Pohjavesi

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi3460
Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistyminen: Täysluonnos. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi3460}}

Päästöt pohjavedessä

Kaivosalueen ympäristössä on arvioitava, vaikuttaako kaivostoiminta

• talousvetenä käytetyn pohjaveden laatuun (ympäristön kaivovedet)
• ympäristön vesistöjen pintaveden laatuun pohjaveden välityksellä

Pohjaveden laatuun liittyen on arvioitava

• muutokset pohjaveden kemiallisessa koostumuksessa (juomavesi)
• mahdollisesta veden laadun muutoksesta aiheutuva terveysriski
• mahdolliset muutokset pohjaveden virtauksissa (virtaussuunnan muutokset)

Tässä kuvataan, miten pohjaveden laatuun liittyvät terveysriskit voidaan arvioida.

Koska kaivoshankkeen suunnitteluvaiheessa kaivostoiminnan mahdolliset vaikutukset pohjaveden laatuun joudutaan arvioimaan hieman erilaisen tiedon pohjalta kuin voidaan tehdä toimivan kaivoksen ympäristössä, arviointi on jaettu vastaavasti.

A. Pohjaveteen liittyvä terveysriskin arvio kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa

B. Pohjaveteen liittyvä terveysriskin arvio toimivan kaivoksen ympäristössä

Valitse lopullinen prosessi sen mukaan, mihin vaiheeseen arviointia ollaan tekemässä. Jos arvioinnin kannalta kriittistä tietoa puuttuu, on syytä selvittää sen tarve ja saatavuus suhteessa ongelman todennäköisyyteen ja laajuuteen.

Kaivovedet

Tavoitteena on selvittää arvion kohteeksi rajattujen kaivojen veden laadun nykytila lähtötiedoksi (perustilaselvitys) veden laadun myöhempää seurantaa varten.

• Rajaa tarkasteltava pohjavesialue kaivosalueen ulkopuolella, jota arviointi koskee. Kaivojen rajauksessa huomioon otettavia seikkoja ovat
  • kaivon etäisyys varsinaisesta kaivoksesta
  • alueen pohjaveden virtaustiedot.

• Yksilöi rajatun alueen olemassa olevat kaivot
  • sijainti (koordinaatit)
  • kaivotyyppi
    • porakaivo
    • rengaskaivo
    • lähde
  • kaivon käyttö (käytössä/ei käytössä) arviointihetkellä ja myöhemmät näkymät kaivon käytöstä

• Kaivosta tulisi ottaa edustava vesinäyte (suoraan kaivosta, ei vesijohtoverkosta) ja analysoida siitä vähintään seuraavat pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksia ja laatusuosituksia kuvaavat parametrit. Suluissa on aineelle voimassa oleva asetuksen raja-arvo tai laatusuositus (tilanne 21.12.2012).

• Määritettävät talousveden laatuvaatimusten mukaiset parametrit (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, 401 / 2001):

Parametri		Pitoisuus
Antimoni	Sb	5.0 μg/l
Arseeni	As	10 μg/l
Boori	B	1.0 mg/l
Elohopea	Hg	1.0 μg/l
Fluoridi	F-	1.5 mg/l
Kadmium	Cd	5.0 μg/l
Kromi	Cr	50 μg/l
Kupari	Cu	2.0 mg/l
Lyijy	Pb	10 μg/l
Nikkeli	Ni	20 μg/l
Nitraatti	NO3-	50 mg/l
Nitraattityppi	NO3-N	11 mg/l
Nitriitti	NO2-	0.5 mg/l
Nitriittityppi	NO2-N	0.15 mg/l
Seleeni	Se	10 μg/l

• Määritettävät talousveden laatusuositusten mukaiset parametrit (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, 401 / 2001):

Parametri		Pitoisuus
Alumiini	Al	200 μg/l
Ammonium	NH4+	0.50 mg/l
Ammoniumtyppi	NH4-N	0.40 mg/l
Haju		Ei vierasta hajua
Hapettuvuus	CODFMn, O2	5 mg/l
Kloridi	Cl	250 mg/l
Maku		Ei vierasta makua
Mangaani	Mn	50 μg/l, yksityiskaivo 100 μg/l
Natrium	Na	200 mg/l
Permanganaattiluku	KMnO4	20 mg/l
pH	pH	6.5-9.5
Radon	Rn	300 Bq/l, yksityiskaivo 1000 Bq/l
Rauta	Fe	200 μg/l, yksityiskaivo 400 μg/l
Sulfaatti	S	250 mg/l
Sameus		1.0 NTU
Sähkönjohtavuus		suositus <2500 μS/cm
Väriluku		5
Tritium	3H	100 Bq/l
Viitteellinen säteilyn kokonaisannos	mSv/vuosi	0.10

• Näiden lisäksi suositellaan määritettäväksi vedestä
  • Alkaliteetti (hydroksidin, karbonaatin ja bikarbonaatin summa)
  • Kiintoaine, TOC
  • Kovuus
  • Uraani (WHO 30 μg/l)

• Jos kaivostoiminnan voi olettaa aiheuttavan kaivovesiin mikrobiologisia riskejä tai sen seurauksena veteen voi päätyä orgaanisia aineita (esimerkiksi liuottimia), asetuksessa 401 / 2001 on myös niihin liittyviä laatuvaatimuksia ja laatusuosituksia.

• Edellä mainittujen parametrien lisäksi on kohdekohtaisesti harkittava, onko tarpeen analysoida pohjavedestä jotakin muita parametrejä veden laadun lähtötilanteen kuvaamiseksi.

• Lähtötilannetta kuvaavat tulokset tulisi koota talteen myöhempää käyttöä varten.

• Vertaa kaivoittain vedessä todettuja pitoisuuksia
  • Kaivoissa yleensä todettuihin (tausta)pitoisuuksiin Suomessa (Esimerkiksi Ahonen at al. 2008).
  • Pienten talousvesiyksiköiden laatuvaatimuksiin ja -suosituksiin (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, 401 / 2001).

Vertailussa nostetaan esille aineet, jotka poikkeavat pitoisuudeltaan yleisestä taustatasosta ja aineet tai parametrit, jotka ylittävät asetuksen 401 / 2001 laatuvaatimukset tai laatusuositukset.

• Arvioi vedessä todettujen aineiden osalta niiden aiheuttama mahdollinen terveysriski
  • juomavedessä
  • muussa talousvesikäytössä (erilaiset pesuvedet, sauna/löylyvesi; arviotapa kuvattu kohdassa Pintavesi)
  • aineesta riippuen esimerkiksi kasvien kasteluveteen liittyen (arviotapa kuvattu kohdassa Pintavesi)

• Riskin kuvaukseen suositellaan käytettäväksi ensin vertailua juomaveden raja/viitearvoihin, jos sellainen aineelle on. Ellei viitearvoa ole, tai se ylittyy, aineelle tulisi laskea veden käytön perusteella päivittäin saatava annos ja käyttää sitä riskin kuvaukseen. Riskinkuvauksessa on otettava kantaa myös veden käyttökelpoisuuteen talousvetenä. Jos vesi on talousvedeksi kelpaamatonta, se on kaivokohtaisesti mainittava.

Esimerkkejä kaivokohtaisen veden kemiallisen laadun terveysriskinarvioinnista laatuvaatimuksia- ja -suosituksia käyttäen on mm. Haitalliset alkuaineet Kainuun kaivovesissä-tutkimushankkeen loppuraportin liitteenä.

Riskinarvio on syytä tehdä pohjatiedoksi jo lähtötilanteelle. Yksittäisten aineiden pitoisuudet vedessä saattavat olla luonnostaan normaalista poikkeavia kallio/maaperästä johtuen.

Pohjaveden virtaustiedot

Alueen pohjaveden virtaustietoja voidaan käyttää apuna pääteltäessä kaivostoiminnan mahdollista vaikutusta kaivosalueen ympäristön pohjaveteen (mahdolliset virtaussuunnan muutokset, aineiden leviämisen todennäköisyys pohjavedessä; Kappale Veden ja aineiden kulkeutuminen).

B. Pohjaveteen liittyvä terveysriskin arvio toimivan kaivoksen ympäristössä

Kaivovedet

Tavoitteena on selvittää arvion kohteeksi rajattujen kaivojen veden laadun nykytila. Jos vedessä todetaan poikkeavan kohonneita pitoisuuksia yksittäisiä aineita tai veden laatu osoitinmuuttujien perusteella on huonontunut, arvioidaan asiaan liittyvä terveysriski.

• Rajaa tarkasteltava pohjavesialue kaivosalueen ulkopuolella, jota arviointi koskee. Kaivojen rajauksessa huomioon otettavia seikkoja ovat
  • kaivon etäisyys varsinaisesta kaivoksesta ja
  • alueen pohjaveden virtaustiedot.

• Yksilöi rajatun alueen olemassa olevat kaivot
  • sijainti (koordinaatit)
  • kaivotyyppi
    • porakaivo
    • rengaskaivo
    • lähde
  • kaivon käyttö (käytössä/ei käytössä) arviointihetkellä ja myöhemmät näkymät kaivon käytöstä

• Kaivosta tulisi ottaa edustava vesinäyte ja analysoida siitä vähintään seuraavat pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksia ja laatusuosituksia kuvaavat parametrit (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, 401 / 2001). Suluissa on voimassa oleva asetuksen raja-arvo tai laatusuositus (tilanne 21.12.2012).

• Määritettävät talousveden laatuvaatimusten alaiset parametrit (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, 401 / 2001):

Parametri		Pitoisuus
Antimoni	Sb	5.0 μg/l
Arseeni	As	10 μg/l
Boori	B	1.0 mg/l
Elohopea	Hg	1.0μg/l
Fluoridi	F-	1.5 mg/l
Kadmium	Cd	5.0 μg/l
Kromi	Cr	50 μg/l
Kupari	Cu	2.0 mg/l
Lyijy	Pb	10 μg/l
Nikkeli	Ni	20 μg/l
Nitraatti	NO3-	50 mg/l
Nitraattityppi	NO3-N	11 mg/l
Nitriitti	NO2-	0.5 mg/l
Nitriittityppi	NO2-N	0.15 mg/l
Seleeni	Se	10 μg/l

• Määritettävät talousveden laatusuositusten mukaiset parametrit (osoitinmuuttujille tavoitteelliset enimmäisarvot) (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, 401 / 2001):

Parametri		Pitoisuus
Alumiini	Al	200 μg/l
Ammonium	NH4+	0.50 mg/l
Ammoniumtyppi	NH4-N	0.40 mg/l
Haju		Ei vierasta hajua
Hapettuvuus	CODFMn, O2	5 mg/l
Kloridi	Cl	250 mg/l
Maku		Ei vierasta makua
Mangaani	Mn	50 μg/l, yksityiskaivo 100 μg/l
Natrium	Na	200 mg/l
Orgaanisen hiilen kokonaismäärä	TOC
Permanganaattiluku	KMnO4	20 mg/l
pH	pH	6.5-9.5
Radon	Rn	300 Bq/l, yksityiskaivo 1000 Bq/l
Rauta	Fe	200 μg/l, yksityiskaivo 400 μg/l
Sulfaatti	S	250 mg/l
Sameus		1.0 NTU
Sähkönjohtavuus		suositus <2500 μS/cm
Väriluku		5
Tritium	3H	100 Bq/l
Viitteellinen säteilyn kokonaisannos	mSv/vuosi	0.10

• Näiden lisäksi suositellaan määritettäväksi vedestä
  • Alkaliteetti (hydroksidin, karbonaatin ja bikarbonaatin summa)
  • Kiintoaine, TOC
  • Kovuus
  • Uraani (WHO 30 μg/l)

• Jos kaivostoiminnan voi olettaa aiheuttavan kaivovesiin mikrobiologisia riskejä tai sen seurauksena veteen voi päätyä orgaanisia aineita(esimerkiksi liuottimia), asetuksessa 401 / 2001 on myös niihin liittyviä laatuvaatimuksia ja laatusuosituksia.

• Edellä mainittujen parametrien lisäksi on kohdekohtaisesti harkittava, onko tarpeen analysoida pohjavedestä jotain muita parametrejä veden laadun kuvaamiseksi.

• Tulokset tulisi koota talteen jatkoseurantaa varten.

• Vertaa kaivoittain vedessä todettuja pitoisuuksia
  • Kaivoissa yleensä todettuihin (tausta)pitoisuuksiin Suomessa (Esimerkiksi Ahonen et al. 2008)
  • Pienten talousvesiyksiköiden laatuvaatimuksiin ja -suosituksiin (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, 401 / 2001)

• Vertailussa nostetaan esille aineet, jotka poikkeavat pitoisuudeltaan yleisestä taustasta ja aineet tai parametrit, jotka ylittävät asetuksen 401 / 2001 laatuvaatimukset tai laatusuositukset.

• Arvioi vedessä todettujen aineiden osalta niiden aiheuttama mahdollinen terveysriski
  • juomavedessä
  • muussa talousvesikäytössä (erilaiset pesuvedet, sauna/löylyvesi; arviotapa kuvattu kohdassa Pintavesi)
  • aineesta riippuen esimerkiksi kasvien kasteluveteen liittyen (arviotapa kuvattu kohdassa Pintavesi)

• Riskin kuvaukseen suositellaan käytettäväksi ensin vertailua juomaveden raja/viitearvoihin, jos sellainen aineelle on. Ellei viitearvoa ole, tai se ylittyy, aineelle tulisi laskea veden käytön perusteella päivittäin saatava annos ja käyttää sitä riskin kuvaukseen. Riskinkuvauksessa on otettava kantaa myös veden käyttökelpoisuuteen talousvetenä. Jos vesi on talousvedeksi kelpaamatonta, se on kaivokohtaisesti mainittava.

Esimerkkejä kaivokohtaisen veden kemiallisen laadun terveysriskinarvioinnista laatuvaatimuksia- ja -suosituksia käyttäen on mm. Haitalliset alkuaineet Kainuun kaivovesissä-tutkimushankkeen loppuraportin liitteenä.

Pohjaveden virtaustiedot

Alueen pohjaveden virtaustietoja voidaan käyttää apuna pääteltäessä kaivostoiminnan mahdollista vaikutusta kaivosalueen ympäristön pohjaveteen (mahdolliset virtaussuunnan muutokset, aineiden leviämisen todennäköisyys pohjavedessä; Kappale Veden ja aineiden kulkeutuminen).

Taustatietoa

Metallikaivokset sijaitsevat alueella, joiden maa/kallioperässä on poikkeuksellisen paljon ainakin metalleja, joiden louhimiseksi ja jalostamiseksi kaivos perustetaan. Tästä syystä myös pohjavedessä saattaa olla luonnostaan poikkeavasti metalleja tai veden koostumus olla muuten tavallisuudesta poikkeava.

Väestön terveyden kannalta juomavetenä käytetyn alueen pohjaveden laatu, ilman kaivostoimintaakin olisi hyvä tuntea (lähtötilanteen selvitystiedot). Veden laadun seurannalla havaitaan mahdolliset kaivostoiminnan aiheuttamat muutokset veden laatuun. Veden laatuun vaikuttavat tekijät on syytä analysoida laajasti, koska niistä saattaa löytyä selittäviä tekijöitä yksittäisten parametrien muutoksille (vesikemia).

Maaperän pintakontaminaatio ei todennäköisesti aiheuta suurempaa riskiä pohjaveden laadulle kaivosalueen ympäristössä kuin muissakaan ympäristöissä. Suorat pintavesivalumat kaivoon tulee estää kaikkialla, koska ne heikentävät veden laatua. Pintavesivalumat aiheuttavat ensisijassa mikrobiologisia haittoja.

Pohjaveden käyttö juomavetenä on ensisijaisesti arvioitava, koska altistuminen juomavedessä on vedessä oleville aineille merkittävintä. Jos pohjaveden laatu on hyvin poikkeava, on syytä arvioida altistuminen myös veden muissa käyttömuodoissa (esimerkiksi pesuvesi, saunavesi) ja tehdä tarvittaessa riskinarvio soveltuvasti pintavettä koskevien ohjeiden mukaan.

Raja-, ohje- ja muita viitearvoja juomaveden epäpuhtauksille

Suomessa on talousvettä koskien Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, 461 / 2000, jonka vaatimukset ns. isojen vesilaitosten täytyy täyttää (toimittavat vettä vähintään 10 m³ päivässä taikka vähintään 50 hengelle).

Yksityiskaivoja ja muita vesilaitoksia koskee Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, 401 / 2001. Jo lakisääteisistä ja terveydensuojelullisista syitä myös yksitäisten kaivojen talousveden laadun tulisi täyttää tämän asetuksen vaatimukset.

Raja-arvovertailun avulla voidaan todeta, täyttääkö vedenlaatu lakisääteiset normit. Raja-arvon ylitys ei kerro terveysriskin suuruudesta. Juomaveden terveysperusteiset raja-arvot on yleensä asetettu siten, että niihin sisältyy turvamarginaalia. Siten raja-arvon lievä ylitys ei merkitse vielä merkittävää terveysriskiä. Asia on kuitenkin arvioitava aina ainekohtaisesti.

Useat muut tahot ovat asettaneet juomavedessä esiintyville aineille terveysperusteisia tai muita raja-/ohjearvoja. Niitä voi käyttää lisäviitearvoina tai perustellen viitearvona, jos se suomalaisesta lainsäädännöstä puuttuu.

Muiden tahojen esittämiä raja- ja ohjearvoja juoma/talousvedelle:

• WHO:

Guidelines for Drinking water Quality, 4th edition, 2011 (http://www.who.int/water_sanitation_health/publications/2011/dwq_guidelines/en/)

• USEPA:

Drinking Water Contaminants. National Primary Drinking Water Regulations (http://water.epa.gov/drink/contaminants/index.cfm#Inorganic)

• Kanada:

Guidelines for Canadian Drinking Water Quality, Summary Table (http://www.hc-sc.gc.ca/ewh-semt/pubs/water-eau/2010-sum_guide-res_recom/index-eng.php)

Juomaveden laatua kuvaavista parametreista

Tässä on lyhyesti taustatietoa joistakin yksittäisistä vedenlaatuparametreista (aakkosjärjestyksessä). Pitoisuustiedot perustuvat Vesi-instituutin tekemään vuosia 1999-2007 koskevaan yhteenvetoon Suomesta.

Ohessa on esitetty pääasiassa aineiden pitoisuuksien mediaanit kuvastamaan tavanomaisia pitoisuuksia (taustatasoa). Vaihteluvälit ja todetut maksimipitoisuudet vedessä on esitetty ainekohtaisesti alkuperäisessä raportissa ja sen lähdeaineistossa.

Alkaliteetti

Alkaliteetti tarkoittaa veden kykyä vastustaa pH:n muutosta neutraloimalla happoja. Alkaliteetin muodostavat bikarbonaatit (HCO3-), karbonaatit (CO32-) ja hydroksidit (OH-). Liian matala alkaliteetti eli alle 0,6 mmol/l voi johtaa metallisten materiaalien syöpymiseen.

Mediaaniarvot vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä välillä 0,2–1,8 mmol/l. Alhaisimmat mediaaniarvot 0,2–0,7 mmol/l havaittiin pienillä vesilaitoksilla, maaperäkaivoissa ja ympäristöhallinnon pohjavesiaineiston kaivoissa. Muiden vesilaitosten toimittamissa vesissä mediaaniarvot olivat välillä 0,7–1,3 mmol/l. Porakaivojen vesissä mediaaniarvo oli selkeästi korkein 1,8 mmol/l.

Alkaliteetille ei ole suosituspitoisuutta talousvesiasetuksessa.

Alumiini (Al)

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineistoissa välillä 1–20 µg/l. Matalin mediaanipitoisuus 3 µg/l havaittiin porakaivoissa. Maaperäkaivoissa, ympäristöhallinnon aineiston kaivotyypeissä ja vesilaitosten toimittamassa vedessä mediaanipitoisuudet olivat huomattavasti korkeammat, välillä 20–22 µg/l. Kolmella vesilaitoksella ja maaperä- ja porakaivovesissä sekä ympäristöhallinnon aineiston yksittäisten kaivojen vesissä havaittiin talousvesiasetuksen suosituspitoisuuden ylittäneitä pitoisuuksia. Ympäristöhallinnon aineiston useammasta kaivosta yhteen johdetut vesinäytteet olivat asetuksen mukaisia.

Yksittäisissä kaivoissa, mm. Kaakkois-Suomen rapakivialueilla ja Pohjanmaalla rengaskaivoissa on todettu alumiinia useita milligrammoja litrassa.

Asetuksen 401 / 2001 laatusuositus: 200 µg/l

Ammonium (NH⁴⁺)

Ammonium voi hapettua talousvedessä nitriitiksi tai nitraatiksi ja aiheuttaa pistävää makua ja hajua, mihin perustuu talousvesiasetuksen suosituspitoisuus. Talousveteen ammoniumia voi päätyä typpipohjaisten orgaanisten yhdisteiden biologisen hajoamisen tuloksena.

Ammoniumin mediaanipitoisuuksien vaihteluväli Vesi-instituutin raportin aineistoissa oli alle 0,003– 0,2 mg/l. Pienimmät mediaanipitoisuudet (alle 0,003 ja alle 0,007 mg/l) havaittiin lisämittauskampanjassa mukana olleilla vesilaitoksilla. Ympäristöhallinnon pohjavesiaineiston kaivoissa mediaanipitoisuus oli 0,01 mg/l ja suurin mediaanipitoisuus 0,2 mg/l pienillä vesilaitoksilla. Yhtä yksittäistä kaivovesinäytettä lukuun ottamatta kaikki tulokset olivat talousvesiasetuksen mukaisia.

Asetuksen 401 / 2001 laatusuositus: 0.50 mg/l

Antimoni (Sb)

Mediaanipitoisuuksien vaihteluväli Vesi-Instituutin raportin aineistoissa oli 0,02–1,0 µg/l. Alhaisimmat mediaanipitoisuudet 0,02 µg/l havaittiin GTK:n pohjavesiaineistossa (maaperäkaivot ja porakaivot). Ympäristöhallinnon aineiston kaivovesissä mediaanipitoisuus oli 0,1 µg/l.

Asetuksen 401 / 2001 laatuvaatimus: 5.0 µg/l

Arseeni (As)

Mediaanipitoisuuksien vaihteluväli Vesi-Instituutin raportin aineistoissa oli 0,1–1,7 µg/l. Alhaisin mediaanipitoisuus 0,1 µg/l havaittiin maaperäkaivoissa. Porakaivoissa mediaanipitoisuus oli 0,4 µg/l. Ympäristöhallinnon aineiston kaivovesissä ja useammasta kaivosta yhteen johdetuissa vesissä sekä vesilaitosten toimittamassa vedessä mediaanipitoisuudet olivat µg/l. Korkein mediaanipitoisuus 1,7 µg/l havaittiin keskisuurilla vesilaitoksilla. Kaikissa aineiston vesityypeissä havaittiin yksittäisiä talousvesiasetuksen raja-arvon ylityksiä.

Pohjaveden arseenipitoisuus vaihtelee luontaisesti paljon. Suomessa on alueita, joilla kaivovesissä (erityisesti porakaivoissa) saattaa olla hyvin korkeita arseenipitoisuuksia. Pitoisuudet 10-100 µg/l saattavat olla niillä tavallisia, suurimmat arseenipitoisuudet ovat olleet tasoa 1 mg/l.

Asetuksen 401 / 2001 laatuvaatimus: 10 µg/l

Elohopea (Hg)

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineistoissa välillä 0,1–0,2 µg/l. Kaikissa aineistoissa pitoisuudet olivat talousvesiasetuksen mukaisia.

Asetuksen 401 / 2001 laatuvaatimus: 1.0 µg/l

Fluoridi (F^-)

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineistoissa välillä alle 0,1–0,4 mg/l. Matalin mediaanipitoisuus oli maaperäkaivoissa. Useammasta kaivosta yhteen johdetussa vedessä ja vesilaitosten toimittamassa vedessä mediaanipitoisuus oli välillä 0,1–0,2 mg/l. Porakaivoissa havaittiin korkein mediaanipitoisuus 0,4 mg/l. Maaperä- ja porakaivoissa sekä ympäristöhallinnon aineiston yksittäisissä kaivoissa oli useita talousvesiasetuksen raja-arvon ylityksiä. Myös vesilaitoksilla havaittiin raja-arvon ylityksiä. Kaikki useammasta kaivosta yhteen johdetut vedet olivat talousvesiasetuksen mukaisia.

Fluoridi on yksi paikallisesti ongelmia aiheuttava aine suomalaisissa juoma/kaivovesissä, erityisesti Kymenlaaksossa ja Varsinais-Suomessa. Näillä alueilla kaivovesissä, erityisesti porakaivoissa voi olla fluoridia 1-3 mg/l.

Asetuksen 401 / 2001 laatuvaatimus juomavedessä: 1.5 mg/l

Fosfori (P)

Fosfori esiintyy vedessä tavallisimmin fosfaattina. Suomessa fosforin määrä rajoittaa mikrobien kasvua talousvedessä ja biofilmeissä. Fosfaattifosforin mediaanipitoisuus vaihteli Vesi-Instituutin raportin aineistoissa välillä 1,5–6,0 µg/l.

Fosforipitoisuudelle ei ole suositusta talousvesiasetuksessa.

Hapettuvuus (COD_Mn,O₂)

Hapettuvuus kuvastaa veden sisältämän orgaanisen aineen määrää. Näihin kiintoainepartikkeleihin voi olla kiinnittyneenä raskasmetalleja, kemikaaleja ja bakteereja. Hapettuvuuden määrittäminen perustuu kaliumpermanganaatin kykyyn hapettaa orgaanista ainetta.

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä välillä 0,6–1,8 mg/l. Matalin mediaanipitoisuus 0,6 mg/l havaittiin ympäristöhallinnon aineiston useammasta kaivosta yhteen johdetussa vedessä. Vesilaitoksilla, ympäristöhallinnon aineiston yksittäisissä kaivoissa ja porakaivoissa mediaanipitoisuudet olivat välillä 0,9–1,2 mg/l. Yksittäisillä vesilaitoksilla ja yksittäisissä ympäristöhallinnon ja GTK:n kaivovesinäytteissä talousvesiasetuksen suosituspitoisuus ylittyi.

Asetuksen 401 / 2001 laatusuositus: 5 mg/l

Hiilidioksidi

Hiilidioksidi on veden tärkein heikko happo. Talousveden hiilidioksidi on peräisin ilmasta ja sen määrä riippuu tasapainotilasta ilman ja veden välillä. Hiilidioksidi vaikuttaa mm. veden aggressiivisuuteen.

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä välillä 1,9–30 mg/l. Alhaisimmat mediaanipitoisuudet 1,9–4,2 mg/l havaittiin vesilaitosten toimittamassa vedessä. Porakaivoissa ja ympäristöhallinnon pohjavesiaineiston vesissä mediaanipitoisuudet olivat välillä 12–16 mg/l. Maaperäkaivoissa mediaanipitoisuus oli korkein 30 mg/l.

Hiilidioksidipitoisuudelle ei ole suosituspitoisuutta talousvesiasetuksessa.

Kadmium (Cd)

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä välillä alle 0,02–1,0 µg/l. Matalin mediaanipitoisuus (alle 0,02 µg/l) havaittiin porakaivoissa. Maaperäkaivoissa ja ympäristöhallinnon aineiston kaivoissa mediaanipitoisuus vaihteli välillä 0,02–0,04 µg/l. Vesilaitosten toimittamassa vedessä mediaanipitoisuus oli kymmenkertainen kaivovesiin verrattuna (0,3 vs. noin 0,03 µg/l). Useammasta kaivosta yhteen johdetuissa vesissä mediaanipitoisuus oli 1,0 µg/l. Yksittäisiä maaperä- ja porakaivovesinäytteitä lukuun ottamatta kaikissa aineistoissa tulokset olivat talousvesiasetuksen mukaisia.

Asetuksen 401 / 2001 laatuvaatimus: 5.0 µg/l

Kloridi (Cl^-)

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä vesissä välillä 1–10 mg/l. Alhaisimmat mediaanipitoisuudet (1 ja 3 mg/l) havaittiin maaperäkaivoissa ja porakaivoissa. Vesilaitosten toimittamassa vedessä ja ympäristöhallinnon pohjavesiaineiston vesissä mediaanipitoisuudet olivat välillä 8–10 mg/l. Vesilaitosten toimittama vesi oli talousvesiasetuksen mukaista. Yksittäisissä kaivovesissä havaittiin pienten yksiköiden asetuksen suosituspitoisuuden ylityksiä. Noin 10 %:ssa vesilaitoksista syöpymisen ehkäisemiseksi annettu suosituspitoisuus 25 mg/l ylittyi, kaivoista vastaava osuus oli 10–25 %.

Asetuksen 401 / 2001 laatusuositus: 100 mg/l

Kokonaisalfa

Veden kokonaisalfa koostuu U-238 sarjan pitkäikäisistä alfa-aktiivisista isotoopeista, joita ovat U-238, U-234, Ra-226 ja Po-210.

Keskiarvoaktiivisuudet porakaivoissa ovat olleet 0,61 Bq/l ja rengaskaivoissa 0,05 Bq/l.

Kokonaisbeeta

Veden kokonaisbeeta koostuu U-238 sarjan pitkäikäisistä beeta-aktiivisista isotoopeista Ra-228:sta, Pb-210:sta ja K-40:sta. Pienimmät aktiivisuudet 0,10–0,11 Bq/l havaittiin Vesi-Instituutin raportin aineistossa pintavedessä, maaperän pohjavedessä ja seosvesissä. Tekopohjavesissä ja tekopohjavettä sisältävissä seosvesissä aktiivisuus oli 0,15 Bq/l. Suurin aktiivisuus 0,34 Bq/l havaittiin kalliopohjavedessä.

Kokonaisbeeta-aktiivisuuden keskiarvo vaihteli Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä välillä 0,1–0,3 Bq/l.

Kovuus

Kovuus kuvaa veden ominaisuuksia, jotka johtuvat veteen liuenneista mineraalisuoloista, joita ovat kalsium- ja magnesiumsulfaatit, -kloridit ja -fosfaatit. Kovuus jaetaan bikarbonaattikovuuteen eli ohimenevään kovuuteen ja mineraalihappo- eli pysyvään kovuuteen.

Bikarbonaattikovuus koostuu kalsiumin ja magnesiumin bikarbonaatista. Mineraalihappokovuus koostuu mineraalihappojen, kuten sulfaatin, kloridin ja fosfaatin suoloista. Kovuus vaikuttaa mm. veden syövyttävyyteen. Veden kovuus luokitellaan pitoisuuden mukaan: hyvin pehmeä (alle 0,5 mmol/l), pehmeä (0,5–1,0 mmol/l), keskikova (1–2 mmol/l), kova (2–4 mmol/l) ja hyvin kova (yli 4 mmol/l).

Mediaaniarvot vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä välillä 0,2–0,7 mmol/l osoittaen, että suomalaiset vedet ovat pehmeitä ja osin jopa hyvin pehmeitä. Alhaisimmat mediaaniarvot 0,2–0,4 mmol/l havaittiin pienillä vesilaitoksilla, maaperäkaivoissa ja lisämittauskampanjassa mukana olleilla keskisuurilla laitoksilla. Isompien vesilaitosten toimittamissa vesissä ja ympäristöhallinnon aineiston kaivovesissä mediaaniarvot vaihtelivat välillä 0,5–0,6 mmol/l. Porakaivoissa mediaaniarvo oli 0,7 mmol/l.

Kovuudelle ei ole suosituspitoisuutta talousvesiasetuksessa.

Kromi (Cr)

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä välillä alle 0,2–5,0 µg/l. Matalin mediaanipitoisuus (alle 0,2 µg/l) havaittiin porakaivoissa. Maaperäkaivoissa, ympäristöhallinnon aineiston kaivoissa ja vesilaitosten toimittamassa vedessä vastaavat mediaanipitoisuudet olivat 0,2, 1,0 ja 1,6 µg/l. Korkein mediaanipitoisuus (5,0 µg/l) havaittiin useammasta kaivosta yhteen johdetussa vedessä. Yksittäisiä ympäristöhallinnon kaivovesinäytteitä lukuun ottamatta kaikissa aineistoissa tulokset olivat talousvesiasetuksen mukaisia

Asetuksen 401 / 2001 laatuvaatimus: 50 µg/l

Kupari (Cu)

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä välillä 0,002–0,1 mg/l. Matalin mediaanipitoisuus (0,002 mg/l) havaittiin maaperäkaivoissa. Muissa kaivovesityypeissä mediaanipitoisuudet vaihtelivat välillä 0,004–0,020 mg/l. Vesilaitosten toimittamassa vedessä pitoisuudet olivat merkittävästi korkeammat mediaanipitoisuuden ollessa 0,1 mg/l. Talousvesiasetuksen raja-arvon ylityksiä havaittiin yhden vesilaitoksen toimittamassa vedessä ja yksittäisissä ympäristöhallinnon aineiston kaivovesissä.

Asetuksen 401 / 2001 laatuvaatimus: 2.0 mg/l

Lyijy (Pb)

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä välillä 0,05–5,0 µg/l. Matalin mediaanipitoisuus (0,05 µg/l) havaittiin maaperäkaivoissa. Porakaivoissa ja ympäristöhallinnon aineiston yksittäisissä kaivoissa mediaanipitoisuudet vaihtelivat välillä 0,2–0,4 µg/l. Vesilaitosten toimittamassa vedessä mediaanipitoisuus oli 1,0 µg/l. Korkein mediaanipitoisuus 5,0 µg/l oli ympäristöhallinnon aineiston useamman kaivon yhteen johdetussa vedessä. Vesilaitosten toimittama vesi oli talousvesiasetuksen mukaista. Talousvesiasetuksen raja-arvon ylityksiä havaittiin yksittäisissä kaivovesinäytteissä.

Asetuksen 401 / 2001 laatuvaatimus: 10 µg/l

Lyijy-210 (Pb-210)

Lyijy-210 on radonin (Rn-222) pitkäikäinen hajoamistuote. Se esiintyy pohjavedessä usein yhdessä radonin kanssa.

Keskiarvoaktiivisuudet porakaivoissa ovat olleet olivat 0,04 Bq/l ja rengaskaivoissa 0,01 Bq/l. Pb-210 aktiivisuuden keskiarvo on vaihdellut aineiston vesissä välillä 0,002–0,06 Bq/l.

Maku ja haju

Talousveden haju- ja makuvirheet johtuvat orgaanisista yhdisteistä ja niiden hajoamistuotteista, metallipitoisuuksista ja veden käsittelyssä käytettyjen kemikaalien kanssa muodostuvista yhdisteistä.

Rauta maistuu metalliselta ja voi jättää suuhun viipyvän, karvaan ja pistelevän jälkimaun. Maku voidaan tunnistaa lähes koko suun alueella.

Mangaani maistuu metalliselta ja kirpeältä. Maun voi tuntea erityisesti kitalaessa. Suu voi tuntua kuivalta ja tuntua nielemispakkoa. Veden haju on tunkkainen.

Kupari maistuu metallille ja karvaalle.

Jos vesi maistuu suolaiselle, syynä voi olla natrium sekä sen vastaionit kloridi, sulfaatti tai bikarbonaatti.

Jos vedessä on paljon kalkkia, vesi saattaa maistua tunkkaiselta.

Jos vedessä on hajua, on syytä selvittää myös, onko vesi kontaminoitunut jollakin kemikaalilla, joka haisee vedestä.

Asetuksen 401 / 2001 tavoitetaso: ei selvää vierasta makua tai hajua

Mangaani (Mn)

Mangaani on maku- ja hajuhaittoja sekä värjäymiä (harmaa) ja mustia saostumia aiheuttava metalli, joka voi päätyä talousveteen maa- ja kallioperän mineraaleista.

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä välillä 2–73 µg/l. Matalimmat mediaanipitoisuudet 2–5 µg/l havaittiin vesilaitoksilla lisämittauskampanjan juoksutetussa verkostovedessä ja maaperäkaivoissa. Vesilaitosten toimittamassa vedessä mediaanipitoisuus oli 13 µg/l. Porakaivovesissä ja ympäristöhallinnon pohjavesiaineiston vesityypeissä mediaanipitoisuudet vaihtelivat välillä 20–27 µg/l. Talousvesiasetuksen suosituspitoisuuden ylityksiä havaittiin kaikissa aineiston vesityypeissä.

Vaikka yllä olevat keskiarvopitoisuudet ovat pieniä, yksittäisissä kaivoissa pitoisuudet saattavat olla useita satoja mikrogrammoja, jopa milligrammoja litrassa. . Yksityiskaivoille asetuksessa 401 / 2001 on annettu laatusuositus 100 µg/l (vesilaitoksille laatusuositus on 50 µg/l).

WHO:n terveysperusteinen arvo juomaveden mangaanille (ei varsinainen raja-arvo) oli aikaisemmin 400 µg/l, mutta se on poistettu uusimmassa arviossa. WHO:lla ei ole juomaveden mangaanille terveysperusteista raja-arvosuositusta.

Näiden arvojen asettamisen jälkeen mangaanin haitallisuudesta ja haitallisuudesta juomavedessä on tullut kuitenkin lisää tietoa. Juomaveden mangaanin on todettu olevan yhteydessä lasten käyttäytymis- ja oppimishäiriöihin, jopa alempaan älykkyysosamäärään (lyijyn kaltaisia vaikutuksia). Samanlaisia vaikutuksia on todettu lasten altistumisesta mangaanille pilaantuneesta maaperästä.

Haittavaikutukset ovat todennäköisimpiä kun veden Mn-pitoisuus on useita satoja µg/l, mutta yhteys haittoihin on todettu jo tason 100 µg/l ylittävillä pitoisuuksilla. Siten mangaaniin on syytä suhtautua terveydelle haitallisena aineena juomavedessä nykyisiä virallisia ohjearvoja pienempinä pitoisuuksina.

Asetuksen 401 / 2001 laatusuositus: 100 µg/l (yksityiskaivot), 50 µg/l (pienet vesilaitokset)

Natrium (Na)

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä välillä 4–13 mg/l. Matalin mediaanipitoisuus 4 mg/l havaittiin maaperäkaivoissa. Vesilaitosten toimittamassa vedessä ja ympäristöhallinnon aineiston vesityypeissä mediaanipitoisuudet olivat välillä 8–11 mg/l. Porakaivoissa havaittiin korkein mediaanipitoisuus 13 mg/l. Tulokset olivat talousvesiasetuksen mukaisia yksittäistä vesilaitosta ja ympäristöhallinnon aineiston yksittäisiä kaivovesiä lukuun ottamatta.

Natriumille ei ole talousvesiasetuksessa ohjearvoa.

Nikkeli (Ni)

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä välillä 0,4–10 µg/l. Matalimmat mediaanipitoisuudet (0,4 ja 0,8 µg/l) havaittiin porakaivoissa ja maaperäkaivoissa. Mediaanipitoisuus oli 3,0 µg/l vesilaitosten toimittamassa vedessä ja ympäristöhallinnon aineiston yksittäisissä kaivoissa. Korkein mediaanipitoisuus 10 µg/l havaittiin ympäristöhallinnon aineiston useammasta kaivosta yhteen johdetussa vedessä. Kaikissa aineiston vesityypeissä havaittiin talousvesiasetuksen raja-arvon (20 µg/l) ylityksiä.

Asetuksen 401 / 2001 laatuvaatimus: 20 µg/l

Nitraatti (NO₃^-)

Talousveteen nitraattia voi päätyä maaperästä huuhtoutuvista yhdisteistä (mm. lannoitteet), jätevesistä ja sadevedestä.

Nitraatin mediaanipitoisuuksien vaihteluväli Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä oli <0,2–3,1 mg/l. Pienin mediaanipitoisuus oli porakaivoissa ja suurin tekopohjavesilaitosten toimittamassa vedessä. Talousvesiasetuksen raja-arvon ylityksiä havaittiin yksittäisissä kaivovesinäytteissä: maaperäkaivoissa, porakaivoissa ja ympäristöhallinnon aineiston kaivoissa.

Asetuksen 401 / 2001 laatuvaatimus: 50 mg/l

Nitriitti (NO₂^-)

Nitriitti voi osoittaa veden likaantumista, mutta toisaalta sen esiintyminen voi olla seurausta bakteeritoiminnasta.

Nitriitin mediaanipitoisuuksien vaihteluväli Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä oli 0,01–0,11 mg/l. Pienin mediaanipitoisuus 0,01 mg/l havaittiin ympäristöhallinnon pohjavesiaineiston kaivoissa ja suurin 0,11 mg/l suurilla vesilaitoksilla. Yhtä yksittäistä kaivovesinäytettä lukuun ottamatta kaikki tulokset olivat talousvesiasetuksen mukaisia.

Asetuksen 401 / 2001 laatuvaatimus: 0.5 mg/l

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC)

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä eli TOC (total organic carbon) ilmaiseen veden sisältämien orgaanisten aineiden määrän hiilipitoisuutena. Orgaaninen aines aiheuttaa veteen väriä ja makua ja toimii mikrobiravinteena.

Vettä kloorattaessa orgaanisesta aineksesta syntyy veteen haitallisia kloorauksen sivutuotteita (mm. trihalometaanit, haloetikkahapot, kloorattuja furanoneja).

TOC:n mediaanipitoisuuksien vaihteluväli Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä oli 1,0–2,6 mg/l.

Talousvesiasetuksessa ei ole suositusta TOC-pitoisuudelle.

pH

pH-arvo kuvaa veden happamuutta. Veden pH vaikuttaa mm. veden syövyttävyyteen.

Mediaaniarvot vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston välillä 6,6–8,0. Alhaisimmat mediaaniarvot (6,6) havaittiin maaperäkaivoissa ja ympäristöhallinnon pohjavesiaineiston yksittäisissä kaivoissa ja useammasta kaivosta yhteen johdetuissa vesissä. Vesilaitosten toimittamassa vedessä ja porakaivoissa mediaaniarvot olivat välillä 7,3–7,7. Kaikissa vesityypeissä havaittiin alemman suositusarvon (6,5) alituksia. Alitukset olivat yleisempiä kaivovesissä kuin vesilaitosten toimittamassa vedessä vastaavien prosenttiosuuksien ollessa 30 % ja 8 %. Ylemmän suosituspitoisuuden ylityksiä havaittiin vain muutamassa yksittäisessä kaivonäytteessä.

Asetuksen 401 / 2001 tavoitetaso: 6.5 - 9.5

Polonium-210 (Po-210)

Polonium-210 on radonin (Rn-222) toinen pitkäikäinen hajoamistuote. Pohjavedenlaadulla on suuri merkitys poloniumin esiintymiseen pohjavedessä.

Keskiarvoaktiivisuudet porakaivoissa ovat olleet 0,05 Bq/l ja rengaskaivoissa 0,01 Bq/l. Po-210 aktiivisuuden keskiarvo on vaihdellut vesissä välillä 0,001–0,05 Bq/l.

Radium-226 (Ra-226)

Radium-226 on U-238 sarjan pitkäikäinen radionuklidi. Pohjaveden radiumpitoisuus riippuu yleensä muista veden laatuominaisuuksista ja veden suolaisuus lisää radiumin liukoisuutta.

Radiumpitoisuudet suomalaisissa pohjavesissä ovat hyvin matalia. Keskiarvoaktiivisuudet ovat olleet porakaivoissa 0,05 Bq/l ja rengaskaivoissa 0,02 Bq/l. Ra-226 aktiivisuuden keskiarvo on vaihdellut vesissä välillä 0,001–0,05 Bq/l.

Radon-222 (Rn-222)

Radon on U-238 sarjan ainoa kaasumainen radionuklidi. Radonpitoisuus pohjavedessä on usein moninkertainen verrattuna muiden radioaktiivisten aineiden pitoisuuteen. Radon käyttäytyy pohjavedessä varsin itsenäisesti eikä sen esiintymiseen vaikuta muu veden laatuominaisuudet.

Keskiarvoaktiivisuudet porakaivoissa ovat olleet Vesi-Instituutin raportin aineistossa 460 Bq/l ja rengaskaivoissa 50 Bq/l. Radon-222 aktiivisuuden keskiarvo vaihteli aineiston vesissä välillä 1–460 Bq/l.

Radon on ongelmallisin radioaktiivinen aine juoma/talousvedessä Suomessa. Ongelma on kuitenkin alueellinen, mm. Salpausselän harjuvyöhykkeellä. Kaivoveden radonpitoisuudet ovat suurimmat porakaivoissa, joiden vedessä saattaa olla yli 1000 Bq/l ylittäviä pitoisuuksia.

Asetuksen 401 / 2001 laatusuositus talousveden radonille pienissä vesilaitoksissa on 300 Bq/l ja yksityiskaivoille 1000 Bq/l, joita ei tulisi ylittää.

Rauta (Fe)

Rauta on maku- ja värihäiriöitä ja ruosteenvärisiä saostumia talousveteen aiheuttava metalli, joka voi olla peräisin maa- ja kallioperästä, talousvesiverkostojen putkien korroosiotuotteista ja vedenkäsittelykemikaaleista.

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineistossa välillä 14–71 µg/l.

Mediaanipitoisuudet olivat 30 µg/l maaperä- ja porakaivoissa sekä ympäristöhallinnon aineiston useammasta kaivosta yhteen johdetussa vedessä. Vesilaitosten toimittamassa vedessä mediaanipitoisuus oli 46 µg/l (lisämittauskampanjan juoksutetuissa verkostovesissä 14 µg/l) ja ympäristöhallinnon aineiston yksittäisissä kaivoissa 50 µg/l. Kaikissa aineiston vesityypeissä oli yksittäisiä asetuksen suosituspitoisuuden ylityksiä.

Vaikka raudan keskimääräiset pitoisuudet yllä olevissa aineistoissa ovat olleet pienet, veden suuri rautapitoisuus on suhteellisen tavallinen yksittäisten kaivojen ongelma. Suuria rautapitoisuuksia on usein yhdessä koholla olevien veden mangaanipitoisuuksien kanssa (esiintyvät yhdessä).

Asetuksen 401 / 2001 laatusuositus: 200 µg/l

Sameus

Veden sameus johtuu tavallisesti savesta, raudasta tai kolloidisista yhdisteistä.

Mediaaniarvot vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä välillä 0,1–0,4 NTU. Alhaisimmat mediaaniarvot 0,2 NTU havaittiin vesilaitosten toimittamassa vedessä ja useammasta kaivosta yhteen johdetuissa vesissä. Ympäristöhallinnon pohjavesiaineiston yksittäisissä kaivoissa mediaaniarvo oli korkeampi 0,4 NTU. Suurin osa vesilaitoksista toimitti talousvesiasetuksen mukaista vettä. Pohjavesiaineistojen tietoja ei voitu verrata talousvesiasetuksen suositukseen.

Asetuksen 401 / 2001 tavoitetaso: 1.0 NTU

Seleeni (Se)

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä välillä 0,4–5,0 µg/l. Matalimmat mediaanipitoisuudet (alle 0,5 ja 0,4 µg/l) havaittiin maaperäkaivoissa, porakaivoissa ja ympäristöhallinnon aineiston yksittäisissä kaivoissa. Selkeästi korkeampi mediaanipitoisuus 5,0 µg/l havaittiin vesilaitosten toimittamassa vedessä ja ympäristöhallinnon aineiston useammasta kaivosta yhteen johdetussa vedessä. Aineistojen vesi oli talousvesiasetuksen mukaista lukuun ottamatta yhtä useammasta kaivosta yhteen johdettua vettä.

Asetuksen 401 / 2001 laatuvaatimus: 10 µg/l

Sulfaatti (SO₄^2-)

Talousveden sulfaatin suosituspitoisuus perustuu sen makuun ja korroosiota kiihdyttäviin ominaisuuksiin. Sulfaattia voi päätyä talousveteen maaperästä ja veden saostuskemikaaleista.

Mediaanipitoisuudet vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissä välillä 10–32 mg/l. Alhaisimmat mediaaniarvot 10–12 mg/l havaittiin maaperäkaivoissa ja vesilaitosten toimittamassa vedessä. Porakaivoissa ja ympäristöhallinnon pohjavesiaineiston kaivovesissä mediaanipitoisuudet olivat 15 mg/l. Korkein mediaanipitoisuus 32 mg/l havaittiin pintavesilaitoksilla. Vesilaitoksen toimittama vesi ja kaivovedet olivat talousvesiasetuksen mukaista. Yksittäisissä kaivovesissä havaittiin pienten yksiköiden asetuksen suosituspitoisuuden ylityksiä. Vesilaitosten toimittama vesi oli myös syöpymisen ehkäisemiseksi annetun suosituspitoisuuden (alle 150 mg/l) mukaista. Yksittäisissä kaivovesinäytteissä tämä suosituspitoisuus ylittyi.

Asetuksen 401 / 2001 laatusuositus: 250 mg/l

Sähkönjohtavuus

Sähkönjohtavuus aiheutuu veteen liuenneiden suolojen ioneista, niiden laadusta ja määrästä.

Mediaaniarvot vaihtelivat Vesi-Instituutin raportin aineiston vesissävälillä 7–25 mS/m. Alhaisimmat mediaaniarvot 7–11 mS/m havaittiin pienillä vesilaitoksilla ja maaperäkaivoissa.Vesilaitosten toimittamassa vedessä ja ympäristöhallinnon pohjavesiaineiston vesissä sähkönjohtavuuden mediaaniarvot olivat välillä 15–19 mS/m. Porakaivovesissä mediaaniarvo oli selvästi korkein 25 mS/m. Vesilaitosten toimittama vesi oli talousvesiasetuksen mukaista, samoin kuin pohjavesiaineistojen vesi yksittäisiä kaivonäytteitä lukuun ottamatta.

Asetuksen 401 / 2001 tavoitetaso: < 2500 µS/cm

Uraani (U-234, U-238, U)

Uraani liukenee maa- ja kallioperästä pohjaveteen. Suomalaisessa pohjavedessä uraani on pitkäikäisistä radioaktiivisista (U, Th, Ra-226, Ra-228, Pb-210, Po-210) aineista kaikkein liukoisin.

Uraanin keskiarvopitoisuudet porakaivoissa ovat Vesi-Instituutin raportin aineistossa 21 µg/l ja rengaskaivoissa 1,3 µg/l.

U-234 aktiivisuuden keskiarvo on vaihdellut aineiston vesissä välillä 0,005–0,3 Bq/l ja U-238 aktiivisuuden välillä 0,005–0,2 Bq/l. Uraanipitoisuuden keskiarvo vaihteli välillä 0,4–21 µg/l.

Uraani on alueellinen pohjavesiongelma Suomessa. Näillä alueilla erityisesti porakaivojen uraanipitoisuudet saattavat olla huomattavasti edellä esitettyjä keskiarvoja suurempia; useita satoja µg/l.

Vaikka uraani on radioaktiivista, luonnon uraani on matala-aktiivista. Luonnon uraanin terveysriskit liittyvät ensisijaisesti sen kemialliseen toksisuuteen.

WHO:n suositusohjearvo juomavedessä: 30 µg/l

Väriluku

Veden väri voi johtua värillisistä orgaanisista yhdisteistä (humuksesta keltainen väri), raudasta (ruskea väri) ja mangaanista (tumma, musta väri). Talousvesiasetuksen suosituksen mukaan veden värin tulee olla käyttäjien hyväksyttävissä eikä siinä tulisi olla epätavallisia muutoksia.

Mediaanipitoisuus vaihteli aineiston vesissä välillä 4–8 mg/l. Suurin osa vesilaitoksista toimitti talousvesiasetuksen mukaista vettä. Pohjavesiaineistojen tietoja ei voitu verrata talousvesiasetuksen suositukseen.

Asetuksen 401 / 2001 tavoitetaso: 5

Taulukko

Pohjavesi(unit)

Obs	Tyyppi	Parametri	Lyhenne	Yksikkö	Kuvaus	Result
1	laatusuositus	Alumiini	Al	μg /l		200
2	laatusuositus	Alkaliteetti		mmol /l	Arvon tulee olla suurempi kuin suosituksen	0.6
3	laatusuositus	Ammonium	NH4+	mg /l		0.50
4	laatusuositus	Ammoniumtyppi	NH4-N	mg /l		0.40
5	laatuvaatimus	Antimoni	Sb	μg /l		5.0
6	laatuvaatimus	Arseeni	As	μg /l		10
7	laatuvaatimus	Boori	B	mg /l		1.0
8	laatuvaatimus	Elohopea	Hg	μg /l		1.0
9	laatuvaatimus	Fluoridi	F-	mg /l		1.5
10	laatusuositus	Haju				Ei vierasta hajua
11	laatusuositus	Hapettuvuus	CODFMn,O2	mg /l		5
12	laatuvaatimus	Kadmium	Cd	μg /l		5.0
13	laatusuositus	Kloridi	Cl	mg /l		250
14	laatuvaatimus	Kromi	Cr	μg /l		50
15	laatuvaatimus	Kupari	Cu	mg /l		2.0
16	laatuvaatimus	Lyijy	Pb	μg /l		10
17	laatusuositus	Maku				Ei vierasta makua
18	laatusuositus	Mangaani	Mn	μg /l		50
19	laatusuositus	Mangaani yksityiskaivoissa	Mn	μg /l		100
20	laatusuositus	Natrium	Na	mg /l		200
21	laatuvaatimus	Nikkeli	Ni	μg /l		20
22	laatuvaatimus	Nitraatti	NO3-	mg /l		50
23	laatuvaatimus	Nitraattityppi	NO3-N	mg /l		11
24	laatuvaatimus	Nitriitti	NO2-	mg /l		0.5
25	laatuvaatimus	Nitriittityppi	NO2-N	mg /l		0.15
26	laatusuositus	Orgaanisen hiilen kokonaismäärä	TOC
27	laatusuositus	Permanganaattiluku	KMnO4	mg /l		20
28	laatusuositus	pH	pH			6.5-9.5
29	laatusuositus	Radon	Rn	Bq /l		300
30	laatusuositus	Radon yksityiskaivoissa	Rn	Bq /l		1000
31	laatusuositus	Rauta	Fe	μg /l		200
32	laatusuositus	Rauta yksityiskaivoissa	Fe	μg /l		400
33	laatusuositus	Sameus		NTU		1.0
34	laatuvaatimus	Seleeni	Se	μg /l		10
35	laatusuositus	Sulfaatti	S	mg /l		250
36	laatusuositus	Sähkönjohtavuus		μS /cm	Arvon tulee olla pienempi kuin suosituksen	2500
37	laatusuositus	Tritium	3H	Bq /l		100
38	WHO:n suositus	Uraani	U	μg /l		30
39	laatusuositus	Viitteellinen säteilyn kokonaisannos		mSv /vuosi		0.10
40	laatusuositus	Väriluku				5

Katso myös

Kloorifenolien pitoisuus pohjavedessä

Viitteet

• Ahonen, M.H., Kaunisto, T., Mäkinen, R., Hatakka, T., Vesterbacka, P., Zacheus, O. & Keinänen-Toivola, M. 2008. Suomalaisen talousveden laatu raakavedestä kuluttajan hanaan vuosina 1999-2007, Vesi-Instituutin julkaisuja 4. http://www.prizz.fi/linkkitiedosto.aspx?taso=2&id=342&sid=671
• Bouchard, M.F., Sauve, S., Barbeau, B., Legrand, M., Brodeur, M.E., Bouffard, T., Limoges, E., Bellinger, D.C. & Mergler, D. 2011. Intellectual Impairment in Schiool-Age Children Exposed to Manganese from Drinking Water. Environmental Health Perspectives 119:138-143.
• Karppinen, H., Komulainen, H., Kousa, A., Nikkarinen, M. & Tornivaara, A. 2012. Haitalliset aineet Kainuun kaivovesissä. Loppuraportti. Kainuun maakunta-kuntayhtymä.
• Komulainen, H. 2005. Juoma- ja uimavesi. Selvitys elinympäristön kemikaaliriskeistä. Kansallisen kemikaaliohjelman taustaselvitys. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 11/2005, 94-112.
• Komulainen, H., Kurttio, P.& Muikku, M. 2006. Altistuminen veden vierasaineille. Ympäristö ja Terveys-lehti. 10, 46-53.
• Menezes-Filho, J.A., Novaes, C. de O., Moreira, J.C., Sarcinelli, P.N. & Mergler, D. 2011. Elevated manganese and cognitive performance in scholl-aged children and their mothers. Environmental Research. 111:156-163.
• Riojas-Rodríques, H., Solis-Vivanco, R., Schilmann, A., Montes, S., Rodriquez, S., Rios, C. & Rodriquez-Agudelo, Y. 2010. Intellectual Function in Mexican Children Living in a Mining Area and Environmentally Exposed to Manganese. Environmental Health Perspectives 118:1465-1470.
• Drinking Water Contaminants. National Primary Drinking Water Regulations (http://water.epa.gov/drink/contaminants/index.cfm#Inorganic)
• Guidelines for Canadian Drinking Water Quality, Summary Table (http://www.hc-sc.gc.ca/ewh-semt/pubs/water-eau/2010-sum_guide-res_recom/index-eng.php)
• Guidelines for Drinking water Quality, 4th edition, 2001 (http://www.who.int/water_sanitation_health/publications/2011/dwq_guidelines/en/)
• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, 401/2001.
• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, 461 / 2000
• Vesitutkimusten tulkinta, www.watman.fi