YVA

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi2086
Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2086}}

Tälle sivulle kootaan tietoa, näkemyksiä ja kannanottoja ympäristövaikutusten arvionnista (YVA), sitä määrittävistä laeista ja asetuksista (YVA-laki/YVAL, YVA-asetus), sekä myöskin Suomen lainsäädäntöä määrittävästä Eurooppalaisesta YVA-direktiivistä (EIA Directive). Lisäksi aiheeseen liittvät läheisesti myös mm. ns. SOVA-laki, SOVA-asetus ja Maankäyttö ja rakennuslaki (MRL). Sivun tarkoituksena on jäsentää aiheeseen liittyvää keskustelua, jota ovat viime aikoina nostaneet esille mm. kysely EU:n YVA-direktiivin kehittämiseen liittyen, Suomessa tehty YVAL:n toimivuusarviointi ja suomalaisen YVA:n tehokkuutta tutkineen EFEIA-projektin tulokset. Tavoitteena on synnyttää YM:n koordinoiman YVAL-toimivuusarvioinnin tuloksia täydentävä ja/tai täsmentävä arviointi YVA:sta ja YVAL:sta sekä niiden toimivuudesta. Kaikki näkökulmat ja kontribuutiot keneltä tahansa ovat tervetulleita tälle sivulle.

Näkökulmia YVA:iin ja muuta ajankohtaista aiheeseen liittyvää

EFEIA-projektin tuloksia ovat vetäneet yhteen esim. Pölönen et al.: The effectiveness of the Finnish EIA system - What works, what doesn't, and what could be improved.

Ympäristöministeriö (YM) on toteuttanut YVA-lainsäädännön toimivuusarvioinnin ja arviointiraportti löytyy ymparisto.fi sivuilta. (Suora linkki itse raporttiin). YM järjesti 4.11.2010 keskustelutilaisuuden toimivuusarvioinnin tulosten esittelyä ja kommentontia varten. Lausuntoja toimivuusarvioinnista on pyydetty useilta YVA:iin eri tavoin liittyviltä toimijoilta.

YVAL:n ja EU:n YVA-direktiivin taustalla olevaa EIA käsitettä ja sen mukaista näkemystä ympäristövaikutuksen arviointiin ja sen suhdetta mm. kestävään kehitykseen ovat käsitelleet mm. Pope et al.: Conceptualising sustainability assessment.

THL:n VETO-osaston HYVE-yksikön ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi liittyy myös YVA:iin: IVA-käsikirja netissä

EU järjesti avoimen kyselyn EU:n YVA-direktiivin kehittämistarpeiden tunnistamiseksi: tiedote kyselystä (päättynyt 24.9.2010.

Ainakin THL:n ja STM:n edustajat ovat usemmassakin yhteydessä, mm. YVAL toimivuusarvioinnin keskustelutilaisuudessa syksyllä 2009, nostaneet esiin terveysvaikutusten arviointien puutteellisuutta YVA:ssa. YVA-laki ja -asetus edellyttävät mm. ihmisten terveyteen kohdistuvien vaikutusten arviointia, mutta em. säädöksissä ei täsmennetä, millaisilla periaatteilla ja menetelmillä terveysvaikutuksia tulisi arvioida.

Meneillään olevassa BEPRARIBEAN-projektissa luodataan erilaisia näkemyksiä hyöty-riskianalyysiin. Ympäristöterveyttä käsittelevässä osiossa tarkastellaan myös suomalaista YVA:a yhtenä näkökulmana: Heande:State of the art of environmental health assessments (julkaisematon käsikirjoitus, lukemiseen tarvitaan Heande-tunnukset)

Osallistumisen merkityksellisyyttä ja vaikuttavuutta ympäristövaikutusarvioinneissa (kansainvälisesti) on pohdittu useissa eri tieteellisissä julkaisuissa esim. Doelle & Sinclair 2006, O'Faircheallaigh 2009, Newig 2007, Sinclair & Diduck 1995. Osallistumisen roolia suomalaisessa ympäristöä koskevassa päätöksenteossa yleisemmin on tutkinut mm. Aino Inkinen (2007). Avoimuutta sekä osallistumisen, arviointien ja päätöksenteon yhteyksiä pohditaan myös tekeillä olevassa julkaisukäsikirjoituksessa heande:Open participation in environmental health assessment (julkaisematon käsikirjoitus, lukemiseen tarvitaan Heande-tunnukset).

Kannanottoja YVAL toimivuusarviointiin liittyen

Ympäristöministeriön (YM) Suomen ympäristökeskukselta tilaama YVA-lain toimivuutta koskeva arviointi on huolellisesti asiantuntemuksella tehty ja onnistuneesti tunnistaa useita merkittäviä haasteita YVA-menettelyssä ja sitä määrittävässä YVA-laissa. Joitain oleellisia heikkouksia voidaan kuitenkin todeta toimivuusarvioinnin tuloksiin, ongelmanasetteluun ja prosessiin liittyen:

1. Toimivuusarvioinnissa ei ole tunnistettu terveysvaikutusten arvioinnin heikkoutta yhtenä nykymuotoisen YVA-menettelyn keskeisenä haasteena. Ympäristövaikutusten arviointien toteuttajien tieto ja osaaminen ympäristön kautta välittyvien terveysvaikutusten arvioimisen suhteen on usein riittämätöntä. Terveysvaikutusten arviointi saatetaan jättää YVA:ssa kokonaan tekemättä tai se voidaan toteuttaa hyvin pinnallisesti esim. vertaamalla mitattuja tai mallinnettuja pitoisuuksia ohje- tai raja-arvoihin ja toteamalla esim. että terveysvaikutuksia ei ole. Tiedot mahdollisista terveysvaikutuksista ovat kuitenkin hyvin keskeisiä esim. YVA:ssa tarkasteltavien hankkeiden lupapäätöksiä tehtäessä kuin myös kommunikoitaessa hankkeiden ympäristövaikutuksia kansalaisille.

• Esimerkkinä terveysvaikutusten huomioimisen tai huomiotta jättämisen merkityksellisyydestä mainittakoon energiantuotantoa koskevat YVA:t. YM:n keskustelutilaisuudessa 4.11.2010 esitetyn mukaan YVA:n on vuoden 1994 jälkeen käynyt läpi vain 6% kaikista ympäristölupaprosessin läpikäyneistä energiantuotantohankkeista, mutta YVA:n läpikäyneet hankkeet ovat kattaneet peräti 57% kaikesta uudesta energiantuotantokapasiteestista. Tämä voidaan tulkita osoituksena nykymuotoisen YVA:n kattavuudesta ja tehokkuudesta. Toisaalta, kun huomioidaan, että suuri osa energiantuotannon terveysvaikutuksista tulee pienten, YVA-menettelyn piiriin kuulumattomien, polttoprosesseihin perustuvien laitosten pienhiukkaspäästöistä (suuremmat päästöt tuotettua energiayksikköä kohti, sijainti lähellä altistuvaa väestöä) asia näyttää varsin toiselta. Todennäköisesti vähemmän kuin 1% kaikesta energiantuotannon terveysvaikutuksesta on täten itse asiassa edes tullut YVA:n tarkastelun piiriin.

Terveysvaikutusten arvioinnin asemaa tulee vahvistaa YVA-laissa, YVA-menettelyä käsittelevässä ohjeistuksessa, YVA-prosessien valvonnassa sekä YVA-lain ja YVA-menettelyn kehitystyössä.

Tulkinnanvaraisuuden vähentämiseksi YVA-säädöksissä olisi myös tarpeen määritellä riittävän yksityiskohtaisesti, millaisia terveysvaikutusten arviointiperiaatteita ja -menetelmiä YVA-menettelyssä tulee käyttää. Voidaanko esim. tyytyä vertaamaan altistumista ohjearvoihin, vai tulisiko haittoja arvioida esim. väestötutkimuksiin perustuvien vastefunktioiden avulla?

• Yhtenä vertailukohtana ja esimerkkinä käytännön arviointityötä tukevasta lainsäädännöstä voidaan tarkastella ympäristömeludirektiiviä (2002/49/EY). Direktiivissä on altistumisen kuvailusuureet ja arviointimenetelmät määritelty varsin yksityiskohtaisesti. Direktiivissä myös todetaan, että (melun) haittavaikutuksia arvioitaessa "olisi käytettävä annos-vastesuhdetta", sekä täsmennetään verrattain yksityiskohtaisesti, millaisia altisteen ominaisuuksia, vaikutuksia, altistuvia kohteita sekä altistumisolosuhteita annosvastesuhteet erityisesti voivat koskea. Myös YVA-säädöksiin voitaisiin sisällyttää tämänkaltaisia määrittelyjä.

2. YVA-lain tavoitekuvausta mukaileva toimivuusarvioinnin ongelmanmäärittely estää havaitsemasta YVA-menettelyn ja sitä määrittävän YVA-lain puutteita yksittäisiä erillisia haasteita laajemmin. Toimivuusarvioinnissa on pääasiassa keskitytty nykymuotoisen YVA-lain ja YVA-menettelyn kuvailuun ja YVA-laissa varsin ympäripyöreästi kuvattujen tavoitteiden toteutumisen tarkasteluun (YVA-laki 1994/468 1§ Tavoite: Tämän lain tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia.). YVA-laki siis pyrkii edistämään YVA-menettelyä, josta laissa itsessään säädetään. Toimivuusarviointi tarkastelee miten YVA-lailla säädettyä menettelyä on toteutettu ja toteaa YVA-lain ja YVA-menettelyn toimivan varsin hyvin, koska sitä tapahtuu mitä lailla on säädettykin. Tarkastelun kehämäisyys jättää oleellisia kysymyksiä toimivuusarvioinnin rajauksen ulkopuolelle, esim. kuinka hyvin YVA-laki edistää ympäristövaikutusten arvioinnin perimmäisiä tarkoituksia, kuten kestävää kehitystä, tai onko tarpeen tai järkevää säätää ympäristövaikutusten arvioinnista omana lakinaan?

Niin EU:n YVA-direktiivi kuin suomen YVA-lakikin ovat hyvin prosessikeskeisiä, eli pikemminkin määrittävät YVA-prosessia ja sen suorittamista kuin sen tarkoitusta tai vaikuttavuutta. Tämä on ollut varsin yleinen suuntaus niin ympäristövaikutusten arvioinnin teorioiden kehityksessä kuin niiden yhteydessä toteutettavien osallistumisprosessien kehityksessä ja toteutuksessakin, mutta se on laajalti todettu rajoittuneeksi ja käytännössä huonosti toimivaksi näkökulmaksi (esim. Cashmore 2004, Doelle et al. 2006, Pope et al. 2004 ja O'Faircheallaigh, 2010). YVA-lain tavoitemäärittelyn, YVA-menettelyn vaikuttavuuden ja YVA:n vaikuttavuuden mittaamisen haasteita on käsitelty myös EFEIA-projektin tuloksia käsittelevässä artikkelissa (Pölönen et al., 2010).

YVA-lain toimivuutta tulisi arvioida myös vertaamalla lain määrittämän YVA-menettelyn vaikuttavuutta suhteessa ympäristövaikutusten arvioinnin perimmäisiin tarkoituksiin. Tämänlainen arviointinäkökulma loisi myös paremman viitekehyksen tarkastella keinoja puuttua havaittuihin YVA-lain ja YVA-menettelyn haasteisiin.

3. Toimivuusarvioinnin toteutuksessa osallistuminen tarpeettomasti rajattiin valikoitujen asiantuntijatahojen haastatteluihin jättäen mm. tutkijoiden näkemykset YVA:sta liian vähälle huomiolle. YVA-kokemusta omaavien eri YVA-osapuolten edustajien osallistaminen toimivuusarviointiin on ollut välttämätöntä käytännön kokemusten kartoittamiseksi, mutta rajautuminen vain heidän näkemyksiin on estänyt laajemman kokonaiskuvan tarkastelua. Vaikka YM:n keskustelutilaisuuksissa esitetty perustelu resurssien rajallisuudesta onkin sinänsä ymmärrettävä, avoimemmalla arviointiprosessilla olisi hyvinkin voitu esim. internetiä hyödyntäen osallistaa YVA:sta kiinnostuneet tutkijat, ja miksei myös kansalaiset, esittämään näkemyksensä YVA-lain ja YVA-menettelyn toimivuudesta jo hyvissä ajoin arvioinnin aikana ja varsin vähäisin lisäresurssein.

Tulevissa toimivuusarvioinneissa tulee pyrkiä avoimempiin arviointiprosesseihin ja kattavampaan merkityksellisten näkökulmien huomioon ottamiseen.

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>

Mikko Pohjola, Jouni T. Tuomisto: YVA. Kommentteja YVA-lain arvioinnista. Opasnet 2010. Viitattu 25.12.2024.