Kaivostoiminnan sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset
Tämän sivun teksti on otettu raportista Kauppila, T. (toim.) 2015. Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 222, 141 sivua, 26 kuvaa ja 7 taulukkoa.
Tapani Kauppinen (THL), Hannu Törmä (Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti), Elina Tran-Nguyen (FIANT Consulting Oy) ja Jaana Vormisto (FIANT Consulting Oy)
Sosiaaliset vaikutukset
Tapani Kauppinen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten tai sosiaalisten vaikutusten arvioiminen tarkoittaa hankkeen tai toiminnan aiheuttamien ihmiseen, yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvia vaikutuksia, jotka aiheuttavat muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumisessa. Saatetaan myös puhua sosiaalisesta toimiluvasta, jolla tarkoitetaan paikallisten yhteisöjen hyväksyntää ja tukea niiden vaikutusalueella sijaitsevalle hankkeelle.
Hyvinvointi-käsite on monimutkainen, sillä tutkijatkaan eivät ole yksimielisiä siitä, mitä hyvinvoinnilla tarkoitetaan. Yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että hyvinvointi on moniulotteinen käsite, joten sitä ei voi mitata yhdellä mittarilla. Hyvinvoinnin ulottuvuuksina voi pitää elintasoa, sosiaalisia suhteita tai psykososiaalista hyvinvointia sekä itsensä toteuttamista tai mielekästä tekemistä. Sovellettuna kaivostoiminnan vaikutuksiin, hyvinvointinäkökulmasta arvioinnin kohteina voivat olla vaikutukset talouteen, työllisyyteen ja elinkeinojen harjoittamiseen, yhteisöllisyyttä, viihtyisyyttä, pelkoja ja elämänlaatua tai elämäntapaa. Se, kuinka arviointi ja hanke toteutetaan, vaikuttaa osallisten osallisuuden tunteeseen. Ihmisiin kohdistuville vaikutuksille onkin ominaista, että ne ja niiden luonne ovat osaksi riippuvaisia ihmisten kokemuksista ja tiedoista. Näihin puolestaan vaikuttaa osaltaan toiminnanharjoittajan ja kansalaisten vuorovaikutus. Katso Miten hyvinvointia mitataan?
Sosiaalisten vaikutusten arviointi
Tapani Kauppinen (THL)
Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten tai sosiaalisten vaikutusten arvioiminen tarkoittaa hankkeen tai toiminnan aiheuttamien ihmiseen, yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvia vaikutuksia, jotka aiheuttavat muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumisessa.
Riippuen siitä, kuinka sosiaalinen tai hyvinvointi määritellään, vaikutukset voivat liittyä suoraan muualla tässä raportissa käsiteltäviin vaikutuksiin. Esimerkiksi sosiaalipoliittisesta näkökulmasta hyvinvoinnilla on yhteys työllisyyteen, palveluihin ja toimeentuloon ja terveyden ja hyvinvoinnin välinen yhteys on selvä, samoin kuin elinympäristön yhteys ihmisen hyvinvointiin esimerkiksi virkistyksen lähteenä. Sosiaaliset vaikutukset kytkeytyvät myös ihmisoikeuksiin.
Samalla tavoin kuin terveysvaikutuksilla ja ympäristövaikutuksilla on vuorovaikutussuhde, on sosiaalisia vaikutuksia tunnistettaessa ja arvioitaessa mietittävä kunkin terveysvaikutuksen, talousvaikutuksen ja ekologisen vaikutuksen aiheuttamaa muutosta eri ihmisryhmien hyvinvoinnille. Kaikkia näitä väestön näkökulmasta kuvattuja vaikutuksia voi kutsua ihmisiin kohdistuviksi vaikutuksiksi. Näin eri vaikutukset ovat vuorovaikutussuhteessa toisiinsa, kuten
- luonnossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen, loma-asutukseen tai matkailuun
- kalakantojen muutos kalastukseen
- veden laadun muutokset virkistykseen ja juomaveden laatuun
- työllisyyden muutos tulomuuttoon ja tulokkaiden tuomaan elämäntavan muutokseen.
Hyvinvoinnin yhteys terveys-, talous- ja ekologisiin vaikutuksiin on kaksisuuntainen. Samalla tavoin hyvinvoinnin muutoksilla on seurausvaikutuksia esimerkiksi väestönryhmien terveydentilaan, työvoiman saatavuuteen ja luontosuhteeseen ja edelleen luontoon. Tunne elämäntavan ja yhteisön rapautumisesta, sosiaalisten suhteiden huonontuessa ja osattomuuden tunteen lisääntyessä, vaikuttaa suoraan alueen identiteettiin, elinvoimaisuuteen ja elinympäristöön.
Integroidussa arvioinnissa tarkastellaankin sekä erikseen eri vaikutuskokonaisuuksia että pyritään tunnistamaan eri vaikutuskokonaisuuksien yhteisvaikutuksia ja toisiaan voimistavia syys-seurausverkkoja (katso esimerkki vaikutusverkosta Ihmisoikeusperustaisuus sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten arvioinnissa -luvusta).
Tähän kokonaisuuteen liittyviä käsitteitä on avattu syvällisesti mm. julkaisussa Päivänen et al. (2005, 25–45). Tämä luku kattaa seuraavien vaikutusten arviointia:
- vaikutukset elämäntapaan, yhteisöön, sosiaalisiin suhteisiin ja osallisuuteen
- vaikutukset arvoihin, asenteisiin, mielikuviin ja ristiriitoihin.
Tärkeintä on kuvata vaikutusten kohdentuminen eri väestöryhmiin.
Ei riitä, että arvioidaan vaikutuksia väestöön keskimäärin, vaan on tärkeää tunnistaa eri väestöryhmiä ja arvioida erikseen hankkeen positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia näihin ryhmiin.
Seuranta
Seurannassa tarkastellaan, kuinka ennakoidut vaikutukset ovat toteutuneet ja mitä odottamattomia vaikutuksia päätöksestä on aiheutunut. Seurannan lähtökohtana on toistaa samat tutkimukset, joita YVA-vaiheessa on tehty, jotta odottamattomien vaikutusten tunnistaminen olisi helpompaa. Kapeammassa seurantasuunnitelmassa keskitytään vain merkittävien vaikutusten tunnistamiseen sekä pyritään esimerkiksi kohdennetulla kyselyllä tunnistamaan odottamattomia vaikutuksia.
Seuranta voi olla kertaluonteista tai jatkuvaa oma- tai viranomaisvalvontaa. Seurantasuunnitelmassa tulisi näkyä seurannan järjestämisen vastuutus. Esimerkkejä seurannan toteuttamisen tavoista löytyy THL:n sivuilta.
|
Lisätietoja
|
Miten arviointi tehdään
Kuten YVAssa yleensäkin, arvioinnissa ovat osin päällekkäisinä vaiheina tiedon keruu, nykytilan kuvaus, muutoksen kuvaus ja erikseen vaikutusten suuruuden ja merkittävyyden arviointi. Arvioinnin sisällön rinnalla sillä, kuinka arviointi tehdään, on merkittävä vaikutus siihen, kuinka yhteisö ja yhteiskunta hyväksyvät hankkeen ja sen vaikutukset. Arviointi ei ole vain vaikutusten arvioimisen tekninen prosessi vaan hankkeen sosiaalisen hyväksymisprosessin tärkeä osatekijä.
Eri vaiheista ja menetelmistä on koottu esimerkkejä ja menetelmäkuvauksia Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen IVA-käsikirjaan.
Tiedonhankinta ja vuorovaikutus
Tietoa vaikutuksista kertyy koko YVA-prosessin ajan. Kertynyttä tietoa voi käyttää YVAn eri vaiheissa. Esimerkiksi yhden työpajan tai yleisötilaisuuden antia voi käyttää nykytilanteen kuvauksessa, vaikutusten tunnistamisessa, kohderyhmien tunnistamisessa ja vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa. Tarkoitus on löytää yhteisön mahdolliset erityispiirteet, kuten luontoon tai elämäntapaan liittyvät erityiset arvot, ja ne väestöryhmät, joihin vaikutukset erityisesti kohdistuvat. Ei riitä, että tiedossa on esimerkiksi vain jompikumpi:
- tilastotietoa alueen asukkaista
- hankkeen vaikutusalueen asukkaiden mielipiteet hankkeesta perusteluineen.
Vaikutusten arviointiin tarvitaan molempia aineksia.
Tiedon keruun voi toteuttaa kolmivaiheisesti
Vaihe 1. Tutustu dokumenttien avulla alueen väestötietoihin ja ympäristön ja kulttuurin erityispiirteisiin. Millaisia paikalliset asukkaat ja todennäköisesti tulevat asukkaat ovat? Onko alueella erityisiä arvoja elinkeinoihin tai elinympäristöön liittyviä arvoja? Kokoa aineiston avulla alustava lista puuttuvista tiedoista sekä eri ihmisryhmistä ja hankkeen mahdollisista vaikutuksista heihin.
Vaihe 2. Toteuta teemahaastattelukierros tai pienryhmä/työpajatyöskentelyä, joiden avulla kokoat tietoa siitä, millaisia ihmisiä alueella on ja mitä he ajattelevat hankkeesta. Teemahaastattelulla saadaan lomakehaastattelua syvällisemmin esiin ihmisten pelot, mielipiteet ja näkemykset sekä perustelut näille näkemyksille. Kerää vuorovaikutustilanteista materiaalia arviointiin. Haastattele niin monta eri ryhmien edustajaa, ettei oleellisesti uusia keskustelunaiheita enää tule esiin.
Vaihe 3. Toteuta tarvittaessa laajempi lomakekysely tai puhelinhaastattelu, jonka avulla saat käsityksen erilaisten näkemysten kannattajien määrästä ja heidän ominaisuuksistaan. Laajemmissa suunnitelmissa ja ohjelmissa asiantuntijapaneelit voivat korvata kyselyjä ja haastatteluja.
Tarkista, ovatko vaikutukset erilaiset eri väestöryhmiin:
- paikalliset, tulokkaat, kävijät
- nykyiset asukkaat, tulevat asukkaat
- mökkiläiset, maanomistajat, maiden käyttäjät
- elinkeinon harjoittajat: maa-, metsä-, kalatalous, matkailu
- naiset, miehet
- lapset, iäkkäät
- työlliset, työttömät
- koulutetut, kouluttamattomat
- vaikutusalue osa-alueittain.
Tiedonhankinnan menetelmiä on erilaisia, ja niitä voi jäsentää esimerkiksi vaikutusalueen mukaan (Katso esimerkki Pöyry Finland Oy 2009):
- kirjalliset lähteet vaikutusalueen hyvinvoinnin lähtökohdista, elämäntavasta ja arvoista
- kuntien ja kuntaorganisaatioiden sekä valtion tilastot, kirjat, media (lisätietoa [1])
- kyselyt ja haastattelut hankkeeseen suhtautumisesta ja sen syistä (lisätietoa Päivänen et al. 2005, s. 67–78)
- vuorovaikutustilanteet, kuten seurantaryhmä, työpajat, pienryhmät ja info-kioskit
- suullinen, kirjallinen ja Internet-palaute, kuulemistilaisuudet (lisätietoa Haverinen 1999)
- Sähköiset palautejärjestelmät on hyvä ja nopea lisä perustiedon ja arviointimateriaalin keräämiseen, mutta se ei saa koskaan korvata kasvokkaisia palautetilaisuuksia – kaikilla ei ole mahdollisuutta Internet-palautteen antoon.
Vaikutusten tunnistaminen
Vaikutusten tunnistamisen avuksi soveltuvat esimerkiksi vaikutusverkot, tarkistuslistat ja indikaattorit sekä asukkaiden, viranhaltijoiden tai muiden asiantuntijoiden näkemykset todennäköisimmistä vaikutuksista. Katso esimerkki eläytymismenetelmästä ja asukkaiden sekä ulkopuolisten asuinalueeseen, hankkeeseen, merkittäviin paikkoihin liittyvän tiedon kuvaamisesta (Kokkonen 2005).
Arvioijan asiantuntemusta on tunnistaa myös niitä vaikutuksia, jotka eivät nouse osallisten vuorovaikutustilanteissa esiin. Ei voi olettaa, että asukkailla on käytössään kaikkea vaikutuksiin liittyvää tietoa. Toisaalta osalliset voivat seurata osallistumisen toteutumista esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton oppaan avulla (Suomen luonnonsuojeluliitto 2013).
Vaikutusten arviointi
Vaikutusten arvioinnissa oleellista on kuvata tärkeäksi koetun asian muutos nykytilasta YVAssa valittuun tulevaisuuden tarkastelupisteeseen, kuten kaivoksen toiminnassa olemisen tilanteeseen. Tämän jälkeen kuvataan tämän muutoksen vaikutus. Voi olla, että kaivos tuottaa muutoksia, joilla ei ole positiivisia eikä negatiivisia vaikutuksia, tai kaivos ei tuota muutosta, mutta muuttumattomuudella on kuitenkin vaikutuksia.
Muutosta voi mallintaa, ja siitä voi tehdä skenaarioita tai kuvata eri tavoin. Tietoa muutoksista ja sen vaikutuksista voi kerätä samoilla tiedonhankinnan ja vuorovaikutuksen menetelmillä. Vaikutusten arvioinnin menetelmiä on koottu esimerkiksi THL:n internetsivuille.
Arviointia tehtäessä osallisten vuorovaikutus on tärkeää. Arviointi voidaan toteuttaa esimerkiksi asteittain laajentuen niin, että alustavan vaikutusten tunnistamisen ja kuvauksen luonnostelee arviointityöryhmä ja tämän jälkeen alustava luonnos käsitellään yhdessä asianosaisten kanssa. Mikään ei estä asianosaisia kuvaamasta vaikutuksia omasta näkökulmastaan. Lopputuloksena ei välttämättä saada yhtenäistä arviointia vaan kuvaus eri väestöryhmien kokemista mahdollisista vaikutuksista. Katso esimerkki vuoropuhelumallista ja pienryhmätoiminnasta vuorovaikutteisena arviointimuotona (Anttonen et al. 2010).
Toimittaessa arktisilla alueilla tulee huomioida alkuperäiskansojen erityisasema: Miten kaivostoiminta vaikuttaa alkuperäiskansan ja kieliryhmien
- kulttuurisiin ja kielellisiin oikeuksiin
- kulttuuri-identiteettiin
- kulttuuri-itsehallintoon
- maanomistuskysymykseen
- maan ja kalavesien hyödyntämiseen
- perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen
- alkuperäisen ja uuden väestön suhteeseen
- työllisyyteen?
Osallistuminen ei yksin ole vaikutusten arviointia
Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi ei ole vain mielipidekysely siitä, mitä mieltä osalliset ovat kaivoshankkeesta. Vaikutusten arviointi käyttää osallistumisen tuloksia yhtenä lähteenä, ja osalliset itse osallistuvat myös arviointiin.
Erota toisistaan muutoksen kuvaus ja vaikutuksen kuvaus
Samalla tavoin kuin nykytilanteen kuvaus, ei tapahtuvan todennäköisen muutoksen kuvailu riitä yksin vaikutusten arvioinniksi. Erota siis muutoksen kuvaus vaikutuksen arvioinnista. Etsi vastauksia kysymyksiin esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu, jos asukasmäärä muuttuu tai jos alkuperäiselinkeinojen harjoittamisessa tapahtuu muutoksia.
Osallistuminen varmistaa eri mielipiteiden esiintulon ja arvioinnin korkeatasoisuuden. Arviointi toteutetaan useamman asiantuntijan voimin, mielellään vuorovaikutteisena yhteisarviointina osallisten kanssa. Osallistumisen kautta saadun materiaalin tulee olla arvioijien käytössä. Arviointiin kuuluu muutoksen kuvaamisen lisäksi arviointi vaikutuksista. Katso esimerkki muutoksen kuvaamisesta (Pöyry Finland Oy 2009).
Katso esimerkki osallistumisen ja arvioinnin erottavasta toimintatavasta esimerkiksi vaikutuksesta porotalouteen, luonto- ja erämatkailuun ja Itä-Lapin imagoon (Anttonen et al. 2010).
Arvioinnin laadun varmistamiseksi tarkista, että
- mitattavat ja mittaamattomat asiat käsitellään erikseen
- arvioinnin vaiheet kytkeytyvät toisiinsa loogisesti eli arviointi pohjautuu edellisiin vaiheisiin
- todennäköiset vaikutusketjut tai vaikutusverkot kuvataan
- lähtötietojen, -arvojen ja -oletusten aiheuttamaa epävarmuutta pohditaan
- tarkistuskierrokset ja osallistuminen sekä eri tahojen mielipiteet ja mielipide-erot kirjataan riittävän selvästi
- kerrointen ja priorisointien käyttö on läpinäkyvää ja perusteltua
- seurantasuunnitelmassa on määritelty vastuutahot, joita lupaviranomaiset seuraavat.
Sosiaalisten vaikutusten merkittävyyden arviointi
Usein resurssien rajallisuuden vuoksi arviointiin voidaan valita vain pieni määrä vaikutuksia. Tällöin tarkasteltavat vaikutukset valitaan niiden merkittävyyden perusteella. Lue lisää merkittävyyden arvioinnista Vaikutusten merkittävyyden arviointi -kappaleesta ja katso esimerkki merkittävyyden kuvaamisesta (Pöyry Finland Oy 2009). Sosiaalisten vaikutuksen merkittävyyttä voi analysoida vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:
- Aiheuttaako vaikutus kuolemia, vammautumisia tai muita oireita (ks. Terveysvaikutusten arviointi)?
- Kuinka todennäköisesti vaikutus toteutuu? Onko mahdollisuuksia arvioida kaikkia epätodennäköisimpiäkin riskejä?
- Millainen on vaikutuksen kohteena oleva väestö (määrä, rakenne)? Mihin väestöryhmiin vaikutukset kohdistuvat? Ovatko alttiina sellaiset väestöryhmät, joiden muutoksen sietokyky on heikko (esim. alkuperäisväestö, lapset tai vanhukset, työttömät väestöryhmät on tunnistettava tapauskohtaisesti)?
- Mikä on vaikutuksen kesto? Mitkä haitat keskittyvät rakentamisaikaan, toteutukseen tai esimerkiksi vain tiettyyn vuodenaikaan? Onko vaikutuksen kesto vuosia, kuukausia vai päiviä?
- Mikä on vaikutuksen kohteena olevan väestön käsitys hyödyistä ja haitoista? Kokeeko yhteisö haitan niin suureksi, että ne, jotka voivat, muuttavat pois?
- Millaisia ovat vaikutuksen peruuttamattomuus ja lieventämismahdollisuudet? Joudutaanko esim. lunastuksiin vai maksetaanko korvauksia? Vai joutuuko asukas vain sopeutumaan vaikutukseen (esim. lisääntyvään meluun)?
- Onko vaikutus osa laajempaa vaikutusketjua tai -verkkoa ja siksi tärkeä? Onko kaivoshankkeella yhteisvaikutuksia tai kumuloituvia vaikutuksia?
- Liittyykö vaikutuksiin ristiriitoja? Jos liittyy, kannattaa vaikutus selvittää, ts. ottaa mukaan julkiseen arviointiprosessiin.
On tärkeää kirjata erilaiset mielipiteet ja esittää eri osallisten toisistaan poikkeavat käsitykset vaikutuksista, niiden kohdentumisesta tai tavoitteiden toteutumisesta. Haittojen ja hyötyjen erilainen jakautuminen on tärkeä tuoda esiin. Katso esimerkki ristiriitaisten vaikutusten kuvauksesta (Anttonen et al. 2010).
Vaikutukset arvoihin ja asenteisiin
Kaivostoiminnan sosiaalisen toimiluvan käsite kuvaa asenteiden ja arvojen merkitystä hankkeiden hyväksyttävyydelle. Sosiaalisella toimiluvalla tarkoitetaan paikkakuntalaisten hyväksyntää hankkeelle. Se voidaan saavuttaa avoimella ja varhaisella vuorovaikutuksella paikallistason sidosryhmien kanssa. Sosiaalisen toimiluvan edellytyksiä ovat alkuperäiskansojen oikeuksien tunnistaminen ja ihmisten kokemisen arvon tunnustaminen sekä ympäröivän yhteiskunnan asenteiden ennakointi (Kohl et al. 2013). Joskus on sanottu, että hankkeen negatiiviset mielikuvat ovat suurin yksittäinen sosiaalinen vaikutus. Mielikuvat saattavat näkyä pelkoina ja hankkeen vastustamisena.
Arvoihin, asenteisiin ja mielikuviin kohdistuvien vaikutusten arviointi tehdään samoilla periaatteilla ja menetelmillä kuin edellisen luvun elämäntapaan ja yhteisöön kohdistuvien vaikutusten arviointi. Usein asenteet ja mielikuvat toimivat muiden ihmisiin kohdistuvien vaikutusten katalysaattoreina. Tärkeäksi koettujen asioiden katoaminen tuottaa todennäköisemmin negatiivisia vaikutuksia kuin sellaisten tekijöiden katoaminen, joilla ei ole eri väestöryhmille merkitystä.
Erot arvoissa johtavat ristiriitoihin. Ristiriitatilanteessa yleensä joku voittaa ja joku häviää. Erilaisia rahallisia korvausmenettelyjä on käytetty pitkään (Ketola et al. 2009) mutta vähemmän on käytetty sosiaalista kompensaatiota. Kompensaatioista kerrotaan enemmän Pelot ja Ristiriidat -kappaleessa.
|
Lisätietoja
Vehmas, A. 2012. Vuoropuhelukokemuksia – haittojen lieventäminen vai korvaaminen. Luento YVA-päivät 22.3.2012. |
Arvojen, asenteiden ja mielikuvien muutos ja niiden vaikutus
Kuten edellisessä luvussa on kuvattu, on tärkeää tunnistaa eri väestöryhmien erot. Erityisen tärkeää on saada erityisryhmien ääni kuuluviin. Enemmistön tai kovaäänisimmän väestöryhmän edustamat asenteet ja arvot eivät välttämättä ole koko yhteisön arvoja. Arvoihin ja asenteisiin liittyy tunne hankkeen hyväksyttävyydestä. Eri väestöryhmien tunne hankkeen suunnittelun ja toteuttamisen ja sen jälkeisen ajan oikeudenmukaisuudesta ja tasaarvosta, kuten hyötyjen ja haittojen jakautumisesta, sekä tärkeäksi koettujen arvojen mukaisuudesta vaikuttavat vaikutusten kokemiseen.
Seuraavassa listassa on kuvattu arvoihin ja asenteisiin vaikuttavia tahoja, jotka luovat hankkeen hyväksyttävyyttä. Samat tahot toimivat myös asian tiedonlähteinä (muokattu Vehmas 2012):
Valtakunnallinen hankkeen hyväksyttävyys, julkinen mielipide:
- media
- valtakunnalliset ja alueelliset järjestöt
- turistit, kansalaiset.
Kunta, seutu:
- muut kuntalaiset, teiden, luonnon, maan ja vesien käyttäjät
- yrittäjäyhdistykset, elinkeinoelämä
- viranomaiset ja niiden kaltaiset tahot.
Hankkeen lähialue (yleisimmin haitan kärsijät):
- maanomistajat, alueen käyttäjät, asukkaat
- alueella toimivat järjestöt, yrittäjät ja yritykset.
Lyhyt arvojen ja mielikuvien arviointiprosessi
- Määrittele vaikutuksen kohteena olevien väestöryhmien nykyiset arvot ja mielikuvat ympäristöstä ja hankkeesta. Vaikutuksen kohteena voi olla lähialueen, seudun tai valtakunnalliset tahot.
- Kuvaa, miten hanke muuttaa arvokkaina pidettyjä asioita.
- Arvioi, onko muutos merkittävä ja millainen vaikutus arvojen muutoksella on vaikutuksen kohteena oleviin.
Arviointiprosessi kuvattuna matriisimuodossa:
| arvot nyt | muutos | muutoksen vaikutus -> muihin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin | |
| lähialue | |||
| kunta/seutu | |||
| valtakunta |
Hyvässä arvioinnissa selviää:
- Mikä ihmisryhmä pitää arvokkaana mitäkin asiaa?
- Miksi tätä asiaa pidetään arvokkaana?
- Miten hanke voi muuttaa arvokkaana pidettyä asiaa (lisää tai vähentää arvoa)?
- Voiko arvonmuutokseen jotenkin vaikuttaa (vähentää arvonlaskua, korvata arvonlaskua, tukea arvonnousua)?
Muista, ettei arvo välttämättä ole rahassa mitattavaa.
Pelot ja Ristiriidat
Pelot
Eri tahojen merkittäviksi kuvaamat vaikutukset saattavat paljastaa pelkoja ja myös vääriä tietoja ja mielikuvia kaivoshankkeesta. Saattaa olla, että pelot muodostavat merkittävimmän hankkeen aiheuttaman sosiaalisen vaikutuksen. Pelot näkyvät esimerkiksi NIMBY-ilmiönä (”ei minun takapihalleni” -ilmiönä), jossa periaatteessa ei vastusteta hanketta vaan sen sijoittumista itseään lähelle. Osa peloista voi olla aiheellisia. Avoin ja vuorovaikutteinen arviointi- ja suunnitteluprosessi on paras keino aiheettomien pelkojen lieventämiseksi. Näin YVA voi itsessään toimia pelosta aiheutuvien negatiivisten vaikutusten vähentäjänä.
Esimerkiksi Anttonen et al. (2010, s. 54, 63) raportoivat Soklin kaivoksen yhteydessä käydystä uraanikeskustelusta, joka osoittaa selkeästi, miten keskeinen haaste on löytää keinoja erilaisten, epämääräistenkin, pelkojen käsittelyyn ja hallintaan. Tässä tapauksessa asiantuntijatahojen, kuten STUKin, tulee selkeyttää asukkaille, miten kaivostoimintaa hallitaan ja miten siihen liittyviin riskeihin on varauduttu. Lisäksi on pyrittävä kertomaan maallikoille ymmärrettävällä tavalla ja esimerkkien avulla huolen suhteellisuutta ja käytännön merkityksiä. Lopuksi arvioinnin tekijät muistuttavat, että kaikkien osapuolien on myös hyväksyttävä, että uraanin suhteen pelko voi olla kuin lentopelko, johon tieto ja todennäköisyydet eivät auta. Katso toinen esimerkki tiedottamisen merkityksestä epätietoisuuden ja epäluuloisuuden vähentäjänä (Lapin Vesitutkimus Oy 2005; s. 243).
Ristiriidat
YVA-hankkeissa ristiriidat ovat yleensä yhden väestöryhmän sisällä hyötyjen ja haittojen välisiä sekä eri arvoja edustavien väestöryhmien välisiä, usein hyötyjen ja haittojen epätasaisesta jakautumisesta aiheutuvia. Hyötyjen epätasaista jakautumista ovat esim. seuraavat:
- haittojen kasaantuminen tietyille väestöryhmil-le ja hyötyjen toisille
- maanmenetys, elinkeinon menetys, luonnon tuhoutuminen, voitto, työllistyminen.
Ristiriitojen käsittelyn voi aloittaa tunnistamalla ja kuvaamalla, kuka hankkeessa voittaa ja kuka häviää.
Ristiriitojen ratkaisemisessa eri intressitahojen välinen vuorovaikutus ja osallistuminen ovat ensiarvoisia. Vuorovaikutusta lisäävät erilaiset infopisteet ja tapaamiset, foorumi- ja yleisötilaisuudet sekä yhteistyöelimen perustaminen. Kasvokkain keskustelu voi ehkäistä ristiriitojen syntyä ja väärinkäsityksiä sekä auttaa nopeasti erimielisyyksien ratkaisemisessa.
Osallistumisen ja ymmärryksen lisääntymisen rinnalla ristiriitoja voivat vähentää erilaiset negatiivisten vaikutusten lieventämiskeinot, kuten rahallinen lunastus ja sosiaalinen kompensaatio.
Hankkeesta vastaavan huonetaulu pelkojen ja ristiriitojen vähentämiseksi
- Aloita tiedotus ajoissa, jo ennen arviointia.
- Luo vapaaehtoisesti tilanteita, joissa huolia, pelkoja ja ristiriitoja voi ajoissa käsitellä.
- Ole rehellinen, valheesta kiinnijäämisen jälkeen luottamusta on vaikea rakentaa.
- Katkaise huhuilta siivet, koska väärät tiedot leviävät ja kasvavat huomaamatta.
- Kerro arvioinnin aikataulusta ja siitä, miten osalliset voivat olla vuorovaikutuksessa.
- Valitusten ja negatiivisten lausuntojen sisältö tulee yleensä esiin jo arvioinnin aikana, joten ota palaute huomioon jo suunnitteluvaiheessa.
- Hankkeesta vastaava ei voi virallisesti kommentoida YVA-selostuksen lausuntoja, joten ne täytyy kertoa etukäteen prosessin aikana.
Sosiaalinen kompensaatio
Haittojen minimoimisessa tärkeintä on haittojen ennaltaehkäisy ja niiden välitön eliminointi. Mikäli tämä ei ole riittävää, voidaan harkita sosiaalista kompensaatiota.
Sosiaalisella kompensaatiolla ymmärretään ihmisiin tai yhteisöihin kohdistuvien haittojen korvaamista sellaisin toimenpitein, että kohderyhmä kokee haitan tulleen korvatuksi (Nyrölä et al. 2011). Sosiaaliset kompensaatiot (Vehmas 2012):
- Ne voivat lisätä hankkeen hyväksyttävyyttä merkittävästi.
- Ne suunnitellaan yhdessä niiden kanssa, joihin haitalliset vaikutukset kohdistuvat.
- Vuoropuhelu on tärkeää.
- Kompensaation hyötyinä on pidetty sen mahdollisuutta nopeuttaa hankkeen aikataulua vähentämällä valituksia ja muistutuksia sekä lisäämällä hankkeen laatua.
Sosiaaliset kompensaatiot voivat Nyrölän et al. (2011) mukaan toimia myös ristiriitojen hallinnan keinona. Jos hanke on konfliktiherkkä tai heti suunnittelun alussa nähdään konfliktin mahdollisuus, kompensaatiot voivat ehkäistä tai vähentää konflikteja. Kun konfliktin osapuolten kanssa yhteisesti etsitään hyväksyttäviä ratkaisuja haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi, eri osapuolten näkemykset voivat lähentyä.
Kompensaatio on yhteydessä haittojen vähentämiseen ja lieventämiseen. Yhteys luonnonkompensaatioihin on usein suora: maisemoinnit, kalaistutukset tai eläinten siirrot toimivat myös ihmisen elinympäristöä parantavina ratkaisuina.
Kompensaatioita voivat esimerkiksi olla (Ketola et al. 2009, Nyrölä et al. 2011) seuraavat:
- Melun, tärinän ja pölyn lisääntyminen kompensoidaan parantamalla lähialueiden viihtyisyyttä erilaisin yhteisesti määritellyin toimenpitein, kuten lisäämällä valaistusta, parantamalla virkistysalueita tai rakentamalla kevyen liikenteen reittejä.
- Menetettävät kiinteistöt kompensoidaan vastikemaalla.
- Matkailuarvojen ja virkistysreittien väheneminen kompensoidaan rakenteiden kunnostuksella ja saavutettavuuden parantamisella.
- Maisemalliset menetykset kompensoidaan ulkoilu- ja virkistysreittien ja -alueiden (uimarannat, urheilu- kentät, leikkikentät jne.) parantamisella tai uusien rakentamisella.
Esimerkkinä kompensaatiosta Soklin kaivoksen yhteydessä on suunniteltu, että kaivoksen suojavyöhykkeen sisään jäävälle kylälle kaavoitettaisiin uusi alue suojavyöhykkeen ulkopuolelle ja että asukkaiden sukutilat jäisivät käyttöön niiltä osin, kun ne eivät ole kaivosalueen sisällä. Tilat vuokrattaisiin, ja metsä saisi jatkaa kasvuaan. Uusien kiinteistöjen rakentamista selvitetään, mutta esimerkiksi vesi- ja sähköliittymissä on suunniteltu hyvitystä. (Vehmas 2012, Northland Mines Oy 2013.)
Kompensaatio suunnitellaan osallisten kanssa vuorovaikutuksessa. Vaikutuksen kohteena olevien osallistuminen on erittäin tärkeää. Koko prosessin tavoitteena on, että kaikki osalliset pitävät toimia riittävinä ja oikeudenmukaisina. Kompensaation haasteena on määrittää ja rajata ihmisiin ja elinkeinoihin kohdistuva haitta ja haittaa vastaavan kompensaation määrä. Nyrölä et al. (2011) painottavatkin, että osallisten täytyy kokea, että sosiaaliset kompensaatiot eivät ole pyrkimys heidän hyväksyntänsä ostamiselle. Hankkeen hyväksyttävyys ei ole sosiaalisen kompensaation merkittävin peruste, vaan kompensaatio on aina ennen kaikkea haitan korvaamista ja hyvää asiakaspalvelua. Kompensaatiota voi pitää myös yrityksen sosiaalisen vastuun ilmentymänä.
|
Lisätietoja
hyväksyttävä kaivannaisteollisuus 2030: Visio ja roadmap.] VTT Technology 145.
|
Taloudelliset vaikutukset
Hannu Törmä (Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti)
Kaivoksen tulo alueelle vaikuttaa erityisesti käyttövaiheessa työvoiman tarpeeseen, väestörakenteeseen, yhdyskunta-, palvelu- ja elinkeinorakenteeseen, asumiseen ja liikkumiseen sekä kunnallistalouteen. Kunkin muutoksen osatekijän ennakkoarviointi on tärkeää.
Vaikutukset työvoimaan
Työvoiman tarpeen ennakkoarviointi olisi hyvä tehdä numeerisena ja kirjallisesti erikseen kaivoksen investointi- ja käyttövaiheelle.
Työvoiman tarpeen kokonaismäärää voidaan ennakoida numeroina usealla tavalla. Voidaan ilmoittaa vain suora työllisyysvaikutus, mieluimmin henkilötyövuosina. Kehittyneemmässä tavassa suoraan vaikutukseen lisätään arvio kerroinvaikutuksista, jotka kuvaavat kaivosta palvelevilla toimialoilla tapahtuvaa työllisyyden kasvua ja kasvavan ostovoiman aiheuttamaa, erityisesti palvelujen työvoimatarpeen kasvua. Arviot työllisyyden suorasta ja kerroinvaikutusten tasosta muodostavat arvion työllisyyteen tulevasta kokonaisvaikutuksesta. Arvioinnin menetelmiä ovat yleisen tasapainon- (Computable General Equilibrium, CGE) ja panos-tuotos-laskentatekniikat (Bess & Ambargis 2011).
CGE-laskennassa voidaan arvioida sekä lyhyen että pidemmän tähtäimen työllisyysvaikutuksia. Panos-tuotos on lähinnä lyhyen tähtäimen tuloksia antava tekniikka, koska se huomioi vain investoinnista tai tuotannon muutoksesta tulevat vaikutukset. Hintojen muutoksia eikä talouden resurssirajoitteita, kuten tuotannontekijöiden (työvoima, fyysinen pääoma, maa-ala) riittävyyttä, ei huomioida. Panos-tuotos-tekniikka lähtee myös oletuksesta, että kaikki käyttäytyminen on lineaarista. CGE-metodissa talouden resurssirajoitteet huomioidaan samoin kuin päätöksentekijöiden (yrittäjät, kotitaloudet, investoijat jne.) päätöksenteon epälineaarisuus.
CGE-laskennassa kyseessä on kansan- ja aluetalouden monipuolinen numeerinen simulointimalli, jonka avulla voidaan arvioida kaivoksen vaikutuksia monen kehitysindikaattorin osalta. Laskennasta saadaan investointi- ja käyttövaiheen vaikutukset mm. elintasoon, työllisyyteen, työ- ja pääomatuloihin, ostovoimaan, kulutukseen, verotuloihin ja julkisen sektorin kykyyn tuottaa palveluja. Lisäksi saadaan selville viennin ja tuonnin kehitys osana kokonaistuotantoa eli BKT:ta. Toimialoittaisten tulosten avulla voidaan tarkastella kaivannaistoiminnan ja sitä palvelevien toimialojen tuotannon ja työllisyyden suhdetta. Tuloksia voi tarkastella vuosi vuodelta etenevänä aikasarjana tai kumulatiivisesti. Vaihtoehtoisia simulointioletuksia käyttämällä voidaan tarvittaessa tarkastella kaivosinvestoinnin eri toteutusvaihtoehtoja ja tuotantovaiheen aloitus- ja vakiintumisvaiheen kehitystä.
Kaivostoiminta saattaa myös imeä työvoimaa ja muita tuotantoresursseja toisilta toimialoilta. Arvioinnissa olisi hyvä voida ennakoida, missä määrin ne toimialat, jotka eivät ole kaivoksen alihankintaketjussa, joutuvat luovuttamaan tuotantopanoksiaan kaivostoiminnalle. Syrjäyttämisvaikutuksen tarkempi arviointi on mahdollista erityisesti CGE-mallien avulla.
CGE-mallin rakentaminen ja kehittäminen on vaativaa tieteellistä työtä, joten laskennat voivat parhaiten tehdä kaivannaistoimintaan perehtyneet tutkijat (esimerkiksi: [2]).
Yksinkertaisempi tapa on arvioida kokonaisvaikutusta Tilastokeskuksen julkaisemien panostuotos-taulukoiden informaation perusteella, eli käyttää kiinteitä kansantalouden tason kertoimia kerroinvaikutuksen laskemiseen. Suora vaikutus kerrotaan näillä kertoimilla ja saadaan arvio kokonaisvaikutuksesta. Kaivoksen investointivaiheessa voidaan käyttää niiden toimialojen esim. rakentamisen kertoimia (esim. 2,0), joilla on suurin merkitys hankkeelle. Jos suora työllisyysvaikutus on 100, niin kokonaisvaikutus on 100 * 2,0 eli 200 työllistä, ja kerroinvaikutus on silloin 200 – 100 = 100 työllistä. Tuotantovaiheen kokonaisvaikutusta työllisyyteen voidaan arvioida samalla tavalla kaivannaistoiminnan ja sitä palvelevien toimialojen kertoimen avulla. Kaivannaistoiminnan suora vaikutus miljoonan euron tuotannon lisäystä kohden on esim. kolme työllistä ja kokonaisvaikutus on kahdeksan työllistä, kerroinvaikutus on siten 8 – 3 = 5 työllistä. Kertoimen arvo on 8/3 = 2,666 -> 3 * 2,666 = 8 työllistä. Jos kaivos lisää kaivannaistoiminnan tuotannon arvoa alueella toiminta-aikana keskimäärin 400 milj. eurolla, niin arvio alueen työllisyyden kokonaiskasvusta olisi 400 * 2,666 = 1 066 työllistä, ja kerroinvaikutus on 1 066 - 400 = 666 työllistä.
Edellistä tarkempi tapa on kertoa Tilastokeskuksen julkaisemalla panos-tuotos-käänteismatriisilla investointien tuotejakauman sarakevektori. Tällöin saadaan mukaan kaikkien investointiin vaikuttavien toimialojen vaikutukset. Samaa tekniikkaa voidaan käyttää tuotantovaiheelle. Tällöin arvio kaivoksen liikevaihdosta on tämän sarakevektorin ainut solu.
Panos-tuotos-tekniikalla tuotettujen kertoimen arvot ovat todennäköisesti liian suuria, koska niiden laskennassa on otettu huomioon vain investointien ja tuotannon kasvusta tulevat vaikutukset. Pidemmällä tähtäimellä palkkataso sekä tavaroiden, palvelujen ja asumisen hintatasot voivat nousta, jolloin ostovoiman kasvu jää pienemmäksi ja arvio työllisyyden kokonaisvaikutuksesta on ylimitoitettu. Toimiva tapa on arvioida tilannetta ja alentaa tarvittaessa kertoimien arvoja.
Panos-tuotos-kertoimiin liittyy muitakin ongelmia (Grady & Müller 1988). Kansallisen tason kertoimet päivitetään vuosittain muutaman vuoden viiveellä. Maakunnalliset panos-tuotos-taulut ja -kertoimet ovat vuodelta 2002 eli vanhentuneet. Toinen ongelma on se, että kertoimet ovat kiinteitä, eikä siten ole mahdollista arvioida työllisyysvaikutuksia vuosi vuodelta.
Investointivaiheelle on tyypillistä, että
- usein investoinnit suoritetaan suhteellisen nopeasti, muutaman vuoden aikana
- työntekijät tulevat osin kohdealueen ulkopuolelta, koska tehdään erityistä ammattitaitoa vaativaa asiantuntijatyötä, jota ei ole paikallisesti tarjolla
- suunnitteluun valitut, yleensä suuret konsulttiyhtiöt vaikuttavat alihankkijoihinsa
- kokonaisia tehtaita ja niiden laitteita saatetaan tuoda ulkomailta
- niiden asentaminen tapahtuu tarjouskilpailun voittaneen yrityksen toimesta
- sama koskee muuta rakennus- ja LVSI-töitä, joiden työntekijöiden valinnasta vastaa kaivosyhtiön valitsema yritys.
Investointivaiheessa paikallisen työvoiman osuus kokonaistyövoimasta riippuu siitä, onko työtehtäviin sopivia paikallisia yrityksiä tarjolla, millainen niiden kyky on osallistua ja onnistua tarjouskilpailuissa ja missä määrin niiden työntekijät asuvat paikkakunnalla.
Työvoiman tarpeen ennakkoarvioinnissa olisi hyvä ottaa kantaa tämäntyyppisiin seikkoihin ja kertoa, miten kyseessä oleva hanke mahdollisesti poikkeaa yleisestä mielikuvasta. Lisäksi olisi hyvä avoimesti kertoa kaivosyrityksen kilpailuttamisperiaatteista, työvoiman rekrytointisuunnitelmista ja -käytännöistä.
Vaikutukset väestörakenteeseen
Väestörakenteen muutosten arvio olisi hyvä tehdä seuraavista aiheista mieluiten erikseen kaivoksen investointi- ja käyttövaiheelle:
- verrokkina arvio uuden työvoimatarpeen kokonaismäärästä
- koti- ja ulkomaisen nettomuuton kehitys
- muiden väestön osatekijöiden (syntyneet miinus kuolleet) kehitys
- väestön määrän muutos.
Työvoimatarpeen kokonaislisäys kaivoksella ja sen alihankintaketjussa on luonteva lähtökohta väestörakenteen tulevan kehityksen arvioinnissa, jossa kannattaa ottaa huomioon seuraavat seikat:
- Investointivaiheessa tarvitaan erikoisosaamista.
- Investointivaihe on yleensä kansallinen ja osin kansainvälinen projekti.
- Isot yritykset voittanevat tarjouskilpailut ja päättävät työvoimasta.
- Näiden tekijöiden takia paikallinen työllisyys ei voi kasvaa investointivaiheessa täyteen mittaansa.
- Käyttövaiheessa paikallinen työllisyys alkaa kasvaa.
- Työvoiman tarpeen lisääntyessä työhön osallistumisaste mahdollisesti nousee ja työttömyysaste laskee.
Kaivosyhtiöt ilmoittavat työvoiman tarpeensa yleensä suorina työpaikkoina tai henkilötyövuosina. Laajemmat vaikutukset ilmoitetaan usein käyttämällä kertoimia 2–3. Joskus arvio esitetään investointi- ja käyttövaiheelle erikseen. Tästä saa lähtökohdan muuttoliikkeen ja muiden väestönkehityksen osatekijöiden lyhyen ja pidemmän aikavälin arvioinnille.
Kaivoksen kohdealueen väestö lisääntyy silloin, kun kotimainen nettomuutto (tulomuutto miinus menomuutto) on positiivinen. Sama koskee ulkomaista nettomuuttoa (maahanmuutto miinus maastamuutto). Syntyvyyden ja kuolleisuuden suhteen voi olettaa pysyvät ennallaan lyhyellä tähtäimellä. Tällöin täytyy arvioida vain kaivoksesta aiheutuva kotimaisen ja ulkomaisen nettomuuton kehitys.
Kotimaisen tulomuuton voidaan ajatella määräytyvän kansantalouden ja kaivoksen kohdealueen työttömyysaste-eron mukaan. Alueen työttömyysasteen kehitystä kannattaa arvioida lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Arvio sen kehityksestä kannattaa sitoa kaivoksen tarjoamien työmahdollisuuksien kehitykseen. Kotimaisen menomuuton voi olettaa vakio-osuudeksi väestöstä. Voidaan arvioida, että yhden prosenttiyksikön työttömyysaste-ero kaivoksen kohdealueen eduksi muuhun maahan nähden johtaa 0,05 prosenttiyksikön kotimaisen nettomuuton kasvuun maakunnassa ja 0,1 prosenttiyksikön kasvuun seutukuntatasolla (Törmä et al. 2013).
Esimerkki kotimaisen nettomuuton kehityksen arviosta seutukunnan tasolla:
- Kansantalouden työttömyysaste on 10 %.
- Alueen työttömyysaste on ennen kaivosta 15 %.
- Alueen työttömyysaste laskee kaivoksen tulon myötä lyhyellä tähtäimellä 9,5 %:iin ja pidemmällä tähtäimellä 9 %:iin.
- Työttömyysaste-ero on 0,5–1,0 %-yksikköä alueen eduksi.
- Seutukuntatason nettomuuttojouston arvo on 0,1.
- Alueen väestön määrä on ollut 6 500 hlöä ennen kaivosta.
- Arvio kotimaisen nettomuuton kasvusta on 325 hlöä (= 0,5*0,1*6 500) lyhyellä tähtäimellä ja 650 (1,0*0,1*6 500) hlöä pidemmällä tähtäimellä.
Ulkomaisen nettomuuton arviointi on vaikeampaa. Kaivosyhtiöllä lienee kuitenkin käsitys ulkomaisten työntekijöiden tarpeesta. Suuri osa työn perässä muuttavista on perheitä, joilla on alle kouluikäisiä ja kouluikäisiä lapsia. Väestön keski-iän laskiessa syntyvyys mahdollisesti lisääntyy. Nämä seikat muuttavat väestön rakennetta pidemmällä tähtäimellä. Arvio väestön määrän muutoksesta saadaan osatekijöiden kehitysarvioiden summana.
Kuvattu väestön määrän muutoksen arviointitapa perustuu vain kaivoksen tuomaan uuteen työvoiman tarpeeseen. On syytä huomata, että väestön kehitykseen vaikuttavat myös monet laadulliset tekijät, esim. ikäluokkien demografinen vaihtelu, nuorten siirtyminen opiskelemaan alueen ulkopuolelle uuden koulutustarjonnan perusteella, isovanhempien muuttaminen lasten lähelle eläkeiässä jne.
Kannattaa tuoda esiin, että kyseessä on kaivoksen vaikutus väestön määrään. Taloudessa on muita muutostekijöitä, jotka voivat vahvistaa tai osaltaan kumota kaivoksen myönteisen vaikutuksen. Kaikkien väestön määrään vaikuttavien tekijöiden kokonaisvaikutus voi olla se, että väestön määrä säilyy esim. ennallaan tai jopa laskee.
Vaikutukset yhdyskunta-, palvelu- ja elinkeinorakenteeseen
Vaikutuksia elinkeinorakenteeseen on hyvä tarkastella toimialoittain mieluiten erikseen kaivoksen investointi- ja käyttövaiheelle. Arviointi voi lähteä seuraavista tutkimuksissa (mm. Törmä et al. 2013) havaituista kehityskuluista:
- Rakentaminen lisääntyy lyhyellä tähtäimellä kaivoksen investointivaiheessa.
- Investointi- ja käyttövaiheet voivat olla jonkin aikaa päällekkäiset, jolloin kaivoksen rakentaminen jatkuu samalla, kun paikkakunnalle yön perässä muuttavat rakentavat omakotitaloja.
- Syrjäisillä kohdealueilla on todennäköistä, että suuremmat rakennusyhtiöt eivät kiinnostu pienimuotoisesta kerrostalorakentamisesta.
- Paikalliset rakennusalan yritykset voivat lisätä liikevaihtoaan peruskorjaamalla olemassa olevaa rakennuskantaa ja rakentamalla pienempiä kohteita, kuten rivitaloja.
- Kaikki kaivokselle tulevat työntekijät ja heidän perheensä eivät halua ottaa asumisessaan riskiä, joka liittyy kaivostoiminnan riippuvuuteen suhdannevaihteluista, vaan etsivät vuokra-asuntoa.
- Nämä seikat kasvattavat maa- ja vesirakentamisen, talonrakentamisen ja rakentamispalvelutoiminnan toimialojen liikevaihtoa.
- Kun työllisyys kasvaa ja työttömyys alenee, työtulot lisääntyvät pidemmällä tähtäimellä.
- Kaivoksen kohdealueen elintaso nousee ja näkyy palveluiden liikevaihdon kasvuna.
- Tukku- ja vähittäiskauppa sekä moottoriajoneuvojen kauppa ja korjaus lisääntyvät.
- Majoitus- ja ravitsemistoiminta kasvavat, koska päiväkoti-, koulu- ja työpaikkaruokailu kasvaa väestörakenteen muuttuessa tulomuuton lisääntymisen seurauksena.
- Kasvaneet tulot käytetään osittain ravintolassa ruokailuun.
- Rahoitus- ja vakuutustoiminnan liikevaihdon kasvu liittyy osaltaan asuntojen rakentamiseen.
- Väestön kasvu lisää myös asuntojen vuokrauksen ja kiinteistöpalveluiden liikevaihtoa.
- Koulutuksen kysyntä kasvaa lisääntyneen väestön määrän takia.
- Muuttajat ovat pääasiassa työikäisiä perheitä, joilla on lapsia, jolloin tarve järjestää eriasteista koulutusta kasvaa.
- Kaivoksen työntekijöiden ammatillinen koulutus laajentaa myös koulutustarpeita.
- Väestön kasvu lisää terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluiden tarvetta.
- Yksityisellä puolella terveydenhuollon yritysten liikevaihto kasvaa, koska ihmisillä on varaa kuluttaa enemmän rahaa näihin palveluihin.
- Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut lisääntyvät, koska kasvava väestö osallistuu sekä aatteelliseen, urheilu- että muihin virkistys- ja kulttuuritoimintoihin.
Vaikutukset asumiseen ja liikkumiseen
Arvioitaessa vaikutuksia asumiseen ja liikkumseen voi lähteä liikkeelle seuraavista tutkimuksissa (Reini et al. 2011, Laukonen & Törmä 2014) huomatuista kehityssuunnista:
- Pendelöinti kaivoksen sijaintiseutukunnan tai kunnan ulkopuolelta kaivokselle lisää rahavuotoja alueelta.
- Kuntien mahdolliset vuokra-asuntoinvestoinnit ovat tämän takia usein etupainotteisia.
- Vaikka kaikki kuntaan muuttavat eivät halua sitoutua rakentamaan omakotitaloa, niiden lukumäärä todennäköisesti kasvaa.
- Paikalliset yritykset saneeraavat olemassa olevia kiinteistöjä ja rakentavat esim. rivitaloja.
- Asumisen kysynnän kasvu johtaa neliöhintojen ja -vuokrien nousemiseen, ellei vastaava tarjonta ole tasapainossa kysynnän kanssa.
- Kaivokselta kuljetetaan suuria määriä ja usean vuoden ajan malmia tai sen puolivalmisteita.
- Tämä vaikuttaa logistisiin valintoihin.
- Tilanne on haasteellinen niillä kohdealueilla, joissa samalla tiellä ja kuntakeskuksen läpi kulkevat puutavara- ja malmirekat henkilöliikenteen joukossa.
- Raideliikenne voisi olla edellisille paras ratkaisu, mutta usein ei ole mahdollisuutta suuriin väyläinvestointeihin.
- Tilanne on helpompi siellä, missä päärataan voidaan tehdä poikkirata kohtuullisin kustannuksin.
- Keskustan ohitustie on usein realistisin ratkaisu.
- Väestön kasvu lisää henkilöliikennettä työmatkojen ja pendelöinnin seurauksena.
- Edellistä voidaan pienentää kaivosyhtiön tai muun tahon järjestämällä kuljetuspalvelulla.
Vaikutukset kunnallistalouteen
Arvio vaikutuksista kunnallistalouteen on hyvä tehdä ainakin kaivoksen käyttövaiheelle (Törmä et al. 2013). Tämä on haasteellinen tehtävä, jota mahdollisesti helpottaa yhteistyö sijaintikunnan talouden suunnittelijoiden kanssa. Käytettävissä on monia julkisia dokumentteja, kuten budjetti, taloussuunnitelma ja tasekirja. Arvioinnissa kannattaa lähteä liikkeelle seuraavista tutkimuksissa huomatuista kehityssuunnista:
Parhaiten voinee arvioida kunnallisveron kertymän muutosta:
- Tämä vaatii työtulojen kehityksen arviota, joka voidaan perustaa työllisyyden ja väestön muutoksen arvioihin.
- Laskelmassa kannattaa käyttää nk. efektiivistä kunnallisveroastetta, jossa on otettu huomioon julkisten palvelujen kustannukset.
- On todennäköistä, että kunnallisveroaste nousee lyhyellä tähtäimellä kunnan etupainotteisten investointien takia.
- Arviossa kannattaa ottaa huomioon pendelöinti kunnan ulkopuolelta (esim. 30 %), sillä se vähentää työtuloja ja siten kunnallisveron kertymän kasvua.
- Kunnallisveron kertymän kasvu voidaan laskea nettomääräisten työtulojen (esim. 70 %) ja efektiivisen kunnallisveroasteen tulona.
Kiinteistöveron tuottoa on mahdollista arvioida kiinteistöveroprosentin, kaivoksen maapohjan ja kaivoksen rakennusten verotusarvojen perusteella.
- Kiinteistövero toimii samalla tavalla kuin erillinen kaivosvero, sillä kunta voi nostaa kiinteistöveroastetta valtion määräämän korkeimman veroasteen puitteissa.
Yhteisöveron kertymän kasvua voidaan hahmottaa summittaisesti kaivoksen tuottaman voittoarvion, yhteisöveroasteen ja kunnan sekä seurakunnan palautusosuuden perusteella.
Peruspalveluiden valtionosuuksien arvio voidaan perustaa väestön määrän muutoksen arvioon. Lisäksi on huomioitava verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus.
On syytä korostaa, että verotukseen ja valtonosuuksiin liittyy vuosittaisia muutoksia, jotka ekevät arvioinnin vaikeaksi. Lisäksi esim. tätä kirjoitettaessa suunnitteilla oleva sote-uudistus muuttaa kuntien tilannetta.
Ihmisoikeusperustaisuus sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten arvioinnissa
Elina Tran-Nguyen (FIANT Consulting Oy) ja Jaana Vormisto (FIANT Consulting Oy)
Mahdollisten ihmisoikeusvaikutusten tunnistaminen
Ihmisoikeusperustainen lähestymistapa tuo kaivostoiminnan suorien ja epäsuorien vaikutusten arvioinnin yhdeksi viitekehykseksi Suomen allekirjoittamiin ja ratifioimiin ihmisoikeussopimuksiin kirjatut ihmisoikeusnormit. Tästä syystä jo tiedonkeruuvaiheessa on syytä perehtyä toiminta-alueella oleviin keskeisiin ihmisoikeusongelmiin, joista löytyy tietoa Suomen YK:lle tekemistä ihmisoikeusraporteista, kansalaisjärjestöjen varjoraporteista sekä YK:n ja sen jäsenvaltioiden raportteihin antamista vastauksista ja suosituksista. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallisessa määräaikaistarkastelussa (UPR – Universal Periodic Review) esille nousseita asioita ovat olleet mm. alkuperäiskansojen oikeudet ja saamelaisten asema, rasismi ja ulkomaalaisiin kohdistuva syrjintä, vanhusten asema sekä naisiin kohdistuva väkivalta Suomessa. Kansallisessa ihmisoikeusraportoinnissa esille nousseet asiat otetaan huomioon paikallistasolla tehtävässä tiedonkeruussa sekä mahdollisten ihmisoikeusvaikutusten tunnistamisessa.
Paikallistason ihmisoikeusvaikutusten tunnistamisessa on oleellista linkittää suorat ja epäsuorat sosiaaliset, taloudelliset ja terveydelliset vaikutukset syy-seurausverkkoina ihmisoikeuksiin (ks. kuva luvussa Ihmisoikeusvaikutukset). Syy-seurausverkot helpottavat hahmottamaan eri vaikutusten keskinäisiä suhteita ja kokonaisvaikutuksia sekä ihmisoikeuksien keskinäisriippuvuuksia. Työkaluna syy-seurausverkko tukee osallistavaa arviointia sekä keskeisimpien vaikutusten ja myös niiden pohjimmaisten syiden tunnistamista.
Erityishuomio haavoittuvissa ryhmissä
Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Tästä syystä ihmisoikeusvaikutusten arvioinnissa huomio kiinnitetään tiedonkeruuvaiheesta lähtien erityisesti niihin ryhmiin, joiden kohdalla oikeudet jäävät helpoiten toteutumatta tai joita syrjitään tiedostetusti tai tiedostamatta (Götzmann 2014, Hunt & MacNaughton 2006).
Esimerkiksi
- vammaiset
- lapset
- maahanmuuttajat
- alkuperäiskansojen edustajat
- muut vähemmistöt
ovat ihmisryhmiä, joiden oikeuksien toteutumisen kannalta kaivostoiminnan mahdolliset kielteiset vaikutukset ovat usein merkitykseltään kaikkein suurimpia, koska he ovat jo valmiiksi valtaväestöä heikommassa asemassa.
Ei kuitenkaan ole olemassa tyhjentävää, kaikkiin paikallisiin toimintaympäristöihin ja hankkeisiin sopivaa valmista listaa haavoittuvista ryhmistä, vaan nämä ryhmät tulee tunnistaa paikallistasolla tiedonkeruuvaiheessa sekä vaikutusten tunnistamis- ja arviointivaiheissa. Joissain tapauksessa haavoittuvaksi ryhmäksi voi osoittautua ihmisryhmä, jonka haavoittuvuus liittyy spesifisesti kaivoshankkeeseen, esim. oman asuinpaikan tai ammatin vuoksi. Haavoittuvuus voi myös ilmetä kaivoksen elinkaaren tietyssä vaiheessa, kuten sulkemisvaiheessa kaivostyöpaikkojen vähentyessä alueella.
Haavoittuvien ryhmien tunnistaminen ja niihin kohdistuvien vaikutusten käsittely osallistavasti yhteisöjen, viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa YVA-prosessin eri vaiheissa on oleellista. Haavoittuvien ryhmien ja heihin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin, päätöksenteon ja seurannan kannalta on myös tärkeää, että kerätty tieto on riittävän eriteltyä (Hunt & MacNaughton 2006, Götzmann 2014).
Vastuuvelvollisuus ja läpinäkyvyys
Ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa ohjaavat vastuuvelvollisuuden ja läpinäkyvyyden periaatteet (Götzmann 2014, MacNaughton & Forman 2014). Vastuuvelvollisuuden periaatteella viitataan valtion ensisijaiseen vastuuseen ihmisoikeuksien suojelussa ja toteutuksessa sekä siihen, että valtion toimivallan alueella olevat henkilöt tai ryhmät ovat oikeutettuja pitämään valtiota ja sen toimijoita vastuussa ihmisoikeuksien toteutumisesta sekä vaatimaan korjaavia toimenpiteitä, kun heidän ihmisoikeuksiaan on loukattu (Haugen 2011, MacNaughton & Forman 2014).
Kaivostoiminnan ihmisoikeusvaikutusten arvioinnissa tämä edellyttää mahdollisiin vaikutuksiin, niiden seurantaan, ennaltaehkäisyyn ja korjaaviin toimenpiteisiin liittyvien roolien ja vastuiden tarkastelua. On tärkeää analysoida, mitkä ovat toisaalta kaivoshanketta toteuttavien yritysten roolit, toisaalta viranomaisten ja poliittisten päätöksentekijöiden vastuut sekä millainen kapasiteetti eri toimijoilla on toimia rooliensa ja vastuidensa mukaisesti. Esimerkiksi miten julkinen sektori pystyy vastaamaan paikallistasolla palveluiden kasvavaan tarpeeseen tai miten kaivosyhtiö ja viranomaiset yhteistyöllään voivat ennalta ehkäistä mahdollisia konflikteja eri toimijoiden ja yhteisöjen välillä? Ihmisten ja yhteisöjen esteetön pääsy päätöksenteon kannalta relevanttiin tietoon on merkityksellisen osallistumisen sekä vastuuvelvollisuuden toteutumisen perusedellytys (Götzman 2014).
YVAssa ja erityisesti sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa painotetut osallistuminen ja tiedottaminen palvelevatkin vastuuvelvollisuuden ja läpinäkyvyyden periaatteita.
Osallistuminen
YVAan kuuluvat olennaisena osana erilaiset osallistumismenettelyt. Merkityksellinen osallistuminen on myös tärkeä ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan periaate (MacNaughton and Forman 2014). Osallistumisessa on kyse ihmisten oikeudesta saada tietoa sekä osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.
Osallistumisen merkityksellisyydellä tarkoitetaan mm. sitä, että osallistumismenettelyt ovat aidosti vuorovaikutuksellisia ja että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus tulla kuulluksi. Tunnistettaessa ja arvioitaessa kaivostoiminnan ihmisoikeusvaikutuksia on tärkeää, että siihen osallistuvat mahdollisimman laajasti ja kattavasti myös haavoittuviin ryhmiin kuuluvat (Hunt & MacNaughton 2006, Götzmann 2014). Osallistumismenettelyjen tulisi olla mahdollisimman monipuolisia sekä huomioida mahdolliset erityistarpeet, jotta erilaiset ryhmät voivat aidosti osallistua. Esimerkiksi kokoontumistiloihin tulisi olla esteetön pääsy, käytetyn kielen tulisi olla kaikille ymmärrettävää ja kyselyihin osallistumisen kaikille teknisesti mahdollista.
Onnistunut osallistaminen YVAssa mahdollistaa paikallisen toimintaympäristön monipuolisen tarkastelun eri ihmisryhmien näkökulmasta. Samalla se luo hyvän perustan myös ihmisoikeusvaikutusten osallistavalle seurannalle sekä mahdollisten kielteisten vaikutusten ennaltaehkäisylle, lieventämiselle ja korjaamiselle kaivoshankkeen elinkaaren kaikissa eri vaiheissa.
Ihmisoikeusvaikutusten vakavuuden arviointi
YVAssa kaikkiin esille nouseviin kaivoshankkeen kielteisiin ihmisoikeusvaikutuksiin tulee puuttua siten, että niitä ennalta ehkäistään tai lievennetään. Myös ihmisoikeusvaikutusten vakavuutta on arvioitava. Kun ympäristövaikutusten merkittävyyttä yleensä määrittelevät vaikutusten vakavuus ja todennäköisyys (ks. raportin luku 13), ihmisoikeusvaikutuksissa huomio keskittyy vaikutusten vakavuuteen myös niissä tapauksissa, joissa niiden todennäköisyys on alhainen (Götzmann 2014).
Ihmisoikeusvaikutusten vakavuuden määrittely perustuu (Shift 2014)
- vaikutusten laajuuteen: ihmisten määrä, joihin vaikutukset voivat kohdistua
- laatuun: vaikutusten vakavuus niiden ihmisten kohdalla, joihin ne kohdistuvat (esim. kuoleman tai pysyvän vammautumisen riski, pakko- tai lapsityö)
- peruuttamattomuuteen: missä määrin ihmisoikeusvaikutusten kohteena olevien tilanne voidaan korjata vaikutusta edeltäneeseen tilaan (esim. merkittävät työntekijöihin tai paikallisiin yhteisöihin kohdistuvat terveysvaikutukset).
Paikallisyhteisöjen ja vaikutusten kohteena olevien ihmisryhmien osallistuminen ihmisoikeusvaikutusten vakavuuden arviointiin on oleellista. Ihmisoikeusvaikutusten vakavuuden arviointi tukee niiden seurantaa kaivoshankkeen elinkaaren eri vaiheissa ja ,mikäli välttämätöntä, myös priorisointia vaikutusten ennaltaehkäisyssä, lieventämisessä sekä korjaamisessa.
|
Lisätietoja YK:n ihmisoikeusraportointi
|
Katso myös
| Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin:
|
Tämä sivu on tiedonmuru.
Sivutunniste: Op_fi5456 |
|---|
| Moderaattori:Heta (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
Tämän Opasnet-sivun julkaisutiedot
|