Ero sivun ”Kalanjalostuksen materiaalivirrat” versioiden välillä

Versio 13. heinäkuuta 2011 kello 12.09

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi2601
Moderaattori:Tiia (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2601}}

Eläinrasvojen käyttö biodieselin raaka-aineena ei ole uusi ajatus, mutta viime vuosina siihen on alettu osoittaa yhä enemmän kiinnostusta. Kalantuotannossa syntyvien jätteiden on ajateltu voivan toimia biopolttoaineen raaka-aineena. Tässä muuttujassa pohditaan, kuinka nykyisessä kalantuotannossa syntyvän aineksen käyttö jakaantuu Suomessa.

Kysymys

Millaiset ovat kalanjalostuksen materiaalivirrat eli mitä keskimäärin tapahtuu pyydystettylle kalalle: paljonko siitä jalostetaan ruuaksi, paljonko syntyy kalajätettä, jota voi käyttää erilaisiin teknisiin tarkoituksiin (kuten bioenergiaksi)?

Vastaus

Ero sivun ”Kalanjalostuksen materiaalivirrat” versioiden välillä(ton/v)
Obs	Kalalaji	Pyyntimäärä	Jätteeksi/Mahdolliseen tekniseen käyttöön
1	Kirjolohi	13 000	4 500
2	Siika	700	240
3	Silakka	90 400
4	Särki	628
5	Lahna	460

Teknisellä käytöllä tarkoitetaan tässä biopolttoaineeksi muuttamista, esimerkiksi biokaasuksi tai biodieseliksi. Luku ei kuitenkaan kerro, kuinka paljon biopolttoaineeksi todellisuudessa käytetään, vaan sitä, kuinka paljon syntyy jätettä, jota voitaisiin mahdollisesti käyttää biopolttoaineen tuotantoon. Kalajätettä käytetään myös eläinrehuna ja kalanruokana.

Perustelut

Suomalaiset kalankasvattamot tuottavat kirjolohta vajaat 13 000 tonnia kirjolohta ja noin 700 tonnia siikaa vuosittain. Ritolan ym. (2001) mukaan täysikasvuisen naaraskalan kokonaispaino koostuu seuraavasti: trimmattu filee 56,5 %, mäti 8,5 %, fileoinnin jätteet 26 % (pään ja selkäruodon osuus 20,5 %) ja perkausjätteet 9 %.1 Suomalaisesta kirjolohituotannosta ja - jalostuksesta syntyy vuosittain perkaus- ja fileointijätettä noin 4 500 tonnia ja siiantuotannosta puolestaan likimain 240 tonnia jätettä/v. Noin 80 prosenttia perkuujätteestä menee arvioiden mukaan turkiseläinten rehuksi.^[1]
Suomeen tuotiin kalajätettä vuonna 2009 yhteensä 11 657 tonnia (taulukko 2). Kalajätettä on käytetty erityisesti turkiseläinten rehussa jo pitkään ja ulkomaiselle kalajätteelle riittää kysyntää rehun raaka-aineena myös tulevina vuosina, jos turkistarhaus jatkuu Suomessa. Toisaalta Suomesta myös viedään kalajätettä ulkomaille, esimerkiksi vuonna 2009 kalajätteen kokonaisvientimäärä oli 6 613 tonnia.^[1]
On huomionarvoista, miten arvokasta kalajauho on suhteessa esimerkiksi kalajätteeseen. Ulkomailta tuodun kalajauhon hinta on keskimäärin noin 885 €/tonni, kun taas tavallisen kalajätteen tuontihinta on suunnilleen noin 151 €/tonni. Suomalaisen kalajauhon vientihinta on puolestaan keskimäärin 838 €/t, kun taas kalajätteen vientihinta on 186 €/t. Tilanne on samanlainen, jos kalajauhon hintaa verrataan rehukalan keskimääräiseen vientitonnihintaan noin 127 €/t. Kalajauhon hintaero esimerkiksi rehukalaan on noin kuusinkertainen, joten kalan jalostaminen kalajauhoksi on materiaalin arvon ja käyttökelpoisuuden kannalta hyödyllistä. Täytyy kuitenkin huomioida se tosiseikka, että kalajauhon kuiva-ainepitoisuus (jopa 90 %) on kalajätteeseen verrattuna paljon korkeampi. Kalajätteen kuiva-ainepitoisuus saattaa hyvinkin olla jopa alle puolet kalajauhoon verrattuna, riippuen kalajätteen laadusta ja vesipitoisuudesta. Kalamateriaalin jalostuksen yhteydessä kalajauhon saantotonnit ovat toisin sanoen huomattavasti pienemmät kuin lähtöainetonnit kuiva-aineprosentin muutoksen vuoksi. Tämän lisäksi kalajauhon proteiinipitoisuus on moninkertaisesti parempi: kalajauho sisältää proteiinia noin 70 %, kun taas jalostamattoman kalajätteen proteiinipitoisuus on huomattavasti pienempi, ehkä vain jopa 10–20 %. Tämän takia kalajätteen jalostaminen kalajauhoksi ei ole kovin kannattavaa, sillä kalajätteen proteiinipitoisuus on melko vaatimaton (kokonaiseen) rehukalaan verrattuna. Rehukalan poikkeuksellisen suureen keskimääräiseen tuontitonnihintaan (8 500 €/t) vaikuttavat arvokkaat tuontituotteet, jotka on jouduttu tilastollisesti sijoittamaan rehukalakategoriaan.^[1]
Kalajätettä syntyy toki myös Suomessa pyydystetyn kalan jalostuksesta. Vuonna 2007 Suomessa jalostettiin yhteensä 53 000 tonnia kotimaista kalaa, tästä silakkaa/kilohailia oli noin 23 000 tonnia. Tuontikalaa jalostettiin puolestaan 21 000 tonnia vuonna 2007. Perkuujätettäsyntyy noin 10–20 % kalaraaka-aineen painosta, eli vuodessa saadaan arviolta 7 000–14 000 tonnia kalanperkuujätettä. Jätteen määrä riippuu suuresti kalan jalostamisasteesta, eli perkuujätteenosuus saattaa nousta jopa 35 %:iin, jos kalasta valmistetaan esimerkiksi fileitä. Asiasta ei ole olemassa tarkkaa tilastotietoa, sillä RKTL ei seuraa perkuujätteen määrää, ainoastaan kalan jalostustilastoa.^[1]
Vuonna 2009 Itämerestä kalastettiin 26 8000 tonnia silakkaa, mikä vastasi viime vuosien saalismääriä mutta oli runsas puolet 1980-luvun alun huippuvuosista. Suomen silakkasaalis (90 400 t) muodosti noin 36 % koko Itämeren silakkasaaliista.^[2]
RKTL:n tilastoyksikön antamien tietojen mukaan ammattikalastajien hoitokalastussaalis sisävesialueilta oli esimerkiksi vuonna 2008 yhteensä 673 tonnia. Tästä määrästä oli särkeä 397 tonnia ja lahnaa 129 tonnia. Merialueilla lahnaa pyydettiin 331 tonnia ja särkeä 229.^[1]
Lahnan ja särjen matalan rasvapitoisuuden (5–10 %) vuoksi niistä ei kannata valmistaa biodieseliä,sillä prosessiin kuluu enemmän energiaa kuin mitä kaloista saadaan biopolttoainetta. Esimerkiksi kirjolohen sisälmykset ovat tätä vastoin paljon parempaa raaka-ainetta biopolttoaineeksi, sillä rasvapitoisuus on paljon korkeampi (jopa 35 %). Julkisuudessa runsaasti esillä ollut vaihtoehto vähäarvoisen kalamassan käyttämisestä biopolttoaineena ei toisin sanoen ole kannattavaa.

Riippuvuudet

Katso myös

Kalanjalostuksen öljyjätteen tuotanto
Kalanjalostuksen öljyjätteen bioenergiakäytön eettiset vaikutukset
Kalanjalostuksen öljyjätteen bioenergiakäytön ekosysteemivaikutukset
Kalanjalostuksen öljyjätteen bioenergiakäytön ilmastovaikutukset
Bioenergian saanto kalajätteestä
Kalajätteen käyttömahdollisuudet
Kalanjalostuksen kokonaistuotanto

Avainsanat

Kalaöljy, bioenergia, ilmastonmuutos, energiantuotanto

Viitteet

[seprat.fi-1] 1,0 ^1,1 ^1,2 ^1,3 ^1,4 http://www.seprat.net/files/Kuvitus/Poistokalan_menekkikohteet_Orjala_final.pdf

[rktl.fi-2] ttp://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/silakka/silakkasaaliit.html

[1]

[2]

@@ Rivi 22: / Rivi 22: @@
 *On huomionarvoista, miten arvokasta kalajauho on suhteessa esimerkiksi kalajätteeseen. Ulkomailta tuodun kalajauhon hinta on keskimäärin noin 885 €/tonni, kun taas tavallisen kalajätteen tuontihinta on suunnilleen noin 151 €/tonni. Suomalaisen kalajauhon vientihinta on puolestaan keskimäärin 838 €/t, kun taas kalajätteen vientihinta on 186 €/t. Tilanne on samanlainen, jos kalajauhon hintaa verrataan rehukalan keskimääräiseen vientitonnihintaan noin 127 €/t. Kalajauhon hintaero esimerkiksi rehukalaan on noin kuusinkertainen, joten kalan jalostaminen kalajauhoksi on materiaalin arvon ja käyttökelpoisuuden kannalta hyödyllistä. Täytyy kuitenkin huomioida se tosiseikka, että kalajauhon kuiva-ainepitoisuus (jopa 90 %) on kalajätteeseen verrattuna paljon korkeampi. Kalajätteen kuiva-ainepitoisuus saattaa hyvinkin olla jopa alle puolet kalajauhoon verrattuna, riippuen kalajätteen laadusta ja vesipitoisuudesta. Kalamateriaalin jalostuksen yhteydessä kalajauhon saantotonnit ovat toisin sanoen huomattavasti pienemmät kuin lähtöainetonnit kuiva-aineprosentin muutoksen vuoksi. Tämän lisäksi kalajauhon proteiinipitoisuus on moninkertaisesti parempi: kalajauho sisältää proteiinia noin 70 %, kun taas jalostamattoman kalajätteen proteiinipitoisuus on huomattavasti pienempi, ehkä vain jopa 10–20 %. Tämän takia kalajätteen jalostaminen kalajauhoksi ei ole kovin kannattavaa, sillä kalajätteen proteiinipitoisuus on melko vaatimaton (kokonaiseen) rehukalaan verrattuna. Rehukalan poikkeuksellisen suureen keskimääräiseen tuontitonnihintaan (8 500 €/t) vaikuttavat arvokkaat tuontituotteet, jotka on jouduttu tilastollisesti sijoittamaan rehukalakategoriaan.<ref name=seprat.fi>http://www.seprat.net/files/Kuvitus/Poistokalan_menekkikohteet_Orjala_final.pdf</ref> <br> Kalajätettä syntyy toki myös Suomessa pyydystetyn kalan jalostuksesta. Vuonna 2007 Suomessa jalostettiin yhteensä 53 000 tonnia kotimaista kalaa, tästä silakkaa/kilohailia oli noin 23 000 tonnia. Tuontikalaa jalostettiin puolestaan 21 000 tonnia vuonna 2007. Perkuujätettäsyntyy noin 10–20 % kalaraaka-aineen painosta, eli vuodessa saadaan arviolta 7 000–14 000 tonnia kalanperkuujätettä. Jätteen määrä riippuu suuresti kalan jalostamisasteesta, eli perkuujätteenosuus saattaa nousta jopa 35 %:iin, jos kalasta valmistetaan esimerkiksi fileitä. Asiasta ei ole olemassa tarkkaa tilastotietoa, sillä RKTL ei seuraa perkuujätteen määrää, ainoastaan kalan jalostustilastoa.<ref name=seprat.fi>http://www.seprat.net/files/Kuvitus/Poistokalan_menekkikohteet_Orjala_final.pdf</ref>
 *Vuonna 2009 Itämerestä kalastettiin 26 8000 tonnia silakkaa, mikä vastasi viime vuosien saalismääriä mutta oli runsas puolet 1980-luvun alun huippuvuosista. Suomen silakkasaalis (90 400 t) muodosti noin 36 % koko Itämeren silakkasaaliista.<ref name=rktl.fi>http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/silakka/silakkasaaliit.html</ref>
-*RKTL:n tilastoyksikön antamien tietojen mukaan ammattikalastajien hoitokalastussaalis sisävesialueilta oli esimerkiksi
+*RKTL:n tilastoyksikön antamien tietojen mukaan ammattikalastajien hoitokalastussaalis sisävesialueilta oli esimerkiksi vuonna 2008 yhteensä 673 tonnia. Tästä määrästä oli särkeä 397 tonnia ja lahnaa 129 tonnia. Merialueilla lahnaa pyydettiin 331 tonnia ja särkeä 229.<ref name=seprat.fi>http://www.seprat.net/files/Kuvitus/Poistokalan_menekkikohteet_Orjala_final.pdf</ref>
-vuonna 2008 yhteensä 673 tonnia. Tästä määrästä oli särkeä 397 tonnia ja lahnaa 129 tonnia. Merialueilla lahnaa pyydettiin 331 tonnia ja särkeä 229.<ref name=seprat.fi>http://www.seprat.net/files/Kuvitus/Poistokalan_menekkikohteet_Orjala_final.pdf</ref>
 *Lahnan ja särjen matalan rasvapitoisuuden (5–10 %) vuoksi niistä ei kannata valmistaa biodieseliä,sillä prosessiin kuluu enemmän energiaa kuin mitä kaloista saadaan biopolttoainetta. Esimerkiksi kirjolohen sisälmykset ovat tätä vastoin paljon parempaa raaka-ainetta biopolttoaineeksi, sillä rasvapitoisuus on paljon korkeampi (jopa 35 %). Julkisuudessa runsaasti esillä ollut vaihtoehto vähäarvoisen kalamassan käyttämisestä biopolttoaineena ei toisin sanoen ole kannattavaa.
 ==Riippuvuudet==