PCDF
Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli.
Sivutunniste: Op_fi2418 |
|---|
| Moderaattori:Heta (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
PCDF: polykloorattu dibentsofuraani. Koska ominaisuudet ovat yleensä varsin samankaltaiset, selostus on samalaista, kuin PCDD/F-yhdisteitä koskevissa kohdissa. [1]
PCDF-yhdisteet ovat ryhmä lähisukuisia kemikaaleja, joita tavataan yleensä seoksissa ja usein pieninä epäpuhtauksina muiden kemikaalien joukossa, kuten PCB-yhdisteissä ja kloorifenoleissa. Ne ovat sekä kemiallisesti että biologisesti PCDD-yhdisteiden kaltaisia (ks. PCDD).(Lisätietoja: IARC Monographs on the Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans, Volume 69, s. 345–423, Lyon, 1997, , [2]).[1]
Kemiallinen rakenne
PCDF-yhdisteet muodostuvat 12 hiiliatomista sekä 8 muusta atomista, jotka voivat olla joko vetyjä tai klooreja. Hiiliatomit muodostavat kaksi aromaattista fenyylirengasta, joita yhdistävät hiili-hiili-sidos ja happisilta (kuvio 5). Teoriassa kloorin ja vedyn mahdollisia yhdistelmiä on 135, ja syntyneitä dibentsofuraanijohdannaisia kutsutaan kongeneereiksi. Kloori lisää näiden yhdisteiden kestävyyttä, ja klooriatomit 2,3,7,8-asemissa (lateraalikloorit) ovat erityisen tärkeitä, koska ne lisäävät toksisuutta ja samalla ehkäisevät PCDF-yhdisteiden entsymaattista hajoamista. Siksi 2,3,7,8-Cl-rakenteiset 10 kongeneeria ovat toksikologisesti tärkeimpiä. Useimmat lisäkloorit 2,3,7,8-rakenteeseen vähentävät toksisuutta, mutta haittavaikutus- ten kirjo säilyy samanlaisena (ks. TEF). Tetra-, penta-, heksa-, hepta- ja oktakloorijohdoksia kutsutaan usein vastaavasti nimillä TCDF, PeCDF, HxCDF, HpCDF ja OCDF.
Karsinogeenisuus
PCDF-yhdisteiden kyky aiheuttaa syöpää. 2,3,4,7,8-PeCDF:n karsinogeenisuus rotissa näyttäisi olevan linjassa aineen TEF-arvon kanssa. Japanissa (ks. Yushon onnettomuus, 22 vuoden seuranta) on havaittu viitteitä maksasyövän yleistymisestä miehillä, mutta Taiwanissa (ks. Yu-Chengin tapaus) syövän esiintyminen ei ollut lisääntynyt 12 vuoden seurannan jälkeen. Todisteet PCDF-yhdisteiden karsinogeenisuudesta ovat siis niukat, mutta hallinnollisesti PCDF-yhdisteitä pidetään yleensä karsinogeenisina koska ne sitoutuvat AH-reseptoriin, jonka oletetaan välittävän dioksiinien karsinogeenisuutta (ks. myös [[PCDD#Karsinogeenisuus|PCDD – karsinogeenisuus).[1]