Valassafari

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun




Kysymys

Millaisia toiminnallisuuksia pitäisi olla verkkotyötilassa, joka pystyy kattavasti tukemaan kaikkea yhteiskunnallisessa päätöksentekoprosessissa tarvittavaa tietotyötä? Miten se pystyy tehokkaimmin hyödyntämään olemassaolevia avoimen lähdekoodin ohjelmia osana omia toiminnallisuuksiaan?

Vastaus

Tässä esittelemme ajatuksia verkkotyötilasta, jonka tarkoituksena on tukea kaikkia yhteiskunnallisen päätöksenteon eri vaiheita ja prosesseja. Monia asioita on mahdollista automatisoida, ja lisäksi työtila tarjoaa mahdollisuuden linkata ja työstää asioita käsin. Verkkotyötilan tärkein toiminnallisuus on tuoda eri asioihin liittyvät tiedot käyttäjän näkyville, tietoon ja mahdollisesti muokattavaksi riippumatta siitä, missä ja miten tieto on alunperin tuotettu. Valassafari tuottaa tiivistetyn näkymän päätöksentekoon, ja linkkejä seuraamalla voi päästä kiinni yksityiskohtiin ja muille aiheen kannalta olennaisille nettisivuille. Sisältö on lähtökohtaisesti kaikille avointa, joskin perustellusta syistä joitankin osia voidaan rajata suppealle joukolle. Kullakin päätösprosessilla on joku omistaja, jolla on valtaa päättää osallistumis- ja muokkausoikeuksista. Yleisesti ottaen avoin osallistuminen kuitenkin on järjestelmän lähtökohta ja tavoite.

Käyttäjänäkymät

Kokonaisjärjestelmään tarvitaan useita erilaisia näkymiä riippuen käyttäjästä. Tässä tarkastellaan eri näkymien tärkeimpiä kysymyksiä, joiden vastaukset nostetaan eniten esille. Asiakohtainen keskustelualue tarvitaan useimpiin näkymiin; keskusteluissa selvitetään täsmällisten väitteiden todenperäisyyttä eri aihepiireihin liittyen.

  • Valmistelijan. Miten prosessi suunnitellaan? Mitä kysymyksiä on ratkaistava? Mitä tietoja pitää kerätä? Mitä tuotoksia on kirjoitettava? Millaisia tietopyyntöjä tarvitaan?
  • Päättäjän. Mitä ongelmia on ratkottava? Mitä tavoitteita asetetaan? Millainen suosio on eri osaratkaisuilla?
  • Tutkijan. Miten päätökset liittyvät tavoitteisiin kausaalisesti? Millaisia tietokiteitä tarvitaan, ja millaiset ovat niiden vastaukset? Mitä tiedonarvoanalyysi sanoo tärkimmiksi epävarmuuksiksi?
  • Kansalaisen. Missä valmistelu etenee?. Mitkä ovat todennäköiset vaikutukset?
  • Lobbarin. Mitkä ovat avoimia kysymyksiä ja mihin kannattaa yrittää vaikuttaa? Mitkä ovat olennaiset epäselvyydet?
  • Median. Mitä asiasta on uutisoitu? Mitä ristiriitoja asiasta vallitsee? Mitä edistysaskelia on otettu?

Tietotyypit

Lienee järkevää luokitella järjestelmässä olevat tiedot eri tyyppeihin niiden sisällön ja käyttötarkoituksen mukaan. Tämä selkeyttää keskustelua ja työskentelyä. Työhypoteesina on, että jos jokin asia ei sovi yhteenkään näistä neljästä (viidestä?) luokasta, se on päätösprosessin kannalta epärelevantti ja tulee jättää huomiotta.

Sisältö
Mitä substanssikysymyksiä, faktoja ja arvoja liittyy tarkasteltavana olevaan päätöstilanteeseen?
Työ
Mitä työtä ja järjestelyjä on tehtävä ja milloin, jotta asia saadaan asianmukaisesti ja perustellusti päätetyksi?
Menetelmät
Millaisin menetelmin sisältötietoa on käsiteltävä ja työtä ohjattava, jotta saadaan aikaan hyvä päätös?
Osaajat
Kenellä on tarvittava tietämys sisällön tuottamiseksi ja miten heidät saadaan mukaan työhön?
(Tahtotila?)
Miten motivoidaan sidosryhmät hyväksymään tai kannattamaan tehtäviä päätöksiä, tai toisaalta löydetään ne vaihtoehdot joille on saatavissa kannatusta? ⇤--#: . Ei ole selvää, pitäisikö tämän olla mukana joukossa, koska tässä ei ole kyseessä tietotyö ja jaetun ymmärryksen tuottaminen kuten muissa, vaan jalostetun tahdon tuottaminen (katso kuva 6-3, Yhtäköyttä-hankkeen loppuraportti). Mutta päätöksentekoon se kiistatta liittyy. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 2. tammikuuta 2017 kello 08.25 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack)

Käyttäjäesimerkki

Mitä valassafari tekisi käytännössä esimerkiksi valmisteilla olevan taksilain tai liikennekaaren uudistuksen osalta? Lain valmistelija voisi käyttää sitä lakivalmistelun työkaluna aikataulun suunnitteluun, lakiluonnoksen kirjoittamiseen, tarvittavien materiaalien keräämiseen ja tarvittavien tietopyyntöjen määrittelyyn ja pyytämiseen. Se olisi siis valmistelijan työpöytä, joka läpinäkyvyytensä ansiosta toimisi informaatiokanavana myös asiasta kiinnostuneille.

Merkittävä lisäarvo tulisi siitä, että tiedonhakua voi automatisoida. Kun lakiluonnos, tavoitteiden kuvaus ja asiasanat on annettu, valassafarin robotti muodostaa hakusanojen joukon, joiden esiintymistä eri nettisivuilla tutkitaan automaattisesti. Robotti käy läpi sisältöjä esimerkiksi Finlexistä, Opasnetistä tai Otakantaa- ja Tieto käyttöön -sivuilta ja kaikilta muiltakin alla olevassa taulukossa mainituilta tai muuten tärkeiksi määritellyiltä sivuilta. Se lukee säädöksiä, tietokiteitä, keskusteluita ja VN-TEAS-raportteja etsien sisältöjä jotka todennäköisesti liittyvät takseihin, liikennepalveluihin, liikenneverotukseen tai liikenteen päästöihin. Opasnetistä löytyisivät esimerkiksi sivut Yhdistelmäliikenne, Ytrips Oy ja Primary PM2.5 emissions from bus traffic in Helsinki Metropolitan Area.

Robotille on opetettu, mitä sisältöjä eri sivustoilta käyttäjälle näytetään. Esimerkiksi Opasnetistä on olennaista näyttää sivun otsikko, kysymys ja vastaus, kun taas VN-TEAS-raportista ehkä näytetään sitaatti asiaa käsittelevästä kohdasta sekä viitetiedot ja tiedon tuottanut hanke. Käyttäjä voi näiden herätteiden avulla linkata löytyneet sisällöt asianmukaiseen kohtaan taksilakia käsittelevällä sivulla, esimerkiksi päästötiedot kohtaan toimenpiteen vaikutukset, tai hylätä sen jos kyseessä onkin huti. Linkatut tiedot näkyvät kaikille lukijoille.

Tiedon löytämisen jälkeen on tärkeää pystyä jäsentämään sitä tehokkaasti. Yllä mainitut tietotyypit, aiheenmukainen luokittelu ja täsmälliset keskusteluun nostetut väitteet auttavat löytämään oikean paikan kullekin tiedolle ja ratkaisemaan, miten kyseinen tieto muuttaa tämänhetkistä yhteenvetoa (jos mitenkään). Semanttiset rakenteet ja tähän tarkoitukseen kehitetyt ontologiat auttavat asioiden ja niiden välisten suhteiden kuvaamisessa. Tässä on myös paljon tutkimustyötä tehtävänä, ja siksi tarkkoja esimerkkejä on vaikea antaa. Tavoitteena kuitenkin on, että erilaisia väitteitä voisi kytkeä toisiinsa esimerkiksi sellaisilla relaatioilla kuin "jos A on totta niin B ei ole", "henkilön C mielestä asia D on tärkeä ja moraalisesti kannatettava, mutta E:n mielestä ei ole" ja näitä relaatioita voisi käsitellä automaattisesti eli tietokone voisi "ymmärtää" asioiden suhteita tehdä joitakin päätelmiä tai ainakin nostaa käyttäjän tietoon olennaisia seikkoja.

Se, miten tiettyyn päätökseen liittyvät lait, tutkimustiedot ja mielipiteet haetaan, ei ole tässä vaiheessa tarkkaan tiedossa. Itse asiassa se on olennainen valassafariin liittyvä tutkimuskysymys. Monet käytössä olevat hakualgoritmit pystyvät tuottamaan ja luokittelemaan kohtalaisen hyvin tietoja. Kuitenkaan ne eivät tarjoa valmiita vastauksia, vaan väistämättä hakutuloksista täytyy tehdä synteesejä käsin, ja tähän tarvitaan ihmisiä ja aikaa. Valassafarin tapaisen systeemin olennainen parannus on se, että se jakaa työtä tehokkaasti. Nykyään valmisteleva virkamies on tämän ongelman kanssa melko yksin Googlen ääressä, mutta valassafari voi automatisoida osan tiedonkeruusta ja joukkoistaa osan käsityöstä asiasta kiinnostuneille vapaaehtoisille tai asiantuntijalaitoksille. Tämä onnistuu, jos a) päätösvalmistelussa selkeästi kuvataan mitä tietoa tarvitaan ja b) tiedonkeruutyölle on olemassa selkeät laatukriteerit, joiden avulla joukkoistamisen tuloksia rutiinisti seurataan. Yhtäköyttä-hanke on kehittänyt apuvälineitä ja periaatteita tällaiseen työhön.

Valassafarin keskeinen idea on modulaarinen, ja siksi sitä voidaankin kehittää ja laajentaa pala kerrallaan, aloittaen ydintoiminnoista ja ottaen mukaan uusia toiminnallisuuksia ja nettisivuja tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Alustava arvio on, että edellä mainitut toiminnallisuudet saa otettua käyttöön 100000 euron satsauksella kuudessa kuukaudessa, koska kaikki tässä mainittu tekniikka on päivittäisessä rutiinikäytössä jossain yhteydessä, ja avoimen koodin jalostaminen uuteen kohteeseen on nopeaa.

Toiminnallisuudet

Mitä ovat ne toiminnallisuudet, joita valassafarissa tarvittaisiin? Tähän on koottu joitakin Suomessa käytössä olevia työkaluja suosien avoimen lähdekoodin ratkaisuja, koska niiden kehittäminen on nopeaa ja tehokasta. Ajatuksena on, että ainakin ne toiminnallisuudet ovat tärkeitä, joihin joku on jo kehittänyt työkalun, koska eihän sitä muuten olisi kehitetty. Lista ei kuitenkaan ole kattava, eikä siinä vielä ole mietitty päällekkäisyyksiä ja karsimismahdollisuuksia.

--# Kannattaa tarkistaa muutokset sivulta op_en:From open assessment to shared understanding: practical experiences --Jouni Tuomisto (keskustelu) 22. joulukuuta 2017 kello 08.06 (UTC)

Yleisessä päätöstuen verkkotyötilassa hyödyllisiä toiminnallisuuksia.
Tieto­tyyppi Toiminnallisuus tai työvaihe Olemassaoleva työkalu
Kokonai­suuden hallinta Kokonaisvaltainen tietotuki päätösvalmistelussa. Ei olemassaolevaa työkalua kaikkien toiminnallisuuksien yhteenvetämiseen. Kehitystyölle olisi tarvetta.
Asia­kysymykset Aloitteenteko Avoin ministeriö, Kansalaisaloite, Nuortenideat, Kuntalaisaloite. Aloitteentekomahdollisuus kansalaisille. Vastaava järjestelmä voisi olla myös valtioneuvoston tai eduskunnan sisältä tulevien ehdotusten esittelyyn.
Asianhallinta Diaari, asianhallintajärjestelmät. Avoimen koodin ratkaisu puuttuu. VAHVA-hanke tuottaa tietoa ja järjestelmiä asianhallinnan tueksi.
Tutkimustiedonhallinta Avaa, Ida, Etsin ja muut CSC:n tarjoamat datamanagerointityökalut auttavat hallitsemaan tutkimustiedoa datantuotannosta ja analyyseistä aina arkistointiin asti. Avoin data, tietoaineistojen avoin julkaisualusta. Erityisohjelmia on lukuisia, esimerkiksi QGIS paikkatiedon käsittelyyn. Useilla tieteenaloilla on omat tutkimustietokantansa kuten ArXiv.org (fysiikan artikkeleita) ja lukuisat biologiset tietokannat.
Julkinen keskustelu, väitteet ja lausunnot Otakantaa, Yrpri.org, Facebook, Twitter, blogit, verkkomediat ja muut foorumit keskusteluun. Tiedon tarkistamisen sivustoja: Faktabaari, Fullfact, Need to know -projekti faktantuottamiseen. Agoravoting on avoin sähköinen äänestysjärjestelmä. Lausuntopalvelu, joka Otakantaa-sivuston kanssa on osa tulevaa valtionhallinnon yhteistä asianhallintaa.
Uutiset Uutisseuranta: avoimen koodin vaihtoehtoja esim. CommaFeed tai Tiny Tiny RSS. Semanttiset, automatisoidut tietohaut: esim Leiki.
Päätöstilanteiden ja syysuhteiden kuvaus ja arviointi Opasnet avointen arviointien ja vaikutusmallien toteuttamiseen. Tietokiteet mallien ja kuvausten rakenneosina. Simantics System Dynamics semanttisiin malleihin. Wikidata, Wikipedia rakenteisen tiedon varastoina.
Kytkennät lakeihin ja muihin päätöksiin Semanttinen Finlex sisältää Suomen koko lainsäädännön ja mm. korkeimman oikeuden päätökset rakenteisessa muodossa.
Mene­telmät Asiakirjojen valmistelu, yhteiskirjoittaminen Ahjo-päätösvalmistelumenetelmänä ja yhteiskirjoitustyökalut, esim. Hackpad, MS Office365, Google Docs, Etherpad, Dropbox Paper, MediaWiki ja Git, mahdollistavat valmistelun avaamisen.
Hyvien käytäntöjen kehittäminen ja levitys Innokylä auttaa kehittämään toimintaa nopeammin, kun voi oppia toisilta. Freecoin on lohkoketjuihin perustuva palkitsemisjärjestelmä.
Keskustelun ja tietojen jäsennysmenetelmät Työkaluja: faktantarkistusmenetelmä Compendium. Kommenttien ja arvojen koneellinen analysointi: Happy City. Sanastoja ja rakenteisen tiedon työkaluja: Resourse Description Framework (RDF), ArgDF (argumentaatio-ontologia), Legal Knowledge Interchange Format (LKIF). Toimivat perustana keskustelun ja tiedon tiivistämiselle, jäsentämiselle ja jakamiselle.
Informaatiomuotoilu ja visualisaatiot Interaktiiviset ja staattiset visualisaatiot monimutkaisesta datasta. Työkaluja esim. Shiny, Gapminder, Lucify
Työt Päätös-, tutkimus- ja muiden prosessin seuranta ja dokumentointi Ahjo-päätöksenteon hallintajärjestelmä, Hankegalleria VN-TEAS-hankkeille. Projektinhallintatyökaluja: OpenProject, Git. Mahdollistavat tutkimus- ja päätösprosessien ristiinraportoinnin.
Kokeilujen kehittäminen, rahoitus ja hallinta Kokeilun paikka edistää kokeiluja silloin, kun tapaukseen soveltuvaa tietoa ei ole tarjolla.
Osaajat Asiantuntijuuspalvelut Network of innovators, ResearchGate ja muut asiantuntijoiden verkostot. Kuuma linja (luku 5.5.2) auttaa löytämään asiantuntijoita tai suoraan vastauksia päätöksenteon kysymyksiin.


----#: . Aleksi Vartia ja kumpp lienevät kiinnostuneita tästä ideasta. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 1. tammikuuta 2017 kello 16.08 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)

Pitäisi perustaa vastauskoulu jossa tutkimuslaitosten tutkijat harjoittelevat poliittisiin kysymyksiin vastaamista omalta osaamisalueelta. Tätä tehtäisiin yhteistyönä yli organisaatiorajojen. Samalla vähennettäisiin siiloutumista riippumatta organisaatiosta.

Valassafareita tarvitaan monia eri organisaatioille. Esim. valtiolla ja Kuntaliitolla voi olla omansa. Eduksi olisi myös, että eri valtioilla olisi yhtenäinen järjestelmä, jonka valtio voi ottaa käyttöön perustamatta omaa instanssia. Tämä edistäisi toiminnan leviämistä maasta toiseen.

Sen sijaan Opasnettejä tarvitaan yhtenäisempi järjestelmä, koska totuuksia on yksi ja siksi niiden pitää olla johdonmukaisessa suhteessa toisiinsa. Kieliversioiden lisäksi saattaa olla järkevää ylläpitää tietenalakohtaisia instansseja, mutta organisaatiokohtaisia ehdottomasti kannattaa välttää, koska niissä yleisesti tärkeää tietoa siiloutuu tehottomasti.

Tärkeä ominaisuus valassafarissa on, että sen voi avata toisen puolesta jos päättäjä ei itse halua. Silloin syntyy varjopäätöksiä mutta se silti helpottaa todellisen päätösprosessin seuraamista. Samalla se houkuttelee ja painostaa päättäjää siirtymään avoimeen prosessiin. Ensinnäkin työkaluista on hyötyä vain jos niitä käyttää. Toiseksi varjoprosessit tuottavat varjoehdotuksia oppositiolle, ja päättäjän on järkevää reagoida niihin nopeasti joko omaksumalla sopivia osia omaan ehdotukseen tai perustelemalla niitä nurin sielä missä ne syntyvät.

Graafien toteutus

Yksi keskeinen ongelma valassafarissa on, että poliittiset ja tieteelliset asiat ovat erittäin monimutkaisia ja monitahoisia, ja niitä pitäisi silti pystyä kuvaamaan käytännöllisesti ja rationaalisesti. Tässä avuksi tulee graafiteoria ja erityisesti laajennetut syykaaviot (extended causal diagrams), joiden avulla voidaan kuvata suuri osa päätöksenteon kannalta merkittävästä tietopohjasta. Kuitenkin ongelmana on edelleen, millä käytännön tietoteknisellä ratkaisulla tai ohjelmalla tämä toteutetaan. Tässä on pohdittu joitakin vaihtoehtoja.

Google Drawing
Google Drivessä oleva vektorigrafiikkaohjelma, jolla voidaan piirtää geneerisiä vektorikuvia. Kun sovitaan yhtenäiset merkitsemistavat, voidaan sillä helposti piirtää pienehköjä kaavioita ja kuvata asioiden välisiä riippuvuuksia. Näin on toimittu esimerkiksi Goherr-projektissa (ks. myös käsikirjoitus op_en:From open assessment to shared understanding: practical experiences). Ongelmana on skaalautuvuuden ja dynamiikan puute. Koska kaaviot pitää piirtää käsin, työn määrä kasvaa kuvattavien asioiden määrää nopeammin. Ja koska syykaavio on pelkkä kuva, siinä olevia tietoja ei voi muuttaa järkevästi mihinkään muuhun formaattiin, vaan täytyy ylläpitää erillistä tietokantaa, joka puolestaan ei auta kuvien piirtämiseen. Tämä ratkaisu siis soveltuu lähinnä pieniin ja kertaluontoisiin tehtäviin.
R ja ggplot2
R:n datamanagerointiominaisuudet ovat erinomaiset ja dataa voidaan hakea tai viedä moniin ohjelmiin ja formaatteihin. Myös sen piirto-ominaisuudet ovat hyvät, ja sen avulla voidaan kaavioita visualisoida kätevästi ja eri tavoin. Skaalautuvuus on hyvä. Ongelmina ovat käyttäjärajapinnan puute (käytännössä käyttäjän pitää osata koodata R:llä, mikä rajoittaa käyttöä paljon) ja kuvaajien dyhamiikan puute. Kuva piirretään datasta, mutta kuvaa ei voi interaktiivisesti säätää, esimerkiksi avaamalla tai sulkemalla ryhmiä tai zoomaamalla kaavion osaan. Tietoja ei myöskään voi muokata kuvaa muokkaamalla esimerkiksi uusia solmuja tai nuolia piirtämällä; tämä onkin yksi kriittinen ongelma.
R ja Opasnet-rajapinta
Käyttäjärajapinnan ongelmaa voisi vähentää sillä, että Opasnetin sivulle suunnitellaan rcode-rajapinta, jossa kysytään tarpeelliset asiat uudesta solmusta ja tarjotaan esimerkiksi pudotusvalikosta sopivia vaihtoehtoja relaatioille tai parametreille. Silti systeemi ei ole kovin joustava, ja käyttäjän ei ole helppo nähdä, mihin asioihin hänen lisäämänsä tiedot liittyvät. Tilapäisenä kokeiluratkaisuna voi toimia.
Google Sheets ja R
Datan syöttämisen voisi toteuttaa Googlen taulukkolaskennassa, jossa sarakkeet on nimetty jotenkin havainnollisesti. Tämä data sitten imuroitaisiin R:ään ja visualisoitaisiin. Ongelmat ovat samat kuin Opasnet-rajapinnassa. Sheetsin sijasta voi rakentaa Google-kyselyn, mutta ongelmat pysyvät kutakuinkin samana.
Gephi
Tutkittiin varsinaisten graafiohjelmien mahdollisuuksia. Näitä on lukuisia, mutta tarkempaan tarkasteluun nousi mielekkäästi kaksi: Gephi, joka on avointa koodia ja yEd (ks. alla) joka on ilmainen mutta ei avointa koodia. Gephin etuna on, että se on monipuolinen ohjelma graafien piirtämiseen ja siinä on myös erillinen datataulukkoliittymä. Siinä voi siis tuoda, viedä ja muokata dataa taulukkomuodossa, mikä onkin tärkeä kriteeri. Graafit saa ulos useassa eri kuvamuodossa, ja varsinainen tallennusmuoto on gephi. Ohjelma osaa lukea ja kirjoittaa myös tiedostomuotoja graphml, gml, gefx, gv, csv ym. Perusongelmana kuitenkin on, että ohjelma on tarkoitettu yksittäisten tietojen käsittelyyn yhden käyttäjän koneessa. Minkäänlaisia ryhmäjakotoiminnallisuuksia siis ei ole. Yhteiskehittämiseen pitäisi sitten käyttää jotakin toista ratkaisua kuten Gitiä.
yEd
yEd on myös yhden käyttäjän graafiohjelma, jossa on ehkä monipuolisemmin graafitoiminnallisuuksia kuin Gephissä. Sillä pystyy monipuolisesti rakentamaan erilaisia layoutteja ja järjestämään solmuja automaattisesti. Myös erinäköisiä solmuja voi kehittää monipuolisesti, ja lisäksi voi räätälöidä syöttöehtoja esim. kahden tietynlaisen solmun yhdistäville nuolille. Perustallennusmuoto on graphml, mutta yEd osaa lukea useita erilaisia graafiformaatteja. Sen sijaan tallennus onnistuu graphml:n lisäksi lähinnä kuvaformaatteihin. Taustadatan muokkaus on selvästi vajavaisempaa kuin Gephissä, eikä selvää dataeditointimoodia ilmeisesti ole, vaan ladatut graafit pitää editoida solmu kerrallaan. Yhteiskehittelyongelmat ovat samat kuin Gephissä.
Jupyter notebook
Tämä ei ole graafiohjelma vaan ratkaisu koodin, kuvien ja selittävien tekstien yhdistämiseen. Notebook-tiedosto on sivu, jossa koodit, koodien outputit ja kuvailutekstit vuorottelevat. Koodit voi ajaa yhden tai kaikki kerrallaan. Oletuskielenä on Python, mutta myös R, Ruby, Julia ja monet muut ovat tuettuja. Ideana on kehittää ihmisten ja koneiden vuorovaikutusta siten, että molemmat voivat ymmärtää samaa dokumenttia. Tässä suhteessa tavoite on sama kuin Opasnetissä, ja ylpeänä voi todeta, että wikin tekstitoiminnallisuudet ovat paremmat eikä R-tools-ratkaisu Opasnetissä joudu kalpenemaan Jupyter-notebookin rinnalla. Päinvastoin, Jupyterissä on korkeahko käytönaloituskynnys, kun koneelle pitää asentaa puolen gigan ohjelma ellei halua olla lainaserverin varassa. Joka tapauksessa ajatuksena on yksittäisen käyttäjän kirjoittama dokumentti, joka sitten on julkaistavissa vaikkapa tieteellisen artikkelin yhteydessä. Yhteiskehittämistoiminnallisuudet jäävät epäselviksi, mutta ilmeisesti ne ovat vähäiset.

Yleispäätelmänä tästä kaikesta on, että valmista ratkaisua monimutkaisten graafisesti jäsennettävien asioiden yhteiskehittämiseen ei ole tarjolla. Graafisuus ei ole peruskäyttäjän tarvitsema keskeinen ominaisuus, koska hän on ensisijaisesti kiinnostunut jostain tietystä aiheesta eikä monimutkaisista kokonaisuuksista. Mutta järjestelmän pitää pystyä tarjoamaan sekä monimutkaisen verkoston visualisaatio että sujuva yhteiskehittämis- ja keskustelumahdollisuus käyttäjälle. Tässä jonkinlainen yhdistelmä taulukoitus tietoa, keskustelufoorumia ja tietokantaa voisi olla helpoin tie eteenpäin.

Perustelut

Vastaus perustuu Yhtäköyttä-hankkeen tuloksiin ja omaan kokemukseen päätöksenteon tukemisesta.

Katso myös

  • Yhtäköyttä
  • Tiedolla johtamisen sisäänajosuunnitelma
  • Yhtäköyttä-hankkeen loppuraportti
  • Matti Apunen, Mikael Jungner, Taru Tujunen. (2016) Pelastakaa puolueet! Mitä politiikka voisi oppia Uberilta. Taloustieto Oy, Helsinki. ISBN 978-951-628-664-1 [1]
  • Raimo Muurinen. (2017) Demokratia digitalisoituu, mutta kuka määrää suunnan? Sitran blogi 3.4.2017 [2]
  • Jouni Backman. (2017) Mikä estää poliitikkoja muuttumasta? Sitran blogi 22.3.2017 [3]
  • Hannu-Pekka Ikäheimo. (2017) Kuusi muistisääntöä digitaalisen demokratian kehittäjille. Sitran blogi 15.3.2017 [4]
  • Tulevaisuuden valtiopäivät Porvoo 4.5.2017 [5] Demokratiahack
    • Olli-Pekka Heinonen. (2017) Tulevaisuus on haastettu. Facebook [6]
    • Ville Blåfeld. (2017) Millainen olisi älyllisesti kuuma puolue? Facebook [7]
    • Tatu Leinonen. (2017) Uudet keinot voisiva palauttaa äänsestysaktiivisuuden Suomeenkin. Sitra 21.3.2017 [8]
  • Elina Kiiski Kataja. (2017) Demokratian vaikeuksista kohti tulevaisuuden osallisuutta. Sitra muistio ISBN 978-951-563-990-5 [9]
  • Faktabaari. (2017) Käsikirja yhteistyötahoille. Faktabaari, maaliskuu 2017. [10]
  • Merja Jutila Roon. (2016) Kenen demokratia? Miten edustuksellinen demokratia saadaan toimimaan nykyajassa. Kalevi Sorsa -säätiö, Helsinki. ISBN 978-952-5689-67-9 [11]
  • Delibaratiivisen demokratian instituutti [12]
  • Deliberative democracy, James Fishkin
    • James Fishkin. (2011) When the people speak. Democratic deliberation and public consultancy. Publisher: Oxford University Press. ISBN 978-0199604432
Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Valassafari&oldid=34947”