integration of biodiversity considerations into the implementation of the United Nations Framework Convention on Climate Change and its Kyoto protocol. Montreal, SCBD, CBD Technical Series no. 10, pp. 154.
  • Thomas C.D. and al. 2004: Extinction risk from climate change.- Nature 427: 145-148.

Teollisuus

  • Carter T.R. ja Kankaanpää S., 2003: Esiselvitys ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Suomessa. – Suomen ympäristö 640. 66 s.
  • Kansallinen ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle (VNS 1/2001 vp), 2001.
  • Kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisuja 2/2001. 96 s.
  • Kinnunen J., 1992: Ilmastomuutoksen taloudelliset vaikutukset – Sarja B 77. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA. 110 s.
  • Kuusisto E. ja Käyhkö J., 2004: Globaalimuutos. Suomen Akatemian FIGARE-ohjelma. Kustannusosakeyhtiö Otava. 169 s.
  • Käyhkö J. ja Talve L. (eds.), 2002: Understanding the global system, The Finnish perspective. The Finnish Global Change Research Programme FIGARE (1999-2002). Painosalama, Turku. 232 s.
  • Savolainen I., Ohlström M. ja Kärkkäinen A. (toim.), 2003: Ilmasto, Haaste teknologialle. Näkemyksiä ja tuloksia Climtech-ohjelmasta. Teknologian kehittämiskeskus Tekes. Edita Prima Oy. 208 s.
  • Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys vuoteen 2020 ja vuosille 2005-2007 jaettavaksi aiottujen päästöoikeuksien laskentamenetelmä. Liite 1 Valtioneuvoston 19.8.2004 antamaan päätökseen (päästöoikeuksien) kansallisesta jakosuunnitelmasta (vuosille 2005-2007). 61 s. [löydettävissä internet-osoitteesta: www.ktm.fi/chapter_files/Jakosuunnitelmaesityksen_liite_1_120804a.pdf]

Energia

  • Carter T.R. ja Kankaanpää S., 2003: Esiselvitys ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Suomessa. – Suomen ympäristö 640. 66 s.
  • Kansallinen ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle (VNS 1/2001 vp), 2001.
  • Kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisuja 2/2001. 96 s.
  • Kara M. & al. (toim.), 2004: Energia Suomessa, Tekniikka, talous ja ympäristövaikutukset (3. täysin uudistettu painos). VTT Prosessit. Edita Prima Oy. 396 s.
  • Kinnunen J., 1992: Ilmastomuutoksen taloudelliset vaikutukset – Sarja B 77. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA. 110 s.
  • Kuusisto E. ja Käyhkö J., 2004: Globaalimuutos. Suomen Akatemian FIGARE-ohjelma. Kustannusosakeyhtiö Otava. 169 s.
  • Käyhkö J. ja Talve L. (eds.), 2002: Understanding the global system, The Finnish perspective. The Finnish Global Change Research Programme FIGARE (1999-2002). Painosalama, Turku. 232 s.
  • Savolainen I., Ohlström M. ja Kärkkäinen A. (toim.), 2003: Ilmasto, Haaste teknologialle. Näkemyksiä ja tuloksia Climtech-ohjelmasta. Teknologian kehittämiskeskus Tekes. Edita Prima Oy. 208 s.
  • Soimakallio S., Savolainen I. (eds.), 2002: Technology and Climate Change CLIMTECH 1999-2002. Final Report. Technology Programme Report 14/2002. Teknologian kehittämiskeskus Tekes. 259 s.
  • Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys vuoteen 2020 ja vuosille 2005-2007 jaettavaksi aiottujen päästöoikeuksien laskentamenetelmä. Liite 1 Valtioneuvoston 19.8.2004 antamaan päätökseen (päästöoikeuksien) kansallisesta jakosuunnitelmasta (vuosille 2005-2007). 61 s. [löydettävissä internet-osoitteesta:www.ktm.fi/chapter_files/Jakosuunnitelmaesityksen_liite_1_120804a.pdf
  • Tammelin B., Forsius J., Jylhä K., Järvinen P., Koskela J., Tuomenvirta H., Turunen M.A., Vehviläinen B. ja Venäläinen A., 2002: Ilmastonmuutoksen vaikutuksia energiantuotantoon ja lämmitysenergian tarpeeseen. Raportteja 2002:2. Ilmatieteen laitos. 121 s.
  • World Energy Outlook 2004, 2004. OECD/ International Energy Agency IEA. Pariisi. 570 s.

Liikenne ja tietoliikenne

  • Carter T.R. ja Kankaanpää S., 2003: Esiselvitys ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Suomessa. – Suomen ympäristö 640: 1-66.
  • Liikenne- ja viestintäministeriö. Väylät 2030. Ohjelmia ja strategioita 1/2002
  • Liikenneväyläpolitiikan linjauksia vuosille 2004–2013. Taustaselvitys. LVM:n julkaisuja 8/2004
  • Merenkulkulaitoksen tutkimus- ja kehittämisstrategia ja alustava ohjelma vuodelle 2003. Merenkulkulaitoksen julkaisuja 1/2003.
  • Perry A., 2000: Transport, energy and other industries. Teoksessa: Assessment of potential effects and adaptations for climate change in Europe.The Europe Acacia project.
  • Rahja J., 2003: Tiestön kunto ja ylläpito tulevaisuudessa. Suomen tieyhdistys. Esitys Puutavaran kuljetus -seminaarissa.
  • Ratahallintokeskus. Etelä-Suomen rautatieliikenteen visiotarkastelut 2050, Tiivistelmäraportti 18.5.2004.
  • Saarelainen S., 2003: FINADAPT WP8/Transport tutkimusehdotus.
  • Televiestintä Suomessa 2002, Tilastokeskuksen julkaisu
  • Tulevaisuuden näkymiä 2/2003. Tiehallinto.
  • Tuomenvirta H., Venäläinen A., Juottonen A. and Haapala J., 2000: The impact of climate change on the Baltic Sea Ice and soil frost beneath snow-free surfaces in Finland. Publications of Ministry of Transport and Communications 13/2000, 56 p
  • Venäläinen A., Granskog M. ja Tuomenvirta H., 1999: Alueellinen ilmaston muutos ja liikenne. Publications of the Ministry of Transport and Communications 11/99. 32 s

Alueidenkäyttö ja yhdyskunnat

  • Ala-Outinen T., Harmaajärvi I., Kivikoski H., Kouhia I., Makkonen L., Saarelainen S., Tuhola M. ja Törqvist J., 2004: Ilmastonmuutoksen vaikutukset rakennettuun ympäristöön. VTT Tiedotteita 2227. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Espoo.

Rakennukset ja rakentaminen

  • Ala-Outinen T., Harmaajärvi I., Kivikoski H., Kouhia I., Makkonen L., Saarelainen S., Tuhola M. ja Törqvist J., 2004: Ilmastonmuutoksen vaikutukset rakennettuun ympäristöön. VTT Tiedotteita 2227. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Espoo.
  • Carter T.R. ja Kankaanpää S., 2003: Esiselvitys ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Suomessa. – Suomen ympäristö 640: 1-66.
  • Tammelin B., Forsius J., Jylhä K., Järvinen P., Koskela J., Tuomenvirta H., Turunen M., Vehviläinen B. ja Venäläinen A., 2002: Ilmastonmuutoksen vaikutuksia energiantuotantoon ja lämmitysenergian tarpeeseen. Raportteja 2002:2, Ilmatieteen laitos.

Terveys

  • Chapter, 2004: Influenza (pages 270-297). Kirjassa Potter C. Principles and Practice of Clinical Virology 5 painos, John Wiley, London.
  • Control of Communicable Diseases in Man (Abram S. Berenson, editor), 15th Edition, American Public health Association, Washington DC, 1990.
  • Ekblom T., 1945: Studien uber die Malaria und Anopheles in Schweden und Finnland. Acta Pathologica et Microbiologica Scandinavica, Supplementum LIX, Lund
  • Extreme weather and climate events and public health responses. Report on a WHO meeting Bratislawa, Slovakia 9-10 February 2004. WHO Europe, European Environment Agency.
  • Farr W., 1975: 8. Meteorology and mortality Kirjassa: Vital Statistics: A memorial volume of selections from the reports and writings of William Farr, Published under the auspices of the Library of The New York Academy of Medicine, The Scarecrow Press, Inc. Metuchen, N.J. 1975. (sivut 411-416).
  • Gubler DJ, Reiter P, Ebi KL, Yap W, Nasci R, Patz JA., 2001: Climate variability and change in the United States: Potential impacts on vector- and rodent-borne disease. Environmental Health Perspectives 2001;109:223-233.
  • Haines A, Patz JA., 2004: Health Effects of Climate Change. JAMA 2004;291:99-103.
  • Hassi J. 2004: Ilmastonmuutoksen vaikutukset suomalaisten terveyteen ja siitä aiheutuvien toimenpiteiden tarve. Muistio 8.6.2004.
  • Heat-waves: risks and responses, Health and Global Environmental Change, Series No 2. (WHO Regional Office for Europe), [London School of Hygiene and Tropical Medicine, Energy, Environment and Sustainable Development, DWD] 2004.
  • Hernberg CA & Tuomela A., 1948: Incubation time of malaria tertiana during an epidemic in Finland in 1945. Acta Medica Scandinavica 1948: Suppl. 206: 534—539
  • Hernberg CA. The Epidemiology in Malaria Tertiana in Finland During the Years 1941-1945. Acta Medica Scandinavica 1947a: 127(3⎯4): 342—360.
  • Hernberg CA., 1947: Clinical Observations on Malaria Tertiana in Finland, and on the Difference Between Autumn and Spring Malaria. Acta Medica Scandinavica 1947b: 128(5): 428--451
  • Hulden L, Hulden L, Heliövaara K.: Endemic malaria is an indoor disease in northern Europé – Historical data revisited. (käsikirjoitus).
  • Jutikkala E. , 1988.: Kuolemalla on aina syynsä. WSOY Porvoo.
  • Keatinge WR., 2002: Winter mortality and its causes. Int J Circumpolar Health. 2002;61:292-99.
  • Kyrönseppä H., 2003: Malaria – voittamaton uhka. Suomen Lääkärilehti 2003;58:4475-77.
  • McMichael A.J., Campbell-Lendrum D.H., Corvalan C.F., Ebi K.L., Githeko A., Scheraga J.D., Woodward A. (toim.), 2003: Climate Change and Human Health – Risks and responses (WHO, WMO, UNEP). World Health Organization, Geneva.
  • Meusel D, Menne B, Kirch W, Bertollini R and Bratislawa Collaborating Group, 2004: Public health responses to extreme weather and climate events – A brief summary of the WHO – Meeting on this topic in Bratislava on 9-10 February 2004. Submitted to European Journal of Public Health.
  • Mocumbi P., 2004: Plague of my people. Nature 2004;430:925.
  • Paunio M, Hedman K, Davidkin I, Peltola H., 2003: IgG avidity to distinguish secondary from primary measles vaccination failures: prospects for a more effective global measles elimination strategy. Expert Opinion in Pharmacotherapy 2003;4:1215-25.
  • Randolph S. E., 2004: Evidence that climate change has caused ‘emergence’ of tick-borne diseases in Europe? Int. J. Med. Microbio. 293, Suppl. 37 5-15 (2004)
  • Reiter P., 2000: From Shakespeare to Defoe: Malaria in England in the Little Ice Age. Emerging Infectious Diseases 2000;6.
  • Rosen G., 1993: A History of Public Health – Expanded Edition (first published 1958). The Johns Hopkins University Press, Baltimore.
  • Sievers R. Om frossan i Finland. Finska läkaresällskapets handlingar. Band XXXIII. N:o 7, ss.563-734 + 3 karttaa.
  • Spoof AR., 1872: Om förgiftningar med secale cornutum, förnämligast med hensyn till Dragsjukan I Finland. Akademisk Avhandling. J.C. Frenckell & Son, Helsingfors.
  • Suomen zoonoosistrategia 2004-2008. Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 2004:5, Helsinki 2004, Sosiaali- ja terveysministeriö ja Maatalousministeriö.
  • Vapalahti K, Paunio M, Vaheri A, Brummer-Korvenkontio M, Vapalahti O. , 1999: Puumala virus infection in Finland – increased occupational risk for farmers. Am J Epidemiol 1999;149: 1142-51.
  • Vuori E., 1999: Syanobakteeritoksiinien aiheuttamat terveysriskit. Vesitalous 5/1999 ss 32-34. Wade TJ, Sandhu SK, Levy D, Lee S, LeChevallier MW, Katz L, Colford JM Jr., 2004: Did a severe flood in the Midwest cause an increase in the incidence of gastrointestinal symptoms? Am J Epidemiol 2004;159:398-405.
  • Ympäristöterveyden erityistilanteiden opas. Sosiaali ja terveysministeriön Oppaita 2000:6.

Matkailu ja luonnon virkistyskäyttö

  • Amelung B. ja Viner D. 2003: Scorchio! Touris Comfort in the Mediterranean. Exploring the future with tourism climatic index. Nato Science Series.
  • Bürki R, Abegg B ja Elsasser H. Climate change and tourism in the alpine regions of Switzerland. NATO advanced research workshop 8.11.2003.
  • Carter T.R. ja Kankaanpää S., 2003: Esiselvitys ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Suomessa. – Suomen ympäristö 640: 1-66.
  • European Environment Agency, 2004: Impacts of Europe’s changing climate, an indicator-based assessment. EEA Report No 272004. Luxembourg. 107 s.
  • Perry A: Tourism and recreation. 2000. In: Parry M.L. (ed.). 2000: Assessment of Potential Effects and Adaptations for Climate Change in Europe The Europe Acacia project. Jackson Environment Institute, University of East Anglia, Norwich, UK.
  • Pouta E. ja Sievänen T. 2001: Luonnon virkistyskäytön kysyntätutkimuksen tulokset – kuinka suomalaiset ulkoilevat. Julkaisussa: Sievänen, T. (toim.) Luonnon virkistyskäyttö 2000. Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi LVVI-tutkimus, 1997-2000 Loppuraportti. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802. s. 32-68.
  • Skenaariokuvaukset Suomen matkailuelinkeino 2020. Novintel oy.

Vakuutustoiminta

Swiss Re sigma study No. 1/2004: Natural catastrophes and man-made disasters 2003. http://www.swissre.com/

Läpileikkaavia kysymyksiä

  • Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ympäristöjärjestelmän arviointi. 2004. Liikenne- ja viestintäministeriö. Julkaisu 57/2004. Helsinki
  • Luonnonvaramittarit 2003. Maa- ja metsätalousministeriö. http://www.mmm.fi/mittarit/index.html
  • Molarius R. ja Wessberg N. 2003. Ympäristöriskien hallinnan tehostaminen - poikkeus- ja häiriötilanteet. Esiselvitys. Suomen ympäristö. Julkaisu 625. Tampere 2003.
  • Ohjeet suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista. 1998. Ympäristöministeriö. Helsinki.
  • Suomen kestävän kehityksen indikaattorit 2004. http://www.ymparisto.fi
  • Suomen metsätalouden tila 2000. Kestävän metsätalouden kriteerit ja indikaattorit. Maa- ja metsätalousministeriö. Julkaisuja 5/2000.
  • UNFCCC. 2003. Compendium on methods and tools to evaluate impacts of, vulnerability and adaptation to climate change. United Nations Framework Convention on Climate Change.
  • Willows, R.I. and Connell R.K. (eds.). 2003. Climate adaptation: Risk, uncertainty and decisionmaking. Technical report. United Kingdom Climate Impacts Programme, Oxford, United Kingdom.
Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Ilmastonmuutoksen_kansallinen_sopeutumisstrategia&oldid=25708”