Pneumokokki

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi4396
Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi4396}}

Pneumokokki eli Streptococcus pneumoniae on maailmanlaajuisesti yleinen keuhkokuumeen, aivokalvotulehduksen ja vakavan yleisinfektion (bakteremia) aiheuttaja. Pneumokokki-bakteeri aiheuttaa vuosittain lapsille n. 100 vakavaa (sairaalahoitoa vaativaa) bakteeritulehdusta (aivokalvontulehduksia ja verenmyrkytyksiä) sekä keuhkokuumeita ja korvatulehduksia. Pneumokokin luonnollinen elinympäristö on ihmisen nenänielu. Ihmisen ja pneumokokkibakteerin yhteiselo on tavallisesti harmitonta, mutta sopivissa olosuhteissa pneumokokit voivat aiheuttaa vakaviakin tauteja. Näin tapahtuu, jos pneumokokki pääsee ihmiskehon alueelle, joka on normaalisti steriili, esimerkiksi vereen, keuhkopussi- tai aivo-selkäydinnesteeseen. Erilaisia pneumokokkeja on löydetty runsaat 90, joista noin 20 aiheuttaa eniten tauteja. Pneumokokki on yleinen ja merkittävä taudinaiheuttaja, jonka aiheuttamiin tauteihin liittyy edelleen suuri kuolleisuus. Pneumokokkitaudit iskevät erityisesti pikkulapsiin ja vanhuksiin.

Pneumokokki leviää pisaratartuntana yskiessä ja aivastaessa. Se voi tarttua myös kosketuksen kautta. Monet terveetkin ihmiset kantavat pneumokokkeja nenänielussaan ja voivat tietämättään levittää bakteeria eteen päin, vaikkeivät itse sairastu. Oireet ovat ylläkuvattujen tautien mukaisia: kuumeisia yleisinfektioita tai korvatulehduksen oireita. Pneumokokit aiheuttavat myös vakavia infektioita kuten keuhkokuumeitta tai verenmyrkytyksiä. Pneumokokkia hoidetaan antibiooteilla, joista useat tehoavat siihen.

Pneumokokkitaudit

Vakavista pneumokokkibakteerien aiheuttamista infektioista yleisin on verenmyrkytys (90 prosenttia vakavista pneumokokki-infektioista) ja toiseksi yleisin aivokalvontulehdus (5–10 prosenttia vakavista infektioista). Muita pneumokokkien aiheuttamia vakavia tulehduksia ovat sydämen sisäkalvon tulehdus, vatsakalvontulehdus ja niveltulehdus. Näiden infektioiden osuus on 1–2 prosenttia pneumokokkien aiheuttamista vakavista infektioista.

Baktereeminen pneumokokki-infektio tarkoittaa sitä, että bakteeri löytyy verestä. Tällainen infektio on vakava ja saattaa kehittyä henkeä uhkaavaksi tilaksi. 10–40 prosenttia baktereemiseen pneumokokki-infektioon sairastuneista menehtyy. Lähes kaikki sairauksiin menehtyvät ovat vanhuksia tai jotakin perussairautta sairastavia työikäisiä. Suomalaislapsista noin yksi sadasta vakavaan pneumokokkitautiin sairastuneesta kuolee.

Pneumokokki on, yhdessä meningokokkibakteerin kanssa, yleisin aivokalvotulehduksen aiheuttaja. Pneumokokin aiheuttamaan aivokalvotulehdukseen sairastuneista aikuisista kuolee 20–30 prosenttia. Lapsilla vastaava luku on neljä prosenttia. Kolmasosalle aivokalvotulehduksesta toipuneista jää pysyvä kuulovaurio.

Pneumokokin aiheuttamia keuhkokuumeita eli pneumonioita arvellaan hoidettavan Suomessa noin 25 000 joka vuosi. Keuhkokuumeita aiheuttavat muutkin bakteerit ja virukset, mutta pneumokokki on yksin tai yhdessä muiden bakteerien kanssa aiheuttajana 30–50 prosentissa aikuisten ja 20–40 prosentissa lasten keuhkokuumeista. Lisäksi pneumokokki on yleisin lasten korvatulehdusta aiheuttava bakteeri. Korvatulehdusta sairastavilta lapsilta 43–59 prosentilla löytyy välikorvaeritteestä pneumokokki. Suomessa arvioidaan hoidettavan vuosittain lähes 500 000 korvatulehdusta.

Suomalaisten tutkimusten mukaan pneumokokki aiheuttaa viidenneksen nenän sivuontelotulehduksista. Myös silmän sidekalvotulehduksen aiheuttajana pneumokokki on yleinen. Välikorvatulehdus ja poskiontelontulehdus hoidetaan hoitosuositusten mukaisesti antibiooteilla. Aikuisilla kaksi kolmasosaa välikorva- ja poskiontelotulehduksista paranee ilman antibioottihoitoa. Vakavissa infektioissa tarvitaan yleensä sairaalahoitoa.

Pneumokokkitautien esiintyvyys

Vuonna 2013 invasiivisia veri- tai likvoriviljelyllä todettuja pneumokokkitautitapauksia ilmoitettiin 724 (13/100 000) (2012: 752, 14/100 000). Ilmaantuvuus oli aiempaan tapaan suurempi miehillä kuin naisilla (15 vs. 12/100 000). Alueellinen vaihtelu ilmaantuvuudessa sairaanhoitopiirien välillä oli noin kaksinkertainen (10–24/100 000), mikä saattaa liittyä eroihin veriviljelyiden ottoaktiivisuudessa. Alle 5-vuotiaiden lasten osuus sairastuneista oli 4,6 % ja yli 65-vuotiaiden 44,0 %. Pelkän antigeeni- tai nukleiinihappo-osoituksen perusteella ilmoitettuja tapauksia oli 18. Näistä ei ole serotyyppitietoa saatavilla.

Vuonna 2013 määritettiin serotyyppi 721:lle viljelyllä varmistetulle pneumokokkitapaukselle. Tapaukset jakaantuivat 40 serotyyppiin tai seroryhmään (kuva 16). Edellisvuosista poiketen yleisin serotyyppi oli 3 (12,2 %). Seuraavaksi yleisimmät serotyypit olivat 14 (9,9 %), 22F (9,9 %), 19A (9,4 %) ja 4 (8,8 %). Nämä viisi yleisintä serotyyppiä kattoivat puolet (50,3 %) kaikista tapauksista.

Vuonna 2013 PCV10-rokoteserotyyppien (1, 4, 5, 6B, 7F, 9V, 14, 18C, 19F, 23F) aiheuttamat vakavat pneumokokkitaudit vähenivät edelleen kaikissa ikäryhmissä rokotuksen käyttöönottoa edeltäviin vuosiin verrattuna (2008–2009). Alle 2-vuotiailla PCV10-serotyyppien aiheuttamia tapauksia todettiin 6 kpl vuonna 2013. Kaikki nämä tapaukset todettiin yhtä lukuun ottamatta lapsilla, jotka eivät ikänsä puolesta olleet saaneet rokotusta tai joiden vanhemmat olivat kieltäneet lapsen rokottamisen. Muiden kuin PCV10-serotyyppien aiheuttamat tapaukset lisääntyivät jonkin verran vanhemmissa ikäryhmissä rokotuksen käyttöönottoa edeltäviin vuosiin verrattuna.

Mikrobilääkeherkkyys määritettiin 668 invasiiviselle pneumokokkikannalle. Penisilliinille herkkyydeltään alentuneiden (MIC>0,06 mg/L) osuus oli 19 % ja penisilliinille täysin resistenttejä (MIC>2 mg/L) kantoja löytyi vain yksi. Makrolideille resistenttien kantojen osuus on myös edelleen laskenut; 17 % invasiivisista pneumokokkikannoista oli resistenttejä erytromysiinille. Moniresistenttien (PEN IR-ERY R-TET R) kantojen osuus oli 4 %. Vuonna 2013 ei löytynyt yhtään levofloksasiinille (MIC>2 mg/L) resistenttiä kantaa. Keftriaksonille resistenttejä (MIC>2 mg/L) kantoja oli 1 (0,2 %). Vuoteen 2012 verrattuna näyttää siltä, että penisilliinille resistenttien ja herkkyydeltään alentuneiden kantojen osuus on kääntynyt laskuun. Makrolidiresistenssin lasku myös jatkuu.

Veren ja aivoselkäydinnesteen pneumokokkilöydösten serotyypit 2012, lkm.

Veren ja aivoselkäydinnesteen pneumokokkilöydökset iän ja rokotteen sisältämien serotyyppien mukaan 2008-2012, lkm.

	PCV10 rokoteserotyypit					Ei-rokoteserotyypit					Ei tietoa
	<2	2-4	5-64	65-	Yht.	<2	2-4	5-64	65-	Yht
2008	49	26	305	198	578	13	6	177	118	314	34
2009	47	26	301	166	540	12	4	149	117	282	33
2010	51	35	253	167	506	8	5	155	123	291	39
2011	34	16	232	150	432	11	11	172	145	339	8
2012	8	15	192	147	362	7	2	178	180	367	21

Veren ja aivoselkäydinnesteen pneumokokkilöydösten mikrobilääkeresistenssi 1998-2012, lkm ja % I - herkkyydeltään alentunut; R - resistentti; Moniresistenssi - kannat samanaikaisesti resistenttejä penisilliinille (I+R), enrytromysiinille (R) ja tetrasykliinille (R)

	Tartuntatautirekisteriin ilmoitetut tapaukset	Tutkitut kannat	Erytromysiini (R) (%)	Penisilliini (I+R) (%)	Moniresistentti (%)
1998	561	84	3,6	0	0
1999	568	471	5,9	7,2	0
2000	601	439	8,0	3,7	1,4
2001	658	360	18,8	7,5	5,0
2002	599	594	16,3	8,0	3,7
2003	721	739	21,9	12,7	57
2004	748	748	20,5	9,6	3,7
2005	753	731	20,5	9,6	4,4
2006	741	760	27,9	16,4	5,4
2007	788	794	23,2	14,4	3,5
2008	924	930	24,5	17,7	3,4
2009	854	848	28,4	19,9	4,7
2010	827	819	28,6	23,4	1,7
2011	779	780	26,8	21,9	2,8
2012	751	154	22,2	27,7	5,0

Rokotus

Kymmenen-valenttinen pneumokokkikonjugaattirokote (PCV10) on ollut osana lasten kansallista rokotusohjelmaa syyskuusta 2010 lähtien. Rokotukset annetaan 3, 5 ja 12 kuukauden iässä. Rokotusohjelman vaikuttavuutta seurataan ja kaikkien 1.6.2010 ja sen jälkeen syntyneiden vakavan pneumokokkitaudin sairastaneiden lasten rokotustiedot selvitetään. Toistaiseksi ei imeväisenä saadun sarjan jälkeen anneta tehosteannoksia. Rokote on kuitenkin niin vasta otettu mukaan rokoteohjelmaan, että aika näyttää, onko tulevaisuudessa aihetta antaa tehosteannoksia esimerkiksi lääketieteellisille riskiryhmille.. Niille rokottamattomille lapsille sekä aikuisille, joiden riski sairastua vakaviin pneumokokkitauteihin on perussairauden johdosta suuri, suositellaan myös pneumokokkirokotteen käyttöä.

Pneumokokkikonjugaattirokote suojaa rokotettua lasta pneumokokkibakteerin aiheuttamilta vakavilta tautimuodoilta, kuten aivokalvontulehdukselta ja verenmyrkytykseltä. Se suojaa myös pneumokokin aiheuttamalta keuhkokuumeelta ja välikorvantulehdukselta. Rokote myös estää pneumokokin nielukantajuutta ja sitä kautta taudin tarttumista rokotetun lähellä oleviin ihmisiin. Näin rokote saa aikaan ns. laumasuojaa.

Suojan kestosta ei ole täyttä varmuutta, koska kansallisen rokotusohjelman pneumokokkirokote on ollut markkinoilla vasta vuodesta 2009. Suojan arvioidaan kestävän ainakin viisi vuotta, mahdollisesti paljon pitempäänkin. Kun käyttökokemus lisääntyy, täsmentyy tieto suojan kestosta.

Pneumokokkikonjugaattirokote torjuu vaikeita tautimuotoja erittäin tehokkaasti. Rokote vähentää verenmyrkytyksiä ja aivokalvontulehduksia yli 90 prosenttia. Mitä lievempi tauti, sen alhaisempi on suojateho. Tämä johtuu osittain siitä, että pneumokin lisäksi näitä tauteja aiheuttavat muutkin bakteerit ja virukset. Rokote vähentää keuhkokuumetta noin 20 prosenttia ja kaikkia välikorvantulehduksia noin seitsemän prosenttia.

Pneumokokkirokotussuosituksen mukaan ns. riskiryhmään kuuluville alle viisivuotiaille lapsille suositetaan tietyissä tapauksissa sekä konjugaatti- että polysakkaridirokotetta. Pneumokokkikonjugaatti- ja polysakkaridirokotteet eivät ole täysin eri rokotteita, koska ne on suunnattu osittain samoja taudinaiheuttajia (eri serotyyppejä) vastaan. Pneumokokkikonjugaattirokote suojaa pikkulapsia kymmeneltä tai kolmeltatoista pneumokokin serotyypiltä ja synnyttää lisäksi immunologisen muistin näitä rokoteserotyyppejä vastaan. Pneumokokkipolysakkaridirokote suojaa 23 yleisintä pneumokokin serotyyppiä vastaan mutta ei kehitä immunologista muistia. Jos pneumokokkitaudin riski arvioidaan erityisen suureksi (esim. pernan puuttuessa), suositellaan alle viisivuotiaille molempia rokotteita. Polysakkaridirokotteen voi antaa vasta lapsen täytettyä kaksi vuotta.

Riskiryhmät

Minkä tahansa ikäiset ihmiset voivat sairastua pneumokokin aiheuttamiin tauteihin, mutta pikkulapsilla ja yli 50-vuotiailla on lisääntynyt riski sairastua. Ikä on tärkeä vakavien pneumokokin aiheuttamien tautien riskitekijä, sillä immuunijärjestelmä heikkenee iän myötä, jolloin ihmisestä tulee alttiimpi infektioille.

Myös tietyillä riskiryhmillä on suurempi todennäköisyys saada vakava pneumokokin aiheuttama tauti tai siihen liittyvä komplikaatio. Pernan osuus pneumokokki-infektion torjunnassa on keskeinen. Siksi esimerkiksi pernan toimimattomuus, pernan puuttuminen synnynnäisesti tai pernan poisto lisäävät merkittävästi vakavien ja rajusti etenevien pneumokokki-infektioiden riskiä.

Pneumokokin aiheuttamien tautien altistavia tekijöitä ovat immuunipuutokset (esim. HIV-infektio), keuhkoahtaumatauti ja muut krooniset keuhkosairaudet, diabetes, sydämen vajaatoiminta, maksan tai munuaisen vajaatoiminta, aivo-selkäydinnestefisteli, nefroottinen oireyhtymä ja hemodialyysiä edellyttävät munuaissairaudet, pahanlaatuiset sairaudet (lymfooma, multippeli myelooma sekä lymfaattinen leukemia), muut immuunipuutokset ja elinsiirrot sekä pysyvä immunosuppressiivinen lääkitys muusta syystä. Myös tupakointi, runsas alkoholin käyttö ja pysyvä laitoshoito lisäävät vakavien pneumokokin aiheuttamien tautien riskiä.

Katso myös

Pneumokokkirokote