(6 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1:
Rivi 1:
{{luento|moderator=Jouni|stub=Yes}}
{{luento|moderator=Jouni|stub=Yes}}
Poikkipuoluehallitus on sellainen hallitus, jonka raja oppositioon voi mennä puolueiden poikki siten, että vain osa puolueen kansanedustajista kannattaa hallituspolitiikkaa.
Tämän artikkelin tarkoituksena on tutkia, miten voidaan muodostaa hallituspohja siten että sillä on takanaan eduskunnan enemmistön tuki [[:Tiedosto:HS-vaalikone2011.csv#Kysymykset | vaalikoneissa esiintyneiden kysymysten]] suhteen. Motivaationa tutkimuksen taustalla ovat vaikeudet hallituksen muodostamisessa v. 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Tutkimuksessa tarkastellaan kahta eri tapaa muodostaa hallitusohjelma, jota enemmistö kansanedustajista voi tukea vaalilupaustensa mukaisesti. Ensimmäistä kutsutaan poikkipuoluehallitukseksi. Poikkipuoluehallitus on sellainen hallitus, jonka raja oppositioon voi mennä puolueiden poikki siten, että vain osa puolueen kansanedustajista kannattaa hallituspolitiikkaa. Poikkipuoluehallituksen muodostamisessa (ks. hallituspisteet alempana) ei huomioida puolueiden ryhmäkurin vaikutusta. Toinen tapa muodostaa hallitus on sallia ryhmäkurin vaikutus. Jälkimmäisen hallituksen, ns. [[Jokapuoluehallitus | Jokapuoluehallituksen]] ohjelmaa on tarkasteltu erikseen.
==Kysymys==
==Kysymys==
Millainen tulisi hallituksesta, jota ei koota hallitustunnustelijan kelpuuttamista puolueista, vaan hallitusohjelmaa kannattavista kansanedustajista? Millaiseksi muodostuisi hallitusohjelma?
Mitä asioita pitäisi tarkastella yleistajuisessa kirjoituksessa tästä ideasta?
Mitä asioita pitäisi tarkastella yleistajuisessa kirjoituksessa tästä ideasta?
Rivi 43:
Rivi 44:
Ajatuskokeena hallitus voidaan muodostaa Helsingin Sanomien vaalikoneen niiden vastausten perusteella, joissa eduskuntaan valitut ehdokkaat olivat eniten yksimielisiä eli enemmistö löytyy jonkin selkeän vaihtoehdon taakse. Eduskunnassa kannattaa hankkia kunnon enemmistö, esimerkiksi 120 edustajaa. Tällöin saadaan seuraava kokoonpano hallituksen taakse: demarit 35, perussuomalaiset 27, keskusta 26, kristillisdemokraatit 6, vasemmistoliitto 11, vihreät 3, kokoomus 9, ruotsalaiset 4. Oppositioon joutuu kokoomuksesta 31 mutta demareista vain neljä ja kristillisdemokraateista ei yhtään edustajaa, koska he ovat johdonmukaisimmin eduskunnan enemmistön linjoilla.
Ajatuskokeena hallitus voidaan muodostaa Helsingin Sanomien vaalikoneen niiden vastausten perusteella, joissa eduskuntaan valitut ehdokkaat olivat eniten yksimielisiä eli enemmistö löytyy jonkin selkeän vaihtoehdon taakse. Eduskunnassa kannattaa hankkia kunnon enemmistö, esimerkiksi 120 edustajaa. Tällöin saadaan seuraava kokoonpano hallituksen taakse: demarit 35, perussuomalaiset 27, keskusta 26, kristillisdemokraatit 6, vasemmistoliitto 11, vihreät 3, kokoomus 9, ruotsalaiset 4. Oppositioon joutuu kokoomuksesta 31 mutta demareista vain neljä ja kristillisdemokraateista ei yhtään edustajaa, koska he ovat johdonmukaisimmin eduskunnan enemmistön linjoilla.
.
Entäpä millaiseksi muodostuisivat itse hallitusohjelman pääkohdat HS-vaalikoneen perusteella? Ohjelmaan on erityisesti nostettu asioita, joiden halutaan muuttuvan nykyisestä. Ajatuksena on, että asioilla on taipumus säilyä ennallaan, joten säilytettävien asioiden kirjaaminen hallitusohjelman ei ole samalla tavalla kriittistä.
Entäpä millaiseksi muodostuisivat itse hallitusohjelman pääkohdat HS-vaalikoneen perusteella? Ohjelmaan on erityisesti nostettu asioita, joiden halutaan muuttuvan nykyisestä. Ajatuksena on, että asioilla on taipumus säilyä ennallaan, joten säilytettävien asioiden kirjaaminen hallitusohjelman ei ole samalla tavalla kriittistä.
Vaalikonedatan perusteella hallitusohjelman pitäisi sisältää seuraavat toimenpiteet:
# Tuloeroja on vähennettävä huomattavasti tai vähintään lievästi (165).
# Tuloeroja on vähennettävä huomattavasti tai vähintään lievästi (165).
Rivi 58:
Rivi 59:
# Saimaannorpan suojelua pitäisi tiukentaa mm. verkkokalastuskiellon laajentamisella.
# Saimaannorpan suojelua pitäisi tiukentaa mm. verkkokalastuskiellon laajentamisella.
# Vapaaehtoista kuntayhteistyötä on lisättävä erityisesti pääkaupunkiseudulla (141).
# Vapaaehtoista kuntayhteistyötä on lisättävä erityisesti pääkaupunkiseudulla (141).
=== Artikkeliteksti - versio 2 ===
'''Mitä versiosta 1 puuttuu?'''
* Pitäisi vielä ainakin keskustella vastalääkkeistä populistisille vaalilupauksille. Toisaalta, tärkeintä on että äänestäjillä on parempi 'kuluttajaturva' vaalilupausten suhteen.
* Enemmistöperiaatetta ja äänestäjien sivistämistä on käsiteltävä. Tärkeää on saada ihmiset mukaan suunnitteluun ja valistuneeseen äänestyskulttuuriin.
* Suora demokratia johtaa konservatismiin, korjausliikkeiden tekeminen hidasta.
* Erityisesti Poikkipuoluehallitus-artikkelista puuttuu vielä puoluekuri vaihtoehto, joka on ehkä realistisempi kuin enemmistöperiaatteella kaikkien yksittäisten kansanedustajien joukosta tuotettu hallitusohjelma.
*# Liian suuria muutoksia ei kannata yrittää koska ne kohtaavat puoluekoneiston kannalta vastustusta. Esim. puouekuri on ehdottomasti säilytettävä.
*# Ts. hallitusohjelma voidaan koostaa koko eduskunnan enemmiston sijaan niin että jokaisen puolueen sisäinen enemmistö maaraa ensin puolueen kannan (jos puoluekuri ei muodostu näin voidaan keskustella siitä miksi ei) ja sitten vasta katsotaan mikä tulee olemaan puoluekurin sitoman eduskunnan enemmistön kanta). Tämä tarkoittaa sitä että kaikki puolueet voivat olla hallituksessa ja samalla saada erivapauden niissä kysymyksissä, joissa haluavat todistaa kannattajilleen olevansa selkärankaisia, ja äänestää hallituksen politiikkaa vastaan.
*# Tärkeää on että vaikka puoluekuri säilyy, yksittäiset ehdokkaat silti pitävät vaalilupauksensa suuremmalla todennäköisyydellä kuin nyt. Eli äänestajä saa suuremmalla todennäköisyydellä sitä mitä tilaa. On silti mahdollista että hallitus kaatuu vaikka varsinaista oppositiota ei vanhassa mielessä tarvitakaan. Vaalikauden aikana joudutaan myös äänestämään asioista joita ei vaalilupauksissa ole käsitelty. Toisaalta, jos kaikkia puolueet ovat koko ajan hallituksessa, mitä merkitystä on hallituksen kaatumisella?
*# Tämän 'kaikki puolueet hallituksessa' -ohjelman toteuttaminen on periaatteessa yksinkertaista: se ei vaadi teknisiä tai lainsäädännön muutoksia. Lisäksi hallituksessa ovat jo tälläkin hetkellä 'melkein kaikki' puolueet mukana, ja erivapauksia myönnetään jatkuvasti. Siitä on siis jo tullut käytäntö (vrt. vasemmistoliiton erivapaus, vihreät, tarjous perussuomalaisille Kreikka-paketista)
== Lisää kysymyksiä ja vastauksia ==
* K: Puolueiden voimasuhteet ovat nyt sellaiset, että hallituksen muodostamisessa on jäljellä vain jossain vaiheessa mahdottomaksi todettuja vaihtoehtoja. Puolueiden väliset neuvottelut ovat menneet välillä niin kimurantaiksi, että kokemus ei ole riittänyt vaan on pitänyt etsiä toimintaohjeita perustuslaista. ''Mikä rooli siis puolueilla on hallituksen muodostamisessa perustuslain mukaan?''
* V: ''Ei mikään.'' Perustuslaki antaa puolueiden tehtäväksi ehdokkaiden asettamisen vaaleihin. Sen sijaan hallitusneuvottelujen käyminen puolueiden kesken on totuttu käytäntö, ei lakisääteinen asia. Tehdäänpä siis ajatuskoe: miten rakennettaisiin hallitus, joka ei tukeudu puolueisiin vaan suoraan yksittäisiin kansanedustajiin?
:* Viime kädessä kyse on siitä, onko yksittäinen kansanedustaja valmis tukemaan ehdotetun hallituksen kokoonpanoa ja ohjelmaa tilanteessa, jossa oma puolue ei ole ilmiselvästi hallituksessa tai oppositiossa, eikä edustaja voi ulkoistaa pohdintavastuuta puolueelle eikä vedota puoluekuriin.
:* Jotta tilanne hahmottuisi paremmin, kannattaa katsoa vaalikoneiden antamia tuloksia Esimerkiksi Martti Leppäsen analyysi osoittaa, että käyttämällä akseleita liberaali-konservatiivi ja vasemmistolainen-oikeistolainen voidaan huomata, että puolueet menevät hyvin paljon päällekkäin tässä nelikentässä, että usein kansanedustajien hengenheimolaiset löytyvät naapuripuolueesta ja että oman puolueen vastakkainen laita on yleensä varsin kaukana omista arvoista.
* K: Miten synnytetään samanmielisten hallitus?
* V: Ensinnäkin hallitusohjelmavaihtoehdot nousisivat nykyistä tärkeämmiksi. Nyt tunnustelija etsii ensin sopivan puoluepohjan, jonka varaan voidaan rakentaa hallitusohjelma toisensa löytäneiden puolueiden kesken. Poikkipuoluehallituksessa puolueisiin ei voi tukeutua, vaan käytännössä pitäisi rakentaa useita mahdollisia hallitusohjelmia, joille sitten etsittäisiin kannatusta kansanedustajilta. Yhden hallitustunnustelijan sijasta olisikin hyvä olla useita tunnustelijoita, yksi kullekin vaihtoehdolle.
* K: Millainen tulisi hallituksesta, jota ei koota hallitustunnustelijan kelpuuttamista puolueista, vaan hallitusohjelmaa kannattavista kansanedustajista?
* V: Hallitusohjelman ydinkohdat HS-vaalikoneen perusteella olisivat alla luetellun mukaiset. Ohjelmaan on erityisesti nostettu asioita, joiden halutaan muuttuvan nykyisestä. Ajatuksena on, että asioilla on taipumus säilyä ennallaan, joten säilytettävien asioiden kirjaaminen hallitusohjelman ei ole samalla tavalla kriittistä.
*# Tuloeroja on vähennettävä huomattavasti tai vähintään lievästi (165).
*# Eräs keino tähän on se, että lapsilisä poistetaan toimeentulotuen kriteereistä (105).
*# Lisäksi ikäihmisillä on oltava subjektiivinen oikeus hyvään hoitoon (164).
*# Palkkojen painoarvoa eläkkeiden määräytymisessä tulee lisätä (127).
*# Transaktiovero pitäisi yrittää ottaa käyttöön mieluiten koko maailmassa mutta erityisesti EU:ssa (161)
*# Pääomatuloveroa on nostettava (121).
*# Demokratian ja ihmisoikeuksien toteutuminen muissa maissa pitää nostaa osaksi Suomen ulkopolitiikkaa näissä maissa, vähintään osana EU-politiikkaa (173).
*# Ulkomaalaisten maanomistusta on tiukennettava vähintään vastavuoroiseksi (130).
*# Eläkkeellesiirtymisikä on pidettävä ennallaan (147) ja yleisesti ehdotetut eläkeiän nostokeinot ovat huonoja (141). Eläkepolitiikassa siis lähinnä jatketaan nykytilaa.
*# Suomalaista kulttuuriperintöä on vaalittava silloinkin, kun siinä on uskonnollisia sävyjä, jotka eivät ehkä miellytä kaikkia; esimerkkinä Suvivirsi (140).
*# Saimaannorpan suojelua pitäisi tiukentaa mm. verkkokalastuskiellon laajentamisella.
*# Vapaaehtoista kuntayhteistyötä on lisättävä erityisesti pääkaupunkiseudulla (141).
'''Lisää ideoita'''
* Mitä hyötyä on edustuksellisuudesta poikkipuoluejärjestelmässä? Se voi toimia lääkkeenä konservatismille, joka versoo populististen vaalilupausten pitämisen paineesta. Koska kansa saa suoremmin sitä mitä se tilaa, on 'vaarana' joutua Sveitsin tielle. Mikäli kansanedustajaehdokkaat tuntevat selkeämmin paineen siitä että tulevaisuudessa heitä tullaan henkilökohtaisesti joko syyttämään tai kiittämään tehdyistä päätöksistä = annetuista vaalilupauksista, saattaa ainakin joillakuilla olla houkutus poiketa konservatiivisesta linjasta.
* Lobbarit. Poliitikot voivat jatkaa entistä elämäänsä aika pitkälti vanhaan malliin, jos niin haluavat, mutta lobbareiden rooli tulee muuttumaan selkeästi. Kun he nyt joutuvat konsultoimaan vain muutamaa puolueen napamiestä, tulevaisuudessa heidän pitää olla yhteydessä kaikkiin ehdokkaisiin. Laajemman ajatuskirjon takia tämä voidaan nähdä hyvänä asiana.
* Mitä tapahtuu puoluekurille? Tarkoittaako se sitä että kun hallituspuolueet on löydetty (millä hyvänsä menetelmällä) kaikki puolueet pitäytyvät ohjelmaan mikä tarkoittaa sitä että oppositiotyöskentely nykymuodossaan heikentyy. Tosin tähänkin voisi lääke löytyä hallitusohjelman jatkuvasta päivittämisestä.
* kaikki ehdolla olevat voivat tuottaa oman vaihtoehtonsa,, perussetin voivat laatia journalistit ja virkamiehet,
* Kysymyksen muodostusprosessi voisi kestää tietyn ajan, jonka jälkeen vastausaika alkaa
* Mitä jos kysymystä ei voi esittää monivalintatehtäväna? Ehkä tämä on irrelevantti kysymys.
* hallitusohjelma ei ole keittokirja, joka vastaa kaikkiin kysymyksiin. Mutta tämä voi tapahtua nykymentelmässäkin.
* Mitä jos kaksipuoluehalituksessa puolue A kannattaa 60% vaihtoehtoa, jota puolue B ei, ja päinvastoin jossain toisessa asiassa? Puoluekuri ei ole ongelma jos asiaa ei ole kirjattu hallitusohjelmaan ja siitä joudutaan äänestämään. Ja jos taas asia on kirjattu hallitusohjelmaan, äänestyksen pitäisi sitä puoltaa vaikka puolueet olisivat kovin erikokoisia.
* Ruotsin esimerkki listoista (puolueohjelman tekeminen)
* puoluepolitikointi vie tilaa aidolta yhteisten ongelmien ratkaisulta, mikä on selkeästi näkyvissä tämänhetkisissä hallitusneuvotteluissa
* voidaan erottaa hallitusohjelman- ja hallituksenmuodostusprosessit toisistaan. Puoluekurin kanssa tai ilman hallitusohjelmaan sitoutuva hallitus on enemmistöhallitus.
* Virkamiesten kannalta tilanne ei vaikeudu lainkaan, sillä he voivat jo etukäteen varautua tilanteeseen vaalikoneinformaation perusteella.
* Puolueet voivat nostaa profiileitaan ottamalla osaa vaalikoneiden kysymyksenasetteluun.
* Mitä jos ehdokkaiden vastaukset eivät ole heidän edustamiensa puolueiden ohjelman mukaisia? Se on puhtaasti puolueen ja ehdokkaan välinen asia.
* Entä liitot ja lobbarit? Ne voivat kirjailla tavoitteensa suoraan wikihallitusohjelmaan! Ne siis tulevat kuulluiksi mutta se, menevätkö niiden tavoitteet läpi riippuu siitä moniko yksityinen kansanedustajaehdokas tulee lobbareiden vakuuttamaksi.
Eli wikihallitusohjelman muodostaminen on luonnollinen osa vaalikonetta ja päinvastoin.
* K: Mutta kuinka erottaa vaalikoneen vaatimukset wikihallitusohjelman vaatimuksista?
* V: ensin laaditaan vaatimuslista (joka toimii wikihallitusohjelman pohjana ja voi sisältää ristiriitaisia vaateita), ja sitä hyödyntämällä voivat journalistit ja kansalaiset laatia listan varsinaisista vaalikonekysymyksistä.
Muita huomioita
*Artikkeliin valittava vain parhaimmat esimerkit ao. datasta
*Artikkeliformaatti, lyhyt blogi vai pidempi artikkeli?
'''Aiempi asialista'''
Missä sanotaan, että hallituksen muodostamisen pitää noudattaa puoluerajoja? Hallitus valittaisiin yksittäisten kansanedustajien mielipiteistä siten, että riittävän suuri enemmistö saadaan ohjelman taakse.
* Miten valitaan sopiva klusteri?
* Millainen olisi hallituksen ohjelma
* Millainen olisi hallituksen yhtenäisyys: tehtävä jollekin konkreettiselle vaihtoehdolle.
* Miksei siis muodostettaisi sellaista hallitusta, jolla on sellainen ohjelma ja ministerit, joilla on edustukkassa enemmistön tuki yli puoluerajojen?
Mitkä ovat puolueen tehtävät?
* Välittää jäsenistönsä näkemyksiä päätöksentekoon.
* Perehtyä valmisteltaviin asioihin ja jakaa näkemyksiä niille edustajille, jotka eivät itse ehdi perehtyä.
* Toimia kannustavana vertaisryhmänä poliitikoille.
* Järjestää paikalllistason toimintaa ja keskusteluja.
* Selvitä puolueiden tarkoitukset yhdistysrekisteristä tai puolueiden nettisivuilta.
* Puolueiden olemassaolo ei ole itseisarvo, vaan niiden olemassaolon edellytys on päätöksenteon helpottaminen.
* Puolueilla on ollut nämä tehtvät. Toteuttavatko ne niitä yhä, vai onko jo parempia keinoja?
* Missä asioissa hallitus olisi yhteäisin, missä esimielisin?
* Mitä puoluiden kannattaisi tehdä? Leikata omia äärilaitojaan, koska ne luultavasti joutuisivat eri puolille hallitusrintamaa.
* Ääriainekset taas keksittyisivät yhteen ja saisivat todellisen politiikkansa mukaisen osuuden äänistä.
* Äänestäjä tietäisi mitä äänestää.
Haitat
* Puolueiden totutut hyvät käytännöt murtuisivat
* Luokittelun perusteet nousisivat keskeisiksi vaikuttavaksi tekijäksi. Kuka päättäisi? Hallitusneuvottelut.
* Miten kävisi puoluekurin? Kenelle pitäisi olla lojaali?
* Kenen kanssa neuvoteltaisiin, jos puolueet olisivat osittain hallituksessa?
Raakakoodi tulosvektorin laskemiseksi (ainoastaan HS-vaalikone.csv -tiedosto, joka löytyy Opasnet Base-tietokannasta, täytyy ladata R-laskentaympäristöön):
<rcode>
# Luetaan sisaan vaalikoneen tiedot HS:n tiedostosta koneen kovalevylta
# Lopuksi haetaan maksimit eri komponenteille (yllä muodostettujen summien maksimi = eniten kannatusta saanut vaihtoehto)
#
hallitusohjelmaB <- list(1:31);
for(y in 1:31) {hallitusohjelmaB[[y]] <- as.numeric(hallitusohjelma[[y]]==max(hallitusohjelma[[y]]))};
#
# apuH-muuttuja kertoo kuinka mones level vastaa yllä laskettua summamaksimia. Tätä hyödynnetään sanallisen
# hallitusohjelmaC-listan muodostamisessa.
apuH <- list(1:31);
for(y in 1:31) {apuH[[y]] <- match(1,hallitusohjelmaB[[y]])};
hallitusohjelmaC <- list(1:31);
for(x in 1:31) {hallitusohjelmaC[x] <- levels(valitutKOK[[14+3*x]])[apuH[[x]]]}
</rcode>
:{{vastusta|#: |Sinulla on julma määrä for-luuppeja koodissa, mikä kielii tehottomuudesta. R:ssä on erittäin tehokkaita funktioita erilaisten ehdollisten funktioiden toteuttamiseen, esim. tapply ja sapply. Toinen asia on, että rivien ja sarakkeiden leikkaaminen onnistuu helposti muodossa esim. olio[olio$Puolue<nowiki>==</nowiki>"KOK", c("Sukunimi", "Ydinvoimalupa")] joka leikkaa oliosta sarakkeet Sukunimi ja Ydinvoimalupa sekä ne rivit, joissa sarake Puolue saa arvon KOK. Kirjoitapa johonkin, mikä on koodin perustavoite ja missä muodossa haluat tulokset ulos. Ehkä Teemu voisi myös auttaa tässä.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] 10. elokuuta 2011 kello 16.17 (EEST)}}
Rivi 892:
Rivi 503:
* [[:Tiedosto:HS-vaalikone2011.csv]]
* [[:Tiedosto:HS-vaalikone2011.csv]]
* [http://www.populistipuolue.fi/ Populistipuolueen puolueohjelma]. Tämä puolueohjelma on laadittu Suomen suurimman kyselytutkimuksen avulla. Vastaajia oli 384 693 henkilöä. Kyseistä tutkimusta on mielenkiintoista verrata läpimenneiden ehdokkaiden vaalikonevastauksiin.
* [http://www.populistipuolue.fi/ Populistipuolueen puolueohjelma]. Tämä puolueohjelma on laadittu Suomen suurimman kyselytutkimuksen avulla. Vastaajia oli 384 693 henkilöä. Kyseistä tutkimusta on mielenkiintoista verrata läpimenneiden ehdokkaiden vaalikonevastauksiin.
Huom! Käytät vanhoja parametreja (todennäköisesti stub). Käytä mieluummin parametria edistyminen = Raakile.
Tämän artikkelin tarkoituksena on tutkia, miten voidaan muodostaa hallituspohja siten että sillä on takanaan eduskunnan enemmistön tuki vaalikoneissa esiintyneiden kysymysten suhteen. Motivaationa tutkimuksen taustalla ovat vaikeudet hallituksen muodostamisessa v. 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Tutkimuksessa tarkastellaan kahta eri tapaa muodostaa hallitusohjelma, jota enemmistö kansanedustajista voi tukea vaalilupaustensa mukaisesti. Ensimmäistä kutsutaan poikkipuoluehallitukseksi. Poikkipuoluehallitus on sellainen hallitus, jonka raja oppositioon voi mennä puolueiden poikki siten, että vain osa puolueen kansanedustajista kannattaa hallituspolitiikkaa. Poikkipuoluehallituksen muodostamisessa (ks. hallituspisteet alempana) ei huomioida puolueiden ryhmäkurin vaikutusta. Toinen tapa muodostaa hallitus on sallia ryhmäkurin vaikutus. Jälkimmäisen hallituksen, ns. Jokapuoluehallituksen ohjelmaa on tarkasteltu erikseen.
Millainen tulisi hallituksesta, jota ei koota hallitustunnustelijan kelpuuttamista puolueista, vaan hallitusohjelmaa kannattavista kansanedustajista? Millaiseksi muodostuisi hallitusohjelma?
Mitä asioita pitäisi tarkastella yleistajuisessa kirjoituksessa tästä ideasta?
Vastaus
Ajatuskokeena hallitus voidaan muodostaa Helsingin Sanomien vaalikoneen niiden vastausten perusteella, joissa eduskuntaan valitut ehdokkaat olivat eniten yksimielisiä eli enemmistö löytyy jonkin selkeän vaihtoehdon taakse. Eduskunnassa kannattaa hankkia kunnon enemmistö, esimerkiksi 120 edustajaa. Tällöin saadaan seuraava kokoonpano hallituksen taakse: demarit 35, perussuomalaiset 27, keskusta 26, kristillisdemokraatit 6, vasemmistoliitto 11, vihreät 3, kokoomus 9, ruotsalaiset 4. Oppositioon joutuu kokoomuksesta 31 mutta demareista vain neljä ja kristillisdemokraateista ei yhtään edustajaa, koska he ovat johdonmukaisimmin eduskunnan enemmistön linjoilla.
Artikkeliteksti - versio 1
Protestimieliala politiikan tekemisen tapaa kohtaan on myllertänyt puoluekenttää ja paljastanut parlamentaristisen hallituksenmuodostusmekanismin heikkouden tilanteessa, jossa yksikään puolue ei dominoi selkeästi muita. Kritiikin kohteeksi on joutunut myös salamyhkäinen tiedotuspolitiikka ja suljetut ovet niin Säätytalolla kuin ylipäätäänkin. Ne kun istuvat huonosti nykyiseen avoimuutta korostavaan ilmapiiriin. Vahva tunne siitä että vanhat puolueet eivät kuuntele äänestäjiä ja kunnioita heidän mielipiteitään on todennäköisesti ollut yksi voimakkaimpia puolueiden voimasuhteisiin vaikuttaneita tekijöitä,.
Hallinnon taholta päätöksentekokäytäntöjä ja vaikuttamismahdollisuuksia on toki viime aikoina koitettu uudistaa erilaisin keinoin: puhetta osallistamisesta on lisätty, ja pikapuoliin käyttöön otetaan laajennetut kansalaiskuulemiset, sähköinen äänestys ja aloitteiden tekeminen. Poliittiset ajatuspajat ovat yrittäneet elävöittää niin kansalaisten käsitystä edustuksellisesta demokratiastamme kuin myös uudistaa puolueiden toimintaa siinä vielä kuitenkin laajemmalti onnistumatta. Jotkin puolueet ovat aktivoituneet jo varsinaisen korvien höristelemisenkin jalossa taidossa tiedustelemalla kansalaisilta agendaehdotuksia.
Kuuleminen ja kuunteleminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, eikä kumpikaan vielä riitä todistamaan äänestäjälle mitä ehdokasta vaaleissa kannattaa äänestää. Siihen tarvitaan myös tunnetta siitä, kuka mahdollisesti hallitukseen päästyään pystyy pitämään ne vaalilupaukset, joiden vuoksi äänestäjä uurnille vaivautuu. Lupaukset siis olisi hyvä saada hallitusohjelmaan, jota noudattaisi enemmistöhallitus.
Nykyinen hallituksen muodostamisprosessi parlamentarismin keinoin tasavahvojen puolueiden kesken tulee tulevaisuudessakin olemaan vaikea tilanteissa joissa (toistaiseksi) ideologioiltaan erilaisia puolueita yritetään sovittaa enemmistöhallitukseen ja puolueet asettavat haastavia kynnyskysymyksiä ollakseen uskollisia perusviestilleen äänestäjäkunnalleen. Mikäli puolue joutuu hallitusohjelmaan sitoutuessaan tekemään vahvoja kompromisseja, joutuu moni kansanedustaja äänestämään vakaumuksensa vastaisesti puoluekurin niin edellyttäessä. Tämä ristiriita herättää väistämättä äänestäjässä kysymyksen, mitä järkeä on lukea puolueiden ohjelmia tai tutustua yksittäisten kansanedustjaehdokkaiden vaalilupauksiin jos nämä voivat tulla vesitetyiksi puoluekurin takia pelkän hallitusohjelman muodostuskäytännön vuoksi.
Hallitusohjelman muodostaminen ja vaalilupausten pitäminen on hyvä esimerkki ongelmasta, joka on ratkaistavissa jo olemassa olevilla keinoilla kunhan vain ensin ymmärretään muuttaa siihen liittyviä käytäntöjä. Yhdeksi ratkaisuksi on esitetty siirtymistä Ruotsin ja Tanskan malliseen blokkipolitiikkaan, jossa puolueet ryhmittyvät suurempiin kilpaileviin ryhmittymiin jotka tarjoavat omat ohjelmansa mahdolliseksi hallitusohjelmavaihtoehdoksi. Vaalilupausten pitämisen kannalta tämä vaihtoehto ei ole optimaalinen sillä yksittäisten edustajien ideologiat ja vaalilupaukset tulevat sitä suuremmalla todennäköisyydellä olemaan merkityksettömiä blokkiohjelmien kannalta mitä laajempia puoluekurin sitomia yhteenliittymiä muodostetaan.
Äänestäjien kiinnostusta politiikkaan voidaan puolueiden blokittautumisen sijaan paremmin edistää hallitusohjelman rakennusprosessilla jota jatkossa nimitetään paremman puutteessa erkalepolitiikaksi. Keskeinen väitteemme on, että hallitusohjelman muodostaminen erkalepolitiikkaa noudattaen maksimoi läpimenneiden ehdokkaiden vaalilupasten pitoprosentin ja varmistaa samalla sen, että syntyvällä hallitusohjelmalla on aina eduskunnan enemmistön tuki. Erkalepolitiikka ei edellyttä minkäänlaisia lakimuutoksia, eikä sen toteuttamisesta myöskään aiheutuisi mitään kustannuksia.
Mitä erkalepolitiikka siis on? Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että hallitusohjelman muodostaminen voidaan erottaa hallituksen muodostamisesta. Se tarkoittaa myös sitä, että yksittäiset kansanedustajat puoluejohdon sijaan määrittävät hallitusohjelman sisällön. Perustuslain mukaan nimittäin puolueita ei välttämättä tarvita hallitusohjelman valmistelussa siinä roolissa, jossa ne nykykäytännössä esiintyvät. Kyse on vain tavaksi tullleesta käytännöstä, jota voidaan muuttaa.
Kuinka yksittäiset kansanedustajat sitten saisivat nopeammin ja helpommin kasaan enemmistöhallitukseen johtavan hallitusohjelman, jos pienempilukuinen poliittisella mandaatilla varustettu neuvottelijajoukkokaan ei siihen pysty? Vastaus on yksinkertainen: hallitusohjelman päälinjat voidaan koostaa suoraan enemmistöperiaatteella läpimenneiden ehdokkaiden vaalikonevastauksista. Koska enemmistö yksittäisistä kansanedustajista puoltaa määritelmän mukaan hallitusohjelmaan kirjattavaa politiikkaa, on hallituksella, joka tätä politiikkaa sitoutuu tekemään, aina eduskunnan enemmistön tuki takanaan.
Tätä yksinkertaista käytäntöä voidaan syventää eri tavoin. Jos esimerkiksi halutaan tehdä yksityiskohtaisempi hallitusohjelma, voidaan yksinkertaisesti laatia vaalikoneisiin yksityiskohtaisemmat kysymykset tai koostaa vastaukset useammasta alaspesifistä vaalikoneesta. Osa vaalikoneiden kysymyksistä määrittyy julkisen keskustelun kuumien perunoiden kautta median nostamina. Järjestöjen hallitusohjelmatavoitelistoista ja puolueiden ohjelmajulistuksista voidaan jalostaa helposti niin median edustajien kuin yksittäisten kansalaistenkin toimesta riittävän kattava valikoima kysymyksiä, joihin ehdokkaat tuottavat perustellut vastauksensa jo vakiintuneella tavalla.
Raamibudjetointikaan ei muodostune ylipääsemättömäksi ongelmaksi erkalepolitiikan kannalta. Eri hallitusohjelmatavoitteille voidaan nimittäin arvioida hinta (tätähän ministeriöiden virkamiehet tekevät joka tapauksessa) ja päätettäväksi jää vain se mitkä yhdistelmät niistä yksittäisistä tavoitteista joihin varaa on, tullaan toteuttamaan. Virkamiesten työtä helpottaisi eri organisaatioiden tavoitteiden kokoaminen keskitetysti yhdelle sivustolle, jota myös hallitusohjelman toivelistaksi voitaisiin nimittää. Itse asiassa tälläinen lista eri politiikan aloille on jo vapaaehtoisten aktiivien avulla esimerkinomaisesti koostettu osoitteeseen http://fi.opasnet.org/fi/Suomen_hallitusohjelma_2011. Kyseiseiseltä sivustolta ilmenevät myös eri tavoitteiden karkeat kustannusarviot.
Viimeisenä kysymyksenä tarkastelemme sitä kuinka itse hallitus voitaisiin muodostaa jahka hallitusohjelma on ensin saatu muodostettua. Mikään ei estä puolueita muodostamasta hallitusta vanhan tavan mukaan tapellen, jos siihen haluja jostain syystä on. Hallitukselta edellytetään luonnollisesti ainoastaan sitoutumista hallitusohjelman toteuttamiseen. Mikään ei myöskään estä puoluekurin käyttämistä eduskunnassa. Hallitusohjelmassa määritettyjen kysymysten kohdalla sitä ei edes tarvita enemmistön varmistamiseksi.
Mikäli erkaledemokratia halutaan vielä loogiseen huipennukseensa, voidaan itse hallituskin muodostaa vaalikonevastausten perusteella, vaikka se ei välttämätöntä olekaan. Jotta tilanne hahmottuisi paremmin, voimme yrittää visualisoida vaalikoneiden antamia tuloksia luokittelemalla ehdokkaiden vastauksia erilaisilla mittareilla. Esimerkiksi Martti Leppäsen analyysi (REFE?) osoittaa, että käyttämällä akseleita liberaali-konservatiivi ja vasemmistolainen-oikeistolainen voidaan huomata, että puolueet menevät hyvin paljon päällekkäin tässä nelikentässä, että usein kansanedustajien hengenheimolaiset löytyvät naapuripuolueesta ja että oman puolueen vastakkainen laita on yleensä varsin kaukana omista arvoista.
Ajatuskokeena hallitus voidaan muodostaa Helsingin Sanomien vaalikoneen niiden vastausten perusteella, joissa eduskuntaan valitut ehdokkaat olivat eniten yksimielisiä eli enemmistö löytyy jonkin selkeän vaihtoehdon taakse. Eduskunnassa kannattaa hankkia kunnon enemmistö, esimerkiksi 120 edustajaa. Tällöin saadaan seuraava kokoonpano hallituksen taakse: demarit 35, perussuomalaiset 27, keskusta 26, kristillisdemokraatit 6, vasemmistoliitto 11, vihreät 3, kokoomus 9, ruotsalaiset 4. Oppositioon joutuu kokoomuksesta 31 mutta demareista vain neljä ja kristillisdemokraateista ei yhtään edustajaa, koska he ovat johdonmukaisimmin eduskunnan enemmistön linjoilla.
Entäpä millaiseksi muodostuisivat itse hallitusohjelman pääkohdat HS-vaalikoneen perusteella? Ohjelmaan on erityisesti nostettu asioita, joiden halutaan muuttuvan nykyisestä. Ajatuksena on, että asioilla on taipumus säilyä ennallaan, joten säilytettävien asioiden kirjaaminen hallitusohjelman ei ole samalla tavalla kriittistä.
Vaalikonedatan perusteella hallitusohjelman pitäisi sisältää seuraavat toimenpiteet:
Tuloeroja on vähennettävä huomattavasti tai vähintään lievästi (165).
Eräs keino tähän on se, että lapsilisä poistetaan toimeentulotuen kriteereistä (105).
Lisäksi ikäihmisillä on oltava subjektiivinen oikeus hyvään hoitoon (164).
Palkkojen painoarvoa eläkkeiden määräytymisessä tulee lisätä (127).
Transaktiovero pitäisi yrittää ottaa käyttöön mieluiten koko maailmassa mutta erityisesti EU:ssa (161)
Pääomatuloveroa on nostettava (121).
Demokratian ja ihmisoikeuksien toteutuminen muissa maissa pitää nostaa osaksi Suomen ulkopolitiikkaa näissä maissa, vähintään osana EU-politiikkaa (173).
Ulkomaalaisten maanomistusta on tiukennettava vähintään vastavuoroiseksi (130).
Eläkkeellesiirtymisikä on pidettävä ennallaan (147) ja yleisesti ehdotetut eläkeiän nostokeinot ovat huonoja (141). Eläkepolitiikassa siis lähinnä jatketaan nykytilaa.
Suomalaista kulttuuriperintöä on vaalittava silloinkin, kun siinä on uskonnollisia sävyjä, jotka eivät ehkä miellytä kaikkia; esimerkkinä Suvivirsi (140).
Saimaannorpan suojelua pitäisi tiukentaa mm. verkkokalastuskiellon laajentamisella.
Vapaaehtoista kuntayhteistyötä on lisättävä erityisesti pääkaupunkiseudulla (141).
Perustelut
Hallituskokoonpano vaalikoneesta
Puolueiden kansanedustajat järjestettynä asteikolle sen mukaan, kuinka samaa mieltä he ovat eduskunnan enemmistön kanssa HS-vaalikoneessa kysytyistä asioista.
Helsingin Sanomien vaalikonevastausten mukainen hallituskokoonpano. Pisteet kuvaavat sitä, kuinka hyvin kansanedustajan näkemys vastaa eduskunnan enemmistön näkemystä niistä asioista, joista eduskunta on koko lailla yksimielinen.
Etunimi
Sukunimi
Puolue
Pisteet
Johanna
Ojala-Niemelä
SDP
20
Aila
Paloniemi
KESK
20
Katja
Taimela
SDP
20
Eeva-Johanna
Eloranta
SDP
19
Lasse
Hautala
KESK
19
Susanna
Huovinen
SDP
19
Anne
Kalmari
KESK
19
Merja
Kuusisto
SDP
19
Merja
Kyllönen
VAS
19
Sari
Palm
KD
19
Raimo
Piirainen
SDP
19
Leena
Rauhala
KD
19
Päivi
Räsänen
KD
19
Tuula
Väätäinen
SDP
19
Kike
Elomaa
PS
18
Tarja
Filatov
SDP
18
Jukka
Gustafsson
SDP
18
Anna-Maja
Henriksson
RKP
18
Jouko
Jääskeläinen
KD
18
Arja
Juvonen
PS
18
Antti
Kaikkonen
KESK
18
Mika
Kari
SDP
18
Johanna
Karimäki
VIHR
18
Anneli
Kiljunen
SDP
18
Miapetra
Kumpula-Natri
SDP
18
Suna
Kymäläinen
SDP
18
Lea
Mäkipää
PS
18
Simo
Rundgren
KESK
18
Peter
Östman
KD
18
Ari
Torniainen
KESK
18
Pauliina
Viitamies
SDP
18
Jyrki
Yrttiaho
VAS
18
Sauli
Ahvenjärvi
KD
17
Sirkka-Liisa
Anttila
KESK
17
Eero
Heinäluoma
SDP
17
Rakel
Hiltunen
SDP
17
Reijo
Hongisto
PS
17
Risto
Kalliorinne
VAS
17
Osmo
Kokko
PS
17
Johannes
Koskinen
SDP
17
Jukka
Kärnä
SDP
17
Jari
Lindström
PS
17
Mika
Lintilä
KESK
17
Päivi
Lipponen
SDP
17
Anne
Louhelainen
PS
17
Marjo
Matikainen-Kallström
KOK
17
Merja
Mäkisalo-Ropponen
SDP
17
Markus
Mustajärvi
VAS
17
Riitta
Myller
SDP
17
Mikaela
Nylander
RKP
17
Tuula
Peltonen
SDP
17
Kari
Rajamäki
SDP
17
Antti
Rantakangas
KESK
17
Kristiina
Salonen
SDP
17
Jouko
Skinnari
SDP
17
Hanna
Tainio
SDP
17
Reijo
Tossavainen
PS
17
Tytti
Tuppurainen
SDP
17
Pia
Viitanen
SDP
17
Mikko
Alatalo
KESK
16
Christina
Gestrin
RKP
16
Maria
Guzenina-Richardson
SDP
16
Timo
Heinonen
KOK
16
James
Hirvisaari
PS
16
Ari
Jalonen
PS
16
Kalle
Jokinen
KOK
16
Anssi
Joutsenlahti
PS
16
Johanna
Jurva
PS
16
Ilkka
Kanerva
KOK
16
Ilkka
Kantola
SDP
16
Inkeri
Kerola
KESK
16
Pentti
Kettunen
PS
16
Kimmo
Kivelä
PS
16
Martti
Korhonen
VAS
16
Seppo
Kääriäinen
KESK
16
Paula
Lehtomäki
KESK
16
Eeva Maria
Maijala
KESK
16
Pirkko
Mattila
PS
16
Martti
Mölsä
PS
16
Hanna
Mäntylä
PS
16
Jari
Myllykoski
VAS
16
Heli
Paasio
SDP
16
Sirpa
Paatero
SDP
16
Arto
Pirttilahti
KESK
16
Markku
Rossi
KESK
16
Pirkko
Ruohonen-Lerner
PS
16
Matti
Saarinen
SDP
16
Mikko
Savola
KESK
16
Juha
Sipilä
KESK
16
Tapani
Tölli
KESK
16
Maria
Tolppanen
PS
16
Kauko
Tuupainen
PS
16
Anu
Vehviläinen
KESK
16
Ville
Vähämäki
PS
16
Anne-Mari
Virolainen
KOK
16
Juha
Väätäinen
PS
16
Paavo
Arhinmäki
VAS
15
Jouni
Backman
SDP
15
Satu
Haapanen
VIHR
15
Pietari
Jääskeläinen
PS
15
Timo
Kalli
KESK
15
Mari
Kiviniemi
KESK
15
Esko
Kiviranta
KESK
15
Anna
Kontula
VAS
15
Annika
Lapintie
VAS
15
Jari
Leppä
KESK
15
Maria
Lohela
PS
15
Markku
Mäntymaa
KOK
15
Mika
Niikko
PS
15
Jussi
Niinistö
PS
15
Aino-Kaisa
Pekonen
VAS
15
Annika
Saarikko
KESK
15
Janne
Sankelo
KOK
15
Eila
Tiainen
VAS
15
Jani
Toivola
VIHR
15
Kari
Tolvanen
KOK
15
Erkki
Tuomioja
SDP
15
Mirja
Vehkaperä
KESK
15
Henna
Virkkunen
KOK
15
Ulla-Maj
Wideroos
RKP
15
Juho
Eerola
PS
14
Maarit
Feldt-Ranta
SDP
14
Lauri
Heikkilä
PS
14
Lauri
Ihalainen
SDP
14
Mikael
Jungner
SDP
14
Pauli
Kiuru
KOK
14
Katri
Komi
KESK
14
Esko
Kurvinen
KOK
14
Outi
Mäkelä
KOK
14
Silvia
Modig
VAS
14
Ville
Niinistö
VIHR
14
Petteri
Orpo
KOK
14
Vesa-Matti
Saarakkala
PS
14
Pertti
Salolainen
KOK
14
Anni
Sinnemäki
VIHR
14
Timo
Soini
PS
14
Ismo
Soukola
PS
14
Eero
Suutari
KOK
14
Kaj
Turunen
PS
14
Kari
Uotila
VAS
14
Erkki
Virtanen
VAS
14
Sanni
Grahn-Laasonen
KOK
13
Pertti
Hemmilä
KOK
13
Jyri
Häkämies
KOK
13
Olli
Immonen
PS
13
Sampsa
Kataja
KOK
13
Pia
Kauma
KOK
13
Antti
Lindtman
SDP
13
Tapani
Mäkinen
KOK
13
Pekka
Ravi
KOK
13
Eero
Reijonen
KESK
13
Raija
Vahasalo
KOK
13
Stefan
Wallin
RKP
13
Markku
Eestilä
KOK
12
Lars Erik
Gästgivars
RKP
12
Pekka
Haavisto
VIHR
12
Sanna
Lauslahti
KOK
12
Mats
Nylund
RKP
12
Kimmo
Sasi
KOK
12
Arto
Satonen
KOK
12
Lenita
Toivakka
KOK
12
Oras
Tynkkynen
VIHR
12
Heikki
Autto
KOK
11
Jyrki
Katainen
KOK
11
Eero
Lehti
KOK
11
Sari
Sarkomaa
KOK
11
Alexander
Stubb
KOK
11
Ben
Zyskowicz
KOK
11
Tuija
Brax
VIHR
10
Jussi
Halla-aho
PS
10
Leena
Harkimo
KOK
10
Jukka
Kopra
KOK
10
Laura
Räty
KOK
10
Jan
Vapaavuori
KOK
10
Tom
Packalén
PS
9
Osmo
Soininvaara
VIHR
9
Astrid
Thors
RKP
9
Sinuhe
Wallinheimo
KOK
9
Jaana
Pelkonen
KOK
8
R-koodi
Raakakoodi listan laskemiseksi (ei toimi suoraan, koska datatiedostoja täytyy ladata omalle koneelle):
Peliteoriaa on myös tarjottu avuksi vaikeassa hallitusneuvottelutilanteessa.
Kommentteja hallitusneuvotteluista: Neuvotteluryhmä tekee suosituksen ja puoluevaltuusto yhdessä eduskuntaryhmän kanssa päätöksen hallitusohjelman hyväksymisestä. Lisäleikkausten tarve pienentää hallituskauden loppupuolelle jätettyjen hallitusohjelmatavoitteiden toteutumisen todennäköisyyttä.
Populistipuolueen puolueohjelma. Tämä puolueohjelma on laadittu Suomen suurimman kyselytutkimuksen avulla. Vastaajia oli 384 693 henkilöä. Kyseistä tutkimusta on mielenkiintoista verrata läpimenneiden ehdokkaiden vaalikonevastauksiin.
