Kestävä hyvinvointi

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään metodi. Sivutunniste: Op_fi3902
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi3902}}

Kestävä hyvinvointi on suomalaisen yhteiskunnan laajasti hyväksytty tavoite. Tämä sivu tarkastelee niitä keinoja, joilla kestävän hyvinvoinnin yhteiskunta voidaan saavuttaa.

Kysymys

Miten voidaan saavuttaa kestävän hyvinvoinnin yhteiskunta?

Vastaus

Tähän kysymykseen on annettu vastikään viisi erilaista mutta toisiaan tukevaa vastausta:

• Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko: Kestävällä kasvulla hyvinvointia
• Timo Hämäläinen (Sitra): Kohti kestävää hyvinvointia
• Manuel Castells, Pekka Himanen: Kestävän kasvun malli. Globaali näkökulma
• Jouni T. Tuomisto, Mikko Pohjola, Pasi Pohjola: Avoin päätöksentekokäytäntö voisi parantaa tiedon hyödyntämistä
• 21 polkua kitkattomaan Suomeen

Perustelut

Näiden puheenvuorojen keskeiset osat esitellään tässä.

Kohti kestävää hyvinvointia

Kestävän kehityksen haasteet

• Uudet hyvinvointiongelmat
• Materialistinen kulutuskulttuuri
• Ilmastonmuutos ja riippuvuus uusiutumattomista luonnonvaroista
• Ikääntyvät yhteiskunnat
• Talouden ja tuottavuuden ongelmat sekä julkinen velka
• Rakenteellinen sopeutuminen globalisaatioon
• Osaamisen sopeutuminen uusiin teknologioihin
• Hallinnon uudet haasteet
• Instituutioiden ja demokratian kriisi

Kestävän yhteiskunnan periaatteita

• Hyvinvointikäsityksen uudistaminen
• Yksilöiden ja yhteisöjen voimaannuttaminen
• Ikääntyneiden mahdollisuuksien hyödyntäminen
• Koherenttien, yhteisöllisten ja vähähiilisten elinympäristöjen kehittämine
• Uusien liiketoimintaekosysteemien kehittäminen
• Resurssitehokkuuteen ja aineettomaan kasvuun pyrkiminen (tavaroiden ja palvelujen pienempi materiaali- ja energiaintensiivisyys, uusiutuvien luonnonvarojen maksimaalinen käyttö, materiaalien parempi kierrätettävyys, tuotteiden parempi kestävyys, myrkyllisten materiaalien vähäisempi käyttö, ja tuotannon suurempi palveluintensiivisyys)
• Kaikkien sidosryhmien huomioon ottaminen yritystoiminnassa
• Inhimilliseen pääomaan sijoittaminen
• Taloudellisen kilpailukyvyn parantaminen
• Kestävämmän kulttuurin oppiminen (Tässä raportissa esitetyt kestävyysongelmat korostavat seuraavien tekijöiden merkitystä: systeeminen lähestymistapa reduktionistisen analyysin sijaan, henkinen hyvinvointi aineellisen omaisuuden keräämisen sijaan, henkilökohtainen aika ja henkisen koherenssin tunne elämän ruuhkautumisen ja kiireisyyden sijaan, ihmislähtöinen ”vetovoima” ja ”houkuttelevuus” tuotantosuuntautuneen ”työntövoiman” sijaan, tulevaisuuden visiointi ja kokeiluhankkeet hierarkkisen ylhäältä-alas suunnittelun ja toteutuksen sijaan, laadukkaat tuotteet ja hyvä palvelu alhaisten hintojen ja kertakäyttökulttuurin sijaan, tiivis yhteistyö ja sosiaaliset suhteet ankaran kilpailun ja kasvottomien markkinoiden sijaan, luonnon ja yhteisten varojen suojelu niiden vapaan hyväksikäytön sijaan, kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen, paikallisyhteisöihin ja yhteisresursseihin perustuvat ratkaisut yritysten ja julkisen sektorin tuotannon rinnalla, ja ikäihmisten pitäminen yhteiskunnan aktiivisina jäseninä ja hyödyllisinä toimijoina eikä julkistalouden ongelmana).
• Iskunkestävyyden vahvistaminen (Luonnonevoluutio tuottaa iskunkestävyydeltään vahvimmat järjestelmät. Ei olekaan mikään yllätys, että iskunkestävyydeltään vahvoissa järjestelmissä ja hallintomalleissa jäljitellään usein evoluutioprosesseja.)

Evolutionäärinen toimintamalli:

• Strateginen tiedustelutoiminta, joka käsittää tulevaisuuden ennakointia, toiminnan arviointeja ja vertailuja, kustannus-hyötyanalyyseja sekä strategista tutkimusta.
• Integroitu systeemianalyysi antaa paremman käsityksen järjestelmän monimutkaisuudesta, sen eri alajärjestelmistä, syy- ja seuraussuhteista, takaisinkytkennöistä ja päätoimijoiden luonteesta.
• Muutosareena on turvallinen tila, joka tarjoaa suojaa pienryhmille, jotka pyrkivät kehittämään uutta järjestelmää. Muutosareena on toimijaverkosto, jonka osaanottajat osallistuvat yhteisiin dialogeihin ja oppimisprosesseihin, joissa kehittyy uusia oivalluksia systeemisestä muutosprosessista.
• Systeemisen muutosprosessin seuraava, yhteistoiminnallinen vaihe käsittää kestävyysvision, muutospolkujen ja muutosohjelman kehittämisen.
• Yhteinen visio ja valitut polut ohjaavat uusia systeemisiä ratkaisuja kehittävien ja testaavien käytännön kokeiluhankkeiden valintaa. Nämä kokeilut ovat pienimuotoisia ja vähäriskisiä ratkaisuaihioita järjestelmän ongelmiin. Kokeilujen tuloksia seurataan, arvioidaan ja vertaillaan, jotta saadaan selville, mikä toimii ja mikä ei toimi.
• Strategisia valintoja tehdään tarvittavien resurssien kohdentamiseksi näiden kokeilujen edelleen kehittämiseen sekä kaikkien keskeisten sidosryhmien sitoutumista pitkäaikaiseen kehittämisprosessiin.
• Järjestelmämuutoksista tehty tutkimus viittaa siihen, että sellaiset periaatteet kuin radikaali muutos vähittäisin askelin ja tekemällä oppiminen voivat johtaa parempiin tuloksiin kuin kerralta tehdyt radikaalit muutokset.

21 polkua kitkattomaan Suomeen

Kriittiset polut on lihavoitu.

1. Rakennetaan yhtenäinen kansallinen palveluarkkitehtuuri.
2. Rakennetaan yritysten reaaliaikaisen talouden vaatima infrastruktuuri.
3. Vahvistetaan mobiilia ja kiinteiden linjojen ICT-infrastruktuuria.
4. Luodaan avoimen datan ekosysteemi.
5. Yhdistetään voimat 10 vuoden ICT2023-tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-ohjelmaan.
6. Digitaaliset palvelut ja sisällöt: digitalisoidaan kuntien palveluita, digitaalinen logistiikka, Forge-pilvipalvelulaboratorio.
7. Pelit ja pelillisyys: Lisätään pelialan koulutusta ja laatua, pilotoidaan muilla toimialoilla.
8. Tietoturva: Tietoturva-alan koulutusta ja tutkimusta lisätään, perustetaan keihäänkärkihankkeita ja kyberturvallisuuskeskus, kehitetään vientiä.
9. Mobiiliosaaminen: käynnistetään monivuotinen t&k-hanke, lisätään akateemista tutkimusta.
10. Big data: kehitetään osaamista, koulutusta ja tutkimusta lisätään.
11. Tutkimuksen, soveltamisen, tuotteistamisen ja kaupallistamisen ketju kuntoon: yhteistyöohjelmat, yliopistojen ja AMK:iden työnjako.
12. Yleisen koulutuspolitiikan edistäminen: työvoima- ja osaamistarpeen ennakointi, peruskoulujen opetussuunnitelmaan internet-ajan tarpeet.
13. Kohdennetun koulutuspolitiikan edistäminen: yritysten ja työntekijöiden tarpeisiin muuntokoulutus, täydennyskoulutusta korkeakouluihin, vieraskielisten kielikoulutus vähennyskelpoiseksi.
14. Rahoitusohjelma kattamaan alkuvaiheen ja kasvuvaiheen yritysten tarpeita: rahoitusohjelma alku- ja kasvuvaiheen yrityksille, kehitetään siemen-, alku- ja kasvuvaiheen pääomasijoitusmarkkinoita.
15. Investointien ja riskinoton mielekkyyttä lisäävät toimenpiteet: mm. innovaatioille verokannustin.
16. Julkiset palvelut edelläkävijöiksi: esikaupallisten pilottien malli julkiselle sektorille, karsitaan pk-yrityksiä syrjiviä kilpailutusehtoja, kansalaisen sote-palvelujen kehittämiskeskus.
17. Törmäytys ja verkostohankkeet: alueelliset ja toimialakohtaiset verkostohankkeet, digitaalisen ekosysteemien rakentaminen, digitaalisen koulutusliiketoiminnan kehittäminen, Suomen kauppakamareiden digitalisaatiohanke, sähköinen treffipalvelu ICT-osaajien ja asiakkaiden välille, GreenICT ja älykkäät kaupunkiympäristöt.
18. Rakennemuutostilanteiden törmäytykset - akuutit ratkaisut Nokia-klusterin ongelmiin: tuotteistetaan vapautunut ICT-osaaminen vientikelpoiseksi.
19. Palveluviidakon ja lainsäädännön yksinkertaistaminen: yksinkertaistetaan pk-yritysten palveluviidakkoa, madalletaan spinoff-kynnystä lainsäädäntöä ja verotusta selkiinnyttämällä, konesaleille oikeus energiaveron palautukseen, alv-helpotuksia digitaalisen talouden ekosysteemille.
20. Nopea toteuttaminen: vauhditetaan julkishallinnon palveluiden digitalisointia (KIDE), kehitetään vuokra-tietohallintojohtajan ohjelma, sähköisen liiketoiminnan osaamisohjelma.
21. Pitkäjänteinen kehittäminen: perustetaan ICT-asiantuntijaryhmä valtioneuvoston kansliaan, varmistetaan toimenpiteiden toteutuminen kaupunkiseuduilla, käynnistetään markkina- ja kilpailijaseuranta Tekesissä.

Avainhenkilöitä eri poluilla:

• Palveluarkkitehtuuri: ICT-johtaja Timo Valli, VM
• Kuntapalvelujen digitalisointi: Mikkelin kehitysjohtaja Soile Kuitunen
• Forge-pilvipalvelu: Shok TIVIT, toimitusjohtaja Reijo Paajanen
• Big data: Tekes, pääjohtaja Pekka Soini
• Julkisen sektorin esikaupalliset pilotit: Kuntaliitto, toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma; Timo Valli
• Sote-palvelujen kehittämiskeskus: STM, neuvotteleva virkamies Hannu Hämäläinen
• Pitkäjänteinen ICT-kehittäminen: VNK, valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen

Viitteet

<references>/