Ero sivun ”YVAR Sedimentit ja ympäristölaatunormit” versioiden välillä

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(Ak: Uusi sivu: {{kaivos-YVA-raportti}} Sedimentaatioalueiden alusveden ja sedimentin muuntuminen fysikaalisten ja kemiallisten (vrt. Vaikutukset vesistösedimentteihin) tekijöiden takia voi uha...)
 
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
{{kaivos-YVA-raportti}}
{{kaivos-YVA-raportti}}


Sedimentaatioalueiden alusveden ja sedimentin muuntuminen fysikaalisten ja kemiallisten (vrt. Vaikutukset vesistösedimentteihin) tekijöiden takia voi uhata pohjaeläinten ja ravintoverkon eliöitä. Hapen vähentymisen, (rehevöityminen, kasvanut sedimentaatio), ionitasapainon häiriöiden (suolaantuminen) ja haitta-aineiden (metallit) mahdolliset vaikutukset olisi tunnistettava kuormituksen arvioinnissa. Riskin arviointi perustuu jälleen ympäristöpitoisuuksien arviointiin, mikä on sedimenteillä haastavaa. Valitettavasti EU-direktiiveissä ja Suomessa ei ole käytössä sedimenttien haitta-aineille ympäristölaatunormeja tai muita arviointikäytäntöjä. Niiden puuttuessa on usein sovellettu saastuneille maille annettua asetusta (PIMA-asetus 214/2007) ja merisedimenttien ruoppausohjetta (Ympäristöministeriö 2004). Kumpaakaan ei voida suositella makeanveden sedimenttien riskin arviointiin, joten raja-arvoja on haettava ulkomaisista lähteistä. Mahdollisia lähteitä (Sediment Quality Guidelines) ovat Yhdysvaltain ympäristönsuojelutoimiston, Australian Ympäristömyrkkyjen tutkimuskeskuksen (Simpson ym. 2005) ja Kanadan hallituksen ohjeet. Hyvä yleisesitys sedimentin laatunormikäytänteistä eri maissa löytyy SETAC-järjestön julkaisusta (Wenning RJ ym. 2005) sekä tämän hetken tilanne sedimenttien riskin arvioinnissa Euroopan Kemikaaliviraston sivuilta.
Sedimentaatioalueiden alusveden ja sedimentin muuntuminen fysikaalisten ja kemiallisten tekijöiden takia (vrt. Vaikutukset vesistösedimentteihin) voi uhata pohjaeläinten ja ravintoverkon eliöitä. Hapen vähentymisen (rehevöityminen, kasvanut sedimentaatio), ionitasapainon häiriöiden (suolaantuminen) ja haitta-aineiden (metallit) mahdolliset vaikutukset olisi tunnistettava kuormituksen arvioinnissa. Riskin arviointi perustuu jälleen ympäristöpitoisuuksien etukäteisarviointiin, mikä on sedimenteillä haastavaa. EU-direktiiveissä ja Suomessa ei ole käytössä sedimenttien haitta-aineille ympäristölaatunormeja tai muita arviointikäytäntöjä. Niiden puuttuessa on usein sovellettu saastuneille maille annettua asetusta (PIMA-asetus 214/2007) ja merisedimenttien ruoppausohjetta (Ympäristöministeriö 2004). Kumpaakaan ei voida suositella makeanveden sedimenttien riskin arviointiin, joten raja-arvoja on haettava ulkomaisista lähteistä. Mahdollisia lähteitä (Sediment Quality Guidelines) ovat Yhdysvaltain ympäristönsuojelutoimiston, Australian Ympäristömyrkkyjen tutkimuskeskuksen (Simpson ym. 2005) ja Kanadan hallituksen ohjeet. Hyvä yleisesitys sedimentin laatunormikäytänteistä eri maissa löytyy SETAC-järjestön julkaisusta (Wenning RJ ym. 2005) sekä tämän hetken tilanne sedimenttien riskin arvioinnissa Euroopan Kemikaaliviraston sivuilta.
   
   
On myös mahdollista johtaa haitattomia sedimenttiraja-arvoja (PNEC) vesilaatunormeista käyttämällä jakaantumiskertoimia ja/tai toksisuustestiaineistoja (ECHA 2008, EU 2011, s. 93, Kauppila ym. 2013, s. 206). Näillä menetelmillä saadaan vain karkea arvio pitoisuuksista, ja tarkempiin arvioihin päästään kohteen sedimentin ominaisuuksien kautta, koska sedimentin laatu vaikuttaa vahvasti metallien biosaatavuuteen ja erilaisia korjauksia raja-arvoihin voidaan tehdä. Esimerkiksi orgaanista hiiltä ja haihtuvia sulfideja (AVS) metallien sitojina on sovellettu raja-arvolaskuissa (US EPA 2005).
On myös mahdollista johtaa haitattomia sedimenttiraja-arvoja (PNEC) vesilaatunormeista käyttämällä jakaantumiskertoimia ja/tai toksisuustestiaineistoja (ECHA 2008, EU 2011, s. 93, Kauppila ym. 2013, s. 206). Näillä menetelmillä saadaan vain karkea arvio pitoisuuksista, ja tarkempiin arvioihin päästään kohteen sedimentin ominaisuuksien kautta, koska sedimentin laatu vaikuttaa vahvasti metallien biosaatavuuteen ja erilaisia korjauksia raja-arvoihin voidaan tehdä. Esimerkiksi orgaanista hiiltä ja haihtuvia sulfideja (AVS) metallien sitojina on sovellettu raja-arvolaskuissa (US EPA 2005).

Versio 1. lokakuuta 2015 kello 09.27


Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa
Tämän raportin osat Kaivoshankkeen elinkaari · Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset · Kaivoshankkeen kuvaaminen ja ympäristöön kohdistuvat paineet · Selvitys kaivosympäristön nykytilasta · Kaivostoiminnan vaikutuksien arvioiminen · Kaivostoiminnan vaikutukset luonnonympäristön kemialliseen ja fysikaaliseen tilaan · Kaivostoiminnan vaikutukset eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen · Kaivostoiminnan terveys- ja viihtyvyysvaikutusten arviointi · Kaivostoiminnan sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset · Kaivostoiminnan yhteisvaikutusten ja vaikutusten merkittävyyden arviointi
Muuta kaivostoimintaan liittyvää Minera-malli · Hyvä kaivos pohjoisessa · Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt · Ympäristövaikutusten arviointimenettely kaivoshankkeissa
Sivun aiheeseen liittyviä muita sivuja


Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin:


Kauppila T, Kauppila PM, Räisänen ML, Makkonen H, Jantunen J, Komulainen H, Törmä H, Kauppinen T, Leppänen MT, Tornivaara A, Pasanen A, Kemppainen E, Liukko U-M, Raunio A, Marttunen M, Mustajoki J, Huttula T, Kauppi S, Ekholm P, Tran-Nguyen E, Vormisto J, Karjalainen N, Tuomela P, Hietala J: Hyviä käytäntöjä kaivohankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa. Opasnet 2015. Viite: Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 222, 2015. [[1] Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden YVAssa TR222] Viitattu 26.11.2024.




Sedimentaatioalueiden alusveden ja sedimentin muuntuminen fysikaalisten ja kemiallisten tekijöiden takia (vrt. Vaikutukset vesistösedimentteihin) voi uhata pohjaeläinten ja ravintoverkon eliöitä. Hapen vähentymisen (rehevöityminen, kasvanut sedimentaatio), ionitasapainon häiriöiden (suolaantuminen) ja haitta-aineiden (metallit) mahdolliset vaikutukset olisi tunnistettava kuormituksen arvioinnissa. Riskin arviointi perustuu jälleen ympäristöpitoisuuksien etukäteisarviointiin, mikä on sedimenteillä haastavaa. EU-direktiiveissä ja Suomessa ei ole käytössä sedimenttien haitta-aineille ympäristölaatunormeja tai muita arviointikäytäntöjä. Niiden puuttuessa on usein sovellettu saastuneille maille annettua asetusta (PIMA-asetus 214/2007) ja merisedimenttien ruoppausohjetta (Ympäristöministeriö 2004). Kumpaakaan ei voida suositella makeanveden sedimenttien riskin arviointiin, joten raja-arvoja on haettava ulkomaisista lähteistä. Mahdollisia lähteitä (Sediment Quality Guidelines) ovat Yhdysvaltain ympäristönsuojelutoimiston, Australian Ympäristömyrkkyjen tutkimuskeskuksen (Simpson ym. 2005) ja Kanadan hallituksen ohjeet. Hyvä yleisesitys sedimentin laatunormikäytänteistä eri maissa löytyy SETAC-järjestön julkaisusta (Wenning RJ ym. 2005) sekä tämän hetken tilanne sedimenttien riskin arvioinnissa Euroopan Kemikaaliviraston sivuilta.

On myös mahdollista johtaa haitattomia sedimenttiraja-arvoja (PNEC) vesilaatunormeista käyttämällä jakaantumiskertoimia ja/tai toksisuustestiaineistoja (ECHA 2008, EU 2011, s. 93, Kauppila ym. 2013, s. 206). Näillä menetelmillä saadaan vain karkea arvio pitoisuuksista, ja tarkempiin arvioihin päästään kohteen sedimentin ominaisuuksien kautta, koska sedimentin laatu vaikuttaa vahvasti metallien biosaatavuuteen ja erilaisia korjauksia raja-arvoihin voidaan tehdä. Esimerkiksi orgaanista hiiltä ja haihtuvia sulfideja (AVS) metallien sitojina on sovellettu raja-arvolaskuissa (US EPA 2005).

Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=YVAR_Sedimentit_ja_ympäristölaatunormit&oldid=30579”