Keskustelu:Koronavirus

Onnettomuustutkintakeskuksen raportti koronavirustoiminnasta 2021-06-30

Raportit

• Koronapandemian ensimmäinen vaihe Suomessa 2020 (Otkesin raportti)
• Viranomaisviestintä koronapandemiassa

Anna-Maja Henriksson:

Tarkoituksena ei ole etsiä syyllisiä, vastuullisia tai korvausperusteita vaan yrittää ymmärtää mitä on tapahtunut ja miten vastaavat tilanteet voidaan välttää tai hoitaa.

Kai Valonen:

• Tutkintaryhmässä 8 riippumatonta asiantuntijaa, mm. Pentti Huovinen. Kai Valonen, Elli Flén, Ilona Hatakka,
• Tuloksiin kannattaa suhtautua laajasti, koska opetukset soveltuvat muuhunkin kuin tartuntatautiin.
• Tapahtumat:
  • Tammikuu: havahtuminen
  • Helsmikuu: tauti levisi Euroopassa
  • Maaliskuun alku: kohti poikkeusoloja
  • Maaliskuun puoliväli: poikkeusolot
  • Huhtikuu: rajoitusten aikaa
  • Toukokuu: siirtyminen
  • Kesäkuu:
  • Heinäkuu: lomakausi

Tarkastelukaudella 7000 tartuntaa, 330 kuollutta. Heikossa asemassa olevat: vanhukset, taloudellisesti heikossa jamassa olevat, lapset.

Julkisen talouden alijäämä kasvoi merkittävästi, monien yritysten talous heikkeni ja kyky reagoida tuleviin kriiseihin heikkeni.

Tilanteeseen täysin soveltuvia lainsäädäntöä ei ollut, jouduttiin tekemään lakimuutoksia. Onneksi pandemia mahdollisti poikkeusolojen toteamisen. Puutteista huolimatta monet toimet saatiin rivakasti käyntiin. Esim ravintolat saatiin kiinni melko nopeasti kun tarve oli.

Rajat olivat kipupiste: lentokentiltä tuli tuhansia matkailijoita. Aiempi viisaus oli, että rankat matkustusrajoitukset eivät ole tehokkaita joten sellaisiin ei ollut varauduttu. 2012 tehty pandemiasuunnitelma oli tehty influenssalle eikä se soveltunut koronaan kunnolla.

Paljon meni resursseja varustehankintoihin, kun tarpeita ei ollut tunnistettu. Suunniteltua ja harjoiteltua kriisijohtamismallia ei noudatettu, koska ei ehditty ja/tai katsottu toimivaksi.

Päätöksenteon tietotarve: Monia toiminnallisuuksia saatiin kehitettyä. Tiedonkeruuseen tarvitaan kaikki voimavarat, viranomaisten lisäksi järjestöt, tiedeyhteisö, yritykset. Kriisinkestävyys oli hyvä, ja etätöiden aloittamiseen oli riittävät ohjelmat ja osaaminen. Kompurointia maskiohjeiden osalta.

Rajavalvonnan osalta ongelmia, samoin miten olisi pitänyt vierailukieltoihin suhtautua. Epäselvää myös, mikä on suositus ja mikä määräys. Ylityökuormitus oli erittäin suurta ja heikensi varautumista syksyn tilanteeseen.

Suositukset

1. Kriisijohtamismalli uusittava
2. Tiedonkulun kehittäminen hallinnon tasojen välillä
3. Toimivaltasuhteet vakavassa kriisissä
4. Varautumisen kehittäminen
   • (Katkoksia avien ja kuntien suuntaan. Välineet kehittymättömiä, keskusjohdosta ei tullut palautetta ja tilannekuvaa. Tämä on käytäntökysymys, ei tekninen ongelma.)
   • Hallituksen päätökset eivät johtaneet haluttuihin paikallisiin toimiin. Paikallisesti ei ole halua tai uskallusta tehdä vaadittuja rankkoja toimia.
   • Otteen pitää olla auditoiva ja tukeva, ei niinkään valvova.
5. Verkostot asiantuntemukset laajaa hyödyntämistä varten (on pidettävä asiantuntijuus erillään poliittisesta päätöksenteosta)
   • Tietämystä oli mutta ei ollut kykyä ottaa sitä vastaan. Tilanne parani matkan varrella.
6. Hallinnon valmiudet työtehtävien uudelleenjärjestelyihin. On tiedettävä missä mitäkin osaamista on.
7. Tartuntatautien seurantaa on kehitettävä. Pelkästään WHO:hon ei voi nojata, koska siellä oli liikaa hitautta.
8. Suunnitelmat rajaliikenteen rajoittamiseen.
   • Ei pelkästään liikenteen rajoittamista vaan myös terveystarkastuksia ym. Vaikea asia eikä vieläkään kunnossa.
   • Rajakysymykset voivat olla monessa muussakin kriisissä olennaisia.
9. Keskitetyn hankintatoiminnan kehittäminen.
   • Uusia hankintakanavia on etsittävä.
   • Kansallista tuotantoa on mietittävä.
   • EU-yhteistyötä kehitettävä.
10. Kyky nopeisiin digitaalisten ratkaisujen kehityshankkeisiin.
    • Koronavilkusta puhuttiin jo maaliskuussa mutta se saatiin käyttöön vasta syksyllä.
    • Ei ole kykyä saada aikaan luovia uusia ratkaisuja. Todella vahva voimavara olisi jatkossa.
11. Nopea tiedonsaanti vieraista taudeista.
    • Ruumiinavauksia kehitettävä. Tutkimuslupaa haettiin heti mutta saatiin vasta kesäkuussa kun aalto oli jo ohi. Nykyperusteet ovat vain yksittäisen potilaan taudinmääritykseen, ei taudin tutkimiseen.
12. Ihmisten tukeminen laajavaikutteisessa kriisissä.

Otkes seuraa suositusten läpimenoa ja kysyy vuosittain miten asiassa on edetty.

Matti Koivisto Yle: Kriisijohtamismallin uudistaminen: tarvitaan ennakkoon määrätty taho, kuulostaa koronanyrkiltä. Olisiko ehdotus siis samanlaisesta tahosta?

• Kai Valonen: Voi kutsua nyrkiksi mutta meillä se on ennakolta suunniteltu taho (ei välttämättä henkilötasolla). Tavoitteena ettei tarvitse kesken kriisiä muutella. Voisi yhtä hyvin sanoa koronakoordinaatioryhmäksi, jollainen sitten perustettiinkin.
• Henriksson: Meidän on parlamentaarisesti käytävä tämä läpi ja mietittävä.

Minja Viitanen STT: Viestinnän ongelmat: miten voitaisiin konkreettisesti parantaa?

• Valonen Nämä kytkeytyvät johtamismalliin ja tulee siinä hoidettua. Viestinnän tulee tapahtua johtamisen kautta. Asiantuntijatiedolla on oltava tilaa mutta on erotettava se poliittisesta päätöksenteosta.
• Henriksson: Alussa hallitus viesti ja sitten, kun toiminta siirtyi alueille, myös viestintä siirtyi. Pitää miettiä miten hoidetaan. Jokainen valtioneuvoston jäsen lukee tämän.

Matti Koivisto Yle: Viestinnän jatkokysymys: Poliittisten ja asiantuntijanäkemysten on pystyttävä erottamaan. Onko esimerkkejä milloin nämä ovat sotkeutuneet?

• Valonen: Maskikeskustelu keväällä ja siihen liittyvät määräykset. Media-analyysi näytti, että kansalaiset olivat hämmentyneitä ja tämä johti tarpeettomaan viivyttelyyn maskien käyttöönotossa.

Avoin tieteellinen keskustelu parantaisi hallinnon toimintaa

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 1.6.2020. Teksti on kirjoitettu docsissa.

Olisi syytä kuunnella myös niitä asiantuntijoita, joilla ei ole virallista asemaa.

Helsingin Sanomat uutisoi laajasti (24.5.) hallinnon ja varsinkin valtioneuvoston kanslian nihkeydestä avata korona-aineistoja, oikeusoppineiden mielestä julkisuuslain vastaisesti. Toimintakulttuurissa on ongelmaa.

Pääministeri onneksi selväsanaisesti puolusti avoimuutta. Ruotsin koronatiedotuksen sisällöstä vastaa pääasiassa yksi asiantuntija. Ulkomailla ja myös Ruotsissa on kritisoitu, ettei hän ota huomioon kaikkia esiin nousseita faktoja.

Koronaviruskriisi maailmalla on opettanut, että päädytään katastrofiin, ellei asiantuntijoita kuunnella. Mutta olisi syytä kuunnella myös niitä asiantuntijoita, joilla ei ole virallista asemaa. Omat virhepäätelmät on erityisen vaikea huomata, ja siksi vertaisarviointi on tieteessä niin tärkeää.

Tieteellinen menetelmä on paras tapa tuottaa ymmärrystä. Sen ytimessä ovat avoimuus ja kohtelias keskustelu, jossa kritisoidaan ja hylätään havaintojen kanssa yhteensopimattomia väitteitä. Parhaimmillaan syntyy jaettu ymmärrys: näkemysten synteesi ja kuvaus siitä, mistä erimielisyydet johtuvat.

Koronaviruskriisin päätöksenteossa kannattaisi käydä samanlaista keskustelua arvoilla ja tavoitteilla täydennettynä. Nyt tieteellistä ymmärrystä on alihyödynnetty.

Koronaviruksen leviämismalleja on julkaistu sekä meillä että maailmalla. Hallitus kuitenkin perustaa toimensa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen malliin, jonka yksityiskohtia ei ole voinut tutkia ja verrata. Malli olisi teknisesti helppo julkaista. Nyt on hukattu yhteisen oppimisen tilaisuuksia ja murennettu tutkijoiden ja kansalaisten luottamusta. Ei riitä, että korona-aineistoja julkaistaan lain vaatimalla tavalla. Hallituksen tulisi aktiivisesti edistää kulttuurin muutosta ja luoda toimintaympäristö, jossa avointa poliittista keskustelua voi käydä tieteen periaattein ja jonka päätelmiä kuunnellaan valmistelussa.

Kansalaisyhteiskunnasta löytyisi asiantuntijoita ja fasilitaattoreita. Mutta työtä on liikaa tehtäväksi vapaaehtoispohjalta. Kunnon resursointi maksaisi itsensä nopeasti takaisin. Laaja yhteistyö auttaisi meidät nopeammin ulos koronaviruksen aiheuttamista ongelmista.

Jouni Tuomisto

puheenjohtaja

Tarmo Toikkanen

toiminnanjohtaja. Open Knowledge Finland ry

Ideoiden monopoli on murrettava

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vastustaa maailmanlaajuista tulitaukoa. Entä sitten? Miksi me antaisimme Trumpin varastaa hyvän idean itselleen, kun voimme edistää tulitaukoa ilman häntä?

Idea tulitauosta maailmanlaajuisen koronakriisin keskellä on alunperin YK:n pääsihteerin Antonio Guterresin ehdotus, jota on käsitelty turvaneuvostossa (HS 9.5.2020). Trump ei suostu hyväksymään päätöslauselmaa, ellei siinä haukuta WHO:ta ja Kiinaa. Mitä voimme tästä oppia?

Asiallisesti ottaen Kiina ja WHO eivät liity tulitaukoon mitenkään, joten Trump on valmis uhraamaan tulitauon saadakseen materiaalia omaan haukkumiskampanjaansa.

Ilmeisesti myös Venäjä oli kytkenyt omaan puoltoääneensä vaatimuksia talouspakotteiden purkamisesta, joten Trump ei ole ainoa, joka on käyttänyt tulitaukoa pelinappulana.

Miksi tällä sitten on merkitystä? Tulitauko on vain idea, jota taistelevat osapuolet maailmalla voivat toteuttaa tai olla toteuttamatta. Jos ideasta tulisi YK:n turvaneuvoston päätös, se ei silti estäisi osapuolia tekemästä mitä ne päättävätkin tehdä. Mutta sillä olisi painoarvoa, ja ehkä YK tai sen jäsenvaltiot pystyisivät paremmin edistämään tulitaukoa omassa toiminnassaan tai ainakin kovemmalla äänellä puhumaan sen puolesta. Virallisella päätöksellä on painoarvoa.

Katsotaanpa itse idean kannatusta. Vielä kuukausi sitten Yhdysvallat oli tulitauon kannalla, ja Venäjä olisi sen taakse ehkä ollut taivuteltavissa, jolloin päätös olisi voitu tehdä. Sitten yksi ihminen huomasi poliittisen vedätysmahdollisuuden oman vaalikampanjansa tukemiseksi ja veti tukensa pois. Onko idea siis yhtäkkiä huono, onko sen kannatus maailmassa vähentynyt, tai onko tullut jotain lisätietoa sitä vastaan? Ei. Tulitauko on aivan yhtä hyvä ja toteutuskelpoinen idea, kuin jos se olisi nyt YK:n turvaneuvoston päätös. Ainoa ero on, ettei se ole.

Miksemme vain edistä maailmanlaajuista tulitaukoa, jos se kerran on hyvä idea, vaikka yksi ihminen jossain kaukana suhmuroi sitä vastaan oman kampanjaansa eduksi?

Miksi annamme Trumpin monopolisoida merkittävän poliittisen ajatuksen oman kampanjaorganisaationsa käyttöön?

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kun jokin poliittinen taho torppaa yleistä hyvää edistävän ajatuksen jostain sellaisesta syystä, joka ei liity ajatuksen hyvyyteen tai toteuttamiskelpoisuuteen mitenkään.

Turvaneuvostolla tai millä tahansa organisaatiolla pitää olla jokin ennalta sovittu käytäntö, jonka mukaisesti se päätöksensä tekee. Jos päätöstä ei saada aikaan käytännön mukaisesti, niin sitten ei saada.

Mutta kysymys onkin laajempi: miksi meidän pitäisi odottaa esimerkiksi turvaneuvoston päätöstä, ennen kuin itse lähdemme edistämään hyviä asioita?

Ajatellaanpa ilmastonmuutosta. On monia ajatuksia, joita tutkimustiedon perusteella kannattaisi edistää yleisen hyvän takia, vaikka tilanteeseen liittyisikin paljon epävarmuutta. On myös asioita, joita ei missään nimessä kannattaisi tehdä, vaikka ne vielä ovat yleisiä käytäntöjä. Kuitenkaan monet hyvät ajatukset eivät muutu toiminnaksi tai huonot käytännöt häviä, ja syynä on usein yksittäisten tahojen hyötyminen nykytilanteesta.

Ongelma on selvästi systeeminen. Maailmamme on rakentunut siten, että erilaiset toimijat ja organisaatiot ovat saaneet tai ottaneet valtaa tehdä tai estää tietynlaisia asioita, mutta ne eivät voi vaikuttaa joihinkin muihin asioihin. Yhteiskuntamme on siis täynnä osaoptimointia, joka joissakin tapauksissa - mutta ei aina - edistää samalla yhteistä hyvää eli toteuttaa Adam Smithin näkymättömän käden ideaa. Markkinat ja teknologinen kehitys ovat edistäneet lukematonta määrää hyviä ideoita.

Meidän pitäisi vielä keksiä, miten edistetään niitä hyviä ideoita, jotka joku taho voi ja haluaa kaapata ja pysäyttää.

Itse palaan yhä uudestaan ajatukseen jäsentyneemmästä keskustelusta. Avoin yhteiskunnallinen keskustelu on välttämätöntä ja auttaa edistämään monia hyviä ideoita ja torppaamaan huonoja. Mutta se ei toimi riittävän tehokkaasti, kuten voimme hylätyistä ideoista kuten tulitaukopäätöksestä nähdä.

Asiat ovat monimutkaisia ja niiden ymmärtäminen on vaikeaa. Siksi ei riitä, että jokaisella on mahdollisuus sanoa sanottavansa, ja kuulija sitten päättelee siitä jotain mitä pystyy.

Merkittäviä ideoita on käsiteltävä kriittisesti, ja ideaa puoltavia ja vastustavia argumentteja sekä havaintoja on kerättävä järjestelmällisesti. On pyrittävä luomaan johdonmukaista kokonaisuutta sanotusta. Mitkä näkemykset ovat ristiriidassa, ja onko jotain dataa todistamaan jokin näkemys vääräksi?

Kaikilla ihmisillä on perusoletuksia, jotka ovat hyvin kestäviä vaikka vastustavaa dataa kertyisi paljon. Tällaiset perusoletukset on tärkeää tunnistaa, koska ne usein selittävät, miksi selkeältä tuntuvassa tilanteessa ei saavuteta yhteisymmärrystä. On tärkeää myös ymmärtää, että omia perusoletuksiaan on erityisen vaikea huomata ja sanoittaa, joten ihminen on itse huonoimpia arvioimaan, onko nykytiedolla enää uskottavaa pitää jostain perusoletuksesta kiinni. On siis varottava, että synteesi ei jää jonkin vaikutusvaltaisen tahon oman edun tai perusoletusten vangiksi.

Jäsennetty keskustelu pitää tuottaa sellaisessa paikassa, jossa kellään yhdellä taholla ei ole lopullista sananvaltaa, vaan kaikkien perusoletukset ja muut väitteet voivat jatkuvasti tulla muiden haastamiksi. Tämä on sisällön ja päätelmien laadun kannalta tarpeen. Tieteen käytännöt ovat jo luoneet meille toimivat pelisäännöt: väitteet on perusteltava datalla, niiden on oltava ristiriidattomia kokonaisuuden kanssa, ja uusia ajatuksia saa ehdottaa kuka tahansa. Samoja sääntöjä pitää soveltaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Koronakriisissä Suomen hallitus sanoo luottavansa asiantuntijoihin ja tutkimustietoon, mutta huomaamattaan he rikkovat avoimen kritiikin periaatetta, kun kuunneltavat asiantuntijat valitaan pienestä joukosta.

Tehokkuuden saavuttamiseksi keskustelu pitää jäsentää järkevästi. Koska synteesin tekeminen on työlästä, pitää välttää saman keskustelun käymistä monessa paikassa. Toisto on turhaa, ja jo sanotut asiat siivotaan pois häiritsemästä. Asiat myös pitää kytkeä toisiinsa, jotta on mahdollisimman helppo tarkistaa, onko kokonaisuus sisäisesti ristiriitainen vai ei.

Olisiko aika tuottaa jaettu ymmärrys myös koronapolitiikasta? Muutamia epidemiamalleja jo on käytössä Suomessa, ja erilaiset oletukset epidemian pysäytettävyydestä, rajoitustoimien kustannuksista ja yhteiskunnallisista haitoista pitäisi kuvata samassa yhteydessä. Aina pitäisi pyrkiä määrälliseen kuvaukseen, jotta olisi mahdollisimman helppoa osoittaa, jos arvio on liian suuri tai pieni. Epämääräiset väitteet on vaikea kumota, mutta ne ovat myös melko hyödyttömiä synteesin teossa ja siksi vain aiheuttavat turhaa vaivaa keskusteluun.