Keskustelu:Jaettu ymmärrys

Joukkoistaminen on parempaa kuin kansanäänestys

Matti Wiberg (HS 11.10.) epäilee joukkoistamisen toimivuutta, koska asiantuntemattomien ihmisten lisääminen päättäjäkuntaan huonontaa lopputulosta. Wiberg on ehkä oikeassa väitteessään, mutta hän haukkuu kokonaan väärää puuta. Joukkoistaminen on jotain paljon parempaa.

Joukkoistaminen ei ole synonyymi jatkuville kansanäänestyksille perehtymättömien ihmisten joukossa. Se käsittää monenlaisia toimintatapoja ihmisten tiedon ja ymmärryksen saamiseksi mukaan päätöksentekoon. Päätösvalmistelusta tiedottaminen, kansalaislähtöinen ideointi ja palautteen organisointi ehdotuksiksi, koeäänestykset ja yhteistyö virkamiesten kanssa ovat kaikki joukkoistamisen muotoja. Sen voima on siinä, että päätösten valmisteluun ja tueksi kerätään uudenlaista tietoa.

Jaettu ymmärrys on joukkoistamismenetelmä, joka kannattaa mainita erikseen. Siinä kuvataan ja jaetaan kaikki tiettyyn aiheeseen liittyvät ihmisten näkemykset ja myös kuvaukset siitä, miksi he ovat asioista erimielisiä. Jaettu ymmärrys on kunnolla kuvattu silloin, kun osallistujien mielestä heidän oma näkemyksensä ja sen suhde muihin näkemyksiin on riittävästi ja totuudenmukaisesti kuvattu osana kokonaisuutta. Tarkoituksena ei siis ole saavuttaa yksimielisyyttä eikä pakottaa muita enemmistön näkemyksen taakse. Näkemyksiä arvioidaan niiden sisällön eikä sanojan perusteella, koska kaikilla on oikeus sanoa mutta kaikki väitteet eivät kestä kriittistä tarkastelua. Näin jaettu ymmärrys antaa kaikille tilaisuuden oppia ja hylätä huonoja ratkaisuja.

Jaetun ymmärryksen kerääminen ja kuvaaminen olisi monissa kiistoissa tärkeää eikä työmääränäkään mahdoton. Yhteiskunnallisessa keskustelussa erilaisia näkemyksiä on usein valitettavankin vähän. Suurin osa on näiden muutamien asioiden toistelua yhä uusissa yhteyksissä. Toistaminen on jaetun ymmärryksen kuvaamisessa turhaa, koska se on helppo tunnistaa eikä vaikuta sisältöön.

Joukkoistamisella voidaan parantaa päätösten perustana käytettävän tiedon sisällöllistä laatua, käytännöllistä merkityksellisyyttä ja yleistä hyväksyttävyyttä. Joukkoistaminen on tuonut uusia lupaavia toimintatapoja. Niiden toimivuutta pitäisi testata, ja hyviksi havaittuja pitäisi aktiivisesti levittää yhteiskunnassa.

Jouni Tuomisto

Mikko Pohjola

Kuopio

--#: Tämä versio lähti Hesariin 12.11.2012. --Jouni Tuomisto 12. marraskuuta 2012 kello 11.41 (EET)

Jaettu ymmärrys ylittää muodollisen päätösvallan rajat

• Berlusconin eron tausta ja kytkentä jaettuun ymmärrykseeen.
• Miksi kesti niin kauan?
• Koska kaikilla toimijoilla oli muita intressejä kuin saada aikaan yhteinen ymmärrys siitä, mitä pitää tehdä tai mitä ei ainakaan pidä tehdä.
• Eri toimijoiden ansaintalogiikka pakottaa heidät erilaisiin rooleihin, jonka puitteissa he yrittävät edistää hyviksi kokemiaan asioita.
• Poliitikot: säilyttää kansansuosio eli tulla valituksi vaaleissa.
• Media: kirjoittaa niin, että ihmiset suostuvat maksamaan saadakseen lukea.
• Markkinat, osakkeenomistajat, luottoluokittajat ym: tehdä taloudellista voittoa.
• Ammattiyhdistys ja lobbarit: tuottaa etua omalle jäsenkunnalle.
• On tärkeää huomata, että kenenkään ansaintalogiikka ei sisällä pakkoa tuottaa totuudenmukaista tietoa kaikkien käyttöön. Voisiko sellaisen toimijan keksiä?
• Pitää rakentaa systeemi, jossa toimijoita palkitaan jälkikäteen siitä, että heidän tiedoksi saattamansa väitteet osoittautuvat myöhemmin todeksi.

• Pitääkö luottoluokittajia säädellä? Enkä, mutta voisi myös perustaa oman järjestelmän, jossa ansaintalogiikka perustuu oikeassa olemiseen, ei maineeseen tai markkina-asemaan. Miten?
• Yksinkertaiset säännöt:
  • Etsittävän tiedon arvo (eli tiedosta maksettava hinta) määritellään etukäteen.
  • Kuka tahansa saa osallistua ennustamiseen.
  • Jokaisen osallistujan jokainen ennuste vaikuttaa tämän painokertoimeen, jonka perusteella määräytyy sekä vaikutus kokonaisennusteeseen että osuus palkkiosta.

--#: Vastaavaa on yritetty esim. USAssa nimikkeellä 'Prediction market' (ks. Kuntakone). Käytännöstä jouduttiin luopumaan koska vedonlyönnin (veikkauksen) kohteen arvioinnin koettiin muodostuvan itseään toteuttavaksi ennustukseksi tavoilla jotka saattoivat osua omaan nilkkaan. Tämä ilmeni esim. suurvalta-aggresion ajaman terrorismin seuraavia kohteita määritettäessä. Finanssimarkkinoilla sama dynamiikka tietysti toimii joka päivä käytännössä, mutta eliitti ei tätä toimintatapaa tuomitse (osittain siitä johtuen että kysehän on vain 'steriileistä vaihdon välineistä' eikä suoranaisesti esim. ihmishengistä.) Mikäli rahapalkinnot tulevat mukaan kuvaan vaaditaan merkittäviä lakimuutoksia, koska silloin toiminta voi vertautua uhkapeliin, joka on useissa maissa kielletty. Sinänsä mittareiden kehittäminen ennustustarkkuudelle ja kaikkinainen tulevaisuuden arviointi on tietenkin kannatettavaa. Markkinavetoinen lähestymistapa ei myöskään ole huono, sillä se on tuttu ja käytössä joka tapauksessa. --Smxb 21. marraskuuta 2011 kello 01.28 (EET) --#: Haettaessa positiivista toimivaa esimerkkiä jaetusta ymmärryksestä voidaan katsoa erilaisten kansainvälisten organisaatioiden käyttäytymistä. Esim. 'suljettu' YKn turvallisuusneuvosto vs. yleiskokouksen äänestykset. Nämä ovat selkeästi erilaisia erityisesti koska Non-aligned countries -blokki tajuaa mikä on kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto, ja mistä hyötyvät vain muutamat. Kannattaa myös katso luotettavien mielipidemittauslaitosten haastattelututkimuksia. Suurimmassa osassa maailman maita hallituksen toimenpiteet ovat räikeässä ristiriidassa sen kanssa mitä kansalaiset tahtovat. Newspeakissä termit kuten 'maan etu', 'veronmaksajien etu', 'yhteiset eurooppalaiset arvot' tai 'maailman mielipide' ovat pahasti vääristyneet. --Smxb 21. marraskuuta 2011 kello 16.03 (EET)

• • Painokerroin määräytyy luotettavan ja paljon käytetyn tilastollisen menetelmän mukaisesti (Cooke ym., 1991).
• Perustetaan avoin foorumi, jonne kuka tahansa voi esittää arvelujaan siitä, mikä on esim. Kreikan luottokelpoisuus. Osallistujien pitää rekisteröityä tunnistettavasti.
• Osallistujan esittämiä väitteitä verrataan jälkikäteen toteutuneeseen tilanteeseen. Osallistujalle lasketeen painokerroin hänen ennusteidensa osuvuuden perusteella.
• Kaikkien osallistujien ennusteista lasketaan painokertoimilla painotettu keskiarvo, eli huonot ennustajat saavat vain vähän tai ei mitään painoarvoa lopullisessa ennusteessa.
• Tämän lisäksi ennustettavia asioita painotetaan tärkeyden perusteella. Esim. valtio voi maksaa 50000 euroa sille osallistujaryhmälle, joka osaa ennustaa oikein työllisyystilanteen Euroopassa vuoden kuluttua, jos Euroopan keskuspankki ostaa tai ei osta Italian velkakirjoja. Näin saadaan tietoa siitä, miten eri toimenpiteet todennäköisesti vaikuttavat talouteen. Tietysti tässä tilanteessa vain toinen vaihtoehto toteutetaan, ja arvoitukseksi jää, olisiko toteuttamatta jääneen toimenpiteen ennuste ollut yhtä hyvä kuin se, joka liittyi toteutettuun politiikkaan ja jonka mukaan ennusteen hyvyys arvioitiin.
• Isojen kysymysten lisäksi voidaan kysyä myös pieniä: Nimeä sellaisia rakennusyhtiöitä, joista löytyy merkittävää veronkiertoa, jos järjestetään erityistilintarkastus. Osallistujalta ei vaadita mitään näyttöjä eikä edes oman nimen paljastamista eli on osallistujan kannalta henkilökohtaisesti riskitöntä. Jos monet epäilevät samaa firmaa, asia kannattaa pistää tutkintaan. Osallistujien oma riski toteutuu siinä, että jos on väärässä, oma painokerroin ja sitä myötä palkkio laskee.
• Veronkierron paljastaminen on sikälikin mielenkiintoinen esimerkki, että valtio voi ilmoittaa nostavansa panoksia: jos veropettureita ei paljasteta, paljastuksista maksetaan enemmän. Näin kaikki tietävät, että rötökset paljastetaan joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, joten kannattaa ottaa helpot rahat pois ennen kuin joku toinen tekee sen. Toisaalta valheellisten paljastusten määrä ei lisäänny, koska niistä ei makseta palkkiota ja jokainen väärä tieto laskee osallistujan painokerrointa eli huonontaa palkkiota niissäkin ennusteissa, joissa jälkeenpäin osoittausuu olevan oikeassa.

--#: Yhteys Wikileaksiin on ilmeinen. Tekniikkaa kuitenkin vaaditaan, ja koska Wikileaks on käytännössä kuollut, voidaan ajatella esim. OpenLeaksin teknologian käyttöä. Ehdotan vuotamisen ja ennustamisen selkeämpää erottamista toisistaan. --Smxb 21. marraskuuta 2011 kello 01.28 (EET)

• Nykyään ongelmana ovat monet kytkennät: Luottoluokittaja saa tulonsa niiltä yhtiöiltä, joita se arvioi. Poliitikon on joka hetki säilytettävä kansan luottamus, vaikka siihen ei todellisuudessa olisi aihetta tai vaikka oikeasti olisi tehtävä päätöksiä, joita kansan enemmistö ei ymmärrä välttämättömiksi. Osakemarkkinat toisaalta arvioivat markkinoiden tilaa, mutta toisaalta osa toimijoista saa tulonsa nimenomaan siitä, että he onnistuvat vedättämään markkinaa itselleen edulliseen suuntaan.
• Osakemarkkina onkin hyvä vertailukohta, koska on tärkeää tietää yhtiön pitkän tähtäimen tuotto-odotus. Tämä on teoriassa sama kuin osakkeen markkina-arvo. Ongelmana on se, että markkinahinta määräytyy niiden toimesta, joka arviointitapahtuman yhteydessä vaihtavat suuren määrän omaisuutta, eli heitä ohjaavat monet muutkin motiivit kuin ottaa kantaa tuotto-odotukseen. Mutta voidaan perustaa myös toinen markkina, jossa ei osteta ja myydä osakkeita, vaan pyritään suoraan arvioimaan yhtiöiden tuotto-odotuksia. Rahaa ei siirry ennen kuin siinä vaiheessa, kun ennustetta käsittelevä aika on koittanut ja oikea vastaus tiedetään, jolloin oikeassaolijat saavat palkkionsa ja väärässäolijat eivät mitään. Osallistujilla on siis ainoastaan kaksi intressiä: ennustaa oikein ja ennustaa vain niistä asioista joista uskoo tietävänsä, jottei pudota omaa painokerrointaan.

Maanantaina Italian pääministeri Silvio Berlusconi sanoo, ettei hän aio erota tehtävästään. Tiistaina Italian valtionvelan korko nousee lähes seitsemään prosenttiin [1], ja Berlusconi menettää enemmistön parlamentin alahuoneessa [2] ja joutuu presidentti Giorgio Napolitanon puhutteluun [3]. Pian tämän jälkeen Berlusconi ilmoittaa erostaan [4]. Vaikka tilanne vaikuttaa kaoottiselta, taustalla vaikuttavat jaetun ymmärryksen vahvat yhteiskunnalliset voimat.

--#: Tämä argumentti toimii sekä jaetun ymmärryksen puolesta että sitä vastaan. Erityisesti voidaan kyseenalalaistaa päätöksen hyvyys kokonaisuuden kannalta. Voidaan esim. kysyä, mitä hyötyä loppuviimeksi pääministerin vaihtamisesta ja kuka voittaa epädemokraattisista hallitusremonteista eniten (esim. Italian tapauksessa ECBn tarkoituksellinen vitkastelu tukiostojen aloittamisessa). Parempi esimerkki voisi olla seuraava: Markkinoista laajan osan muodostavat eläkevakuutusyhtiöt. Suomalaisetkin ovat sellaisissa (pien)osakkeenomistajina. Jos voitaisiin masinoida jaettua ymmärrystä käyttämällä sellainen pienosakkeenomistajien liike, joka pakottaisi työeläkeyhtiöt tyytymään esim 2.5% tuottoon 5% sijasta, ei Kreikkaa tai Italiaa tarvitsisi kurittaa kuten nyt. Eläkeläiset saisivat vähän pienemmän eläkkeen, mutta varmemmin kuin nykymallilla, josssa on vähemmän mutta selkeämpiä voittajia ja voitot eivät jakaudu tasaisesti. Nythän näyttää siltä että 'jaettu ymmärrys' on tappamassa munivan hanhen täysin, ja kaikki jäävät nuolemaan näppejään. Vaikka jaettu ymmärrys ei tuottaisi parasta mahdollista lopputulosta kaikkien kannalta, näyttää nyt syntyvän päätöksiä jotka selkeiden haittojensa puolesta pitäisi siivota pöydältä pois. --Smxb 21. marraskuuta 2011 kello 01.28 (EET)

Jaettu ymmärrys tarkoittaa tilannetta, jossa jonkin ryhmän jäsenet ymmärtävät, mitä näkemyksiä jostakin asiasta ryhmässä esiintyy ja miksi. Esimerkiksi kansanedustajan yleissivistykseen kuuluu tietää, millä linjoilla eri puolueet ovat keskeisistä poliittisista kysymyksistä, jotta hän voi perustella omia ja toisten näkemyksiä julkisesti ja uskottavasti. Tämä ei tarkoita, että näkemyksistä pitäisi olla samaa mieltä vaan että ne on tunnettava.

Politiikka näyttää usein kierolta, kovalta ja sattumanvaraiselta peliltä, jos sitä tarkastellaan valtapolitiikan näkökulmasta. Mutta jaetun ymmärryksen näkökulmasta siinä vallitsee usein vakaita pohjavirtauksia, jotka auttavat ymmärtämään, miksi vahvoilta näyttävät rakenteet yhtäkkiä sortuvat.

Kreikan ja Italian tapauksissa on jo kuukausia tiedetty, että niiden velkaantuminen on vakava ongelma, joka voi horjuttaa talouskehitystä. Vaikka on ollut useita vastakkaisia näkemyksiä siitä mitä tilanteessa pitää tehdä, on myös samalla ollut suuri yksimielisyys siitä, mitä ei pidä tehdä eli jatkaa ylivelkaantumista. On tosin nähty äänekkäitä mielenilmauksia erilaisia velkajärjestelyjä vastaan erityisesti Kreikassa, mutta ne ovat olleet pikemminkin tyytymättömyyden ilmauksia kuin ehdotuksia nykytilanteen jatkamisesta järkevänä politiikkana.

Kukaan ei ole enää kuukausiin kyennyt esittämään Kreikan nykypolitiikalle sellaisia talous- tai yhteiskuntapoliittisia perusteluja, että ne olisivat olleet markkinoiden tai eurooppalaisten kansalaisten ymmärrettävissä. Toisin sanoen: on kehittynyt jaettu ymmärrys siitä, että Kreikan nykypolitiikan jatkamiselle on olemassa vain vähempiarvoisia syitä, joita voivat olla haluttomuus ikäviin päätöksiin, puoluepoliittinen taktikointi tai henkilökohtaiset valtapyrkimykset.

Sinäkin aikana, kun pintakuohuja seuraamalla on näyttänyt siltä, ettei mistään voi olla enää varma, on taustalla lisääntynyt jaettu ymmärrys siitä, mitkä asiat ja päätökset johtavat suurella varmuudella huonoihin tuloksiin.

--#: Tässä välissä pitäisi määrittää jaetun ymmärryksen käsite, eli esittää se jaetun ymmärryksen idea mihin seuraavassa kappaleessa viitataan ja jota myöhemmin suhteutetaan vallitseviin malleihin yms. --Mikko Pohjola 9. marraskuuta 2011 kello 12.46 (EET)

Jaetun ymmärryksen idea on kehitetty selkeyttämään ja ohjaamaan päätöksentekoa. Päätösvalmistelussa voidaan ottaa tavoitteeksi jaetun ymmärryksen luominen ryhmän sisälle. Tämä ryhmä voi olla tilanteesta riippuen hyvinkin pieni ydinjoukko mutta myös vaikkapa kaikki EU:n kansalaiset. Olennaista on, että se ohjeistaa päätösvalmistelua: on otettava selville, mitä näkemyksiä ja perusteluja on olemassa.

Jaetun ymmärryksen tavoitteena ei ole etsiä parasta näkemystä ehdotusten joukosta, eli se ei pyri yhteisymmärrykseen. Sen sijaan se keskittyy kriittisesti tarkastelemaan ehdotuksia ja hylkäämään niitä, jos perustelut osoittautuvat kelvottomiksi.

Tämä kriittisyys erottaa sen myös relativismista, jossa jokaiselle sallitaan oma totuutensa. Jaetussa ymmärryksessä vaaditaan johdonmukaisuutta ja sitä, että muut voivat ymmärtää esitetyt ajatuskulut. Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä?

Esimerkiksi Kreikan tilanteen osalta jaettu ymmärrys tuntuu olevan, että ainoa keino päästä sellaiseen tulevaisuuteen, jossa Kreikan talous ei romahda, on tehdä nopeasti kipeitä leikkauksia ja velkajärjestelyjä. Jaettu ymmärrys ei vaadi yhteisymmärrystä siitä, että tämä on paras politiikka. Se voi tässä tapauksessa kuitenkin johtaa siihen, koska kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä tavoitteista.

Jaettua ymmärrystä syntyy koko ajan erilaisista asioista. Mutta se on nyt erityisen ajankohtainen aihe, koska viime aikoina on kehitetty erilaisia tiedontuotannon menetelmiä ja käytäntöjä, jotka nimenomaan pyrkivät kiihdyttämään jaetun ymmärryksen syntymistä ja parantamaan sen sisältöä.

Sen lisäksi, että sadat poliitikot, tuhannet bloggaajat ja miljoonat kansalaiset käyvät vapaamuotoisia ja järjestäytyneitä keskusteluja jostakin aiheesta, voidaan käynnistää hankkeita, jotka järjestelmällisesti käyvät läpi jostakin aiheesta esitettyjä näkemyksiä, jäsentävät niitä kokonaisuuksiksi ja hylkäävät niistä kritiikkiä kestämättömiä osia pois.

Jaetun ymmärryksen uusille työkaluille on ominaista, että ne toimivat avoimesti jossakin wikin kaltaisessa verkkotyötilassa. Jaettua ymmärrystä rakennetaan kirjoittamalla asiasta yhdessä kuvausta, jota kaikki voivat käyttää oman oppimisensa apuvälineenä.

Työssä on olennaista se, että siinä on joukko melko suoraviivaisia sääntöjä, kuten se, milloin jokin esitetty väite katsotaan hylätyksi tai miten esitetty tieto jäsennetään. Niinpä työtä voi tehdä isolla joukolla ja hajautetusti, ja eri toimijat vahtivat, että kaikki noudattavat yhteisiä sääntöjä tiedon tuottamisessa.

Viisaalle päättäjälle erityisesti tieto hylätyistä ideoista on kullanarvoista.

joukkovoima taakse, luotettavammat päätelmät

Jaetun ymmärryksen poliittinen voima tulee siitä, että toimijat saavat luottamusta päätelmilleen. Epävarmuus lamaannuttaa, ja siksi epävarmuuden lietsonta onkin tehokas muutoksen este, minkä poliittiset strategit ja tupakkateollisuus hyvin tietävät. Niinpä on tärkeää jakaa ymmärrystä siitä, kuinka epävarmoja asiat ovat ja erityisesti siitä, että joissakin asioissa ei enää ole päätösten kannalta merkittävää epävarmuutta.

Jaetun ymmärryksen työkaluilla on tuotettu mm. wikihallitusohjelmaa Suomeen tai jäsennetty väitteitä siitä, oliko sikainfluenssarokote vaarallinen vain ei. Aiheet voivat olla mitä vain, olennaista on avoin toiminta ja perussääntöjen noudattaminen.

Jos Italian talouspolitiikasta olisi tehty jaetun ymmärryksen mukainen kuvaus, tiistain päätelmät olisivat olleet selviä varmaan jo kuukausia sitten. Se, että tilanne alkoi laueta vasta nyt, kertoo kolmesta asiasta. Ensinnäkään ei ollut ymmärretty kuinka pieniksi epävarmuudet olivat jo kutistuneet näennäisestä kaoottisuudesta huolimatta. Toiseksi, parlamentin ja presidentin lukkarinkoulua näköjään tarvittiin Berlusconin palauttamiseksi jaetun ymmärryksen piiriin. Kolmanneksi, jos jaetun ymmärryksen mukaiset päätelmät ovat kiistattomat ja näkyvät, niiden taakse alkaa nopeasti kertyä sellaista joukkovoimaa, joka parlamentaarisia ja ulkoparlamentaarisia väyliä pitkin horjuttaa pääministereitä, berliinin muureja ja pörssikursseja aivan riippumatta siitä, kenellä muodollinen valta missäkin tilanteessa on.

J.T.

M.P.?

S.M.?

kirjoittajat ovat päätöksentekoa tukevan tiedontuotannon tukijoita THLstä.

--#: Yhteistä huonojen vaihtoehtojen tunnistamista ja karsimista voisi nostaa vielä enemmän esiin. --Mikko Pohjola 9. marraskuuta 2011 kello 12.46 (EET)

Katso myös

• Aiempi versio, joka käsitely Kreikan kriisiä ja Berlusconin eroa jaetun ymmärryksen näkökulmsta.