Palkitsemisen politiikka

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun




Näkökulmia artikkeliin

  • Millä aikaansaatua hyvää ja pahaa vaikutusta ennakoidaan ja mitataan kvantitatiivisesti?
  • tuottavuus palkitsemisen mittarina
  • eturistiriidat, yhden voitto on toisen tappio
  • Palkintojärjestelmien vertailu johdon bonuspalkkiojärjestelmiin
  • ovatko johtajatason palkinnot kriittisempia koska johtajat voivat saada aikaan enemman hyvaa ja pahaa?
  • Käykö sama palkitsemiskultuuri kaikille hierarkian tasoille?
  • Verorahoilla kustannetussa tutkimuslaitoksessakin voi johto nostaa bonuksia jos yhteisen hyvän mittarit täyttyvät.
  • Sosiaalipsykologiset selitykset motivaatiolle
  • Palkitsemisteoriat
  • palkintojen tultava pidemmällä aikavälillä (vrt. optio-ohjelmat)
  • tarkasteltavat palkintojärjestelmät eivät päde niinkään pörssiyrityksiin kuin hitaamman palkitsemistahdin mahdollistaviin julkisiin organisaatiohin. Kulttuuri voi kuitenkin levitä.
  • yritys joka noudattaa pitkän aikavälin palkitsemispolitiikkaa ei voi lyhyellä tähtäimellä kilpailla lyhyen aikavälin voittoa tavoittelevan yrityksen kanssa. Yritys muuttaa yritysmaailmaa uuden, pidemmän aikavälin palkintojärjestelmän kautta ei siis saane kovin hyvää vastaanottoa.
  • Korosta kahta seikkaa: (1) eskternaalikustannusten huomiotta jättäminen (2) lyhyen aikavälin voitontavoittelu (johon yksilöllä tai yrityksellä pitäisi olla oikeus niin valitessaan. Poikkeuksen sääntöön tekisi se, jos jommasta kummasta seikasta (1) tai (2) voitaisiin osoittaa aiheutuvan kohtuutonta haittaa muille! Vrt. tupakanpoltto, second hand smoke. (Olemme nyt samassa vaiheessa taistelussa lyhytnäköisyyttä vastaan kuin terveysviranomaiset olivat 70-luvulla taistellessaan tupakkateollisuutta vastaan.)
  • Voisiko nopeatempoista voitontavoittelua verrata hyvältä maistuvan roskaruoan syömiseen? Lyhyellä tähtäimellä se on helppoa, se tyydyttaa nälän nopeasti (vrt. likviditeetti) ja pitkällä aikavalillä siitä on suurta haittaa. Tapojen muuttaminen on vaikeaa niiden kohdalla jotka ovat jo tapojensa orjia.
  • Terveysvalistuksen antaminen nuorisolle. Tarkastele oikeutusta saarnata jotain tiettyä filosofiaa erit. nuorisolle? Miksei terveysvalistuksen lisäksi yhtä hyvin neoliberaalia talouspolitiikkaa tai ääriuskonnollisuutta? Tähän kritiikkiin voidaan vastata tarkastelemalla myöhemmin eri eturyhmien kannalta, mikä päätös on heille todistettavasti etua tuottanut. Mitä laajempi ryhmä, jolle etu on jakaantunut, sitä parempi päätös.
  • Kansanterveysanalogia läskisotaan tai nautintoaineidenvastaiseen taisteluun on siinä mielessä osuva että tupakoitsijoiden tai alkoholistien vaivoja parannetaan yhteiskunnan varoilla aivan kuten pankkikriisiäkin. Erona on, että finanssipeliä pelataan meidän rahoillamme suoraan kun taas tupakoitsija ostaa sentään omat tupakkansa nykyhetkessä eikä tule veronmaksajan kukkarolle kuin vasta vanhempana. Vieroitusoireet ovat samankaltaiset niin kansanterveydessä kuin kasinopelissäkin (vrt. uhkapeliriippuvuus).
  • Fokusoidaan tarkastelu lyhytnäköiseen toimintakulttuuriin (niin politiikassa kuin ihmisten toiminnassa ylipäätään) eikä kasinotaloudessa, koska kasinotalous on vain lyhytnäköisen toimintakulttuurin yksi ilmenemismuoto.
  • Itse asiassa kasinotaloudesta puhuminen eksplisiittisesti voi viedä ajatusta liikaa syrjään varsinaisesta analogiasta, johon pitää keskittyä: Lyhytnäköinen palkitsemis- ja toimintakulttuuri vs. pitkäkestoinen, viiveellä tapahtuva palkiseminen kuten kansanterveystyössä (ks. Kansanterveystyön opetukset).
  • Viiveellä tapahtuvan palkitsemisen periaate (sotii toisaalta lyhytaikaisen rahoituksen tarvevaatimuksia vastaan). Jos hyvän tuottaminen yhteisölle toimii, ei tulotasossa tapahdu muutoksia alun karenssiajan jälkeen! Viiveellä tapahtuva palkitseminen pystyy mittaamaan muuten abstraktiksi jäävää hyötyä muille eturyhmille. Mitä suurempi tulotaso, sitä suurempaan viiveeseen on varaa. Osan palkinnosta pitää olla välitöntä, ja viiveellä tulevat palkinnot voisivat olla korkeintaan kannustavia, ei rankaisevia (eli negatiivista palkintoa ei voi antaa mikä helpottaa palkitsemiskäytännön hyväksymistä.)
  • Työntekijän on voitava jossain määrin kokea olonsa ja tekemisensä 'korvaamattomaksi' tai vähintään uniikiksi! Toisaalta tämä ei ole mahdollista kuin luovemmissa töissä, joten rahan määrällä kompensointi on kieltämättä tällaisissa tapauksissa järkevää.
  • HUOM! Emme voi vain röyhkeästi määritellä jotain asiaa kansanterveysongelmaksi vaan sille on saatava laajempi sosiaalinen hyväksyntä jotta toimintatapakulttuuri tosiaan muuttuisi.
  • Mitä jos palkinnot tulevat samassa aikaskaalassa kuin haitatkin? Tai ylipäätään seuraamus (palkinto tai rangaistus) on synkronoitu. Eläimillä ja pikkulapsilta on väitetty puuttuvan ajantajun. Rangaistuksen tai seuraamuksen on seurattava välittömästi hyvää tai huonoa suoritusta, muuten kausaalikytköstä ei aivoissa tapahdu. Aikuisilla pätee sama pidemmällä, muttei selkeästikään riittävän pitkällä aikavälillä.

Strategian tasot

Annetaan alla olevissa tapauksissa sekä yleinen teoria että konkreettinen resepti palkitsemisstrategian toteuttamiseksi

Yhteiskunnalliset palkitsemiskäytännöt

Yleinen, kansanterveyden ennaltaehkäisevää työtä mallinaan pitävä strategia yhteiskunnallisen palkitsemiskulttuurin laajarintaiseksi muuttamiseksi.

Ryhmä- ja organisaatiokohtaiset palkitsemiskäytännöt

Yksinkertainen ja konkreettinen.


Katso myös

Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Palkitsemisen_politiikka&oldid=14342”